Me tykkäämme sinusta!
Tykkäätkö sinä jo meistä?
Me tykkäämme sinusta!
Tykkäätkö sinä jo meistä?
torstai 24.11.2016 Avainsanat: Honda , Koeajo , Land Rover , Maastoajo , Muilla autoilla ajaminen , Opel , Renault , Subaru , Tapahtuma
Autojen täyteinen viikonloppu takana! Myös toinen messupäivä sujui yhdessä hujauksessa, mutta ehdinpäs käydä koko messualueen läpi. Ainakin suunnilleen. :)
Koeajoin sunnuntaina kuusi hyvin erilaista autoa: BMW i3, Opel Astra, Honda HR-V ja Renault Twizy. Lisäksi kävin kokeilemassa ulkonäyttelyalueella Subarun hätäjarrutusta ja kiipeämässä Land Roverilla metallimäen päälle. Havittelemani Jaguar F-Typen missasin, vaikka suuntasin koeajojonoon heti ovien auettua. Muut olivat nopeampia ja klo 10.07 viimeinenkin koeajoaika oli täytetty minun ja parin edelläni jonottaneen jäädessä nuolemaan näppejään.
BMW i3
Nyt puhutaan asiaa! Lauantaina testaamani sähköauto Renault Zoe ei juuri tunteita herättänyt, mutta BMW i3 oli eri maata. Sähäkkä sähköauto oli persoonallisen näköinen niin ulkoa kuin sisältäkin ja sillä oli oikeasti makea ajaa!
BMW i3:ssa oli todella voimakas regeneroiva moottorijarrutus. Renault Zoe sentään rullasi hetken, mutta i3 tuntui pysähtyvän melkein heti, kun kaasupolkimen päästi ylös. En tainut mihinkään risteykseen osata hiljentää niin, ettei auto olisi pysähtynyt liian ajoissa... Moottorijarrutuksessa jarruvalot syttyvät kuulemma aina ja ihan syystä kyllä.
Kulutus koeajolenkillä oli 15,7 kW/100 km, mikä on ilmeisesti kohtuullisen vähän? Olisi ollut kiva verrata Zoeen, mutta siitä on tiedossa vain koko päivän keskikulutus: 18 kW/100 km.
Opel Astra
Minua on jo jonkin aikaa kiinnostanut kokeilla Opel Astraa, etenkin sen jälkeen, kun se valittiin vuoden autoksi Suomessa ja Euroopassa. En ole kuitenkaan saanut raahattua luitani paikalliselle jälleenmyyjälle, joten nyt oli sopiva hetki lopulta tutustua autoon. Jos se olisi kiva, voisi sitä käydä koeajamassa kotosalla vähän pidemmänkin lenkin.
Täytyy sanoa, että Astra ei pettänyt odotuksia. Pidin sen ajotuntumasta todella paljon. Onko se sitten saksalainen jämäkkyys vai mikä? Ainakin istuimet olivat huikean hyvät. Säätöjä on enemmän kuin uskaltaisi toivoa; jopa penkin leveyden pystyi muuttamaan mieleisekseen. Nämä lisävarusteiset istuimet ovatkin kuulemma saaneet Saksassa selän terveyttä edistävän kampanjan sertifikaatin.
Honda HR-V
Hetkellisen päähänpiston johdosta kävin koeajamassa Hondan pientä katumaasturi HR-V:tä. Muistelin, että ystäväni harkitsi kesällä vakavasti sen hankkimista, joten päätin katsoa, mikä se on autojaan.
Pettymyksekseni HR-V ei herättänyt minussa mitään tunteita. Se oli vain henkilön kuljetin. Plussaa siitä, että se rullasi kaasu ylhäällä ihan mielettömän pitkään, ja miinusta siitä, että liikkeelle lähtiessä moottori piti todella kovaa ääntä. Ihan kuin CVT-vaihteisto ei olisi millään halunnut vaihtaa isommalle (vaikka se portaaton onkin).
Renault Twizy
Viikonlopun hassuimman auton tittelin saa ehdottomasti kaksipaikkainen sähköauto Renault Twizy. Se ei ollut tapahtumassa virallisesti koeajettavissa, mutta nähtyäni sen lauantaina liikenteessä kyselin vähän sen perään ja pääsin kuin pääsinkin testaamaan sitä! Oli kyllä hauskaa huristella sillä muun liikenteen seassa ja katsoa, miten se käänsi ihmisten päitä. :) Enempää en tällä erää paljasta, vaan kirjoitan Twizystä lähipäivinä ihan erillisen blogimerkinnän.
Messuilla oli myös pari toiminnallista autoesittelyä: Subarun ulko-osastolla testattiin törmäyksiä ehkäisevää Eyesight-järjestelmää ja Land Roverilla kiipeilemään huimalla metallisella kukkulalla.
Suuntasin pihalle aikaisin aamupäivällä, jolloin siellä oli vielä todella hiljaista, osittain varmaan sateisen kelin takia. Mikä iloinen yllätys olikaan, kun bongasin sieltä pari tuttua kaveria Mazdan ja Volkswagenin ajokoulutuksista! Siinä me sitten vaihdettiin kuulumisia ja käytiin vähän ajelemassa.
Land Rover Urban Adventure Terrapod
Land Roverilla pääsi testaamaan käytännössä samoja maasto-ominaisuuksia kuin mitä olen muutaman kerran kokeillut Volkswagen Amarokilla: alamäkihidastinta ja ristitiipuntaa. Nyt ei oltu luonnon maastossa, vaan esteenä oli asfalttikentälle pystytetty "Urban Adventure Terrapod"; Land Roverin ominaisuuksien esittelyyn varta vasten kehitetty, hydraulisesti kokoontaittuva, metallinen mäkihärveli.
Hurjinta terrapodissa oli ylämäkeen ajaminen. Kun edessä näki vain kaksi metallista ajouraa ja lopulta vain taivaan, toivoi, että auto on todella suorassa, eikä tipahda yli laidan. Mäki tuntui myös sairaan jyrkältä, mutta ei se kuulemma ollut kuin 30 astetta. Amarokiin verrattuna Land Roverissa oli siistiä se, että ajotietokone näytti renkaiden kulloisenkin asennon, joten ei tarvinnut arvailla, ovatko ne suorassa vai eivät.
Jyrkän mäen lisäksi terrapodissa oli kukkulaosuus, jossa testattiin ristiriipuntaa. Autolla ajaessa se ei oikeastaan tuntunut miltään, mutta ulkoa näki hyvin, miten rengaat pyörivät tyhjää ja sitten pysähtyivät, kun maassa olevat renkaat jatkoivat auton kuljettamista. Keskelle kukkulaa pysähtyessä auto jäi kahden renkaan varaan paikalleen, mikä oli myös jännää. Olisi luullut, että se keikahtaa siitä etu- tai takarenkaiden varaan, mutta niin se vain kellui kahden renkaan varassa.
Asiakkaiden puuttuessa yksi tuttu kouluttaja ajeli terrapodia ajan kuluksi näytösluonteisesti ylös ja alas myös takaperin. :D Minulla oli tarkoitus ottaa video siitä, mutta sitten tuli asiakkaita, joten videoni ovat vähän rauhallisempaa ajoa...
Subaru EyeSight
Subaru Outbackien vakiovarustukseen kuuluva EyeSight-järjestelmä tarkkailee liikennettä kahdella kameralla ja ehkäisee törmäyksiä. Pysähtyneiden autojen lisäksi järjestelmä havaitsee myös jalankulkijat, pyöräilijät ja eläimet. Hirvetkin se huomaa, mutta jos nopeutta on 100 km/h, niin se ei välttämättä pysty estämään törmäystä. Muistaakseni 50 km/h nopeudesta se kuitenkin saa vielä pysäytettyä auton ennen estettä.
EyeSight-järjestelmän Toiminta on kolmivaiheinen: estettä kohti ajaessa auto varoittaa kuljettajaa ensin äänimerkillä, sitten se hidastaa vauhtia ja jos kuljettaja ei vieläkään reagoi, pysäyttää auton. Jos este liikkuu, auto vain hidastaa vauhdin liikenteeseen sopivaksi. Järjestelmää ei kuitenkaan saa käyttää ruuhka-avustimena, joten se kytkeytyy pois päältä kolmen pysäytyksen jälkeen eikä toimi ennen kuin auton käynnistää uudelleen.
Testasimme järjestelmää parilla eri nopeudella ja sitten vielä pyynnöstäni niin, että jarrutin itse siinä vaiheessa, kun auto varoitti esteestä. Tietenkin itse pysähdyin paljon aikaisemmin kuin järjestelmä, mutta myös paljon repivämmin. Selkeästi siis erotti, että EyeSight hidastaa tasaisesti vauhtia ennen täyspysäytystä.
Astran koeajolta palatessani tapasin Opelin osastolla PR-päällikkö Johanna Launeen, joka tarjoutui esittelemään minulle Opel OnStaria - Opelin henkilökohtaista avustajaa. Istuimme Opel Mokkaan ja Johanna painoi OnStar-nappia.
"Haluako sä kysyä sieltä jotain?"
"Ee-en, kysy sä vain."
"OnStar-avustaja hei, kuinka voin auttaa?"
"No Johanna tässä terve, meillä on sellainen juttu, että pitäisi saada tietää mitkä on meidän auton rengaspaineet. Ei olla nyt sellaisessa paikassa, että päästäisiin itse mittaamaan."
"Hetkinen, luen auton diagnostiikasta..."
Ja sitten saimme kuulla kPa tarkkuudella kunkin renkaan paineen. Ja tiedon, että diagnostiikan mukaan autossa on kaikki kunnossa. Seuraavaksi Johanna halusi tietää, missä olemme, ja saimme kuulla tarkan osoitteen. "Tosiaan, mehän taidamme olla täällä messukeskuksessa!" Lopuksi pyysimme vielä ajo-ohjeet lähimmälle ABC:lle, ja avustaja lähetti automme navigaattoriin.
Ilmeeni oli varmaan kuin Hangon keksillä, kun seurasin Johannan ja OnStar -avustajan keskustelua. Ei vitsi, ihan liian siistiä! Voiko tätä oikeasti käyttää näin? Eikö tämä ole vain hätätapauksiin?
Kyllä, sitä voi käyttää juuri näin. OnStarista voi hyvin esimerkiksi pyytää ajo-ohjeet määränpäähän sen sijaan, että koittaisi samalla ohjata autoa ja näpytellä osoitetta navigaattoriin. Puheluun vastaa oikea ihminen omalla kielellä, oli autolla liikenteessä lähes missä päin eurooppaa tahansa.
Jos auto on varastettu, OnStarin kautta voidaan selvittää auton sijainti, ilmoittaa ne poliisille ja estää auton käynnistys uudelleen. Italiassa kuulemma oli tapaus, jossa autovarasta erehtyi pöllimään OnStar-auton ja sai yllätyksekseen vastaan poliisit.
OnStar toimii tietenkin myös hätätilanteessa. Kolarin jälkeen auto ilmoittaa tapahtuneesta automaattisesti OnStar-palveluun, josta soitetaan autoon ja tehdään tilannekartoitus ja tilataan tarvittaessa pelastuslaitos paikalle.
Johanna totesi esittelyn jälkeen jollekin kollegalleen, että Jenni on nyt aivopesty. Jep, tuli todella puhdasta jälkeä! xD Luin kyllä palvelusta taannoin jonkun lehtiartikkelin, mutta vasta live-esitys vakuutti, miten hieno systeemi on kyseessä. Se on sitten eri asia, omaksuvatko suomalaiset sen käyttöönsä. Koska eihän sitä nyt turhaan viitsi häiritä!
OnStar on auton ostajalle ensimmäisen vuoden ajan ilmainen, mutta muuttuu sitten maksulliseksi. Vuosi siis aikaa tottua sen käyttöön tai unohtaa kokonaan. Tosin automaattinen hätäpuhelu on sen verran tärkeän tuntuinen ominaisuus, että tuntuisi tyhmältä peruakaan palvelua... Vaikka onhan palvelun vuosimaksu 99,90 euroa taas yksi lisäkulu autoiluun.
Pääsin tutustumaan messuilla ekaa kertaa Seatin uuteen katumaasturimalliin Atecaan. Siinä on kyllä onnistuneen näköinen auto, tosin mitä muuta voi odottaa kun on Leonille sukua?! Harmi ettei Ateca ihan yltänyt vuoden autoksi 2017, vaan jäi muutaman pisteen päähän kilpailun voittaneesta Volvo S90/V90:stä.
Kirkkaiden värien ystävänä petyin kyllä Atecan oranssiin väriin. Se oli näyttänyt kuvissa niin upealta, mutta ainakin messukeskuksen valaistuksesta siitä tuli mieleen lähinnä porkkanasosekeitto... Oranssi on silti ainut hienompi väri, sillä muuten värimaailma on perusmaasturivärikarttaa eli paljon erilaisia harmaan sävyjä plus yksi vihertävä harmaa, voi plääh. Poissa ovat Leonin ihanan kirkkaat vihreä ja sininen.
Skodan osastolla minun piti käydä vähän fiilistelemässä Monte Carlo -varusteltua Skoda Fabiaa. Ajoimme sen farkkuversiolla Tsekissä Skoda Economy Run -taloudellisuusajokilpailussa syyskuussa ja tykkäsin autosta kovin. Silloin en muistanut ottaa kuvaa auton penkeistä mutta nyt on. Komean näköiset ja hyvät istua!
Kaverini vinkkasi lauantaina, että Nokain Renkaiden osastolta saa vihreitä pysäköintikiekkoja. Ooh, pakko saada vihreä pysäköintikiekko vihreään autoon! Mutta olipas työn takana löytää Nokian Renkaiden osasto. Koitin messualueella bongata vihreää ständiä, mutta ei vain näkynyt, vaikka kuvittelin tietäväni, missä se on. Lopulta kaivoin vielä kerran kartan esiin ja suunnistin sen mukaan ja kappas, siellähän se osasto oli stagen lähellä, mutta tavallaan nurjalla puolella. Yrityksellä oli kyllä iso mainoslakana seinällä, mutta siinä olikin Hakkapeliitta-renkaan 80-vuotiskuva, joten en sitten ollut noteerannut sitä. Enivei, sain pysäköintikiekkoni ja olin onnellinen. :)
Useammalla messuosastolla oli tarjolla autoja myös vähän pienemmille kuskeille. Lähi-Tapiolalla oli sähköautorata, Hyundailla radio-ohjattavia ralli-Hyundaita ja Opelilla hauskoja potkuautoja. BMW:n ja Fordin osastoilla sen sijaan oli myynnissä upeita sähköautoja lapsille.
Lapset oli mahdollista jättää koeajojen ajaksi joko lapsiparkkiin tai ottaa kyytiin koeajolle. Tätä varten koeajohallin seinustalla oli vino pino turvaistuimia. Koeajovarausta tehdessä piti vain ilmoittaa, tarvitaanko turvaistuinta. Hienoa, että perheet huomioitiin näin hyvin!
Auto 2016 oli mielestäni oikein onnistunut tapahtuma, eikä tule mieleen oikein mitään valittamisen aihetta. Koeajojärjestelyjen onnistumista ilmeisesti vähän jännitettiin ennakkoon, mutta viiden koeajon perusteella järjestelyissä ei ollut mitään valittamista. Homma toimi sujuvasti ja aikataulussa. Ainoastaan siitä miinusta, että ajattajat eivät tunteneet autojaan, joten niiden teknisistä tiedoista ei voinut keskustella.
Toivottavasti automessut eivät jää ainutkertaiseksi tapahtumaksi. Vuoden välein olisi ehkä liian tiheä tahti, mutta parin vuoden päästä mikä ettei!
lauantai 19.11.2016 Avainsanat: Hybridiautot , Koeajo , Mazda , Muilla autoilla ajaminen , Sähköauto , Tapahtuma , Vuokraus
Helsingissä järjestetään tänä viikonloppuna 18.-20.11. Auto 2016 messut, joka on Suomen suurin autotapahtuma koskaan. Mukana ovat lähes kaikki Suomessa myytävät automerkit ja koeajettava on noin 150 autoa.
Päätin jo aikaa sitten viettää messuilla koko viikonlopun, sillä olisihan se autoblogaajan paratiisi! Vähän ennen messuja kävi epäilyttämään, riittääkö siellä sittenkään tekemistä kahdeksi päiväksi, mutta se oli kyllä turha huoli! Lauantaina tapasin muutaman tutun ja juutuin parin firman osastolle niin pitkiksi ajoiksi, etten ehtinyt käydä hallin tarjonnasta läpi kuin murto-osan...
Auto 2016 tapahtumassa ostajan oli helppo vertailla eri automalleja, sillä niitä pääsi koeajamaan peräjälkeen. Koeajo varattiin automerkkien pisteiltä ja sitten vain omalla vuorolla jonottelualueelle odottamaan noutajaa. Koeajoja pystyi siis varailemaan pitkin päivää - jos kalenteri ei ollut vielä täynnä. Suosituimpien mallien koeajokalenterit täyttyivät nimittäin hetkessä. Koeajoille lähdettiin mukavasti sisätiloista, joten edes takkia ei tarvinnut hakea narikasta.
Itse pyrin testaamaan messuilla vähän erikoisempia autoja, joita ei ole tarjolla kotipaikkakunnalla. Etenkin hybridit kiinnostivat. Aiemmin hybridejä on tarjonnut lähinnä Toyota, mutta nyt tuntuu, että niitä on tulossa yhä enemmän ja enemmän ja halusinkin päästä tutustumaan kilpaileviin merkkeihin. Niinpä ensimmäiseksi koeajokiksi valikoitui täyshybridi Hyundai IONIQ.
Reilun kahdeksan kilometrin mittainen koeajolenkki oli kuitenkin niin lyhyt, että minulle ei jäänyt IONIQista mieleen juuri muuta kuin se, että moottoritien poistumisrampin kaarteessa meinasin tippua penkiltä. No en tietenkään oikeasti, mutta pömpeän istuimen sivuttaistuki oli niin olematon, että luisuin penkin reunaan. Hybriditekniikasta en oikein osaa sanoa mitään, sillä en ehtinyt keskittyä siihen tutustumiseen enkä osannut nollata kulutusmittareita ennen ajoon lähtöä. Odotin, että autossa mukana ollut edustaja kertoisi auton tekniikasta, mutta he olivat talkoolaisia, jotka eivät tienneet autoista mitään. Eli tekniikkaan tutustuminen piti hoitaa Hyundain osastolla.
Toisena autona koeajoin täyssähköisen Renault Zoe R240, joka oli todella suosittu ja sainkin koeajon vasta myöhään iltapäivällä. Mutta eipä tuo menoa haitannut. Zoen koeajajista minä olin kyllä täysi poikkeus, sillä ajattajan mukana kaikki edelliset olivat sähköautoilijoita ja tiesivät Zoestakin ennakkoon tyyliin kaiken. Minä taas olin avoimin mielin tapahtumassa seikkaileva blogaaja, joka valitsi auton testiin vain siksi, että se oli sähköinen.
Pelkkiä ummikoita Zoen koeajolla ei kuitenkaan ollut tälläkään kertaa, sillä pyysin kyytiini hetki ennen koeajoa messuille saapuneen Sähköautoileva motoristi blogia kirjoittavan Markon, joka on todellinen sähköautoasiantuntija. Marko tutustui auton valikoihin ja etsi kulutusnäytöt. Hetkellistä ei löydetty, mutta Zoen pidemmän ajan kulutus näytti kuulemma selkeästi suuremmalta kuin hänen Nissan Leafinsa kulutus. Koeajon jälkeen kyselin Renaultin osastolla hetkellisen kulutuksen perään ja se olikin ratin takana olevassa näytössä, mutta ratin nappeja en tajunnut ajaessa räplätä.
Sekä Hyundailta että Renaultilta sai koeajolahjaksi sveitsiläisellä suklaalla täytetyn joulukalenterin. Ihanan makea yllätys!
Tiesittekö muuten, että Volkswagenilta saa hienon kuplavolkkarisuklaakalenterin, jos tilaa 50 eurolla tavaroita VW:n nettikaupasta. Olen tässä harmitellut, että en saa hienoa kalenteria kun mulla on koko vaatekerta jo VW Motorsporttia eikä siten riittävästi tilattavaa kaupasta, mutta nämä kilpailevat merkit nyt hieman lievittävät tuskaa. :D
Mazdan osastolta löytyi tuttuja naamoja ja jäinkin juttelemaan sinne pidemmäksi aikaa. Mazdan maajohtaja Markku Riekkola kertoi, että oli todella tyytyväinen tapahtumaan. Autot olivat pääosassa, eikä millekään osastolle ollut lähdetty rakentamaan pilvilinnoja. Markku kommentoi, että tapahtuma on kuin jättikokoinen autojen pop up -myymälä, jossa ihmiset uskaltavat myös tutkia ja kokeilla autoja katselemisen sijaan.
Mazdalla oli esillä koko mallisto mukaan lukien kovakattoinen Mazda MX-5 RF, joita ei ole kuin kolme kappaletta koko euroopassa. Sunnuntai-iltana tämä prototyyppi jatkaa jo matkaansa seuraavaan näyttelyyn, joten oli ihan ymmärrettävää, että autoa sai vain katsoa, muttei koskea.
Koeajoin Mazda MX-5:n viime syksynä ja se on kyllä ihan mahtava auto, vaikka harmaa prototyyppi yrittikin esittää tylsempää kuin onkaan. Olin muuten kuvitellut, että RF:n katto on aina kiinteästi kiinni, mutta eipäs ollutkaan, ei nyt eikä ennen. Mutta siinä missä rättikattoisen version katto lasketaan alas käsin, kovakattoisessa se tapahtui nappia painamalla. Ja ai että se menikin tyylikkäästi alas (ja ylös). Sulavasti kuin virtaava vesi!
Iltapäivällä juutuin pitkäksi aikaa autojen vertaisvuokrauspalvelu ShareIt Blox Carin ständille. Tutustuin yritykseen alkuvuodesta blogiyhteistyön ja Teslan vuokrauksen merkeissä. Sen jälkeen palvelu on laajentunut huomattavasti, ja nyt autojen vertaisvuokraus on mahdollista myös yrityksille ja autoliikkeille. Minusta tämä laajentaminen on tosi hyvä idea, ja mietinkin, miksei sitä ole keksitty jo kauan sitten. Miten oiva tapa se onkaan pienentää myös yritysten autojen kuluja, jos ne eivät ole jatkuvasti käytössä!
Shareitin esittelijöiden silmät oikein loistivat, kun he kertoivat menestystarinoista ja laajentuvasta asiakaskunnasta. Kesän jälkeen asiakkaita on alkanut tulla huomattavasti lisää ja nyt palvelussa on yli sata autoa ja 1500 käyttäjää. Ihmiset ovat todella alkaneet kiinnostua autojen jakamisesta ja nyt tarvitaan vain lisää tietoisuutta asiasta.
ShareItin Rafael kertoi myös oman autonsa vuokraamisesta. Hänellä on muutaman tonnin arvoinen Volkswagen Golf, jolla riittää vientiä. Auton vuokrahinta on halpa - vain viisi euroa tunnilta tai 28 euroa päivässä, mutta siinä on kuitenkin ilmastointi ja mallinsa vuoksi se kelpaa isompienkin tavaroiden kuljettamiseen. Tavaroiden kuljetushan on juuri sellaista satunnaista auton tarvetta. Rafael oli laskenut, että vuoden alusta alkaen Golf on vuokralla keskimäärin viisi kertaa kuussa ja kesällä se oli vuokralla muutaman kerran viikonkin putkeen. Nyt hän haaveilee vähän uudemmasta autosta, mutta miettii, että jättäisi silti myös Golfin itselleen, koska se on niin suosittu vuokra-auto.
Huomenna sunnuntaina suuntaan messuille heti kymmeneksi. Tarkoituksena on päästä lenkille messujen hienoimmalla koeajettavalla autolla, Jaguar F-TYPE 5.0 V8 R Coupe AWD:llä, mutta se on niin suosittu, että se on varattava heti ovien avauduttua. Sen perään pitää mennä varaamaan koeajoon BMW:n hauskan näköinen sähköauto i3. Ja sitten on testattava Land Roveria metallista kootulla ulkoradalla, jossa voi kokeilla auton etenemiskykyä jyrkässä ylämäessä ja ristiriipunnassa. Eikä pidä unohtaa autoblogaajien miittiä klo 12! Eli kyllä tekemistä riittää!
Jos muuten olet tulossa messuille ja olet vielä vailla lippua, minulta löytyy yksi ylimääräinen. Pistä viestiä jos tarvitset! :)
sunnuntai 06.11.2016 Avainsanat: Koeajo , Lotus , Muilla autoilla ajaminen , Reissut , Video
Elokuinen ensitapaamiseni Lotus Evoran kanssa oli niin lyhyt, että ehdimme tutustua vain hyvin pintapuolisesti. Pieni pyrähdys ja sitten olikin jo hyvästien aika. Tämän lyhyen kohtaamisemme jälkeen leijailin sen verran vaaleanpunaisella pilvellä, että kun tarjolle tuli mahdollisuus uusintatreffeihin, en empinyt hetkeäkään. Mitä tulisi, kun viettäisimme viikonlopun yhdessä?
Tapaamista edeltävällä viikolla mietin, miten näin upean seuralaisen kanssa pitäisi käyttäytyä. Pitääkö pukeutua jotenkin eri tavalla? Pitääkö räyhäkkään urheiluauton ratissa olla jotenkin erilainen kuski kuin muulloin? Mitä ihmiset ajattelevat sen kuskista?
Ensimmäisellä Evoran koeajolla harmitti, kun en päässyt ajamaan kovempaa kuin 80 km/h. Tuntui, että auto olisi halunnut mennä paljon kovempaa! Helsinki-Lahti moottoritiellä huomasin kuitenkin, että suora baana 120 km/h nopeudella oli ihan yhtä tylsä Evoralla kuin Leonillakin.
Ajoin motaria vakionopeussäätimellä tasan rajoitusnopeutta ja katselin, kuinka moni meni ohi. Omalla ajotavallani halusin osoittaa, että urheiluautolla ei ole pakko kaahata, vaan sillä voi ajaa ihan nätistikin. Vakkarissa oli sekin etu, että oma nopeus tuli pidettyä rajoitusten mukaisena, sillä Evoralla tuntui herkästi nopeus nousevan yli sallitun, jos ei keskittynyt.
Muutamia autoja ohitin toki itsekin. Yleensä pyrin ohituksissa noudattamaan nopeusrajoitusta, mutta nyt kun alla oli tehokas urheiluauto, tuntui, että se provosoi minua itseäni ohittamaan autoja ylinopeudella. Jännää. Maltoin kuitenkin mieleni, paitsi silloin, kun eräs alunperin 110 km/h ajanut auto ei halunnutkaan päästää minua ohi.
Lahden jälkeen otin suunnaksi Päijänteen maisemareitin Asikkala-Sysmä-Luhanka-Korpilahti. Oli kyllä kivoja mutkia ja mäkiä ja hienoja maisemia.
Heti Asikkalan ohitettuani alkoi tosin harmillisesti sumusade. Mutta sainpa otettua autosta kivoja kuvia Pulkkilanharjulla, kun taustalla oleva järvi oli ihan sumea! Evoraa tulikin kuvattua ihan luvattoman paljon, kun se vain on niin siistin näköinen. Aina vain uusia kuvauspaikkoja löytyi.
Otin viikonloppuna todellakin kaiken irti yhteisestä ajastani Evoran kanssa. Lauantai-illan se sai sentään levätä, mutta sunnuntaina otin mieheni mukaan ja suuntasimme jälleen uusille mutkateille: Jyväskylä-Leppävesi-Lievestuore-Toivakka-Kangasniemi-Toivakka-Jyväskylä. Illalla tuli kierrettyä vielä Isolahden lenkki.
Kirjoitin tuossa ylempänä, että halusin osoittaa motarilla muille autoilijoille, että urheiluautolla voi ajaa rajoitusten mukaan. Hiljaisilla mutkateillä ei ollut sen sijaan ketään näkemässä ja Evoran nopeus tahtoikin välillä karata vähän ylinopeuden puolelle.
Oli niin nautinnollista ajaa reippaasti mutkiin ja tuntea, miten auto taipui juuri sinne minne sitä ohjasi. Ja minä kun yritän olla niin säntillinen kuski normaalisti! Nyt nopeus kasvoi kuin varkain ja minä heitin periaatteeni romukoppaan. Voi Evora minkä teit!
Urheiluauton ratissa oli hirveän mielenkiintoista seurata, miten muut ihmiset reagoivat siihen. Luonnollisesti se herättäi kiinnostusta ja käänsi päitä. Joku vastaantulija näytti jopa peukkua, ja siitä tuli tosi hyvä fiilis.
Sysmän kieppeillä puolestaan joku vanha auto roikkui pidempään perässäni. Lopulta siellä ilmeisesti kyllästyttiin olemaan takana niin auto paahtoi ohi harmaan savupilven saattelemana ja samalla avoimesta takaikkunasta heiluteltiin mulle kättä. Mitä tästä nyt sitten voisi päätellä? :D
Kangasniemellä pidimme taukoa ja kahvilan pihassa pyörineet nuoret pojat olivat hyvin kiinnostuneita autosta:
"Sano nyt sille, että sillä on hieno auto!"
"Sulla on hieno auto."
"Kiitos! Se on mulla lainassa pari päivää."
Pojat myös kuuluivat miettivän, onko se Ferrari vai Porsche. Yleisesti ottaen ihmiset, jotka tulivat juttusille, luulivat Lotusta ekaksi Ferrariksi. Ehkä se oli se punainen väri?
Pitihän Evora käydä esittelemässä myös vanhemmilleni, appivanhemmilleni ja hyvälle ystävälleni. Kaikki ihailivat Evoraa kilvan ja jopa appeni, jonka kanssa en yleensä hirveästi puhu, halusi päästä pienelle testilenkille. Kiihdytys nollasta sataan sai aikaan hermostunutta naurua ja "riittää, riittää!" -huudahduksen. Kahteen kertaan, koska pitihän auto kiihdyttää uukkarin jälkeen uudestaan liikkeelle!
Maanantaina ehdin käydä Evoralla töissä ennen auton palautusta Helsinkiin. Kahvitunnilla piti tietysti vähän potkia sen renkaita - ja erityisesti kuunnella ääniä! Ne ovat kyllä paljon miehekäämmät auton ulko- kuin sisäpuolella.
Työkaveri totesi, että kukaan ei kyllä uskoisi että se olisi jonkun meidän työntekijän auto, sillä kenellekään ei olisi varaa maksaa siitä 177 000 e. Paljon mahdollista... Hinnasta on muuten yli 60 ke autoveroa, joten tämän auton ostamalla tukisi hyvin valtion taloutta!
Lotus Evora 400:n mahtavin ominaisuus oli ehdottomasti sen aivan jäätävä kiihtyvyys; nollasta sataan 4,5 sekuntia. Poistuin muutaman kerran moottoritieltä ihan vain siksi, että sain kiihdyttää sinne takaisin!
Kaasun ei tarvinnut olla edes ihan pohjassa, kun auto jo kiihtyi niin, että vaihteiden vaihdossa se tuntui oikein hyppäävän. Ja sitten kun paluumatkalla Helsinkiin tajusin kokeilla painaa kaasun ihan pohjaan, niin voi pojat, auto oikein lensi! Mieheni kyllä valitti jälkeenpäin, että minun olisi pitänyt keksiä tämä jo silloin, kun hän oli kyydissä.
"Mutta eikö se jo ihan hyvin kiihtynyt?"
"No kiihtyi toki, mutta jos se pystyi vielä parempaan..."
Kiihdytyksissä tuntui myös, että auto tuntui heräävän henkiin vasta, kun 100 km/h oli ohitettu. Harmillista, että viimeistään 120 km/h kohdalla piti höllätä kaasua.
Evoran viisarilla varustettu nopeusmittari oli melko epätarkka, koska 330 km/h:iin ulottuvassa mittarissa kymmenet ovat vain 30 km välein. Mittariston keskellä oli kuitenkin digitaalinen nopeusmittari, josta oli kätevä seurata nopeutta. Todellisen nopeuden pystyi lisäksi tarkistamaan kätevästi kätevästi auton oman navigaattorin näytöltä. Mittarivirhe oli 80 km/h ajaessa 2-3 km/h ja 120 km/h ajaessa 5 km/h.
Paluumatkalla Helsinkiin osuin Kehä I iltapäiväruuhkaan. Ei ollut Evora ihan parhaimmillaan matelevassa ja välillä pysähtelevässä liikenteessä! Automaattivaihteisto on viritetty niin, että auto pyrkii välittömästi eteenpäin, kun jarrusta vähänkin hellittää otetta. Se haluaisi vaan mennä!
Viikonlopun aikana kerrytin Evoran matkamittaria 900 kilometrillä. Jep, melkein nukuinkin sen ratissa!
Taloudellisen ajon harrastajana olin tietysti kiinnostunut myös sen kulutuksesta, vaikka 400-heppaiselta ja 3,5-litraisella moottorilla varustetulta urheiluautolta ei ihan hirveän pihejä lukuja voi odottaa. Mutta oli se mielestäni yllättävänkin pihi: menomatkalla ajotietokoneen näyttämä kulutus oli 8,3 l/100 km ja koko viikonlopun ajalta 8,5 l/100 km. Tuli ilmeisesti kiihdyteltyä paluumatkalla muutamaan kertaan...
No, voisiko minun ja Evoran suhde jatkua yhteisen viikonlopun jälkeen? Tulimme erinomaisesti toimeen keskenämme, mutta selvää oli, että meitä ei ole luotu toisillemme. Minä en nimittäin yllä kunnolla Evoran polkimille! Joudun ajamaan sillä koko ajan hieman kurotellen, mikä on pidemmän päälle raskasta.
Joko ajoin niin, ettei kantapää ollut lattiassa ollenkaan tai sitten makoilin penkissä, jolloin sain jalkaan pari senttiä lisää pituutta. Evora tosin oli niin siisti auto, että en antanut asian hirveästi haitata. Mutta pidempi suhde ei vain toimisi. Otin Autoverkkokauppa.fi:n shwroomilla kylmätyypit manuaalivaihteisesta Evorasta ja sen kanssa 900 km ei onnistuisi, sillä en ylettänyt painaa sen kytkintä pohjaan... Mikä onni, että koeajoauto oli automaatti! Ja niin jätin lämpimät jäähyväiset Evoralle.
Pieniä vieroitusoreita oli havaittavissa, kun palasin oman auton rattiin. Parkista lähtiessä luulin, että jotain on vialla, kun Leonidas ei heti liikahtanutkaan, kun nostin jalan jarrulta. Ei hätää, kyse oli vain DSG:n eco-moodista, jolla ei ollut mikään kiire mihinkään. Leonidas tuntui urheiluauton jälkeen jotenkin korkealta ja lussulta ja ja lisäksi ohjaus oli niin kevyt, että meinasin kääntää ekassa risteyksessä ratin solmuun! Mutta näistäkin selvittiin.
POLOinen on liikenne- ja autoblogi, jonka perustin kesällä 2008. Aiemmin autot eivät kiinnostaneet yhtään, mutta hankittuani auton olosuhteiden pakosta innostuinkin autoilusta oikein kunnolla. Liikenne on minulle peliä, jossa pyrin menestymään aina vain paremmin!
Kirjoittelen blogiin kaikenlaisista autoiluun liittyvistä asioista moottoripyöräilyä unohtamatta. Erityisesti sydäntäni lähellä ovat Volkswagen, liikenneturvallisuus ja taloudellinen ajaminen.
Ota yhteyttä: poloinenblogi(a)gmail.com
