Me tykkäämme sinusta!
Tykkäätkö sinä jo meistä?
Me tykkäämme sinusta!
Tykkäätkö sinä jo meistä?
maanantai 31.05.2010 Avainsanat: Maantiellä ajo , Ohittaminen
Ohituskaista on hieno keksintö. Kun maantiellä on sellaisia tasaisin väliajoin, ei tarvitse kytätä sopivaa ohituspaikkaa eikä tehdä hurjia ohituksia, vaan voi odottaa ohituskaistaa ja ohittaa vasta siellä edellä hitaammin ajavan ajoneuvon rauhassa ja turvallisesti. (No, ainakin yleensä.) Kokemukseni mukaan ohituskaistoilla on yleensä nopeusrajoitus 100 km/h, jolloin satasta ajavat henkilöautot voivat helposti ohittaa maksimissaan 90 km/h ajavat rekat.
Ajaessani pari viikkoa sitten Tampereelta Jyväskylään saavutin yhden rekan. Satasen alueella ajonopeus oli 90 km/h, mutta en antanut rajoitusta hitaamman vauhdin haitata, siellä tiesin että ohituskaistan olevan tuloillaan, joten voisin ohittaa rekan siellä. Ei ollut mikään kiire, joten miksipä en odottelisi. Välillä nopeusrajoitus oli 80 km/h, jolloin rekkaa ei tarvinnut muutenkaan ohittaa.
Jonkin ajan kuluttua ohituskaista ilmaantuikin, mutta hämmästyksekseni kaistan alussa oli nopeusrajoituksena oli sama kuin sitä ennenkin ajettu nopeus eli 80 km/h. Siinä sai heittää hyvästit rekan ohittamisajatukselle. Pitkä jono henkilöautoja paineli kyllä ohitsemme, mutta itse päätin noudattaa rajoitusta, vaikka se tyhmältä tuntuikin. Itse asiassa rekkakin loittoni minusta, kun pitäydyin rajoituksen mukaisessa nopeudessa ja rekka ajoi hieman ylinopeutta.
Mutta ei tässä vielä kaikki. Ohituskaistan päättyessä tien reunassa seisoi uusi nopeusrajoitus, joka olikin nyt 100 km/h! Eli heti ohitusmahdollisuuden loputtua saavutin taas rekan ja jouduin tyytymään sen maksiminopeuteen. Onneksi seuraava ohituskaista oli fiksummin nopeusrajoitettu ja pääsin ohittamaan rekan.
Pääsääntöisesti pyrin uskomaan, että kaikilla nopeusrajoituksilla on oikeasti tarkoituksensa, mutta tässä tapauksessa ei kyllä pystynyt. Mikä järki rajoittaa keskikaistalla varustetulla tiellä nopeus 80 km/h:iin ja keskikaistan loputtu palauttaa se 100 km/h:iin? Nuo kaksi nopeusrajoitusmerkkiä olivat kuitenkin vaihtuvia nopeusrajoituksia, joten olisiko niiden asetuksissa sattunut pieni moka? Nopeusrajoitukset ovat kuitenkin nimensä mukaan rajoituksia, joten niitä on pakko noudattaa. Siksi ei ole hirveän hauskaa jos niiden säätämisessä mokataan.
maanantai 10.05.2010 Avainsanat: Jyväskylä , Kevytliikenne , Polkupyöräily
Pyöräillessäni Kuokkalasta keskustaan luonnollisin reitti on ylittää rata putkisiltaa pitkin ja jatkaa siitä ylös Kilpisenkatua. Määränpäästä riippuen jatkan matkaa joko kaupunginteatterin kulmalta Vapaudenkadulle, Nordean kulmalta Kauppakadulle tai harjun kulmalta Yliopistonkadulle.
Edit 13.5.2011: Kadun saa ajaa ylös saakka sen oikeaa reunaa pitkin, koska yksi kortteli lasketaan kaupunkialueella lyhyeksi matkaksi. Katso uudempi merkintä aiheesta.
Hannikaisenkatu - Vapaudenkatu
Käyttämistäni reiteistä ensimmäinen on pyöräilyn kannalta loogisin. Kilpisenkatua alhaalta päin katsoessa kadun vasemmalla puolella on kevyenliikenteenväylä, jota pitkin voi ajaa Vapaudenkadun risteykseen teatterille saakka. Vapaudenkadun varressa on erillinen pyörätie kirkkopuiston puolella, joten matkan jatkaminen poikittaissuuntaan on kätevää.
Hakiessani netistä tietoa Kilpisenkadulla pyöräilystä löysin vuonna 2005 tehdyn selvityksen Jyväskylän keskustan jalankulkuteiden muuttamisesta kevyenliikenteenväyliksi. Yllätyin lukiessani selvitystä, sillä en tiennyt, että ennen sitä Kilpisenkadulla ei ollut lainkaan kevyenliikenteenväylää välillä Hannikaisenkatu - Vapaudenkatu. Selvityksessä esitettyä noppakiven korvaamista asfaltilla ei valitettavasti ole tapahtunut. Nyt teatterin kohdalla olevalla kivetyllä pätkällä on tosi ikävä ajaa pyörällä. Itse ajan yleensä kevyenliikenteenväylän reunakiven päällä tärinän minimoimiseksi, mutta siinä on vaarana livetä kadun puolelle.
Teatterin kulman ihanat mukulakivet.
Myös putkisillan rampin alastulo tuntuu hieman huonosti suunnitellulta. Alastulo on kukkaistutuksen vuoksi ahdas (ehkä ideana onkin hidastaa pyöräilijöiden vauhtia) ja lisäksi kävelijöiden ja pyöräilijöiden kulkureitit menevät ristiin. Portaat laskeuduttuaan kävelijät nimittäin kaartavat oikealle lähimmälle suojatielle, kun taas Kilpisenkadulle pyrkivien pyöräilijöiden pitää ajaa vasemmanpuoleiselle suojatielle, jos eivät halua mennä kaksista liikennevaloista (ensin Hannikaisenkadun yli ja sitten vielä Kilpisenkadun yli).
Vapaudenkatu - Kauppakatu
Vapaudenkadun risteyksen jälkeen kevyenliikenteenväylä ei enää jatku Kilpisenkadulla, joten pyöräilijän on siirryttävä ajamaan ajoradan oikeaan reunaan. Koska kevyenliikenteenväylä on edellisellä katuvälillä Kilpisenkadun vasemmassa reunassa, on katu ensin ylitettävä suojatietä pitkin ja siirryttävä sitten ajamaan ajoradalle. Tämä ei ole hirveän kamalaa, mutta on hieman turhauttavaa ajaa ensin putkisillalta Kilpisenkadun vasempaan reunaan ja palata sitten taas oikealle.
Teatterin kulmalla ylitetään ensin Vapaudenkatu (ylös) ja sitten Kilpisenkatu (oikealle).
Jos Kilpisenkadun oikeaan reunaan on pysäköity autoja, tuntuu kadun reunassa pyöräily välillä melko turvattomalta, sillä pysäköidyt autot tekevät kadusta melko kapean ja takana tulevat autot pyrkivät ohittamaan hitaammin mäkeä ylös ajavan pyöräilijän, mutta onneksi autoilijat ovat pääosin huomaavaisia eivätkä ahdista pyöräilijää ihan hirveän kapeisiin väleihin. Silloin kun kadun varteen ei ole pysäköity autoja, on kadun reunassa ajaminen ihan ok.
Kirkkopuiston kohdalla Kilpisenkatu on melko kapea kadun reunaan pysäköityjen autojen vuoksi.
Nordean kulmalle eli Kilpisenkadun ja Kauppakadun risteykseen saavuttuani voin jatkaa matkaa joko yläkaupungille tekemällä suorakulmakäännöksen vasemmalle ja jatkamalla ajorataa pitkin (Kauppakadun kummassakaan reunassa ei ole pyörätietä) tai kääntyä oikealle kävelykadulle.
Kauppakatu - Yliopistonkatu
Ärsyttävin tilanne Kilpisenkadulla pyöräilyssä on ajaa se päästä päähän. Kauppakadun ja Yliopistonkadun välille on merkitty pyörätie jalkakäytävän rinnalle kadun vasemmalle puolelle, joten matkan jatkamiseksi joudun taas ylittämään Kilpisenkadun voidakseni jatkaa matkaa laillisesti. Kilpisenkadun ja Yliopistonkadun risteyksen jälkeen pyörätie jatkuu kevyenliikenteenväylänä harjun vierellä Harjukatua pitkin sekä Yliopistonkatua pitkin.
Kilpisenkadun ja Kauppakadun risteyksessä kadun varressa pyöräily loppuu, kun siirrytään taas ajamaan pyörätielle kadun vasemmalle puolelle.
Turha lienee mainita, että joudun ylittämään Kilpisenkadun vielä kerran, jos haluan jatkaa matkaa Yliopistonkatua oikealle torin suuntaan.
Ongelman ydin
Itse ajan katua vain kerran viikossa, mutta voisin kuvitella siinä olevan melko paljon ruuhkaa aamuisin, kun radan toiselta puolelta tulevat koululaiset suuntaavat lyseolle tai ammattikouluun. Siksi nykyinen ratkaisu on käsittämätön. Päästäkseen ajamaan Kilpisenkadun alapäästä yläpäähän pyöräilijän on joka risteyksessä vaihdettava kadun puolta.
Reitti Kilpisenkadun päästä päähän, kun kulkuvälineenä on polkupyörä.
Tämä johtuu ensisijaisesti siitä, että kirkkopuiston reunassa on pysäköintialue, joten siinä ei voi olla kevyenliikenteenväylää. Puute katkaisee pyörien luonnollisen kulkuväylän ja pakottaa liikennesääntöjen puitteissa siirtymään tien oikeaan reunaan. Kevyenliikenteen selvityksestä käy ilmi, että asia korjaantuu kirkkopuiston saneerauksen yhteydessä, mutta milloin tämä saneeraus tehdään? Selvitys on sentään tehty jo viisi vuotta sitten.
Kadun reunassa ajaminen
Jos pyöräilijä ei halua pomppia joka risteyksessä kadun reunasta toiseen, voisi tietysti ajaa koko matkan ajoradan oikeassa reunassa. Tämä ei kuitenkaan ole lain mukana sallittua, sillä pyörätietä/kevyenliikenteenväylää on käytettävä aina, jos sellainen on olemassa riippumatta siitä, kummalla puolella tietä se sijaitsee. Kadun oikeassa reunassa pyöräily on sallittua vain, jos matka on lyhyt ja oikean reunan käyttö turvallisempaa ja pyörätie on vain kadun vasemmalla puolella. Koko korttelinvälin ajaminen oikeassa reunassa ei mielestäni enää mene termin "lyhyt matka" piiriin. Käytännössä pyöräilijöille tuli yksi mutka matkaan lisää, kun Kilpisenkadun ensimmäinen pätkä muutettiin kevyenliikenteenväyläksi.
Itse pyöräilen oikeassa reunassa silloin, kun poistun Kilpisenkadulta jo ennen Vapaudenkadun risteystä eli käytännössä silloin, kun olen menossa johonkin Vapaudenkadun varressa olevaan liikkeeseen ... paitsi että tajusin juuri ettei niihinkään voi ajaa pyörällä, koska nehän ovat jalkakäytävän varrella. :D
Luulin aiemmin, että kadusta erotetut kohdat, joita ei ole erikseen merkitty jalkakäytäviksi, ovat kevyenliikenteenväyliä. Jalkakäytävän merkkejä kuitenkin käytetään keskustan kaduilla jonkin verran, joten oli loogista ajatella näin.
Tätä ajatusta tukee esimerkiksi alla oleva Kilpisenkadun ja Kauppakadun risteyksestä kuva. Sen mukaan Kauppakadun oikeassa reunassa on jalkakäytävä, mutta vasen reuna ja koko kirkkopuisto merkitsemätöntä aluetta. Tällä perusteella voisi nopeasti päätellä, että kirkkopuistossa saa pyöräillä. Mutta eipäs saakaan. Tieliikennelain mukaan kaikki kadusta erotetut kohdat ovat jalkakäytäviä. Liikennemerkin käyttämisestä jalkakäytävien yhteydessä ei sanota mitään, vaan vain pyörätie (ja kevyenliikenteenväylä, koska se on tarkoitettu myös pyöräilijöille) täytyy erikseen merkitä liikennemerkillä.
Kilpisenkadun ja Kauppakadun risteys kävelykadulta katsottuna. Saako parkkiruutujen ja puiston välissä olevalla merkitsemättömällä väylällä pyöräillä?
Entä sitten alaspäin?
Alaspäin Kilpisenkatu on helppo ajettava verrattuna ylöspäin menemiseen. Ei muuta kuin laskettelee Yliopistonkadulta alas aina Hannikaisenkadulle saakka. Kauppakadun risteyksessä on muistettava varoa oikealta tulevia autoja (itse asiassa molemmista suunnista tulevia autoja, mutta niitä harvemmin kävelykadulta tulee). (Kävelykadulta tulijat ovatkin väistämisvelvollisia, katso A-J:n kommentit.) Kirkkopuiston kohdalla matka jatkuu kadun reunaa pitkin teatterille saakka, missä taas siirrytään kevyenliikenteenväylälle.
Kuten alla olevasta kuvastakin näkyy, kulkureittejä teatterilta alaspäin tuntuu olevan useampia. Ainut laillinen tapa on kuitenkin ajaa teatterin seinustalla olevaa kevyenliikenteenväylää. Tunnustan kyllä itsekin ajavani välillä vasemman reunan jalkakäytävällä, koska siitä on helpoin jatkaa alas putkisillan risteykseen, jos tulen vasemmalla olevasta pihasta. Sakkoja odotellessa siis.
Kuka kolmesta pyöräilijästä ajaa oikein?
POLOinen on liikenne- ja autoblogi, jonka perustin kesällä 2008. Aiemmin autot eivät kiinnostaneet yhtään, mutta hankittuani auton olosuhteiden pakosta innostuinkin autoilusta oikein kunnolla. Liikenne on minulle peliä, jossa pyrin menestymään aina vain paremmin!
Kirjoittelen blogiin kaikenlaisista autoiluun liittyvistä asioista moottoripyöräilyä unohtamatta. Erityisesti sydäntäni lähellä ovat Volkswagen, liikenneturvallisuus ja taloudellinen ajaminen.
Ota yhteyttä: poloinenblogi(a)gmail.com
