POLOinen

POLOinen

Jaa sivu POLOinen

Kilpailijana Gladiaattoreissa - valmistautuminen, hakeminen ja kilpaileminen

sunnuntai 12.05.2019 Avainsanat: Jenni

Olin 12-vuotias, kun Gladiaattorit tulivat ensimmäistä kertaa televisiosta. Ohjelma oli ihan mahtava, ja sen kilpailuja matkittiin omissa leikeissä. Ensin suomiversiota ja sitten jenkkiversiota.

Kun ohjelma alkoi uudestaan televisiosta syksyllä 2017, oli ihan tohkeissani. Se oli niin siistiä! Kauden jälkeen päätin, että minäkin haluan mukaan. Palkkasin kuntosalilta personal trainerin, jolle sanoin, että nyt pitäisi päästä Gladiaattoreihin. :DDD En tosin tiennyt yhtään, kuvattaisiinko sarjasta uutta kautta, mutta se ei haitannut. Jos kuvattaisiin, olisin valmis. 

Valmistautuminen Gladiaattoreihin

Liikuntataustani on ryhmäliikunta, ja aikoinaan olen harrastanut muutaman vuoden aikidoa ja uintia. PT:n kanssa alettiin kerätä salilla ekana lihasmassaa, mitä höystettiin HIIT-tyyppisellä treenillä. 

Ajattelin, että uusi kausi olisi kuvattu viime vuoden kesäkuussa, koska edellinen kausi kuvattiin samaan aikaan edellisenä vuonna, mutta mitään ei kuulunutkaan. Höh, näinkö tässä kävi, että treeni meni hukkaan? Tosin ei hukkaan, koska oli mielenkiintoista kokeilla, miten kovaan kuntoon saa itsensä tavoitteellisella treenaamisella.

Sain siinä myös rasitusvamman polveeni ja kesä meni vain ylävartaloa treenaten. Syksyllä olkapää alkoi hermostua vuorostaan ja piti ottaa aika kevyesti. Yhden flunssan ja muutaman reissun jälkeen uskaltauduin palaamaan treenin pariin. Gladiaattoreita ei kuulunut mitään ja aloin painottaa liikunnassa taas nopeutta ja ketteryyttä mm. Les Mills BodyAttack tahtiin.

Mutta sitten! Marraskuussa MTV avasi hakulomakkeen Gladiaattorit-kilpailijaksi ja minun hetkeni oli koittanut! Kirjoitin hakemusta tuntikaupalla ja koitin kysyä yhdeltä kaveriltakin apua, mutta hän musersi unelmani ilmoittamalla, että olen tylsä ja kisaan valitaan vain urheilijoita, joihin verrattuna minun ryhmäliikunta- ja salitaustani eivät ole mitään. Niin, sitä minä itsekin pidin isoimpana kynnyksenä valitsemiselleni, mutta silti kommentti tuntui märältä rätiltä kasvoille. 

Parin masentelupäivän jälkeen kaveri salilta keksi, että voisin tehdä hakemusvideon, jolla vakuutan järjestäjät siitä, miten hyvä kilpailija olisin. Hei, mahtava idea! Rekrytoin äkkiä yhden kaverini kuvaajaksi ja tein muutamassa päivässä Gladiaattorit hakuvideon, joka alkaa Mohikaanin fanituksesta ja päättyy siihen, että ei kaikkien kilpailijoiden tarvitse olla ammattiurheilijoita vaan se merkkaa, että olisi muuten hyvä kisaaja ja panostanut kisaan.

Riemulla ei ollut rajaa, kun minut kutsuttiin satojen hakijoiden joukosta Gladiaattorien bootcampille 30 muun naisen kanssa. Sieltä valittaisiin 12 sopivinta ohjelmaan plus muutama varakilpailija. Oli jo ihan voitto päästä sinne! 

Bootcampia ennen meidän piti toimittaa itsestämme muutama video töissä, kotona j atreeneissä sekä tehdä hakuvideo omasta urheilutaustasta ja perustella miksi haluaa kisaan ja miksi pitäisi valita. Innostuin paasaamaan videolla vartin yksinpuhelun! :D

Bootcampilla oli haastattelu ja sen lisäksi kuntotesti, jossa mentiin käsillä monkey bars, juostiin siksakkia kahvakuulalta toiselle (ketteryys), tehtiin 10 maastavetoa omalla painolla ja punnerrettiin suorin jaloin niin monta kertaa kuin ehti 15 sekunnin aikana. Mavet oli tiukat, koska en ollut tehnyt niitä sitten edelliskesän enkä koskaan omalla painolla joka oli 60 kg. Mutta sainpas tehtyä ne!

Bootcampin jälkeen pari viikkoa jännityksessä ja sitten: kutsu kilpailuun! OOOOMG! Huikeeta! Mahtavaa! Ja sitten piti pitää suu supussa eikä saanut kerto siitä kenellekään. 

Kilpailupäivä

Gladiaattorien alkukarsintoja kuvattiin yksi jakso päivässä. Oli uskomatonta, miten paljon aikaa siihen meni! Päivä alkoi aamukahdeksalta ja loppui iltakahdeksalta.

Aamulla tehtiin ennakkofiilistelyhaastattelut ja kuvattiin vihreää taustaa vasten poseerauksia pistetilannetaulukoita varten. Vaihtoehtona oli kääntyä kametaan kädet puuskassa, minkä lisäksi sai keksiä myös jotain omaa. Olin kehittänt oman haba- ja rauhanmerkkiposeni jo vuosi sitten, kun edellinen kausi tuli tv:stä. Tärkeimmät asiat ensin!

Haastattelussa päädyin kertomaan ammatikseni  tietoverkkotekniikan insinöörin, koska tittelini Front End Developer oli vaikeasti ymmärrettävä enkä just sillä hetkellä keksinyt, että olisin voinut vaan sanoa olevani ohjelmistosuunnittelija. Unohdin myös tärkeät harrastukseni taloudellisuusajon ja moottoripyöräilyn, mutta ne eivät ekana olleet silloin helmikuussa mielessä.  

Sitten käytiinkin lämmittelemään päivän koitosta varten. Lämmittelyksi Siiri veti meille pari biisiä Les Mills BodyCombattia, se kyllä toimi hyvin, kun koko keho saa liikettä.

Jossain vaiheessa pois bäkkäriltä odottamaan omaa esittelyvuoroamme, kun taas miehet saivat vielä jäädä sinne. Gladiaattorien sisääntulo kuvattiin kolmesti tms. ja saatiin odotella tosi pitkään omaa vuoroa päästä esiintymään areenalle. Hyvät lämmötkin jäähtyi...

Päivä oli todella kiireinen, eikä kelloa ehtinyt juuri vilkuilla. Ensin briiffattin laji, sitten kisattiin, sitten annettiin Viiville kommentit ja sitten kerrottiin bäkkärin haastattelijalle  tunnelmat suoritetusta lajista ja ennakkofiilikset seuraavasta. Alussa ehdin viestitellä kavereille tilannetietoja, mutta päivän edetessä koneisto alkoi rullata sellaisella tahdilla, ettei ehtinyt tehdä enää mitään ylimääräistä.

Hauskana triviana kerrottakoon, että vastustajani Siiri ohjaa ryhmäliiikuntaa salilla, jossa käyn. Siis kysyn vaan, että mikä on todennäköisyys sille, että sadoista hakijoista ohjelmaan valitaan kaksi naista samalta kuntosalilta ja heidät laitetaan vielä samaan jaksoon? Ohjelman tekijät eivät uskoakseni tienneet tätä, enkä tiedä, olisiko sillä ollut merkitystä. Mutta minusta oli hirveän kivaa olla Siirin kanssa kuvauksissa, ja ohjelman teon jälkeen olemme tutustuneet enemmänkin.

Ihmiskuula

Lajissa kilpailijat ovat isojen metallikuulien sisällä ja heidän täytyy kierittää niitä pistealustojen päälle. Saman alustan päälle ei saa mennä kahta kertaa peräkkäin. Kaksi gladiaattoria on myös kuulissa ja yrittää blokata kilpailijoiden menoa.

Oli mahtavaa, että ihmiskuula saatiin tälle kaudelle mukaan, sillä se oli tosi siistin näköistä rymistelyä 90-luvulla ja sellaista, mitä itsekin on halunnut päästä kokeilemaan. Miten raskasta palloa oikein olisi liikuttaa? 

Täytyy myöntää, että oli aika kuumottava tapa aloittaa kisapäivä rautapalloon suljettuna. Suljettuna todellakin, sillä pallon luukku ruuvattiin akkuporalla kiinni. Eipä siihen oikein muuta ratkaisua olisikaan, jotta pallo olisi sileä sekä ulko, että sisäpuolelta. 

Pallossa piti odotella hetki jos toinenkin ennen kisan käynnistymistä ja siinä alkoi olla aika täpinöissä! Vastaani sain Barbin, mutta ei sillä oikeasti ollut mitään merkitystä, kuka sielä pallossa vastaan rymistelee.

Aloitin heti taktikoinnin ja yritin suunnitella, miten lähtisin rullaamaan pallolla. Oikealla olisi lähin koroke, mutta jos alkuvauhdit ovat kovat, niin sinne ei ehkä pääse. Korokkeissa oli numerot 1-4, mutta pisteitä jokaisesta tuli saman verran eli kolme. 

Lopulta torvi törähti ja meidät tuupattiin reunan luiskaa pitkin alas. Sain käännettyä pallon oikealle ja nappasin sieltä heti pisteet. Sitten piti päästä jatkamaan  takaisin alkupäähän päin, mutta siellä oli pelkkää rymistelyä. Kun oltiin kaikki yhdessä sumpussa lähdin kiertämään porukkaa, sain hyvät vauhdit ja pääsin rullaamaan toisen päädyn korokkeelle. Epäilin tosin, että osuinko siihen, kun ei heti kuulunut suihkausta.

Sitten kuului summerin ääni, mutta jatkoin vielä hetken rullaamista ennen kuin tajusin, että aika taisi loppua. Minuutti meni sairaan nopeasti; eihän siinä päässyt edes vauhtiin! Eikä ollut edes raskasta. Pallo liikkui hämmästyttävän kevyesti jos ei vaan kukaan ollut blokkaamassa.

Kerran meinasin kaatua pallon sisällä kun gladiaattori tuli päin, mutta pysyin onneksi pystyssä. Siinä olisi voinut sattua, kun on kuitenkin olkapäät ja sääret paljaana. Muuten oltiin kyllä hyvin suojauduttu; perus polvi- ja kyynärsuojat, joiden lisänä ristikolla varustettu jääkiekkokypärä ja jääkiekkohanskat. Hanskat tuntuivat tosoi oudolta valinnalta, mutta toimivat ihan hyvin.

Ihmiskuula oli ihan sairaan siisti laji ja oli sen jälkeen niin liekeissä, että hihkuin Viiville kommenttini ennen kuin ehti edes mikrofonia ojentaa. Sain kaksi maalia eli 6 pistettä. Siiri sai myös 6 pistettä.

Kaksintaistelu

Lajin on ideana pudottaa vastustaja korokkeelta pehmustettua sauvaa käyttäen. Seivästäminen oli sallittua kunhan sen teki vartaloon, mutta päätä ei saanut tökätä. Muuten saa huitoa vapaasti. Gladiaattorin pudottamisesta saa 10 pistettä ja jos pysyy korokkeella täyden ajan, saa 5 pistettä.

Kaksintaistelu on mieheni lemppari. Hän kutsuu sauvoja jättimäisiksi pumpulipuikoiksi ja sillä asenteella menin kisaan, että tökitään pumpulipuikoilla vähän. Ja mieheni takia oli pakko vääntää tämä ihan täysiä! Jälkihaastattelussa sanoinkin, että gladiaattori vähän rapsutteli pumpulipuikolla, mutta ei tuntunut missään. :D

Myös tätä lajia olin miettinyt tarkkaan, että mikä olisi paras tapa selviytyä. Jalat tukevasti levälleen ja painopiste matalalle.

Vastaani sain Tornadon, joka on pienin gladiaattori kaikista. Ajattelin aloittaa tökkäämällä suoraan, mutta kappas kun gladiaattori teki saman tempun ja vielä nopeammin. Mutta siinä sitten vaan nujuttiin ja nujuttiin ja välillä sauvat olivat ihan solmussa, mutta pysyin tolpan päällä täydet 30 sekuntia! Kerran meinasin horjahtaa alas mutta muuten sain pidettyä tasapainon hyvin ja mielestäni olin jopa pääosin niskan päällä.

Viivi kysyi haastattelussa myös, että oliko aikidotaustastani apua, kun oli niin hyvä tasapaino. Sanoin että se tuli takaraivosta, mutta luulen, että sitä on varmaan kehittänyt parhaiten BodyBalance, jossa tehdään paljon tasapainoharjoituksia. Aikidossa käytetään vastustajan horjuttamiseen tämän omaa voimaa ja sitä mä en kyllä yhtään muistanut.

5 pistettä ja mahtava fiilis, kun olin ainut joka sai pisteitä tästä lajista!

Ilmarenkaat eli viidakon valtias

Lajin ideana on edetä renkaita pitkin toiseen päätyyn. Jos sinne pääsee, saa 10 pistettä ja jos pääsee valkoisille renkaille ja pysyy siellä ajan loppuun saakka, saa 5 pistettä. Gladiaattori tietysti yrittää tiputtaa kisaajan alas.

Tiesin ilmarenkaat jo ennakkoon tosi pahaksi lajiksi, sillä jos renkailla ei saa vaihdettua kulkusuuntaa päätyy suoraan päin gladiaattoria. Mutta kun heiluriliike on yhteen suuntaan, niin miten vaihdat eri suuntaan? En päässyt harmillisesti harjoittelemaan renkaita missään, joten olin täysi ummikko. On nimittäin ihan eri asia roikkua heilautella itseään tangosta toiseen kuin heiluvissa renkaissa. En siis odottanut lajilta hirveästi pisteitä eikä niitä tullutkaan.

Sain alussa itseni ihan hyvin liikkeelle, mutta kun yritin kiertoa niin vauhtihan pysähtyi melkein. Ei kokonaan kuitenkaan, mutta sitten kun yritin taas lähteä liikkeelle niin menin suoraan gladiaattorin syliin. Ups. Vastassa Cobra, joka oli tässä lajissa viime kaudella sairaan kova, mutta tuskin tästä olisi tullut mitään riippumatta siitä kuka olisi ollut vastassa. 

Hetken Cobran syleilyssä roikuttuani sanoin sille, että tiputtaudun nyt ja päästin irti. Mitään mahiksiahan siinä ei ollut pisteisiin vaikka olisi pysynyt ajan loppuun, koska en ollut päässyt valkoisiin renkaisiin saakka. Parempi siis turvallisesti tulla alas.

Ei pisteitä kellekään.

Vain kolmen lajin jälkeen oli vuorossa lounas ja yleisön vaihto. Harmillisen vähän oli yleisöä paikala, varmaan arkipäivä verotti. Aamulla kannustamassa oli vanhan työpaikan kaverit ja pari muuta kaveriakaverit, iltapäivällä paikalle saapui vanhemmat ja nykyisiä työkavereita 6 hlö. Toimitusjohtajalta puolestaan tuli tsemppitekstari mikä oli kanssa tosi kivasti huomioitu! Merkitsi mulle kyllä tosi paljon, että oli tuttuja paljon kannustamassa.

Hit and run

Lajin idea on juosta arviolta 50 cm leveää ramppia ja kuljettaa päädystä toiseen päätyyn 4 kg painoisia palloja. Jokaisesta pallosta saa 2 pistettä ja palloja saa ottaa mukaan niin paljon kuin haluaa. Rampin ympärillä on 3 gladiaattoria, jotka yrittävät tiputtaa kilpailijan heilauttamalla katosta roikkuvia jättimäisiä 30 kg painoisia heiluripalloja.

Ekan pallojen luokse juoksun sain tehtyä aika hyvin, poimin kaksi palloa kainaloihin mukaan ja kirmasin takaisin kauheaa vauhtia. Pientä väistelyä vaan matkalla, mutta pääosin täysillä. Toiseen pallojen hakuun lähdin samalla vauhdilla, mutta en malttanut tarkkailla riittävästi jättipallot liikkuu. Vähän liiankin hyväuskoisesti luotin, että ehdin ennen niitä mutta taisi olla viimeinen pallo, joka tuli niin päin, etten ehtinyt edes tajuta mitään, kun jo lensin kuperkeikalla alas sillalta. 

Viivi hehkutti tulostani, mutta kyllä ärsytti, homma jäi ihan kesken!

4 pistettä. Siirille sama.

Seinä

Lajin ideana on kiivetä katon rajaan ja napata sieltä lippu. Eka lipun saanut saa 10 pistettä ja toinen 5 pistettä. Ja jottei homma olisi liian helppoa, 8 sekuntia lähdön jälkeen kilpailijan perään pyyhältää gladiaattori, joka yrittää pudottaa tämän seinältä.

Näin seinästä kuvan edellisenä päivänä Instagramissa ja mietin, ettei sinne kyllä kiivetä salitossuilla. Kaivoinkin mukaan yhdet vanhat tukevat jumppakengät, että olisi edes vähän parempi pito. Iloiseksi yllätykseksi saimmekin käyttöön ihan oikeat kiipeilykengät. Niitä sovittaessa oikea jalkapohjani meinasi alkaa vetää suonta ja vähän pelotti, että se tekee sen uudestaan kisassa. Isompia en voinut kuitenkaan ottaa, koska kiipeilykenkien pitää olla tosi jämptit, että niistä saa parhaan hyödyn. Onneksi suonenvetoa ei tullut kisassa.

Saatiin testata seinän kiipeämistä ennen varsinaista koitosta puoleen väliin ja tulla alas jojon varassa. Oli vähän kuumottavaa luottaa siihen, kun en ollut jojoillut ennen. 

Kiipeilytaustaa multa löytyy sen verran, että olen vajaa parikymmentä kertaa käynyt boulderoimassa, mutta parina viime vuotena en oikeastaan lainkaan. Voi vitsi kun olisi tiennyt että seinäkin on lajina, niin olisi käynyt Boulderpajalla ahkerasti! 

Ennen lähtöä kävin hakemassa pikavinkit yleisössä olleilta työpaikan kiipeilijöiltä. Ovat varsin pro ja meillähän siis koodataan 27 Crags kiipeilysovellusta. En muista enää mitä saamani ohjeet oli… Pidä kiinni äläkä tipu?! Ja Ville käski mennä käsillä vaan, koska kyseessä niin lyhyt rypistys. Eli silleen kuin yleensä kiipeän, vaikka oikeastihan pitäisi käyttää enemmän jalkoja.

Pääsin kohtuulisesti liikkeelle seinälle ja yllättävänkin ylös ennen kuin gladiaattori lähti liikkeelle. Yleisössä ollut äitini sanoi, että menin kuin apina seinällä, tosi kovaa vauhtia. Mutta sitten gladiaattori tarrasi jalkaani. Koitin ravistella pois ja osittain onnistuinkin? Mutta sitten multa petti tasapaino, kun oikealla ollut ote vähän hankalan muotoinen (tai gladiaattori oli taas kiinni jalassa) ja kierähdin pois seinältä. Harmi! Mutta oli tosi hauskaa. Perässä mulla oli supergladiaattori Safiiri, joka on varmaan kaikista pahin koska on niin kova ja monipuolinen.

Sain 0 pistettä. Siiri tippui jo aiemmin ja miesten suoritus oli kyllä ihan yliyrittämistä kun tippuivat seinältä omia aikojaan, ainakin toinen eikä toinenkaan kovin pitkälle päässyt.

Vaaran vyöhyke eli kaupunkisota

Lajin ideana juosta suojasta toiseen (4 kpl) ja yrittää ampua niistä löytyvillä aseilla gladiaattorin yllä olevaa maalitaulua. Pisteitä saa 10 jos osuu maaliin ja 5 jos pääsi juoksemaan gladiaattorin alla olevaan luolaan. Aikaa 45 sekuntia ja max 10 s sai olla yhdessä suojassa. Korokkeella seisova gladiaattori yrittää osua kilpailijaan tennispallopyssyllä, jossa on 8 palloa kerralla käytettävissä.

Ai että, vanha kunnon kaupunkisota! Tätä leikittiin lapsena pihassa, oltiin piilossa hiekkakasan ja lastulevystä kyhätyn esteen takana ja heiteltiin tennispalloja. Nykyään lajin nimi on vaaran vyöhyke. Yleisössä joku mietti, että olisiko nimi vaihdettu siksi, että kaupunkisota on niin sotaisa?

Aseista saimme kokeilla etukäteen jousipyssyä ja ritsaa. Ammuin molemmilla ihan surkeasti! Jousta en saanut jännitettyä millään niin paljon, että olisin saanut nuolen kntamaan riittävän kauas.

Oli tosi iso etu että Siiri kisasi ensin, koska siten näin hänen suorituksensa. (Meillähän meni kaikki lajit silleen, että vuoronperään toinen ja toinen aloitti.) Siirin aika loppui jo 3. esteellä! Päätin ottaa taktiikan, että ammun sinne päin tähtäämättä ja luotan vauhtiin. Laji vähän kuumotti, koska arvelin, että jos gladiaattorin käyttämä tennipallopyssyn pallo osuu, niin se kyllä sattuu hitosti esim. reiteen tai käsivarteen! 

Summeri soi ja kirmasin ekaan suojaan. Siellä oli paineilmalla toimiva tennipallopyssy, joka oli kuulemma tarkin aseista. Sillä tähtäsin vähän ja ammuin, mutta ohi.

Siitä kirmaus jousiupyssypisteelle. Onnistuin kompuroimaan juoksussa, mutta en onneksi saanut osumaa. Jousella ammuin mihin sattuu tähtäämättä yhtään. Siitä ihan saman tien seuraavalle pisteelle, jossa odotti ritsa. Sillä kanssa ammuin tosi nopsaan johonkin ja kirmasin viimeiseen suojaan. 

Ei vitsi, viekäkin ehjä! Siellä aseena oli tennispallo jota en todellakaan saisi osumaan maaliin, joten viskasin sen menemään ja lähdin ihan saman tien juoksemaan täysiä kohti luolaa. Arvelin, että tässä oon niin lähellä gladiaattoria, että jos juoksen suoraan kohti saan pallon päin näköä, joten juoksinkin vähän viistoon ohi luolasta ja vasta lähellä lavaa suuntasin suoraan luolaan.

 

Pallo on vielä ilmassa kun säntään jo matkaan!

Barbi ampuu keskelle, mutta olen juoksemassa sivuun. Yllätinpäs!

Luolassa pysähdyin vasta valkoiseen seinään joka ei muuten ollutkaan seinä, vaan kangas. Onneksi en tuhonnut sitä! En tiennyt olinko ehtinyt maaliin ennen kuin aika loppui ja jäi vain hengästyneenä odottamaan tietoa, kunnes joku haki mut sieltä. Suu oli suorituksen jäljiltä niin kuiva, että Viivin haastattelun aluksi en saanut puhuttua kunnolla. Ihan kuin olisi syönyt lusikallisen hiekkaa tai jotain. 

5 pistettä ja olin ainut joka myös tästä lajista sai pisteet. Jesjesjes! Aikaakin jäi jäljelle vielä 11 sekuntia!

Miehistä Lassi pääsi maaliin, mutta hänet diskattin, koska hän lähti viimeisestä suojasta pois sen väärältä puolelta. Itse olin kysynyt tuomareilta ennen kisaa, että saako esteiden takaa poistua kumpaa tahansa kautta, mutta sai poistua aina vaan keskelle kenttää päin. En tiedä oliko Lassi kuulemassa sitä silloin vai eikö sitä erikseen alleviivattu...

Kaupunkisodan jälkeen oikea pakarani alkoi ilmoitella, että hei nyt alkaa riittää. Lajit on niin nopeita kirmauksia, että ei millään saa itseään jokaista ennen niin lämpimäksi, että lihakset olisi silleen et ei tässä mitään. Meille oli luvattu hierojia, mutta siinä vaiheessa ei näkynyt. Putkirullasin sitten pakaroita vähän sen minkä ehdin ennen seuraavaa lajia.

Taistelupallo

Lajin ideana on hakea kentän päädyissä olevista koreista palloja ja kuljettaa niitä yksi kerrallaan kentällä oleviin koreihin. Reunoista saa 2 pistettä ja keskeltä 4 pistettä. Aikaa on 60 sekuntia. Gladiaattori yrittää estää kilpailijaa ja jos kilpailija kaatuu (mikä tahansa muu osa vartalosta osuu maahan kuin jalat), pallo pitää hylätä ja hakea toisen päädyn korista uusi.

Päivän viimeisenä gladiaattoreita vastaan kisattavana lajina oli perinteinen taistelupallo, joka on ehdottomasti fyysisin laji kaksintaistelun kanssa. Vastaani sain kaapin kokoisen Tiikerin, joka olikin tosi kova tapaus. Ei millään meinannut onnistua hämäykset! Mutta sain alussa 2 pistettä ja vähän myöhemmin vielä onnistuin hämäämään niin hyvin, että sain vietyä pallon keskikoriin ja sain siitä 4 pistettä. Muuten menoni tyssäsi tiikerin syliin ja pari komeaa taklausta tuli, mutta ei onneksi sattunut mihinkään.

Tiikeri kompastuu ja käytän tilanteen hyväkseni!

Taistelupallo oli lajeista kaikista rankin, sillä minuutti täysiä juoksemista on tosi pitkään. Lopussa jalka alkoi ihan selkeesti painaa ja vauhti hidastui väkisin. Mutta siis 6 pistettä ja olin taas kaikista paras! Siirille 4 pistettä ja miehet sai molemmat 2.

Ennen lajia sanoin bäkkärihaastattelijalle, että oon leikkinyt lapsena niin paljon Tarzania, että kyllä mä yhden tiiekerin kellistän. Lopussa sai siten todeta, että taisi olla jotain muita kissaeläimiä, mitä Tarzan kaatoi, kun oli sen verta tiukkaa vääntöä.

Taistelupallon jälkeen olin todella, todella poikki. Haastiksen jälkeen sain hierojan hieromaan pakaroitani ja pohkeitani ja olo hierontapöydällä oli varsin heikko. Oli varmaan verensokerit tippuneet, kun ruokailusta oli jo aikaa. Meille sanottiin, että olisi vähän pidempi tauko tässä välissä ja olihan se aiempiin verrattuna, kun ehti olla hierottavana, mutta ei mitenkään ruhtinaallinen siltikään. Hieronnan jälkeen rojahdin sohvalle, join appelsiinimehua ja söin kiireesti voileivän ja viimeiset murut suussa pitikin jo rynnätä alas viimeisen lajin briiffiin. Tunteet alkoi olla aika pinnassa. Yhtäkkiä tuntui vaan että meinasi henkisesti hajota sinne, kun oli niin väsynyt ja heikko olo.

Loppurata eli stunt-rata

Gladiaattorikilpailu huipentuu loppurataan, jossa on 10 erilaista estettä; uusia ja aiemmilta kausilta vanhoja tuttuja. Se joka soittaa ekana maalissa olevaa summeria pääsee jatkoon. Lajeista kerätyt pisteet huomioidaan loppuradassa niin, että yksi piste tarkoittaa puolen sekunnin etumatkaa toiseen kilpailijaan.

Pistetilanne oli 7 lajin jälkeen mun eduksi 26-14 eli pääsin radalle 6 sekuntia Siiriä ennen.

Ennen kisaa keräsin itseni ja keskityn silmät kiinni hokemaan itselleni, että “Sä pystyt siihen!"

Homma alkoi seinällä, jonka yli piti päästä köyden avulla tai ilman. Ihan sama lavaste kuin viime vuonna! Olin katsonut viime kautta silmä kovana ennen kisaa ja miettinyt, miten seinän pääsisi parhaiten yli. Harmikseni mulla ei ollut missään paikkaa jossa olisin voinut harjoitella sitä.

Seinä oli muuten vaikea! Saatiin testata sen ylitys ennen kisaa, mutta silti. Se oli sairaan korkea ainakin tällaisen 160 cm pituisen näkökulmasta ja paljon paksumpi kuin miltä näyttää. Harjoitellessa koitin käsillä vetää itseäni yli, mutta en ylettänyt leveän seinän yli eli jalka edellä oli mentävä. Myös reunan tukirakennetta pitkin olisi saanut kiivetä, mutta kenkäni ei pitänyt siinä yhtään. Oli siis mentävä käsillä köyttä pitkin ja kun oli riittävän korkealla niin jalkaa yli.

Seinän perään oli puomit, jotka piti mennä ali-yli-ali-yli. Olivat ihan sairaan korkeat! Onneksi matalia sai käyttää apuna kiipeämiseen ja niiden kautta pääsin korkeiden yli.

Seuraavana hamsteripyörä, joka olikin uusi väline ja aika jännä. Meni ihan hyvin, aluksi pidin kiinni yläreunasta mutta kun meinasin mennä nurin, hidastin ja aloin kävellä askelmia pitkin ilman käsiä. Ihan sama kun lapsena kävelin ilman käsiä leikkipuiston kaaren yli! (Ja tipuin kerran välistä selälleni niin että meni ilmat pihalle…)

Seuraavaksi köysitikkaat, joiden tiesin seikkailupuistokokemusten perusteella olevan vaikeat, koska askelmia on vaikea löytää heiluvassa verkossa. Ne olivat silti vieläkin vaikeammat. Varmaan 5 kertaa koitin etsiä vasemmalle jalalle paikkaa ennen kuin se osui. Tässä vaiheessa mentiin Siirin kanssa jo todella tasatahtiin. 

Sitten monkey bars, bravuurini. Olin harjoitellut sitä todella paljon! Menin ensin tyylillä, että molemmat kädet käy kaikissa puolissa, koska olin todennut sen salilla treenatessani nopeammaksi etenemistavaksi kuin joka toiseen tarttumisen. Mutta sitten kun Siiri alkoi näkyä oikeasta silmäkulmasta, vaihdoin käsillä pidempiin askeliin, sain tosi hyvän heiluriliikkeen ja se tuntuikin nopeuttavan etenemistä. 

Seuraavaksi jalat saivat taas kyytiä, kun vuorossa oli vanhat kunnon Nokian renkaat, jotka oli muuten Hakka Blue 245 levyisinä. Ei, en tarkistanut tätä kisan aikana, vaikka vähän kompuroin. Siinä Siiri meni ohi.

Renkaiden jälkeen päästiin työntämään kelkkaa, joka oli muistaakseni naisilla 50 kg painoinen. Kirin raivolla Siirin ohi, mutta koska olin ulkoradalla, jäi hänen kelkkansa vähän hankalasti eteeni ja jouduin kiertämään sen.

Sitten tasapainolauta. Koska jalat olivat aika väsyneet, se piti mennä tosi varovasti että sai pidettyä tasapainon. Lopussa olevan valkoisen alueen ohi piti mennä jalka maassa, niin hyväksyttiin. Ei ongelmaa.

Sitten vuoroon apinaradan renkaat. Voi ei, niistä ei tullut mitään! Koska renkaisiin ei lähdetty korokkeelta vaan maan tasalta, en osannut ottaa niihin vauhtia, vaan toisen renkaan jälkeen vauhti vaan pysähtyi. Jalat eivät tietenkään saaneet koskea maahan. Koitin saada heiluriliikettä aikaiseksi, mutta pitkän ketjun varassa roikkuviin renkaisiin ei saanut mitään liikettä kun kädet olivat vierekkäin.

Tästä pitäisi päästä liikkeelle...

Hetken epätoivoisen heiluttelun jälkeen päätin vaihtaa taktiikkaa ja pudottautua maahan. Punaisilta renkailta putoamisesta saisi 15 sekuntia aikasakkoa, mutta siitä olisi se hyöty, että ehtisi vetää vähän henkeä ennen viimeistä estettä, liukuhihnoja.

Mikä antikliimaksi! Molemmat jäivät vain pyristelemään paikalleen. 

Mutta pahus, tein tässä virheen! Voi aivot, missä olitte kun teit olisi tarvittu!?

Pudottauduin alas sekunnin ennen Siiriä, mutta kävelin renkaiden loppuun, kun olisi pitänyt pysähtyä siihen mihin oli pudonnut. Tuomari yritti huitoa ja huutaa, että pysähdy, mutta en kuullut sitä vaan puistelin vaan käteni ja kävelin. Pysähdyin samalla hetkellä kun Siiri tuli alas, joten sakkokellomme lähtivät käyntiin samaan aikaan. Itse asiassa omani aavistuksen myöhemmin! Siirikin yritti kävellä edemmäs, mutta hänen tuomarinsa oli ihan vieressä ja sai ohjattua pysymään paikallaan. (En huomannut näitä asioita todellakaan kisassa, vaan vasta kaverin kuvaamalta videolta.)

Pilli soi 15 sekunnin hengähdystauon jälkeen ja lähdimme samaan aikaan juoksemaan täysiä liukuhihnalle. Ne oli muuten ihan sairaan jyrkät; varmaan 45 astetta ja pyörivät tosi kovaa vauhtia! Miehillä muuten vielä kovempaa kuin naisilla...

Ihmeen kaupalla pääsin liukuhihnan ylös saakka ekalla yrityksellä! Mutta niin pääsi Siirikin, ja puoli sekuntia mua ennen sai painettua summeria. Se oli niin pienestä kiinni, että me lyötiin päällekkäin kätemme ja rymistelin muutenkin suoraan Siirin päälle. Voihan pahus! Mutta oli kyllä hienon tasaväkinen kamppailu. 

Yhteenveto

Jäi kyllä harmittamaan, että jatkopaikka jäi niin pienestä kiinni! Mutta mitä oon tässä kolme kuukautta spekuloinut asiaa, niin vaikka olisi ollut vielä pidempi etumatka reitille, niin ei olisi varmaan auttanut, koska kaiken ratkaisi se, että about samaan aikaan tiputtauduttiin pois ilmarenkaista ja jäätiin odottamaan pilliä. Siiri oli vain yksinkertaisesti aavistuksen nopeampi juoksemaan liukuhihnan ylös.

Olin todella positiivisesti yllättynyt, että pääsin sen ylös, koska viime kaudella kilpailijat rojahteli sitä päin monesti kun ei vaan jaksaneet. Mutta tässä meidän versiossa kengät olivat kuivat, jalat ei olleet niin kovilla ja sitten oli tuo tauko.

Kokemus oli kyllä huisin hieno! Tein parhaani enkä ottanut mitään turhan varman päälle enkä myöskään telonut itseäni.

Varsin viihdyttävä  jakso meidän kisasta saatiin koostettua. Ennen kaikkeahan tuossa oltiin tekemässä tv-viihdettä! :D Ainoastaan se yksi romahdus tuli bäkkärillä ennen viimeistä lajia, mutta sekään ei näy tv:ssä, sillä keräsin itseni siihen kun tultiin taas kameroiden eteen.

Mitähän sitä sitten keksisi, kun tämä yli vuoden kestänyt projekti on ohi? Ainakin ilmoitin järjestäjille, että mä oon kyllä vapaaehtoinen gladiaattori ensi kaudelle. :D Keksin jo nimenkin, olisin punaisine hiuksineni Feeniks!

Sain ohjelman kommentaattorilta, aidolta ja alkuperäiseltä, Mika "Mohikaani" Ounaskarilta nimmarin vanhaan 90-luvun Gladiaattorit-julisteeseeni!

Sähköautojen pienin kulutus! AL-Helsinki Ecorun 27.4.2019

torstai 02.05.2019 Avainsanat: Ecorun , Hyundai , Sähköauto , Taloudellinen ajo

Wohoo! Pihistelin viime viikon taloudellisuusajokilpailussa Hyundai IONIQ electric sähköautolla niin hyvin, että auton kulutus n. 200 km kilpailumatkalla oli vain 9,4 kWh/100 km.

IONIQ näyttää rangeksi täydellä akulla yleensä noin 200 km, mutta kisakulutuksella olisi päässyt WLTP-syklin mukaan mitatun toimintamatkan 280 km. Kyllä, se on mahdollista!

Mutta voih! Vaikka IONIQin kulutus oli kisan pienin, emme päässeet juhlimaan voittoa. Saimme sakkoa ennätykselliset 15 %, mikä nosti tuloksissa kulutuksen 10,81 kWh/100 km:iin ja tiputti meidät sijalle 4. D:

Olisi ollut älyttömän hienoa voittaa ensimmäinen sähköautoecorun, erityisesti kun olen ajanut sähköautoilla tosi vähän, mutta ei niin ei. 

Niin, tämä oli tosiaan ensimmäinen EcoRun Cupin kilpailu tällä vuosituhannella, kun sähköautot olivat mukana virallisesti. Kilpailuun oli ilmoittautunut mukaan 7 sähköautoa, joista jokainen oli vieläpä eri mallia. Yhteensä osallistujia oli 14, joten sähköautot olivat kirkkaasti isoin luokka.

Oli kyllä mahtavaa kisata pitkästä aikaa luokassa, jossa on paljon osallistujia ja oikeaa kilpailun tuntua vs. viime kauden parin auton luokat!

Sponsorien tarrojen liimausta ennen kisaa.

Hyundai IONIQ electric kilpailukuosissa. Kilpailulle oli saatu mukavasti sponsoreita: ajoneuvojen seurantajärjestelmä Kiho, sähköatojen latausratkaisuja tarjoava Plugit sekä rengasvalmistaja Bridgestone.

Sähköauto tutuksi!

Ajoin siis kilpailun Hyundai IONIQ electricillä, joka on maahantuojan lehdistöauto. Valitsin sen, koska halusin testata taloudellisuusajoa sähköautolla ja olin ymmärtänyt, että IONIQ olisi tämän hetken taloudellisin sähköautomalli. Kiitokset maahantuojalle lainasta!

Kävin hakemassa IONIQin Vantaalta reilu viikko ennen kilpailua, jotta ehtisin tutustua siihen ja oppia auton tavoille. Sen 28 kWh akku aiheutti alkuun vähän stressiä pienuudellaan, mutta lopulta pärjäsin sillä ihan hyvin. Auto on todellakin taloudellinen. Oli muuten jo kolmas ajamani sähköauto tälle vuodelle!

Polttomoottoriautosta kannattaa etsiä taloudellisuusajoa varten kierroslukualueet ja vaihteet, jotka ovat taloudellisimpia eri nopeuksissa.

Sähköautossa pystyy testaamaan vain, miten nopeus vaikuttaa kulutukseen. Ajoin IONIQilla samaa 700 m jaksoa eri nopeuksilla 45-90 km/h väillä niin, että asetin vakionopeussäätimen joka kerta 5 km/h edellistä suuremmaksi. Olen polttiksilla tottunut, että kulutuskäyrä nousee sitä jyrkemmin, mitä kovempaa ajaa, mutta sähköautolla kulutuskäyrä oli lähes suora. Tästä päättelin että kilpailu pitäisi ajaa niin hitaasti kuin mahdollista.

IONIQin kulutus eri nopeuksilla. Kulutus 700 m testijakson alaspäin viettävään suuntaan  tummanpunaisella ja paluumatka samalla pätkällä kirkkaanpunaisella värillä.

Kuopion harjoituskisassa säädin Hyundai Konan moottorijarrutuksen voimakkuutta ratin vaihdevivuista, mikä teki hidastamisesta välillä vähän pomppuista.

IONIQilla päädyin pitämään moottorijarrutuksen aina maksimissa ja säätämään auton nopeutta pelkästään kaasupolkimella. Ei yhtään kaasua = voimakas jarrutus, lieveästi kaasua = lievä jarrutus ja vähän enemmän kaasua onkin jo kiihdytys. Helppoa! Testasin myös vapaalla rullaamista, mutta en lähtenyt kikkailemaan sillä kilpailussa.

Dynamic Duo jälleen vauhdissa! Tosin aika hitaassa sellaisessa...

Kisaan lähdettiin Dynamic Duolla eli ajoin kaverini Teron kanssa, jonka kanssa ajoin saman kisan myös viime vuonna. Silloin Tero vaihtoi välillä Leonidaksen automaatin vaihteitakin, mutta sähköautolla ajaessa hänelle jäi vain kartanluku. Toivottavasti ei ollut hirveän tylsää!

Kilpailun keskinopeuspyynnit olivat hyvin maltillisia; 50 km/h molemmin puolin. Mutta miten kovaa pitäisi oikeasti ajaa? Toisin kuin lentävällä Leonidaksella, nyt tavoitteena oli ajaa niin hitaasti kuin mahdollista. Oli siis ensiarvoisen tärkeää löytää sellainen nopeus, että pysytään aikataulussa muttei ajeta yhtään liian kovaa.

Käytiin Teron kanssa tiekirjaa läpi ennen lähtöä. (Kuva: Marko Jokela)

Osalla jaksoista keskinopeuspyynti oli niin matala, että piti tarkastaa tiekirjasta useampaan kertaan, ettei jaksolla ole jotain hidastetta. Esimerkiksi kakkosjakson pituus oli 33 km ja keskinopeuspyynti 46,8 km/h, vaikka matkalla oli vain 4 km 30-40 km/h rajoituksia. Olisi ollut hyvä asettaa hieman korkeammat nopeudet, niin olisi ollut enemmän haastetta ja vähemmän tientukkona oloa. 

Eräällä 70 km/h rajoitetulla tiellä ajoin pitkään 50 km/h nopeutta. Perässä ajoi auto ja moottoripyörä, jotka eivät menneet ohi, vaikka tie oli tyhjä ja näkyvyyttä satoja metrejä. Mutta mitä tapahtui kun keskiviiva muuttui keltaiseksi ja vastaantulijoita alkoi näkyä? Nämä molemmat teiden sankarit päättivät mennä saman tien ohi. Ei voi tajuta... 

Köröttelyä keskellä peltoaukiota, näkyvyyttä ties kuinka kauas!

Stereotyyppistä ajoa Bemarilta, kun ensin ei voi millään ohittaa mutta sitten kun se on kiellettyä, on pakko mennä ohi...

Ja moottoripyörä perässä vastaantulijoiden nenän edestä.

Kilpailu oli sujui tosi hyvin; olimme oikeaan aikaan joka paikassa eikä sähköautolla tullut reilun moottorijarrutuksen ansiosta edes ylinopeuksia.

Toiseksi viimeistä aikatarkastusasemaa lähestyessämme tapahtui jotain odottamatonta. Käännyimme edeltävässä risteyksessä oikealle kohti AT:ta, mutta oudosti AT-aseman auto jäi vasemmalle puolellemme, vaikka sen pitäisi jäädä aina oikealle. Ilmeisesti olisi pitänyt kiertää AT jostain? Siinä vaiheessa minuuttimme oli alkanut eikä ollut aikaa keksiä uutta reittiä joten tein vain U-käännöksen ja pysähdyimme asemalle.

Viimeisin jakso oli kisan haastavin. Alussa oli pitkän matkaa 80 km/h rajoitusta eikä siinä passannut hidastella, että saisimme nostettua keskinopeuden riittävän korkealle. Loppumatkasta tiedossa oli 40 km/h rajoituksia ja lukuisia liikennevaloja, joissa palaisi väkisin aikaa.

Lähtiessämme jaksolle totesin, että joudumme nyt hyvästelemään rakkaan ystävämme; 9,5 kWh/100 km keskikulutuksen. Mutta mitä vielä! Keskikulutus käväisi 9,6 kWh/100 km:ssa, mutta palasi takaisin ja maalissa se oli enää 9,4 kWh/100 km! Tämä oli yllättävä tulos, sillä tutkimukseni perusteella kulutuksen olisi pitänyt nousta. Mutta emme tietenkään valittaneet!

Tulokset

Kilpailun autovalinta meni nappiin sillä IONIQin kulutusmittari näytti kilpailun lopuksi 9,4 kWh/100 km, mikä oli todella vähän! Pikainen kysely kisan jälkeen osoitti, että yhtä vähään oli yltänyt ainoastaan pikkuinen BMW i3. Sähköautojen voittajan ratkaisisi siis mahdolliset virheistä annetut sakot.

Tero ja kilpailun vähäruokaisimmat sähköautot; Hyundai IONIQ electric ja BMW i3.

Tuloksia odotellessamme ihmettelimme tiekirjan puutteellista merkintää kohdassa, jossa olimme kääntyneet oikealle ja päätyneet AT-asemalle väärin päin. Selvisikin että kyseessä oli kartanlukuvirhe. Siinä olisi pitänyt ajaa vielä suoraan ja kääntyä vasta seuraavasta risteyksestä, jolloin olisimme tulet AT:lle korttelin takaa. Nyt käytännössä oikaisimme jonkun 100 metriä.

Emme tässä vaiheessakaan tajunneet miten isosta virheestä on kyse, vaan vielä tulostaulua katsoessa ihmettelin mistä ihmeestä olimme saaneet 15 % sakkoa. Kilpailun johto sitten selvensi että olimme ajaneet väärää reittiä.

Käännyimme tästä oikealle vaikka olisi pitänyt jatkaa vielä suoraan.

Lajisäännöissä sanotaan että virheellinen suoritus voi johtaa kilpailusta hylkäämiseen, mitä tämä oikaisumme kai käytännössä oli. Olivat meinanneetkin ensin hylätä meidät ja toisen saman virheen tehneen joukkueen kokonaan kisasta.

Hylkäys oli kuitenkin vaihdettu 15 % sakkoon, jonka kilpailija saa, jos reittitarkastuskortista puuttuu merkintä, vaikka tässä kisassa reittitarkastusasemia ei ollutkaan. Mutta jos siellä korttelissa jossa emme käyneet olisi ollut jokin bongattava asia, meiltä olisi puuttunut se.

Minulle oli yksi ja sama vaikka meidät olisi hylätty, sillä tämä virhe pilasi joka tapauksessa kilpailumme. Sakko nosti kulutuksen 10,8 kWh/100 km:iin ja pudotti meidät kuuden auton luokassa neljännelle sijalle.

AL-Helsinki Ecorunin tulokset. Sähköautojen kulutukset on katsottu suoraan autojen ajotietokoneista.

On todella turhauttavaa, että nyt kun olen päässyt ajamaan kilpailukykyisillä autoilla, olen saanut toistuvasti jonkun sakon, joka on pilannut hyvän ajon. Viime elokuussa ajoin kaasuautojen pienimmän kulutuksen, mutta sain sakot kun kaasuautooni ei mahtunut riittävästi bensaa ja ajoin lisäksi ylinopeutta tutkaan…

Positiivisena puolena on todettava, että vaikka tässäkään kisassa ei tullut menestystä, niin se ei poista sitä tosiasiaa, että osasin ajaa sähköautolla älyttömän taloudellisesti! Miten vähällä pääsisin, jos ajaisin sähköautolla enemmänkin?

Ja niin, onhan menestyksettömyydestä etua perheelleni. Katsokaas kun ei tule pokaaleja, niin mieheni legoautokokoelmat mahtuvat paremmin hyllyille! 

Taloudellisuusajoa sähköautolla - Kuopion Autokauppa EcoRun 6.4.2019

torstai 25.04.2019 Avainsanat: Ecorun , Sähköauto , Taloudellinen ajo

Hienoja uutisia! Sähköautot ovat tänä vuonna mukana taloudellisuusajon EcoRun-cupissa BEV-luokkana.

Mutta olisitko arvannut, että tämä ei ole ensimmäinen kerta kun sähköautoilla pihistellään? Jo kauan sitten 90-luvulla lajin kukoistuskaudella postin pikkuiset Elcat-sähköautot kisasivat omassa luokassaan! 

Sähköautot ovat ecoruniin enemmän kuin tervetulleita. Olen totaalisen kyllästynyt taloudellisuusajokilpailujen aikaa vieviin ja äärimmäistä tarkkuutta vaativiin takkauksiin ravistelulenkkeineen ja sähköautoilla nämä kaikki jäävät pois. Jäävät ne tosin pois kaasuautoillakin, joiden kaasutankki täyttyi automaattisesti parissa minuutissa vain nappia painamalla.

Mutta miten sähkön kulutus sitten mitataan? Todellisen kulutuksen saisi ymmärtääkseni mitattua lataamalla akun täyteen kisan alussa ja lopussa energiamittarin kanssa. Se on käytännössä mahdotonta kisaolosuhteissa, koska lataaminen veisi liikaa aikaa ja vaatisi useita latureita. Niinpä ainakin tällä kaudella sähkön kulutus katsotaan suoraan ajotietokoneesta.

En usko, että sähköautojen ajotietokoneiden näyttämä lukema on absoluuttisen tarkka kuten ei ole pottomoottoriautoissakaan, joissa heittoa on välillä desikaupalla. Sähköautojen tuloksiin pitää siis suhtautua varauksella.

Mutta ei nyt heitetä kirvestä kaivoon ennen kuin testataan! Sähköautot ovat tulevaisuutta ja taloudellisuusajon on lajina mukauduttava siihen ellei halua kuolla kokonaan pois.

Menomatkalla Kuopioon satuin samaan aikaan latausasemalle Tesla Model 3 kanssa. Upea auto, jonkamuotoilukieli oli jostain ihan eri maailmasta kuin Konan. 

Ensimmäinen taloudellisuusajokilpailu sähköautolla

Kuopiossa ajettiin huhtikuun alussa ecorun-harjoituskilpailu, jossa kaikkien autojen kulutukset katsottiin simppelisti autojen ajotietokoneista.

Minun piti alunperin lähteä kilpailuun Jyväskylän Autotarvikkeen lainaamalla Hyundai Ioniq sähköautolla, mutta se ehdittiin myydä ennen kisaa, joten autoksi vaihtui Hyundai Kona - sähköinen sekin.

Oli selvää, ettei korkealla Konalla pärjäisi yhtä hyvin kuin aerodynaamisella Ioniqilla, mutta sain silti hyvää harjoitusta taloudellisuusajoon talven tauon jälkeen ja lisäksi tärkeää kokemusta kisailusta sähköautolla. Tulevana viikonloppuna ajan kauden ensimmäisen virallisen kisan Hyundain maahantuojan lainaamalla Ioniq electricillä!

Ajettuani pari kautta ecorunia Jaakon kanssa kaipasin vaihtelua ja rekrytoin Kuopioon kartanlukijaksi kaverini Ilpon. Hän pärjäsi oikein hyvin ja omasi paikallistuntemustakin, mistä oli mukavasti etua. Oli silti ihan erilaista ajaa ensikertalaisen kuin kokeneen kanssa, kun ei ihan täyttä vastuuta aikataulutuksesta uskaltanut antaa.

Kilpailun ensimmäisellä jaksolla oli pitkä pätkä moottoritietä sekä jonkin verran taajamaa. Jaakko olisi osannut uskomattomalla Excel-taulukollaan laskea tarkkaan, miten kovaa moottoritiellä olisi pitänyt ajaa, mutta nyt se meni lähinnä mutulla. Ajoin kyllä keskinopeutta varastoon, mutta en ajatellut ollenkaan, miten paljon reitin lopulla Siilinjärven keskustassa olevat liikennevalot veisivät aikaa. Jouduttuamme pysähtymään kahdesti samoihin valoihin - joilla on Ilpon mukaan oma tahto - ei aikataulumme pitänyt enää millään ja myöhästyimme puolisen minuuttia aikatarkastuspisteeltä.

Seuraavat jaksot pyörivät Kuopion taloudellisuusajokilpailuille tuttuun tapaan apilan lehtinä Pajulahdessa sijaitsevan Man-Oil aseman ympärillä, jossa oli kaikki kilpailun AT:t maalia lukuun ottamatta.

Taloudellisuusajo on välillä todellista extreme-testiä, kun autolla ajetaan vaihtelevissa olosuhteissa suhteellisen kovaa. Hiekkateilläkään ei passannut jäädä himmailemaan, sillä jaksojen keskinopeuspyynnit olivat olosuhteisiin nähden varsin korkeat 65-68 km/h.

Hyvin nopeasti kävi ilmi, että korkealla korilla ja pehmeällä alustalla varustettu Kona ei ollut ihan paras auto tälle reitille. Tiet olivat sen verran kehnossa kunnossa, että Subarun ralliauto olisi ollut toimivampi ratkaisu! Meno oli välillä aika huojuvaa.

Reitille osui useampia kelirikkoisia teitä, joiden olosuhteet vaihtelivat mutavellistä jäätikköön. Välillä tuntui, että auto oikein juuttui mutaan ja välillä taas luisteltiin mutaliirrossa. Eräässä varjoisessa mäessä tiessä oli syvät jäiset urat ja kiitin onneani, ettei autoliike ollut ehtinyt vaihtaa Konaan kesärenkaita toisin kuin erään toisen kilpailijan autoon. Totta puhuen kitkarenkaillakin vähän jännitti…

Rapa lensi niin, että vihreää autoa ei meinannut enää tunnistaa vihreäksi kilpailun jälkeen.

Miten taloudellisuusajo sähköautolla sitten eroaa perinteisellä polttomoottorilla ajamisesta?

Suurin ero tulee tietysti sähköauton regeneroivasta jarrutuksesta, jolla auton voi hidastaa lähes pysähdyksiin saakka koskematta varsinaisiin jarruihin ja samalla akku latautuu. Vähän kuin turboboostattu moottorijarrutus siis! Tämä tekee sähköautosta paljon anteeksiantavamman hidastuksille kuin polttomoottori, mutta toki silläkin mielellään välttää turhia pysähdyksiä.

Hyundai Konan regeneroinnin voimakkuus valitaan rattivaihteilla neljästä eri tasosta, joista miedoin on sama kuin rullaisi vapaalla. Pidin kilpailussa maantiellä regenin ykköstasolla ja kasvatin sen mukaan, miten nopeasti auto piti saada hidastumaan. Regenin voimakkuus pääsi tosin välillä yllättämään ja jouduin välillä korjaamaan liikaa hidastumista kaasulla.

Taloudellisuusajokilpailujen reitit ovat yleensä 200 km tai yli, mikä on osalle sähköautoista jo kantaman ylärajalla. Raskaan kelin yllättämä BMW i3:lla (jonka akun koko on 33 kWh) ajanut tiimi pohti jo tauolla, että pääsevätkö yleensä maaliin.

Reilun kokoisella 64 kWh akulla varustetulla Hyundai Kona electricillä ei tätä ongelmaa ollut, vaan 197 km pituisen kilpailun jälkeen siinä oli rangea jäljellä vielä 158 km. Helmikuussa ajamaani Nissan Leafiin verrattuna se oli todella leppoisa sähköauto, kun akun riittävyydestä ei tarvinnut stressata yhtään.

Konan kulutusmittari näytti kilpailun päätteeksi 15,1 kWh/100 km. Saimme kuitenkin sakkoa yhdestä myöhästymisestä ja yhdestä ennakkoon saapumisesta (Wtf? Missä teimme laskuvirheen?) yhteensä 5%, joten lopullinen kulutus oli 15,86 kWh/100 km. Se oikeutti kahden sähköauton luokassa kakkossijaan.

Konan lukemat kilpailun jälkeen. Autossa on harmillisesti vain yksi nollattavissa oleva ajotietokone joka sisältää niin kulutuksen kuin tripinkin, joten jouduin poikkeuksellisesti käyttämää kännykkää trippimittarina auton sijaan. 

Ensimmäiseksi porhalsi BMW i3, jonka kulutus oli mittarin mukaan 13,4 kWh/100 km; sakkojen jälkeen 13,67 kWh/100 km. Ja pääsivät tosiaan maaliin, rangea jäi jäljelle vielä 20 km.

Kuopion kilpailussa testattiin myös EcoRunin uuden yhteistyökumppanin Kihon ajoneuvojen seurantajärjestelmää. Kaikkien osallistujien autoihin laitetaan seurantapalikat, jotka lähettävät koko ajan pilveen tietoa, missä autot liikkuvat ja millä nopeudella.

Järjestelmä tulee olemaan käytössä tulevan viikonlopun AL-Helsinki EcoRunissa, mutta en tiedä missä laajuudessa. Lajiryhmässä olemme ainakin pohtineet, että siitä voitaisiin tarkistaa saapumisajat aikatarkastuspisteille sekä tarkkailla mahdollisesti ylinopeuksia samaan tapaan kuin Skoda Economy Runissa.

Ps. En ole ikinä kuorruttanut autoa näin tehokkaasti mudalla!

 

Sähköauto ilman kotilatausmahdollisuutta ja 10 muuta tarinaa sähköauton lataamisesta

perjantai 12.04.2019 Avainsanat: Koeajo , Muilla autoilla ajaminen , Nissan , Reissut , Sähköauto , Talvi

Miten elämä muuttuu, kun vaihtaa polttomoottoriauton sähköautoon? Rajoittaako sähköauton lataaminen elämää tai aiheuttaako se ylimääräistä stressiä? Miten pitkälle yhdellä latauksella pääsee?

Näihin kysymyksiin lähdin etsimään vastauksia, kun sain helmikuussa vajaaksi pariksi viikoksi käyttööni Nissan Leaf 40 kWh sähköauton. Voitin sen Auto 2018 -messujen #nissanhalfleaf-kilpailusta.

Sähköautoilukokemukseni rajoittuu Tesla Model S:ään, joka oli käytössäni yhden viikonlopun kolme vuotta sittenKirjoitin siitä latausjutunkin. Teslasta on kuitenkin niin kauan aikaa ja laina oli lyhyt, että lasken itseni sähköautoilijana ihan aloittelijaksi.

Osa tämän jutun tapauksista lienee sellaisia, että ne ovat kokeneemmille sähköautoilijoille arkipäivää, mutta aloittelijalle kaikki on uutta ja ihmeellistä ja sen näkökulman haluan tuoda asiaan. Koska nämä ovat niitä juttuja, joiden pitää olla kunnossa, että suuri massa on valmis siirtymään sähköautoiluun.

Auton taustatiedot

Nissan Leaf 40 kWh mallin toimintamatka on WLTP-syklillä mitattuna 270 km. Täyteen ladattuna auto ilmoitti talvikelissä toimintamatkaksi 210 km.

Leafin Akun lataa keskinopeassa Type 2 -latauspisteessä tyhjästä täyteen 7,5 tunnissa. Type 2 syöttää vaihtovirtaa 22 kW teholla, mutta Leafin sisäinen laturi hyödyntää vain yhtä vaihtovirran kolmesta vaiheesta 6,6 kW teholla.

50 kW pikalaturissa akun lataa 20 %:stä 80 %:iin noin tunnissa. Lataus hidastuu mitä täydempi akku on, joten pikalaturilla ei yleensä kannata ladata akkua täyteen saakka.

Tavallisesta pistorasiasta akun lataa täyteen reilussa vuorokaudessa.

Tämä juttu käsittele siis vain auton lataamista. Tästä voit lukea kirjoittamani jutun Leafin koeajosta!

Auton päivittäinen lataaminen työpaikalla

Mielestäni sähköauton omistamisen perusta on toimiva kotilataus. Kun auto on kotona aina töpselin päässä, niin liikenteeseen lähtiessä akku on aina täynnä.

Minulla ei ollut kotona mahdollisuutta ladata autoa, mutta onneksi työpaikallani on keskinopea Type 2 -latauspiste, jossa sain Leafin akun täyteen aina työpäivän aikana. 

Työpaikan latauspiste on aniharvoin käytössä, joten sain auton lataukseen aina kun halusin. Joka päivä en jaksanut ladata sitä vaan vain silloin kun akku oli tyhjillään tai olin lähdössä pidemmälle.

Yhtenä aamuna, kun Leafin akku oli vain 13% ja range 35 km, kävi se, mitä sähköautoilussa eniten pelkään. Auto pitäisi saada latautumaan, mutta latauspaikka onkin varattu. Siinä seisoi vieläpä ihan tavallinen pakettiauto!

Marssin siitä sitten töihin miettimään jatkotoimenpiteitä. Ensisijaisesti ajattelin soittaa auton kuskille. Lisäksi kirjoitin jo valmiiksi heippa-lapun, jonka jättää auton ikkunaan, jos en saisi kuskia kiinni. Palatessani varttia myöhemmin pihalle tarkistamaan tilannetta auto olikin lähtenyt, joten ongelma ratkesi ihan itsestään ja sain auton latautumaan.

Sähköautolla Lappiin?

Kaupunkipyörittelyssä virtaa riittää aina, mutta entä sitten kun sähköautolla pitää päästä vähän kauemmas?

Jostain syystä yleisessä keskustelussa ihmisillä on usein suunnaton tarve ajaa sähköautolla Lappiin yhdeltä istumalta. Minulla ei ollut tarvetta päästä niin kauas, mutta kokeilin sähköautolla reissaamista ajamalla Ylivieskaan, jonne on matkaa Jyväskylästä 240 km. Leafin range talvella oli ajotietokoneen mukaan noin 210 km, joten auto olisi ladattava matkan varrella.

Jyväskylästä nelostietä pohjoiseen ajaessa ensimmäinen 50 kW pikalaturi sijaitsee 134 km päässä Pihtiputaalla Niemenharjun matkakeskuksessa. Muita ei matkan varrella ole, joten auto olisi pakko ladata siinä.

Tein reissun poikkeuksellisesti yksin, sillä armas mieheni kieltäytyi lähtemästä mukaan. Häntä ei kiinnostanut yhtään matkan pitkittyminen lataamisen takia eikä epävarmuus siitä, toimiiko laturi tai onko joku muu varannut sen jolloin matka pitkittyy entisestään.

Lataaminen matkan varrella Pihtiputaalla - lataus keskeytyi itsestään

Jännitin Niemenharjun matkakeskukselle kaartaessani eniten sitä, olisiko pikalaturi vapaana. Jos ei olisi, venähtäisi päivällisaika turhan pitkäksi. Onneksi paikalla ei ollut ketään ja sain kytkettyä auton Fortum Charge & Drive laturiin. Autossa oli mukana Fortumin RFID-tagi, jolla lataukset menivät Nissanin maahantuojan piikkiin.

Lähtiessäni matkaan akun varaus oli 100% ja kantama 217 km. Kun täyden akun kapasiteetti on 40 kWh, voidaan laskea että oletettu kulutus on 18,4 kW/100 km.

Tauolle tullessani varaus oli 29% ja kantama enää 74 km. Matkaa oli 134 km, mutta kantamasta hupeni 183 km eli noin 37% arvioitua enemmän. Kulutukseni oli ajotietokoneen mukaan kuitenkin vain 16,1 kW/100 km, joten en ymmärrä miksi kantamasta hävisi noin paljon.

Sähköautoilijat korostavat aina, että pitkillä matkoilla on muutenkin hyvä pitää taukoja, joten matkan varrella lataaminen on ihan ok. Asennoiduin siis sähköautoilijaksi ja nautin päivällisen matkan varrella. Normaalisti olisin syönyt kotona lähtiessä ja ajanut tuon reilun kolmen tunnin rupeaman yhdeltä istumalta.

Mutta siinä missä minä söin lautaseni tyhjäksi, Leafilla ei ollut ruokahalua vaan puhelinsovellus ilmoitti 76% kohdalla, että lataus on keskeytynyt. Varaus riittäisi kuitenkin viimeiselle 110 km matkalle, joten en jaksanut kesken ruokailun käydä laittamassa latausta takaisin päälle.

Leafin akku latautui 28 minuutissa 16,44 kWh verran. Pikalataus maksoi 0,20 e / minuutti, joten lataus maksoi kokonaisuudessaan 5,60 e.

 

Lataaminen perillä Ylivieskassa - minuuttihinnoiteltu latauspiste ei ole parkkipaikka

En voinut ladata autoa Ylivieskassa veljeni luona, mutta onneksi läheisen Osuuspankin seinässä on Fortumin Charge & Drive Type 2 -latausasema. Aamulla akku olisi täynnä ja auto valmiina päivän seikkailuihin.

Pari tuntia myöhemmin tajusin, että vaikka auto latautuu vain 7 tuntia, laskutus juoksee niin kauan kuin auto on kiinni tolpassa.

Periaatteessa oli ihan turhaa säästellä, sillä Fortumin poletilla maksetut lataukset menivät Nissanin piikkiin, mutta kun on säästäväinen niin on säästäväinen. Myös muiden rahojen osalta. Kävin siis hakemassa auton pois.

Akun varaus oli Ylivieskaan saapuessani 16% ja kantama 43 km. Reilun kahden tunnin latauksen aikana varaus kasvoi 56%:iin ja range 137 km:iin. Lataus maksoi 0,04 e minuuttihinnalla reilu 5 euroa.

Lataaminen aamulla Ylivieskan Kärkkäisellä - muista tarkistaa laturin nopeus etukäteen

Keskeytin illan latauksen osittain siitä syystä, että olimme aamulla menossa Kärkkäinen-tavarataloon, jonka pihassa on ilmainen latauspiste. Olin saanut jostain päähäni, että siellä olisi pikalaturi, mutta se olikin tavallinen Type 2.

Hidaslataus oli pieni takaisku, mutta ei vaikuttanut päivän kulkuun, koska akku oli latauspisteelle tullessa vielä puolillaan. Pitää muistaa jatkossa tarkistaa huolellisemmin, minkä tyyppinen kohteena oleva latauspiste on. 

Suurin haaste lataamisessa oli saada Leafin latausluukku auki, sillä edellisillan loska oli jäätynyt yöllä kiinni. Automyyjä oli onneksi vinkannut että jääraappa on hyvä työkalu avaamiseen ja sillä sainkin väännettyä luukun auki. Itse lataaminen oli helppoa eikä vaatinut kuin pistokkeen kiinnittämisen tolppaan.

Akun varaus oli noin 50% ja range reilu 120 km latauspisteelle tullessani. Tunnin latauksen jälkeen varaus oli 69% ja range 165 km.

Lataaminen Kalajoella - pikalaturi ei toiminut

Ostosreissun jälkeen suuntasimme 40 km päähän Kalajoen kylpylään. Ennen altaisiin hyppäämistä käväisimme kahvilla Ostoskylä Raitti -kauppakeskuksessa, jonka pihassa on Fortumin pikalaturi. Nyt saisin akkuun reilusti virtaa!

Mutta kuinkas sitten kävikään? Latauslaite ei reagoinut RFID-tagin näyttämiseen muuten kuin piippailemalla ja ilmoittamalla, että irrota kaapeli autosta. Yritin käynnistää latauksen ainakin neljästi, mutta aina sama juttu. Hylkäsin latauslaitteen muutaman ruman sanan saattelemana ja ajoin viereiselle Type 2 -latauspisteelle. Sekään ei suostunut lataamaan ekalla yrittämällä, mutta toisella alkoi ladata.

Sähköauton vakiovarustukseen pitäisi muuten lisätä lumilapio, sillä molempiin Raitin latausasemiin ylettääkseni jouduin astumaan lumihankeen.

Kahvitaukomme kesti 39 min, minä aikana akkuun meni 4,223 kWh sähköä. Lataus maksoi 0,04 e minuuttihinnalla 1,56 e. Akun varaus oli tämän jälkeen 54% ja range 125 km.

Lataaminen Ylivieskan Centria ammattikorkeakoululla - pikalaturi olikin hidaslaturi

Olin ajatellut, että lataisin auton seuraavana aamuna Ylivieskan Centria ammattikorkeakoulun ilmaisesta pikalaturista. Akku tulisi täyteen pikalaturissa noin tunnissa, minä aikana voisimme käydä vaikka kävelylenkillä. 

Illalla Ylivieskaan palatessamme akkua oli jäljellä enää 16%, joten päätin käydä testaamassa Centrian saman tien. Tulisi sitten samalla aamulle varmuus, että se toimii.

Centrian pikalaturissa oli huomautus, että sitä suositellaan vain Nissan Leafin lataamiseen. Sopi minulle siis! Chademo-liitin oli erilainen kuin aiemmat, koska siinä oli hassu kahva, joka piti osata kiinnittää, että lataus kytkeytyy. Pienen säädön jälkeen auto saatiinkin latautumaan.

Pikalaturi syötti akkuun 2,1 kWh sähköä 8 minuutissa.

Latauksen hitaahko nopeus herätti Instagramissa pientä ihmetystä, sillä 50 kW Chademosta pitäisi saada enemmän sähköä kuin mitä sain. Kävikin sitten ilmi, että Centrian Chademo on teholtaan vain 16 kW eikä suinkaan 50 kW. Kannattaa siis tarkistaa, minkä tehoisia laturit ovat, ettei tule pettymyksiä. Ei minulle tullut mieleenkään, että latauskartalla näkyvä oranssi pikalatauspiste olikin hidas pikalataus.

Lataaminen Ylivieskassa täyteen kotimatkaa varten

Leafin akun täyttäminen 16 kW pikalaturilta olisi vienyt turhan kauan, joten muutin suunnitelmia ja vein auton aamulla tutulle Osuuspankin Fortum Charge & Drive Type 2 -laturille.

Auto oli latauksessa lopulta 8 h. Akku tuli täyteen jo 6,5 h kohdalla, mutta minuuttiperusteinen maksu pyörii niin kauan kuin auto on kiinni tolpassa. Lataus maksoi 0,04 e/min, joten hintaa kertyi kokonaisuudessaan 19,20 e.

Lataaminen kotimatkalla Niemenharjun matkakeskuksella - tylsää odottelua

Paluumatkalla keli oli plussan puolella ja tiet märkiä ja loskaisia. Tämä näkyi myös kulutuksessa, joka nousi huomattavasti tulomatkasta ollen 19,6 kWh/100 km.

Lataustauko oli jälleen pidettävä Pihtiputaalla, jonka laturi oli onneksi tälläkin kertaa vapaana. Auto töpseliin ja ... sitten vain odottelua. Lähdin matkaan suoraan ruokapöydästä, joten puolentoista tunnin ajon jälkeen ei ollut tarvetta syödä mitään. Kahvi ei maistu, joten ei sitäkään. Niinpä sitten istuin autossa ja sometin 40 minuuttia, mutta mieluummin olisin käyttänyt tuon ajan matkan tekoon ja ollut aiemmin perillä.

Auton toimintamatka oli lähtiessä 210 km ja tauolle tullessa 62 km. Olin ajanut vain 111 km, joten kulutus oli 33% auton arvioimaa isompi. Kotiin oli vielä 141 km, joten laskin, että auton toimintamatka pitäisi olla vähintään 171 km, että uskalsin lähteä jatkamaan matkaa. 

Latasin autoa 41 minuuttia ja sain siinä ajassa 21,44 kWh sähköä. Lataus maksoi 8,20 e. Akun varaus oli latauksen päätteeksi 88% ja toimintamatka 183 km.

Lataaminen Prisma Seppälässä - latausaseman käytettävyys 4-

Viikon ruokaostoksilla kävimme Seppälän Prismassa, jossa on kolme Type 2 -latausasemaa. Ne ovat Liikennevirran operoimia, mutta Prisma tarjoaa lataamisen ilmaiseksi. Lataustolpan saa auki millä tahansa RFID-tunnisteella, vaikkapa S-Etukortilla.

Leafin lataus meinasi tyssätä siihen, että en saanut lataustolppaa auki. Vaikka kuinka liikuttelin S-Etukorttia luukun yläreunassa olevan tarran alueella, luukku pysyi kiinni. Kun se lopulta aukesi, näytti siltä, ettei kohdistustarran kohdalla ole muuta kuin metallinen ovi. Korttia olisi pitänyt varmaan näyttää tolpan yläreunan alueelle jossa palaa valo. 

Kaupasta tullessa päätin kuvata Instagramiin videon lataustolpan heikosta käytettävyydestä (2. kuva) ja olisi kyllä itkettänyt jos ei olisi naurattanut, koska minulta meni minuutti ennen kuin sain luukun taas auki! Viereiseen ruutuun kurvannut Ampera-kuski ei saanut oman tolppansa luukkua myöskään auki, vaan joutui siirtämään autonsa seuraavaan ruutuun.

Ladatessani Leafia Prisman parkkihallissa mietin, että ilmainen Type 2 -lataus on lähinnä hyvää mainosta liikkeelle. Hirveän pitkälle sillä ei kuitenkaan pääse, ellei kaupassa viihdy vähintään tunnin.

Viivyimme Prismassa 45 minuuttia ja siinä ajassa akku ehti täyttyä 4,5 kWh verran. Varaus kasvoi 65% -> 78% ja toimintamatka 142 km -> 174 km.

Lataaminen viikonloppuna Palokan Lidlissä - ilmainen pikalaturi <3

Käydessämme toisena viikonloppuna anoppilassa Leafin reipas kulutus pääsi yllättämään. Pois lähtiessä auto näytti rangeksi 76 km ja varaus oli 30%. Sen piti riittää ihan hyvin kotiin, koska matkaa oli vain 49 km. Perillä varaus oli kuitenkin enää kuumottava 5% ja range 13 km. Jo matkan varrella auto alkoi valittaa, että etsi nyt hyvä ihminen latauspaikka!

Optimaalisessa tilanteessa sähköautoilija ajaisi kotiin, laittaisi töpselin seinään ja lähtisi aamulla taas liikkeelle. Mutta missä ladata auto kun kotona ei onnistu? Arkena olisi ollut helppo jättää auto työpaikan laturiin, mutta viikonloppuna se ei ollut vaihtoehto.

Ratkaisu löytyi Palokan Lidlistä, joka hemmottelee asiakkaitaan ilmaisella pikalaturilla! Pikalaturi ja Lidl ovatkin hyvä kombo, koska ko. kaupassa käyntiin menee harvoin varttia enempää, mutta vartissa akku ehtii latautua pikalaturista jo ihan kivasti. Paikalla on myös Type 2 -latausmahdollisuus.

Jyväskylässä on myös Liikennevirran pikalaturi Tourulassa Kivääritehtaalla, mutta suosin tietysti Lidliä sen ilmaisuuden takia. Tuli toki tehtyä vähän heräteostoksia latauksen aikana, ettei se ihan ilmainen ollut. Suurin jännitys Lidlin parkkihalliin kurvatessa oli aina, että onko laturi varattu. Yhden kerran se oli (menimme silloin Prismaan) ja kahdella kertaa ei.

Ensimmäisellä pikalatauskerralla Leafin akkuun meni 16 minuutin kauppareissun aikana 11,86 kWh sähköä, mikä kasvatti varauksen 5 -> 34 % ja rangen 13 -> 88 km.

Toisella pikalatauskerralla Leafin akkuun meni 15 minuutissa yllättäen vain 4,8 kWh sähköä, mikä on alle puolet edelliskerran määrästä. Akun varaus oli lopussa 76%, mutta ei kai latauksen pitäisi vielä tuossa vaiheessa hidastua noin paljon? 

Yhteenveto

Lähdetään siitä, että sähköauto vaatisi kotilatausmahdollisuuden. Ilman sitä pari viikkoa Leafilla oli vähän extreme-testi. Työpaikan latausmahdollisuus onneksi pelasti paljon, mutta viikonloppujen autoilut vaativat luovuutta!

Reissut sähköautolla vaativat erilaista suunnitelmallisuutta kuin polttiksella. Toki kun "laji" tulee tutummaksi, oppii tuntemaan auton kantaman ja vakiovierailupaikkojen latauspisteet. Nyt kun auto oli vieras, akku pieni ja kulutusmittari ylioptimistinen, stressasin reissun päällä jatkuvasti hieman akun riittämistä ja latasin autoa enemmänkin kuin olisi tarvinnut.

Ylivieskan reissulla olisin kyllä selvinnyt vähemmilläkin latauskerroilla, jos olisin tehnyt kotiläksyt hyvin eli tarkistanut latauspaikkojen tehot etukäteen enkä myöskään ryhtynyt ylisäästäväiseksi.

Lataustauot pidemmillä matkoilla ovat ok jos kaipaa taukopalaa, mutta ruokapöydästä ruokapöytään matkatessa kolmen vartin pysähdys pelkän lataamisen vuoksi on tylsä!

Pääteiden varrelle tarvittaisiin tiheämmin pikalatureita, koska nyt niitä oli esimerkiksi nelostiellä reitilläni tasan yksi. Siihen olisi siis pakko pysähtyä ja pitää sormet ristissä, ettei kukaan muu ole lataamassa, ettei matka pitene entisestään.

Oma hommansa sähköautoilussa on latauspisteiden etsintä. Käytin siihen Sähköautoilijat ry:n ylläpitämää latauskartta.fi palvelua ja maailmanlaajuista PlugShare-palvelua, joissa molemmissa voi rajata hakua lataustyypeillä.

Bensa-asemaakin joutuu joskus etsimään uudelta paikkakunnalta, mutta yleensä isot kyltit pääteiden varressa riittävät opasteeksi. Sähköautojen latauspisteistä ei sen sijaan paljon huudella, ote on turvauduttava verkkopalveluihin. Niistä näkee myös, miten nopeasti sähköä saa. Reissun päällä ei yleensä ole aikaa pysähtyä hidastelemaan Type 2:een.

Elämää Leafin jälkeen

Viime viikonloppuna minulla oli Kuopion Autokauppa Ecorun taloudellisuusajokilpailussa lainassa 64 kWh akulla varustettu Hyundai Kona Electric. Sillä oli paljon leppoisampi ajaa kuin Leafilla, kun akku vain riitti ja riitti.

Kilpailun 200 km matkan jälkeen auton kantama oli vielä 150 km, olisin päässyt sillä melkein takaisin Jyväskylään saakka! Ison akun miinuspuoli on pitkä odottelu pikalaturilla, mutta toisaalta akkua ei tarvitse ladata läheskään täyteen ja silti autolla pääsee pitkälle. Lataus siis hidastuu mitä täydempi akku, joten on ajallisesti tehokkaampaa lopettaa lataus esim. 80% kohdalla.

Ensi viikolla haen Vantaalta Hyundain maahantuojalta lainaan Ionic Electricin, jolla ajan viikkoa myöhemmin pk-seudulla järjestettävän taloudellisuusajokilpailuun. Ioniqilla saattaa stressikäyrä taas nousta, sillä akku on vain 28 kWh ja luvattu range 280 km. Saa nähdä myös pääsenkö jonottelemaan kotimatkalla pikalatureille, sillä kiirastorstaina lienee muutama muukin liikenteessä...

Kona- ja Ioniq-seikkailuistani pääsette lukemaan tulevissa blogipostauksissani, joten pysykää kuulolla!

Testissä kuljettajan pikku apuri: automaattiset kaukovalot

sunnuntai 17.03.2019 Avainsanat: Nissan , Pimeällä ajo , Valot

Oletko koskaan miettinyt pimeällä ajaessa, miten ärsyttävää on, kun koko ajan joutuu vaihtamaan pitkien ja lyhyiden valojen välillä, kun autoja tulee vastaan. Juuri kun olet vaihtanut kaukovalot takaisin niin eikö seuraavasta mutkasta ilmesty taas auto! Ja taas vaihdetaan, ja taas...

Autoissa paljon yleistyneet automaattiset kaukovalot tekevät pimeällä ajamisesta helppoa. Kun auto vaihtaa valot tarpeen mukaan lyhyille tai pitkille, on kuskilla taas yksi asia vähemmän huolehdittavana. 

Hienoimmat kaukovaloavustimet muuttavat valokeilan muotoa niin, että käytössä on koko ajan maksimaalinen valoteho ilman että vastaantulija häikäistyy. Yksinkertaisemmat vain sytyttävät ja sammuttavat kaukovaloja ihan kuin kuski itsekin tekisi.

Automaattiset kaukovalot Nissan Leafissa

Pääsin testaamaan yksinkertaista kaukovaloassistenttia taannoin koeajamassani Nissan Leaf sähköautossa. Ajoin pimeällä yli 500 km, joten kaukovaloautomatiikan toiminta ehti tulla tutuksi.

Harmikseni täytyy todeta, että ainakin Nissanilla tekniikassa on vielä aika paljon kehitettävää. Kaukovalot sammuivat usein turhan aikaisin ja syttyivät viiveellä.

Yleensä Leafin kaukovaloautomatiikka sammutti pitkät valot 10-12 sekuntia ennen vastaantulijan kohtaamista. Se on minun makuuni hieman liian aikaisin, koska vaihdan itse lyhyille 6-8 sekuntia ennen kohtaamista.

Monet autoilijat tosin vaihtavat valot melko aikaisin lyhyille ja heille Leafin 10-12 sekuntia voi tuntua ihan normaalilta.

Itse käytän kaukovaloja periaatteella, että ne sammutetaan, kun autojen valokeilat valaisevat koko tien. Jos valokeilan pituus on 150-200 metriä, oikea hetki vaihtaa lyhyille olisi 7-9 sekuntia ennen kohtaamista, koska 80 km/h nopeudella auto etenee 22 m/s.

Pitkillä suorilla vastaantulijan etäisyyden hahmottaminen on vaikeaa ja valot tulee välillä vaihdettua liian aikaisin lyhyille. Sitä kuvittelee, että vastaantulija olisi lähempänä kuin onkaan, kun on ehtinyt nähdä tämän valot jo hyvän aikaa.

Leafin kaukovaloassistentin varovaisuus oli pitkillä suorilla ihan omaa luokkaansa.

Aivan liian monta kertaa automatiikka vaihtoi pitkät lyhyisiin jo 25 sekuntia ja muutaman kerran jopa 30 s ennen kohtaamista. Tämä tarkoittaa jopa 660 metriä pelkillä lähivaloilla! Sillä matkalla tiellä voi olla vaikka mitä.

Aikaista vaihtamista tapahtui välillä silloinkin kun vastaantulijalla oli valmiiksi lähivalot päällä, joten automatiikan silmä on aivan liian herkkä.

Pitkiä valoja voi toki käyttää käsin, jos ei pidä automatiikasta tai haluaa valot takaisin päälle, kun automatiikka on vaihtanut ne liian aikaisin pois.  Käsikäytölle siirtyminen ei ole kuitenkaan kovin kätevää, koska se tehdään samasta kiertokytkimestä, josta auton valot laitetaan päälle.

Automaattiset kaukovalot ovat päällä, kun valokytkin on automaattiasennossa ja viiksi kaukovaloasennossa. Kiertämällä kytkin lähivaloasentoon pitkin valojen viiksi toimii normaalisti. Näiden kahden asennon välissä on parkkivaloasento, joten kytkintä kiertäessä ajovalot käyvät hetkellisesti kokonaan pois päältä. Vaikka hetki on lyhyt, ei ole kiva olla sitäkään aikaa täydessä pimeydessä, kun auto liikkuu samanaikaisesti 80 km/h.

Mittariston valoikonit kertovat, että autossa on päällä lähivalot, kaukovaloavustin valmiina toimintaan ja parkkivalot. 

Vastaantulijan kohtaamisen jälkeen Leaf vaihtaa takaisin kaukovaloille yleensä melko ripeästi. Itse vaihdan juuri ennen kohtaamista, kun taas Leaf tekee sen noin sekunti myöhemmin. Ei paha kuitenkaan.

Muutaman kerran se ei vaihtanut pitkille millään takaisin, vaan pitäytyi lähivaloissa ainakin 15 sekuntia vaikka vastaantulijoita tai muita valoja ei näkynyt mailla halmeilla.

Yhteenveto

Automaattiset kaukovalot jättivät minulle ristiriitaisen fiiliksen.

Ajaminen on tosi rentoa, kun ei tarvitse itse huolehtia valoista. Samalla tulee tuudittauduttua valheelliseen turvallisuuden tunteeseen, koska automatiikan kanssa tulee ajettua paljon pidempiä matkoja pelkillä lähivaloilla. Mutta kun ominaisuus on kerran olemassa, niin kyllähän käyttää; mukavuudenhaluinen (ja laiska) kun on. Monesti olisi kuitenkin turvallisempaa vaihtaa itse valoja, koska silloin saisi käyttää pidempään pitkiä ennen vastaantulijan kohtaamista.

Millaisia kokemuksia teillä on kaukovaloavustimista? 

Tietoa blogista

POLOinen on liikenne- ja autoblogi, jonka perustin kesällä 2008. Aiemmin autot eivät kiinnostaneet yhtään, mutta hankittuani auton olosuhteiden pakosta innostuinkin autoilusta oikein kunnolla. Liikenne on minulle peliä, jossa pyrin menestymään aina vain paremmin!

Kirjoittelen blogiin kaikenlaisista autoiluun liittyvistä asioista moottoripyöräilyä unohtamatta. Erityisesti sydäntäni lähellä ovat Volkswagen, liikenneturvallisuus ja taloudellinen ajaminen.

Ota yhteyttä: poloinenblogi(a)gmail.com

Arkistot
2019 (9)
toukokuu (2)
Kilpailijana Gladiaattoreissa - valmistautuminen, hakeminen ja kilpaileminen
Sähköautojen pienin kulutus! AL-Helsinki Ecorun 27.4.2019
huhtikuu (2)
Taloudellisuusajoa sähköautolla - Kuopion Autokauppa EcoRun 6.4.2019
Sähköauto ilman kotilatausmahdollisuutta ja 10 muuta tarinaa sähköauton lataamisesta
maaliskuu (2)
Testissä kuljettajan pikku apuri: automaattiset kaukovalot
Kun jarrupolkimesta tuli turha - koeajossa sähköauto Nissan Leaf
helmikuu (1)
Koeajossa aito ja alkuperäinen Volkswagen Polo Junior
tammikuu (2)
Koeajot Auto 2018 -messuilla - mitä erikoisempi, sen parempi
Auto 2018 messujen 5 kiinnostavinta juttua
2018 (20)
joulukuu (1)
Skoda Scala - ensifiilikset uutuudesta!
marraskuu (1)
Vain 3,6 millilitran päässä voitosta - Toyota EcoRun 6.10.2018
lokakuu (1)
Kolmas kerta toden sanoo? - Skoda Economy Run 2018
syyskuu (2)
Banaaninkuorilla baanalle! (bio)kaasuautojen päästöt, verotus ja tankkaus
Kaasuautolla taloudellisuusajokilpailussa - Suurajot EcoRun 12.8.2018
elokuu (1)
Tampere - jännittävimmät, hienoimmat ja vaarallisimmat liikennekohteet
heinäkuu (2)
Auton vuokraaminen ulkomailla - ensikertalaisen kokemuksia
Leonin ensimmäinen katsastus ja päivä filmitähtenä
kesäkuu (1)
Leonin 3-vuotishuolto - katolle pissiminen vaihtui karkkikaupan tuoksuun
toukokuu (3)
Seat Leon - murtumat takavalojen umpioissa
Seat Leon - DSG-vaihteiston kytkimen vaihto
Kaaharizombie pihtaamassa - Neste Pusula EcoRun 15.4.2018
huhtikuu (3)
Leonin pienin kulutus ikinä! AL Helsinki EcoRun 14.4.2018
Kulutustestailuja ennen kauden ensimmäisiä Ecorun taloudellisuusajokilpailuja
AL-Sport päivät Hyvinkään Sveitsissä
maaliskuu (1)
Kauden 2018 ecorun taloudellisuusajokilpailut - millä autolla ja kenen kanssa?
helmikuu (2)
Koeajossa upea coupé Lexus RC 300h
Pitääkö vilkkua käyttää aina risteyksessä kääntyessä?
tammikuu (2)
POLOinen 10 vuotta!
Auton lattian, takaluukun ja konepellin vaimennus
2017 (30)
joulukuu (3)
Kiire ja liikenne - testatusti huono yhdistelmä!
Leonidaksen kuusenhakureissu
Polkupyörän valot - miten niitä käytetään oikein?
marraskuu (2)
Startti - oppikirja opetuslupaopetukseen
Autoliiton opetuslupainfo - kaikki mitä halusit tietää ajokortin hankkimisesta opetusluvalla
lokakuu (3)
Toyota Ecorun - uudenlainen taloudellisuusajokilpailu
Lotus Elise ja täydellisen rypsipellon metsästys
Pihistelyä ja mahtavia maisemia - Skoda Economy Run 2017
syyskuu (1)
HJC R-PHA 70 - ei enää ikinä aurinkolaseja moottoripyöräillessä!
elokuu (3)
Vuoroin vieraissa - tsekkiläiset taloudellisuusajajat tuhansien järvien maan ecorunissa
Liikaa hifistelyä, liian vähän pihistelyä - Suurajot NEZ EcoRun 13.8.2017
Pikaisessa koeajossa Volkswagen Arteon ja ennakoiva adaptiivinen vakionopeussäädin
heinäkuu (3)
Tampereen liikennejärjestelyt yllättivät turistin
Skootteri ei ole lälläripyörä, ainakaan kaupungissa
Illalla olin voittaja, aamulla enää toinen - AKU EcoRun 9.7.2017
kesäkuu (3)
Motoristi Survival Tour - mahtava moottoripyöräkoulutus! (osa 2.)
Motoristi Survival Tour - mahtava moottoripyöräkoulutus! (osa 1.)
Auto jäi pikapesun ulkopuolelle - asiakaspalvelu keräsi pisteet kotiin + Voita ilmainen autopesu!
toukokuu (3)
Leonin 30 tkm huolto - öljynvaihto, vajavainen akku ja rasittavat natinat
Takatalvi yllätti - 270 km kesärenkailla loskakelissä
POLOinen PINGailemassa eli autobloggaaja sisällöntuottajafestareilla
huhtikuu (2)
Auton kuntotarkastus
Autourheilijat Pohojanmaalla
maaliskuu (3)
Pysähdyin moottoritiellä ja muita viikonlopun autoilukuulumisia
Kiveniskemän korjaus Leonin tuulilasista
Kauhea naarmu auton maalipinnassa!
helmikuu (2)
Koeajossa Lexus IS 300h - se parempi Toyota?
Audi Quattro Tour 2017 - miten Audit selvisivät laskettelurinteestä?
tammikuu (2)
Minkä näistä koeajaisin? Uusi Seat Leon, Toyota C-HR vai Lexus IS 300h?
Autojen sijaintitiedot vuotivat nettiin jo nyt
2016 (30)
joulukuu (1)
Auto 2016 -messujen hauskin koeajo: pikkuruinen sähköauto Renault Twizy
marraskuu (3)
Auto 2016 - lisää koeajoja, vuoristorata ja Opel OnStar
Auto 2016 -messut - autojen Mega Pop-Up myymälä ja paljon muuta
Muuttaako urheiluauto käyttäytymistä? Testissä Lotus Evora 400
lokakuu (4)
Onko yksisuuntainen Puistokatu oikeasti turvallinen pyöräilijöille?
Rengashotelli ja puuttuvat pultit
Skoda Economy Run 2016 - taloudellisen ajon kilpailu Tsekissä (osa 2/2)
Skoda Economy Run 2016 - taloudellisen ajon kilpailu Tsekissä (osa 1/2)
syyskuu (1)
Ford Driving Skills for Life
elokuu (3)
Koeajossa huikea urheiluauto Lotus Evora 400
Seat Leon äänieristys
Seat Leon resonoi ja natisee
heinäkuu (1)
Harjoittelu kannattaa! 1000 Lakes EcoRun 2.7.2016
kesäkuu (2)
Taloudellisen ajon vinkit hiekkatiellä ajamiseen
Leonin ensimmäinen öljynvaihto ja säästövinkki
toukokuu (4)
Kirottu kilpailu? Neste Myllylampi Ecorun 21.5.2016
Koeajossa faceliftin saanut superpihi Toyota Auris Hybrid
Yksi vai 50 hevosvoimaa?
Että sellainen moottoripyöräilykauden aloitus!
huhtikuu (3)
Rekisterikilpibongaus
Milloin U-käännös on kielletty?
Leonin takuukorjauksia
maaliskuu (2)
Ecorun ja autoslalom kilpaileminen
Onnistuuko taloudellinen ajaminen talvella? Savon Pihistys Kuopion Autokauppa Ecorun 27.2.2016
helmikuu (3)
Kokemuksia Leonin kitkarenkaista
Teslan lataaminen
Koeajossa vertaisvuokrattu unelma-auto Tesla Model S P85D
tammikuu (3)
Pysäköinti Jyväskylän satamassa
Auton lainaaminen naapurille - uhka vai mahdollisuus?
Nissan Juke Nismo RS - terrierimäinen möhköfantti koeajossa
2015 (40)
joulukuu (2)
Hauskaa joulua!
Autoslalom kilpailu Leonilla
marraskuu (3)
Around View Monitor ja muita lisäapuja kuljettajalle a'la Nissan
Päästöskandaaliauton(?) kulutusennätys
Koeajossa superhauska Mazda MX-5
lokakuu (4)
Volkswagenin vieraana Jyväskylän MM-rallissa
Nastarenkaat vai kitkarenkaat? Talvirenkaiden valinta Leoniin
Volkswagen Demo Tour 2015
Leonilla yli 1000 km yhdellä tankillisella!
syyskuu (4)
Jyväskylän Autotarvikkeen naistenilta
Ratti.fi - ajokortin opetuslupien välityspalvelu
Hipoen ohi ja kolmion takaa känny korvalla - suomalainen liikenne takapenkkiläisen silmin
Tehotytöt vauhdissa: Vesijärven Auto Ecorun
elokuu (3)
Yritys päihittää vakionopeussäädin ja hieman Ecorun-pohdintaa
Onnellista autoslalomia
Moottoripyörän talvisäilytys sekä huolto- ja myyntipohdintaa
heinäkuu (2)
Kurkku Kalajoella
Leonin CQuartz Finest -pintakäsittely
kesäkuu (2)
1000 Lakes EcoRun - taloudellisen ajon soratieralli?
Poloinen pysyy Poloisena, mutta Leon on nyt Leonidas
toukokuu (6)
Polon viimeiset pihistelyt: LänsiAuto Ecorun 18.4.2015
Leonin renkaiden vaihto uusiin ja pyörien suuntaus
Uudet vanteet ja renkaat Leoniin
Kilometrien kerryttämistä ja autovouhottajien tapaamista
Leonin luovutus
Leonin luovutushuolto
huhtikuu (4)
Leonin maahantulotarkastus
Moottorijarrutus vai vapaalla rullaaminen?
Onnellisten ajokoulu vm. 2015
Lisensoitu autourheilija!
maaliskuu (5)
Kitkarenkaat liukkaan kelin radalla
Koeajossa Toyota Auris Hybrid - ekotietoisen taviksen valinta
Automerkkien kevään kovimmat #some #kampanjat
Autourheilu todella kiinnostaa naisia!
Autoja, moottoriurheilua ja naisia
helmikuu (4)
Oho, tilattiin auto
Volkswagen Winter Drivingschool
Seat Leon jälleen testissä - onko Polo saamassa seuraajan?
Poloisen ensikosketus kitkarenkaisiin
tammikuu (1)
Mitä kaikkea POLOiselle tapahtui vuonna 2014?
2014 (41)
joulukuu (3)
Joulukuun lopun löpinät
Nissan Pulsar - ei mikään tähdenjäänne
Leidi liikenteessä
marraskuu (3)
Karvalakki-Leon vuokralla
Glosspoint - palvelua vailla vertaa
Testissä Ford Ranger Wildtrak -pick-up
lokakuu (3)
Renkaiden vaihto hintavertailu
Törttöilijöitä liikenteessä - blogaus vanhan ajan malliin
Auton vanteet netistä
syyskuu (4)
Rullahiihto liikenteessä
Sumussa ajaminen ja sumuvalojen käyttö
Polon toinen taloudellisen ajon kilpailu: maantiekulutuksen haamuraja rikki kirkkaasti!
EcoRun taloudellisuusajokilpailu Pololla
elokuu (2)
Kohta pihistellään taas!
Uudet keskikupit vanteisiin ja virallinen pysäköintipaikka
heinäkuu (3)
Moottoripyörän parantelua
Jyväskylä - Kuopio - Jyväskylä
Polon 3-vuotishuolto
kesäkuu (3)
Uusi Mazda3 - taviksesta katseenvangitsijaksi
Polon ensimmäinen katsastus
Testissä kuljettajan pikku-apurit: mukautuva vakionopeussäädin ja kaistanpitoavustin
toukokuu (2)
Ihana uusi Polo <3
Taloudellisen ajon kilpailu Ecorun
huhtikuu (3)
Kevään renkaanvaihtokuviot ja DSG:n öljynvaihto
Keski-Suomen Moottoripyöränäyttely vm. 2014
Ensiesittelyssä uusi Volkswagen Polo
maaliskuu (5)
Ja sitten kuolo korjasi Polon akun
Polkupyörien huoltoa
Seuraa Poloista!
Poloinen goes off-road
Volkswagen hyötyautojen talviajokoulu kevätkelissä
helmikuu (4)
Tänä talvena liukasta on vain radalla
Onnellisten ajokoulun opit käytännön kokeessa
Kohti onnellisempaa ajokulttuuria
Onnellista liukastelua
tammikuu (6)
Pohdiskellen Pohjanmaalle
Lyhyitä ajoja + kireät pakkaset = tyhjä akku
Onnellisten ihmisten ajokoulun startti ja läheltä piti
Koeajossa Seat Leon FR
Parhautta!
Hakkapedia-blogaajaksi
2013 (31)
joulukuu (2)
Tonttu-Polo
Taloudellinen ajotapa - kokemuksia Drivecon käytöstä
marraskuu (4)
Demo Tour 2013 ja kestohymy
Uudet nastarenkaat polkupyörään
Toyota Auris Hybrid
Kesäinen koeajorupeama
lokakuu (3)
Taloudellisen ajon harjoittelua Toyotan tapaan
Renkaiden vaihto Poloisen tapaan
Ongelmalliset vaihteet
syyskuu (5)
Uusi leiska!!
Jyväskylä - Toivakka - Kangasniemi - Hankasalmi - Lievestuore - Jyväskylä
Vähän erilainen ratapäivä
Puhdas auto - pahempi mieli?
Uusi polkupyöräni - Nishiki Hybrid Comp SLD
elokuu (2)
Harjaton pesu
Ja korvat lepää!
heinäkuu (2)
Nissan Juke Nismo
Polon kaksivuotishuolto
kesäkuu (2)
MP-kauden avaus
Polkupyörän renkaanvaihtopulmia
toukokuu (2)
Facebookista voi oikeasti voittaa jotain!
Kops!
huhtikuu (2)
Kuinka tyhjentää lompakko moottoripyöränäyttelyssä
Talven suruja
maaliskuu (3)
Uusi Golf ja Polo GT
Vihreä unelma
Rata 2013
helmikuu (2)
Nastarenkaat kaksipyöräiseenkiin - lopulta
Uuden vuoden kilpailun voittaja on...
tammikuu (2)
Yhteenveto ajokaudesta 2012
Uuden vuoden kilpailu
2012 (30)
joulukuu (2)
Herkkua on siinä monenlaista.
Ylimääräinen öljynvaihto ja takuukorjauksia
marraskuu (2)
Ei niin yllättävät ensilumet
Uusi Golf ja Robo-up!
lokakuu (2)
Moottoripyörä talvisäilöön
Lisää näkyvyyttä
syyskuu (2)
Se oli hyvä vanne
Uusi Audi A3
elokuu (4)
Kaahaavat motoristit vs. ohiteltava motoristi
Eerik pesussa
Yhden pysäköintiruudun ongelma
Polo 1 v!
heinäkuu (2)
Polo ja rätisevä Media-In
Auton kulutuksen seuranta
kesäkuu (3)
Jennin ja Eerikin ensimmäiset seikkailut
Varusteostoksilla
Moottoripyörän hankinta
toukokuu (4)
Sateiset pikakuulumiset
Sumuvalopelle ilman sumuvaloja
Vielä niistä jäljistä ovenkahvassa...
Kevätpesu - ja mitä kuran alta löytyikään
huhtikuu (1)
Päivävalot ja pimeiden perien ongelma
maaliskuu (4)
Ei Golfkärryä meille
Up!
RSS ja muuta yleistä
Näin poliisin, mokasinkohan?
helmikuu (3)
Liukastelua Lievestuoreella
Polo 6R 1.2 TSI DSG Highline
Poloa ulkoiluttamassa
tammikuu (1)
Analyysi pienestä punaisesta paholaisesta
2011 (37)
joulukuu (3)
Hauskaa joulua!
Paras häälahja ikinä!
Polon suojauskäsittely
marraskuu (2)
Polo Simoissa
Kuulumisia autonhuoltokurssilta
lokakuu (4)
Jyväskylä - Ylivieska - Jyväskylä
Tunnustus
Volkswagen Demo Tour 2011
Inssi läpi ... vaivoin
syyskuu (6)
Moottoripyörän teoriakoe läpi!
Olenko hidas oppimaan vai muuten vain hidas?
Rohkeasti liikenteen sekaan
Onko tämä nyt niin hämmentävää?
Pelottava moottoripyörätunti
Eka ajotunti moottoripyörällä
elokuu (8)
Ensimmäinen ja viimeinen kerta (MP 1/2)
Autonhuoltokurssi tulee taas!
Lelun ohjaksissa ja museoesineen kyydissä
Motoristin henkivakuutukset: jarruttaminen ja kääntäminen (MP 5/6)
Lisää kirjaimia ajokorttiin (MP 3/4)
Oho, ostettiin auto
Polo Junior ja Polo Senior
Terveisiä Pololta
heinäkuu (2)
Bilteman kromiset pölykapselit, osa 2
Helsingin keskusta taas vähän tutummaksi
kesäkuu (1)
Katsastus vm. 2011
toukokuu (2)
Pyöräilyneuvontaa
Econen
huhtikuu (2)
Matelua pääsiäisen paluuliikenteessä
Oikealle kääntyvä väistää ... jos väistää
maaliskuu (2)
Vuosihuollon paikka
Ratapäivä 2011
helmikuu (2)
Uudet talvirenkaat
Nissan JUKE
tammikuu (3)
Polkupyörä vuorostaan huoltoon
Uusi leiska
Mitä sanoo Polo 95 E10 bensasta?
2010 (30)
joulukuu (1)
Turvallista uutta vuotta!
marraskuu (3)
Käsittämätöntä toistoa
Polo GTI ja jokasyksyinen Scirocco-koeajo
Epätaloudellista taloudellista ajoa
lokakuu (4)
Saija ratissa
No nyt se sitten levisi
"Eivät renkaat kesää tee"
Simuloitu rengasrikko
syyskuu (6)
"Jarrut - vauhdin surma"
Voidellaan ettei leikkaa kiinni
Kuinka moottori toimii?
Auton perusrakenne tutuksi
Audi A1
Autonhuoltokurssi
elokuu (1)
Kaikkien aikojen ilotulitus ja kaikkien aikojen ruuhka
heinäkuu (1)
Pysäköinti Ainolanrannassa
kesäkuu (1)
Myöhäinen katsastus
toukokuu (2)
Outo ohituskaista
Kilpisenkatu - pyöräilijän inhokki
huhtikuu (1)
Kesärenkaiden vaihtoaika x 2
maaliskuu (2)
Pikavisiitti Helsinkiin
Hämärä ABS-ongelma
helmikuu (5)
Ratapäivä
Hieno Audi ja nuiva Audimies
Enää viikko!
Polo palasi elävien kirjoihin
Koskaan ei ole Polo jättänyt tielle ...
tammikuu (3)
Käsijarrun tärkeydestä
Ei tullut BC:tä, tuli pelkkä B
Paras synttärikortti
2009 (36)
joulukuu (1)
Pimeällä ajamisen kurssi - perinteisesti vai simulaattorilla?
marraskuu (1)
Ajelemassa
lokakuu (4)
Vahaa pintaan ja talvirenkaat alle
Jos edes joku ottaisi opikseen...
"Kiesi-kohu ei kolhinut Audi-kauppaa"
Sciroccoooo <3
syyskuu (2)
Uutta Poloa ihailemassa
Kootut seikkailut Helsingissä
elokuu (2)
Kutsu
Ylinopeusvalvonta: kootut selitykset
heinäkuu (1)
Jyväskylä-Lahti-Jyväskylä
kesäkuu (4)
Läheltä piti juhannuksena
POLOinen 1 v.
Peruuttelua
Polo kesäkuntoon
toukokuu (3)
Taas ratin takana!
Kyytiläisenä
Kun jarrua ei voikaan painaa
huhtikuu (3)
Taas Tampereella
Talvi väistyy
Pablo Picassoa testaamassa
maaliskuu (6)
Huolto ja katsastus - uusi yritys
Katsastus
Vuosihuolto
Vaajakosken liikenneympyrässä ajaminen
Pesua kaivattaisiin
Ilmaista liukastelua
helmikuu (5)
Volkswagen Polo vm. 2008 vs. 2004
Automaattia testaamassa
Jyväskylä-Tampere-Jyväskylä
Kunnossa!
Palautetaan korjaamolle
tammikuu (4)
Oma Polo kullan kallis
Yksi Polo korjaamolle, toinen Polo vuokralle
Kolareita kerrakseen
Polo kolarissa
2008 (24)
joulukuu (1)
Valoton risteys sekoittaa päät ja aiheuttaa vaaratilanteita
marraskuu (3)
Pysäköintipaikasta sakkopaikaksi
Talvea odotellessa
Pientä koristelua
lokakuu (4)
Uudet autot tuoksuvat hyvälle
Ei ole pakko mennä jos ei mahdu
Kirkkaita kilometrejä!
Paluu liukkaalle
syyskuu (5)
Unelma-autoni
Autoton päivä
Inssimuistoja
Jopas oli ohitus
Jyväskylä-Hämeenlinna-Jyväskylä
elokuu (6)
Kuukauden viimeinen päivä
Ollaanpa sitä nyt niin kiireisiä
Törttöilijöitä liikenteessä
Jenni testaa
Kesäkumit vaihtoon
Hetken loisto
heinäkuu (2)
Liukastelua 2-vaiheessa
Arvioiva ajo
kesäkuu (3)
Uudet matot
Tyhmiä ohituksia rauhallisessa juhannusliikenteessä
Taustaa

Katso suosituimmat vaihtoautomme juuri nyt!