Me tykkäämme sinusta!
Tykkäätkö sinä jo meistä?
Me tykkäämme sinusta!
Tykkäätkö sinä jo meistä?
torstai 24.09.2015 Avainsanat: höyrymoottori , Ilmastonmuutos , Tieliikenne , tulevaisuus
Teksti ja kuva: Arttu Lustig
Ensimmäinen suurempi pettymykseni autoihin syntyi ollessani alle kouluikäinen. Televisiossa oli mainostettu vedellä toimivaa autoa, jonka kohderyhmään pienenä poikana kuuluin. Huomasin läheisen kaupan leluosastolla myytävän tätä kyseistä vedellä toimivaa autoa. Olin innoissani, koska olin kyllästynyt jo omistamiini autoihin, ja nyt olisi mahdollisuus saada jotain uutta kokoelmaani. Vedellä toimiva auto oli hyvin hintava verrattuna edellisiin autoihini, ja vaatikin erityisiä neuvotteluja rahoituspäällikön kanssa, jotta tekniikan suurin ihme päätyisi käyttööni.
Pitkällisten neuvottelujen tuloksena sain vedellä toimivan auton haltuuni kaupan leluvalikoimasta. Nopeasti huomasin, ettei auto ollut sitä mitä televisiossa oli markkinoitu. Suuresti mainostettu vedellä toimiva auto ei toiminut vedellä, vaan kalliilla yhdeksän voltin patterilla. Jouduin käymään uuden neuvottelukierroksen saadakseni auton liikkeelle. Neuvottelut olivat vaikeat, koska edellisissä neuvotteluissa olin jo luvannut olla kiltti, maistamaan kasviksia ja olla pyytämättä mitään enää koskaan. Olin tullut huijatuksi ja saanut vaikeiden neuvottelujen kautta sähköauton, jossa oli vesisäiliö, jolla ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä energian tuottamisen kanssa.
Urbaanin legendan mukaan amerikkalainen mies olisi kehittänyt vedellä toimivan auton. Öljy-yhtiöiden ihmiset eivät tämänkaltaisesta kehityksestä pitäneet, vaan lahjoivat miehen hiljaiseksi sekä varastivat patentin. Hyvä, tämä oli oikein tehty, koska tavallisten auto-onnettomuuksien rinnalle olisi tullut hukkumiskuolemat tankkauksen yhteydessä. Ihminen, mitä todennäköisimmin mies, olisi löydetty kuolleena autonsa vierestä, ja ruumiinavauksessa miehen todettaisiin hukkuneen. Joku toinen yrittäisi tankata autonsa ajamalla auton suorinta tietä järveen. Tämä olisi voinut olla tragedia koko autoteollisuudelle, jos ohjekirjasta olisi unohtunut maininta, ettei autoa saa tankata upottamalla. Tietenkin joukostamme löytyisivät kesälomien valopäät, jotka kuvittelisivat keksineensä autostansa ikiliikkujan, ja yrittäisivät ajaa autolla järven pohjaa pitkin ilman polttoainekorkkia. Tällaiset kuolemantapaukset olisivat suomalaisessa yhteiskunnassa juhannuksen aikaan erityisen hankalia. Iltapäivälehtien ja tilastokeskuksen olisi mahdotonta päättää kuuluisivatko nämä onnettomuuden liikenneonnettomuuksiin vai hukkumiskuolemiin. Tästä olenkin päätellyt, että öljy-yhtiöiden ihmiset lopulta ajattelivat vain kaikkien parasta. Kun autoon tankataan rehellisesti paloherkkää myrkkyä, ei kukaan hetken mielijohteesta yritä mitään liian omaperäistä ratkaisua joko kavereiden tai pitkällisen yksinäisyyden innoittamana.
Vaikka tapaus lapsuudestani kaihertaa hiukan mieltäni edelleen, en kanna kaunaa, koska lopulta kyse oli vain valmistautumisesta tulevaksi autonomistajaksi. Leluyhtiön tuote- sekä markkinointiosastot olivat antaneet tärkeän oppitunnin autojen mielikuvamainonnasta myydessä minulle sähköauton vedellä toimivana autona. Olin vain pieni poika enkä pystynyt ymmärtämään tiedonhakutaitojen ja yleissivistyksen puutteista johtuen, ettei mikään auto pystynyt toimimaan pelkällä vedellä. Tuotekehittely ei ollut silloin, niin kuin ei vielä nytkään, tasolla, jolla voimantuottaminen nojaisi täysin veden polttamiseen.
Tietoisku:
Ainoa oikea vedellä toimiva auto on höyrymoottorilla varustettu auto. Höyrymoottoreita autoihin kehitetään edelleen. Ford oli 1970-luvulla toiveikas höyrymoottorin suhteen, koska höyrymoottori ei ollut tarkka polttoaineesta, vaan polttoaineena voitiin käyttää kaikkea palavaa. Polttoaineeseen huolettomasti suhtauva moottori olisi antanut etulyöntiaseman öljynkriisin aikaan. Volkswagen kehitti 1990-luvulla höyrymoottorin vaihtoehdoksi Skodaan. Moottorin luvut olivat vaikuttavat: 220 hv ja 500 Nm, ja moottori oli täydessä käyttövalmiudessaan puolessa minuutissa. Volkswagen kuitenkin hylkäsi höyrymoottorin, koska kuluttajamarkkinat eivät olleet valmiit vanhan moottorin uudelleenpaluuseen.
torstai 03.09.2015 Avainsanat: jalankulkijat , liikenneturvallisuus , Tieliikenne
Teksti ja kuva: Arttu Lustig
Et ole tärkeä. Jos olisit tärkeä, autosi katolle olisi asennettu vilkkuvia valoja ja sireeni. Kukaan tai ketkään eivät kaipaa sinua juuri nyt. He osaavat odottaa, niin kuin sinäkin osaisit. Kiireesi ei ole vastuuntuntoa, vaan vastuunsiirtoa ympärillä oleville. Heille ajamisesi ei kuulu nyt tai tulevaisuudessa. Heille ei kuulu, että lähdit myöhässä tai haluat olla ensimmäisenä hinnalla millä hyvänsä. Mitä sanoisit ihmiselle, joka juuri on vaarantanut muiden turvallisuuden vain päästäkseen luoksesi oikeaan kellonaikaan?
Kuka tahansa pystyy painamaan kaasupolkimen pohjaan. Se ei ole taito. Kuka tahansa osaa ajaa ylinopeutta. Oletko koskaan yrittänyt ajaa tarkoituksella alle nopeusrajoitusten koko matkan? Minä olen. Matkaaminen alle nopeusrajoituksen on haastavaa, mutta ylinopeus on helppoa. Nopeusrajoituksen alittaminen vaatii omistautumista ja itsekuria sekä peruutuspeilin kääntämistä katseen ulottumattomiin. Pitää ajaa kuin eksynyt tai turisti. Pitää olla kuin mies matkalla kotiin ja mielessä vaikeaa tunnustettavaa vaimolleen.
Oletko koskaan pohtinut, miten järjetöntä on ihmisten antaa ajaa autolla keskellä kaupunkia? Joskus kaupungeissa järjestetään autourheilukisoja tai vain näytöksiä. Näissä tapahtumissa yleisön ja autojen väliin on rakennettu turva-aita. Turva-aita siitä huolimatta, että autossa istuu elämänsä autonkäsittelyyn erikoistunut ihminen, jonka auton ovat rakentaneet ja tarkastaneet insinöörit, jotka tuntevat auton jokaista mutteria myöten. Sinulta jalankulkijat on suojattu liikennevaloilla ja asfalttiin piiretyillä viivoilla, ja autosi on vain pölyn ja kuran likaama rotisko, joka tarkastetaan katsastuksessa ja määräaikaishuolloissa välittämättä mitä autollesi kuuluu poistuttuasi kiinteistön ulkopuolelle.
Et ole yksin. Ympärilläsi on kymmeniä ja taas kymmeniä pölyisiä rotiskoja selviytymässä toistensa keskellä. Mitä keskivertoa parempi kuski tässä vaiheessa enää tarkoittaa, jos ympärillä olevat kuskit ovat keskivertoa huonompia? Voi olla, että olet vain niin hyvä kuin ympärillä olevista autoilijoista huonoin. Miten ajaisit, jos joku kuskeista olisi kaikista huonoin kuski? Niinhän asian on oltava. Jonkun ympärillä olevista kuskeista on oltava joukon huonoin. Joku kuskeista on vuosien jälkeen palannut takaisin kuljettajan paikalle hermostuneena säätäen radiota hiljemmalle, jotta näkisi paremmin eteensä. Kuinka ohjaisit autoa tässä tilanteessa, jos oikeasti tietäisit edellä mainitun kuskin tilanteen?
Olet muiden kaltaistesi seassa kiirehtimässä paikkaan, joka ei ole tärkeä eikä kiinnosta ketään autosi ympärillä, koska mitätön asia venytti matkalle lähtemistä. Kiireen sijaan voi myös luovuttaa ja sulautua liikenteen hitaaseen virtaan. Perillä voi aina olla pahoillaan myöhästymisestä. koska jokaisen suojatien kohdalla voi olla vaara, että matkasta tuleekin elämää muuttava ja huomiotaherättävä vain, koska luulit olevasi tärkeä ja kaivattu. Suojatien jälkeen saatat tuntea toivoa palata takaisin vanhaa elämääsi, jossa epäolennaiset asiat olivat suuria ja merkittäviä, mutta nyt vain roskaa. Noustessa suojatien jälkeen autosta kaipaat kotia, koska anteeksipyynnöt ovat nyt merkityksetön ja olet turvaton sekä kyvytön tilanteen edessä.
Aja hiljaa, koska kukaan ei halua olla kiinnostunut sinusta liikenteessä.
Tervetuloa virtuaaliseen Esson baarin pöytään kuuntelemaan jännittäviä tarinoita ja outoja teorioita.
Blogin sisällysluettelo löytyy blogin tiedoista.
Yhteydenotot, ihailijaposti, väärät puhelinnumerot sekä osoitukset omasta paremmuudestaan bloggaajaa kohtaan osoitteeseen:
viimeinenalfa@gmail.com
