Me tykkäämme sinusta!
Tykkäätkö sinä jo meistä?
Me tykkäämme sinusta!
Tykkäätkö sinä jo meistä?
lauantai 29.06.2019 Avainsanat: AL-Sport , Autoliitto , Tapahtuma
Kotikaupungissani Jyväskylässä järjestettiin keväällä Autoliiton liittopäivät, johon liiton aktiivit kokoontuvat joka toinen vuosi. Tänä vuonna liittopäivät olivat ihan erityiset ja nimeltäänkin AL 100 juhaliittopäivät, koska syksyllä tulee täyteen sata vuotta siitä, kun Autoliiton edeltäjäjärjestö Autoklubi perustettiin.
Olin tarjoutunut auttamaan tapahtumassa, koska sitä oli järjestämässä oma Autoliiton osastoni Jyväkylä sekä Tikkakoski, mutta järjestäjillä oli homma niin hyvin hallussa, että ei minua tarvittukaan. Sain siis nauttia keskittyä vain nauttimaan viikonlopun ohjelmasta ja tapaamaan tuttuja.
Lauantaiaamu alkoi perinteisellä tähtiajolla. Se oli alkujaan vuonna 1927 perustetun Yleisen Autoliiton (YAL) liittokokousten yhteydessä pidettävä kilpailu, jonka yhtenä tarkoituksena oli herättää kiinnostusta automatkailuun. Nykyisin Tähtiajo järjestetään vuosittain Autoliiton liittopäivien tai liittokokouksen yhteydessä ja tämän vuotinen kisa oli jo järjestyksessään 93.
Osmo ajoi, Mika kartturoi ja minä olin takapenkin aivot. ;D Vähän samaan tyyliin kuin viimeksikin! Reitti johti Laajavuoresta Harjulle, jossa saimme tehtäväksi selvittää mm. harjun korkeuden Jyväsjärven pinnasta, kuinka monta kertaa ja miten monella eri reitillä harjun erikoiskoe on järjestetty yms. Kysymykset eivät muuten olleet ihan helpoimmasta päästä!
Takaisin Laajavuoressa saimme vastata vielä muutamaan lisäkysymykseen. Piti mm. tietää, mitä erityistä eräässä tiekirjan ruudun paikassa on ja missä olimme viimeksi nähneet Nokian vuonna 1934 ensiesittelemät Kelirenkaat. Eka kohta oli helppo, siinä on Harjun erikoiskokeen maali. Rengaskysymys sen sijaan oli kinkkinen emmekä keksineet siihen mitään. Oikea vastaus oli Harjulla sijaitseva tykki. Ei tullut mieleenkään! Harjun etapilla oli itse asiassa ohjeena tehdä havaintoja ympäristöstä, mutta unohdimme kokonaan poistua autosta, kun uppouduimme googlettamaan vastauksia kysymyksiin.
Lauantain virallisessa ohjelmassa oli lukuisia puheenvuoroja erilaisista autoiluun liittyvistä aiheista.
Itseäni kiinnosti eniten puheenjohtaja Martti Merilinnan esitys autoalan trendeistä liittyen muun muassa sähköautoihin ja päästötavoitteisiin.
Suomen päästöt ovat 1,5 promillea koko maailman päästöistä. Suomi ei voi siis yksinään pelastaa maailmaa vähentämällä päästöjään, mutta voi toki näyttää hyvää esimerkkiä muille.
Liikenteen päästöjä vähentäisi Merilinnan mukaan mm. autokannan uusiutuminen ja sujuvammat reitit,koska silloin ei seistä ruuhkissa päästelemässä. Myös bussiliikenteen kehitys sujuvammaksi vähentäisi päästöjä. Se ei saisi kuitenkaan tapahtua tavallista autoilua vaikeuttamalla. Joukkoliikenteen kehittämisen haasteena on se, että Suomessa ei ole joukkoja ja siksi henkilöauto onkin täällä hyvä kulkuväline.
Marko Jokela tiivisti esityksen hyvin Moottorin verkkosivuille, käy lukemassa se tästä!
Toyota Gazoo Racingin esitys tallin logistiikan toiminnasta oli myös kiinnostava. Tiesittekö, että yhdellä kuskilla saa olla vuoden aikaan käytössä kolme auton koria ja kolme moottoria? Kilpailun jälkeen auto puretaan lähes atomeiksi ja kasataan sitten taas.
Ikäautoilijana liikenteessä -aiheinen esitelmä ei juuri koskettanut minua ja silmäni meinasivat painua väkisin kiinni aikaisen heräämisen jäljiltä. Sen huomasi auditoriossa pari riviä ylempänä istunut kaverikin, joka herätteli minut tekstiviestillä “Älä nuku!” :D
Viimeisenä esittäytyivät Autoliiton kummikuljettajat. Mieleeni jäi erityisesti lahjakas Henri Hokkala, joka ajoi ensimmäisen rallinsa vuonna 2015, voitti junioreiden hopeaa vuonna 2016 ja pronssia 2017. Viime vuonna hänet valittiin AKK:n Tulevaisuuden Tähdeksi.
Virallisen ohjelman jälkeen oli pari tuntia aikaa juoda kahvia, seurustella ja tälläytyä iltajuhlaa varten. Oli kätevää kun tapahtuma oli kotipaikkakunnalla, niin ei tarvinnut matkustaa ja pystyi käydä kotona vaihtamassa juhlavaatteet ylle!
Iltajuhlassa esiintyi Mieskuoro Sirkat, joka lauloi muutaman hyvin eri tyylisen kappaleen. Ihan paras oli liittopäiviä varten uudelleen sovittettu ja sanoitettu Eppu Normaalin “Urheiluhullu”, joka olikin nyt “Autoiluhullu”.
Juhlassa kuultiin myös Jyväskylän kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Riitta Mäkisen tervehdys 100-vuotiaalle Autoliitolle ja tanssittiin Paula koivuniemen tahtiin. Luulen, että kaikkien mielestä illan paras osuus oli silti Tikkakosken osaston ensimmäisen puheenjohtajan, 100-vuotiaan Martti Mäkisen spontaanisti pitämä puhe ja lauluesitys. Yleisö nauroi vedet silmissä, kun elämäniloinen sotaveteraani esitti sanoittamiaan laulelmia.
Illan päätteeksi paljastettiin Tähtiajon voittajat ja meidän tiimi oli saanut eniten pisteitä! Perinteisesti järjestävän seuran jäsenet eli paikalliset eivät ole saaneet osallistua kilpailuun, joten emme voineet kuitenkaan voittaa. Tiedä sitten auttoiko paikallistuntemus vai ei, koska Googlehan se oli joka lauloi vastaukset kysymyksiin. Harjun EK:n maalin sen sijaan ainoina tunnistimme. Voisi sen periaatteessa tunnistaa ei-paikallisetkin, jos ralleja seuraavat.
Sunnuntaiaamu jatkui juhlallisella AL 100-v tilaisuudella. Sirkat esiintyivät tilaisuudessa kahdesti, mutta harmillisesti emme saaneet kuulla enää “Autoiluhullua” vaan juhlallisemmat Finlandian ja keski-Suomen kotiseutulaulun.
Juhlassa Autoliiton puheenjohtaja Martti Merilinna esitti otantoja Autoliiton tulevasta 100-vuotishistoriikista.
Alussa järjestöjä oli useampia; ensimmäinen oli vuonna 1919 perustettu yläluokan Suomen Automobiiliklubi, johon pääsi vain kutsusta. Vuonna 1925 perustettiin Maaseudun Autonomistajien liitto ja vuonna 1927 Yleinen autoliitto. Vuosikymmenten aikana klubeissa tapahtui yhdistymisiä ja vuonna 1972 Suomen Autoliitto ja Suomen Autoklubi yhdistyivät Autoliitoksi. Nykyään Autoliitossa on yli 126 000 jäsentä, mikä on enemmän kuin missään poliittisessa puolueessa.
Historiakatsauksen päätteeksi katsoimme Autoklubin 50-luvulla julkaiseman videon siitä, miten autolla ajaessa pitää toimia.
Yleisö hykersi, kun videolla opastettiin varoittamaan kadulla kulkevia lapsia tööttäämällä. Vartioitu tasoristeys kehotettiin ylittämään varovasti, sillä laitteet saattaa olla rikki tai vartija mennyt kahville. Ihan ajankohtaisia aiheita liikenteessä nykyisinkin, mutta ehkä vähän eri tavalla kerrottu.
AL 100-v tilaisuuden juhlapuheessa liikennelääketieteen professori, emeritus Timo Tervo kertoi liikenteen suurimman vaaran olevan alkoholi, lääkkeet ja huumeet.
Tervo kritisoi ylinopeuksien kameravalvontaa ja kertoi, että vaikka Suomessa jaetaan ylinopeussakkoja yli tuplat Ruotsiin ja Norjaan nähden, ei Suomi kuitenkaan erotu edukseen eurooppalaisessa liikenneturvallisuusvertailussa. Liikennekuolemat ovat hieman vähentyneet viime vuosina, mutta syynä tuskin on kameravalvonta vaan autojen parantunut turvallisuustekniikka. Huumausaineiden vaikutuksen alla olevia kuljettajia kameravalvonta ei paljasta.
Tilaisuuden lopuksi palkittiin lukuisia ansioituneita autoliittolaisia.
Näissä tapahtumissa kun on muutaman vuoden pyörinyt, alkaa kasvot jäädä mieleen. Että on nähnyt ne aiemminkin, mutta ei tiedä yhtään, kuka on oikeasti kyseessä.
Viikonloppuna oli myös pari kohtaamista tuttujen ihmisten kanssa, joita ei tunnistanut, koska konteksti oli väärä. Näitä ihmisiä ei ole tottunut näkemään Autoliiton touhuissa. Lauantaina eräs mies tervehti, että “toimittajakin täällä” ja mä siihen, että oot hirveän tutun näköinen, mutta en yhtään muista kuka olet. Kiropraktikkonihan se siinä! Siellä hän oli laulamassa Sirkkojen riveissä. Sama juttu Opelin Johannan kanssa, jonka tunnistin vasta, kun hän esitteli itsensä, vaikka olemme tavanneet muissa yhteyksissä parikin kertaa aiemmin.
Tapahtumissa huomaa myös valitettavan tosiasian, että järjestötoiminta ei kiinnosta nuorempaa sukupolvea. Tunnen itseni keski-ikäisten ja eläkeläisten joukossa melkoiseksi junioriksi, vaikka olen itsekin jo lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä. Jotenkin sitä kaipaisi oman ikäistään seuraa...
maanantai 09.04.2018 Avainsanat: AL-Sport , Tapahtuma
Autoliiton AL-Sport-päivät pidettiin tänä vuonna Sveitsissä. Äkkiseltään luulisi, että autourheilijat olisivat kokoustaneet kaukana keski-euroopassa, mutta yksi Sveitsi löytyy lähempääkin; Hyvinkäältä.
Hyvinkään Sveitsi on ollut matkailukohde jo 1800-luvun puolella, ja tätä nykyä se on todella monipuolinen matkailukeskittymä. Alueen keskuksena on vastikään uusittu Hotelli Sveitsi, jonka ympäristöstä löytyy mm. uimahalli, elokuvateatteri, seikkailupuisto, kuntokeskus, laskettelurinteet ja hulppeat ulkoilumaastot. Aika mahtava kokonaisuus!
AL-Sport-päivien ideana ei kuitenkaan ollut tutustua mahdollisimman moneen Sveitsin viihdykkeeseen, vaan tarjota viikonlopun mittainen tiivis paketti ajankohtaisia autourheiluasioita. Aiheena oli mm. tiedottaminen, sponsorihankinta, eMotorsports ja crosskart.
Autoliiton puheenjohtaja Martti Merilinna aloitti päivät katsauksella ajankohtaisiin asioihin.
Ensimmäiseksi Merilinna kertoi meille mielenkiintoista taustaa FIA:n eli maailman autourheilun kattojärjestön liikenneturvallisuustyöstä. Yleishyödyllinen toiminta antaa oikeuttaa FIA:n pääbisneksen eli autourheilun.
FIA panostaa voimakkaasti liikenneturvallisuuden parantamiseen ja autoilun ja liikenteen haittojen ja päästöjen vähentämiseen. Sillä on erillinen liikenneturvallisuutta edistävä säätiö, joka perustettiin, kun FIA myi aikoinaan televisio-oikeudet formulaan ja kuittasi siitä hyvät rahat.
Säätiön näkyvin aikaansaannos on NCAP-kolaritestit, joiden ansiosta autojen liikenneturvallisuus on parantunut valtavasti. Kaikki kunnia ei tosin mene siitä FIA:lle, mutta se on ollut testien liikeelle paneva moottori.
FIA:lla on myös globaali liikenneturvallisuuskampanja Action for Road Safety, jota edustaa Suomessa AKK:n Turvassa tiellä -kampanja.
Muita Merilinnan esiin nostamia asioita olivat uuden tieliikennelakiehdotuksen luottamusperiaate ja rangaistukset, joista hän kertoi jo viime vuoden puheessaan.
Viimeisenä aiheenaan Merilinna pohti, että autoilu ei ole vähenemässä, vaikka media niin tuntuukin väittävän. Maailmassa myydään kuulemma enemmän autoja kuin koskaan. Myös Suomessa autoilu on viimeisen neljän vuoden aikana lisääntynyt ja joukkoliikenteen käyttäminen vähentynyt, mikä ilmenee Liikenneviraston tekemästä tutkimuksesta.
Seuraavana aiheena oli Autoliiton vastavalmistunut tiedotusopas kilpailun järjestäjille. Se kiteytyy sanoihin mitä, missä ja milloin!
Nykyään medialla ei ole aikaa jäädä odottelemaan vastauksia, vaan tiedon kilpailuista pitää löytyä heti.
Esittelijä vertasi tilannetta automessuihin: lehtien toimituksiin ei enää lähetetä kilokaupalla ennakkomateriaalia autoista, vaan messuilla katsotaan vain lyhyt esittely autosta ja rynnistetään sitten lehdistöhuoeneseen julkaisemaan siitä juttu.
Esityksessä pohdittiin myös paljon kriisiviestintää ja sitä, miten se hoidetaan. Siihen pitää olla valmistautunut, jos jotain sattuu. Joku yleisöstä kylläkin huomautti, että KUN jotain sattuu - se on vielä “jos", mutta joskus tulee sattumaan.
Suuri haaste kriisiviestinnälle on nykyajan sikanopea tiedonvälitys. Ennen kuin tiedotusvastaava on ehtinyt tiedottaa esim. onnettomuudesta, internet on todennäköisesti jo täyttynyt kuvilla siitä. Kisaorganisaatiossa on syytä huolehtia siis ainakin siitä, että sieltä asiasta vastaa vain yksi taho, eikä kukaan anna mutukommentteja.
Autoliiton vuoden 2018 kummikuljettajat Kaisa Eiristö ja Joona Häyrinen kertoivat meille viime kauden kuulumisia.
Kartingia ajavan Kaisan kausi ei ollut oikein mennyt putkeen, sillä plakkarissa oli kasa nelossijoja
Rallisprintiä ajava Tonilla oli mennyt hyvin ja hän oli ajanut useita luokkavoittoja. Tonin kilpa-auton moottorin lohkosta oli kyllä tullut syksyllä “yksi verkonpaino lisää" sen haljettua.
Yhden tapahtuman kiinnostavimmista puheenvuoroista piti Vehon viestintäpäällikkö Pekka Koski. Ohjelmassa esityksen nimi oli sponsorihankinta, mutta heti alkajaisiksi Koski jyrähti, sponsorointi on kirosana, sillä sponsori auttaa vastikkeetta. Onkin puhuttava yhteistyökumppaneista.
Autourheilu on lajina todellinen eurojen oravanpyörä, joka vaatii strategista miettimistä. Jos jokin pala putoaa pois, ei ole mitään. Esimerkiksi väärä sarjavalinta voi aiheuttaa sen, että ei tule tulosta, jolloin ei saa julkisuutta, jolloin ei saa yhteistyökumppaneita, jolloin ei ole varaa kalustoon ja jolloin ei taas pysty osallistumaan sarjaan...
Koski täräytti, että yksikään yritys ei tarvitse moottoriurheilijaa markkinointinsa tueksi. Liki jokainen moottoriurheilija kuitenkin tarvitsee yrityksiä tukijoikseen, joten on löydettävä tapa, jolla tuottaa yritykselle lisäarvoa.
Haasteena on moottoriurheilun tunnettuus. Ennen vanhaan toimittajilla oli nykyistä enemmän aikaa ja mielenkiintoa autourheilua kohtaan. Nykyisin palstatilasta on kisaamassa lukuisat uudet lajit ja niistä kirjoitetaan, mitkä on toimittajille tuttuja ja/tai missä lajiliiton tiedotus toimii. Ei siis passaa olettaa, että yhteistyökumppania hakiessa tämä tietäisi, mistä lajissasi on kyse.
Yhteistyökuvioista neuvotellessa on tärkeää jättää yrityksen edustajalle muistijälki. Koski neuvoi varustautumaan tapaamiseen kuvitetulla presentaatiolla, jossa on laji- ja kalustoesittely, selkeää dataa näytöistä, tavoitteet sekä budjetti. Tuen hakeminen on syytä aloittaa pienestä ja ajan kuluessa osoittaa olevansa suuremman tuen arvoinen.
Kun yhteistyökumppani on saatu, yhteydenpito ja raportointi on äärimmäisen tärkeää. Siihen kannattaakin luoda säännöllinen tapa toimia, niin asiat on helpompi tehdä. Jos yhteistyökumppani soittaa kilpailun jälkeen, että miten meni, niin siinä vaiheessa ei mene hyvin… Sinä olit se, jonka piti raportoida!
Pekka Kosken esityksen oppeja pääsimme soveltamaan ryhmätyöllä, missä jossa sai pohtia yhteistyökumppanien hankinnan eri vaiheita: suunnittelu, myynti, toteutus ja jälkihoito.
Ryhmätyö olisi mielestäni kaivannut alustusta, että mitä siinä tavoitellaan ja miten eri ryhmien tehtävät eroavat toisistaan. Nyt alkuun kaikki eivät oikein hiffanneet, mistä kyse. Itseni mukaan lukien. Oli myös hankala asennoitua tehtävään, koska omassa marginaalilajissa liikkuu lähinnä minimaaliset bensarahat; pihtausajajia kun ollaan.
Pitkiä asialistoja ryhmät kuitenkin saivat aikaiseksi, joten ilmeisesti tavoite tuli täytettyä.
Päivän päätteeksi saimme kuulla luennon kilpa-auton alustan rakentamisesta, mikä oli käytännössä hirveän teknistä juttua jousituksesta ja iskunvaimentimista. Viimeiseksi oli vielä juttua toimitsijalisenssiuudistuksesta.
Lauantai-iltana oli perinteiset iltajuhlat, joissa palkittiin vuoden 2017 AL-Sport autourheilija, toimitsija ja ratatuomari.
Sunnuntaiaamun ensimmäisenä aiheena oli eMotorsports eli virtuaalinen autourheilu, josta meille oli kertomassa promoottori Valtteri Leitola.
eMotorsports saattaa kuulostaa siltä, että pojat pelaa vähän tietokoneella, mutta taso on huipulla todella kova ja kuljettajilla on perinteisen autourheilun tapaan omat managerit, sponsorit, mekaanikot, kunto-ohjelmat yms. eMotorsports on Suomessa AKK:n alainen laji ja sarjalla on virallinen SM-arvo.
Leitola kertoi, että eMotorsportsin kokeilemiskynnys on hyvin matala, sillä ajamiseen ei tarvitse kuin keskitehoisen tietokoneen, ratin, polkimet ja Live for Speed tai Assetto Corsa -pelin. SM-sarjaa pelataan Assetto Corsa -pelillä. SM-sarjaan osallistuminen vaatii AKK jäsenseuran jäsenyyden sekä ratatutkinnon tai eMotorspots-tutkinnon, jonka voi suorittaa ajamalla debytanttikilpailuissa.
Lajin lähtökohdat ovat ihan erilaiset kuin perinteisessä autourheilussa. Kilpailijoiden asennoituminenkin erilaista, mistä johtuen on haastavaa saada kilpailijoita tulemaan paikan päälle kilpailutapahtumaan tai valokuvattavaksi. Nuorilta kuljettajilta puuttuu myös ymmärrystä, että lajiin pitää panostaa muutakin, kuin omaa aikaa ratin ja tietokoneen kanssa.
Lajin tavoitteena on lisätä sen tunnettuutta, koska siten saadaan lisää yleisöä, lisää uutisointia ja lisää sponsoreita. Eli ihan sama juttu, kuin mitä Pekka Koski jutteli edellispäivänä yhteistyökumppanien hankinnasta. Tilanne on tällä hetkellä jo varsin hyvä, sillä Ilta-Sanomien nettisivut ja Nelonen ovat alkaneet uutisoida lajista. Tällä kaudella mukaan tulee myös Veikkauksen vedonlyönti.
Lisätietoa lajista löytyy sivuilta iema.fi ja circuit.fi.
Sunnuntain toisen esitelmän aiheena oli nopeatempoinen crosskart, joka on ympärivuotisesti ajettava laji kartingin rinnalle.
Crosskartia ajetaan esimerkiksi rallicross-radoilla. Pienin luokka on yli kuusivuotiaile tarkoitettu Mini, jonka autot kulkevat maksimissaan 60 km/h. Suosituin luokka on Xtreme. Sitä ajetaan Suzukin 750-kuutioisilla moottoreilla varustetuilla putkirunkoisilla autoilla, jotka painavat kuljettajan kanssa noin 420 kg ja kulkevat jopa 180 km/h.
Crosskart on tullut Suomeen vasta vuonna 2012 ja etsii vielä vähän paikkaansa muun moottoriurheilun seassa. Muualla pohjoismaissa laji on paljon suurempi ja esimerkiksi Ruotsissa sitä on ajettu 1980-luvun puolivälistä saakka.
Päivän viimeisenä aiheena oli kuluttajaturvalain muutoksiin liittyvä pilottiprojekti Hyvinkään vauhtipuistossa. Siitä saadaan hyvä pohja muille radoille, ettei jokaisen tarvitse miettiä asioita uudestaan, kuten kävi ympäristölain muutosten yhteydessä 2000-luvun alussa.
AL-Sport-päivillä oli tänä vuonna todella monipuolisesti esitelmiä autourheilun alalta. Osa oli tosi kiinnostavia kun taas osa ei koskettanut itseä yhtään. Mutta varmaan jokaiselle jotakin?!
Tapahtumapaikkana toiminut Hotelli Sveitsi oli mukava tuttavuus ja voisin kuvitella meneväni sinne toistekin. Vasta remontoidut tilat olivat viihtyisät ja kivan näköiset. Tykkäsin erityisesti seinien kokoisista luontovalokuvista ja isoista kävyistä, jotka toistuivat logoissa ja koristeissa.
Ruoka oli hyvää, mutta aamupalalla henkilökunta ei tuntunut ehtivän täyttää astioita sitä mukaa, kun ne tyhjenivät. Perjantai-illaksi klo 21 ennakkoon tilattua ruokaa piti puolestaan odottaa tunti ravintolaan saapumisen jälkeen, mikä oli käsittämätöntä.
perjantai 07.04.2017 Avainsanat: AL-Sport , Ecorun , Tapahtuma
Kaksisataa autourheiluihmistä kokoontui saman katon alle viime viikonloppuna, kun Härmän kylpylässä järjestettiin jokavuotiset Autoliiton AL-Sport liittopäivät. Käväisin siellä viime vuonna pitämässä ecorun- ja autoslalom-esitelmän, mutta tällä kertaa lähdin mukaan menoon koko viikonlopuksi.
Nimensä puolesta tapahtuma kuulostaa varmaankin ulkopuolisen korvaan kohtuullisen kuivalta, mutta oikeasti päivien aikana pidetyt esitelmät olivat varsin mielenkiintoisia. Eikä pidä myöskään unohtaa hyvä seuraa. :)
Aikaisin lauantaiaamuna; ennen päivän virallista ohjelmaa; ajettiin järjestyksessään 91. Tähtiajo. Olin kuullut siitä aiemmin vain nimen ja kiinnostikin nähdä, mistä on oikeasti kyse.
Tähtiajo on perinteisesti liittopäiviin kuuluva leikkimielinen kilpailu, jossa ajetaan määrätty reitti ja suoritetaan matkan varrella erilaisia tehtäviä, jotka voivat mitata ajotaitoa, yleistietoa tai oikeastaan mitä vaan maan ja taivaan välillä. Myös liikennesääntöjen noudattamista saatetaan tarkkailla.
Koitin vähän kysellä kisaan paria, mutta tiukassa olivat. Yksi kaveri kieltäytyi kunniasta, mutta totesi, että kun harjoittelen nyt, niin voitetaan yhdessä ensi vuonna koko kisa! Tiimiydyinkin sitten Autoliiton Jyväskylän osaston miesten kanssa, mikä olikin ihan hyvä tapa tutustua hommaan ilman paineita. Työnjako meillä oli kyllä selkeä: Osmo oli kuski, Juha kartturi ja minä takapenkin googlettaja. :D
Kisa alkoi verryttelytietokilpailukysymyksillä, minkä jälkeen lähdettiin liikenteeseen. Matkan varrella rastit olivat pääsääntöisesti kysymyksiä liittyen autourheiluun ja Härmän historiaan, joihin löysin vastaukset netistä aika vaihtelevalla menestyksellä. Parilla rastilla tehtävänä oli arvioida keilojen välimatkaa (vaikeaa!) ja yhdellä heitettiin auton ikkunasta sählypalloa ämpäriin.
Liittopäivien virallinen ohjelma alkoi Autoliiton kuulumisilla ja katsauksella autoilijoita koskettaviin ajankohtaisiin asioihin. Käsiteltävänä olivat niin alkuvuodesta kaatunut tieverkon yhtiöittäminen kuin ehdotus uudesta tieliikennelaistakin.
Lakiehdotuksesta nostettiin esiin joitakin huomioita ja listattiin myös asioita, mihin siinä ei otettu kantaa. Pyrkimys on kuulemma ollut mahdollisimman yksinkertaiseen ja lyhyeen lakitekstiin, mutta sen seurauksena pykälät ovat tulleet tietyllä tapaa väljemmiksi ja tulkinnanvaraisemmiksi.
Oudoin esitetty asia liittyi mielestäni ennalta-arvattavuuteen, joka nykyisessä laissa menee niin, että tienkäyttäjän pitää voida luottaa siihen, että toinen osapuoli noudattaa liikennesääntöjä. Jatkossa tienkäyttäjillä on PÄÄSÄÄNTÖISESTI oikeus luottaa siihen. Mutta milloin ei? Pitääkö tietää, onko joku huumeissa ja saattaa ajaa miten sattuu? Kuten joku ehdotti, pitäisikö laittaa varoitusvalo niille joihin ei voi luottaa...
AL:n esitysten jälkeen saimme kuulla Toyota Gazoo Racingin kuulumiset ja oikeastaan koko tarinan siitä, miten rallitalli on päässyt nykyiseen tilanteeseen. Todella mielenkiintoista!
Omat kuulumisensa kertoivat myös Autoliiton kummikuljettajat, jotka olivat tosi symppiksiä nuoria. Ovat kyllä todellakin ansainneet kumminsa, sillä ovat menestyneet kisoissa hienosti. Kummikuljettajia ovat tällä kaudella kartingia ajava Kaisa Eiristö, F-sarjassa rallia ajava Tapio Nirvi sekä rallicrossia ja jokkista ajava Jere Kalliokoski.
Runsaan buffet-lounaan jälkeen pakkauduimme kolmeen linja-autoon ja lähdimme kiertoajelulle tutustumaan Kauhavan nähtävyyksiin. Vähän sitä mietti, että miten riittää aihetta kahdeksi tunniksi, mutta olihan siellä vaikka mitä, kuten PowerPark, Härmän uusi Nordic King - ravirata, Kauhavan vanha ravirata, Hunurijärven matkailukeskus ja tietysti peltoja silmänkantamattomiin.
Meidän linja-autossamme oli kyllä sanalla sanoen HUIKEA opas! Sellainen etelä-Pohjanmaan kansallispukuun pukeutunut vanhempi herra, joka jutusteli mikrofoniin paikkakunnan historiasta ja muusta niin hauskasti, että porukka nauroi välillä katketakseen. Esimerkiksi Hunurijärven syvyys oli kuulemma sellainen, että jalat ylettyy pohjaan, mutta pää ei välttämättä aina pinnalle. Ja vaikka pohjalaiset saattavat kuulostaa täydellisiltä, niin eivät ole, sillä heiltä puuttuu viat. :’D
Linja-autosta ulostauduimme AL-Härmän Kalmookankaan jokkis/rallicross/motocorss-radalla, jossa oli tarjolla perinteiset rallimakkarat. Olihan lounaasta kulunut jo vajaa kaksi tuntia joten kaikilla oli varmaan kamala nälkä. Tai sitten ei. ;) Näimme myös rallicross-autojen harjoittelua ja AL:n järjestöassistentti Anna laitettiin auton kyytiinkin. Oli ilmeisen mahtava kokemus ainakin hihkumisesta päätellen. :)
Kiertoajelun jälkeen oli pari tuntia aikaa kylpeä ennen iltaohjelmaa. Hirveän iso Härmän kylpylä ei ollut, koska minusta kylpylä on iso vasta kun siellä on vesiliukumäkiä. Lyhyen uinnin jälkeen aika kuluikin lähinnä porealtaassa jutustellessa ja erilaisia saunoja testatessa.
Seitsemältä koitti juhlava illallinen, jonne sai pukeutua parhampiinsa. Tila oli somistettu tosi kivasti Autoliiton värein: lautasliinat olivat keltaiset ja pöydissä keltaisia narsisseja. Harmi, etten tajunnut ottaa niistä kunnollista kuvaa!
Aluksi Autoliiton toimitusjohtaja ja Kauhavan kaupunginjohtaja pitivät puheet, minkä jälkeen jaettiin kunniamerkkejä ja palkintoja ansioituneille jäsenille. Aivan uskomattoman intohimoista porukkaa kyllä löytyy, kuten esimerkiksi Tapiola-kiertopalkinnolla palkittu AL-Härmän puheenjohtaja, joka on ollut niin monessa hommassa mukana että kukaan ei varmaan pysy laskuissa ja jonka pj-aikana osaston jäsenmäärä on moninkertaistunut.
Myös pari tuttua oli palkittujen joukossa. Jyväskylän osaston monitoimimies ja puheenjohtaja Juha Lamberg palkittiin AL-Sportin standaarilla numero 17. Mietimme kyllä, että joutuukohan sen palauttamaan, kun päivämäärä oli 1.4.2017 eli aprillipäivä! :D Jo 50-luvulla rallissa kartturoinut ja mulle ecorunista tuttu Raimo Alm puolestaan palkittiin Suomen liikuntakulttuurin ansioristillä.
Ruokalajien välissä julkaistiin aamuisen Tähtiajon voittajat. Voiton veivät kauhajokelaiset Heikki Hakala ja hänen vaimonsa. On kyllä pieni maailma, sillä jonkin aikaa kelattuani tajusin, että kyseessähän on Heikki kolmen vuoden takaisesta Onnellisten ajokoulusta!
Toiselle sijalle ylsi yllättäen Jyväskylän joukkue - harmi etten saanut googletettua palloja ämpäreihin, sillä muuten olisi tullut ykkössija. :’D Jälkeenpäin mua kyllä vähän nolotti se että selvitin vastaukset netistä, mutta kun ei sitä missään kielletty. Kuskit ja kartturit kävivät pokkaamassa pystit ja palkintolaatat, mutta muita autossa olleita ei palkittu. Se ei haitannut minua millään muotoa, riitti että sain olla täysillä tunnelmassa mukana!
Illan päätteeksi ohjelmassa oli vielä rallicross-kilpailu simulaattoreilla. Siihen oli karsittu osallistujia kiertoajelun jälkeen ja lisäksi oli erillinen kutsuvierassarja. Tietenkin paikalla oli myös kuuluttaja, joka selosti screenillä näytetyn kisan kulkua. Simulaattorit olivat hienot, mutta ajaminen näytti kyllä vaikealta!
Varhain sunnuntaiaamuna pidimme Ecorunin lajiryhmän kokouksen, kun kerrankin suurin osa jäsenistä oli samassa paikassa. On se vaan ihan eri juttu sopia asioista kasvotusten kuin sähköpostin välityksellä! Pohdimme mm. tankkausten luotettavuutta ja sitä, miten sähköautot pystyttäisiin ottamaan mukaan kilpailuihin.
Aamupäivällä Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen kertoi suosituista ikäautoilijakoulutuksista. Ne ovat parin tunnin keskustelutilaisuuksia, joissa keskustellaan iän tuomista haasteista ja esitellään myös autoilua helpottavia apuvälineitä.
Teppo kertoi, kuinka hänellä oli aiemmin tapana suositella koulutuksissa automaattivaihteista autoa, mistä seurasi yleensä vastustusta: automaattivaihteet menevät aina rikki! (Sarkastisesti hän kommentoi, että jännästi automaatit menevät vain rikki niiltä jotka eivät niitä omista…) Nykyisin vaihteistokeskustelu meneekin niin, että ensin kysytään, kenellä kaikilla on automaattivaihteinen auto. Vaihtaisittekoko enää manuaaliin? No eihän sitä kukaan vaihtaisi. :) Hauskaa, miten asiaan tulee ihan eri sävy, kun ääneen pääsevätkin autojen omistajat!
Ikäautoilijoista hypättiin nuorempaan sukupolveen, kun aiheeksi vaihtui Autoliiton ajokoulu. Se on oppimisympäristö, josta löytyy “yhden tiskin periaatteella” kaikki tieto, mitä B-luokan ajokortin hankkimiseen opetusluvalla tarvitsee: oppimateriaaleja, tehtäviä, riskitilannevideoita, lomakkeita, kuvakoeharjoituksia yms. Osa materiaaleista, kuten teoriakoeharjoitukset, on kaikille avointa, mutta mm. oppimateriaalit on tarkoitettu vain Autoliiton jäsenille ja vaativat kirjautumisen sivuille.
Sunnuntaina saimme kuulla myös mm. kilpailujen järjestämisestä, Autoliiton näkymisestä eri tapahtumissa sekä jäsenmäärän kehittymisestä. Vuonna 2010 Autoliiton jäsenmäärä ylitti 100 000 rajan ja viime vuonna se oli jo 125 000. Saapa nähdä, mikä tilanne on vuonna 2019, kun liitto täyttää huikeat sata vuotta!
Jo ennen puolta päivää oli aika päättää tapahtuma. Vielä yksi buffet-lounas (jälkiruokajäätelö-buffet oli ehdoton suosikkini x) ja sitten oli aika suunnata kotia kohti. Kotimatka kului rattoisasti, kun mietimme AL Jyväskylän ja ecorunin nettisivujen ja somekanavien tekoa. Olisin mielelläni niitä tekemässä, mutta tuntuu että aika ei riitä...
Liittopäivien parasta antia oli ajatusten vaihtaminen niin kanssakilpailijoiden kuin Autoliiton väenkin kanssa. Juttelin koulutuspäällikön kanssa pitkät tovit liikenneturvallisuudesta, -säännöistä ja muusta ja oli tosi kivaa! Viestintäihmisten kanssa juttelin puolestaan nettisivuista ja heitin muutamia ideoita niiden kehittämiseksi. Nettisivuasiat ovat sydäntäni lähellä, sillä teenhän verkkopalveluita työksenikin. AL:n edelliset nettisivut tulivat tiensä päähän, mutta kyllä näissä uusissakin vielä tekemistä on. Tietoa on niin paljon, että se uppoaa valikon syövereihin eikä sivuilta ei meinaa löytää etsimäänsä.
Lliittopäivien osallistujien keski-ikä tuntui yleisestä hiusten väristä päätellen olevan melko korkea. Itse olen aika lailla sieltä nuoremmasta päästä vaikken mikään parikymppinen enää olekaan. Tämä on mielestäni harmillista, sillä nuoremmat voisivat tuoda osastojen toimintaan uusia tuulia. Mutta ihmiset ovat niin kiireisiä nykyisin. Kun kuuntelin palkittujen henkilöiden meriittejä, niin täytyy vain ihmetellä, mistä heiltä löytyy niin paljon aikaa auto-urheilulle ja kaikelle mikä sitä sivuaa. Ilman tällaisia ihmisiä jäisi monta asiaa telemättä ja järjestämättä!
keskiviikko 23.03.2016 Avainsanat: AL-Sport , Autoslalom , Ecorun , Jenni , Tapahtuma , Video
Käväisin viime sunnuntaina Lahdessa Autoliiton AL-Sport-päivillä kertomassa kokemuksiani ecorun ja autoslalom kilpailemisesta. Ohjelmaslotin alkuperäinen esiintyjä oli joutunut perumaan ja lyhyellä varoitusajalla siihen oli pitänyt keksiä joku uusi esiintyjä. Ecorunin lajipäällikön soittaessa minulle olin eka silleen, että "Mitä, minäkö esiintymään!?" mutta mietittyäni puoli minuuttia totesin, että miksipä ei! Kyllähän minä mielelläni kerron ecorunista kaikille, joita vähänkin saattaisi kiinnostaa.
Mulla oli tosi hauskaa esitelmää pitäessä ja yleisökin tuntui viihtyvän. :) Kerroin miten minusta ylipäätään tuli autoharrastaja ja miten autoharrastajasta muovautui autourheilija. Uppasin videon esityksestä YouTubeen, joten jos et ollut paikalla, niin voit katsoa sen tästä. Esityksen kalvot (vai mitä ne nykyisin on; slaideja?) löytyvät puolestaan Google Slidesista.
Esitykseni oli päivän viimeinen, minkä jälkeen oli vielä tapahtuman yhteenveto ja lounas. Oli mm. puhetta AL-Sportin autourheilustipendistä, jonka myöntämisperusteet oli laitettu tälle vuodelle uusiksi. Päästäkseen stipendin piiriin on osallistuttava vähintään kolmeen kilpailuun ja lisäksi edustettava vähintään kahdessa muussa tapahtumassa. Ihan järkeenkäypä uudistus, koska muuten hakijoita voi olla ihan simona ja siitä voi olla vaikea arpoa saajat. Nyt stipendin eteen pitää oikeasti nähdä vähän vaivaa.
Mietin ääneen, että mistähän keksisin edustustapahtumia eli jaksaako nähdä vaivaa ja liimailla AL-Sportin tarrojakaan enää autoon. Mutta niin, tämä esitelmä oli nyt yksi tapahtuma. Saman tien sain myös kutsun syyskuussa pidettävään Auton Päivän tapahtumaan Mikkeliin. AL Jyväskylä ei ole tietääkseni parina viime vuonna järjestänyt auton päivänä mitään, mutta Mikkelin osaston järkkäämässä tapahtumassa on kuulemma välillä niin paljon halukkaita näytteilleasettajia, että kaikki eivät aina meinaa edes mahtua mukaan. Sinne siis. :)
sunnuntai 12.04.2015 Avainsanat: AL-Sport , Ecorun , Jenni
Viikon päästä lähden taas ottamaan mittaa Polosta ja itsestäni taloudellisen ajon merkeissä. Todellisuudessa Ecorun-kilpailukausi 2015 käynnistyi jo maaliskuun puolella, mutta jätin ensimmäisen kisan väliin. Osittain oman elämän hektisyyden ja osittain sen takia, että päässä kummitteli ajatus, että päädyn Pololla ojaan jonkun pikkutien jäisestä kaarteesta. Ecorun ajetaan toki liikennesääntöjen mukaisesti, mutta meno on silti välillä varsin vauhdikasta, kun yritetään pysyä aikataulussa ja vauhtia täytyy pitää yllä myös niillä pienemmillä teillä. Totta kai keskinopeutta voi ja pitääkin kerryttää isommilla teillä, jotta pienemmillä on varaa himmailla, mutta silti...
Ecorun-kilpailuihin osallistuminen edellyttää kilpailulisenssin hankkimista. Jos ei tiedä, miten moneen kisaa osallistuu vuoden aikana, on kätevintä ostaa joka kisaan erikseen 15 e 25 e hintainen tutustumislisenssi suoraan kisapaikalta. Mikäli puolestaan on Autoliiton jäsen ja aikoo osallistua vuoden aikana vähintään kolmeen kahteen kilpailuun, on edullisempaa hankkia 40 e maksava Autoliiton AL-Sport -lisenssi (jolla saa osallistua kaikkiin AL-Sportin vastuulla olevien lajien kisoihin; ecorun, autoslalom- ja tasanopeus). Myös AKK Motorsportin kilpailijalisenssillä voi osallistua Ecoruniin.
Kisasin viime kauden tutustumislisensseillä, mutta tälle kaudelle hankin AL-Sport -lisenssin. Se vaatii jäsenyyden Autoliitossa, johon liityin lopulta viime syksynä, koska se vain tuntui järkevältä ajatukselta, kun Ecoruneissa kilpailee. Oikeasti minun oli pitänyt liittyä AL:n jäseneksi jo aikaa sitten, mutta se aina jäi, koska en osannut päättää valitako tavallinen vai Plus-jäsenyys. Lopulta päädyn valitsemaan Plussan, koska siinä saa 105 euron vuosimaksua vastaan matkanjatkamispalvelut. Esim. jos autosta loppuu akku pakkasilla, tulee Autoliiton tiepalvelu antamaan ilmaiseksi virtaa. Tämä ei kuulu ainakaan minulla normaaliin kaskovakuutukseen. (Kröhöm, kokemuksella!)
Samoilla vauhdeilla AL-Sport -lisenssin kanssa hain Autoliiton AL-Sport -autourheilustipendiä. Sen saadakseen täytyy harrastaa autourheilua kilpailijana jossain AKK Motorsportin jäsenenä olevassa Autoliiton osastossa tai Autoliiton yhteistoimintakerhossa. Kilpailija antaa AL-Sportille näkyvyyttä ja saa vastineeksi vuoden lopussa jonkinnäköisen siivun stipendijärjestelmään budjetoidusta rahamäärästä. Maksettavan tuen suuruuteen vaikuttaa mm. kisojen määrä ja "arvo", kilpailumenestys, AL-Sport-näkyvyys ja kilpailijan oma raportointi. Stipendi haetaan joka vuodelle erikseen. Summa ei ole muutamaan kisaan osallistuvalla suuren suuri ja voi olla että kattaa minulla vain lisenssikulut, mutta onhan se kaikki silti kotiinpäin. :)
Minulla stipendihomma tulee näkymään käytännössä niin, että autossa ja vaatteissa on kilpailuissa AL-Sportin logot ja lisäksi logo näkyy blogissani. Edustamani seura on AL-Jyväskylä, johon liityin automaattisesti, kun liityin Autoliittoon.
Tutustuessani talvella lisenssi- ja stipendiasioihin ne tuntuivat jotenkin tosi monimutkaisilta (esim. mikä on AL ja AKK suhde), mutta sitten kun sain hoidettua ne lopulta kuntoon, asia oli ihan selkeä. Jos joku muu ihmettelee näitä asioita, niin toivottavasti tämä blogaus vähän avasi, mistä on kyse. Lisätietoja ja hakemuslomakkeita saa Autoliiton järjestöpäällikkö Taina Kytäjä-Roimulta.
Edit 24.6.2015: Tutustumislisenssin hinta on ollut jo vuoden alusta saakka 25 e, mutta siitä on tiedotettu vähän huonosti, joten sain tietää siitä vasta nyt. Viime vuonna hinta oli 15 e. On kyllä todella suolainen tämä uusi hinta...
POLOinen on liikenne- ja autoblogi, jonka perustin kesällä 2008. Aiemmin autot eivät kiinnostaneet yhtään, mutta hankittuani auton olosuhteiden pakosta innostuinkin autoilusta oikein kunnolla. Liikenne on minulle peliä, jossa pyrin menestymään aina vain paremmin!
Kirjoittelen blogiin kaikenlaisista autoiluun liittyvistä asioista moottoripyöräilyä unohtamatta. Erityisesti sydäntäni lähellä ovat Volkswagen, liikenneturvallisuus ja taloudellinen ajaminen.
Ota yhteyttä: poloinenblogi(a)gmail.com
