Me tykkäämme sinusta!
Tykkäätkö sinä jo meistä?
Me tykkäämme sinusta!
Tykkäätkö sinä jo meistä?
tiistai 17.05.2016 Avainsanat: Bensan kulutus , Ecorun , Hybridiautot , Koeajo , Muilla autoilla ajaminen , Taloudellinen ajo , Toyota
Toyota Corolla hatchbackin seuraaja Auris tuli markkinoille vuonna 2007. Toinen toinen sukupolvi julkaistiin vuonna 2012 ja viime kesänä 2015 olikin jo faceliftin aika. Auris on ollut Toyotan myydyin malli viimeiset kolme vuotta (Suomen 4-5. myydyin henkilöautomalli) ja se on näkynyt myös blogissani, sillä viimekeväinen juttuni Toyota Auris Hybridistä on ollut pitkään blogini suosituin kirjoitus. Jutussa koeajamani Auris on kuitenkin faceliftiä edeltävä malli, joten nyt oli korkea aika koeajaa Aurisin tuorein painos! Auton pyysin koeajoon viikonlopuksi Jyväskylän OK Autosta.
Facelift on todella tehnyt terää Aurisille niin ulko- kuin sisäpuolellakin. Ulkoisesti suurin muutos on tapahtunut keulassa, jonka ilme on nyt huomattavasti aiempaa modernimpi. Sukulaisuus viime kesänä uusitun isoveli Avensiksen kanssa on ilmiselvä.
Sekä päivävalot että takavalot ovat jo perusvarustetasossa ledit. Lisävarusteena myös ajovalot ja pitkät valot saa ledeinä. Koeajoautossa kaikki valot olivat ledejä, mutta pahus kun en tajunnut käydä testaamassa niiden tehoa pimeällä. Myyjä myös harmitteli tätä, sillä hänen mukaansa Aurisin led pitkät valot ovat todella hyvät ja olisi kyllä ollut mielenkiintoista verrata niitä Leonin vastaaviin.
Aurisin takapuoli ja erityisesti takavalot ovat saaneet muotoihinsa uutta särmää. Takavalot ovat siistin näköiset led-viirut, mutta harmillisesti ne palavat vain ajovalojen ollessa päällä. Valot täytyy myös tajuta laittaa itse päälle ellei autoon ole hankittu lisävarusteena hämärätunnistinta.
En pitänyt erityisesti edellisen Aurisin ulkonäöstä eikä tämä uusikaan vielä ihan täydellisesti sulattanut sydäntäni, mutta hyvällä tiellä ollaan jo. Erityisesti keula miellyttää silmääni. Perä ... no joo, on se huomattavasti aiempaa parempi. Valokuvia katsellessa tuntuu kyllä siltä, että vuosimalli vuosimallilta Aurisin perä leviää taaksepäin. Pitkä perä tekee myös lastauskynnyksen melko pitkäksi.
Sisäpuolella facelift on kohdistunut ennen kaikkea kojelautaan, jonka yleisilme on nyt aiempaa arvokkaamman näköinen. Halvalta stereosarjalta näyttävyt hopeinen muovi on saanut väistyä ja tilalle on tullut siistiä tummaa muovia, pianolakattua kiiltävää pintaa ja tikattua nahkajäljitelmää. Kosketusnäyttö on kasvanut reilusti ja siihen on tullut lisää tarkkuutta. Näytön alla olevat lämmityslaitteen katkaisimet on uusittu keinukytkimiksi, jotka ovat paitsi tyylikkään näköiset myös intuitiiviset käyttää.
Osittain keskikonsolin faceliftaus on mennyt mielestäni vähän liikaakin tyyli edellä. Vaikka kiiltäväpintainen näyttö kehyksineen onkin hienon näköinen, se myös toimii peilinä, josta pystyin katselemaan ajoasennosta riippuen välillä pilviä ja välillä osittaista peilikuvaa matkustajasta. Lisäksi aiemmin kosketusnäytön reunoilla sijainneet fyysiset napit on muutettu osaksi näyttöä, eikä niitä voi käyttää hanskat kädessä. Olisin myös tykännyt, että näyttö olisi kallistettu vähän enemmän kuskiin päin. Nyt tuntui, että se oli ihan suorassa linjassa auto kanssa.
Mittariston muutokset eivät ole kovin suuria, mutta silti tuntuu, että se on ihan eri vuosikymmeneltä. Keskellä oleva näyttö on nyt värillinen ja miellyttävän tarkka sekin. Ainut pieni miinus tulee siitä, että pyöreät mittarit ovat omissa "tuuteissaan", minkä seurauksena matkustaja ei näe niitä, mutta harvemmin kai matkustaja niitä tarvitsee?
Koeajolla huomasin jälleen, miten erilainen ajotuntuma hybridissä on perinteiseen polttomoottoriautoon verrattuna. Hybridillä kaikki teho on käytettävissä sähkömoottorin ansiosta heti liikkeelle lähtiessä, kun taas oman auton DSG-vaihteisto tuntuu aina tuumaavan hetken ennen liikkeellelähtöä (Korostuu erityisesti käyttämässäni eco-moodissa.) ja auto kiihtyy vähitellen tahdilla. Siinä missä normiauton jarruteho on loogisessa suhteessa jarrupolkimen painamiseen, on jarrutus hybridillä ensin melko tehoton ja seuraavaksi jo yllättävän tehokas. Tämä johtuu siitä, että pieni jarrun painaminen jarruttaa pelkästään sähkömoottorilla ja oikeat jarrulevyt aktivoituvat vasta enemmän painaessa. Tämä teki pysähdyksistä välillä vähän nytkähtäviä.
Hybridispesifien juttujen lisäksi minulla ei ole erityistä sanottavaa Aurisin ajotuntumasta. Jousitus on edelleen varsin mukavuuspainotteinen, joskin minusta tuntui että se oli ehkä hieman jämäköitynyt aiempaan verrattuna. Tämän huomasi hidastetöyssyissä, jotka menivät aiemmalla mallilla todella pehmeästi, mutta nyt ne tuntuivat aavistuksen aiempaa enemmän.
Ohjauksen keskialue on minun makuuni hieman turhan herkkä, mikä tuntui siinä, että kun en keskittynyt ajoon täysin esim. säätäessäni ilmastointia auto meinasi vähän luikerrella. Sama vika kuin Mazda3:ssa, jolla ajelin pari vuotta sitten. Jos ratista irrottaa otteen kokonaan, kulkee auto ihan suoraan. Yleisesti ottaen Aurisin ajotuntuma oli miellyttävä.
Aurisin istuimet olivat varsin hyvät. Selkänojassa oli yllättävänkin mukavasti sivuttaistukea ja myös ristiseläntukea, vaikka jälkimmäistä ei pystynytkään itse säätämään. (Edit: Aurisin penkissä on sähköinen ristiseläntuensäätönappi penkin etureunassa, en vain huomannut sitä autossa istuessani!) Penkin istuinosaan olisin sen sijaan kaivannut hieman lisää pituutta ja jämäkkyyttä, jotta kaasujalan voisi pitää ihan rentona. Olen ehtinyt tottua Leonissa siihen, että istuimesta löytyy napakkaa tukea ihan polvitaipeeseen saakka.
Sopivan ajoasennon löytäminen oli yllättävän vaikeaa. Ratin etäisyyssäätö oli hieman liian lyhyt enkä saanut rattia ihan riittävän lähelle itseäni ellen nostanut selkänojaa todella pystyyn. Jouduin myös pitämään rattia korkeammalla kuin olisin halunnut, ettei polvi osu ohjauspylvääseen kun siirrän jalkaa kaasulta jarrulle. Olen hieman ihmeissäni tästä, sillä en muista että samaa ongelmaa olisi ollut edellisellä Aurisilla. Onko ohjauspylväs lihonut faceliftissä vai olenko vain istunut aiemmin jotenkin eri asennossa? Olisin myös mielelläni istunut vähän korkeammalla, mutta ratti esti sen.
Aurisin kyydissä parisataa kilsaa istunut mieheni totesin matkustajan olot ihan hyviksi. Istuma-asento oli kuulemma hieman kompromissi, sillä oveen uurrettu käsinoja jäi vähän liian kauas (Leonissa parempi). Edempänä ei kuitenkaan mahtunut istumaan, sillä polvi otti kiinni kojelaudan viistoon muotoiluun. Kiitosta mies antoi istuimen korkeussäädöstä, minkä olemassaolo ei tunnu ainakaan japanilaisissa autoissa olevan mitenkään itsestäänselvyys.
Takana emme kumpikaan istuneet, mutta hämmästyimme takatilojen ahtautta. Minun takanani mahtuu istumaan kuka tahansa vaikka miten pienessä autossa, mutta 180 cm pitkän mieheni taakse ei jäänyt järin paljon jalkatilaa. Leonissa sitä jää vähän enemmän. Voi tietysti olla että mieheni mahtuu istumaan siinä edempänä ja siksi tilaa jää enemmän. :)
Automyyjän mukaan faceliftattu Auris on aiempaa hiljaisempi. Se voi kuulemma vain tuntua meluisalta, koska ainut äänenlähde on renkaat ja muu liikenne silloin kun polttomoottori ei ole käynnissä. Olemme ilmeisesti mieheni kanssa jotain todellisia prinsessoja auton sisämelun suhteen, sillä mielestämme rengasmelu oli edelleen tosi kova.
Koeajon aikaan Leonissa oli vielä kitkarenkaat alla ja vertasin Aurisin melua tietysti niihin. Luulin että kitkojen ero kesärenkaisiin ei olisi kovin suuri, mutta vaihdettuani Leoniin kesärenkaat autosta tuli niin meluisa, että oli pakko käydä koeajamassa Auris vielä uudestaan rengasmelua kuulostellakseni. Ja toden totta, olihan se kaupungissa melko hiljainen ja vielä niinäkin hetkinä kun polttomoottori oli käynnissä. Maantiellä Aurisin rengasmelun voimakkuus oli ehkä samaa luokkaa kuin Leonissa, mutta sen äänensävy oli huomattavasti Leonia rasittavampi.
Aurisissa oli 205/55 R16 renkaat, joiden paineiksi mittasin 2,6 bar. Leonissa puolestaan on 205/50 R17 ja paineet kevyelle lastille tarkoitetut 2,0/2,2 bar. Renkaiden vaihdon jälkeen siinä oli ensin taloudelliseen ajoon soveltuvat 2,6 bar, mutta melu oli niin kamala että piti vähentää.
Rengasmeluprinsessa suunnittelee tässä jo oman auton vaimentamista ja ihmettelee, miten on voinut ajaa Pololla... Mutta niin sitä vaan kaikkeen tottuu. Pari päivää Aurisilla sai sen tuntumaan ihan normaalilta.
Aurisista löytyy moottoreita jokaiseen makuun. On perinteinen 1.33 vapari, 1.2 turbo sekä manuaalina että automaattina, 1.6 diesel ja 1.8 bensahybridi.
Minulle Aurisin "se juttu" on aina ollut hybriditekniikka ja sitä myötä polttoainetaloudellisuus. Jo Aurisin ensimmäinen hybridiversio oli varsin pihi ja tämän faceliftin pitäisi olla vielä paljon pihimpi. Kulutuslukemat riippuvat jonkin verran varustetasoista, sillä eri tasoissa on eri kokoiset vanteet ja rengasprofiilihan vaikuttaa auton kulutukseen: mitä matalaprofiilisemmat renkaat, sitä korkeampi kulutus. Koeajamassani 16" renkailla varustetussa Hybrid Active -varustetason Aurisissa yhdistetty kulutus on 3,6; maantie 3,9 ja kaupunki 3,5 l/100 km.
Ajoin Aurisilla 20 km pituisen vakiokulutuslenkkini ja siinä se kulki lähes höyryillä! Ekalla yrityksellä keskikulutus oli 3,5 l/100 km ja toisella käsittämättömät 3,3 l/100 km! Kaupunkia ja maantietä yhdistelevä lenkkini, jonka keskinopeus on noin 42 km/h, on selkeästi kuin tehty hybridille, kun välillä on alamäkiä, missä ladata akkua, ja sitten kaupungissa voikin kulkea pääosin sähkön voimin. Sähköajon osuus oli ekalla kerralla 54 % ja toisella kerralla 58 %.
Viime vuotisella Aurisilla sama lenkki meni pienimmillään 4,0 l/100 km, joten polttoainetaloudellisuutta on saatu viilattua huomattavasti. Autossa oli toki silloin talvirenkaat, mutta eivät ne ihan näin paljon vaikuta. Kävin vertailun vuoksi ajamassa koeajon jälkeen samaisen lenkin parin kertaan Leonilla kitkarenkailla ja paras keskikulutus mitä sain oli 4,4 l/100 km. Ei sekään ole huono tulos, mutta löpöä kului silti kolmanneksen enemmän kuin uudella Aurisilla...
Hybridiauto on siitä jännä, että kulutus kaupungissa on pienempi kuin maantiellä. Siinä missä kaupungissa Auris kulutti käsittämättömän vähän, maantiellä sen kulutus oli samaa luokkaa kuin omalla autollani. Kulutus 92 km matkalla Hartolasta Jyväskylään oli 4,3 l/100 km, kun keskinopeus oli 74 km/h. Ecorun-harjoituslenkilläni, jossa ihan pitkän matkaa ajetaan 60-80 km/h, mutta lopussa on kaupunkia ja keskinopeus on vain 52 km/h Auris oli taas elementissään ja kellotti kulutuslukemiksi 3,3 l/100 km.
Koko viikonlopun aikana Aurisin mittariin kertyi noin 330 km, josta reilu 2/3 maantiellä. Keskikulutus asettui lukemaan 4,1 l/100 km, jota OK Auton myyjä kehui varsin hyväksi etenkin, kun ajo oli maantiepainotteista. Kenties tuosta voisi vielä hieman nipistää, kun oppisi tuntemaan auton vielä paremmin.
Aurisin testaaminen sai minut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että hybridiautot on saatava taloudellisen ajon kilpailuissa eri luokkaan kuin normaalit polttikset. Uusi Auris oli niin pihi, ettei sitä ole mielestäni hirveästi mahdollisuuksia päihittää. Kilpailujen keskinopeuksien pitäisi olla yli 70 km/h, jotta hybridit eivät hyötyisi niin paljon sähköstä, mutta minun mielikuvani mukaan keskarit ovat usein lähempänä 60 km/h.
Toyotan hybridien mainoslause on, että "Rakastu uudelleen autoiluun." Autoiluun minun ei tarvitse rakastua uudelleen, mutta rakastuin uudelleen hybridiin!
Viikonloppu hybridin kanssa sai aikaan ihan samat fiilikset kuin edellinenkin kerta Auriksen kanssa. Sen jälkeen paluu tavalliseen polttomoottoriin tuntui paluulta dinosaurusten aikakaudelle. Etenkin ajaessani koeajon jälkeen taloudellisen ajon lenkkiä omalla autollani oli todella turhauttavaa pysähdellä liikennevaloihin ja lähteä niistä liikkeelle pakokaasu tupruten kuten myös jarrutella alamäissä tietäen, että hyvä alamäkienergia valuu ihan hukkaan.
Hybridillä tuntuu ettei ole ihan niin justiinsa, vaikka joutuukin pysähtymään liikennevaloihin, sillä liikkeelle pääsee aina sähköllä ja aina kun auton päästää rullaamaan akku latautuu. Tietysti hybridilläkin kannattaa välttää pysähtymistä, mutta liikkeellelähdöt ovat sillä silti polttoainetaloudellisempia, koska energia tulee niihin akusta.
Mielestäni Auris oli tosi hyvä perusauto enkä yhtään ihmettele miksi se on niin suosittu. Edelliset mallit ovat olleet vähän karuja, mutta nyt aikaisempi muovisuus alkaa olla muisto vain.
Auris ei kuitenkaan herättänyt minussa hirveästi omistamisen halua, jos ei lasketa hybriditekniikkaa mukaan. Tilanne olisi varmaan eri, jos ajelisin itse vielä Pololla; nimittäin Polon aikaan koeajamaani Nissan Pulsariin tykästyin tosi paljon ja se on minusta se on hyvin samantasoinen auto kuin Auriskin. Mutta jos auton saisi rakennussarjana, ottaisin Leonista kuoret ja sisukset, mutta moottoriksi tulisi kyllä ehdottomasti Aurisin hybridimoottori.
tiistai 24.11.2015 Avainsanat: Bensan kulutus , Leonidas , Seat , Seat Leon , Taloudellinen ajo , Talvi
Muistatteko, kun koitin päihittää kesällä vakionopeussäätimen Jyväskylä-Ylivieska-välillä? Silloin meinasin suorastaan turhautua, kun saavutin vain vaivoin vakkarin 5,0 l/100 km kulutukseen.
Jokunen aika sitten ajoin Ylivieskaan yksinäni. Leppoisasti rajoitusten mukaan ajellen keskikulutus vain laski ja laski ja perillä Ylivieskassa ajotietokone näytti 4,2 l/100 km. Se on ihan mielettömän vähän ja olen siitä ihan supertohkeissani! Valmistajan ilmoittama Seat Leon 1.4 TSI DSG ACT 150 hv kulutus maantiellä on 4,1 l/100 km eli jäin siitä vain desin!! Saavuttamani lukema on toki vain ajotietokoneen näyttämä, mutta kesän Ecoruneissa Leonin ajotietokone näytti desilleen samaa kulutusta kuin tankkauksesta laskettu, joten uskoisin sen olevan ainakin hyvin lähellä todellisuutta.
Mitkä seikat sitten mahdollistivat huomattavasti kesää pienemmän kulutuksen? Pohdin asiaa ja päädyin neljään osatekijään:
1. Talvinopeusrajoitukset. Talvirajoituksilla ajaminen säästää polttoainetta, sillä vähempi vauhti vaatii vähemmän energiaa. Lisäksi kun nopeusrajoitus on liki koko matkan sama 80 km/h, ei tarvitse hidastaa risteysalueille ja kiihdyttää niiden jälkeen taas sataseen. Eikä tarvitse myöskään stressata ohittamisesta.
2. Kitkarenkaat. En ole saanut edes rengasliikkeestä perustelua siihen, miksi kitkat ovat ovat kaikista taloudellisimmat renkaat, mitä autossa voi olla. On vain yleistä tietoa, että ne rullaavat kaikista renkaista kevyiten ja nyt se tuli myös todistettua.
3. Olin liikenteessä yksin eikä mikään ei häirinnyt keskittymistäni. Nyt oli vain minä, auto ja tie. Heti kun kyydissä on joku, jonka kanssa jutella, osa keskittymisestäni herpaantuu. Tällöin auton nopeus alkaa herkemmin seilata ja lisäksi kaikkia risteyksiä tai nopeudenmuutoksia ei tule ennakoitua yhtä hyvin, mikä tietenkin lisää kulutusta. Lisäksi yksin ajaessa autossa on vähemmän painoa.
4. Ei ilmastointia. En sammuttanut ilmastointia pihistelymielessä vaan siksi, että silmäni kuivuivat. Yhtä kaikki sekin varmasti laski kulutusta hieman. Tuskinpa Ecoruneissakaan turhan takia pidetään ilmastointia pois päältä.
Matkalla tien pinta oli märkä ja lämpötila muutaman asteen plussan puolella. Olisi mielenkiintoista tietää, olisiko kulutuksesta pystynyt puristamaan vielä desin pois, jos tie olisi ollut kuiva, jolloin rengas olisi rullannut kevyemmin. Toisaalta tuntuu, että en ihan hetkeen tule pääsemään vastaavaan, nyt oli olosuhteet niin hyvät. Vaikka periaatteessahan nuo pitäisi olla ihan toistettavissa. En kuitenkaan pety (enpä!) jos en seuraavalla reissulla pääse samaan.
Luin muuten vasta netistä, että ilmeisesti meidän Leon kuuluu niihin Volkswagen-konsernin autoihin, joiden kulutustietoja on vääristelty. Kävin kysymässä Jyväskylän Autotarvikkeelta varmistusta asiaan, mutta heillä ei ollut asiasta vielä mitään tietoa. Tällä hetkellä vain diesel-autoista on kampanja päällä; muista skandaaliautoista tiedetään saman verran, kuin mitä kuka tahansa voi lukea netistä. Pidän kyllä todennäköisenä, että Leonidas on osallinen, sillä ainakin vuosimallin 2016 sylinterien lepuutuksella varustettu 1.4 TSI 150 hv ACT -moottori on Volkswagenin julkaisemalla "mustalla listalla". Tämä on vuoden 2015 malli, mutta voisi kuvitella, että sama tavara on kyseessä.
Edit 26.3.2016:
1) Leonidas ei lopulta ollutkaan päästöskandaaliauto, sillä kun VW tarkensi listaa, siihen ei jäänyt enää kuin muutama hassu malli.
2) Valmistaja on jossain vaiheessa muuttanut kulutuslukemia, sillä tällä hetkellä 1.4 TSI DSG 150 hv ACT moottorin maantiekulutus on maahantuojan taulukossa 4,3 l/100 km, kun tekstiä kirjoittaessa se oli 4,1 l/100 km.
3) Talvella ecorun-tyylisellä tankkauksella ajotietokone on näyttänyt toistuvasti n. 4 dl pienempää kulutusta kuin mitä tankkauksesta laskettu. Talven ecorunissa ajotietokone puolestaan näytti 7 dl liikaa. Että ota tästä nyt selvää!
maanantai 05.10.2015 Avainsanat: Bensan kulutus , Leonidas , Seat , Seat Leon , Taloudellinen ajo
Meidän Seat Leon 1.4 TSI DSG ACT FR:n kulutus on todistetusti todella pieni: sain ajettua sillä yhdellä tankillisella peräti 1012 kilometriä! Olen tästä todella innoissani! Olen pitänyt tonnin ylittämistä bensakäyttöisellä autolla melko mahdottomana tehtävänä, mutta niin se vain tuli täyteen!
Olen ajanut Leonilla pari taloudellisen ajon kilpailua ja todennut sen jo niissä melko vähäruokaiseksi, mutta kilpailutilanteet ovat äärimmilleen vietyä pihistelyä. Nämä nyt ajetut tuhat kilometriä ovat kuitenkin olleet ihan normaalia ajamistani sisältäen sekä kaupunkia että maantietä. Toden teolla aloin pihistellä noin 900 km kohdalla, kun huomasin ajotietokoneen näyttävän kantamaksi edelleen yli 150 km. Tajusin, että siitähän voisi saada tonnin rikki ja päätin ottaa haasteen vastaan!
Onneksi viimeisten päivien ajot olivat hyvin maantiepainotteisia, sillä kaupungissa ajamalla tuo 150 km kantama olisi huvennut huomattavasti nopeammin, mitä Leonidas olisi ehtinyt niellä kilometrejä. Sen huomasi hyvin viimeisenä päivänä, kun ajoin kaupungissa ja jouduin pysähtymään ihan hirveän moniin liikennevaloihin. Aamulla kotoa lähtiessä ajotietokone näytti kantamaksi 55 km, mutta lopulta tankille päästessäni enää 10 km, vaikka matkaa oli kertynyt todellisuudessa vain 32 km. Tuntui, että jokainen käynnistys lyhensi kantamaan viidellä kilometrillä ja viimeiset kilsat ennen bensa-asemaa alkoivat olla hieman kuumottavia, vaikka järki sanoikin, että ihan hyvin se riittää.
Käväisin matkan varrella (muissa merkeissä) automyyjän juttusilla ja hän sanoi, että nollakantaman jälkeenkin autolla pitäisi päästä vielä 20-30 km. Ei kuitenkaan suositellut kokeilemaan... :D Vaikka Autoliiton Plus-jäsenyys takaa ilmaisen tiepalvelun silloinkin, kun autosta loppuu polttoaine, niin olisi se nyt "hieman" noloa jäädä tien varteen vain siksi, että testaa, miten pitkälle autolla pääsee.
Bensa-asemalla Leonidas hörppäsi kitusiinsa 52,91 l menovettä, vaikka tankin tilavuus on vain 50 litraa. Se oli selkeästi todella janoinen! Lirutinkin tankin niin täyteen, että nesteen pinta jäi polttoaineen syöttöaukon reunalle. Tankkauksesta laskettu kulutus oli 5,2 l/100 km ja ajotietokoneen näyttämä 5,3 l/100 km. Ajotietokone lienee oikeassa, sillä Ecoruneissa se on pitänyt desilleen paikkansa. Leonin edellinen tankkaus oli piripintaan Ecorunissa, joten jos olisin ajanut hötkytyslenkin ja tankannut vielä toistamiseen, olisi kulutus varmaan ollut sama kuin ajotietokoneen näyttämä.
Ihan lähiaikoina tuskin tulee ajettua uudestaan tuhatta kilsaa yhdellä tankilla. Nyt bensan riittämistä edesauttoivat kisoista jääneet 2,8 bar rengaspaineet ja ehkä myös 98-oktaaninen bensa, jota en arkiajossa käytä. Bensa olisi myös loppunut ennen tonnia, ellei auto olisi ollut ihan piripintaan tankattu.
Arkiajossa 5,3 l/100 km kulutus 150-heppaisella bensakoneella on mielestäni erinomainen tulos, vaikka Leonin yhdistettyyn kulutukseen 4,6 l/100 km kulutukseen nähden sillä ei juhlitakaan. Vain elokuun Ecorunissa pääsin sen alle. Leon on kuitenkin taloudellisempi kuin Polo, joten siinä mielessä se on pelannut kuten on luvattukin. Koko elinajalta laskettuna Leonin keskikulutus on 5,7 l/100 km (ajettu 7194 km), kun Polon keskikulutus oli 6,2 l/100 km (ajettu 34453 km).
Olen kirjailut kaikki Leonin tankkaukset Fuellyyn. Kaikki kulutustiedot ovat siellä julkisia, joten jos kiinnostaa seurata, niin klikkaa tästä! Kulutuskäppyröissä on Ecorunien kohdalla aina vähän hassu piikki, kun kisatankkaus nostaa kulutuksen pilviin (ja kisan lopetustankkaus taas laskee), mutta kokonaisuutena siitä on kuitenkin kätevä seurata kulutuksia.
sunnuntai 23.08.2015 Avainsanat: Bensan kulutus , Leonidas , Pohdiskelu , Seat Leon , Taloudellinen ajo
Kävimme heinäkuun alussa veljeni luona Ylivieskassa, jonne menomatkan mieheni ajoi rennosti adaptiivisella vakionopeussäätimellä. Kesälomalla kävimme siellä uudestaan ja sillä kertaa minä olin ratissa, koska halusin testata, miten paljon pienemmällä kulutuksella saan ajettua saman matkan, kun en käytä vakkaria. Viime reissun paluumatkanhan ajoin vain desin vähemmällä enkä ollut siihen tyytyväinen. Nyt ajattelin, että täsmälleen samalla reitillä kulutuslukemat olisi helppo päihittää. Koska eihän vakioopeussäädin voi olla taloudellisempi kuin tarkka kuski?! Niinpä otin tavoitteeksi 4,8 l/100 km kulutuksen, joka olisi kaksi desiä vähemmän kuin mieheni vakkarilla ajama 5,0 l/100 km.
Kuinkas sitten kävikään? Perillä ajotietokone näytti 5,0 l/100 km ja oli vähällä, ettei olisi ollut 5,1 l/100 km, sillä vielä 30 km ennen Ylivieskaa kulutus käväisi siinä. Olin suunnilleen valmis diskaamaan itseni kaikista taloudellisen ajon kisoista, sillä kuinka heikkoa on, että en pysty päihittämään edes vakionopeussäädintä...?
Kotimatkalla sama farssi vielä jatkui, sillä sain vaivoin ajettua viimekertaisella 4,9 l/100 km kulutuksella. Luultavasti se olisi ollut vitosen puolella, ellen olisi ajanut hirvivaara-alueita hitaammin kuin rajoitus salli. Vaikka nopeusrajoitus olisi 100 km/h, niin hämärässä ja pimeässä koitan malttaa ajaa ne 80 km/h, sillä siinä vauhdissa jarrutusmatka on paljon lyhempi ja selviytymismahdollisuus kolarissa siten huomattavasti suurempi.
En todellakaan tiedä, miksi ei Leonidas ryysti bensaa noin paljon, sillä en ollut tietääkseni muuttanut ajotyyliäni mitenkään. Paluumatkalla koitin erityisen kovasti skarpata tasaisen nopeuden pitämiseen, sillä jos en keskity ajoon kunnolla, nopeus pääsee herkästi tippumaan ja siihen takaisin kiihdyttäminen tietenkin maksaa.
Myöhemmin lomalla kävimme Ähtärissä, jonne menomatkan ajoin vakionopeussäätimellä ja paluun ilman. Perillä ajotietokone näytti keskikulutukseksi 5,0 l/100 km. Kotimatkalla kulutus oli ihan eri luokkaa; 4,5 l/100 km! Kylläpä tuli hyvä fiilis tästä tuloksesta, osaan sittenkin pihistellä! :)
Luultavasti suurin syy näin suureen kulutuseroon tällä reissulla oli varsin mäkinen maasto, sillä "käsin" ajaessa pystyin menemään pitkiä matkoja vapaarullauksella tai jopa moottorijarrutuksella. Vakionopeussäädin sen sijaan koittaa pitää nopeuden tasaisena ja jarruttaa jyrkissä alamäissä. Vapaarullausta se ei edes tunne. (Osassa alamäistä otin kyllä vakkarin pois, koska en halunnut hyvän energian hukkuvan jarruttamalla.)
Ylivieskan reissullakin on isoja mäkiä, mutta kaippa nuo Ähtäriin menevän tien mäet olivat optimaalisempia. Ylivieskaan ajaessa nimittäin pystyi aika harvassa mäessä rullaamaan edes vapaalla, sillä satasen nopeudessa mäen pitää oikeasti olla jyrkkä, että vauhti ei hidastu. Ähtärin mennessä nollakulutuksella lasketeltavia mäkiä oli sen sijaan paljon enemmän.
Ähtärin paluumatkan keskinopeus oli Drivecon* mukaan hieman pienempi; 75 km/h vs. Ylivieskan 80 km/h. Varmaankin tämä on myös hieman vaikuttanut kulutukseen, sillä 60-70 km/h vaikuttaisi olevan taloudellisin ajonopeus. Tosin Drivecon mukaan Ylivieskasta palatessa kaikki nopeusalueet; alle 50 km/, yli 70 km/h, yli 100 km/h olivat isommalla kulutuksella. (Miksiköhän noista tilastoista muuten puuttuu yli 50 km/h alue?)
Noh, tämä oli nyt tällaista pohdiskelua vaan. Viikon päästä on kauden viimeinen Ecorun ja katsotaan sitten, miten kevyellä kaasujalalla saan ajettua. Tuntuu tosin etten ole vieläkään oppinut ajamaan Leonilla ihan optimaalisesti. Etenkin valinta vapaalla rullauksen vs. moottorijarrutuksen välillä eri tilanteissa on välillä vähän epäselvä. Rullauksen jälkeen auto reagoi vähän viiveellä kaasuun, mikä vaatii mäkisessä maastossa ennakointia. Ja sitten taas kun tuo rullaa kaupunkinopeuksissa vapaalla tosi pitkään, niin vaihto moottorijarrukseen tulee tehtyä välillä vähän liian myöhään ja joutuukin jarruttamaan.
Olen miettinyt, josko vapaalle vaihtaminen pitäisi sitenkin tehdä sen sijaan, että vaihdan moottorijarrutukseen käsin (hipaisu jarrupolkimeen). Koko kesä on kuitenkin menty Eco-moodilla, joka rullaa automaattisesti vapaalla, joten en käy muuttamaan ajotyyliäni enää tässä vaiheessa. Kokeillaan sitä sitten ensi vuoden kisoissa.
* Olen saanut Driveco-ajotapaseurantalaitteen toistaiseksi käyttööni Falckilta.
torstai 23.07.2015 Avainsanat: Bensan kulutus , Leonidas , Reissut , Renkaat , Taloudellinen ajo
"Kylläpä ostettiin hyvä auto!", tuumasi mieheni kun ajoi meidät perjantai-iltana Ylivieskaan. Leon on nyt ollut meillä reilut kaksi kuukautta, mutta tämä oli ensimmäinen pidempi reissu jolla miehenikin oli mukana. Itse olen sitten kerryttänyt kilsoja mittariin senkin edestä ja ennen reissua niitä oli jo reilut kolmetuhatta. Minua ei yhtään harmita olla perheemme ykköskuski, mutta satunnainen kyydissä istuminenkin on kivaa. Pystyy katselemaan maisemia ihan eri tavalla!
Matka sujui leppoisasti eikä pitkä jonossa ajaminenkaan haitannut, sillä adaptiivinen vakionopeussäädin piti etäisyyden edellä ajavaan koko ajan sopivana. Jonojen hälvetessä mieheni harmittelikin, että nyt joutuu seuraamaan itse nopeusrajoituksia. Jonossa ajaessa vakkarin nopeuden pystyi nimittäin pitämään koko ajan 100 km/h:ssa eikä silti ajanut ylinopeutta, sillä jonon hidastaessa esim. 80 km/h:iin myös Leon hidasti. Tosin jos koko jono painaa ylinopeutta, niin siinähän sitten ollaan jonossa myös poliisin juttusilla. Mutta on tuo kyllä mainio keksintö, ei voi muuta sanoa!
Yksi negatiivinen puoli vakkarin käytöstä kylläkin on. Kumpikaan meistä ei löydä oikealle jalalle täydellisen mukavaa asentoa, kun jalkaa ei tarvitse pitää kaasupolkimella. Kun jalkaa pitää pitkään vain koukussa penkin edessä, mulla alkaa puutua kantapää. Oikea jalka tarvitsisi samanlaisen viiston lepuutustuen kuin vasenkin jalka, mutta ainut paikka on kaasupoljin. Joskus asettelen jalan kevyesti kaasupolkimelle, jolloin vakionopeussäädin hoitaa edelleen nopeuden ylläpidon mutta jalka saa olla vähän suorempana. Joskus on tullut oikaistua jalka myös polkimien alle, mutta se ei todellakaan ole viisas ratkaisu, sillä sitä ei tempaise sieltä hädän tullen jarrulle yhä nopeasti kuin lattialta.
Lauantaina ohjelmassa oli geokätköilyä Kalajoella. Heti matkaan päästyämme Leonidas huomautti, että oikean takatassun paine pitäisi tarkistaa. Yllättävää, mikähän siinä on vialla? Minulla oli ollut ajatuksena tarkistaa rengaspaineet ennen Jyväskylästä lähtöä, mutta se unohtui. Ecorunissa paineet olivat 2,9 bar, mutta sen jälkeen laskettiin ne takaisin 2,4 bar:iin. Tällä 0,5 bar pudotuksella rengasmelu väheni tosi paljon; en ollut tajunnutkaan miten meluisa autosta tuli kisapaineilla!
Muutaman geokätkön sisältäneen mutkan jälkeen pysäköimme Leonin Kalajoen ABC:lle. Kun olimme hakeneet parit kätköt, syöneet superhyvää Liisankankaan tilajäätelöä ja jäätyneet merituulessa, kaarsimme ABC:n ilmapisteelle rengaspaineita tarkistamaan.
Tarkistin Leonin paineet hanskalokerossa kulkevalla rengaspaineiden tarkastusmittarilla, jonka sain Rengasnuoralta Ecorunia varten. Oikealle puolella paineet olivat 2,4 bar ja vasemmalla 2,35 bar eli ei periaatteessa tarvetta korjaukseen. En kyllä tajua miksi Leon halusi ne tarkistuttaa. Ehkä siksi, että saisin juttua blogiin?
Nimittäin: kun kerran olin hakenut ilmanpainemittarin tiskiltä, päätin laittaa kaikkiin renkaisiin saman 2,4 bar. Yllätyksekseni ABC:n ilmanpainemittari näytti kuitenkin vain 2,0 bar renkaissa, jotka olin juuri tarkastanut olevan 2,35 bar. Jos en olisi käyttänyt tarkkuusmittaria, olisi Leonin renkaisiin tullut todellisuudessa 2,8 bar eli ns. taloudellisen ajon paineet. Onneksi ilmanpainemittarin virhe oli alakanttiin (= näytti liian vähän), sillä ylipaine ei ole renkaalle läheskään niin haitallista kuin alipaine. Jo 0,4 bar alipaine lyhentää renkaan käyttöikää 30%, mutta ylipainetta saa olla 1,0 -1,5 bar ennen kuin on haitaksi.
Olen aina tyytynyt tarkistamaan auton renkaiden paineet huoltoaseman mittarilla, koska olen ajatellut, että ei mittareissa nyt hirveää heittoa ole. Jatkossa tarkistan ne kyllä aina tuolla erillisellä mittarilla, ja suosittelen muitakin lämpimästi hankkimaan sellaisen.
Geokätköily on siitä kiva harrastus, että tulee käytyä paikoissa, mihin ei muuten menisi. Noh, Kalajoen kohdalla tämä ei niin päde, koska se on lomakohde muutenkin, mutta tuskin meidän olisi tullut sinne muuten lähdettyä. Kalajoen hiekkasärkät olivat kyllä hieno paikka.
Hiekkasärkkien lisäksi kävimme geokätköjen ansiosta lisäksi katsomassa mm. tosi hassua suoraan maasta oksia puskevaa kuusta sekä Kalajoen korkeinta vesiputousta, joka lähti valtavan sorakuopan seinästä.
Ennen Ylivieskaan paluuta veljeni halusi päästä katsomaan tulomatkalla metsän takana siintäneitä tuulivoimaloita vähän tarkemmin. Sijainnista ei ollut tarkempaa tietoa, mutta yhden väärin valitun tien jälkeen jälkeen päädyttiin Mustilankankaan tuulivoimapuistoa halkovalle tielle. Yksi tuulimylly oli aika lähellä tietä ja sinne suuntasimme. Yllätykseksemme paikalla oli toinenkin autokunta ihmettelemässä tuulivoimalaa. 140 metriin kohoava tuulimylly on kyllä nähtävyys, jonka vieressä tunsi itsensä aika pieneksi. Ja se ääni - vieressä seistessä humina kuulosti ihan lentokoneelta! Netissä valitettiin, miten Kalajoki menettää turistit tuulimyllyjen takia, mutta en ymmärrä miksi niin. Myllyt eivät näkyneet eivätkä kuuluneet särkille.
Sunnuntain kotimatkalla nelostiellä tavoitin kahden hieman alinopeutta ajaneen asuntovaunun perässä menevän autojonon. Suurin osa autoista ohitti asuntovaunut, mutta pari jäi roikkumaan takimmaisen perään. Itse jättäydyin ajamaan heistä parin sadan metrin päähän. En jaksa stressata ohittamisesta, vaan mieluummin ajan kiireettä ja vähän hitaammin. Jos olen kotona viisi minuuttia myöhemmin, niin mitä sitten? Isolla välillä edellä ajavaan ja tarvittaessa tilaa antamalla pidän kuitenkin huolen siitä, että minua hätäisemmät voivat eka ohittaa minut ja sitten varsinaiset hitaasti ajavat.
Hetken alinopeutta ajettuamme mieheni puuskahti, että "antaisivat nyt tietä!" Minusta jonon tahdissa ajaminen on leppoisaa eikä silloin tarvitse stressata ohituspaikoista. Ymmärrän kuitenkin, että suurinta osaa ihmisiä alinopeus häiritsee ja se provosoi myös vaarallisiin ohituksiin. Jos siis perässä roikkuu asuntovaunun lisäksi myös autojono, olisi järkevää antaa jossain välissä autojonon mennä menojaan.
Tien antaminen muillekin voi kuitenkin olla vaarallista. Kun asuntovaunu poikkesi linja-autopysäkille antaakseen tietä takana tulijoille, tuli sen ahterissa kiinni ajaneille autoille aikamoinen kiire jarruttaa. Itse ajoin tosiaan aika kaukana näistä kahdesta autosta mutta jouduin silti jarruttamaan nopeuteni 60 km/h:iin 80km/h:sta kun tajusin että edellä ajavien perät lähestyvät yhtäkkiä vähän liian nopeasti.
Miten tämän tilanteen sitten olisi voinut handlata paremmin, jos ei lasketa sitä, että olisi kiva jos porukka ei ajaisi alinopeutta? Turvavälit ainakin auttaisivat asiaa. Jos asuntovaunun takana ajaneet eivät kerran halunneet ohittaa sitä, niin miksi ajaa ihan peesissä? Fiksu alinopeutta ajava antaa tietä, mutta linja-autopysäkkien sijainteja on vaikea ennakoida. Kun toinen auto on ihan perässä kiinni, ei pysäkille voi kovin sähäkästi hidastaakaan, tai läheisriippuvainen perässäajaja ajaa oikeasti perään, kuten tässä meinasi nyt käydä. Vilkun käyttö on tietysti ehdotonta, mutta jos bongaa pysäkin 150 m päästä, ei siinä kovin kauan ehdi vilkuttaakaan kun on jo alettava jarruttaa.
Siinä missä mieheni ajoi Ylivieskaan rennosti adaptiivisella vakionopeussäätimellä, minä halusin pihistellä ja ajoin koko kotimatkan kaasua perinteisesti jalalla annostelemalla. Mikä pettymys sitten olikaan, kun sain kulutukseksi 4,9 l/100 km, joka oli vain 0,1 l menomatkaa vähemmän! Eron pienuus oli aika yllätys, sillä vakionopeussäädin ei voi millään olla yhtä taloudellinen kuin ennakoiva kuski. Adaptiivinen vakkari vielä jarruttikin matkalla monta kertaa eikä rullaa kuten Leonidas silloin, kun ajaa Eco-moodilla ja päästää kaasun ylös.
Toissa kevään Ylivieskan reissulla Polon paluumatkan kulutus oli huomattavasti menomatkaa suurempi, joten olen tullut siihen tulokseen, että Jyväskylän täytyy olla mäen päällä. Vaikka eihän se voi olla, kun se on kartassakin alempana! :P Seuraavalla reissulla ajan menomatkan ja testaan, miten pihisti Leonidas kulkee siihen suuntaan. Siihen ei muuten olekaan enää kuin pari viikkoa. :)
Ps. Jos ihmettelette merkinnän otsikkoa, niin siskoni se vain antoi Leonille uuden nimen. Rakkaalla lapsellahan niitä on tunnetusti monia... :D
POLOinen on liikenne- ja autoblogi, jonka perustin kesällä 2008. Aiemmin autot eivät kiinnostaneet yhtään, mutta hankittuani auton olosuhteiden pakosta innostuinkin autoilusta oikein kunnolla. Liikenne on minulle peliä, jossa pyrin menestymään aina vain paremmin!
Kirjoittelen blogiin kaikenlaisista autoiluun liittyvistä asioista moottoripyöräilyä unohtamatta. Erityisesti sydäntäni lähellä ovat Volkswagen, liikenneturvallisuus ja taloudellinen ajaminen.
Ota yhteyttä: poloinenblogi(a)gmail.com
