POLOinen

POLOinen

Jaa sivu POLOinen

Testissä kuljettajan pikku apuri: automaattiset kaukovalot

sunnuntai 17.03.2019 Avainsanat: Nissan , Pimeällä ajo , Valot

Oletko koskaan miettinyt pimeällä ajaessa, miten ärsyttävää on, kun koko ajan joutuu vaihtamaan pitkien ja lyhyiden valojen välillä, kun autoja tulee vastaan. Juuri kun olet vaihtanut kaukovalot takaisin niin eikö seuraavasta mutkasta ilmesty taas auto! Ja taas vaihdetaan, ja taas...

Autoissa paljon yleistyneet automaattiset kaukovalot tekevät pimeällä ajamisesta helppoa. Kun auto vaihtaa valot tarpeen mukaan lyhyille tai pitkille, on kuskilla taas yksi asia vähemmän huolehdittavana. 

Hienoimmat kaukovaloavustimet muuttavat valokeilan muotoa niin, että käytössä on koko ajan maksimaalinen valoteho ilman että vastaantulija häikäistyy. Yksinkertaisemmat vain sytyttävät ja sammuttavat kaukovaloja ihan kuin kuski itsekin tekisi.

Automaattiset kaukovalot Nissan Leafissa

Pääsin testaamaan yksinkertaista kaukovaloassistenttia taannoin koeajamassani Nissan Leaf sähköautossa. Ajoin pimeällä yli 500 km, joten kaukovaloautomatiikan toiminta ehti tulla tutuksi.

Harmikseni täytyy todeta, että ainakin Nissanilla tekniikassa on vielä aika paljon kehitettävää. Kaukovalot sammuivat usein turhan aikaisin ja syttyivät viiveellä.

Yleensä Leafin kaukovaloautomatiikka sammutti pitkät valot 10-12 sekuntia ennen vastaantulijan kohtaamista. Se on minun makuuni hieman liian aikaisin, koska vaihdan itse lyhyille 6-8 sekuntia ennen kohtaamista.

Monet autoilijat tosin vaihtavat valot melko aikaisin lyhyille ja heille Leafin 10-12 sekuntia voi tuntua ihan normaalilta.

Itse käytän kaukovaloja periaatteella, että ne sammutetaan, kun autojen valokeilat valaisevat koko tien. Jos valokeilan pituus on 150-200 metriä, oikea hetki vaihtaa lyhyille olisi 7-9 sekuntia ennen kohtaamista, koska 80 km/h nopeudella auto etenee 22 m/s.

Pitkillä suorilla vastaantulijan etäisyyden hahmottaminen on vaikeaa ja valot tulee välillä vaihdettua liian aikaisin lyhyille. Sitä kuvittelee, että vastaantulija olisi lähempänä kuin onkaan, kun on ehtinyt nähdä tämän valot jo hyvän aikaa.

Leafin kaukovaloassistentin varovaisuus oli pitkillä suorilla ihan omaa luokkaansa.

Aivan liian monta kertaa automatiikka vaihtoi pitkät lyhyisiin jo 25 sekuntia ja muutaman kerran jopa 30 s ennen kohtaamista. Tämä tarkoittaa jopa 660 metriä pelkillä lähivaloilla! Sillä matkalla tiellä voi olla vaikka mitä.

Aikaista vaihtamista tapahtui välillä silloinkin kun vastaantulijalla oli valmiiksi lähivalot päällä, joten automatiikan silmä on aivan liian herkkä.

Pitkiä valoja voi toki käyttää käsin, jos ei pidä automatiikasta tai haluaa valot takaisin päälle, kun automatiikka on vaihtanut ne liian aikaisin pois.  Käsikäytölle siirtyminen ei ole kuitenkaan kovin kätevää, koska se tehdään samasta kiertokytkimestä, josta auton valot laitetaan päälle.

Automaattiset kaukovalot ovat päällä, kun valokytkin on automaattiasennossa ja viiksi kaukovaloasennossa. Kiertämällä kytkin lähivaloasentoon pitkin valojen viiksi toimii normaalisti. Näiden kahden asennon välissä on parkkivaloasento, joten kytkintä kiertäessä ajovalot käyvät hetkellisesti kokonaan pois päältä. Vaikka hetki on lyhyt, ei ole kiva olla sitäkään aikaa täydessä pimeydessä, kun auto liikkuu samanaikaisesti 80 km/h.

Mittariston valoikonit kertovat, että autossa on päällä lähivalot, kaukovaloavustin valmiina toimintaan ja parkkivalot. 

Vastaantulijan kohtaamisen jälkeen Leaf vaihtaa takaisin kaukovaloille yleensä melko ripeästi. Itse vaihdan juuri ennen kohtaamista, kun taas Leaf tekee sen noin sekunti myöhemmin. Ei paha kuitenkaan.

Muutaman kerran se ei vaihtanut pitkille millään takaisin, vaan pitäytyi lähivaloissa ainakin 15 sekuntia vaikka vastaantulijoita tai muita valoja ei näkynyt mailla halmeilla.

Yhteenveto

Automaattiset kaukovalot jättivät minulle ristiriitaisen fiiliksen.

Ajaminen on tosi rentoa, kun ei tarvitse itse huolehtia valoista. Samalla tulee tuudittauduttua valheelliseen turvallisuuden tunteeseen, koska automatiikan kanssa tulee ajettua paljon pidempiä matkoja pelkillä lähivaloilla. Mutta kun ominaisuus on kerran olemassa, niin kyllähän käyttää; mukavuudenhaluinen (ja laiska) kun on. Monesti olisi kuitenkin turvallisempaa vaihtaa itse valoja, koska silloin saisi käyttää pidempään pitkiä ennen vastaantulijan kohtaamista.

Millaisia kokemuksia teillä on kaukovaloavustimista? 

Kun jarrupolkimesta tuli turha - koeajossa sähköauto Nissan Leaf

keskiviikko 13.03.2019 Avainsanat: Koeajo , Muilla autoilla ajaminen , Nissan , Sähköauto

Miltä sähköautolla ajaminen tuntuu? Miten sähköauto eroaa tavallisesta polttomoottoriautosta?

Lähes kahden viikon ja 900 km ajokokemuksen jälkeen voin kertoa, että ainakaan Nissan Leaf ei eroa perusasetuksilla juurikaan tavallisesta autosta. Ratilla osoitetaan suunta ja polkimilla nopeus. Jos on ajanut automaattivaihteisella autolla, ei Leafilla ajamisessa ole mitään tajunnan räjäyttävää.

... paitsi sitten kun aktivoi hienot ominaisuudet!

Liikkeelle lähtö ja pysähtyminen: kuka tarvitsee erillistä jarrupoljinta?

Automaattivaihteinen auto on ruuhkassa yliveto, koska siinä ei tarvitse olla jatkuvasti pelaamassa kytkimen ja vaihteiden kanssa. Sähköautolla saa kaupan päälliseksi lisäksi hyvän fiiliksen. Tunsin itseni aamuruuhkassa muita paremmaksi ihmiseksi, kun autoni ei tuprautellut savupilviä jokaisessa liikkeelle lähdössä vaan eteni puhtaasti ja äänettömästi.

Mutta ei tässä vielä kaikki! Nissan Leafissa on ominaisuus nimeltä e-pedal, jonka aktivoimalla auton liikuttamisen riittää pelkkä kaasupoljin. Kaasua painaessa auto liikkuu ja kun kaasusta päästää irti, auto pysähtyy. 

Yhden polkimella ajamisesta tuli nopeasti niin luontevaa, että tavalliseen autoon palatessa mietti vain, miten 1900-lukulainen keksintö erillinen jarrupoljin onkaan. Toki äkkitilanteissa jarrupolkimelle on edelleen käyttöä, koska sitä painaessa myös jarrulevyt aktivoituvat välittömästi.

Jos haluaa pysytellä perinteisissä jarruissa, on e-pedal toki kytkettävissä pois päältä. Tällöin Leaf rullaa kaasu ylhäällä kuten mikä tahansa auto moottorijarrutuksella. Näiden kahden väliin asettuu raskaammin jarruttava ja samalla akkua enemmän lataava B-ajotila, mutta en muistanut kokeilla sitä lainkaan, koska käytin e-pedalia lähes aina.

Maantiellä e-pedalia ei välttämättä kannata käyttää, sillä kun korjasin ajatuksissani kaasujalan asentoa ja nostin jalkaa vähän liikaa polkimelta, niin hetihän auto jarrutti ja sytytti jarruvalot, mikä saattoi ihmetyttää takana ajavaa. Perusajotilassa ei ehtisi tapahtua mitään.

Leafin jarrupolkimen tuntuma on hieman etäinen, eikä vaste jarrun painamiseen ole täysin looginen. Tämä johtunee siitä, että jarrupolkimen kevyt painaminen jarruttaa pelkällä moottorilla ja vasta reippaampi painallus aktivoi oikeat jarrulevyt.

Leafin kiihtyvyys 7,9 sekuntia 0-100 km/h on ehkä kaukana aiemmin koeajamastani Teslasta, mutta se on silti täysin riittävä. Koska sähköautossa kaikki voima on käytössä 1 km/h nopeudesta alkaen, niin ei muuta kuin talla pohjaan ja kyllä lähtee! Siis ainakin, jos pitoa riittää. Käytännössä autolla on järkevämpi lähteä liikkeelle kaasua vähitellen lisäten, jolloin lähtö on reipas, mutta renkaat eivät jää turhaan sutimaan.

Turha lienee sanoa, että moottoritielle kiihdyttäessä Leafilla ei todellakaan jää jalkoihin. Myös liikennevaloista lähtiessä muut autoilijat voi halutessa jättää nielemään pölyä. Minä halusin, koska on se sähkömoottorin välitön voima vaan niin mahtava.

Futuristisesta ulkonäöstään huolimatta Leafin vaihteenvalitsin toimii kuin tavallisessa automaatissa. 

Nissan Leaf ajotuntuma: kiikkerä perheauto

Olemukseltaan Leaf on mielestäni hyvin perheautomainen, vaikka en ole perheautoja juurikaan ajanut. Se on isohko ja korkealla istuminen korostaa kokoa. Ei mikään jättikorkea mutta korkea verrattuna omaan Seat Leoniini.

Maksimaalisen aerodynaamisuuden vuoksi Leafin tuulilasi on hyvin viisto ja kaukana kuskista. En tiedä johtuuko siitä, mutta A-pilarit ovat todella paksut ja kaupungissa ajaessa niiden takaa pitää kurkkia, ettei vahingossa teilaa katveeseen jäänyttä jalankulkijaa. A-pilarien takana on pienet kurkistusaukot, mutta eivät ne hirveästi pelasta.

Tuleeko tuolta joku?

Ajotuntumaltaan Leaf on mielestäni hieman kiikkerä, mikä on yllättävää, koska auto on painava ja painopiste lattian alla olevien akkujen johdosta matalalla. Ajattelin, että syynä olisi pehmeä jousitus, mutta kun Tekniikan Maailma kommentoi jousitusta kovaksi, niin en sitten tiedä mistä johtuu. 

Koeajon alkupuolella 80 km/h ajaessani tuntui siltä kuin vauhtia olisi ollut jo 100 km/h. Jotenkin siinä oli ihan eri tavalla vauhdin tuntua kuin omassa autossani (joka onkin varsin jämäkkä alustaltaan). Myös rengasmelua riitti maantiellä, vaikka alla oli kitkarenkaat. Tämä sähköauto on hiljainen vain kaupunkinopeuksissa.

Kuljettajan työtila: keskinkertainen

Leafin istuin muistutti minua mummillani aikoinaan olleesta nojatuolista, jonka sai kipattua vivusta kääntämällä lepotuoliasentoon. Istuin on yhtä upottavan pehmeä ja kippikin löytyy: selkänojan kallistus on toteutettu halvalla jousella eli kun painat vipua ja nojaat selkänojaan se kallistuu. Henkilökohtaisesti pidän enemmän pyöritettävästä kallistuksen säätimestä, jolla asennon saa säädettyä tarkemmin.

Halpuutus jatkuu ratin säädöissä. Ei oikeasti uskoisi, että nykyaikana valmistetaan vielä yli 40 000 e hintaisia autoja, joissa ei olisi ratin etäisyyssäätöä. Mutta niin vain Leafissa pitää tyytyä siihen etäisyyteen, minkä japanilaiset insinöörit ovat todenneet hyväksi. Korkeusäätö siitä sentään löytyy.

Ratin etäisyyttä voi yrittää kompensoida penkin etäisyydellä potkimista ja selkänojan kallistuskulmalla. Minä en kuitenkaan saanut täysin optimaalista asentoa, vaan olisin halunnut ratin nelisen senttiä lähemmäs itseäni. Ihan pystyyn nostettu selkänoja ei ole kiva ja lähempänä polkimia istuessa kaasujalka on puolestaan turhan koukussa.

Leafin istuin on makuuni turhan lyhyt, vaikka minulla mittaa ei ole kuin 160 cm. Tämä tuntuu olevan järjestäen vikana japanilaisissa autoissa, kun taas VW-konsernin autoissa istuinosa on riittävän pitkä ja reidet saavat mukavan tuen. Leafissa kaasua painava jalka väsyy pidemmillä matkoilla, koska jalkaa pitää koko ajan vähän kannatella.

Mietin vain, että millaista yhtään pidemmän kuskin on ajaa Leafilla pidempää matkaa? Reilu 180 cm pitkä mieheni otti penkistä vain kylmätyypit mutta pyöritteli jo siinä vaiheessa päätään. 

Jokin juttu näissä japanilaisissa autoissa muuten on, että hirveän usein niissä on säästetty matkustajan penkin korkeussäädöstä. Sama puute on ollut ainakin aiemmin ajamissani Toyota Auriksessa ja Mazda 3:ssa. Nissanille mieheltäni siis samat terveiset kuin näille muillekin merkeille.

Leafin penkkien istuinosa on harmillisen lyhyt.

Näkö ja koko: ei valittamista

Nykyinen Nissan Leaf on varsin fiksun näköinen auto. Se ei huuda, että katsokaa, olen sähköauto. Ja hyvä niin, sillä edellisen sukupolven kori oli ainakin minun silmääni karmea mulkosilmä.

Leafin takakontissa on tilaa kuljettaa vaikka jättimäistä yleiskonetta. Olin hyvin epäileväinen, että mahtuisiko 73 x 51 x 48 cm kokoinen laatikko takakonttiin, mutta se sujahtikin sinne hyvin kivuttomasti. Edes takakontin pohjaan pultattu subwoofer ei ollut tiellä.

Anopin uusi yleiskone sekoittaa, vatkaa, murskaa - ja mahtuu kaikkine lisäosineen Leafin takakonttiin.

Myös viikon ostokset mahtuivat takakonttiin hyvin. Ostoskassimme ovat yleensä aika saman kokoiset, joten voin todeta että Leafin kontissa on selkeästi enemmän kuin Leonissa. Takakontissa säilyttämäni type 2 -latausjohtokin mahtui mukavasti mukaan.

Oman auton lämmitysjohtoa säilytän takapenkin jalkatilassa, mutta latauskaapelikieppi tuntui kätevämmältä säilyttää takakontissa. Kontin sivuilla pyöräkoteloiden takana on verkotetut kolot joissa johtoa voisi myös säilyttää, mutta kukapa sitä jaksaisi sinne tunkea kun se on jatkuvasti käytössä.

Takakontti saattaa näyttää pieneltä mutta ei ole sitä.

Nissan Leaf lisävarusteet: paljon apua ja iloa kuljettajalle

Joka kerta kun päädyn Nissanin rattiin, ihastun uudelleen sen Around View Monitor -kamerajärjestelmään. Eri puolille autoa sijoitettujen kameroiden kuvista muodostetaan näytölle ilmakuva, jonka ansiosta ahtaisiin paikkoihin ajaminen käy kuin lasten leikki.

Esimerkiksi anoppilan pihassa jäisten lumikinosten välissä peruuttaminen kävi tosi näppärästi, kun näytöltä näki, missä lumipenkan reuna on. Näytölle pystyi myös vaihtamaan näkymän oikean sivupeilin kamerasta, jolloin eturenkaan reitin näki äärimmäisen hyvin.

Tekna-varustetasoon kuuluva Bosen audiojärjestelmä sai kiitosta mieheltäni ja pidin itsekin sen soinnista. Järjestelmä sisältää myös subwooferin, joka on hieman yllättäen pultattu kiinni takakontin lattiaan. Lattian alus on täynnä akkukennoja, joten ei sille varmaan muuta paikkaa olisi, mutta silti vähän hassua että se on siellä kuin ikuinen matkatavara.

Mukautuva vakionopeussäädin ja kaistallapitoavustin alkavat olla monissa autoissa jo aika peruskauraa ja ne löytyvät myös Leafista nimellä ProPILOT

Adaptiivinen vakionopeussäädin on parhautta ja se löytyy omasta autostanikin. Se säätää auton nopeutta edellä ajavan mukaan ja pysäyttää myös auton tarvittaessa kokonaan esimerkiksi liikennevaloihin. Pysähtymisen jälkeen auto ei lähde automaattisesti liikkeelle, vaan edellä olevan auton seuraaminen pitää vahvistaa ratin res-napilla.

Kaistallapitoavustin pitää auton kaistaviivojen keskellä kääntämällä rattia tarpeen mukaan. Nissan Leafissa tekoälyn suorittamat ohjausliikkkeet olivat niin miellyttävät, että siihen voisi hyvin tottua. Toista se oli viisi vuotta sitten, jolloin ekaa kertaa ominaisuutta testatessani Seat Leonin ohjausliikkeet olivat ärsyttävän kulmikkaita.

Käytännössä rattia ei tarvinnut kääntää itse lainkaan, vaan riittää että siitä pitää kiinni. Jos otteen irrottaa kokonaan, auto käy hyvin nopeasti valittamaan. Näin talvella kaistaviivojen näkyminen oli tosin vähän niin ja näin, joten välillä auto pysyi kaistalla ja välillä ominaisuus tippui pois päältä.

Vakionopeussäädintä on heppo käyttää ratista. Sen sijaan kaistallapitoavustimen kytkeminen tapahtuu hankalasti vasemmalta alaviistosta, mihin ei ajaessa näe.

Leafin omistaja voi ladata puhelimeensa NissanConnect EV -sovelluksen, jolla pystyy käynnistämään auton lämmityksen tai viilennyksen ja tsekkaamaan akun varaustilan. Softa oli käytettävyydeltään aika kökkö, koska se haki auton tiedot tosi hitaasti ja hukkasi välillä kirjautumisen. Auton esilämmittämisessä se oli silti yliveto!

Leafissa on paljon muitakin kivoja ominaisuuksia, mitä olisin ottanut omaan autooni jos vain olisi ollut mahdollista: avaimeton lukitus, liikennemerkkien tunnistus, kuolleen kulman varoitus, kuljettajan vireyden valvonta ja lämmitettävä ratti. Leafissa on myös automaattiset kaukovalot, joista tulen kertomaan lisää erillisessä postauksessa.

Nissan Leaf kantama: 99% riittävä

40 kW akulla varustetun Leafin toimintamatka on 270 km uudella WLTP-syklillä mitattuna. Tämä tarkoittaisi laskennallisesti 14,8 kWh/100 km kulutusta.

Koeajoni pituus oli 882 km ja sillä matkalla keskikulutus oli ajotietokoneen mukaan 18,6 kWh/100 km. Tällä kulutuksella yhdellä akullisella pääsisi periaatteessa 215 km.

Parhaan maantiekulutuksen 15,7 kWh/100 km ajoin 50 km matkalla Jyväskylästä Toivakkaan, jolloin keli oli kuiva satunnaisia sulamisvesilammikoita lukuunottamatta. Huonoin maantiekulutus 19,6 kWh/100 km tuli puolestaan 111 km matkalla Ylivieskasta Pihtiputaalle, jolloin osan matkaa tie oli sohjon peitossa ja keli muutenkin märkä ja sateinen.

Minulla olisi vaikka mitä tarinoita kerrottavana Leafin latauksesta, mutta saatte lukea niistä vasta seuraavassa jutussa, ettei tämä veny kilometriseksi. Sanon vain, että pidemmillä reissuilla vähän isompi akku olisi poikaa, sillä aina ei jaksaisi pysähtyä lataustauolle. Kotimaisemissa liikkuessa akku sen sijaan on täysin riittävä.

Kaupunkiajossa Leafin toimintamatkaksi on muuten ilmoitettu 389 km. Luulin sitä aluksi kirjoitusvirheeksi heidän nettisivuillaan, koska siitä laskettu kulutus olisi vain 9,725 kWh/100 km. Viime kevään AL-Helsinki Ecorunissa Sähköautoileva motoristi -blogia kirjoittava Marko ajoi tuloksen 10,97 kWh/100 km, joten tuohon voisi olla sittenkin mahdollista päästä optimaalisissa olosuhteissa. 

Täytyy sanoa, että sähköauton taloudellisuus jäi sen verran kiinnostamaan, että mietin vakavasti josko tälle ecorun-kaudelle lainaisi jonkun sähköauton!

Leafit latautumassa Lidlin parkkihallissa.

Sähköauton hinta: ostohinta kallis, käyttökulut halvat

Nissan Leaf 40 kWh hinnat lähtevät 37 670 eurosta. Koeajoauton varustetasona oli kaikista parhain Tekna ja siinä oli myös tonnin arvoinen kaksivärinen maalaus, mikä nosti auton kokonaishinnan 42 235 euroon.

Valtio antaa uuden sähköauton hankintaan 2000 e tuen, minkä myyjäliike vähentää suoraan auton hinnasta. Sen jälkeen koeajoauto maksaisi 40 235 e. 

Hinta ei ole mitenkään järjetön, mutta toisaalta se on vielä 8000 e enemmän kuin mitä meidän lähes täyteen varusteltu Sean Leonimme maksoi. Halpa sähköllä ajo ja edulliset huollot tosin kompensoisivat hintaeroa pitkällä aikavälillä. 

Oma Seat Leonini kuluttaa bensaa keskimäärin 5,5 l/100 km. Ajan vuodessa noin 12 000 km, mikä tarkoittaisi 1,50 e/l bensan hinnalla 990 e polttoainelaskua vuodessa. Autoveroa Leonista pitää maksaa 171 e vuodessa.

Leafin kulutus oli koeajossani 18,6 kWh/100 km. Jos lataisin autoa ainoastaan kotona ja sähkö maksaisi 15 snt/kWh*, polttoainekulut olisivat samalla 12 000 km matkalla 335 e. Lisäksi sähköautosta pitää maksaa käyttövoimaveroa, joka tekee autoveron kanssa yhteensä 215 e.

Säästäisin sähköllä ajamalla vuodessa 611 e. Lisäksi sähköautossa säästäisi ainakin vuosittaiset öljynvaihtokulut.

* Motiva käyttää laskelmissaan sähkön hintana 15 snt/kWh sisältäen myös siirtomaksun. 

Yhteenveto

Nissan Leaf on sähköauto, joka ei tee sähköisyydestään numeroa. Ja näin sen pitää ollakin. Käyttövoima on vain yksi osa-alue auton käytettävyydessä ja siinä, millä perusteella auton valitsee. 

Minä en tiedä vielä yhtään, millä käyttövoimalla seuraava autoni tulee olemaan. Olisi mahtavaa valita sähköauto vain siksi, että sillä pääsee puhtaasti ja ripeästi, mutta omassa vaakakupissa ovat voimakkaasti painamassa myös ajomukavuus, tilat ja hinta. Myös ulkonäöllä on suuri merkitys.

Nissan Leaf on tiloiltaan hyvä ja ulkonäöltään kiva. Tekna-varustetason Bose äänentoistojärjestelmä on suorastaan erinomainen.

Jousitus ja ajotuntuma voivat jakaa mielipiteitä, mutta niihin tottui ihan hyvin parissa viikossa.

Leafin toimintasäde riittäisi omiin arkiajoihini mainiosti, mutta reissuun lähtiessä isompi akku toisi rentoutta matkantekoon. Nyt myyntiin on tullut 60 kWh versio, jonka ainakin itse valitsisin ennemmin kuin 40 kWh version.

Ratin ja penkin säätöjen riittävyys on ominaisuuksia, jotka jokaisen täytyy itse testata ja todeta, sopivatko ne itselle. Minä en valitettavasti saanut hyvää ajoasentoa pidempään matka-ajoon ja se olisi minulle syy jättää auto kauppaan. Mutta jos asennon kanssa ei ole ongelmia niin kelpo autohan se on. Kannattaa käydä testaamassa! 

Voitin Leafin käyttööni Auto 2018 messuilta Nissanin #nissanhalfleaf-kilpailusta.

Koeajossa aito ja alkuperäinen Volkswagen Polo Junior

tiistai 05.02.2019 Avainsanat: Koeajo , Polo , Polo Junior , Volkswagen

Jyväskylän Autotarvikkeelle tuli viime viikolla myyntiin sellainen autoharvinaisuus, että oli pakko käydä välittömästi koeajamassa se. Kyseessä on vuosimallin 2011 Volkswagen Polo 1.2 TSI DSG Highline - auto, joka tässä blogissa tunnetaan tutummin nimellä Polo Junior. Jep, juuri se sama Polo, jonka ostimme uutena vuonna 2011 ja myimme 2015, kun Leonidas tuli taloon.

Poloinen löytyi supertäydestä vaihtoautohallista paraatipaikalta ihan sisäänkäynnin tuntumasta. Mietin hetken, että kehtaanko ei-ostajana edes pyytää myyjää kaivamaan autoa pois hallista, koska se oli niin kaukana autojen uloskäynnistä. Autotetriksen ammattilaisella oli kuitenkin palikat hallussa ja vain paria muuta autoa siirtämällä Pololle järjestyi esteetön reitti ulos.

Kukas se sieltä kurkistaa?

Olipa hauska päästä fiilistelemään ja ajamaan Pololla! Hieman nostalgiaakin auton kohtaamisessa oli, kun bongasin sen perästä häälahjaksi saamamme kromisen pakoputken pään.

Polo on kyllä superhyvä ajaa, vaikka onkin pieni. Se on tosi ketterä, ja huomaa kyllä, että siinä on lyhempi akseliväli kuin kokoluokkaa isommassa Leonissa. Ohjaus on Leonia pehmeämpi, mutta silti varsin tarkka. Urheilulliset alcantarapäällysteiset etuistuimet ovat edelleen mahtavat!

Vanha kunnon Polo Junior!

Luopuessamme Polosta Juniorista sen mittarissa oli noin 33 000 km ja nyt vajaa neljä vuotta myöhemmin se oli juuri saavuttanut 90 000 km rajapyykin.

Kyllähän siinä ajetut kilometrit jo jonkin verran näkyivät. Aikoinaan ihanan sileää nahka(jäljitelmää) oleva ratti oli kiillottunut liukkaaksi ja käsijarru oli löysän tuntuinen.

Kyynärnojaa ei voi enää pitää ollenkaan pystyasennossa, koska sen kannen lukitus on rikki. Kansi aukesi heti kun kyynärnojan nosti pystyyn ja jos siinä olisi ollut jotain tavaraa sisällä, niin kaikki olisi levinnyt takapenkin jalkatilaan. Ei se ehkä haittaa kaikkia, mutta koska kyynärnoja peittää hieman ärsyttävästi käsijarrun, pidin sitä itse aina pystyasennossa.

Ai että, nuo penkit ovat edelleen mahtavat! Kuvassa näkyy myös miten keskikyynärnoja tulee vähän hankalasti käsijarrun päälle.

Täytyy sanoa, että olisin itse ostamassa tämän ikäistä DSG-automaatilla ja ketjukoneella varustettua Poloa olisin hieman epäileväinen, koska nuo osat ovat olleet enemmän ja vähemmän vikaherkkiä. Tai ainakin sellainen tuntuma minulla on, lukumääristä ei ole mitään tietoa.

Polo Juniorista on vaihdettu molemmat osat. Ketju uusittiin venymisen takia kesällä 2013, kun sillä olimme ajaneet sillä vasta reilu 18 000 tkm. Huoltokirja puolestaan paljasti, että DSG:n monitoimikytkin on vaihdettu keväällä 2016, kun mittarissa on ollut 53 600 km. Leonin kytkin meni vaihtoon viime keväänä, että ei oikein herätä luottamusta...

Mutta! Polosta on siis vaihdettu nämä molemmat kalliit osat, joten ainakin minä uskaltaisin ostaa sen. Seuraavaan normaaliinkin huoltoon on vielä hyvin aikaa, sillä viimeisin öljynvaihto ja määräaikaishuolto on tehty viime marraskuussa.

Seuraava iso kuluerä tulee olemaan kesärenkaat, sillä nykyiset alkavat olla loppuun ajetut. Ne ovatkin auton alkuperäiset, joten ei mikään ihme!

Talvirenkailla pärjää vielä ihan hyvin. Alla on helmikuussa 2/2015 käyttöön ottamani kitkarenkaat, joissa tuntui olevan ihan hyvä pito. Varmaan yhden talven ajaisin niillä vielä itse ja vaihtaisin sitten periaatteesta, koska kitkarenkaiden pito heikkenee iän myötä vaikkei niillä edes ajaisi.

Tämä on nyt kolmas kerta kun Poloinen on Autotarvikkeen vaihtoautohallissa ja ainakin kaksi edellistä kertaa se on vaihtanut omistajaa todella sähäkästi, joten luulisi ettei jää pitkäksi aikaa pölyttymään tälläkään kertaa. Joten jos kiinnostaa niin käypä tsekkaamassa! Hintaa autolla on nyt 12 500 e.

Jos auton alkutaival kiinnostaa, niin siitä voi lukea tästä blogista "Polo Junior" -avainsanan takaa.

ps. Juttu ei ole maksettu mainos, vaan täysin omakustanteinen ihkutus. Voitte silti kertoa terveisiä Autotarvikkeen myyjille jos tämän blogijutun perusteella käytte autoa katsomassa! :)

Koeajot Auto 2018 -messuilla - mitä erikoisempi, sen parempi

keskiviikko 30.01.2019 Avainsanat: Hyundai , Kia , Mercedes-Benz , Suzuki , Tapahtuma

Marraskuussa järjestetyillä Auto 2018 -messuilla oli koeajettavana lähes 170 autoa eli varmasti jokaiselle jotakin. Itse valitsin ajoon vähän spesiaalimpaa kalustoa, sillä peruskiesejä voi koeajaa kotimaisemissakin.

Kia Stinger 2,0 T-GDI RWD GT-Line 5D A/T MY18 - korealainen haastaja

Aloitin päivän Kia Stingerillä, jossa minua kiehtoo muotoilu, urheiluautomaisuus ja se että se tulee Koreasta. Miten se haastaa eurooppalaiset fastbackit kuten Audi A5, BMW nelossarja ja Volkswagen Arteon?

Otin Stingeristä kylmätyypit Jyväskylän Suuressa Autokauppapäivässä toukokuussa, mutta koeajoa en ehtinyt sopia ennen kuin auto myytiin pois.

Fiilikseni Stingeristä oli "ihan jees". Päivän ekaksi autoksi tosi hyvä, mutta illalla tätä juttua kirjoittaessa en muistanut siitä enää hirveästi eli ei jättänyt mitään superia muistijälkeä. Se kulki kivasti, äänet olivat mainiot ja 80 km/h rajoitus tuntui ihan liian rajoittavalta! Negatiivisina puolina mainittakoon, että automaatti vaihtoi vähän laiskasti ja A-pilarit blokkasivat näkyvyyttä etuviistoon yllättävän paljon.

Koeajolla auton takapenkki oli täynnä Kian promoottoreita, jotka tulivat mukaan tutustumaan koeajoreittiin. Ei heitä kaikkia olisi pakko ollut ottaa mukaan, mutta totesin että jos he haluavat mukaan niin siinähän ahtautuvat kyytiin. Keskipaikalla istunut kyllä kommentoi, että kyllä hän olisi siinä voinut istua pidemmänkin matkan.

Kia Stingerin muodoissa silmä lepää. (kuva: Niko Kuokka)

Mercedes-Benz A 250 AMG-line - huippuhyvä autokuumeen nostattaja

Tapasin aamupäivällä sattumalta autotoimittaja Arttu Toivosen, jolta kyselin, että mitä autoja voisin koeajaa ja hän suositteli mm. A-sarjan Mercedes-Benziä. Testasin sitä itse asiassa jo viime kesänä lyhyesti paikallisellä jälleenmyyjällä ja tykkäsin! Siinä kojelaudan näytöt olivat pientä mallia, joten messuilla oli hyvä tilaisuus päästä katsomaan, miltä isommat näytöt näyttäisivät.

Arttu suositteli testaamaan A-sarjasta 200 hv versiota, jotta voisin tunnustella, miltä sen kaksoiskytkinautomaattivaihteisto tuntuu. Hänen mielestään se ei nimittäin oikein toimi yhteen tuon moottorin kanssa. Kommentti yllätti minut, sillä pidimme mieheni kanssa automaatista viime kesän koeajolla tosi paljon. Mielestämme se oli paljon paremmin ajan tasalla siitä, mitä kuski haluaa, kuin esimerkiksi meidän Seat Leonin DSG.

Vaihteiston toiminta jäi mysteeriksi, sillä valitsin lopulta koeajoon 250 hv AMG-line version, joka olikin todella pirteä tapaus! Auto oli mielestäni paljon kivempi ajettava kuin Kia Stinger ja itse asiassa kruunasinkin sen koeajojen suosikkiautokseni.

Jossain vaiheessa reitillä auto yllätti minut hidastamalla automaattisesti, kun edellä oleva auto hidasti. Luulin ensin, että auto on todella fiksu, mutta olinkin kytkenyt huomaamattani vakionopeussäätimen päälle. Seuraavassa risteyksessä auto pysähtyi kokonaan kun edellä ajava pysähtyi ja lähti sen mukana taas liikkeelle. Ah, adaptiivinen vakionopeussäädin on niin mahtava keksintö! Leonissakin on se, mutta se ei lähde enää uudestaan liikkeelle jos on joutunut pysähtymään.

Yhtä lukuunottamatta kaikissa messuilla koeajamissani autoissa oli sähköiset penkkien säädöt. Niillä penkin asennon saa tarkasti haluamakseen, mutta kun koeajolle lähtö tapahtuu vähän kiireessä, olisivat manuaaliset säädöt olleet paljon nopeammat käyttää ja ennen kaikkea omaksua.

Mersusta en löytänyt penkin säätöjä ollenkaan ennen kuin esittelijä huomautti, että ne ovat ovessa. Ristiseläntuen säätöä ovessa ei kuitenkaan ollut, vaan se oli sijoitettu hieman epäloogisesti penkin sivuun. En hahmottanut säätönapin toimintaa missään vaiheessa täysin, ja sainkin säädettyä sen sopivaan asentoon vasta ihan koeajon lopuksi riittävän monen yrityksen ja erehdyksen kautta. Muuten A-Mersun penkit olivat kyllä todella hyvät.

Täytyy sanoa, että A-sarjalainen herätti pikkuisen autokuumetta. Älyttömän hyvän näköinen ja toimiva paketti! (kuva: Niko Kuokka)

A-sarjan iso mittaristo on kyllä yksinkertaisen tyylikäs! (kuva: Niko Kuokka) 

Hyundai i30 N 2.0 T-GDI Performance Pack 275 hv - parhaat äänet

Tavallinen Hyundai i30 ei ole herättänyt minussa minkäänlaista kiinnostusta, mutta kun messuilla oli tarjolla tehokas N-versio, niin johan muuttui ääni kellossa! I30 on siis Golf-kokoluokan auto ja i30 N on vastine Golf R:lle. Voimaa on siis enemmän kuin pienessä kylässä.

Hyundain kyytiin hyppäsi maahantuojan edustaja, jolla oli hyvät jutut ja jolta sai hyviä vinkkejä auton ajamiseen.

Koeajoaikaa valitessani en tajunnut ollenkaan, että on perjantai ja klo 16.30 muutama muukin olisi liikkeellä Helsingin kaduilla. Voin kertoa, että neljän ruuhka ei ole mikään optimaalisin ympäristö tällaiselle manuaalivaihteiselle sporttikulkineelle. Oli suorastaan auton väärinkäyttöä madella sillä aina kymmenen metriä kerrallaan ja pysähtyä taas! Alkumatkasta myös sammutin auton pariin kertaan ennen kuin opin, miten paljon kaasua pitää käyttää liikkeelle lähtiessä.

Kun lopulta pääsimme ruuhkasta 80 km/h tielle, pääsi auto paremmin oikeuksiinsa. Kunnolla kaasua painaessa tuntui jopa, että auto lähtisi lapasesta. Koeajolla auto oli niin sporttiasetuksilla alustan ja moottorin suhteen kuin mahdollista, mutta jos matkaa ajaisi niin sitten kelpaisi pehmeämpikin kyyti.

Hyundai i30 N:ssä oli messevät ralliäänet, jotka tulevat kokonaan pakoputkistosta eikä mistään kaiuttimista.

Ihmettelin ruuhkassa madellessani, että miksi auto pörähteli itsekseen kun painaa kytkintä. Kyseessä oli kuulemma automaattinen välikaasu eli auto olettaa että olet vaihtamassa vaihdetta koska käytät kytkintä ja nostaa siksi valmiiksi kierroksia.

Kun kaasun painoi nopeasti pohjaan (kierrokset johonkin 4000 rpm:ään) ja päästi sitten irti, pakoputkesta kuului poksahtelua. Viihdytimme itseämme ja aiheutimme varmaan muiden keskuudessa pahennusta testailemalla sitä useampaan otteeseen. :D

Suzuki Jimny 1,5 VVT 4WD GLX 5MT - jotain ihan muuta

Suzuki Jimnyn bongasin aamun ekalla koeajolla, jolloin naureskelin kaverille, että miten hassu keltainen laatikko se oli. Arttu kertoi, että Jimny on hauska ja suositteli testaamaan sitä. Hän kuvasi sitä autoksi, joka ei yritä esittää olevansa hienompi kuin onkaan. Se on kuulemma kuin koon 41 kumisaapas - käyttöön tarkoitettu, mutta ei sovi ihan jokaiselle…

Olihan se sitten pakko lähteä testaamaan, kun oli sarjassamme jotain ihan muuta! Moni muukin taisi lla samaa mieltä, sillä Jimny oli ihan jatkuvasti ajossa.

Jimny ei ollut mitenkään koolla pilattu. Ovia oli vain kaksi, ja takapenkille pujottautua etuoven kautta. Kaverini housut ratkesivat, kun hän kipusi takapenkille. :’D Tilaa takapenkillä oli kuulemma ihan riittävästi, kun sinne oli vain päässyt. Pääntilaa autossa oli todella paljon, eikä kaksimetrisen koeajattajan pää ollut lähelläkään kattoa.

Tien päällä Jimny tuntui asialliselta työkoneelta. Kojelaudan mittaritkin olivat väritykseltään perinteisen oranssit - mitä sitä turhaan hienostelemaan.

Jimnyn rouheaa olemusta rikkoi kyllä pahasti keskelle kojelautaa ruuvattu kosketusnäyttö, mutta “onneksi” sitä ei ole tarjolla Suomeen tuotavissa malleissa. Kuka nyt metsässä navigoisi?

Arkiajossa Jimny on takavetoinen, mutta maastoa varten Jimnyssä on erikseen päälle kytkettävä neliveto sekä hidas neliveto. Vetotapaa vaihtava keppi on suoraan kiinni jakovaihteistossa toisin kuin monissa autoissa, joissa kepin asento käskee vain sähköisesti autoa vaihtamaan vetotapaa. On siinä omanlaistaan fiilistä.

Suzuki Jimnyn laatikkomainen muotoilu ja pirteä väri käänsivät päitä koeajolla. (kuva: Niko Kuokka)

Koeajojen käytännön järjestelyt

Autojen koeajot sujuivat messuilla hyvin jouhevasti. Ne varattiin edelliskerran tapaan automerkkien esittelypisteiltä ja lähdöt tapahtuivat sisätiloista. Reitti oli myös entisellään: suunnattiin Messukeskuksesta ulos Ratamestarinkadulle, ajettiin Kumpulantien kautta Mäkelänkadulle ja käytiin kääntymässä Oulunkylän liittymässä. Aikaa koeajoon oli varattu noin 20 minuuttia.

Autojen koeajattajat oli hyvin eri tasoisia. Viime messujen jälkeen tuumin, että olisi ollut mukavaa, että kaikki koeajattajat olisivat tunteneet autonsa. Samaa jäin toivomaan nytkin. Osa tiesi autoista ja osa oli vain promoottoreita, joilla ei kaikilla ollut edes ajokorttia. Osa taas oli maahantuojien työntekijöitä ja ilmeisesti joillain merkeillä myös automyyjiä.

On tietty ymmärrettävää, että asiantuntevia henkilöitä ei välttämättä riitä ajattamaan ihmisiä ja autojakin voi olla yhdellä maahantuojalla valtavasti. Silti tällaisesta lyhyestä koeajosta olisi saanut eniten irti, jos kyydissä olisi ollut asiantunteva myyjä.

Mercedes-Benzin ajattaja kertoi, että heitä oli kehotettu lähettämään asiakas messuosastolle, jos autosta haluaa kysyä jotain. Mutta entä jos kysymys tulee mieleen autoa ajaessa? Entä jos autossa olisi joku hieno ominaisuus, josta minun kannattaisi tietää? 

Koeajojen ideana on varmaan ennen kaikkea herättää kiinnostus ja mahdollistaa eri merkkien vertailu helposti yhdessä paikassa. Jos jokin auto kiinnostaa erityisesti, sitä voi sitten testata pidemmän kaavan kautta jälleenmyyjällä.

Monenmoista kulkinetta valmiina matkaan. Koeajoruletti toimi mielestäni tosi hyvin, joskaan ylimääräistä kuvaus- tai säätöaikaa ei aina ollut hirveästi auton halliin saapumisen ja lähdön välillä.

Auto 2018 messujen 5 kiinnostavinta juttua

tiistai 15.01.2019 Avainsanat: Mercedes-Benz , Nissan , Skoda , Tapahtuma

Toista kertaa järjestetyt automessut täyttivät Helsingin messukeskuksen marraskuussa mielettömällä määrällä autoja.

Ajattelin, että ehtisib kiertää messut yhdessä päivässä, mutta se oli paha virhe. Jouduin skippaamaan monta mielenkiintoista juttua, koska päivän tunnit hupenivat kuin esittelypisteiden karkit kävijöiden taskuihin.

Tarkoituksenani oli mm. käydä testaamassa kevytautoja eli nopeusrajoitettuja henkilöautoja, joilla 15-vuotiaat saavat ajaa mopoautokortilla 1.11.2019 lähtien. “Kevytauto" tosin on väärä sana, sillä ihan normaalin painoisia nuo autot ovat. Oikea sana olisikin siis hidasauto.

Samaan aikaa järjestetyn Autokorjaamo 2018 tapahtuman demoalueella olisi ollut kiva poiketa katsomassa mm. Suomen ensimmäistä robottiautoa Marilyniä, Formula Student kilpa-autoa sekä päästöjä mittaavaa Nuuskija-autoa. Ne olisi minusta voinut hyvin tuoda ihan Automessujenkin puolelle, eikä piilottaa ammattilaistapahtumaan.

Mutta mihin sitten ehdin tutustua messuilla? Siitä voitte lukea alta. 

Nissan Leaf sähköauton läpileikkaus

Nissanin osastolla oli esillä #nissanhalfleaf eli sähköauto Leaf, josta oli leikattu neljännes pois. Oli siistiä kurkistella auton konepellin alle sen sivusta ja tarkastella, miten verhoilut kulkevat katossa. Tuulilasiin kiinnitin huomiota, että se oli yllättävän paksu.

Maahantuojan edustaja kertoi, että auto on japanilainen esituotantosarjan malli. Sillä ei ole tyyppihyväksyntää sitä siten ollut mahdollista rekisteröidä tieliikennekäyttöön. Mitä sillä oikein tekisi? Joku oli kuullut virolaisesta firmasta, joka tekee autojen läpileikkauksia ja siitä se ajatus sitten lähti!

Hienointa Leafissa oli, että se on muodonmuutoksesta huolimatta ajokelpoinen. Se olikin kuulemma kääntänyt hyvin päitä, kun se oli ajettu ovelta sisään messuhalliin.

Nissan Leafin läpileikkaus (kuva: Niko Kuokka)

Nissanilla oli messuilla kilpailu, jossa kehotettiin julkaisemaan Instagramissa kuva itsestä ja Leafista #nissanhalfleaf-hashtagilla. Yksi voittaisi (kokonaisen) Leafin viikoksi käyttöön. Ja arvaatteko mitä? Mä voitin sen! Saan auton käyttööni helmikuussa, joten pysy siis kuulolla, sillä juttua siitä on tulossa niin somekanaviini kuin blogiinkin! 

Skoda Vision konseptiautot

Skodan osaston vetonauloina olivat konseptiautot Vision X ja Vision E. Niitä lienee maailmassa vain nämä yksittäiskappaleet, joten oli sairaan hienoa, että ne oli saatu kärrättyä tänne pieneen pohjoiseen maahan!

Vaikka konseptiautoissa aina irrotellaankin, voi niistä silti nähdä merkin tulevia linjoja. 

Pientä crossoveria ennakoiva Vision X näytti lähes käyttövalmiilta, kunhan vain muuttaa sisustan  vähän tavallisemmaksi. Ja ehkä jättää pois sähköiset rullalaudat takakontista?

Skoda Vision X (kuvat: Niko Kuokka)

Sähköautokonsepti Vision E oli teknisesti hieman kauempana tulevaisuudessa kaappariovineen, pyörivine penkkeineen ja 3. tason autonomisine ajamisineen. Lähemmältä tulevaisuudelta sen sijaan vaikutti auton kyky seurata kuskin terveydentilaa sykkeen perusteella. Jos siihen tulee radikaali muutos, auto pysähtyy tien sivuun ja hälyttää apua.

Skoda Vision E (kuva: Niko Kuokka)

Autoissa oli hienoja kristallisia yksityiskohtia, jotka ovat saaneet innoituksensa perinteisestä böömiläisestä kristallista ja tsekkiläisestä lasinvalmistuksesta. Samaa linjaa oli jo Vision C mallissa, johon tutustuin Skoda Museossa viime syksynä. Hieman hillitympinä kristalleja on toki jo käytössäkin nykyisissä tuotantomalleissa, esimerkiksi Vision C:n perillisessä Skoda Superbissa.

Kristalliyksityiskohtia Vision E -mallissa.

Konseptiautoja sai ihailla vain mustan nauhan takaa, mutta kun kaverini kaivoi repustaan superpitkän objektiivin niitä kuvatakseen, autojen ulkomaalainen esittelijä heltyi ja päästi hänet aitauksen sisäpuolelle. Ilmeisesti hänellä oli riittävän vakuuttava kalusto? Sen sijaan kun joku yritti koskea toisen auton keulan koristeeseen, esittelijä suorastaan ampaisi paikalle kieltämään. 

Mercedes Benz GLC kori

Vehon osastolla huomioni varasti täysin alueen reunaan parkkeerattu Mercedes Benz GLC-mallin kori. Pieni insinööri on niin kiinnostunut mitä auton sisältä löytyy! Tästä korista ei tosin varsinaisesti löytynyt mitään, sillä se oli vedetty pois tuotantolinjalta hitsaamossa jo ennen ovien lisäämistä.

Korin luona pyöri Valmet Automotiven tuotantotekniikkaosaston johtaja Jukka Hakanen, jolle sanoin, että kerro kaikki! Ja hän kertoi. Sain kuulla hirveän mielenkiintoisia juttuja autojen tuotannosta, valmistuksen eri vaiheista ja autotehtaan tulevaisuuden suunnitelmista.

Mercedes-Benz GLC:n kori ja autobloggaaja kuuntelemassa kiinnostavia juttuja autojen valmistuksesta. (kuva: Niko Kuokka)

Valmet Automotiven peruskivi on valettu vuonna 1968 ja se on ollut vuodesta 2012 alkaen Daimlerin sopimusvalmistaja, joka tekee tällä hetkellä Mercedes-Benzin A- ja GLC-malleja. Sopimusvalmistaja on automerkille nopea ja edullinen tapa ottaa tuotantoon uusi automalli, koska merkin ei silloin tarvitse itse perustaa kokonaan uutta tehdasta. Suomi on kohtuu kaukana Saksasta, mutta Valmet Automotive on saanut vakuutettua Daimlerin kustannustehokkuudella, laadulla ja nopeudella.

Hakanen kertoi, että autojen tuotantolinjalta ei tule ulos periaatteessa koskaan peräkkäin kahta identtistä autoa, sillä jokainen auto on asiakkaan toivomusten mukaan kustomoitu. Logistiikan pitää ola huiman tarkkaa, jotta alihankkijoilta euroopasta tulevat osat ovat juuri oikealle hetkellä valmistuslinjastolla oikealla asennusasemalla.

Mielenkiintoinen trivia autojen testauksesta oli se, että jos jossain autossa huomataan jotain vikaa, tuotantolinjalta kerätään pois 10 edellistä ja 10 seuraavaa autoa testaamista varten. Samalla tapaa kuin viinien laaduntarkkailussa!

Korin sisäpuolta. Kuvittelenko vai tuleeko ratti oikealle puolelle?

Lähitapiolan tarkkaavaisuuspiste

Mihin kaikkeen kiinnität huomion, kun ajat autolla kaupungissa? Kiinnitätkö huomion oleelliseen vai epäoleelliseen? Onko kenties asioita, joita et edes tajua havainnoida?

Lähitapiolan ständillä pääsi testaamaan käytännössä, mihin itse kiinnittää huomion autolla ajaessa.

Paikalle tuodun simulaattorin koeajajan tehtävänä oli istua mäkiauton (:D) penkkiin ja seurata edessä olevasa televisiossa pyörivää kojelautakameran videota liikenteestä ihan kuin olisi itse ajamassa. Samalla päähän asetettuihin silmälaseihin kiinnitetyt kamerat kuvasivat sekä silmien liikettä että edessä näkyvää maisemaa (eli tv:n kuvaa).

Noin minuutin mittaisen videon jälkeen lasien tallentama data analysoitiin ja sen jälkeen videon pääsi katsomaan uudestaan niin, että siinä näkyi keltaisina ympyröinä kohdat joihin katse kiinnittyi. Ihan älyttömän mielenkiintoista!

Tarkkaavaisena Lähitapiolan koeajolla. Nuo silmälalasit muuten maksavat 100 000 e! (kuva: Niko Kuokka)

Keväällä sama systeemi tulee tietävästi kiertämään useammalla paikkakunnalla. Täytyy ehdottomasti mennä silloin testaamaan uusiksi! Nyt koeajot poistettiin esittämisen jälkeen, mutta ymmärsin, että kiertueella kerätty data tultaisiin tallentamaan ja analysoimaan.

Muistelen esittelijän kertoneen, että suurin osa kolareista tapahtuu kaupungissa ajaessa, joten siksi vakuutusyhtiötä kiinnostaa, mihin ihmiset kiinnittävät huomionsa. Itseltä jäi esimerkiksi täysin havannoimatta, että kadun reunaan pysäköidyn jakeluauton takaa saattaisi tulla jalankulkija.

Autojen kierrätys

Matkalla pihalle kevytautojen koeajopisteelle ohitin Suomen autokierrätyksen ständin, jota en itse asiassa pystynytkään ohittamaan. Viimeinen niitti kevytautojen koeajosuunnitelmien arkkuun!

Pisteellä oli esillä Talbot Horizon, joka on valmistettu Valmet Automotiven tehtaalla Uudessakaupungissa vuonna 1984. Täysin toimiva peli ja ajettukin vain 89 tkm.

Talbot Horizon vm. 1984. Tarkistin, että vielä se on rekisterissä eikä siis kierrätetty kattiloiksi.

Ständin teemana oli kuitenkin autojen kierrätys ja uusien autojen turvallisuuden korostaminen, joten Talbotia esiteltiin siltä kantilta, miten monta uutta kattilaa siitä esimerkiksi voitaisiin tehdä. Yleisesti ottaen autojen materiaaleista voidaan kierrättää jopa 97 %, mikä on ihan mielettömän hyvä määrä! Purkeissa auton takana oli esillä rouheita autoista kerätyistä materiaaleista, kuten kuparista, alumiinista ja raudasta.

Hyvää kierrätysmateriaalia autoista.

Eikö koeajot olleet ollenkaan kiinnostavia?

No olivat toki! Saatte lukea niistä kuitenkin vasta seuraavassa jutussa, joten malttakaa vielä hetki! Ja maltattehan te, koska messuistakin ehti jo kulua hetki jos toinenkin... 

Tietoa blogista

POLOinen on liikenne- ja autoblogi, jonka perustin kesällä 2008. Aiemmin autot eivät kiinnostaneet yhtään, mutta hankittuani auton olosuhteiden pakosta innostuinkin autoilusta oikein kunnolla. Liikenne on minulle peliä, jossa pyrin menestymään aina vain paremmin!

Kirjoittelen blogiin kaikenlaisista autoiluun liittyvistä asioista moottoripyöräilyä unohtamatta. Erityisesti sydäntäni lähellä ovat Volkswagen, liikenneturvallisuus ja taloudellinen ajaminen.

Ota yhteyttä: poloinenblogi(a)gmail.com

Arkistot
2019 (5)
maaliskuu (2)
Testissä kuljettajan pikku apuri: automaattiset kaukovalot
Kun jarrupolkimesta tuli turha - koeajossa sähköauto Nissan Leaf
helmikuu (1)
Koeajossa aito ja alkuperäinen Volkswagen Polo Junior
tammikuu (2)
Koeajot Auto 2018 -messuilla - mitä erikoisempi, sen parempi
Auto 2018 messujen 5 kiinnostavinta juttua
2018 (20)
joulukuu (1)
Skoda Scala - ensifiilikset uutuudesta!
marraskuu (1)
Vain 3,6 millilitran päässä voitosta - Toyota EcoRun 6.10.2018
lokakuu (1)
Kolmas kerta toden sanoo? - Skoda Economy Run 2018
syyskuu (2)
Banaaninkuorilla baanalle! (bio)kaasuautojen päästöt, verotus ja tankkaus
Kaasuautolla taloudellisuusajokilpailussa - Suurajot EcoRun 12.8.2018
elokuu (1)
Tampere - jännittävimmät, hienoimmat ja vaarallisimmat liikennekohteet
heinäkuu (2)
Auton vuokraaminen ulkomailla - ensikertalaisen kokemuksia
Leonin ensimmäinen katsastus ja päivä filmitähtenä
kesäkuu (1)
Leonin 3-vuotishuolto - katolle pissiminen vaihtui karkkikaupan tuoksuun
toukokuu (3)
Seat Leon - murtumat takavalojen umpioissa
Seat Leon - DSG-vaihteiston kytkimen vaihto
Kaaharizombie pihtaamassa - Neste Pusula EcoRun 15.4.2018
huhtikuu (3)
Leonin pienin kulutus ikinä! AL Helsinki EcoRun 14.4.2018
Kulutustestailuja ennen kauden ensimmäisiä Ecorun taloudellisuusajokilpailuja
AL-Sport päivät Hyvinkään Sveitsissä
maaliskuu (1)
Kauden 2018 ecorun taloudellisuusajokilpailut - millä autolla ja kenen kanssa?
helmikuu (2)
Koeajossa upea coupé Lexus RC 300h
Pitääkö vilkkua käyttää aina risteyksessä kääntyessä?
tammikuu (2)
POLOinen 10 vuotta!
Auton lattian, takaluukun ja konepellin vaimennus
2017 (30)
joulukuu (3)
Kiire ja liikenne - testatusti huono yhdistelmä!
Leonidaksen kuusenhakureissu
Polkupyörän valot - miten niitä käytetään oikein?
marraskuu (2)
Startti - oppikirja opetuslupaopetukseen
Autoliiton opetuslupainfo - kaikki mitä halusit tietää ajokortin hankkimisesta opetusluvalla
lokakuu (3)
Toyota Ecorun - uudenlainen taloudellisuusajokilpailu
Lotus Elise ja täydellisen rypsipellon metsästys
Pihistelyä ja mahtavia maisemia - Skoda Economy Run 2017
syyskuu (1)
HJC R-PHA 70 - ei enää ikinä aurinkolaseja moottoripyöräillessä!
elokuu (3)
Vuoroin vieraissa - tsekkiläiset taloudellisuusajajat tuhansien järvien maan ecorunissa
Liikaa hifistelyä, liian vähän pihistelyä - Suurajot NEZ EcoRun 13.8.2017
Pikaisessa koeajossa Volkswagen Arteon ja ennakoiva adaptiivinen vakionopeussäädin
heinäkuu (3)
Tampereen liikennejärjestelyt yllättivät turistin
Skootteri ei ole lälläripyörä, ainakaan kaupungissa
Illalla olin voittaja, aamulla enää toinen - AKU EcoRun 9.7.2017
kesäkuu (3)
Motoristi Survival Tour - mahtava moottoripyöräkoulutus! (osa 2.)
Motoristi Survival Tour - mahtava moottoripyöräkoulutus! (osa 1.)
Auto jäi pikapesun ulkopuolelle - asiakaspalvelu keräsi pisteet kotiin + Voita ilmainen autopesu!
toukokuu (3)
Leonin 30 tkm huolto - öljynvaihto, vajavainen akku ja rasittavat natinat
Takatalvi yllätti - 270 km kesärenkailla loskakelissä
POLOinen PINGailemassa eli autobloggaaja sisällöntuottajafestareilla
huhtikuu (2)
Auton kuntotarkastus
Autourheilijat Pohojanmaalla
maaliskuu (3)
Pysähdyin moottoritiellä ja muita viikonlopun autoilukuulumisia
Kiveniskemän korjaus Leonin tuulilasista
Kauhea naarmu auton maalipinnassa!
helmikuu (2)
Koeajossa Lexus IS 300h - se parempi Toyota?
Audi Quattro Tour 2017 - miten Audit selvisivät laskettelurinteestä?
tammikuu (2)
Minkä näistä koeajaisin? Uusi Seat Leon, Toyota C-HR vai Lexus IS 300h?
Autojen sijaintitiedot vuotivat nettiin jo nyt
2016 (30)
joulukuu (1)
Auto 2016 -messujen hauskin koeajo: pikkuruinen sähköauto Renault Twizy
marraskuu (3)
Auto 2016 - lisää koeajoja, vuoristorata ja Opel OnStar
Auto 2016 -messut - autojen Mega Pop-Up myymälä ja paljon muuta
Muuttaako urheiluauto käyttäytymistä? Testissä Lotus Evora 400
lokakuu (4)
Onko yksisuuntainen Puistokatu oikeasti turvallinen pyöräilijöille?
Rengashotelli ja puuttuvat pultit
Skoda Economy Run 2016 - taloudellisen ajon kilpailu Tsekissä (osa 2/2)
Skoda Economy Run 2016 - taloudellisen ajon kilpailu Tsekissä (osa 1/2)
syyskuu (1)
Ford Driving Skills for Life
elokuu (3)
Koeajossa huikea urheiluauto Lotus Evora 400
Seat Leon äänieristys
Seat Leon resonoi ja natisee
heinäkuu (1)
Harjoittelu kannattaa! 1000 Lakes EcoRun 2.7.2016
kesäkuu (2)
Taloudellisen ajon vinkit hiekkatiellä ajamiseen
Leonin ensimmäinen öljynvaihto ja säästövinkki
toukokuu (4)
Kirottu kilpailu? Neste Myllylampi Ecorun 21.5.2016
Koeajossa faceliftin saanut superpihi Toyota Auris Hybrid
Yksi vai 50 hevosvoimaa?
Että sellainen moottoripyöräilykauden aloitus!
huhtikuu (3)
Rekisterikilpibongaus
Milloin U-käännös on kielletty?
Leonin takuukorjauksia
maaliskuu (2)
Ecorun ja autoslalom kilpaileminen
Onnistuuko taloudellinen ajaminen talvella? Savon Pihistys Kuopion Autokauppa Ecorun 27.2.2016
helmikuu (3)
Kokemuksia Leonin kitkarenkaista
Teslan lataaminen
Koeajossa vertaisvuokrattu unelma-auto Tesla Model S P85D
tammikuu (3)
Pysäköinti Jyväskylän satamassa
Auton lainaaminen naapurille - uhka vai mahdollisuus?
Nissan Juke Nismo RS - terrierimäinen möhköfantti koeajossa
2015 (40)
joulukuu (2)
Hauskaa joulua!
Autoslalom kilpailu Leonilla
marraskuu (3)
Around View Monitor ja muita lisäapuja kuljettajalle a'la Nissan
Päästöskandaaliauton(?) kulutusennätys
Koeajossa superhauska Mazda MX-5
lokakuu (4)
Volkswagenin vieraana Jyväskylän MM-rallissa
Nastarenkaat vai kitkarenkaat? Talvirenkaiden valinta Leoniin
Volkswagen Demo Tour 2015
Leonilla yli 1000 km yhdellä tankillisella!
syyskuu (4)
Jyväskylän Autotarvikkeen naistenilta
Ratti.fi - ajokortin opetuslupien välityspalvelu
Hipoen ohi ja kolmion takaa känny korvalla - suomalainen liikenne takapenkkiläisen silmin
Tehotytöt vauhdissa: Vesijärven Auto Ecorun
elokuu (3)
Yritys päihittää vakionopeussäädin ja hieman Ecorun-pohdintaa
Onnellista autoslalomia
Moottoripyörän talvisäilytys sekä huolto- ja myyntipohdintaa
heinäkuu (2)
Kurkku Kalajoella
Leonin CQuartz Finest -pintakäsittely
kesäkuu (2)
1000 Lakes EcoRun - taloudellisen ajon soratieralli?
Poloinen pysyy Poloisena, mutta Leon on nyt Leonidas
toukokuu (6)
Polon viimeiset pihistelyt: LänsiAuto Ecorun 18.4.2015
Leonin renkaiden vaihto uusiin ja pyörien suuntaus
Uudet vanteet ja renkaat Leoniin
Kilometrien kerryttämistä ja autovouhottajien tapaamista
Leonin luovutus
Leonin luovutushuolto
huhtikuu (4)
Leonin maahantulotarkastus
Moottorijarrutus vai vapaalla rullaaminen?
Onnellisten ajokoulu vm. 2015
Lisensoitu autourheilija!
maaliskuu (5)
Kitkarenkaat liukkaan kelin radalla
Koeajossa Toyota Auris Hybrid - ekotietoisen taviksen valinta
Automerkkien kevään kovimmat #some #kampanjat
Autourheilu todella kiinnostaa naisia!
Autoja, moottoriurheilua ja naisia
helmikuu (4)
Oho, tilattiin auto
Volkswagen Winter Drivingschool
Seat Leon jälleen testissä - onko Polo saamassa seuraajan?
Poloisen ensikosketus kitkarenkaisiin
tammikuu (1)
Mitä kaikkea POLOiselle tapahtui vuonna 2014?
2014 (41)
joulukuu (3)
Joulukuun lopun löpinät
Nissan Pulsar - ei mikään tähdenjäänne
Leidi liikenteessä
marraskuu (3)
Karvalakki-Leon vuokralla
Glosspoint - palvelua vailla vertaa
Testissä Ford Ranger Wildtrak -pick-up
lokakuu (3)
Renkaiden vaihto hintavertailu
Törttöilijöitä liikenteessä - blogaus vanhan ajan malliin
Auton vanteet netistä
syyskuu (4)
Rullahiihto liikenteessä
Sumussa ajaminen ja sumuvalojen käyttö
Polon toinen taloudellisen ajon kilpailu: maantiekulutuksen haamuraja rikki kirkkaasti!
EcoRun taloudellisuusajokilpailu Pololla
elokuu (2)
Kohta pihistellään taas!
Uudet keskikupit vanteisiin ja virallinen pysäköintipaikka
heinäkuu (3)
Moottoripyörän parantelua
Jyväskylä - Kuopio - Jyväskylä
Polon 3-vuotishuolto
kesäkuu (3)
Uusi Mazda3 - taviksesta katseenvangitsijaksi
Polon ensimmäinen katsastus
Testissä kuljettajan pikku-apurit: mukautuva vakionopeussäädin ja kaistanpitoavustin
toukokuu (2)
Ihana uusi Polo <3
Taloudellisen ajon kilpailu Ecorun
huhtikuu (3)
Kevään renkaanvaihtokuviot ja DSG:n öljynvaihto
Keski-Suomen Moottoripyöränäyttely vm. 2014
Ensiesittelyssä uusi Volkswagen Polo
maaliskuu (5)
Ja sitten kuolo korjasi Polon akun
Polkupyörien huoltoa
Seuraa Poloista!
Poloinen goes off-road
Volkswagen hyötyautojen talviajokoulu kevätkelissä
helmikuu (4)
Tänä talvena liukasta on vain radalla
Onnellisten ajokoulun opit käytännön kokeessa
Kohti onnellisempaa ajokulttuuria
Onnellista liukastelua
tammikuu (6)
Pohdiskellen Pohjanmaalle
Lyhyitä ajoja + kireät pakkaset = tyhjä akku
Onnellisten ihmisten ajokoulun startti ja läheltä piti
Koeajossa Seat Leon FR
Parhautta!
Hakkapedia-blogaajaksi
2013 (31)
joulukuu (2)
Tonttu-Polo
Taloudellinen ajotapa - kokemuksia Drivecon käytöstä
marraskuu (4)
Demo Tour 2013 ja kestohymy
Uudet nastarenkaat polkupyörään
Toyota Auris Hybrid
Kesäinen koeajorupeama
lokakuu (3)
Taloudellisen ajon harjoittelua Toyotan tapaan
Renkaiden vaihto Poloisen tapaan
Ongelmalliset vaihteet
syyskuu (5)
Uusi leiska!!
Jyväskylä - Toivakka - Kangasniemi - Hankasalmi - Lievestuore - Jyväskylä
Vähän erilainen ratapäivä
Puhdas auto - pahempi mieli?
Uusi polkupyöräni - Nishiki Hybrid Comp SLD
elokuu (2)
Harjaton pesu
Ja korvat lepää!
heinäkuu (2)
Nissan Juke Nismo
Polon kaksivuotishuolto
kesäkuu (2)
MP-kauden avaus
Polkupyörän renkaanvaihtopulmia
toukokuu (2)
Facebookista voi oikeasti voittaa jotain!
Kops!
huhtikuu (2)
Kuinka tyhjentää lompakko moottoripyöränäyttelyssä
Talven suruja
maaliskuu (3)
Uusi Golf ja Polo GT
Vihreä unelma
Rata 2013
helmikuu (2)
Nastarenkaat kaksipyöräiseenkiin - lopulta
Uuden vuoden kilpailun voittaja on...
tammikuu (2)
Yhteenveto ajokaudesta 2012
Uuden vuoden kilpailu
2012 (30)
joulukuu (2)
Herkkua on siinä monenlaista.
Ylimääräinen öljynvaihto ja takuukorjauksia
marraskuu (2)
Ei niin yllättävät ensilumet
Uusi Golf ja Robo-up!
lokakuu (2)
Moottoripyörä talvisäilöön
Lisää näkyvyyttä
syyskuu (2)
Se oli hyvä vanne
Uusi Audi A3
elokuu (4)
Kaahaavat motoristit vs. ohiteltava motoristi
Eerik pesussa
Yhden pysäköintiruudun ongelma
Polo 1 v!
heinäkuu (2)
Polo ja rätisevä Media-In
Auton kulutuksen seuranta
kesäkuu (3)
Jennin ja Eerikin ensimmäiset seikkailut
Varusteostoksilla
Moottoripyörän hankinta
toukokuu (4)
Sateiset pikakuulumiset
Sumuvalopelle ilman sumuvaloja
Vielä niistä jäljistä ovenkahvassa...
Kevätpesu - ja mitä kuran alta löytyikään
huhtikuu (1)
Päivävalot ja pimeiden perien ongelma
maaliskuu (4)
Ei Golfkärryä meille
Up!
RSS ja muuta yleistä
Näin poliisin, mokasinkohan?
helmikuu (3)
Liukastelua Lievestuoreella
Polo 6R 1.2 TSI DSG Highline
Poloa ulkoiluttamassa
tammikuu (1)
Analyysi pienestä punaisesta paholaisesta
2011 (37)
joulukuu (3)
Hauskaa joulua!
Paras häälahja ikinä!
Polon suojauskäsittely
marraskuu (2)
Polo Simoissa
Kuulumisia autonhuoltokurssilta
lokakuu (4)
Jyväskylä - Ylivieska - Jyväskylä
Tunnustus
Volkswagen Demo Tour 2011
Inssi läpi ... vaivoin
syyskuu (6)
Moottoripyörän teoriakoe läpi!
Olenko hidas oppimaan vai muuten vain hidas?
Rohkeasti liikenteen sekaan
Onko tämä nyt niin hämmentävää?
Pelottava moottoripyörätunti
Eka ajotunti moottoripyörällä
elokuu (8)
Ensimmäinen ja viimeinen kerta (MP 1/2)
Autonhuoltokurssi tulee taas!
Lelun ohjaksissa ja museoesineen kyydissä
Motoristin henkivakuutukset: jarruttaminen ja kääntäminen (MP 5/6)
Lisää kirjaimia ajokorttiin (MP 3/4)
Oho, ostettiin auto
Polo Junior ja Polo Senior
Terveisiä Pololta
heinäkuu (2)
Bilteman kromiset pölykapselit, osa 2
Helsingin keskusta taas vähän tutummaksi
kesäkuu (1)
Katsastus vm. 2011
toukokuu (2)
Pyöräilyneuvontaa
Econen
huhtikuu (2)
Matelua pääsiäisen paluuliikenteessä
Oikealle kääntyvä väistää ... jos väistää
maaliskuu (2)
Vuosihuollon paikka
Ratapäivä 2011
helmikuu (2)
Uudet talvirenkaat
Nissan JUKE
tammikuu (3)
Polkupyörä vuorostaan huoltoon
Uusi leiska
Mitä sanoo Polo 95 E10 bensasta?
2010 (30)
joulukuu (1)
Turvallista uutta vuotta!
marraskuu (3)
Käsittämätöntä toistoa
Polo GTI ja jokasyksyinen Scirocco-koeajo
Epätaloudellista taloudellista ajoa
lokakuu (4)
Saija ratissa
No nyt se sitten levisi
"Eivät renkaat kesää tee"
Simuloitu rengasrikko
syyskuu (6)
"Jarrut - vauhdin surma"
Voidellaan ettei leikkaa kiinni
Kuinka moottori toimii?
Auton perusrakenne tutuksi
Audi A1
Autonhuoltokurssi
elokuu (1)
Kaikkien aikojen ilotulitus ja kaikkien aikojen ruuhka
heinäkuu (1)
Pysäköinti Ainolanrannassa
kesäkuu (1)
Myöhäinen katsastus
toukokuu (2)
Outo ohituskaista
Kilpisenkatu - pyöräilijän inhokki
huhtikuu (1)
Kesärenkaiden vaihtoaika x 2
maaliskuu (2)
Pikavisiitti Helsinkiin
Hämärä ABS-ongelma
helmikuu (5)
Ratapäivä
Hieno Audi ja nuiva Audimies
Enää viikko!
Polo palasi elävien kirjoihin
Koskaan ei ole Polo jättänyt tielle ...
tammikuu (3)
Käsijarrun tärkeydestä
Ei tullut BC:tä, tuli pelkkä B
Paras synttärikortti
2009 (36)
joulukuu (1)
Pimeällä ajamisen kurssi - perinteisesti vai simulaattorilla?
marraskuu (1)
Ajelemassa
lokakuu (4)
Vahaa pintaan ja talvirenkaat alle
Jos edes joku ottaisi opikseen...
"Kiesi-kohu ei kolhinut Audi-kauppaa"
Sciroccoooo <3
syyskuu (2)
Uutta Poloa ihailemassa
Kootut seikkailut Helsingissä
elokuu (2)
Kutsu
Ylinopeusvalvonta: kootut selitykset
heinäkuu (1)
Jyväskylä-Lahti-Jyväskylä
kesäkuu (4)
Läheltä piti juhannuksena
POLOinen 1 v.
Peruuttelua
Polo kesäkuntoon
toukokuu (3)
Taas ratin takana!
Kyytiläisenä
Kun jarrua ei voikaan painaa
huhtikuu (3)
Taas Tampereella
Talvi väistyy
Pablo Picassoa testaamassa
maaliskuu (6)
Huolto ja katsastus - uusi yritys
Katsastus
Vuosihuolto
Vaajakosken liikenneympyrässä ajaminen
Pesua kaivattaisiin
Ilmaista liukastelua
helmikuu (5)
Volkswagen Polo vm. 2008 vs. 2004
Automaattia testaamassa
Jyväskylä-Tampere-Jyväskylä
Kunnossa!
Palautetaan korjaamolle
tammikuu (4)
Oma Polo kullan kallis
Yksi Polo korjaamolle, toinen Polo vuokralle
Kolareita kerrakseen
Polo kolarissa
2008 (24)
joulukuu (1)
Valoton risteys sekoittaa päät ja aiheuttaa vaaratilanteita
marraskuu (3)
Pysäköintipaikasta sakkopaikaksi
Talvea odotellessa
Pientä koristelua
lokakuu (4)
Uudet autot tuoksuvat hyvälle
Ei ole pakko mennä jos ei mahdu
Kirkkaita kilometrejä!
Paluu liukkaalle
syyskuu (5)
Unelma-autoni
Autoton päivä
Inssimuistoja
Jopas oli ohitus
Jyväskylä-Hämeenlinna-Jyväskylä
elokuu (6)
Kuukauden viimeinen päivä
Ollaanpa sitä nyt niin kiireisiä
Törttöilijöitä liikenteessä
Jenni testaa
Kesäkumit vaihtoon
Hetken loisto
heinäkuu (2)
Liukastelua 2-vaiheessa
Arvioiva ajo
kesäkuu (3)
Uudet matot
Tyhmiä ohituksia rauhallisessa juhannusliikenteessä
Taustaa

Katso suosituimmat vaihtoautomme juuri nyt!