Viimeinen Alfa

Viimeinen Alfa

Jaa sivu Viimeinen Alfa
Suodatettu kuukaudella kesäkuu

Poliisi alinopeudesta

maanantai 27.06.2016 Avainsanat: alinopeus , laki , liikenneraivo , liikenneturvallisuus , Nettikeskustelut , ohittaminen , poliisi , rattiraivo , Tieliikenne , Tieliikennelaki

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Tullessani kaupunkimme uimahallin kuntosalille huomasin, että paikalla oli kuntoaan kohottamassa myös tuttu poliisi, Elina, joka paikkakunnallamme toimii vanhempana konstaapelina. Näin, että tämä oli hetkeni päästä ammattilaisen kanssa puhumaan pelastajasta ja vapahtajastamme: alinopeudesta. Lain mukaan alinopeutta ei ole olemassa. Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen, koska ajamalla liian hitaasti voi liikenteessä myös töppäillä sakonarvoisesti. Lisämutkana kanssa-autoilijoiden suussa alinopeus pyörii vilkkaasti ja leimaavana käsitteenä ikään kuin se olisi virallisten tahojen säätämä termi. Näiden kaikkien seikkojen vuoksi halusin saada tavalliselta autoilijoita kaitsevalta poliisilta pikaisen lausunnon autoilijan hitauteen varsinkin, kun yksi paheistani liikenteessä on ollut nopeusrajoituksen reilu alittaminen.

Lähestyin vapaa-ajallaan toimintakykyään ylläpitävää poliisia ja pyysin mitä nöyrimmin puheenvuoroa saadakseni vastauksen muutamaan mieltäni askarruttaneeseen asiaan liittyen alinopeuteen. Elina laski käsipainot alas, ja sanoi suostuvansa vastaamaan pikaisesti muutamaan kysymykseen. Kysymyksen esitettyäni Elina katsoi hetken kaukaisuuteen ja vastasi, että koskaan ei ole kyse hitaasta ajosta, vaan siitä estääkö kuljettajan ajo liikennevirtaa kulkemasta sujuvasti. Jos hidas ajo tai syyttä jarruttelu estää muiden tiellä liikkujien etenemistä, voi kuljettaja päästä keskustelemaan virkavallan kanssa liikennekäyttäytymisestä. Elina lisäsi, että asia erikseen on tietysti vaikea ajokeli, johon nopeus on tärkeää suhteuttaa. Tiedustelin, kuinka usein kylillämme pysäytetään autoilijoita hitauden ansiosta. Elina tilastotieteili, että hyvin harvoin, ja merkittävästi alle nopeusrajoituksen ajavat kuljettajat ovat yleensä vanhuksia, jotka eivät vain jostain syystä uskalla ajaa kovempaa.

Kerroin tarinan, jonka perusteella epäilin, että tulin kerran poliisin pysäyttämäksi, koska ajoin runsaasti alle nopeusrajoituksen kuin bensapihein ja pelokkain papparainen. Tapaukseni eteni jotenkin näin. Olin ajamassa hiukan tuntematonta tietä ja poliisi oli ajanut pitkään perässäni kuin yksi muista ajoneuvoista. Muistin, että nopeusrajoitus vaihtuisi suurempaan jossain vaiheessa kyseisellä tiellä. Olin kuitenkin liian kiireinen seuratessani poliisin ajoa peileistäni, joten uskoin ohittaneeni liikennemerkin, jossa nopeusrajoituksen muuttumisesta ilmoitettiin. En ollut kuitenkaan varma, joten en uskaltanut nostaa nopeuttani, koska perässäni kuitenkin ajoi poliisi. Päätin ottaa varman päälle ja ajaa mieluummin reilusti alle nopeusrajoituksen kuin mahdollisesti runsasta ylinopeutta. Lopulta poliisiauton valot vilkahtivat ja aikani oli pysäyttää auto tienreunaan. Poliisi puhallutti, tarkisti ajokorttini ja toivotti hyvää päivän jatkoa. Elina arvioi tarinastani, että pysäyttämisen syynä saattoi olla hitaus, mutta ajoni on voinut myös kokonaisuutena näyttää epävarmalta tai muuten poikkeavalta.

Elina kertoi lopuksi salaisuutena, että joskus hän itsekin ajelee hissukseen Yariksella, mutta jonoa kertyessä taakse pysähtyy bussipysäkille antamaan kiireisimmille tilaa. Ei pidä provosoida muita tienkäyttäjiä hitaudellaan, vaan antaa tilaa, jos se vain on mahdollista, Elina ohjeisti. Kiitin ajasta sekä sanoista ja annoin poliisin rauhassa jatkaa kunnonkohottamistaan. Elinan sanoista valaistuneena järkeilin, että autoa pitää ajaa kuin suomalainen yleisurheilija kilpailee: teet parhaasi ja katsot mihin se riittää. Vaikka oikealta ja vasemmalta menisi ohi miten kovia suorituksia tahansa, ei saa antaa itsetunnon murentua ja yrittää epätoivoisia kikkoja. Keskitytään siihen omaan tekemiseen ja mennään tuloksellisempien edestä pois.

Tunnustan, että en saanut selventävää vastausta siihen, milloin vauhtia on liian vähän. Tämä vain johtui seikasta, ettei oikeaa vastausta ollut, vaan moitittava hitaus liikenteessä on tilanteesta ja poliisin näkökannasta kiinni. Ehkä ratkaisuna omalle kohdalleni vain on, että poliisin tai Yariksen osuessa horisonttiin painan varmuuden vuoksi hiukan lisää kaasua. Enhän haluaisi poliisin kuvittelevan, että ratissa olisi vanhus.

Teksti perustuu keskusteluun jämsäläisen poliisin kanssa. Tieliikennelaissa aiheesta löytyy lisää ainakin pykälistä 24 ja 25.

Kuskina kesäyössä

maanantai 13.06.2016 Avainsanat: Naiset , Saab 9-5 , Tieliikenne

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi. Olin juonut illan aikana vain yhden pienen oluen, joten voisin toimia  loppuillanvieton kuskina. Olin mielissäni syntyneestä tilanteesta, koska mikään ei toisi kesäisempää tunnelmaa kuin hiprakkaisten naisten kyyditseminen lauantai-illassa. Halusin lyödä kaupat nopeasti lukkoon ja nojauduin vieressäni istuvan punapään tuolin selkänojaa vasten, jotta puheeni varmasti saavuttaisi kuulijan läpi juhlapaikan liian voimakkaalle säädetyn musiikin. Kerroin jämäkällä, mutta rauhallisella äänellä markkinointi-ihmisen elkein, että autoni on musta sekä varustettu voimakkaalla vee-kuusi-moottorilla ja valkoisilla nahkapenkeillä. Punapää nappasi mainospuheestani vaaleat nahkapenkit ja niiden avulla kannusti pöydän kahta muutakin naista lähtemään kyytiini.

Ilta oli raikas sekä alkukesän valoisa, kun kävelin kohti autoani kolmen naisen: brunetin, blondin ja punapään kanssa. Juhlapaikan parkkipaikalla brunetti naurunsekaisella kiljahdukselle julisti autoni olevankin vain Saab. Naiskööri sulloutui autooni ja pääsin kuskaamaan juhlatuulista naiskolmikkoa. Ensimmäisessä risteyksessä vilkun metronomin sykkeessä brunetti ihmetteli, mikä autossa haisee. Valistin, että tuoksu on vain Saabille ominainen haju eikä siitä kannata murehtia. Blondi pohti, oliko hajusta päätellen autoon joku joskus kuollut. Punapään mielestä autoon oli kuollut kuskin katu-uskottavuus, kun ajeli julkisesti tällaisella pappalaivalla. Brunetin mielestä se ei voinut pitää paikkaansa, koska ei sellainen asia voi kuolla, jota ei ole koskaan ollut olemassakaan. Brunetti vertasikin katu-uskottavuuttani tonttuun tai maahiseen, josta voi iskeä tarinaa, mutta tarinaan uskominen on kuulijan vastuulla.

Vaikka auto kulkikin asianmukaisesti tiellä, oli auton sisällä tilanne karannut käsistä. Komensin muutamaan kertaa kovaan ääneen hiljaisuutta lyöden kämmenpohjia rattia vasten, kuin kyseessä olisi oikea vaara. Sormea etupenkkien välissä heristellen perustelin, että kuskille täytyy antaa nyt ajorauha. Autoon laskeutui sanattomuus. Pienen hiljaisuuden jälkeen punapää pyysi, jos radioon voisi lisätä äänenvoimakkuutta vain sen verran, että kuskin puuskutus peittyisi. Tasasin hengitykseni ja tiedustelin, mihin anniskeluravintolaan olisimme matkalla. Yhtenäistä vastausta ei tahtonut syntyä ja jouduin ajamaan pienen kaupunkimme keskustaa ympäri ennen kuin naisväen välille saapui konsensus uudesta humalatilan nostatuspaikasta.

Juottolassa onnistuneen käsilaukkuvahdin viran jälkeen kuskasin ryhmämme nakkikioskille. Istuin Saabin konepelillä syöden lihapiirakkaa kahdella nakilla katsellen, kun brunetti ja punapää selvittelivät sivussa kahden kesken asioitaan sekä blondia, joka teki läheisempää tuttavuutta seiväshypyn piirinmestarin kanssa. Työstin pikaisesti ulkoravintolan antimen loppuun ja pyyhin suunpielestä maustekastikkeet kämmenselkään. Hihkaisin naisseurueelleni, että Saab on käynnistymässä ja jos mielii kyytiin olisi nyt tehtävä lähtöä. Blondi saapui käsikynkkää piirinmestarin kanssa ja perästä punapää ja brunetti kävelivät hitaasti autoa kohti toisille supatellen kuin salaisen palvelun jäsenet olisivat vaihtaneet tärkeää informaatiota. Saab oli niin täynnä kuin rekisteröintiote antoi myöten. 

Ilmastoinnin kohistessa aamuyön tunteina huomasin, että kaikki matkustajat olivat nukahtaneet. Jokaisen pää rötkötti omiin suuntiinsa kuin traagisessa elokuvakohtauksessa. En halunnut herättää heitä. Oikeastaan en jaksanut enää kuunnella heidän juttujaan. Ajoin suoraan omalle tutulle parkkipaikalle ja poistuin pikaisesti autosta kotiini jättäen juhlaseurueen autoon nukkumaan. Puolenpäivän aikaan herättyäni menin tarkistamaan, oliko autoni jo tyhjentynyt. Kaikki olivat onnistuneet poistumaan ja ilmeisesti kiitokseksi kyydeistä yksi ovista oli jätetty sepposen selälleen. Takapenkin jalkatiloista löytyi tyhjä siideritölkki ja kaulahuivi. En muistanut, että kenelläkään olisi ollut huivia, mutta käärin sen taiteilijan lailla kaulani ympärille. Kaulahuivi ja tyhjä tölkki saivat toimia korvauksena kulutetuista bensoista ja ajasta.

Tuotearvio: kolme suomalaista tieuutuutta

torstai 02.06.2016 Avainsanat: liikenneturvallisuus , Tieliikenne

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Kuten tarkkaavaisimmat ovat huomanneet, maanteidemme pintoja kehitetään jatkuvasti. Pelkästään eivät tienpinnat parannut, vaan myös monipuolistuvat ja tarjoavat erilaisia elämyksiä matkalla määränpäähän. Esittelen kolme allekirjoittaneelle mieluisinta tieuutuutta.

Pujottelurata

Autokoulu on vain lyhyt jakso autoilevan ihmisen ajohistoriassa.  Useimmissa tapauksissa autokoulun harjoitteluajot ajetaan vieraalla, autokoulun autolla. Valtiovalta onkin antanut mahdollisuuden vahvistaa autonkäsittelytaitoja valituilla tieosuuksilla omalla, tutulla autollaan. Tiehen on rakennettu satunnaisia noin renkaan levyisiä kuoppia, jotka toimivat harjoittelualustalla pujottelukeppien korvikkeina. Epäonnistumisesta merkkinä on renkaan luisuminen kuoppaan, joka ohjaamossa tuntuu epämiellyttävänä kolauksena. Onnistuneessa suorituksessa kuljettaja tekee kevyen väistöliikkeen, jota muut matkustajat tuskin huomaavat. Pujotteluradat ovat ympäri vuoden auki kaikissa sääolosuhteissa, ja yleensä ne sijaitsevat taajamakeskusta sivuavilla pienillä teillä, mutta myös valtateiltä voi löytää tämän tyypin harjoittelualustoja. Suosittelen pitämään silmät ja korvat auki sekä kyselemään tutuilta vinkkejä lähimmän harjoittelupaikan löytämiseksi.

Palapeli


Palapeli on tieverkostomme tuleva uutuus ja mahdollinen vientituote maailmanmarkkinoille. Tieuutuus on vasta prototyyppiasteella, jossa asfalttitiehen on saatu asetettua niin pituus- kuin leveyssuunnassa kauniita halkeamia, mutta muodot ovat tuotekehittelyn keskeneräisyydestä johtuen vielä ainakin ulkopuolisen silmään epämääräisiä. Voi tietenkin olla, että hanke on jo pitkällä testaus- ja kehittelyvaiheessa, joten kilpailijoille ei vielä haluta paljastaa, kuinka asfalttitiehen saadaan autoilijoiden silmiä hiveleviä mosaiikkikuvioita. Jään jännityksellä odottamaan, minkälaista taidetta tulevaisuus tuo tienpintaan autoilijoiden iloksi ja virkistykseksi sekä kansainvälisille markkinoille vientitykiksi.

Perunapelto

Perunapelto, joka englanninkielisillä alueilla tunnetaan nimellä On road - Off road, on mitä ilmeisemmin itäeurooppalaisilta sivuteiltä Suomeen hiljalleen rantautunut muotivillitys, jonka avokätinen liikenneministeriö on uutuutena maamme liikenneverkostolle tarjonnut. Peltoautoilu on  perinteisesti ollut nuoruuden vapauttava harrastus, jota vain maaseudun lapset ovat päässeet kokemaan. Nyt sama elämys on myös mahdollistettu kaupunkien kasvateille sekä uudemmille autoille ja kokeneille kuskeille moderneissa ja turvallisissa olosuhteissa virkavallan valvovan silmän alla. Perunapeltotyyppisessä tiessä on mahdollista kokea luonnon ja auton yhdessä muovaaman tien villiys ja yllätyksellisyys. Kuski voi ottaa mittaa sekä itsestään että kulkupelistään. Tämä on parhaimmanlaatuista urbaania vihreyttä, jota citymaasturilla kelpaa urakoida useammankin kerran.


Listaa lyhyesti analysoidessa päivän trendi Suomen modernissa maantieverkossa on selvästi toisaalta retro- ja vintagehenkisyys ja toisaalta moderni estetiikka sekoitettuna innovatiivisuuteen. Autotiet tarjoavat monia legendaarisia hiekkateiden tunnelmia moderneihin ajo-olosuhteisiin. Oma suosikkini ovat tien keskelle rakennetut nimismiehenkiharat. Tylsän ja pitkän ajon aikana kuski voi halutessaan palauttaa mieleensä lämpimiä kesämuistoja lapsuuden mökkiteistä. Näppärä ja kekseliäs pieni yksityiskohta kieltämättä. Ajotaitoa ylläpitävät ominaisuudet tiessä taas pitävät yllä jokaisen autoilijan ajotaitoa sekä edustavat korkeaa innovaatiotaitoa ja rohkeutta luoda jotain uutta tieverkkoomme.
   
Annan Suomen tieverkostolle 9/10 pistettä. Tiet ovat monipuolisia ja mielikuvituksellisia, mutta myös kuskia haastavia, joka on aina kokeneimmallekin autoilijalle plussaa. Tiet ovat siis viihdyttäviä sekä opettavaisia, mikä sopii PISA–mestarin imagoon. Yhden pisteen jätän antamatta, koska aina voi parantaa.

Tietoa blogista

Tervetuloa virtuaaliseen Esson baarin pöytään kuuntelemaan jännittäviä tarinoita ja outoja teorioita.

Blogin sisällysluettelo löytyy blogin tiedoista.

Yhteydenotot, ihailijaposti, väärät puhelinnumerot sekä osoitukset omasta paremmuudestaan bloggaajaa kohtaan osoitteeseen:

viimeinenalfa@gmail.com

Arkistot
2019 (6)
toukokuu (1)
Autopesu - komea poika
huhtikuu (1)
Kuinka ostat edullisen auton
maaliskuu (1)
Neljä syytä olla käyttämättä turvavyötä
helmikuu (1)
Käytetty sähköauto - kauppakassi
tammikuu (2)
Ajokortti on turha
Ajoin kolarin - vakuutusyhtiö
2018 (15)
joulukuu (1)
Ajoin kolarin - vähän
marraskuu (1)
Jarrupalat
lokakuu (1)
Kesäromanssin loppu - auto telkkarilla
syyskuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 2.
elokuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 1.
heinäkuu (1)
Esittelyssä Mercedes-Benz E230 - Pelto-Väyrynen
kesäkuu (2)
Saab romuttamolle - hyvästi Saab
Haulikkohäät - ostin Mersun
toukokuu (1)
Syvien vesien Saab
huhtikuu (2)
JMK Ralliradio osa 3 - Ei pakkia
JMK Ralliradio osa 2 -rallireportteri Alfa
maaliskuu (2)
JMK Ralliradio osa 1 - Viimeinen Alfa radioshow
Katsastus - hylätty
helmikuu (1)
Urban Survivor
tammikuu (1)
Valohippa
2017 (18)
joulukuu (1)
Avaimet takakonttiin
marraskuu (1)
Tule katsastus kultainen
lokakuu (1)
Hirvet
syyskuu (2)
Kritiikkiä ja ehdotuksia Yleisradiolle
Bensa loppui
elokuu (1)
Koeajossa exän Rättäri
heinäkuu (2)
Formula 1 ja herrojen metkut Ferrarilla
Tipaton Jämsä - miksi bensa-asemalta ei löydy etanolibensaa
kesäkuu (1)
Liftari
toukokuu (2)
Näin vältät ylinopeuden
Maailma ilman suojateitä
huhtikuu (2)
Kuinka kohdata jobbari
Rakkauden renkaanvaihto
maaliskuu (2)
Rattiterapia
Raaka Diili
helmikuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - himo
tammikuu (2)
Ministeri Berner ja lähivuosien suuri muutos
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - mässäily
2016 (20)
joulukuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ahneus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - laiskuus
marraskuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - viha
lokakuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - kateus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ylpeys
syyskuu (1)
Moposokeus
elokuu (1)
Jäähyväiset Fiat Multiplalle
heinäkuu (2)
Liikaa unta Jaguarissa
Auton korjaamisen raskassarja
kesäkuu (3)
Poliisi alinopeudesta
Kuskina kesäyössä
Tuotearvio: kolme suomalaista tieuutuutta
toukokuu (1)
Wickholmin Volvolla
huhtikuu (2)
Pikkusisko ei halua autoa
Kehäteiden kamerat
maaliskuu (2)
Vakionopeudensäädintä etsimässä
Parhaat vinkit katsastukseen
helmikuu (2)
Skoda Felician ohittaminen
Naisautoilijat osa 2. - Mikon ja Akin salaisuus
tammikuu (1)
Rattiraivo: Calibra vs. 9-5 Griffin
2015 (41)
joulukuu (2)
Kaksi muistoa Alfa Romeosta
Pyyhkijänsulkia ostamassa
marraskuu (3)
Suomi-auton korruptio
Autonominen auto
Koeajossa: musta jää
lokakuu (3)
Jäteöljyä luonnossa
Heijastinliivimies
Vilkun lasi rikki huollon jälkeen
syyskuu (2)
Vedellä toimiva auto
Aja hiljaa
elokuu (3)
Mummo kolhi autoani parkkipaikalla
Lopetin haaveilemisen lentävistä autoista
Kitkarenkaat kesällä
heinäkuu (2)
Ystäväni Check Engine
Huoltokirja on valhe
kesäkuu (3)
Salaisuuksia ja tuoksuja
Minä, F1 ja Räikkösen visio
Nelipyörä (kevyt)
toukokuu (3)
Koeajossa: Johannan Lada
Kolari
Papa Swag
huhtikuu (20)
Miehuuskoe
Naisautoilijat
5 autoa jotka jokaisen autoilijan pitäisi kokea kerran elämässään
Katsastus
Navigaattori
Biltema
Tupakointi
Varashälytin
Jobbari
Lottovoitto
Reikä
Volvo-kuiskaaja vs. ajokoira
Kauhugalleria
Vielä kerran Alfa
Zen ja autoilu
Mestarin luona
Paronin hautajaiset
Lippulaiva
Paroni
Viimeinen Alfa
2014 (1)
syyskuu (1)
Romanssi

Katso suosituimmat vaihtoautomme juuri nyt!