Me tykkäämme sinusta!
Tykkäätkö sinä jo meistä?
Me tykkäämme sinusta!
Tykkäätkö sinä jo meistä?
lauantai 27.02.2010 Avainsanat: Autokoulu , Jarrut , Muilla autoilla ajaminen , Ongelmatilanteet , Polo , Polo Senior , Rata-ajo , Tapahtuma
Eilinen työpäivä jäi lyhyeksi, sillä lähdimme kymmenen jälkeen Nioben kanssa Poloisella ja Pablolla kohti Joutsan seudun ratakeskusta. Autokoulu Moottorin järjestämä liukkaan kelin ratapäivä alkoi vasta 12:lta, mutta lähdimme ajoissa, jotta ehtisimme pistäytyä Karoliinan kahvimyllyssä.
Suussa sulavien kakkupalojen jälkeen jatkoimme matkaamme radalle, jonne saavuimme viittä vaille 12. Muutama muukin autokunta oli jo ehtinyt paikalle, mutta raidalliset kouluautot loistivat poissaolollaan. Niobe ehdotteli että minä voisinkin vetää ratapäivän, mutta ei sentään tarvinnut, vaan Moottorin porukka saapui jonkin ajan kuluttua paikalle perässään vielä muutama ratapäivään osallistuva auto.
Osallistujien autot rivissä.
Näytöt
Tilaisuuden alustuksen ja evästyksen jälkeen siirryimme radalle katsomaan muutaman näytön. Ensimmäinen oli viime vuodelta tuttu jarrutusmatkavertailu. Ensin yksi opettaja ajoi radalle 50 km/h ja iski merkin kohdalla jarrun pohjaan. Pysähtymispaikkaan nostettiin iso vaahtomuovitörppö ja saimme arvioida, mikä olisi auton nopeus törmäyshetkellä, kun äskeinen jarrutus tehtäisiin 60 km/h nopeudesta. Nopeusehdotuksia heiteltiin huutokauppatyyliin 30, 40, 50 km/h ja kun opettaja sitten ajoi päin törppöä, oli nopeus 44 km/h. Kyllä siinä sattuisi jos jalankulkija olisi.
Tyylikkäästi taipui vaahtomuovi törmäyksessä!
Toisessa näytössä vertailtiin jarrutusmatkoja 60 km/h nopeudesta erilaisilla renkailla ja jarrutekniikoilla varustetuilla autoilla. Kaikki lukkiutumattomilla ABS-jarruilla varustetut autot (etuveto kitkoilla, neliveto kitkoilla, etuveto nastoilla) pysähtyivät noin 60 metrin päähän jarrutuspisteestä; nastarenkailla varustettu kaikkein nopeiten. Seuraavaksi kitkarenkailla varustetusta kouluautosta otettiin ABS pois päältä ja toistettiin jarrutus: auto pysähtyi 23 metriä kauemmas kuin edellisellä kerralla eli 83 metrin päähän jarrutuspaikasta.
Alustusta seuraavaan näyttöön.
Seuraavaksi vaihdettiin kokoluokkaa isompaan eli koulun kuorma-autoon, joka oli ajettu radalle ihan tätä näyttöä varten. Lukkojarrutus 60 km/h nopeudesta ja kuormuri vain luisui ja luisui eteenpäin, pyörähtäen jarrutuksen loppuvaiheessa vielä kokonaan ympäri ennen kuin pysähtyi 101 metrin päähän jarrutuspaikasta. Aika hurjan näköistä oli se! Yleisön pyynnöstä kuorma-auton jarrutus toistettiin vielä niin, että jarrua höllättiin välillä, jotta auto pysyi suorassa. Pysähtymispaikka oli kuitenkin aika sama kuin lukkojarrutuksessa eli noin sadan metrin päässä jarrutuspaikasta.
Kuorma-auton lukkojarrutus 60 km/h nopeudesta ...
... päättyi pyörähdykseen.
Jarrutusmatkavertailussa oli hämmästyttävää, kuinka kouluauto pysähtyi ilman ABS-jarruja niin paljon pidemmälle kuin ABS:llä. Olen ajatellut, että ABS-jarruilla varustettu auto saattaa pysähtyä pikkuisen nopeammin kuin ilman, mutta nyt ero oli todella huomattava. Ehkä se johtui siitä, että radan pinta oli jäässä ja kouluautossa kitkarenkaat, sillä Puntoilun AJ pysähtyi nastarenkaisella ABSittomalla Puntollaan suunnilleen samalle kohdalle kuin autot ABS-jarruilla. Näyttö olisikin pitänyt toteuttaa vielä nastarenkaallisella autolla sekä ABS päällä että ilman. Pikkuveljelläni ollut isäni auto olisi ollut juuri sopiva, pahus kun tulikin nyt vasta mieleen...
Jarrutuksissa ABS vs. ilman oli jännä huomata, kuinka viimeiset metrit ennen pysähtymistä erosivat toisistaan. ABS:llä auto hidastuu viimeisillä metreillä rajusti, kun taas renkaiden ollessa lukossa auto vain luisuu ja luisuu kunnes lopulta pysähtyy. Järjellä ajateltuna ehkä itsestään selvääkin, mutta huomioinpa nyt kumminkin.
Rata-ajo
Näyttöjen jälkeen pääsimme itse ajamaan radalle. Kuten pelkäsinkin, jonotteluksi meni, sillä autoja oli yhteensä kymmenen.
Vuorollaan kukin sai testata, mihin oma auto pysähtyy 60 km/h nopeudesta äskeisen näytön tapaan. Radalla oli tutka näyttämässä nopeutta, mutta itse seurasin sitä Ecosesta jonka näyttäessä 60 km/h tutka näytti 68 km/h. Hölläsin vähän kaasua mutta en oikeasti ihan tiedä, mikä nopeuteni oli kun aloitin jarruttamisen. Polo pysähtyi tyyliin metrin ennen näytön ensimmäistä merkkitörppöä eli noin 60 m päähän jarrutuspaikasta.
Jarrutuksen loppuvaiheessa Polo kääntyi hieman oikealle, mikä oli outoa, koska ainahan se on kulkenut jarruttaessa suoraan. Radan reunassa lähettäjänä ja palautteen antajana toiminut opettaja kertoi, että jarrutuksessa Polon oikea eturengas meni lukkoon. Ei pitäisi, kun kerran on ABS-jarrut.
Seuraavalla kerralla sai oman valinnan mukaan ajaa väistöä tai kaarretta, mutta päätin kokeilla jarrutusta toistamiseen, koska edellisen kierroksen nopeus oli mitä oli ja jarrukin meni lukkoon. No, en taaskaan osannut toimia tutkan kanssa vaan päästin nopeuden tipahtamaan viiteenkymppiin yrittäessäni saada sitä näyttämään kuuttakymppiä, joten Polo pysähtyi tosi nopeasti. Etujarru meni jälleen lukkoon eli Pololla on vaihteeksi edessä käynti Mikan Asentamolla. Kummallista, että mittaristossa ei pala ABS:n merkkivaloa, vaikka ABS:ssä on nyt selvästi jotain vikaa.
Seuraavalla kierroksella siirryin perinteiseen väistötehtävään, jossa lyödään jarru pohjaan, kierretään omalla kaistalla oleva este vasemmalta ja palataan sitten takaisin omalle kaistalle. Reilun 70 km/h lähtövauhdista väistö sujui vielä ihan hyvin, mutta paluu omalle kaistalle epäonnistui täysin (lukkiutuvasta jarrusta johtuen?), minkä seurauksena kaadoin yhden törpön ja toinen tarttui mukaani Polon puskuriin.
Väistötehtävän ajolinja. (Kuva on otettu parin sadan metrin päästä, joten väistöalue näyttää todellista kapeammalta.)
Henkilökohtaista opetusta
Epäonnistuneen väistön jälkeen sain tilauksesta kyytiini yhden opettajista, mikä oli ehdottomasti päivän parasta antia. Vaikka lähettäjänä toiminut opettaja antoikin suorituksen jälkeen palautetta, oli kuitenkin ihan eri asia että opettaja istuu kyydissä ja antaa vinkkiä niin ennen kuin jälkeenkin suorituksen. Juteltiin siinä kaikenlaista muutakin mutta mulla jäi kysymättä muutamia asioita, mikä jäi harmittamaan.
Ensin sain opetella jarruttamaan Pololla perinteiseen tyyliin. Ainut kerta kun olen kokeillut täysjarrutusta ilman ABSeja oli ykkösvaiheen radalla, joten neuvot olivat tarpeen. Ei siinä loppujen lopuksi ollut kuitenkaan mitään ihmeellistä. Ensin jarrutetaan, sitten vapautetaan jarru ohjaamisen eli esteen väistön ajaksi ja sitten jarrutetaan lisää. Eri asia vain on, että pystyisinkö ajatusta vaativaan toimintaan tositilanteessa, kun on kumminkin ABS:ään tottunut.
Ensimmäisessä väistössä 75 km/h nopeudella paluu omalle kaistalle ei onnistunut alkuunkaan, mutta toinen yritys 70 km/h nopeudesta meni mallikkaasti. Tästä innostuneena piti testata väistö vielä 75 km/h, mikä menikin toisella yrittämällä ihan hyvin. Hyvä minä.
Onnistuneen väistötehtävän jälkeen esitin varovaisen toiveen, josko saisin kokeilla radan loppupäässä olevassa kitkaympyrässä (= radalle törpöillä merkitty iso liikenneympyrä) pyörimistä autokoulun Audi A3:lla. Opettajalla ei ollut mitään sitä vastaan, vaikka kaikki muut jo häipyivätkin kahville. Ajoin kouluautolla pariin kertaan väistötehtävän ja lisäksi kierrettiin monta kierrosta kitkaympyrässä välillä luistonesto päällä ja välillä ilman. Jännästi se rutisi ja kyllä auto paremmin pysyi käpälässä sen kanssa kuin ilman. Mielestäni ero oli kuitenkin yllättävän pieni. Tietenkään mikään tekniikka ei pysty pitämään autoa radalla, jos on liikaa vauhtia.
Tauon jälkeen jatkui
Audin testailun jälkeen käväisin tauolla, minkä jälkeen jouduin luovuttamaan "ylimääräisen" opettajan pikkuveljelleni, joka lähti kokeilemaan liukastelua kuorma-autolla. Opettajiahan radalla oli yhteensä kolme: yksi seisoi radan reunassa lähettämässä ihmisiä matkaan ja antamassa palautetta, toisen kanssa sai testata autoliikkeestä lainattua nelivetoa ja kolmas istui kyydissä ihmisten omissa autoissa tai kouluautoissa tarpeen mukaan.
Tauon jälkeen testasin muutamaan kertaan pujottelun, mikä oli ihan hauskaa, mutta oikeaan liikenteeseen en sitä osaa yhdistää.
Puntolle palautetta pujottelusta, taustalla vanha nelivetoinen Audi lennättää lunta kiertäessään kitkaympyrää.
Viimeiseksi kokeilin kertaalleen kaarreajon. Siinä radalle oli merkitty keiloilla melko loivan näköinen kaarre, johon opettaja kehotti ajamaan 70-75 km/h nopeudella. No minähän annoin mennä ja kaahasin siihen 75 km/h. Kaarteeseen tullessani tajusin sen olevan paljon jyrkempi kuin miltä se näytti. Tiukka jarrutus, mutta silti menetin auton hallinnan täysin, ajoin ulos kaarteesta ja Polo pyörähti 180 astetta ympäri ennen kuin pysähtyi. Se oli oikeasti aika hurjan tuntuista...! Eipä tekisi mieli kokeilla maantiellä. Radalla olisi tehnyt mieli kokeilla uudelleen, mutta siihen ei valitettavasti ollut enää aikaa.
Ajotaitokisa
Päivän päätteeksi oli vuorossa vielä nelivedolla ajettava kilpailu, jossa piti pujotella, kiertää iso törppö, pujotella vielä takaisin ja pysähtyä auton kokoiseen maaliruutuun. Virheistä tuli aikasakkoa. Omasta suorituksestani ei ole muuta sanottavaa kuin että sijoitun siihen tasaiseen massaan, jolta maaliintulo meni pitkäksi ja ajan päälle lätkäistiin 10 sekunnin aikasakko.
Ajotaitokilpailun pujotteluosuus.
Kilpailun jälkeen nopeimmat pääsivät vielä kokeilemaan rataa omilla autoillaan.
Yhteenveto
Päivä oli oikein onnistunut, tosin jonossa seisoskelua oli liikaa. Viime vuonna liikkeelle pääsi lähtemään yleensä heti kun vain ehti palaamaan lähtöpisteeseen, joten ajokertoja tuli paljon enemmän kuin nyt. Asiaa voisi auttaa kahvitaukojen porrastus sekä tietenkin päivän pidentäminen, mitä ratamestari ehdottikin. Mä olisin kyllä mukana!
Radan reunassa seisseeltä opettajalta sai enemmän palautetta kuin viime vuonna, mikä oli hyvä juttu. Ehdottomasti parasta oli kuitenkin se että sain yhden opettajan kyytiini neuvomaan ja sain ajaa myös koulun Audi A3:lla. Oikeastaan kaikki viime vuotisessa sekä viime viikkoisessa merkinnässä esittämäni toiveet toteutuivat.
Nelivetoa en ehtinyt testata, mutta se ei haitannut pätkääkään. Testasimme kuitenkin sellaista jo viime viikonloppuna Nioben kanssa ja nelivedolla ympyrässä pyöriminen tuli puolestaan kokeiltua jo viime vuonna. Nioben Pabloa ja isin Audia piti testata, mutta niihin ei todellakaan ollut aikaa.
Ajan loppumisesta huolimatta oli tosi mahtava päivä. Ensi vuonna uudestaan!
Radan taukotuvan seinällä oli tyylikäs juliste näön testaamiseen: E-kirjaimien sijasta pitää katsoa, mihin suuntaan hirven jalat osoittavat.sunnuntai 21.02.2010 Avainsanat: Audi , Koeajo , Muilla autoilla ajaminen
Vietimme eilen ystäväni Nioben kanssa kunnon tyttöjen päivän. Aloitus oli siskoni mielestä äijämäinen, mutta meille kyllä erittäin mieluinen: kävimme koeajamassa nelivetoista Audi A3:a Audi quattro tour -tapahtumassa.
Laajavuoressa ei näkynyt juuri ketään, kun saavuimme paikalle tasan kymmeneltä aamulla. Laajarin seinustalla oli kuitenkin rivissä erilaisia quattro touria mainostavia Audeja, joten pujahdimme niiden välissä olevasta ovesta sisään katsomaan, olisiko siellä vähän enemmän elämää. Aulassa vastassa oli valtava Q-sarjan Audi (Kuinka ihmeessä se oli saatu ajettua sisään?) sekä hieman sivummalla tiski, jossa saattoi ilmoittautua koeajolle. Vaikka tiskillä ei ollut edellämme kuin kaksi miestä, tuntui oman vuoron saaminen todella pitkältä ajalta. Ehkä oli kyse vain aamukankeudesta, mutta hukassa tuntuivat olevan niin autot, avaimet kuin tietoliikenneyhteydetkin.
Tiskin lähistöllä jonottaessamme paikalle ilmestyi mies, joka halusi koeajaa Q7:ää. Hänellä oli jo sellainen, mutta sillä oli ajettu jo paljon ja uudempi kiinnosti. Tukeva vanhempi Audin edustaja otti asian hoitaakseen erityisellä innolla ja tuli meidän ja ilmoittautumistiskinkin väliin selvittämään missä ko. auto oli menossa. Siinä edustaja sitten pyöri paikallaan ympyrää, viittoili ja osoitteli sormellaan jonnekin meidän taaksemme niin että oli vähällä työntää sormensa suoraan naamalleni. Edustajan käytös oli sitä luokkaa, että tunsimme olevamme kuin ilmaa tai vähintään näkymättömiä. Oli kyllä niin nuiva mies että oksat pois. (Terveisiä vaan Jyväskylän autotarvikkeelle, jonka palkkalistoilla ko. henkilö näyttäisi olevan.)
Lopulta saimme ilmoittauduttua ja edellistä mukavampi audimies johdatti meidät tuliterän A3 Sportback 2.0 TDI quattron luo. Sinänsä oli tyhmää valita testiin A3 kun isompiakin olisi ollut tarjolla, mutta koska se on meidän molempien suosikki Audin mallistosta, niin valinta oli aika selvä. Olisin tosin halunnut ajaa automaattivaihteista autoa, mutta vaikka suuri osa kiertueen Audeista näytti olevan automaatteja, ei A3 sitä kuitenkaan ollut.
A3:ssa oli hienot vanteet.
Ensimmäisestä kuskista ei tarvinnut kinata, vaan Niobe ilmoitti suoraan että minä ajaisin. Mikäpäs siinä. Audin edustajalle riitti takapenkkipaikka, joten saimme naiset istua molemmat edessä, mikä oli oikein jees.
Heti liikkeelle lähtiessä sammutin Audin vahingossa. Se ei ollut siitä moksiskaan, vaan käynnistyi itsestään uudelleen. Mitä ihmettä?! Autossa oli sammutus-käynnistys-automatiikka, jolla kulutusta saadaan pienennettyä, kun auton voi sammuttaa vaikkapa liikennevaloihin. Näytti toimivan mainiosti myös vahingossa sammuttamisen kanssa. Ei muuta kuin kytkin ohjaan ja auto käynnistyi uudelleen. Kätevää!
Päästyäni liikkeelle huomasin heti, että auto kuulostaa hassulta. Bensalla käyviin autoihin tottuneena dieselkone kuulosti minusta siltä, kuin se ei olisi millään jaksanut vääntää valitulla vaihteella vaan mourusi, että saisko pienempää vaihdetta kiitos. Jaksoi se kuitenkin. Minä nyt en tiedä autoista juuri mitään, mutta mielestäni auto ei tuntunut eroavan bensalla käyvistä autoista mitenkään muuten kuin ääneltään. Mieheni kertoo aina kuinka hänen isänsä diesel-mersulla ohitus perustuu yllätysmomenttiin, mutta ne ajat taitavat olla takana päin.
Koeajolenkin oli ilmeisesti tarkoitus ajaa Laajavuoresta Palokkaan ja sieltä moottoritietä Kirriin päin, mutta vanhasta tottumuksesta lähdin vahingossa Palokasta motarille kohti kaupunkia. Eipä siinä mitään, sitten ajoin vaan kaupungin kautta takaisin Laajavuoreen. Lenkin päätteeksi testattiin nelivedon mahtia suuntaamalla nokka kohti Laajavuoren huipulle vievää huoltotietä. Tie oli näyttä hurjalta, mutta neliveto kulki kuin tasaisella olisi ajanut. Se oli siistiä. Vähän jäi kyllä harmittamaan etten tajunnut pysähtyä mäessä, vaan ajoin yhtä soittoa koko matkan ylös saakka. Neliveto olisi varmaan lähtenyt mäestäkin liikkeelle kuin tasaiselta.
Hurja mäki ylös Laajavuoren päälle. Edellä toinen Audi.
Takaisin alas. En tiennytkään että Jyväskylässä on näin komeita maisemia!
Lasketeltuani huoltotien takaisin alas vaihdoimme kuskia ja Niobe ajoi vuorostaan Audilla lenkin. Motarille, kaupunkiin ja sitten Laajavuoren laelle. Mietin, että olisi ollut kiva testata vielä joku automaattivaihteinenkin auto, mutta koska kaikki esittelyautot olivat menossa, tyydyimme hyppäämään takaisin Poloon (joka kuulosti yhtäkkiä melko kovaääniseltä) ja suuntasimme ... minnekäs muualle kuin Laajavuoren päälle. Oli pakko kokeilla, hyytyykö Polo mäkeen vai jaksaako vääntää ylös. Jaksoi se, mutta ei ollut alkuunkaan yhtä kepeää meno kuin nelivedolla. Econen näytti mäelle kivutessa kulutuslukemia 22-28 litraa satasella, mutta valitettavasti en tajunnut katsoa Audin kulutusta lainkaan, joten mitään vertailutulosta ei ole antaa.
Koeajolla oli tosi kiva käydä, mutta autosta minulla ei ole hirveästi mitään sanottavaa, sillä se oli kuitenkin lähes sama auto kuin P:llä. Vain vetotapa ja moottorityyppi erosivat toisistaan. (Nyt joku sankari siellä takavasemmalla tietty huomauttaa että nuohan ovat merkittäviä eroja, mutta minulle ne eivät ole.) A3 on kiva ajaa ja kivan näköinen, ei siitä pääse mihinkään.
Jos nyt jotain sanoisin, niin koeajolla tulin jälleen siihen tulokseen että vaihteensuosittelija on mainio keksintö. Ajotietokone näyttää mikä vaihde on silmässä ja millä olisi taloudellisinta ajaa. Vaihteiden käyttö oli helppoa, mutta molemmat huomasimme, että vaihdekeppi liikkuu hyvin pienellä alueella ja vaihtaessani vaihdetta neloselle se menikin vahingossa kutoselle. Aika yllättävää, koska neloselle vaihtamisen ei mielestäni pitäisi vaatia kepiltä mitään sivuttaisliikettä ja nyt ilman sivuttaisliikettä sainkin sen kutoselle. Eli luultavasti olen painanut keppiä vahingossa ihan pikkuisen oikealle, jolloin päädyttiinkin jo eri vaihteelle. Sitten vielä yksi asia mihin A3:ssa olen kiinnittänyt huomiota on suuret sivupeilit. Peilit ovat varmaan puolet isommat kuin Polossa ja jos uuteen Poloon vertaa, niin ne ovat suorastaan valtavat. Taustapeili puolestaan ei ole kovin iso, kun takaikkunakaan ei ole. Vähän tuli jopa Sciroccon takanäkymät mieleen, vaikka A3:n takaikkuna on varmasti isompi.
Itse tapahtumasta meille jäi melko laimea maku suuhun, emmekä oikeastaan tunteneet itseämme erityisen tervetulleiksi. Lähinnä sen ylimielisen edustajan vuoksi. Kyydissämme istunut edustaja oli ihan mukava, mutta palattuamme lähtöpaikkaan hänkin liukeni paikalta hyvin vikkelästi. Itse en ehtinyt edes kiittää koeajosta. No, saatiin me sentään lahjaksi Audi-heijastimet, jollaista Q7-mies ei tainnut saada. Ehkä ne oli tarkoitettu vain lapsille ja hyvin innokkaille naiskuskeille, jotka vasta haaveilevat Audeista.
Audi-heijastin.tiistai 16.02.2010 Avainsanat: Autokoulu , Rata-ajo , Talvi , Tapahtuma , Unelmointi
Kuukausien odotus palkitaan ensi viikolla, kun on lopulta aika palata Joutsan ajoharjoitteluradalle liukastelemaan. Autokoulu Moottori järjestää siellä tänäkin vuonna ilmaisen liukkaan kelin ratapäivän, jossa pääsee harjoittelemaan auton hallintaa talviolosuhteissa ääritilanteissa. Hahah, olen odottanut sitä innolla vähintään koko alkuvuoden. Viime vuonna tuntui että aika loppuu kesken; toivottavasti tänä vuonna ei käy niin. Muuten joku opettaja saa repiä minut sieltä pois... =)
Toissa vuonna ratapäivää ei järjestetty osallistujien puutteesta johtuen lainkaan ja viime vuonnakin paikalle saapui kuudesta ilmoittautuneesta vain kolme. Yllättäen tänä vuonna ilmoittautuneita on paljon enemmän, jossain vaiheessa sain jopa käsityksen että 12 hengen maksimimäärä olisi täynnä. Ehkäpä puskaradio on toiminut paremmin kuin ennen. Ainakin omalla tahollani olen koittanut mainostaa sitä parhaani mukaan ja sainkin mukaan viime syksynä ajokortin suorittaneen pikkuveljeni. Jos joku lukijani sattuu mukaan, niin nykikää hihasta, olisi kiva tutustua!
Lueskelin äsken viime vuotisen merkintäni aiheesta ja kävin fiilistelemään vähän lisää. En muistanutkaan mitä kaikkea siellä tehtiin. Jotain kehitettävääkin näytti vielä jääneen, sillä olen kirjoittanut että olisin halunnut opettajan oman auton kyytiin pujotteluun tai kitkaympyrässä pyörimiseen. Porukkaa on kuitenkin tulossa sen verran paljon, että saa nähdä ehtivätkö opet neuvoa henkilökohtaisesti.
Moottorin Audi. Voisi olla kiva testata sitä ja kitkarenkailla luistelua...
sunnuntai 07.02.2010 Avainsanat: Huolto , Muilla autoilla ajaminen , Polo , Polo Senior
Sainkin yllätyksekseni Polon takaisin Mikan Asentamolta heti seuraavana päivänä eli torstaina, sillä olivat huollossa kokonaan unohtaneet, että sille oli varattu huoltoaika vasta maanantaille. Ei kyllä harmittanut yhtään, sillä auton jättäminen korjaamon pihaan koko viikonlopuksi ei oikein tuntunut hyvältä. Yhden päivän poissaolo riitti siihenkin, että parkkiruutumme aurattiin, joten tämä oli ikään kuin tuplavoitto.
Vaikka sainkin Polon takaisin nopeasti, ei tämänkään vuoden huollosta selvitty ihan ongelmitta. Mika soitteli minulle iltapäivällä ja kysyi, että onko Polossa ollut käyntihäiriöitä. Eipä ole kyllä koskaan ollut... Kaasuläpän ohjainyksikkö kuulemma pitäisi puhdistaa, sillä muuten sen tuottamasta vikakoodista ei päästä eroon eikä auto mene katsastuksesta läpi. Puhdistuksessa vain kuului olleen sellaista ongelmaa, että sen jälkeen on saattanut alkaa ilmetä käyntihäiriöitä. Kysyessäni asiasta autoa noutaessani Mika kertoi, että siinä vallitsee Murphyn laki: jos huollossa puhdistavat osan kysymättä ensin asiakkaan lupaa, asiakas palauttaa auton seuraavalla viikolla huoltoon, koska siinä on alkanut ilmetä käyntivikoja...
Ihan näkymätön vika kaasuläppäyksikössä ei sentään ollut, sillä se oli kuulemma syynä siihen, että kierrokset eivät nousseet lainkaan painaessani kaasua edellisenä päivänä EPC-valon palaessa. Vian ilmeneminen taas ei liittynyt mitenkään akun loppumiseen tai sitä seuranneeseen tekohengitykseen, vaan se vain ilmeni juuri nyt. Kaverini oli tiedosta erityisen helpottunut, sillä hän oli huolissaan, että Polo olisi vikaantunut kaapeleilla käynnistämisen yhteydessä. (Oikeasti Pololle saa antaa virtaa käynnistyskaapeleilla, kun taas Audi A3:n ohjekirjassa se kielletään...) Mielestäni oli kyllä melko yllättävä yhteensattuma, että kaasuläppäyksikkö vikaantui juuri nyt, mutta parempi näin niin en ainakaan jäänyt minnekään tien varteen.
Huolto suoritettiin ohjelman mukaisesti 120 tkm mukaan, jolloin jokavuotisen öljyn lisäksi vaihtui ilmansuodatin, raitisilmasuodatin, sytytystulpat sekä sekä jarruneste. Lisäksi vaihdettiin tietysti akku, mistä syystä vein auton huoltoon hieman aikaisessa. Vanha akku ei ollut vain väsähtänyt, vaan totaalisesti kuollut. Mitä sitten tarkoittaakaan. Lisäksi vaihdettiin palanut takaparkkipolttimo ja selvitettiin takaikkunanpesimen toimintaa. Itse pyyhkijä on toiminut aina hyvin, mutta se lakkasi jälleen viime syksynä antamasta vettä, vain vuosi sen jälkeen kun olin sen viimeksi korjauttanut samasta syystä. Hallissa takalasinpesin oli kuitenkin ruiskuttanut vettä kuin mitään ongelmaa ei olisi koskaan ollutkaan, eikä mitään vikaa löytynyt vaikka koko letku oli käyty läpi, joten arvelivat, että se oli vain jäässä. Muuten hyvä arvaus, mutta kun se lakkasi toimimasta jo sulaan aikaan. No, pääasia että toimii taas.
Uusi akku maksoi 69 euroa ja kaasuläpän kotelon sopeutus 64 e. Kokonaisuudessaan huolto kustansi 440 euroa, mistä 189 euroa kului varaosiin ja loput itse työhön.
(... mutta voi Poloista kuinka se tuntuikaan purkilta, kun lähdin ajamaan sillä kotiin huollosta. Ei siinä mitään vikaa ollut, mutta olin saanut ajaa edellispäivänä 20 kilsaa P:n A3:lla, joka on kuitenkin hieman eri tasoinen kuin pikkuinen Polo.)
torstai 04.02.2010 Avainsanat: Huolto , Ongelmatilanteet , Polo , Polo Senior , Talvi
... eikä jättänyt vieläkään. Sen sijaan se jätti heti lähtöruutuun viime torstaina, kun olimme lähdössä marketteihin kilometrisen ostoslistan kanssa. Kääntäessäni virta-avainta autosta kuului pelkkä "naks", eikä moottori inahtanutkaan. Parkkivalot syttyivät, mutta oikeastaan kaikki muu pysyi pimeänä mittariston taustavaloa myöten. Diagnoosi: tyhjä akku. Ei auttanut kuin kävellä lähikauppaan lyhennetyn ostoslistan kanssa.
Illalla soitin kaverilleni P:lle ja kysyin, kuinka Polo saataisiin taas herätettyä henkiin. Itse tiesin tasan sen verran, että auton saa käyntiin ottamalla virtaa toisen auton akusta, mutta siihen tietouteni sitten rajoittuukin. Kaveri ei kuitenkaan suositellut käynnistyskaapelien käyttämistä, sillä uusien autojen elektroniikka ei välttämättä pidä kaapelien aiheuttamasta virtapiikistä. Sen sijaan hän osasi kertoa kolmekin eri vaihtoehtoa, joilla Polon saisi taas elävien kirjoihin:
Koska auto olisi kuitenkin pitänyt viedä pian vuosihuoltoon, totesin, että vien sen sinne jo nyt ja vaihdatan akun siellä. Enää piti siis saada Polo kertaalleen käyntiin, jotta voisin ajaa sen kantapaikkaani Mikan Asentamolle. Toissapäivänä kaivoimme Polon hangesta ja kokeilimme samalla, olisiko se sattumoisin halunnut käynnistyä kun pakkastakin oli vähemmän. Eipä käynnistynyt, vaan auto oli vieläkin kuolleempi kuin torstaina. Parkkivalot syttyivät juuri ja juuri, mutta muuta elämää autossa ei ollut.
Eilen P tuli kannettavan akun kanssa auttamaan Poloisen käyntiin. Kannettava akku oli varsin pätevän oloinen vehje, mutta kun yritimme saada sen avulla Poloon eloa, ei tapahtunut mitään. Mittaristoon sentään syttyi valot, mutta se ei oikein lohduttanut... Niinpä P sitten ajoi autonsa poikittain Poloisen viereen ja niin Audi sai jakaa akkunsa Poloisen kanssa. Onneksi autokatoksemme oli tyhjä, sillä muuten olisi jouduttu työntämään Polo pois ruudusta, jotta kaapelit olisivat riittäneet
Käynnistyskaapelien kytkemisen jälkeen kokeilin käynnistää Poloa ja sehän heräsi henkiin välittömästi. Olipa helppoa! Polon oltua muutaman minuutin käynnissä P keräsi käynnistyskaapelit pois ja huomasi sitten, että mittaristossa paloi kaksi merkkivaloa, joista toisessa luki EPC ja toinen esitti moottoria. Minusta niissä ei ollut mitään outoa, sillä ne vilahtavat ruudulla aina, kun käynnistän auton. Jotain häikkää nyt kuitenkin oli, sillä kun kokeilin painaa kaasupoljinta, moottorin kierroslukumittari ei liikahtanutkaan. Ei, vaikka kaasupolkimen painoi pohjaan saakka.
Kaverini manaillessa vieressä mietin mielessäni, että pitääkö tässä nyt kutsua Hinaus-Team paikalle. Auton saaminen liikkeelle yhdellä käynnistyksellä olisikin ollut liian helppoa. Sammutin auton ja koitin käynnistää sen uudelleen, mutta eihän akussa ollut virtaa. Ei muuta kuin käynnistyskaapelit takaisin autojen välille, minkä jälkeen käynnistin Polon uudelleen. Mittaristossa äsken palanut EPC-valo sammui, mutta moottorivalo jäi edelleen palamaan. Kaasu toimi kuitenkin normaalisti, joten totesimme, että nyt voin ajaa huoltoon.
Huoltoon ajaminen oli jännittävää puuhaa, sillä pelkäsin sammuttavani auton johonkin risteykeen ja siitäkös soppa olisi syntynyt. Sammutan Polon vahingossa todella harvoin, mutta koska P varoitteli siitä, yritin olla tosi tarkkana lähtöjen kanssa. Kuokkalan sillalla vastaan tulleen mieheni mukaan näytinkin ratin takana tosi keskittyneeltä ja jäykältä. Minä en mitään miestä edes huomannut...
Mitään kommelluksia ei matkalla sattunut, vaan pääsin Mikan Asentamolle onnellisesti. Korjaamolla oli vapaita aikoja vasta maanantaina, joten Polo joutui jäämään sinne muutamaksi päiväksi. Kun Polo on nyt kerran muutaman päivän poissa,elän toivossa että pihamme aurattaisiin ja siinä sivussa parkkiruutummekin ensimmäistä kertaa tänä talvena. Hieman nimittäin kertynyt lunta ruutuun, vaikka suurimman osan siitä lapioimmekin edellispäivänä pois.
POLOinen on liikenne- ja autoblogi, jonka perustin kesällä 2008. Aiemmin autot eivät kiinnostaneet yhtään, mutta hankittuani auton olosuhteiden pakosta innostuinkin autoilusta oikein kunnolla. Liikenne on minulle peliä, jossa pyrin menestymään aina vain paremmin!
Kirjoittelen blogiin kaikenlaisista autoiluun liittyvistä asioista moottoripyöräilyä unohtamatta. Erityisesti sydäntäni lähellä ovat Volkswagen, liikenneturvallisuus ja taloudellinen ajaminen.
Ota yhteyttä: poloinenblogi(a)gmail.com
