Me tykkäämme sinusta!
Tykkäätkö sinä jo meistä?
Me tykkäämme sinusta!
Tykkäätkö sinä jo meistä?
keskiviikko 17.10.2012 Avainsanat: Huolto , Kawasaki ER-5 , Moottoripyöräily
Taivuin viime viikolla lopettamaan moottoripyöräilykauden. Viime aikoina kelit ovat olleet kylmiä ja märkiä ja kun alettiin jo lupailla aamupakkasia, totesin että kai tämä kausi oli tässä. Pakkasia ei kyllä ole kuulunut, mutta +6 °C kelikin riitti jäädyttämään meikäläisen ihan riittävästi, kun kävin torstaina heittämässä viimeisen 30 km lenkin. Kymmenen kilsan jälkeen kädet olivat jäässä ja 20 km jälkeen sormia suorastaan särki. Liikennevaloissa vaan lämmittelin käsiä pitäen niitä pyörän rungon lämpimiä kohtia vasten.
Vein Eerikin talvisäilytykseen Kuvan Moottoripalveluun, joka on Jyväskylän seudun valtuutettu Kawasaki-huolto. Sovittiin, että tehdään pyörälle vielä ennen talvilepoa 24000 km huolto, sillä vaikka mittarista puuttuu kolmisen sataa kilometriä, niin on kätevämpää tehdä huolto nyt syksyllä kun huollossa ei ole ruuhkaa.
Tulen kyllä kokemaan pienimuotoisen konkurssin tuon huollon kanssa, sillä 24 tkm huollossa tehdään kaikki mahdollinen: ER-5 käyttöohjekirjan tarkistettavat/huollettavat kohteet -listassa on pallura ihan jokaisella rivillä. Huollon lisäksi pyysin vaihtamaan mittaristotaulun taustavalot, sillä kierroslukumittarin taustavalon on palanut. Kätevintä vaihtaa kaikki kerralla, niin ei tarvitse olla heti aukomassa uudelleen. Olen henkisesti varautunut siihen, että huoltoon menee noin 500 e, toivotaan ettei hirveästi enempää. Varatessani huoltoa hinta-arvioksi annettiin "yli 400 e" ja jos tulee lisäkuluja perushuollon päälle niin niistä ilmoitetaan. Jos ei muuta kuulu, niin lasku kolahtaa postiluukkuun muutaman viikon sisällä.
Moottoripyörän talvisäilytys maksaa Kuvalla 200 e, mikä sisältää säilytyksen n. 10 °C lämpötilassa, akun irrotuksen ja ylläpitolatauksen, aineen bensan sekaan ettei se happane, pesun ja keväällä ajokuntoon laiton. Kaverini mielestä palvelu on lähes ilmainen ja itsekin pidin sitä ihan hyvänä diilinä, sillä on hirveän helppoa antaa moottoripyörä toisten käsiin sen sijaan, että pitäisi keksiä jostain kaverin varastosta säilytystila ja muistaa latailla akkua säännöllisesti. Keväällä tarvitaan vain soitto liikkeeseen viikkoa ennen kuin haluaa pyörän niin tietävät laittaa sen ajokuntoon ja sitten voikin lähteä baanalle.
lauantai 06.10.2012 Avainsanat: Ajovarusteet , Moottoripyöräily , Pimeällä ajo
Vaikka en millään haluaisi, niin kai se on vaan uskottava, että syksy on tullut ja moottoripyöräilykausi vetelee viimeisiään. Vielä en kuitenkaan suostu ajamaan Eerikkiä talliin, vaan koitan nauttia ajamisesta niin pitkään kuin vain tarkenen. Suurin ongelma on juuri kylmyys, sillä kun lämpötila laskee alle kymmenen asteen niin kylmä tahtoo tulla vaikka kuinka sulloisi vaatetta ajopuvun alle.
Toinen ikävä juttu syksyssä on pimeys, joka päivä päivältä laskeutuu aiemmin. Iltojen hämärtyessä on alkanut epäilyttää, että havaitsevatko autot minua moottoripyörän selästä kovin hyvin. Pyörä on punainen ja onhan siinä toki valot, mutta itse kuljettaja on mustaakin mustempi. Kuka on keksinyt että moottoripyöräkamppeet ovat pääasiallisesti mustia? Lisäksi ajopuvussani olevat heijastimet ovat naurettavan huonot. Hartioilla on kyllä harmaat heijastavaa materiaalia olevat alueet, mutta yllättäen ne loistavat todella huonosti salamalla otetussa valokuvassa, kun vertaa kapeisiin lahkeiden heijastimiin.
Omaa näkyvyyttä saa onneksi parannettua helposti heijastinliivillä. Valitettavasti tavalliset heijastinliivit ovat ilmeisesti tarkoitettu käytettäväksi lähinnä hätätilanteissa, sillä ne ovat sellaisia telttoja, että pienimpäänkin kokoon mahtuu melkein kaksi ihmistä sisään. Prismasta löysin joskus juoksijoille suunnitellun mallin, mutta 40 e oli siitä mielestäni turhan suolainen hinta. Ajattelinkin, että voisin pienentää ompelukoneella perusheijastinliivistä ajotakin päälle istuvan version, niin pääsisin halvemmalla.
Viime viikonloppuna bongasin kuitenkin sattumalta Halpahallista heijastinliivin, joka oli lopulta kunnollinen! Siinä oli helmassa ja hihansuissa kuminauhaviimeistelyt, siisti kaulus ja edessä vetoketjul. Hintaa liivillä oli huimat 9,90 e joten se lähti välittömästi mukaan. Vähän jännäsin, mahtuisiko XS-kokoinen liivi harteikkaan motskaritakin päälle, mutta istui siihen kuin valettu! Heti oli turvallisempi olo tien päällä, kun oli vähän näkyvämmin pukeutunut.
Heijastinliivi on hyvä lisä hämärällä, mutta totta puhuen ei olisi pöllömpää käyttää sitä muulloinkin, sillä tuo neonkeltainen väri lisää varmasti näkyvyyttä. Jollain motoristilla näin kesällä neonkeltaisen kypärän ja takin, ja ne muuten oikeasti iski silmään!
Autokoulussa ihmettelin, että miksi emme käytä ajotunneilla heijastinliivejä, vaikka muiden autokoulujen moottoripyöräoppilaat niitä näyttivät käyttävän. Opettaja vastasi jotain sen suuntaista, että heillä ei haluta näkyä liikenteessä erityisesti autokoululaisina vaan motoristeina. Minusta se oli huono perustelu, sillä ei se ole tyhmä motoristi joka haluaa näkyä ja autokoulunhan pitäisi juuri olla turvallisuuden puolestapuhuja. Opetetaanhan siellä käyttämään kunnollisia ajovarusteitakin. Mutta ehkä heijastinliivi ei ole riittävän katu-uskottava kaikissa piireissä, tiedä sitten... Ei niitä kuitenkaan tien päällä ihan hirveästi näy. Omaani käytän nyt ainakin loppuajokauden, keskikesällä ehkä harkitsen uudelleen.
POLOinen on liikenne- ja autoblogi, jonka perustin kesällä 2008. Aiemmin autot eivät kiinnostaneet yhtään, mutta hankittuani auton olosuhteiden pakosta innostuinkin autoilusta oikein kunnolla. Liikenne on minulle peliä, jossa pyrin menestymään aina vain paremmin!
Kirjoittelen blogiin kaikenlaisista autoiluun liittyvistä asioista moottoripyöräilyä unohtamatta. Erityisesti sydäntäni lähellä ovat Volkswagen, liikenneturvallisuus ja taloudellinen ajaminen.
Ota yhteyttä: poloinenblogi(a)gmail.com
