Viimeinen Alfa

Viimeinen Alfa

Jaa sivu Viimeinen Alfa
Suodatettu kuukaudella kesäkuu

Salaisuuksia ja tuoksuja

tiistai 30.06.2015 Avainsanat: Griffin , Lada , Naiset , Saab 9-5 , Volvo 740 , wunderbaum

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Johannan Lada tuoksui samalle kuin kaikki pappani Ladat. Johanna kertoi, että Ladansa tuoksuu samalta kuin isänsä Ladat. Tuoksua voisi kuvailla etäisesti CRC:tä muistuttavaksi, raikas mutta lämmin. Edellinen Volvoni tuoksui märälle koiralle. Tuttavani kertoi, että myös hänen vanha Volvonsa tuoksuu märälle koiralle. Epäilen, että tämä ominaistuoksu tulee Volvoihin omistajiensa seikkailullisesta ja eläinrakkaasta elämäntyylistä. Joskus helteellä Volvon ominaishajussa oli ennen haistamatonta elämänmakuista vivahdetta. Jäin aina miettimään vivahteen tarinaa, mutta Volvo sai pitää sen salaisuutenansa. Elämäntapasaabistin tytär kehui, että Saabini tuoksuu oikealta Saabilta. Naiseni lisäsi, että Saabissani haisi oksennus. Korjasin, että autossa on saattanut olla tunnelmaa ja sillä seurauksensa, mutta nenäni ei ole tätä kyseistä tunnelmaa tavoittanut.

Ja se yksi mies kirpputorilla tuoksui voimakkaasti samalta kuin autoni käyttöohjekirjaan imeytetty parfyymi. Autossani oli ostohetkelle hyvin voimakas parfyymin haju, jonka alkulähteeksi ilmeni käyttöohjekirja. Haju ei ollut hyvä eikä paha, mutta selvästi autoon jälkikäteen asennettu. Haju on hälvennyt hiljalleen kilometrien lisääntyessä ja nyt hajun pystyy löytämään vain käyttöohjekirjan kannesta.

Minulla oli ollut suunnitelma hiljaisen ja pitkästyttävän sunnuntaipäivän varalle: soittaisin jokaiselle auton entiselle omistajalle. Olisin halunnut kuulla tarinat, jotka autoa myydessä pidetään salassa. Onko autossa kuoltu, synnytetty tai tapeltu verissä päin. Halusin kuulla auton oikeat tarinat, joista naarmut, painaumat ja hajut vihjailevat. Trafi oli jo ehtinyt yksityistää edelliset omistajat eikä minulla ollut mitään mahdollisuutta saada kuulla autoni oikeita tarinoita. Nyt tämä tutuntuoksuinen mies kirpputorilla voisi hajusta päätellen kertoa tarinoita autostani.

Hajun avulla tunnistaminen ei ole ihmisen vahvimpia ominaisuuksia, mutta halusin antaa hennolle todennäköisyydelle mahdollisuuden. Lähdin seuraamaan miestä kirpputorilla. Parkkeerasin itseni miehen viereen itsepalvelupöydän kohdalla. Otin pöydästä satunnaisen tavaran käteeni, ja kysyin mieheltä, oliko hän koskaan omistanut mustaa Saab Griffiniä. Mies vastasi, ettei koskaan ole omistanut Saabia eikä koskaan aio hankkia sellaista, ja ihmetteli miksi kysyn moisia. Vastasin, että hän näytti mieheltä, jolle voisi maistua musta auto V6-moottorilla ja nahkapenkeillä. Mies katsoi hetken minua sanomatta mitään ja jatkoi matkaansa autoni käyttöohjekirjan haju mukanaan kohti kirpputorin uloskäyntiä.

Auton hajusteet ovat vaikeat markkinat, joissa liikutaan jatkuvasti oikean tarpeen ja huumorin rajamailla. Wunderbaumista on syntynyt Coca-Colan tapainen klassikkobrändi, jonka jokainen tunnistaa pelkästä nimestä. Toivoisin kuitenkin vanhojen klassikoiden, kuten sitruuna, mäntymetsä sekä uusi auto, tilalle uusia, innovatiivisempia ja rehellisempiä tuoksuja. Tällaisia uusia tuoksuja voisivat olla mm. tuhkainen mahonki, Ladastakin tuttu CRC, mieto silli sekä viski.

Toivoisin myös autohajustekoristeisiin käyttöohjetta. Olen kerran ostanut auton sisätilan peruutuspeiliin kiinnitettävän hajusteen. Asentamisen jälkeisenä päivänä pystyin haistamaan hajusteen metrien päästä autostani. Olin muiden puheiden mukaan asentanut hajusteen väärin. Olin ymmärtänyt tämän jo itsekin, koska en ollut kenenkään muun autosta pystynyt haistamaan hajustetta yhtä pitkältä matkalta.

Minä, F1 ja Räikkösen visio

tiistai 23.06.2015 Avainsanat: Bottas , Formulat , Häkkinen , Räikkönen , viimeinen alfa

Teksti: Arttu Lustig

Kuva: Arttu Lustig / Maija Härö

Faniutumiseni formuloita kohtaan alkoi ollessani jo alakouluikäinen. Eräänä sunnuntaisena aamuna heräsin ja avasin huoneeni television F1-kisan ollessa käynnissä. Olin siltä istumalta myyty autourheilun kuninkuusluokalle. Seurasin kuin hypnotisoituna Mika Häkkisen ajamista ja tunsin kuinka Häkkisen ajamisessa oli kyse jostain elämää suuremmasta. Mika Häkkisen joviaali luonne ja punavalkoinen kilpuri iskostivat pienen pojan mieleen ajatuksen: Häkkinen ja Formula 1 olivat asioita, joista olisi parempi pysyä ajan tasalla. Muutaman vuoden jouduin odottamaan vääjäämätöntä, kunnes lopulta pääsin tuulettamaan Mika Häkkisen ensimmäistä mestaruutta Matti Kyllösen huudon päälle.

Häkkinen meni ja Räikkönen tuli. Räikkönen on luonteeltaan Häkkisen vastakohta: introvertti ja analyyttinen, kun taas Häkkinen nollasi tilanteet huumorilla. Tosin muistan kisan, jossa Häkkisen huumori loppui epäonnistumisen jälkeen ja Häkkinen itki radan ulkopuolisessa puskassa. Se oli hyvin koskettava hetki. Räikkösessä ilmenee täydellisesti huippu-urheilun pyhä kolminaisuus, jossa laji, lahjakkuus ja visio kohtaavat saumattomasti. Byrokratia-Suomessa, virallisessa Suomessa Räikköselle ei annettaisi suurempaa jakoa. Paperilla hän olisi kerran luokalleen jäänyt espoolaismies, joka on keskeyttänyt ammatillisen koulutuksen. Elämän sisältönä olisivat vaihtelevat työttömyysjaksot sekä työllistyminen erilaisiin hanttihommiin. Ferrarin kyytiin voisi päästä vain televisiosarjojen, elokuvien ja silmät kiinni haaveilun kautta.

Ilmeisesti osana Räikkösen visiota on keskittyä vain olennaiseen välittämättä tuon taivaallista siitä, mitä ympärillä muuten tapahtuu. Räikkönen on puritaani, jota ympärillä olevat houkutukset eivät hämää. Tämä on tehnyt Räikkösestä F1-sarjan vastarannan kiisken. Muodollisuudet hoidetaan muodollisesti, muuten ajetaan ja tehdään työtä auton eteen. Räikkönen on myös mies, joka pystyy ottamaan iskun tai pari vastaan, ja jatkamaan siitä mihin jäi. Olen Räikkösen kanssa samaa ikäluokkaa ja samalta seudulta. Ymmärrän hänen visionsa. Koskaan ei luovuteta, koskaan ei olla tyytyväisiä eikä koskaan valiteta. Tällä asenteella on monta miestä niin nostettu kuin kaadettukin.

Vaikka Räikkönen on legenda ja suurten tarinoiden kirjoittaja, on hän laskeva tähti ja kehäraakki. Valtteri Bottas on moderni kilpa-ajaja. Bottas, Räikkösen ja Häkkisen tapaan, sementoi nopeasti itsensä autourheilun eliittiin. Ulkomaiset toimittajat ovat jo pohtineet hänen olevan tuleva maailmanmestari. Itse en ole vielä osannut ottaa Bottasta omakseni. Bottas on liian tuore. Bottas on myös simulaattorimies. Nuoruudessani simulaattorit olivat pikseleitä täynnä ja koneet jumittivat sekä latasivat koko ajan. Siitä traumasta on vaikea päästä yli. Tämän takia minun on vielä toistaiseksi vaikea luottaa mieheen, joka pystyy nojautumaan luontaisesti sekä teknologiaan että ajamiseen.

Haluaisin osallistua Formula 1 –kisaan. En tieteenkään kuskina. Ei kukaan jääkiekkofanikaan olisi niin hölmö, että edes haaveilisi pelaavansa maailmanmestaruusfinaalissa. Haluaisin olla selostamossa. Olen monesti antanut tilanteista tarkempia ja osuvampia analyyseja kuin itse selostajat (jopa muiden kuin itseni mielestä). Mielelläni jakaisin viisauttani suuremmallekin yleisölle. Ongelmana tietenkin on, että olen oppinut lähes kaiken formuloista näiltä selostajilta, joiden paikalle haluaisin istua. Vielä suurempi ongelma on käyttäytymiseni kisaa seuratessa. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän kisojen seuraamiseen ovat tulleet olennaisesti mukaan kovaääniset ähkäisyt sekä eläimelliset kiljahdukset. Tarvitsisin oman napin, jolla tuottaja voisi kontrolloida ääneni pääsyä lähetykseen. Tosin pelkään, ettei ilmeestäni voi nähdä onko suustani tulossa eläimellinen kiljahdus vai veitsenterävä analyysi. Myös tämän takia on parempi, että jätän selostukseni kotoisan kisakatsomon riesaksi.

 

Nelipyörä (kevyt)

torstai 11.06.2015 Avainsanat: Koeajo , Mopoauto , viimeinen alfa

Teksti: Arttu Lustig

Kuvat: Maija Härö

Lada-katastrofin jälkeen tunsin tarvetta ryhdistäytyä. Olen seurannut kuinka Jenni Rossi, siis POLOinen, koeajaa uusia hybridiautoja sekä saa 4,7 litran polttoaineenkulutuksia. Itse en muista koskaan ajaneeni edes tällä vuosituhannella valmistettua autoa, ja olen onnekas, jos saan autollani polttoaineenkulutuksessa maantieajossa samat numerot eri järjestyksessä. Tunnenkin kuuluvani päivä päivältä enemmän siihen ihmisjoukkoon, joka syö janoonsa lunta sekä pystyy antamaan paikkakunnalleen lisäarvoa vain jos pukee vanhan puvuntakin päälle poistuessaan asunnostaan.

Tällä kertaa Viimeinen Alfa ei sotke silmän ympärystään pakoputken päällä tai haistele maasta löytynyttä öljyläikkää sormenpäistään. Aion päästää itseni nauttimaan jostain uudesta ja raikkaasta. Vedin nahkatakin päälle ja sujautin kengät jalkaan. Minulla oli missio ja missioni toteuttaisin autokaupassa ajattaen allani ensimmäistä kertaa elämässäni uutta autoa. Kerrankin auto ei huokaisisi löysiä niveliään ja tukikumejaan, vaan ryhdikkäänä ja jäntevänä veisi niin minua kuin uusinta teknologiaa kohti seuraavaa pysähdyspaikkaa.

Astuin autokauppaan sisään. Myyjä istui työpöydän takana mietteliäänä katsellen äärettömyyteen. Kävelin suoraan myyjän luokse, ojensin käteni ja esittelin itseni. Kerroin, että haluaisin koeajaa uuden auton. Myyjä kysyi oliko minulla jokin tietty merkki tai malli mielessä. Vastasin, ettei ollut väliä, kunhan auto olisi vain uusi. Jatkoi kertomalla surullista tarinaani siitä, kuinka olen vanhojen autojen vankina. Kesken esitelmöintini myyjä läiskäisi kämmenen pöytää vasten merkkinä puheenvuorosta ja otti avaimet pöytälaatikosta. Myyjä kehotti seuraamaan, koska hänellä olisi minulle koeajettavana uusinta trendiä.

Myyjä teki nopean esittelyn autosta: Ligier ixo kulutus noin kolme litraa sadalle kilometrille, huippunopeus lain sallimissa rajoissa, keskuslukitus, nastarenkaat sekä cd-radio-soitin. Kutsutaan leikkisästi mautoksi tai direktiivin mukaan kevyeksi nelipyöräksi. Olin jähmettynyt ja sanaton tilanteesta enkä voinut enää perääntyä. Myyjä jatkoi selittäen, että vaihteita oli kaksi: eteen ja taakse sekä niiden välissä vapaa. Myyjä kannusti tankkaamaan, koska autoliike ei ole huvittelukeskus, ja tunki avaimet käteeni.

Avasin ovet avaimen napista ja istuin sisään. Ahtaassa jalkatilassa oli kaksi poljinta. Käynnistin nelipyörän ja sisätilat valtasi traktorista tuttu diesel-moottorin jyrinä. Pujotellessani kohti ensimmäistä risteystä opin, että variaattori poikkesi autoni automaattivaihteistosta. Voi olla, että jalkani oli tottunut liian hyvään, mutta kaasupolkimessa oli minulle vain kaksi asentoa: päällä ja pois päältä. Ajotuntuma kuitenkin helpottui jokaisen metrin jälkeen, jonka diesel-moottori kokonaisuutta veti perässään.

Olin nyt teiden 45 kilometriä tunnissa liikkuva pujottelukeppi. Normaalisti autoillessani minulle maistui kaistaltani vastaantuleva kevyt nelipyörä, vaikka tavallisesti vältänkin ohittamista ja jään rekan perään säästämään polttoainetta. Nelipyörän ohittaminen on aina ollut mukavaa vaihtelua paikallisliikenteessä. Ohittaminen on helppoa ja turvallista, koska tulevan tieosuuden näkee lähes esteettä sekä ohitettavan kulkuneuvon nopeus on ennakoitavissa.

Alkujännityksen karistua pois ja ajotuntuman käydessä tutuksi aloin nauttimaan ajamisesta. Moottori piti tunnelmallista ääntä ja kaasu pohjassa pystyi ajamaan tilanteessa kuin tilanteessa. Minulla oli rehellisesti sanottuna hauskaa yllättävän nelipyörän ratissa. Muut autoilijat ottivat huomioon eikä pahojen kielien aggressiivinen puhe nelipyöriä kohtaan konkretisoitunut liikenteessä. Tunsin itseni huolettomaksi, kun näppärästi liikuin pitkin pienen kaupunkimme keskustaa.

Palasin lopulta takaisin autoliikkeeseen. Antaessani avaimia takaisin myyjälle kehuin, että voisin harkita nelipyörän omistamista, jos taloudellinen tilanteeni antaisi periksi uudelle harrastukselle. Myyjän kysyessä tankkaamisesta vastasin kiittäen ja poistuin liikkeestä. Valloittavan kokemuksen jälkeen en jaksanut miettiä, oliko missioni tullut täytettyä teoriassa vai käytännössä. Tiedän vastedes kuitenkin, että joka kerta bongatessani nelipyörän liikenteestä joku, yksin tai ystävän kanssa, on viettämässä hitaasti liikkuvaa hauskaa ilman, että kaasupoljin tai nopeusrajoitusmerkit olisivat hauskan esteenä.

Kiitokset Jämsän O.K. auton hyväntuulisille myyjille yhteistyöstä.

 

Tietoa blogista

Tervetuloa virtuaaliseen Esson baarin pöytään kuuntelemaan jännittäviä tarinoita ja outoja teorioita.

Blogin sisällysluettelo löytyy blogin tiedoista.

Yhteydenotot, ihailijaposti, väärät puhelinnumerot sekä osoitukset omasta paremmuudestaan bloggaajaa kohtaan osoitteeseen:

viimeinenalfa@gmail.com

Arkistot
2019 (12)
marraskuu (1)
Tesla Cybertruck näyttää mahtavalta!
lokakuu (1)
Eläköön rallienglanti!
syyskuu (1)
Tuomiopäivä - hopeareunus katsastuksessa
elokuu (1)
Ei kenenkään beibe - parkkipaikka ilman sääntöjä
heinäkuu (1)
Koiranluu - Tämä ei ole sen arvoista
kesäkuu (1)
Koiranluu - Motonet-asento
toukokuu (1)
Autopesu - komea poika
huhtikuu (1)
Kuinka ostat edullisen auton
maaliskuu (1)
Neljä syytä olla käyttämättä turvavyötä
helmikuu (1)
Käytetty sähköauto - kauppakassi
tammikuu (2)
Ajokortti on turha
Ajoin kolarin - vakuutusyhtiö
2018 (15)
joulukuu (1)
Ajoin kolarin - vähän
marraskuu (1)
Jarrupalat
lokakuu (1)
Kesäromanssin loppu - auto telkkarilla
syyskuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 2.
elokuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 1.
heinäkuu (1)
Esittelyssä Mercedes-Benz E230 - Pelto-Väyrynen
kesäkuu (2)
Saab romuttamolle - hyvästi Saab
Haulikkohäät - ostin Mersun
toukokuu (1)
Syvien vesien Saab
huhtikuu (2)
JMK Ralliradio osa 3 - Ei pakkia
JMK Ralliradio osa 2 -rallireportteri Alfa
maaliskuu (2)
JMK Ralliradio osa 1 - Viimeinen Alfa radioshow
Katsastus - hylätty
helmikuu (1)
Urban Survivor
tammikuu (1)
Valohippa
2017 (18)
joulukuu (1)
Avaimet takakonttiin
marraskuu (1)
Tule katsastus kultainen
lokakuu (1)
Hirvet
syyskuu (2)
Kritiikkiä ja ehdotuksia Yleisradiolle
Bensa loppui
elokuu (1)
Koeajossa exän Rättäri
heinäkuu (2)
Formula 1 ja herrojen metkut Ferrarilla
Tipaton Jämsä - miksi bensa-asemalta ei löydy etanolibensaa
kesäkuu (1)
Liftari
toukokuu (2)
Näin vältät ylinopeuden
Maailma ilman suojateitä
huhtikuu (2)
Kuinka kohdata jobbari
Rakkauden renkaanvaihto
maaliskuu (2)
Rattiterapia
Raaka Diili
helmikuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - himo
tammikuu (2)
Ministeri Berner ja lähivuosien suuri muutos
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - mässäily
2016 (20)
joulukuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ahneus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - laiskuus
marraskuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - viha
lokakuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - kateus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ylpeys
syyskuu (1)
Moposokeus
elokuu (1)
Jäähyväiset Fiat Multiplalle
heinäkuu (2)
Liikaa unta Jaguarissa
Auton korjaamisen raskassarja
kesäkuu (3)
Poliisi alinopeudesta
Kuskina kesäyössä
Tuotearvio: kolme suomalaista tieuutuutta
toukokuu (1)
Wickholmin Volvolla
huhtikuu (2)
Pikkusisko ei halua autoa
Kehäteiden kamerat
maaliskuu (2)
Vakionopeudensäädintä etsimässä
Parhaat vinkit katsastukseen
helmikuu (2)
Skoda Felician ohittaminen
Naisautoilijat osa 2. - Mikon ja Akin salaisuus
tammikuu (1)
Rattiraivo: Calibra vs. 9-5 Griffin
2015 (41)
joulukuu (2)
Kaksi muistoa Alfa Romeosta
Pyyhkijänsulkia ostamassa
marraskuu (3)
Suomi-auton korruptio
Autonominen auto
Koeajossa: musta jää
lokakuu (3)
Jäteöljyä luonnossa
Heijastinliivimies
Vilkun lasi rikki huollon jälkeen
syyskuu (2)
Vedellä toimiva auto
Aja hiljaa
elokuu (3)
Mummo kolhi autoani parkkipaikalla
Lopetin haaveilemisen lentävistä autoista
Kitkarenkaat kesällä
heinäkuu (2)
Ystäväni Check Engine
Huoltokirja on valhe
kesäkuu (3)
Salaisuuksia ja tuoksuja
Minä, F1 ja Räikkösen visio
Nelipyörä (kevyt)
toukokuu (3)
Koeajossa: Johannan Lada
Kolari
Papa Swag
huhtikuu (20)
Miehuuskoe
Naisautoilijat
5 autoa jotka jokaisen autoilijan pitäisi kokea kerran elämässään
Katsastus
Navigaattori
Biltema
Tupakointi
Varashälytin
Jobbari
Lottovoitto
Reikä
Volvo-kuiskaaja vs. ajokoira
Kauhugalleria
Vielä kerran Alfa
Zen ja autoilu
Mestarin luona
Paronin hautajaiset
Lippulaiva
Paroni
Viimeinen Alfa
2014 (1)
syyskuu (1)
Romanssi

Katso suosituimmat vaihtoautomme juuri nyt!