Me tykkäämme sinusta!
Tykkäätkö sinä jo meistä?
Me tykkäämme sinusta!
Tykkäätkö sinä jo meistä?
maanantai 25.06.2018 Avainsanat: Griffin , nopeudenvalvontakamera , Romuttamo , Saab 9-5
Teksti ja kuva: Arttu Lustig
Laitoin nettiin ilmoituksen, että myydään vaihdelaatikkovikainen Saab Griffin hinnalla millä hyvänsä. Ilmoitus ei tuottanut ainutkaan yhteydenottoa. Kaksijakoisesti olin tyytyväinen, mutta myös surullinen. Saabini ei kelpaisi enää kenellekään ja tämä tarkoittaisi yhden uljaan ratsun loppua. Toisaalta taas olin tyytyväinen, koska nettikaupankäynti on nykypäivän sen luontoista, että yksinkertaisen ja rehellisen kaupankäynnin tekeminen on melkein mahdotonta. Nyt pääsisin helpolla viemällä auton suoraan romuttamolle. Ei tarvitsisi miettiä vastauksia mitä ihmeellisimpiin kysymyksiin, odotella uutta yhteydenottoa ”varmalta” ostajalta tai menettää hermoja ja luottoa koko ihmiskuntaan ohareiden takia.
Pummasin kaverilta kyydin autoliikkeen lähelle. Saab tönötti usvaisena ja koskemattomana autoliikkeen pihassa, jonne olin sen jättänyt viikonloppuna ostaessani Mersun. Ajoin suorinta tietä kotiin tyhjentämään autoa. Autosta sain saaliiksi kahdet juhlakengät, kaksi ja puoli paria hanskoja, erilaisia auton puhdistusaineita, sekalaisia autoiluun liittyviä kuitteja ja asiakirjoja, kaksi muovikassillista roskaa, c-kasetteja sekä yhdet poronsarvet.
Saabin putsauksen jälkeen päätin, että en ajakaan suoraan romuttamolle, koska bensamittari näytti, että vielä olisi neljännestankillista polttoainetta. Lähdin kaartelemaan Saabin kanssa tutut paikat kuin viimeiseksi hyvästelyksi. Laitoin taustalle Whitesnake-yhtyettä soimaan. Griffinissä oli loistavat äänentoistolaitteet. Kahdeksankymmentäluvun kuumimman milfin, David Coverdalen sanat ja lauluääni koskettivat ja lohduttivat nyt erityisesti Saabin viimeisillä metreillä.
Muistelin ajellessani niitä kaikkia ihmisiä, jotka olivat istuneet valkoisilla nahkapenkeillä kanssani matkalla kuka muistaa minnekin ja mistä syystä. Muistin elävästi kuinka eräänä kirpeänä alkusyksyn päivänä istuin pelkääjänpaikalla, ja jobbari esitteli autoa enkä arvannut mitä olisi käsillä ja mitä tulisin auton kanssa kokemaan. Auton tuntui kokoavan voimakkaita sävyjä ja tunnelmia yhteisen 50 000 kilometrin ajalta, jonka jaoimme niin vahvoina kuin heikkoinakin hetkinä. Joskus auto oli täynnä tavaraa, ihmisiä ja musiikkia, kun taas joskus auto kumahteli yksinäisyyttä ja hiljaisuutta. Kerran ajoin leveä hymy kasvoillani vastarakastuneena maailma täynnä mahdollisuuksia, kun taas myöhemmin sydän murtuneena keskityin ajaessani vain siihen, mitä edessä näkyi. Kohta näistä hetkistä jääneet jäljet ja hajut haudattaisiin metallipuristimen myötä ikuisesti piiloon.
Halusin vielä tehdä jotain erityistä Saabin kanssa. Viimeisestä matkasta pitäisi saada jokin muisto, josta voisi nauttia vielä tulevaisuudessakin. Päätin, että otatan kaverikuvan. Lähdin ajamaan pienen kaupunkimme ulkopuolelle. Halusin tervehtiä Saabin kanssa kameratolppaa ja saada välähtävän suudelman muistoksi viimeisestä ajelusta. Laskin, että kaverikuvalle tulisi hintaa ehkä 160€, jos ajaisin juuri oikeaa nopeutta.
Onni ei ollut tällä kertaa myötä ja kamera ei välähtänyt. Kameratolpan kohdalla oli ruuhkaa niin edessä kuin takanakin eikä tarvittavaa nopeutta ollut mahdollista saavuttaa mittauspisteelle. Polttoainekin oli lopussa kaiken rälläämisen jälkeen. Päätin, että nyt olisi aika pyyhkiä Saab pois Trafin tilastoista ja käänsin kokan kohti romuttamoa.
Romuttamolla tunnelma oli seesteinen. Kysyin, mihin kohtaan ahdasta pihaa saisin Saabin jättää, kun autolla ei voisi peruuttaa. Saabille osoitettiin paikka. Romuttamolla ei oltu huolissaan Saabin liikkeistä, koska tästä eteenpäin autoa siirtelisi trukki voimakkailla pihdeillä. Romutustodistuksen täyttämisen yhteydessä henkilöllisyyteni ja omistussuhteeni Saabiin tutkittiin hyvin tarkasti.
Romuttamon pihassa vielä taputin Saabin peräluukkua muutaman kerran ja kiitin ääneen. Tämä oli ollut kokonaisuudessaan erityisen hyvä yhteinen matka.
tiistai 05.06.2018 Avainsanat: Autokauppa , Autokuume , Mercedes-Benz , Mersu , Opel Omega , Tinder
Teksti ja kuva: Arttu Lustig
Lopulta pakittomalla Saabilla ajelulle tuli seinä vastaan. Piti lähteä pienen kaupunkimme ulkopuolelle tuntemattomille autoteille. Olin nimittäin sopinut tietoteknistä sovellusta apuna käyttäen kaksinkeskisen sosiaalisten suhteiden neuvotteluhetken. Neuvotteluhetki oli sovittu kahvilaan ison kaupungin keskustaan. Ilman peruutusvaihdetta ei ollut asiaa isolle kirkolle. Pieni keskittymisen herpaantuminen voisi johtaa siihen, että peruutusvaihteelle olisi käyttöä. En luottanut, että kiireisistä kaupunkilaisista löytyisi helposti riuskoja työntäjiä Saabille.
Otinkin käyttöön juonikkaan suunnitelman, jota olin vuosia pitänyt takataskussa pahan päivän varalle. Nyt oli tämä paha päivä. Suunnitelma menisi niin, että menisin autoliikkeeseen hiukan ennen lauantain sulkemisaikaa ja pyytäisin miellyttävää autoa koeajoon loppuviikoksi. Selasin nopeasti paikallisten autoliikkeiden tarjonnan. Yhdestä näistä oli jopa kaksi mielenkiintoista autoa tarjolla: Opel Omega ja Mercedes-Benz E230. Kumpainenkin auto vaikutti juuri sellaiselta, että voisin ostaa omakseni, jos koeajon tulos olisi positiivisen puolella. Fakta kuitenkin oli, että uuden auton tarve oli kriittinen eikä vapautta valita rauhassa uutta autoa tällä kertaa ollut.
Liikkeessä onnisti, koska tuttu myyjä tuli vastaan. Kerroin, että olin uuden auton tarpeessa ja liikkeestä löytyisi jopa kaksi kiinnostavaa autoa. Myyjä suositteli suoraan parempimaineista saksalaista. Tarpoessamme kohti Mersua ehdotin, että ottaisin auton koeajolle nyt heti ja tekisimme mahdollisesti kaupat maanantaina heti liikkeen auettua. Myyjä tokaisi, että antaa autosta minulle sellaisen hinnan, ettei mitään koeajoa edes tarvittaisi. Myyjä latasikin sellaisen kolminumeroisen luvun hinnaksi Mersulle, että olin samaa mieltä: koeajo on turha, otan auton.
Myyjä kuitenkin esitteli nopeasti auton ja ajoimme autokaupan pihassa pienen kierroksen. Menimme takaisin liikkeeseen, täytimme paperit, myyjä luovutti avaimet ja toivotti kovaa ajoa. Auto lähti liikkeelle käsissäni hyvin raskaasti ja sammui melkein samoin tein. Uudemmat yritykset toivat saman tuloksen. Menin takaisin myyjän pakeille. Myyjä tuli autolle vaikea ilme kasvoillaan ja ohjeisti kuinka Mersun polkimella operoiva käsijarru toimii ja kuinka käsijarrun saa pois päältä. Kiitin mitä kohteliaammin. Auto liikkui nyt allani kuin rasvattu.
Mersu kulki kauniisti ja tasaisesti kohti kaupunkia. Tunsin olevani melkein kuin kippari huolettomilla mainingeilla. Satunnaisesti vastaantulevat autot vilauttelivat valoja. Opinkin, että saksanylpeyteen ei teknologinen kehitys vielä ollut riittänyt siihen asti, että auto osaisi omatoimisesti kytkeä ajovalot päälle, vaan kuljettaja kytki itse valot manuaalisesti päälle.
Päästyäni kaupungin ahtaille teille huomasin, miten eri logiikalla takavetoinen Mese kääntyy kuin etuvetoinen Saab. Lisäksi auton ulottuvuudet olivat alle tunnin tuttavuuden jälkeen noppalukujen varassa. Tästä johtuen päätin viedä auton säilöön tuttuun parkkihalliin. Tämä oli virhe. Parkkihalli oli uuden auton myötä kutistunut kuin rippipuku. Kylmä hiki otsalla kertasin hallin ohuissa väleissä hitaasti ajamista manuaalivaihteistolla automaattivaihteistoisten vuosien jälkeen. Lopulta tuli mutka, jossa olin pysähdyksissä puolittain nokikkain vastaantulevan auton kanssa. Tuulilasin läpi katselin kuinka sain viittomalla epäselviä ohjeita tilanteen ratkaisemiseksi ja hetken päästä takana joku painoikin jo tööttiä. Halusin kaivaa kännykän esille ja hakukoneesta etsiä vastauksen siihen, kuinka avaan tukkeutuneen parkkihallin. Hetken käsien huitomisen jälkeen edessäni auto antoi periksi ja peruutti minulle reilusti tilaa kääntyä rauhassa.
Kahvilassa pyysin myöhästymistäni anteeksi. Kerroin rehellisesti, ettei myöhästeleminen ollut tapaistani, mutta ostin matkalla Väyrys-mallisen Mersun, joka toi yllättäviä hidasteita saapumiselleni.
Tervetuloa virtuaaliseen Esson baarin pöytään kuuntelemaan jännittäviä tarinoita ja outoja teorioita.
Blogin sisällysluettelo löytyy blogin tiedoista.
Yhteydenotot, ihailijaposti, väärät puhelinnumerot sekä osoitukset omasta paremmuudestaan bloggaajaa kohtaan osoitteeseen:
viimeinenalfa@gmail.com
