Viimeinen Alfa

Viimeinen Alfa

Jaa sivu Viimeinen Alfa
Suodatettu kuukaudella toukokuu

Koeajossa: Johannan Lada

keskiviikko 27.05.2015 Avainsanat: Koeajo , Lada , viimeinen alfa

Teksti: Arttu Lustig

Kuvat: Johanna Suominen

Tuttu toimittaja antoi minulle juttuvinkin. Minun pitäisi tehdä koeajoraportti Ladasta, erityisesti hänen kesäautonaan toimivasta Ladasta. Lehtialan ammattilaisena hän oli lukenut kirjoituksiani autoista ja ilmeisesti halusi tietää, mitä olin miehiäni. Toisekseen taisin olla Johannalle yhden jos toisenkin velkaa. Vuosien saatossa Johanna on joutunut tekemään lehtijuttuja minun mieltymyksieni ja intressieni mukaan, ja nyt oli minun vuoroni. Epäröin, koska en ole koskaan ollut hyvä koeajaja, mutta päätin ottaa haasteen vastaan.

Papallani oli aina Lada. Kaikista autoista juuri Ladaan liittyvät omat lämpimimmät muistoni. Lapsuuden kesiin liittyy vahvasti papan Ladan takapenkillä istuminen matkalla erilaisiin eräseikkailuihin.

En tiedä miksi pappani omisti aina juuri Ladan. Syyt saattoivat olla käytännölliset. Jos mies oppii yhden auton läpikotaisin, on järkevää pidättäytyä samassa merkissä ja mallissa. En muista, että Lada olisi koskaan jättänyt tienvarteen, vaikka lukemattomia matkoja Ladan takapenkillä istuinkin. Ladassa vallitsi tiukka kuri. Kyydissä oli kielletty syöminen, juominen sekä ikkunoiden avaaminen. Joskus kesähelteellä muutaman kymmenen kilometrin matka mökille tuntuikin loputtomalta.

Johannan Lada 1200 L:n ominaisuuksiin kuului kermanvalkoinen väritys, takalasin lämmitin sekä pyöreät lamput. Polttoaineenkulutus on noin kahdenkymmenen euron luokkaa kuukaudessa. Tehoja Johannan Ladasta on löytynyt riittämiin, koska perille on päästy jokaisella kerralla, oli autoon tullut vikaa tai ei. Tilaa tavaroille on aina löytynyt. Jos jotain ei ole mahtunut mukaan, ilman sitäkin on tultu toimeen. Itseäni viehätti autosta löytyvä käsikäyttöinen ryyppy eli köyhän miehen turbo. Kysyin Johannalta, oliko hän käyttänyt ryyppyä apuna jyrkissä ylämäissä tai ohitustilanteissa. Johanna ei tiennyt tässä mahdollisuudesta, mutta otti tiedon ilomielin vastaan.

Ehdotin Johannalle, että tekisimme testin. Testaisimme kuinka paljon nopeammin Lada kulkisi ryyppy päällä verrattuna ilman ryyppyä. Testaus paikaksi sopisi Haaralankankaan suora. Risteyksen jälkeen alkava kilometrin pituinen suora 80 km/h rajoituksella riittäisi tarpeisiimme.

Johanna halusi itse suorittaa Ladan kiihdytysajon. Tämä sopi minulle. Saisin itse varmistaa, että mittaustulos olisi luotettava. Risteyksestä lähti Johannan ohjastamana kova kiihdytys ilman ryyppyä, sitten pieni pyörähdys teollisuusalueen läpi takaisin risteykseen ja uusi mittaus köyhän miehen turbo kytkettynä päälle. Mittaustulos oli kummaltakin kerralta lähes sama, vaikkakin köyhän miehen turbon antama tulos oli hiukan heikompi. Veikkasin, että tuuliolosuhteet olivat ratkaisevalla hetkellä muuttuneet. Ladan aerodynamiikka on hyvin herkkä tuulelle.

Illalla Johanna soitti minulle. Johanna kertoi puhelimessa, että miehensä oli sanonut, ettei ryyppy anna autolle lisätehoja. Ryyppy päällä ajaminen vain kuluttaa enemmän polttoainetta eikä ryyppyä kuuluisi käyttää kuin auton käynnistyksessä. Vastasin tietäväni, ettei ryyppy ollut köyhän miehen turbo, vaan pelkästään apu käynnistykseen. Ladasta on kirjoitettu jo kaikki enkä halunnut toistaa vanhoja fraaseja. Minun piti saada uutta sisältöä tekstiini. Johanna päätti puhelun ilmoittamalla, että minulla on tästä eteenpäin ikuinen porttikielto Ladaan.

Itsekin olen haaveillut kesäautosta. Suomalaisen kesän juhlallisuuden kruunaisi juhla-auto. Olen löytänytkin täydellisen kesäauton: saunallinen pakettiauto. Saunalliset pakettiautot ovat yllättävän harvinaisia Suomessa. Erillistä valmistajaa tuotteelle ei löydy, vaan kaikki ovat ihmisten itse rakentamia. Minulle kelpaisi sellainenkin. Hiljaisena heinäkuun iltana ajaisin saunallisen pakettiauton järven rannalle ja saunan lämmetessä grillaisin jotain pientä. Lopulta saunoisin ja kävisin järvessä pulahtamassa.

Kolari

tiistai 19.05.2015 Avainsanat: Kolari , Rahoitus , viimeinen alfa

Teksti: Arttu Lustig

Kuva: Kaisa Härö

Joskus autoon kyllästyy vain niin paljon, että toivoisi joutuvansa kolariin. Ei siis sellaiseen kolariin, jossa turvavöihin jää kuskin jäljet, vaan sellaiseen, jossa kolahduksen jälkeen noustaan autosta pois, poltetaan savuke ja aloitetaan keskustelu kolarin syyllisen kanssa. Kolmion takaa ja parkkiruudusta poistuvat autot ovat olleet toivelistallani. Liikenneympyrä olisi mieluisin paikka ottaa vastaan kanssa-autoilija muutama sentti auton kyljestä sisään. Kolmion takaa tulevan auton voi joutua ottamaan vastaan kovalla nopeudella, mitä en halua. Auton sisällä tavarat voivat vaihtaa paikkojaan, pää voi liikahtaa epämiellyttävästi eikä naisten kiljunta lopu alle minuutissa. Parkkipaikalla taas vastaanotto saattaa tapahtua liian hitaalla vauhdilla, jolloin kolhua ei pysty erottamaan entisistä kunniamerkeistä. Sellainen saattaisi jäädä pohdituttamaan pitemmäksi aikaa.

Haluan kolarin mediumina. Haluan kylkeen ryttyistä peltiä, joka sulkee oven lopullisesti. Haluan kohti kanttikiveä etenevän sivuttaisliikkeen, jonka voimasta rengas siirtyy paikoiltaan. Haluan syyttömyyden sekä kolarin toisen osapuolen epätoivoiset selitykset, kehotukset unohtaa tapahtunut sekä yrityksen päästä pälkähästä lahjoittamalla minulle muutaman satasen.  Sellaisen kolarin minä haluan.

Naiseni onnistui kerran ansaitsemaan uuden auton, kun kolmion takaa tuli toinen auto kylkeen. Soitin isälleni kolarin jälkeen. Isäni kysyi nopeasti alkuun, että kävikö naiselleni mitään. Kerroin, että silmälasit olivat tippuneet jalkatilaan eikä muita ollut kyydissä. Isä onnitteli hyvästä tuurista, ja kertoi, että tulisimme saamaan kaupan päälle vielä uuden autonkin. Autokorjaamon mieskin oli samaa mieltä isäni kanssa ja sanoi, ettei autoa tulla korjaamaan. Saimme samanlaisen auton, mutta uudemman, vähemmän ajetun ja suuremmalla koneella. Se oli hyvää tuuria. Naiseni tosin jonkin aikaan tarrautui oven käsitukeen jokaisen kolmion kohdalla, mutta se ei ajoani haitannut.

Joskus kelpaisi ihan rehellinen ojaan ajaminen. Minusta ei ole kuitenkaan miestä sellaiseen. Nykyään en edes laita ovia lukkoon. Toivon, että joku vain varastaisi autoni. Ehkä joku yö olen onnekas ja joku humalainen lähtee autollani ojan pohjalle päättyvälle huviajelulle. Ehkä humalainen olisi vielä rahakas humalainen ja korvaisi autoni ja vähän enemmänkin morkkiksen alaisuudessa. Mahdollisuudet eivät ole suuret, mutta ovat kuitenkin olemassa.

Minulla on parempikin suunnitelma. Aamupäivästä eläkeläismiehet lähtevät ajelulle. Useasti olen väistänyt heitä risteyksissä, liikenneympyröissä sekä parkkipaikoilla. Väistämisen syynä on ollut joko aikataulullisesti sopimaton hetki kolarille, tai sitten auto on ollut vielä liian uusi ja rakas suuremmille ulkoisille muutoksille. Joskus olen ajatuksissani vaistomaisesti väistänyt sopivalla hetkellä kohti tulevaa autoa, vaikka aikataulullisesti minulla olisi ollut yhdelle kolarille tilaa. Sellainen on hetken painanut mieltä.

Ensi viikolla voisi olla toisin. Kirjoitan kalenteriini päivämäärän kohdalle: kolari aamupäivällä. Tilaisuuden osuessa kohdalla sulkisin silmäni, puristaisin kovempaa ratista ja hymyilisin vakuutusyhtiön liikevaihdon myötäisesti papan työntäessä minulle rahaa uuteen autoon. Tilaisuudesta pitäisi kuitenkin olla täysin varma, koska voisin joutua kuuntelemaan papan ihmettelyä siitä, miksi ajan silmät kiinni hymyillen päin liikennemerkkiä.

En tietenkään voisi tehdä mitään sellaista. Pitää olla jotain kunnioitusta autoa kohtaan. Autolla on paljon paineita ja stressiä joka päivä. Pitää lyödä kipinää oikeassa suhteessa säädettyyn ilman ja polttoaineen seokseen, kiihdyttää tuhansia kiloja oikeaan nopeuteen sekä pysäyttää samat kilot tarkasti haluttuun kohtaan. Sisään on rakennettu runsasmäärä erilaista elektroniikkaa, joita on pidettävä yllä samalla, kun yrittää ladata talteen uutta energiaa. Ei myöskään saa jättää matkustajia tien varteen huonona päivänä, kun kaipaisi eniten lepoa, koska se saisi auton omistajan näyttämään idiootilta. Autolla on paljon vastuuta ja se on yritettävä parhaansa päivästä päivään. Nyt kaiken tämän lisäksi pitäisi ottaa kylkeen toinen auto, jotta omistaja saisi rahaa uuteen autoon lähes vakuutuspetokselta kuulostavasta tempauksesta. En voi tehdä sellaista. En voi olla niin julma. Vien huomenna autoni autopesuun enkä pihistele kassalla.

Papa Swag

keskiviikko 06.05.2015 Avainsanat: Griffin , Saab 9-5 , viimeinen alfa

Teksi: Arttu Lustig

Kuva: Kaisa Härö

Jokin autossani tuntui väärältä, vaikka kaikki oli päällisin puolin kunnossa. Auto pelasi pitkän korjaamoputken jälkeen viimein toivomallani tavalla, mutta sisimmässäni tunsin, että jokin minussa ja autossani ei kohtaa. Autossa oli jotain vierasta, joka ei kuulunut minulle eikä minun maailmaani. Auto oli jollain tavalla väärä minulle, vaikka ostaessani sitä se toteuttikin asettamani tarpeet auton suhteen.

Nauttiessani lämpimistä nahkapenkeistä ruokamarketin parkkipaikalla tuijottaen ihmisvirtaa tajusin, kenelle autoni olisi täydellinen. Auto olisi täydellinen naisteniskuväline yli 70-vuotiaalle herrasmiehelle. Autoni on eläkeläismiehen sinkkuluola, johon voi napata saaliita. Minulla autoni on merkki päähänpistosta, mutta eläkeläismiehelle sama menopeli olisi saalis ja miesluola, josta pitää huolta ja viedä näytille paikkoihin salaa toivoen kateellisia katseita.

Suomessa on mahdollista iskeä naisia auton avulla. Kaksi tiukassa segmentissä majailevaa autoilijaryhmää kuuluu näihin etuoikeutettuihin miehiin. Ensimmäinen ryhmä on ammattikoulussa opiskelevat, juuri ajokortin saaneet miehet, jotka arki-illat personoivat eli kansankielellä tuunaavat autoaan. Viikonloppuiltaisin he saalistavat arkipäivien raadannan tuloksilla. Toinen ryhmä on pitkään eläkkeellä viihtyneet miehet, joilla on lääkärin armosta ajokortti ja auto. Kolmatta ryhmää ei maassamme ole, vaikka yleisenä harhaluulona näin ajatellaan. Suomessa naista ei voi saada omakseen hienolla urheiluautolla. Rytsölän Lamborghini osoitti, että suomalaiset pitävät kallista urheiluautoa tilataideteoksena, jonka kylkiin voi jokainen oman puumerkkinsä jättää.

Juuri kortin saaneet nuoret miehet saavat nyt odottaa vuoroaan. Heillä saattaa olla kiireitä selvittää tarkasti niin tytön vanhemmille kuin virkamiehillekin, mitä tapahtui, missä, kenen kanssa, milloin ja miksi, minkä jälkeen pohditaan onko kolme vuotta ja neljä kuukautta sopiva ikäero seurustelusuhteelle, ja oliko sellaista edes olemassa.

Autossani on kolmen litran ja 200 hevosvoiman V6-moottori. Minulle on tullut selväksi, ettei moottoria ole tarkoitettu ampumaan autoa räjähtävään lähtöön ja painamaan ihmisiä syvälle istuinten sisään. Moottori on laitettu keulalle tuottamaan mahdollisimman paljon painoa. Tämän painon avulla kuljettaja voi harrastaa kokeellista pysäköintiä esimerkiksi marjapuskan taakse. Painava keula yhdistettynä automaattivaihteistoon ja ison moottorin vääntöön vie auton varmasti hitaallakin nopeudella mihin tahansa kohtaan pihassa. Toinen vaihtoehto on raivata muhkealla keulalla näköesteitä liikenneympyrästä ja sen läheisyydestä. Tämä ominaisuus autossa sopii erinomaisesti vanhemman miehen tarpeisiin.

Sisätilan ominaisuuksista löytyvät luonnollisesti ilmastointi ja kattoluukku. Mikään ei ole vanhalle ihmiselle tärkeämpää kuin tasainen lämpötila. Lämpimillä ilmoilla saadaan viileää ilmaa matkustamoon samalla kun ruumiin lämmön tuottamat ominaishajut nousevat kattoluukun kautta liikennevirtaan. Istuimien sisään on asennettu tuulettimet, jotta ajokortilla hurmatun friidun nahkahousut eivät kinnaisi istuinta vasten. Kinkku pysyy koko matkan ajan juuri oikean lämpöisenä ja mieto Mennenin tuoksu pääsee esille raikkaana ja puhtaana. Neuletakki, baskeri tai ivy, silmälaseihin liukuva tummennus, tummaa vaaleaa vasten ja kokonaisuus valmis vietäväksi kierrokselle.

Vanhat miehet eivät koskaan osta nopeaa autoa, vaan jättävät ne viisaudessaan nuorille. Vanhat miehet ostavat painavia autoja. Mitä painavampi auto on, sitä helpompi se on parkkeerata minne tahansa. Autoilun tuoman viisauden mukana on opittu, ettei mikään ole tärkeämpää kuin saada auto hyvään paikkaan odottamaan seuraavaa ajelua.

Vallitsevien faktojen pohjalta Saab Griffinini kantaa tästä eteenpäin nimeä Papa Swag.

Tietoa blogista

Tervetuloa virtuaaliseen Esson baarin pöytään kuuntelemaan jännittäviä tarinoita ja outoja teorioita.

Blogin sisällysluettelo löytyy blogin tiedoista.

Yhteydenotot, ihailijaposti, väärät puhelinnumerot sekä osoitukset omasta paremmuudestaan bloggaajaa kohtaan osoitteeseen:

viimeinenalfa@gmail.com

Arkistot
2019 (6)
toukokuu (1)
Autopesu - komea poika
huhtikuu (1)
Kuinka ostat edullisen auton
maaliskuu (1)
Neljä syytä olla käyttämättä turvavyötä
helmikuu (1)
Käytetty sähköauto - kauppakassi
tammikuu (2)
Ajokortti on turha
Ajoin kolarin - vakuutusyhtiö
2018 (15)
joulukuu (1)
Ajoin kolarin - vähän
marraskuu (1)
Jarrupalat
lokakuu (1)
Kesäromanssin loppu - auto telkkarilla
syyskuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 2.
elokuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 1.
heinäkuu (1)
Esittelyssä Mercedes-Benz E230 - Pelto-Väyrynen
kesäkuu (2)
Saab romuttamolle - hyvästi Saab
Haulikkohäät - ostin Mersun
toukokuu (1)
Syvien vesien Saab
huhtikuu (2)
JMK Ralliradio osa 3 - Ei pakkia
JMK Ralliradio osa 2 -rallireportteri Alfa
maaliskuu (2)
JMK Ralliradio osa 1 - Viimeinen Alfa radioshow
Katsastus - hylätty
helmikuu (1)
Urban Survivor
tammikuu (1)
Valohippa
2017 (18)
joulukuu (1)
Avaimet takakonttiin
marraskuu (1)
Tule katsastus kultainen
lokakuu (1)
Hirvet
syyskuu (2)
Kritiikkiä ja ehdotuksia Yleisradiolle
Bensa loppui
elokuu (1)
Koeajossa exän Rättäri
heinäkuu (2)
Formula 1 ja herrojen metkut Ferrarilla
Tipaton Jämsä - miksi bensa-asemalta ei löydy etanolibensaa
kesäkuu (1)
Liftari
toukokuu (2)
Näin vältät ylinopeuden
Maailma ilman suojateitä
huhtikuu (2)
Kuinka kohdata jobbari
Rakkauden renkaanvaihto
maaliskuu (2)
Rattiterapia
Raaka Diili
helmikuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - himo
tammikuu (2)
Ministeri Berner ja lähivuosien suuri muutos
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - mässäily
2016 (20)
joulukuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ahneus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - laiskuus
marraskuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - viha
lokakuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - kateus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ylpeys
syyskuu (1)
Moposokeus
elokuu (1)
Jäähyväiset Fiat Multiplalle
heinäkuu (2)
Liikaa unta Jaguarissa
Auton korjaamisen raskassarja
kesäkuu (3)
Poliisi alinopeudesta
Kuskina kesäyössä
Tuotearvio: kolme suomalaista tieuutuutta
toukokuu (1)
Wickholmin Volvolla
huhtikuu (2)
Pikkusisko ei halua autoa
Kehäteiden kamerat
maaliskuu (2)
Vakionopeudensäädintä etsimässä
Parhaat vinkit katsastukseen
helmikuu (2)
Skoda Felician ohittaminen
Naisautoilijat osa 2. - Mikon ja Akin salaisuus
tammikuu (1)
Rattiraivo: Calibra vs. 9-5 Griffin
2015 (41)
joulukuu (2)
Kaksi muistoa Alfa Romeosta
Pyyhkijänsulkia ostamassa
marraskuu (3)
Suomi-auton korruptio
Autonominen auto
Koeajossa: musta jää
lokakuu (3)
Jäteöljyä luonnossa
Heijastinliivimies
Vilkun lasi rikki huollon jälkeen
syyskuu (2)
Vedellä toimiva auto
Aja hiljaa
elokuu (3)
Mummo kolhi autoani parkkipaikalla
Lopetin haaveilemisen lentävistä autoista
Kitkarenkaat kesällä
heinäkuu (2)
Ystäväni Check Engine
Huoltokirja on valhe
kesäkuu (3)
Salaisuuksia ja tuoksuja
Minä, F1 ja Räikkösen visio
Nelipyörä (kevyt)
toukokuu (3)
Koeajossa: Johannan Lada
Kolari
Papa Swag
huhtikuu (20)
Miehuuskoe
Naisautoilijat
5 autoa jotka jokaisen autoilijan pitäisi kokea kerran elämässään
Katsastus
Navigaattori
Biltema
Tupakointi
Varashälytin
Jobbari
Lottovoitto
Reikä
Volvo-kuiskaaja vs. ajokoira
Kauhugalleria
Vielä kerran Alfa
Zen ja autoilu
Mestarin luona
Paronin hautajaiset
Lippulaiva
Paroni
Viimeinen Alfa
2014 (1)
syyskuu (1)
Romanssi

Katso suosituimmat vaihtoautomme juuri nyt!