Me tykkäämme sinusta!
Tykkäätkö sinä jo meistä?
Me tykkäämme sinusta!
Tykkäätkö sinä jo meistä?
torstai 26.11.2015 Avainsanat: Liikenneturvallisuus , Nissan , Tapahtuma
Autoissa on nykyään vaikka minkälaisia hienoja ominaisuuksia, jotka edistävät liikenneturvallisuutta ja helpottavat elämää. Tavallinen tallaaja ei kuitenkaan välttämättä tajua niiden hyötyä, jos ei pääse testaamaan niitä. "Kyllä sitä on aina ennenkin pärjätty pelkällä ratilla ja polkimilla!" Myös lisävarusteiden hinta karsii ostajia.
Itse olen elävä esimerkki siitä, miten kokeileminen luo tarpeen. Esimerkiksi adaptiivinen vakionopeussäädin oli mielestäni melko turha ja kallis varuste, mutta testattuani sitä kerran se oli ihan pakko saada omaankin autoon. Puhumattakaan automaattivaihteistosta, joka oli minusta alunperin vain "ihan ok", mutta kun sen makuun kerran pääsi, olin täysin myyty ja muuta ei enää tule.
Nissan järjesti viime viikolla naistoimittajille tapahtuman, jossa pääsimme tutustumaan autojen uusimpiin teknologioihin. Päivää pohjustettiin esittelemällä tekniikoita teoriassa, minkä jälkeen hurautettiin läheiselle hiekkakentälle testaamaan niitä käytännössä.
Nissan Around View Monitor -kamerajärjestelmää testattiin pysäköimällä Qashqai rakoon, joka oli vain reilu 80 cm autoa pidempi. Tuntui aivan mahdottomalta ajatukselta saada auto ruuvattua siihen etenkin, kun hahmotan auton kulmat tosi huonosti.
Siinä vaiheessa taskuparkkeerausta, kun oli aika kääntää renkaat vasemmalle ja lähteä suoristamaan autoa ruutuun, oli sellainen fiilis, että keula kyllä kolisee etummaisen auton perään. AVM:n lintuperspektiivikamera kuitenkin kertoi, että ei olla vielä lähelläkään ja niin onnistuin pysäköimään auton minikokoiseen ruutuun. Ihan suoraan se ei kerrasta mennyt, mutta nyt ei ollut kyse siitä, kuka pysäköi kauneimmin vaan näyttää vaan miten tekniikka voi auttaa.
Leonin pysäköintitutka on tosi hyvä, kun se tietää etäisyyden sekä eteen että taakse, mutta tämä kamerajärjestelmä oli vielä paljon parempi. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat piippausta ja sen kanssa välttää myös auton vanteiden kolhimisen katukiveyksiin. (Been there, done that...) Ilmakuvan vieressä AVM näyttää kamerakuvaa auton perästä (tai edestä jos ajaa eteenpäin), joten myös puskurien lähellä olevat objektit näkee tosi hyvin.
Jos tuntuu siltä, että omat ratinkääntötaidot eivät riitä täydellisen taskuparkin tekemiseen, voi avuksi ottaa älykkään pysäköintiavustimen. Napsauttamalla sen päälle ja ajamalla kadunvartta eteenpäin auto ilmoittaa, kun se on löytänyt sopivan parkkipaikan. Mittaa ruudulla ei tarvitse olla kuin 80 cm autoa enemmän. Auto hoitaa ratin kääntämisen, itse ei tarvitse kuin valita näytön ohjeen mukaan ajo- tai peruutusvaihde ja painaa kaasua.
Pysäköintiavustin suorittaa taskuparkin aivan kuten autokoulussa on opetettu. Kun peruuttaessa taustapeilistä näkyi kokonaan takana olevan auton keula, kommentoin Nissanin edustajalle, että nyt pitäisi kääntää renkaat suoraan - ja samalla hetkellä ratti jo alkoikin pyöriä kohti keskiasentoa.
Ihan täydelliseen taskuparkkiin auto ei yllätyksekseni pystynyt, vaan se jätti ainakin kanssani ajaneella toimittajalla auton ruutuun ihan vinoon. Itselläni pysäköinnistä jäi puolestaan viimeinen eteenpäin suoristus pois, sillä avustus kytkeytyi pois päältä, kun vaihdoin vaihteen vahingossa vapaalle.
Kysyin jälkeenpäin tarkennusta pysäköintiavustimen toiminnasta ja Nissanin kouluttajan mukaan auto kyllä menee suoraan ruutuun jos alkulinjaus on suorassa. Jos ei seuraa näytön ohjeita tai tarttuu rattiin, niin sitten avustin menee pois päältä. Luulen, että me ei vaan ihan hanskattu avustimen käyttöä. Olisi pitänyt olla tuo kouluttaja kyydissä neuvomassa sen käyttöä, niin ei olisi jäänyt väärä kuva sen toiminnasta.
Olin muuten miettinyt pitkään, että automaattista pysäköintiä olisi hauska kokeilla joskus. Nyt kokeilin! Kun toiminnon oli kytkenyt päälle oli parempi istua käsien päällä, ettei tullut itse koskettua rattiin. Oli hassu tunne, kun auto pyöritti sitä itse kovalla vauhdilla!
Todelliseen tulikokeeseen AVM pääsi rastilla, joka suoritettiin ikkunat mustiksi teipatulla Leafilla. Tästä rastista oli jo vähän vinkkiä tapahtumakutsussa ja odotinkin sitä päivältä eniten - enkä joutunut pettymään. Oli tosi mielenkiintoista ajaa autoa, kun ympäristön näki vain auton kamerajärjestelmän kautta.
Oransseilla törpöillä merkityn reitin seuraaminen oli yllättävän helppoa AVM:n lintuperspektiivikuvaa ja etukameran kuvaa katsomalla. Vain törppöjen etäisyyttä toisistaan oli välillä vähän vaikea hahmottaa, sillä kamerassa ei ole kovin korkea resoluutio. Pari kertaa jouduinkin hieman peruuttamaan, sillä olin ajanut epähuomiossa liian lähelle törppöä eikä auto olisi mahtunut kääntymään takaisin reitille.
Eteneminen oli lähinnä ryömimistä, mutta vauhti ei ollutkaan nyt pääasia vaan selviytyminen radasta. Sitä paitsi kamerat sammuvat, jos nopeutta on yli 10 km/h. Parin kierroksen jälkeen pakitettiin vielä ruutuun ja sekin meni tosi näppärästi. Oli kyllä siistiä!
Pysäköimisen lisäksi AVM valvoo ruudusta pakittaessa auton takaosaa. Jos järjestelmä havaitsee liikkuvia kohteita valvomallaan alueella, se varoittaa kuljettajaa äänimerkillä. Auto näkee siis kulman taakse ennen kuin kuljettaja.
Liikkuvien kohteiden tunnistusta varten meillä oli testijalankulkija, joka käveli ison pakettiauton takaa kulkureitillemme. Monesta yrityksestä huolimatta hän ei jäänyt auton alle. :) Tähän tosin tarvittiin myös kuljettajan refleksejä, sillä auto vain varoittaa liikkuvasta kohteesta, mutta ei jarruta.
Joskus jos puuhaa autossa jotain ylimääräistä, saattaa ajautua huomaamatta pois omalta kaistalta. Tätä varten on kehitetty kaistavahti, joka antaa äänimerkin, jos kaistaviivan ylittää ilman vilkkua (jolloin se on tarkoituksellista). Ajolinjaa se ei kuitenkaan korjaa, vaan vahtii vain. Tämä on kyllä minun makuuni mukavampi malli, sillä testatessani Leonin kaistavahtia toissa kesänä koin sen hieman ärsyttäväksi, että auto korjaili ajolinjaa itsekseen.
Omalla kaistalla on syytä pysyä myös silloin, jos toinen auto on tulossa takaa ohi. Kuolleen kulman varoitusjärjestelmä sytyttää auton A-pilariin oranssin valon, kun takaa on lähestymässä toinen auto. Jos tällaisessa tilanteessa kytkee vilkun päälle, auto lisäksi huutaa, että "älä nyt hullu vaihda kaistaa, kun ajat muuten suoraan jonkun päälle!" No okei, huuto on oikeasti vain äänimerkki, mutta ajatusmalli on kuitenkin tämä.
Kaistavahtia ja kuolleen kulman varoitinta testasimme pienellä Itäväylälle suuntautuneella lenkillä. Seilasimme kanssa-autoilijoiden riemuksi kaistalta toiselle ilman vilkkua ja kyllähän se auto siitä aina vähän älähti. Tosin itsellä vilkun käyttö tulee niin selkäytimestä, että testi meinasi mennä lähinnä ajeluksi.
Kuolleen kulman varoitin toimi hyvin, mutta mielestäni merkkivalo oli turhan himmeä. Ja vaikka kaistaa vaihtaessa aina katsonkin olan yli, niin ominaisuus on silti mielestäni hyvä, sillä jokainen tekee joskus havaintovirheen ja silloin auto saattaa estää kolarin.
Turvallisuusvarusteiden esittelytapahtuma oli mielenkiintoinen ja oli tosi kivaa päästä mukaan. Päivästä jäi käteen hauskoja muistoja ja se synnytti myös uusia tarpeita. Seuraavaan autoon olisi nimittäin ehdottomasti saatava lintuperspektiivikamera!
Kuolleen kulman tarkkailija ja liikkuvien objektien huomiointi olisivat myös poikaa. Niin ja liikennemerkkien tunnistus, mitä tulis testattua Itäväylällä ajaessa ihan huomaamatta. Aina välillä unohtaa mikä onkaan rajoitus ja sitten koittaa päätellä perässäroikkujista, että onko niillä vain kiire vai ajanko alinopeutta... Navi kyllä näyttää rajoitukset, mutta se ei aina ole oikeassa. Leoniinkin itse asiassa saa tätä nykyä tunnistuksen, mutta vielä keväällä autoa tilatessa sitä ei ollut. Ei voi mitään.
tiistai 24.11.2015 Avainsanat: Bensan kulutus , Leonidas , Seat , Seat Leon , Taloudellinen ajo , Talvi
Muistatteko, kun koitin päihittää kesällä vakionopeussäätimen Jyväskylä-Ylivieska-välillä? Silloin meinasin suorastaan turhautua, kun saavutin vain vaivoin vakkarin 5,0 l/100 km kulutukseen.
Jokunen aika sitten ajoin Ylivieskaan yksinäni. Leppoisasti rajoitusten mukaan ajellen keskikulutus vain laski ja laski ja perillä Ylivieskassa ajotietokone näytti 4,2 l/100 km. Se on ihan mielettömän vähän ja olen siitä ihan supertohkeissani! Valmistajan ilmoittama Seat Leon 1.4 TSI DSG ACT 150 hv kulutus maantiellä on 4,1 l/100 km eli jäin siitä vain desin!! Saavuttamani lukema on toki vain ajotietokoneen näyttämä, mutta kesän Ecoruneissa Leonin ajotietokone näytti desilleen samaa kulutusta kuin tankkauksesta laskettu, joten uskoisin sen olevan ainakin hyvin lähellä todellisuutta.
Mitkä seikat sitten mahdollistivat huomattavasti kesää pienemmän kulutuksen? Pohdin asiaa ja päädyin neljään osatekijään:
1. Talvinopeusrajoitukset. Talvirajoituksilla ajaminen säästää polttoainetta, sillä vähempi vauhti vaatii vähemmän energiaa. Lisäksi kun nopeusrajoitus on liki koko matkan sama 80 km/h, ei tarvitse hidastaa risteysalueille ja kiihdyttää niiden jälkeen taas sataseen. Eikä tarvitse myöskään stressata ohittamisesta.
2. Kitkarenkaat. En ole saanut edes rengasliikkeestä perustelua siihen, miksi kitkat ovat ovat kaikista taloudellisimmat renkaat, mitä autossa voi olla. On vain yleistä tietoa, että ne rullaavat kaikista renkaista kevyiten ja nyt se tuli myös todistettua.
3. Olin liikenteessä yksin eikä mikään ei häirinnyt keskittymistäni. Nyt oli vain minä, auto ja tie. Heti kun kyydissä on joku, jonka kanssa jutella, osa keskittymisestäni herpaantuu. Tällöin auton nopeus alkaa herkemmin seilata ja lisäksi kaikkia risteyksiä tai nopeudenmuutoksia ei tule ennakoitua yhtä hyvin, mikä tietenkin lisää kulutusta. Lisäksi yksin ajaessa autossa on vähemmän painoa.
4. Ei ilmastointia. En sammuttanut ilmastointia pihistelymielessä vaan siksi, että silmäni kuivuivat. Yhtä kaikki sekin varmasti laski kulutusta hieman. Tuskinpa Ecoruneissakaan turhan takia pidetään ilmastointia pois päältä.
Matkalla tien pinta oli märkä ja lämpötila muutaman asteen plussan puolella. Olisi mielenkiintoista tietää, olisiko kulutuksesta pystynyt puristamaan vielä desin pois, jos tie olisi ollut kuiva, jolloin rengas olisi rullannut kevyemmin. Toisaalta tuntuu, että en ihan hetkeen tule pääsemään vastaavaan, nyt oli olosuhteet niin hyvät. Vaikka periaatteessahan nuo pitäisi olla ihan toistettavissa. En kuitenkaan pety (enpä!) jos en seuraavalla reissulla pääse samaan.
Luin muuten vasta netistä, että ilmeisesti meidän Leon kuuluu niihin Volkswagen-konsernin autoihin, joiden kulutustietoja on vääristelty. Kävin kysymässä Jyväskylän Autotarvikkeelta varmistusta asiaan, mutta heillä ei ollut asiasta vielä mitään tietoa. Tällä hetkellä vain diesel-autoista on kampanja päällä; muista skandaaliautoista tiedetään saman verran, kuin mitä kuka tahansa voi lukea netistä. Pidän kyllä todennäköisenä, että Leonidas on osallinen, sillä ainakin vuosimallin 2016 sylinterien lepuutuksella varustettu 1.4 TSI 150 hv ACT -moottori on Volkswagenin julkaisemalla "mustalla listalla". Tämä on vuoden 2015 malli, mutta voisi kuvitella, että sama tavara on kyseessä.
Edit 26.3.2016:
1) Leonidas ei lopulta ollutkaan päästöskandaaliauto, sillä kun VW tarkensi listaa, siihen ei jäänyt enää kuin muutama hassu malli.
2) Valmistaja on jossain vaiheessa muuttanut kulutuslukemia, sillä tällä hetkellä 1.4 TSI DSG 150 hv ACT moottorin maantiekulutus on maahantuojan taulukossa 4,3 l/100 km, kun tekstiä kirjoittaessa se oli 4,1 l/100 km.
3) Talvella ecorun-tyylisellä tankkauksella ajotietokone on näyttänyt toistuvasti n. 4 dl pienempää kulutusta kuin mitä tankkauksesta laskettu. Talven ecorunissa ajotietokone puolestaan näytti 7 dl liikaa. Että ota tästä nyt selvää!
maanantai 02.11.2015 Avainsanat: Koeajo , Mazda , Muilla autoilla ajaminen
Lokakuinen aamu kello kahdeksan, lämpötila viisi astetta ja vettä sataa. Mitä tekee Jenni? No lähtee testaamaan avoautoa!
Mazda MX-5 kiertue vieraili viikko sitten Jyväskylässä ja olihan se legendaarinen roadster pakko päästä testaamaan. Onnellisten ajokoulun myötä Mazda lunasti oman paikkansa sydämessäni ja seuraan mielelläni, mitä merkillä on tarjolla. Tykkään myös Mazdan tavanomaiset ratkaisut haastavasta "defy convention" -ideologiasta hirveän paljon!
Mazda MX-5, jenkkiläisittäin Miata, on maailman eniten myyty kaksipaikkainen avourheiluauto. Iloisen hymyilevästä autosta julkaistiin vuosi sitten uusi, neljäs sukupolvi, jonka ulkonäkö noudattelee nyt Mazdan Kodo-muotoilukieltä. En alussa oikein lämmennyt auton ulkonäölle, sillä olisin kaivannut keulaan ja ajovaloihin samaa tiukkaa ilmettä kuin muissa nyky-Mazdoissa. Siinä on varmaan haluttu säilyttää sukunäkö edellisiin malleihin, eikä keulaa ole siksi uudistettu niin voimakkaasti. Nyt kun olen nähnyt auton livenä ja katsellut näitä ottamiani kuvia on pakko sanoa, että on se aika makea ilmestys. Vaikka etuvalot ovatkin edelleen vähän hassut.
Ensimmäinen MX-5 saapui Suomeen syyskuussa ja lehdistön testien jälkeen auto lähti kiertämään jälleenmyyjäliikkeitä. Vaikka autoja on Suomessa vain yksi, sitä ei lukittu kiertueella showroomeihin vaan sillä pääsi myös ajamaan. Hieno homma!
Itse sovin koeajon jo hyvissä ajoin etukäteen ja ehdinkin kiertää autolla aamutuimaan mukavan lenkin Mazdan edustajan kanssa. Olisin voinut ajaa yksinkin, mutta tällaisen erikoismallin koeajosta sai mielestäni paljon enemmän irti, kun mukana on auton tunteva henkilö. Pystyi keskustelemaan auton ominaisuuksista ja ajamisesta. En muuten koskaan ollut ajanut millään tämän tyyppiselläkään autolla.
Suuntasin Jyväskylän keskustasta ensin Muurameen ja sieltä Isolahteen, jossa on mukavaa mutkatietä. Olen ajanut siellä monesti moottoripyörällä ja täytyy sanoa, että se oli myös täydellinen reittivalinta tällaiselle urheiluautolle! Vauhti meinasi karata mutkatiellä jatkuvasti hieman ylinopeuden puolelle, kun auto oli vain niin kiva ajaa! Matalan painopisteen ansiosta auto tuntui oikein imeytyvän tiehen ja kaarteisiin ajaminen oli todella nautinnollista.
Paperilla MX-5 ei ole mikään supertehokas auto ja tässä tehokkaammassa kaksilitraisessa mallissakin heppoja on vain 160, mikä on vain kymmenen enemmän kuin Leonidaksessa. MX-5 on kuitenkin todella kevyt; paino noin tuhat kiloa; minä seurauksena pikkuiset hepat riittävät vetämään autoa vallan mainiosti. Tai oikeastaan työntämään, sillä MX-5 on takavetoinen.
Vääntöä kaksilitraisesta vaparikoneesta löytyi mukavasti. 50 km/h rajoitusalueella auto suositteli toistuvasti käyttämään kutosvaihdetta ja vaikka kierrokset olivat tällöin matalat, auto jaksoi silti lähteä yllättävän hyvin kiihtymään. Urheilullisempaa meno oli tietenkin, kun ajoi pykälää pienemmällä vaihteella.
Tiesin, että MX-5 on pieni auto, mutta parkkipaikan autorivistössä sen koko pääsi silti yllättämään. Se oli NIIN pieni! 1,7 metriä leveä, 3,9 metriä pitkä ja 1,2 m korkea. Toisaalta kaksipaikkaisen roadsterin ei tarvitse yhtään isompi ollakaan. MX-5:n penkit ovat todella matalalla ja siksi autoon istuessa tuntui ekana siltä, kuin olisi lattialle istunut. Kaipasin tottumuksesta hieman korkeampaa istuinta, mutta penkissä ei ollut korkeussäätöä. Istuimen etureunan korkeutta sen sijaan pystyi säätämään ja sitä muuttamalla ajoasennosta saikin tosi mukavan. Autolla ajaessa sen koko unohtui täysin ja kun astuin lopulta ulos autosta, hämmästyin uudestaan, miten pieni se oli. :D
Palattuamme Jyväskylään heitin vielä lenkin Vaajakosken moottoritiellä. Hauskan ajettavuuden lisäksi pieni auto oli myös todella ketterä. Tein uukkarin Sulunperän rampin ja Vaajakoskentien risteyksestä takaisin moottoritielle ja auto kääntyi ympäri todella näppärästi.
Koska aamulla satoi, koeajo piti tietysti suorittaa katto ylhäällä. Sateen tauottua pääsin kuitenkin kokeilemaan autoa muutaman kilsan matkalla myös katto alhaalla ja siinä oli kyllä tunnelmaa! Ilman lämpötila oli +5 °C, mutta sisällä avonaisessa ohjaamossa oli silti oikein lämmin. Mun piti oikein varmistua ilman lämpötilasta nostamalla käsi tuulilasia korkeammalle ja kyllä siellä aika vilpoinen tuuli oli. Ohjaamossa sen sijaan oli oma lämmin mikroilmastonsa.
Vaikka MX-5 on urheiluauto, sen polttoaineen kulutus ei ole järin suuri. Valmistajan ilmoittama yhdistetty kulutus on 6,9 l/100 km ja maantiekulutus 5,5 l/100 km. Ajamani vajaan 60 km mittaisen lenkin keskikulutus oli ajotietokoneen mukaan 5,9 l/100 km, mikä on mielestäni todella hyvä! En edes yrittänyt viedä pihistelyä äärimmilleen, vaan keskityin nauttimaan ajamisesta. En ole maailman taloudellisin kuski manuaalivaihteisella autolla ja lisäksi tein monta ns. turhaa kiihdytystä, kun halusin vaan kokeilla miten auto kulkee. Voisinkin kuvitella, että pienellä yrittämisellä luvattu maantiekulutus olisi helppo saavuttaa ja ajaminen olisi silti hauskaa.
Mazdan mukaan MX-5:n filosofiana on, että auto olisi yhtä kuljettajansa kanssa ja että sillä olisi hauska ajaa. Allekirjoitan tämän täysin, sillä fiilis MX-5 ratin takana oli mahtava! Kun koeajon jälkeen pääsin töihin, oli naamani koko aamupäivän kuin Hangon keksillä. Pitäisiköhän vaihtaa moottoripyörä käytettyyn Miataan...? :P
POLOinen on liikenne- ja autoblogi, jonka perustin kesällä 2008. Aiemmin autot eivät kiinnostaneet yhtään, mutta hankittuani auton olosuhteiden pakosta innostuinkin autoilusta oikein kunnolla. Liikenne on minulle peliä, jossa pyrin menestymään aina vain paremmin!
Kirjoittelen blogiin kaikenlaisista autoiluun liittyvistä asioista moottoripyöräilyä unohtamatta. Erityisesti sydäntäni lähellä ovat Volkswagen, liikenneturvallisuus ja taloudellinen ajaminen.
Ota yhteyttä: poloinenblogi(a)gmail.com
