Viimeinen Alfa

Viimeinen Alfa

Jaa sivu Viimeinen Alfa
Suodatettu kuukaudella lokakuu

Jäteöljyä luonnossa

perjantai 30.10.2015 Avainsanat: saasteet , viimeinen alfa

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Eräs syksyinen iltapäivä olin ulkoilemassa ottaen syksyisiä valokuvia, kun törmäsin neljään suurikokoiseen kanisteriin. Kanistereiden kylkiin tehtyjen merkintöjä perusteella pystyi päättelemään, että kanisterit olivat ainakin alunperin tarkoitettu öljyille. En uskonut näkemääni, mutta uskaltauduin lähemmäksi kanistereita. En uskaltanut avata kanisteria, mutta herkällä otteella keinuttelin yhtä kanistereista edestakaisin. Kanisteri oli osittain täynnä ja tunsin kuinka paksu neste keinui astian seinältä seinälle. Kokemukseni mukaan öljy käyttäytyy samalla tavalla. Yksi kanistereista erosi muista. Kanisteri oli lytyssä ja sen kulmassa oli reikä. Ehkä kanisterin päältä oli ehditty ajaa mopolla tai vastaavalla. Jätin kanisterit rauhaan ja jatkoin matkaani.

Kotona öljy aiheutti edelleen kitkaa. Kanistereiden kohtalosta teki surulliseksi erityisesti fakta, että ongelmajätelaitokselle oli kanistereilla matkaa enää vain muutama kilometri. Kaksi riuskempaa miestä olisivat jaksaneet kantaa kanisterit niille kuuluvalle paikalle.  En löytänyt kanistereille järkevää syytä päätyä hylätyiksi luontoon.

Mietin, mitä voisin tehdä kanistereiden hyväksi. Vuoraisinko Saabini takakontin jätesäkeillä ja vanhoilla paikallislehdillä, minkä jälkeen hakisin kanisterit luonnonhelmasta turvaan ongelmajätelaitokselle? Päätin odottaa arkipäivän aamua ja selvittää puhelimitse, mikä olisi mahdollisen jäteöljyn kohtalo ja minkä roolin kukin ottaisi.

Heti herättyäni soitin ongelmajätelaitokselle ja kerroin löydöksestäni. Ongelmajätelaitokselta kerrottiin, ettei asia suoraan kuulu heille, vaan olisi oltava yhteydessä kaupungin ympäristöpäällikköön tai ympäristönsuojelusihteeriin. Langan toisessa päässä ihmeteltiin, miksi ihmiset edelleen jättävät ongelmajätteitä luontoon, vaikka samalla vaivalla voisi tuoda ongelmajätteen ilmaiseksi ongelmajätelaitokselle. Olin samaa mieltä, mutta elän käsityksessä, jossa ongelmajäte on helpointa viedä ongelmajätelaitokselle. Laitoksella parhaimmillaan henkilökunta on auttanut jätteen kantamisessa tai vähintään opastanut.

Soitin kaupungin ympäristönsuojelusihteerille. Ympäristönsuojelusihteeri sanoi, että olin soittanut oikeaan paikkaan ja tehnyt oikein. Ongelmajätettä ei luonnosta pidä omin toimin tuoda, koska luonnosta löytyvästä ongelmajätteestä arvioidaan mahdolliset ympäristötuhot. Viiden minuutin ajan kartta apuna selvitin suusanallisesti jäteöljyjen sijaintia. Lopulta kumpikin osapuoli kuvitteli päässeensä yhteisymmärrykseen ja puhelu voitiin päättää. Tunsin huonoa omaatuntoa puhelun jälkeen. Nyt kaupungin virkamies harhaillee virka-ajallaan raikkaassa syyssäässä etsimässä jäteöljyä, kun voisi olla toimistollaan kiireissään kuivattamassa kahvia mukin kylkeen. Olin samalla tehnyt itsestäni myös kielipukin ja juoruakan, joka oli heti laverrellut pienen lipsahduksen sattuessa. Olisiko ollut parempi vain elää, niin kuin mitään jäteöljyä ei vastaan olisi luonnossa tullutkaan?

En antanut omatuntoni kolkuttaa pitkään. Öykkäröinti ja rehvastelu jäteöljyillä keskellä luontoa piti loppua, tuli siitä jollekin paha mieli tai ei. Jäteöljyä ei voida päästää luontoon. Jäteöljy ei pärjää yksinään luonnossa, vaan jäteöljylle pitää löytää asiallinen paikka ja ympäristö, jollaisen vain ongelmajätelaitos voi tarjota.

En halunnut luovuttaa vielä. Voisin tehdä vieläkin enemmän harhailevan jäteöljyn ja muun autoilusta syntyvän ongelmajätteen hyväksi. Haluan vielä valistaa kanssa-autoilijoita. Soitin uudemman kerran ongelmajätelaitokselle. Onnekseni laitoksen johtaja vastasi puhelimeen. Pyysin johtajalta lyhyttä ohjeistusta autoiluun liittyvästä ongelmajätteestä. Johtaja kertoi, että kaikki nestemäinen, siis jäähdytinnesteet, öljyt, jarrunesteet sekä akut täytyy tuoda ongelmajätelaitokselle. Nesteet täytyy tuoda omissa astioissaan eikä nesteitä saa sekoittaa. Sekoittamisessa voi syntyä odottamaton kemiallinen reaktio. Nestemäisestä ongelmajätteestä ei peritä maksua, eikä ongelmajätelaitoksella kysellä, jos mukaan on sattunut naapurinkin nurkkiin unohtuneet öljyt.

Suosittelen jokaiselle vierailua ongelmajätelaitokselle pienimmilläkin tekosyyllä. Vierailu on aina pieni elämys. Jättimäiset jätekasat, lukemattomat erikokoiset akut, kontilliset vanhaa elektroniikkaa sekä ihmiset tyhjentämässä ongelmallista ja käyttökelvotonta tavaraa niille varatuille paikoille herättävät aina ajatuksia yhteisistä tottumuksistamme. Ongelmajätelaitos on lyhyt kertaus kulutustottumustemme lähihistoriaa, joka yleissivistyksen kannalta kannattaa käydän vähintään vuosittain ilmaiseksi oppimassa, vaikka naapurin kustannuksella.

Heijastinliivimies

tiistai 20.10.2015 Avainsanat: heijastin , jalankulkijat , liikenneturvallisuus , Tieliikenne

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Viime vuosien aikana huomioni on kiinnittynyt heijastinliivimiehiin ja heidän kasvavaan joukkoonsa. Heijastinliivimiehillä en tarkoita työmiehiä, jotka työturvallisuusmääräysten sanelemana käyttävät heijastinliiviä, tai pyöräilijöitä, jotka taiteilevat jalankulkijuuden ja ajoneuvon ohjastamisen välimaastossa. Tarkoitan niitä miehiä, jotka käyttävät vapaa-ajallaan ulkoillessaan heijastinliiviä. Heidän määränsä tuntuu vain kasvavan vuosi toisensa perään.

Ensimmäiset ajatukseni näistä heijastinliivimiehistä olivat pilkallisia. Miksi pelkästään heijastinliivi, kun lisäksi ulkoillessa voisi olla vielä kypärä ja polvisuojat, ajattelin. Luovuin lopulta lapsellisesta ajatuksesta ja ymmärsin, että kyse oli jostain paljon syvemmästä ja kauaskantoisemmasta ilmiöstä kuin silkan kaupan suurimman heijastimen käyttämisestä.

Tulin siihen tulokseen, että heijastinliivimiesten on oltava pitkän linjan romantikkoja. Heijastinliivimies tuntee autoilijat ja heidän heikkoutensa. Heijastinliivimies tietää, ettei miljoona kilometriä autoilua tee miehestä parempaa autoilijaa, ainoastaan paremman selittelijän. Lähes systemaattisesti autoilija oppii tien päällä selittämään, miten ja miksi muut autoilijat ajoivat huonosti häiriten liikennettä. Tämä asenne autoiluun ei (yllättävästi) paranna autonhallintaa eikä tee kenestäkään parempaa autoilijaa.

Harvoin autoilija lähtee liikkeelle ajatellen, että tänään liikenteessä muodostan lihavia ja elämäntäyteisiä turvavälejä, sään heikentyessä ajan reilua alinopeutta tai jalankulkijoiden ei tarvitse takiani pysähtyä. Heijastinliivimies tietää, että liikenteessä autoilijan mielenmaisema on pohjimmiltaan päinvastainen, eikä heijastinliivimiehellä ole aikomusta kuunnella autoilijan selityksiä siitä, miksi ja miten onnettomuus olisi jalankulkijan aiheuttama.

Heijastinliivillä on myös laajempia vaikutuksia liikenneturvallisuuteen kuin pelkästään heijastinliiviin pukeutuneeseen mieheen. Heijastinliiviä käyttävät myös ulkona työskentelevät ammatti-ihmiset. Tästä seikasta johtuen miehinen uteliaisuus herää heti, kun mieli yhdistää jotain työhön liittyvää. Tällaisessa tilanteessa on pakko vähentää auton nopeutta, koska pienemmällä nopeudella näkee paremmin mitä työtä tehdään ja mistä syystä. Heijastinliivimies ei siis paranna pelkästään omaa liikenneturvallisuuttaan, vaan kaikkien heijastinliivin näköetäisyydellä olevien liikenneturvallisuutta, kun heijastinliivi refleksinomaisesti aiheuttaa autoilijalle nopeuden pudottamisen. Tämä on salaisuus, jota heijastinliivimiehet kantavat sisällään ja hiljaa kävellen levittävät ympärilleen.

Itse en käytä heijastinta. Tämä johtuu käytännön syistä. Hakaneula aiheuttaisi nahkatakkiini reiän, jota ei voisi enää korjata. Luotan siihen, että huomaan kovaa ääntä pitävän, pahalle haisevan sekä kirkkailla valoilla varustetun auton ja pystyn väistämään lähestyvän vaaran pienellä loikalla tai muutamalla juoksuaskeleella. Tämän ei pitäisi olla vaikeaa, koska en omista älykännykkää tai kuuntele musiikkia liikkuessani jalan. Ei mitään heijastimia vastaan. Heijastin on parhaimmillaan kaunis koriste kantajansa takissa.

En halua nyt muistuttaa ihmisiä pitämään heijastinta, vaan haluan lähettää sanoman kanssa-autoilijoille. Syksyisin ja varsinkin ennen lumentuloa ulkona on hyvin pimeää. Pimeällä näkyvyys on huomattavasti heikompi kuin kirkkaina kesäpäivinä. Pimeän ja siitä johtuvan heikomman näkyvyyden takia kannattakin ajaa erityisellä huolellisuudella. Tätä huolellisuutta voi korostaa itselleen ajamalla hiukan alinopeutta. Jalankulkijan turvallisuus liikenteessä on lopulta autoilijasta, eikä jalankulkijan pukeutumisesta, kiinni.

Heijastinliivimiesten tihentyminen jalankulkijoissa on mukava lisä yleiseen liikenneturvallisuuteen, mutta taustalla voi olla kuitenkin vakava trendi, joka on hiljalleen syntynyt nykyautojen ohjaamoissa viime vuosien aikana. Viekö navigaattorit ja muut suuret näytöt kuljettajan huomiota jo liiaksi auton sisäpuolelle? Onko heijastinliivimies vastaveto saada autoilijoiden huomio lämpimästä ohjaamosta takaisin syksyiseen pimeyteen ja jalankulkijoihin?

Vilkun lasi rikki huollon jälkeen

torstai 08.10.2015 Avainsanat: autohuolto , Griffin , Saab 9-5 , Tieliikenne , Varaosat

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Loppukesä ja alkusyksy ovat olleet kovia aikoja Saabilleni. Mummo kolhi parkkipaikalla jättämättä jälkeä, nuoret hurjat ovat heitelleet marjoja auton kylkeen ja nyt viimeisimpänä tunnelman pilaajana vasemmanpuoleisen vilkun lasiin on muodostunut noin kananmunan kokoinen reikä. Lasin rikkoutuminen on täysi mysteeri ja varmastikin jääkin sellaiseksi ellei jonkun omatuntoa paina niin pahasti, että päättää luopua oikeudestaan itsekriminointisuojaan ja tunnustaa tekonsa. 

Autooni tuli korjaamokäyntiä vaativat vika. Kaikki meni protokollan mukaan. Totesin vian, paikallistin sen ja ymmärsin olevani kykenemätön korjaamaan vikaa, minkä jälkeen varasin suosikkikorjaamostani ajan huollolle. Tapahtumat etenivät edelliskertojen tapaan. Vein aamulla auton korjaamolle ja auto oli korjattu sovittuun aikaan mennessä.

 

Saapuessani korjaamon pihaan huomasin Saabin vilkun lasin olevan peitelty siististi ilmastointiteipillä. Vaikka ilmastointiteipillä korjatut esineet ovat kauniita, en tällä kertaa saanut taiteellista elämystä näkemästäni. Teos muistutti ennemminkin yksinäistä miestä polttamassa savuketta R-Kioskin pihassa kuin hurmaavaa tee-se-itse pikakorjausta. Tarkastellessani huolellista teippausta totesin, että teippauksen tarkoituksena on peittää reikä vilkun lasissa.

 

En järkyttynyt näkemästäni, koska tiedän vahinkojen todennäköisyyden. Autossa kaikki osat ovat kuluvia ja uusittavia. Nyt oli vilkun lasin vuoro. Menin huoltamon tiskille ja humoristisesti kysyin, oliko samaan hintaan vaihdettu myös vilkun nesteet. Tiskillä huoltamon johtaja oli ihmeissään. Autoani huoltanut mekaanikko saapui kertomaan näkemyksensä ilmastointiteipistä. Vilkun lasi oli ollut jo rikki huoltamohalliin saapuessaan. Ihmettelin, miksi en ollut aikaisemmin huomannut rikkoutunutta lasia, vaikka reikä oli paikassa, jonka huomaisin helposti. En jäänyt taivastelemaan tapahtunutta, vaan jatkoin päivääni työn merkeissä.

 

Illalla sisäinen Poirot pakotti pohtimaan hajonnutta vilkun lasia uudestaan. Jos lasiin ei syntynyt reikää siellä missä oletin, niin missä ja miten lasi rikkoutui? Tämä tieto olisi oleellinen, jotta voisin välttää saman uudelleen. En uskonut, että vilkun lasi olisin itse huomaamattani rikkoutunut ajotilanteessa, koska reikä oli paikassa, joka vaatisi auton ohjaamista sivuttaissuunnassa. Tähän eivät puolestaan riittäisi sen kummemmin ajotaitoni kuin Saabin ajo-ominaisuudetkaan. Todennäköisempää on, että huoltamon ahtaalla parkkipaikalla autooni on osuttu peruutettaessa. Tätä teoriaa vastaan sotii fakta, että reikä on suhteellisesti korkealla eikä alueella ollut muita jälkiä. Ei tietenkään voinut jättää pois sitä pientä mahdollisuutta, että mummo olisi kostanut blogi-kirjoitukseni.

 

Aamulla halusin lisäselvitystä vilkun lasille. Lähdin takaisin huoltamolle selvittämään tapahtumien kulkua uudestaan. Huoltamon johtaja vakuutti, ettei heillä ole mitään syytä olla epärehellisiä. Huoltamon johtaja kertoi, että uusi lasi maksaa noin 30 euroa. Halusin uskoa heitä. Vahinko on rahassa mitätön niin allekirjoittaneelle kuin huoltamollekin. Pidän muutenkin kovasti kyseisestä huoltamosta, joten en anna pahan ajatuksen tulla väliin, vaikka mahdollisuudet sille olisivatkin nyt olemassa. Korjaukset ja hinnoittelu ovat aina olleet asiallisia. Jos autossa on vika, johon heillä ei ole resursseja, he suosittelevat toista huoltamoa. Huoltamon johtaja oli kuitenkin tyytyväinen, että olin tullut uudestaan selvittämään asiaa, joka oli jäänyt kaihertamaan mieltäni.

 

Uutta lasia ei Suomen varaosavarastoista löydy. Olin tyytyväinen, koska pääsisin itse etsimään käytetyn vilkun lasin. Olen aina valmis tällaisiin seikkailuihin. Tiesin, ettei tehtävä olisi mahdoton, koska autoni on parhaassa paalitusiässä. Laitoin Internetiin ilmoituksen halukkuudestani uuteen vilkun lasiin. Iloani ei kestänyt pitkään, vaan alle kymmenessä minuutissa tarjottiin vastaavaa lasia 15 euron hintaan sisältäen postikulut.

 

Edellisistä kirjoituksista viisastuneena tiedän, etteivät kaikki lukijat ole selvinneet tänne asti, vaan otsikkoa on jo kommentoitu. Joka tapauksessa, en pidä korjaamoa syyllisenä. Vaikka korjaamosta otettaisiin yhteyttä ja he suoraan tunnustaisivat rikkoneensa vilkkuni lasin, en suostuisi uskomaan. Pidän taloyhtiöni puheenjohtajan teoriaa vilkun lasin rikkoutumisesta todennäköisimpänä ja miellyttävimpänä. Talonyhtiön puheenjohtajan teorian mukaan vilkun lasiin olisi lentänyt kivi toisen auton renkaan sinkoamana ajotilanteessa. Vilkun lasi on urheasti kerännyt yli 15 vuoden ajan erilaisia lentäviä esineitä suojatessaan polttimoa, mutta lopulta oli pakko antaa periksi ja antaa toiselle lasille kunnia torjua tien lentävät haasteet. Tämä on nyt totuus enkä suostu uskomaan muita väitteitä.

Tietoa blogista

Tervetuloa virtuaaliseen Esson baarin pöytään kuuntelemaan jännittäviä tarinoita ja outoja teorioita.

Blogin sisällysluettelo löytyy blogin tiedoista.

Yhteydenotot, ihailijaposti, väärät puhelinnumerot sekä osoitukset omasta paremmuudestaan bloggaajaa kohtaan osoitteeseen:

viimeinenalfa@gmail.com

Arkistot
2019 (2)
tammikuu (2)
Ajokortti on turha
Ajoin kolarin - vakuutusyhtiö
2018 (15)
joulukuu (1)
Ajoin kolarin - vähän
marraskuu (1)
Jarrupalat
lokakuu (1)
Kesäromanssin loppu - auto telkkarilla
syyskuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 2.
elokuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 1.
heinäkuu (1)
Esittelyssä Mercedes-Benz E230 - Pelto-Väyrynen
kesäkuu (2)
Saab romuttamolle - hyvästi Saab
Haulikkohäät - ostin Mersun
toukokuu (1)
Syvien vesien Saab
huhtikuu (2)
JMK Ralliradio osa 3 - Ei pakkia
JMK Ralliradio osa 2 -rallireportteri Alfa
maaliskuu (2)
JMK Ralliradio osa 1 - Viimeinen Alfa radioshow
Katsastus - hylätty
helmikuu (1)
Urban Survivor
tammikuu (1)
Valohippa
2017 (18)
joulukuu (1)
Avaimet takakonttiin
marraskuu (1)
Tule katsastus kultainen
lokakuu (1)
Hirvet
syyskuu (2)
Kritiikkiä ja ehdotuksia Yleisradiolle
Bensa loppui
elokuu (1)
Koeajossa exän Rättäri
heinäkuu (2)
Formula 1 ja herrojen metkut Ferrarilla
Tipaton Jämsä - miksi bensa-asemalta ei löydy etanolibensaa
kesäkuu (1)
Liftari
toukokuu (2)
Näin vältät ylinopeuden
Maailma ilman suojateitä
huhtikuu (2)
Kuinka kohdata jobbari
Rakkauden renkaanvaihto
maaliskuu (2)
Rattiterapia
Raaka Diili
helmikuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - himo
tammikuu (2)
Ministeri Berner ja lähivuosien suuri muutos
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - mässäily
2016 (20)
joulukuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ahneus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - laiskuus
marraskuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - viha
lokakuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - kateus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ylpeys
syyskuu (1)
Moposokeus
elokuu (1)
Jäähyväiset Fiat Multiplalle
heinäkuu (2)
Liikaa unta Jaguarissa
Auton korjaamisen raskassarja
kesäkuu (3)
Poliisi alinopeudesta
Kuskina kesäyössä
Tuotearvio: kolme suomalaista tieuutuutta
toukokuu (1)
Wickholmin Volvolla
huhtikuu (2)
Pikkusisko ei halua autoa
Kehäteiden kamerat
maaliskuu (2)
Vakionopeudensäädintä etsimässä
Parhaat vinkit katsastukseen
helmikuu (2)
Skoda Felician ohittaminen
Naisautoilijat osa 2. - Mikon ja Akin salaisuus
tammikuu (1)
Rattiraivo: Calibra vs. 9-5 Griffin
2015 (41)
joulukuu (2)
Kaksi muistoa Alfa Romeosta
Pyyhkijänsulkia ostamassa
marraskuu (3)
Suomi-auton korruptio
Autonominen auto
Koeajossa: musta jää
lokakuu (3)
Jäteöljyä luonnossa
Heijastinliivimies
Vilkun lasi rikki huollon jälkeen
syyskuu (2)
Vedellä toimiva auto
Aja hiljaa
elokuu (3)
Mummo kolhi autoani parkkipaikalla
Lopetin haaveilemisen lentävistä autoista
Kitkarenkaat kesällä
heinäkuu (2)
Ystäväni Check Engine
Huoltokirja on valhe
kesäkuu (3)
Salaisuuksia ja tuoksuja
Minä, F1 ja Räikkösen visio
Nelipyörä (kevyt)
toukokuu (3)
Koeajossa: Johannan Lada
Kolari
Papa Swag
huhtikuu (20)
Miehuuskoe
Naisautoilijat
5 autoa jotka jokaisen autoilijan pitäisi kokea kerran elämässään
Katsastus
Navigaattori
Biltema
Tupakointi
Varashälytin
Jobbari
Lottovoitto
Reikä
Volvo-kuiskaaja vs. ajokoira
Kauhugalleria
Vielä kerran Alfa
Zen ja autoilu
Mestarin luona
Paronin hautajaiset
Lippulaiva
Paroni
Viimeinen Alfa
2014 (1)
syyskuu (1)
Romanssi

Katso suosituimmat vaihtoautomme juuri nyt!