Viimeinen Alfa

Viimeinen Alfa

Jaa sivu Viimeinen Alfa
Suodatettu kuukaudella huhtikuu

Miehuuskoe

torstai 23.04.2015 Avainsanat: Autokauppa , Autokuume , viimeinen alfa

Teksti: Arttu Lustig

Kuva: Kaisa Härö

Olen lukenut syvästi loukkaantuneiden ihmisten viestejä. Viesteissä on kerrottu, että yksityisessä myynnissä olevan auton pyyntihinnasta on tarjottu puolet tai kalliimpien autojen kohdalla useita tuhansia vähemmän. Kehotan tässä vaiheessa pysymään rauhallisena: kyseessä ei ole henkilökohtainen loukkaus tai köyhän pyrkimys saada itselleen jotain sellaista, jota hänen varallisuudellaan ei kuuluisi saada. Kyseessä on ostajan toimenpide, jolla testataan myyjän sopivuutta.

Kyse on miehuuskokeesta. Ostaja testaa, onko myyjä hänen itsensä vertainen mies. Ostajalla on varmastikin varallisuutta maksaa pyyntihinta, mutta ostaja ei ole valmis ostamaan autoa minkälaiselta  mieheltä tahansa. Kuka autoa myy on kaupalle yhtä tarkka kriteeri kuin oston kohteena oleva auto itse. Kaikille ei ole soveliasta ostaa auto keneltä hyvänsä, ja tämä on hyvä ymmärtää. Mies joutuu osana auton omistusta tekemään tiliä auton edellisistä omistajista.

Autoa ei haluta ostaa märkäkorvalta. Märkäkorva säikähtää ronskia tarjousta ja perääntyy välittömästi. Hänestä ei kuulu tarjouksen jälkeen mitään mutta ei ole tarvettakaan. Märkäkorva saattaa purkaa säikähdyksen mukanaan tuomaa mielipahaa lähimmäisiin kertomalla köyhien kiusaavan autonmyynnin yhteydessä. Vääränlainen myyjä on karsittu pois, vaikka auto olisi voinut olla elämäntilanteeseen sopiva. Märkäkorva ei tiedä autoista mitään, ei osaa lukea rivien välistä eikä ymmärrä kehonkieltä. Hänen kanssaan ei voi tehdä tässäkään suhteessa kauppaa.

Jossain nuorten miesten, naisten ja korkeasti koulutettujen ihmisten tuolla puolen tarjoukseen annetaan vastaus eikä säikähdetä oikeaa kaupankäyntiä. Kerrotaan, että hinnasta voidaan tiputtaa sata euroa, jos auto haetaan viikonlopun aikana pois. Keskustelu jatkuu pitkään vaiherikkaasti. Keskustelussa käydään läpi entisiä ja muiden autoja, viimeaikaisia kalareissuja, ratkaisuja erilaisiin ongelmiin autojen kanssa sekä katsastuksessa ilmi tulleet viat ja katsastajalta huomaamatta jääneet sanomiset autosta. Lopulta kumpikin osapuoli toteaa toisensa sopivaksi kauppakumppaniksi. Kaupat lyödään lukkoon ja ostaja tekee muodollisen koeajon. Koeajo on tosiasiassa keskustelulla syntyneen luottamuksen ansiosta tarpeeton, mutta koeajo kuuluu hyviin tapoihin.

Hinta ei lopulta ole kuin muutaman sata euroa alkuperäistä pyyntiä  alempi. Se jää kahdenkeskeiseksi salaisuudeksi, ja kavereille luodaan heidän korvilleen sopiva hinta. Tarinaa myöhemmin kerrottaessa sekä auton omistaja että tarinan kuulija tietävät, ettei tällä ole merkitystä, koska autoilun maailmassa rahanmenoa ei voida etukäteen suunnitella. Säästöt tai kulut alkuperäiseen ostohintaan verrattuna voivat olla lopulta satoja euroja, mutta se kuuluu pelin henkeen.

Loukkaavan tarjouksen saattaa myös tehdä sunnuntaiostaja, jonka mielestä auton voisi ostaa edulliseen hintaan puolisolle lahjaksi, jos myyjä hätäpäissään suostuu auton myymään edulliseen hintaan. Tästä häntä ei voida moittia: kuka vain tekisi saman rakkaalleen. Samalla saisi tarinan hyvistä autokaupoista kavereille kerrottavaksi. Tarjouksen saattaa tehdä jobbarikin. Hän seuloo ammatikseen ilmoituksista sopivia autoja ja auto on kuulunut hänen laatimalleen listalle. Soitto on vain yksi kymmenistä soitoista. Jobbari on tottunut raskaaseen ja tiheään hengitykseen puhelimen toisessa päässä eikä sadattelu ole hänelle uutta.

Jos haluat koetella miehuuttasi nuorella iällä ja lähdet tekemään vastatarjouksia, on annettava varoituksen sana. Sinulta on parempi löytyä tarina moottorisahoista, peräkärryistä sekä kalojen pyyntiajoista ja aseenkantoluvista.  Suosittelen konsultoimaan isää, isän isää sekä sukulaismiehiä, jos heistä mielestäsi löytyy tarvittavaa henkeä tällaiseen kaupankäyntiin. On mahdollista, että saat ostajan houkuteltua paikalle, mutta hän huomaa kypsymättömyytesi. Ostaja saattaa aggressiivisesti alentaa tarjoustaan jopa ensimmäistä tarjoustaan alemmaksi. Ostaja osaa löytää käytetystä autosta monia vikoja sekä kertoa lähitulevaisuudessa tulevat viat ja niiden korjaukseen tarvittavat tarkat rahamäärät. Pahimmassa tapauksessa myyt autosi pilkkahintaan, jos itsetuntosi tässä vaiheessa murenee.

Autoa myydessä kannattaa pitää pää kylmänä. Pitää vain odottaa, että itsensä kaltainen ostaja osuu kohdalle. Auto saa kaltaisensa kodin. Itse ostan tai myyn auton sille, jonka kanssa kehtaa käydä kauppaa. Netissä hiukan arvokkaamman tavaran ostaminen ja myyminen on aina jännittävää. Muutaman kerran heti puhelun alussa on käynyt selväksi, ettei kauppoja ole syntymässä, mutta tästä huolimatta keskustelu on venynyt melkein puolituntiseksi. Puhelun jälkeen olen miettinyt, että numeron voisi tallentaa ja soittaa tälle tuntemattomalle ihmiselle uudestaan, koska hyvät keskustelijat ovat harvassa.

Naisautoilijat

maanantai 13.04.2015 Avainsanat: Autokauppa , nainen ratissa , Naiset , viimeinen alfa

Teksti: Arttu Lustig

Kuva: Kaisa Härö

Saabissani on automaattivaihteisto. Naiseni pääsi kokeilemaan ensimmäistä kertaa elämässään autoa automaattivaihteistolla. Se oli hänestä epämiellyttävä kokemus. Kysyin syytä. Naiseni mukaan manuaalivaihteistolla kuskin pitää tehdä jatkuvasti jotain sen eteen, että auto liikkuu. Kuljettajalla on autoon jatkuva kontrolli. Automaattivaihteistolla taas auto on liikkeessä koko ajan, ellei paina jarrua. Kuskin suurimpana tehtävänä on tällöin pysäyttää auto. Naiseni ei halunnut ajaa automaatilla uudestaan, jos ei olisi välttämätöntä. Vastavuoroisesti ajoin naiseni autolla muutaman kuukauden automaattiajeluiden jälkeen. Kone huusi ja sammutin auton parkkipaikalla nostamalla jalan pois kaasulta. En muista tehneeni samaa sitten autokoulun ajokokeen.

Naiset ovat parempia autoilijoita kuin miehet. Tähän tulokseen olen tullut. Naiset pystyvät autojen suhteen suorituksiin, joihin miehet kykenevät vasta lähentyessään eläkeikää. On turha laskea miesten eduksi, että autourheilu on täynnä miehiä. Kilpa-autojen ja kilpakuskien kanssa sinulla tai minulla autoinemme ei ole mitään yhteistä. Autot voivat muistuttaa autojamme ja kuskeilta löytyä sama kromosomipari kuin sinulta ja minulta, mutta siihen loppuvat kaikki yhteiset tekijät.

Meidän tehtävämme autolla on ajella siellä täällä ja tulla turvallisesti kotiin nukkumaan. On koko autourheilun pilkkaamista väittää miehiä naisia luontaisesti paremmiksi kuskeiksi, koska valtaosa kilpa-ajajista on miehiä. Kilpa-ajaminen on jotain muuta kuin meidän väsynyt ajamisemme väsyneillä autoillamme. Kilpa-ajaminen vaatii pitkäjännitteistä harjoittelua sekä omistautumista asialle samalla tavalla kuin soittimen ammattimainen hallitseminen. Meidän köröttelymme, satunnainen auton tekniikan ronkkimisemme sekä Esson baarista tietona omaksutut juorumme autoista eivät ole verrannollisia millään tasolla siihen, minkä eteen kilpa-ajat tekevät taukoamatta töitä vuodesta toiseen. Kuskeina olemme kuin lähipubin karaokelaulaja. Joku voi pitää laulamista miellyttävänä, mutta uutta uraa ei sen takia kannata suunnitella.

Totuus on, ettei miesten ja naisten väliltä edes voida arvioida paremmuuseroja liikennetaidossa. Tieliikenne on suuri maailmanlaajuinen kaaos, jossa Utsjoella tehty ratkaisu risteyksessä vaikuttaa lopulta tokiolaisen lasitaiteilijan ajoaikaan kodin ja hammaslääkäriaseman välillä – perhosefekti pätee asfaltillakin. Kukaan ei ole taitava kuski tiellä. Ajotaitoja voidaan vertailla vain autokilpailuissa, joissa olosuhteet ovat kontrolloituja. Tieliikenteessä ei ole kontrollia, vaikka eri viranomaistahot yrittävätkin sen eteen tehdä kaikkensa. Tästä johtuen liikenteessä on lopulta kyse vain tuurista, joka ei armahda kuskin sukupuolta. Jokainen yksilönä rakentaa oman onnensa liikenteessä.

Olen keskustellut useiden naisten kanssa autoista. Kuulen aina saman mieltäni järkyttävän tarinan. Naiselle ei ole mitään omistaa sama auto yli viisi vuotta. Keskustelin työpaikallani erään naisen kanssa autoista. Nainen kertoi, että hänen tekisi mieli ostaa uusi auto. Kysyin kauanko hän oli omistanut nykyisen autonsa. Kymmenen vuotta, oli vastaus. Toinen naispuolinen työkaverini osti auton uutena, ajoi sillä puoli miljoonaa kilometriä, ja tämän jälkeen osti uuden auton. En tunne yhtään miestä, joka olisi pystynyt samaan auton kanssa. Naisten kyky omistaa auto on jotain, jota miesmieleni ei voi käsittää. Naisten kyky pysyä samassa autossa on ylivoimaista miehiin verrattuna. Tämän takia naiset ovat miehiä parempia autoilijoita.

Olen udellut naiseltanikin usein eikö hän haluaisi vaihtaa autoa. Minulla olisi moniakin sopivia ehdokkaita netistä valittuna. Kieltävän vastauksen perusteluna on ollut, että seuraava auto voisi olla huonompi. Huonompi tässä tapauksessa tarkoittaa, että seuraavassa autossa olisi enemmän vikoja. Naiseni auto on nähnyt minulla neljä autoa. Kun itse olen ollut pulassa auton kanssa, olen ajanut naiseni autolla. Koskaan ei tilanne ole ollut toisinpäin. Minun täytyy kunnioittaa naiseni tapaa hoitaa autonsa, koska jotain hän tekee paljon paremmin autonsa eteen kuin minä yhdenkään autoni eteen olen koskaan tehnyt.

Naiseni on kuitenkin tyytyväinen, että autossani on automaattivaihteisto. Kyydissäni on hänen mukaansa vihdoin miellyttävä istua. Mielestäni kyydissäni on aina ollut miellyttävä istua. Olen saanut kunnian kyyditä uudella autollani jopa naiseni ystäviä, mitä pidän saavutuksena. Näin ei aina ole ollut. Ehkä joku onnekas päivä pääsen vielä kyyditsemään naiseni äitiä, ihmistä, joka opetti minulle kuinka autoon vaihdetaan renkaat.

5 autoa jotka jokaisen autoilijan pitäisi kokea kerran elämässään

torstai 02.04.2015 Avainsanat: Autokauppa , Autokuume , viimeinen alfa

Teksti: Arttu Lustig
Kuva: Kaisa Härö

Jokainen auto on yksilö ja jokaisen auton takana on oma tarina. Jokainen omistettu auto muistetaan hautaan saakka. Jokaisen auton hankita on omaperäinen ja jännittävä tapahtumaketju. Listasin viisi erilaista autoa, jotka kaikkien pitäisi kokea kerran elämässään.

1. Liian kallis auto

Auton hankintahinta ei lopulta ollutkaan auton kovin hinta. Lompakkoa alkavat pakottamaan vakuutukset, verot ja bensankulutus. Varaosien hintoja on vilkaistu kerran, ja toista kertaa samaa ei uskalla tehdä uudestaan. Loistavalla tekniikalla varustettu auto seisoo pihassa niin paljon kuin vain on inhimillisesti mahdollista, koska kaikki ajelu on tuplasti kalliimpaa kuin edellisellä autolla. Ehkä on lähdetty toteuttamaan pitkäaikaista amerikkalaista unelmaa, mutta matkalla lopulta päädytty suomalaiseen verotukseen. Vakuutusyhtiön pomot hierovat käsiään laatiessaan maksusuunnitelmaa autosi turvaksi tuulisille teille. Kuka juuri sinä olet maksamaan korkeita vakuutusmaksuja, jos olet autoilu-urallasi saanut vain yhden parkkisakon? Miksi sinun pitää maksaa muiden törttöilyistä liikenteestä vain sen takia, että teillä sattuu olemaan samanmerkkinen ja -mallinen auto? Nämä voivat olla ensimmäisiä ajatuksia vakuutusyhtiön kirjeen luettuasi. Hyvänä puolena on, että kun unelma on toteutettu, voi siirtyä seuraavaan autoon ja unohtaa koko asian.

2. Saatu auto

Tähän auto sarjaan kelpaa myös hyvin halvalla tutulta ostettu auto. Auto, joka lipui omistukseesi sattumalta. Jollakin tutulla oli auto, mutta sinulla ei. Tuttu päätyi lahjoittamaan auton tai myymään auton sinulle muodollisella hinnalla. Et koskaan välittänyt autosta erityisesti. Auto kuitenkin toimittaa tehtävänsä tunnollisesti niin arjessa kuin juhlassakin. Se on ulkonäöltään harmaa hiirulainen, eikä moottori tarjoa tehoja edes tukkirekan ohittamiseen ylämäessä ohituskaistalla. Positiivisena puolena ovat edulliset maksut, pieni bensankulutus ja helposti halvalla löytyvät varaosat. Autoa ei kehtaa myydä, koska tekisi väkisinkin voittoa toisen hyväntahtoisuudella. Lopulta annat itsellesi luvan myydä auton, kun kuvitellut tulevat korjauskulut ylittävät reilusti auton markkinahinnan. Jäät kuitenkin myöhemmin kaipaamaan harmaata mutta luotettavaa hiirulaisautoa.

3. Klassikkoauto

Tähän sarjaan menisi monikin auto. Jokainen auto on ollut legendaarinen ja sisältänyt monta kommellusta kerrottavaksi. Klassikkoautoksi luetaan kuitenkin kuplan, rättärin tai miksi ei pallosilmäisen ladan kaltaiset legendat. Ajossa vanha ja kaunis klassikko, jota kaikki ihailevat ja haikailevat omakseen. Ihmiset vilkuttelevat kadulla sinulle vain autosi takia. Oikeastaan ihmiset vilkuttavat autolle, eivät sinulle. Kuplien ja rättärien omistajille tämä on tuttua. Rättäri esimerkkinä on hirveä auto ajaa. Kova meteli sisällä, vaihteiden vaihtuminen on jokaisella kytkimen painalluksella arvoitus ja kaasua painaessa nopeusmittarista pitää todistaa itselle nopeuden lisääntyminen. Kaikesta huolimatta kenelläkään ei olisi mitään sitä vastaan, että yksi rättäri tai kupla olisi odottamassa pihassa pientä ajelua.

4. Auto huonoista kaupoista

Auto on tullut ostettua hetken mielijohteesta ja mielihalusta. Myyjä on ollut epämääräinen. Kaikki koeajolla havaitut pienet hälytysmerkit sivuutettiin, ja uskoteltiin itselle niiden katoavan, kunhan vain autoa ajaisi enemmän. Eiväthän ne minnekään kaasua painamalla katoa. Varaosiin kului tuhottomasti rahaa ja auto seisoi enemmän korjaamolla kuin oli tien päällä. Lopulta järki puuttui peliin ja auto myytiin eteenpäin projektiksi tai varaosaksi. Autosta ei sen koommin puhuttu. Kaikki kirjalliset todisteet tungettiin silppuriin. Jos joku kysyi autosta, takaisin annettiin vain julma mulkaisu. Positiivisena puolena on, että pieni seikkailu kasvatti runsaasti tietoa autoista ja niiden tekniikasta.

5. Uusi auto

Ei huolia, ei murheita eikä kiire mihinkään. Kaikki on uutta ja käyttämätöntä. Jokainen osa on uusi, penkeistä ei löydy tuntemattomista syistä syntyneitä tahroja tai reikiä, maalipinta on kauttaaltaan kiiltävä ja siisti, tuulilasista näkee kirkkaasti läpi sekä renkaista löytyy pintaa runsaasti. Valtio tarjoaa kaupanpäälle kolme vuotta katsastusvapaata ajamista hyvien kauppojen kunniaksi. Uudet autot myös kuluttavat vähemmän kuin vanhemmat autot. Tämä on jotain, mitä jokaisen pitäisi kokea edes kerran. Ehkä minäkin vielä joskus.

Katsastus

torstai 02.04.2015 Avainsanat: Katsastus , Saab 9-5 , viimeinen alfa

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Autoni katsastusaika oli menossa umpeen. Saisin lopulta puolueettomalta taholta tietää, mitä olin ostanut jobbarilta. Arvailut olivat saamassa päätöksen. Virallinen totuus ja arvio autoni vallitsevasta nykytilanteesta oli pelkästään jo lain mukaan nostettava esille. Saisin virkamieheltä virallisen todistuksen, johon ei olisi valitus- tai oikaisulupaa. Olin yrittänyt olla ajattelematta koko katsastusta, koska mahdollisuus hylkäykseen ja jopa ajokieltoon voisivat tulla todeksi. Jobbari ennusti koeajolla, että autoni menisi katsastuksesta ensimmäisellä läpi. Uskoin koeajolla ennustukseen, mutta uskoni heikkeni päivä päivältä katsastuksen lähestyessä.

Varasin ajan katsastukseen. Pakokaasupäästöt mittautin viereisellä ammattikoululla, koska halusin edulliseen hintaan tukea tulevien autoalan ammattilaisten opiskelupaikalla tapahtuvaa työssä oppimista. Päästömittaukset antoivat toivoa. Niistä Saabini oli selvinnyt. En antanut tunnelman nousta turhan positiiviseksi, vaikka puhtaat savut tuntuivatkin puolivoitolta. Yksikään katsastus ei ollut mennyt autoiltani ensimmäisellä kerralla läpi, vaikka päästöistä olin saanut puhtaat paperit. Aina olin saanut vaatimuksen jälkitarkastukseen. 

Vein rekisteriotteen, päästömittaustuloksen ja avaimet katsastuskonttorin tiskille, ja hain itselleni automaatista lähes juomakelpoista kahvia kuluttamaan aikaani. Katsastuskonttorin aulassa oli kohtalotovereita jännittämässä. Tällä kertaa en aikonut keskustella kenenkään kanssa säästä, palaneista polttimoista tai teiden kunnosta. Istuin selkä päin muita ja keskityin ilmaiseen kahviin.

Taistellessani automaattikahvia vastaan katselin, kun uutta Kamuxin myymälää saneerattiin. Kaksi miestä puhui kiivaasti puhelimeen ja yksi teki sähkötöitä. Katsastuskonttorin välittömässä läheisyydessä oleva automyymälä oli yhdistelmä toivoa ja epätoivoa. Oliko joku menettänyt hylätystä katsastuksesta hermonsa, ja kävellyt suoraan ostamaan uuden auton? Oliko jollakin pettänyt hermot niin pahasti, että kesken katsastuksen oli karannut autokaupan puolelle, ostanut uuden auton ja ajellut tiehensä hyläten autonsa katsastusaseman harmiksi?

Saatuani niskalenkin kahvista näin kuinka autoni kaarsi katsurin käsissä parkkiin. Autoni oli juuri kaarnalaivan lailla seilannut byrokratian ja säädösten valtameressä enkä voinut mitenkään arvata, selvisikö se reissusta perille. Hyväntuulinen katsuri istui pöytään. Hänen mukaansa autoni oli hyvässä tikissä, mutta polttimo pitäisi uusia. Stressaantuneet aivoni eivät osanneet prosessoida katsurin puhetta. Kysyin suoraan oliko autoni nyt hylätty vai hyväksytty. Katsuri katsoi minua ihmetellen ja sanoin suoraan, että auton katsastus on hyväksytty. Innostuksesta ja hetken ihmeellisyydestä nousin seisomaan ja julistin, ettei yksikään autoni ollut ennen läpäissyt katsastusta ensimmäisellä kerralla. Katsastusmies nauroi ja minä nauroin mukana. Tuntui kuin olisin voittanut arpajaisissa päävoiton. Olin saanut jotain, mitä en olisi ansainnut, mutta kuitenkin kuului nyt minulle eikä sitä voisi mikään viedä minulta pois. 

Ajaessani kohti kotia kaikki hylkäykset oli annettu anteeksi. Annoin anteeksi jopa edellisen autoni katsastuksen, jossa katsuri päivitteli autoni rähjäistä ulkomuotoa ja ihmetteli miksi omistin sellaisen auton. Katsurilta oli unohtunut miesten välinen herrasmiessääntö, jossa toisen miehen valintoja naisten, musiikin ja auton suhteen ei koskaan kyseenalaisteta. Lopulta hylkäys oli tullut takapenkin keski-istuimen rispaantuneesta turvavyöstä. Koko tapahtuma oli nyt vain tarina, jossa ei enää olisi tunnelmaa latistavaa katkeraa sydämenpurkamista ihmiseltä ihmiselle. 

Tunnelma oli illalla edelleen korkealla. Päätin soittaa jobbarille. Kerroin jobbarille, ettei hän varmaan tunnistanut minua tehdessämme autokauppoja, mutta kirjoitan Internetiin tekstejä autoista ja ihmiset saattavat käydä niitä lukemassa. Jatkoin, että häneltä ostettu Saab on näytellyt teksteissä merkittävää osaa ja tänään kävin näyttämässä autoa katsastusasemalla. Langan toisessa päässä vallitsi hetken hiljaisuus. Jobbari otti suoraan puolustuskannan ja selvensi, että olin ostanut yli 200 tuhatta kilometriä ajetun ja 15 vuotta vanhan auton eikä näissä ole samanlaisia takuita kuin uusissa kodinkoneissa. Kerroin, että auto oli mennyt ensimmäisellä yrityksellä katsastuksesta läpi. Puheluni oli vain positiivinen asiakaspalaute, ei muuta. Sanoin, että voisin ostaa häneltä uudestaankin auton. Jobbari toivotti minut tervetulleeksi autokaupoille, mutta Saabiani hän ei suostuisi ottamaan vaihdossa vastaan.

Olen osittain katsastusta vastaan. Aikuisen ihmisen pitäisi osata pitää autostaan huolta niin, ettei valtion tarvitsisi olla lapsenvahtina ihmisten autoille. Toisaalta minunlaisille ihmisille, jotka ostavat ja myyvät autoja hämärissä olosuhteissa, katsastus on tarpeellinen työkalu. Katsastettu auto on edes jollain laatuvaatimuksilla ajoturvallinen. Eikä pidä unohtaa, että juuri hyväksytty katsastus nostaa käytetyn auton hintaa enemmän kuin vähänajetut renkaat.

Navigaattori

torstai 02.04.2015 Avainsanat: Navigaattori , Tieliikenne , viimeinen alfa

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

En omista sellaista. En halua kenenkään neuvovan minne ajaa. Navigaattori vie vapauden tunteen ajamisesta: ilman navigaattoria olen vapaa löytämään ja eksymään.

Kokeilin kerran ajamista navigaattorin kanssa. Kokemus oli niin epämiellyttävä, että mieluummin eksyn kuin kuuntelen robotin nalkutusta ajon aikana. Toinen syy miksi en käytä navigaattoria on, että pieni osa minusta nauttii eksymisestä. Joskus kaupungissa kävelen johonkin suuntaan ja katson mitä tulee eteen. Olen käynyt paikoissa, joissa en olisi muuten koskaan käynyt ja nähnyt mielenkiintoisia rakennuksia, joista en olisi koskaan ollut tietoinen. Joka kerta tarkoituksella eksyminen on ollut virkistävä kokemus. Pidän eksymisestä ja varaan usein aikaa sen mahdollisuudelle.

Ilman tarkoitushakuisuuttakin eksyn hyvin helposti, jos menen paikkaan, jossa en ole koskaan ennen käynyt. Tällaisiin paikkoihin menen jalan ja käytän julkisia kulkuyhteyksiä. Olen oppinut itsestäni sen verran, että minulta menee viisi minuuttia ymmärtääkseni olevani eksynyt. Jalan tämä tarkoittaa enimmillään kilometriä, mutta autolla noin viittä kilometriä tai enemmän.  Tällaisten eksymisten ansiosta joutuu juttelemaan tuntemattomien ihmisten kanssa, mikä on aina ollut hauskaa. Tuntemattomat ihmiset ovat aina olleet mukavia ja auttavaisia, vaikka muusta on varoiteltu.

Jos harkitsisin navigaattoria uudelleen, haluaisin siihen realismia. Navigaattori korvaisi matkustajan yksinäisille pitkille ajomatkoille. Se voisi olla hyvä ystävä mukana matkassa. Navigaattori voisi kertoa hyvän tarinan ja kommentoida kesken tarinan, että eikö edellisestä risteyksestä olisi pitänyt kääntyä. Navigaattori voisi simuloida lapsia takapenkillä. Viiden minuutin välein lapset kysyisivät, että missä ollaan ja vieläkö on pitkä matka, kun riitelemiseltä ehtivät. Virtuaalimatkustajana voisi olla tylsä mutta suulas nainen, joka kertoisi pitkiä tarinoita mitättömistä tapahtumista. Eilen melkein tukehduin kävelylenkillä purukumiin. Siinä melkein sillan kohdalla ennen sitä yhtä polkua, joka oikaisee vähän, jos meiltä menee kauppaan. Se oli ihan kauheeta, mutta sain sylkäistyä purkan pois suusta. Sitten näin Jarkon, mutta se ei ollutkaan Jarkko, vaan joku jolla oli samanvärinen pipo kuin Jarkolla. Jarkkohan on nyt Lahdessa hakemassa…

Kyydissä voisi olla myös humalainen, joka vaihtaisi jatkuvasti reittiä ja vääntäisi radiota kovemmalle. Navigaattorissa voisi olla isä, joka murentaa itsetuntoa ajotaidon suhteen huomautellen ajonopeudesta ja liikennemerkeistä kertoen samalla tarinoita ensimmäisistä autoistaan ja sankariteoistaan korjatessaan niitä.  Navigaattori olisi siis samalla tosi-tv-tyylinen viihdekeskus. Sellainen kelpaisi minulle, varsinkin kun jokainen vaihtoehto jättäisi mahdollisuuden pienelle eksymiselle.

Minulla ei ole mitään navigaattoreita vastaan. Navigaattorit eivät ole väärin eivätkä pilaa lopullisesti maailmaa. Navigaattorit ovat hienoa teknologiaa, joka on kaikkien saatavilla. Ne eivät vain ole minua varten. Jos et pidä eksymisestä ja tuntemattomista ihmisistä, ja kuuntelet mieluummin käskyjä oikeasta ja vasemmasta sekä tiedotuksia metreistä, niin navigaattori voi olla juuri sinulle.

Tietoa blogista

Tervetuloa virtuaaliseen Esson baarin pöytään kuuntelemaan jännittäviä tarinoita ja outoja teorioita.

Blogin sisällysluettelo löytyy blogin tiedoista.

Yhteydenotot, ihailijaposti, väärät puhelinnumerot sekä osoitukset omasta paremmuudestaan bloggaajaa kohtaan osoitteeseen:

viimeinenalfa@gmail.com

Arkistot
2019 (3)
helmikuu (1)
Käytetty sähköauto - kauppakassi
tammikuu (2)
Ajokortti on turha
Ajoin kolarin - vakuutusyhtiö
2018 (15)
joulukuu (1)
Ajoin kolarin - vähän
marraskuu (1)
Jarrupalat
lokakuu (1)
Kesäromanssin loppu - auto telkkarilla
syyskuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 2.
elokuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 1.
heinäkuu (1)
Esittelyssä Mercedes-Benz E230 - Pelto-Väyrynen
kesäkuu (2)
Saab romuttamolle - hyvästi Saab
Haulikkohäät - ostin Mersun
toukokuu (1)
Syvien vesien Saab
huhtikuu (2)
JMK Ralliradio osa 3 - Ei pakkia
JMK Ralliradio osa 2 -rallireportteri Alfa
maaliskuu (2)
JMK Ralliradio osa 1 - Viimeinen Alfa radioshow
Katsastus - hylätty
helmikuu (1)
Urban Survivor
tammikuu (1)
Valohippa
2017 (18)
joulukuu (1)
Avaimet takakonttiin
marraskuu (1)
Tule katsastus kultainen
lokakuu (1)
Hirvet
syyskuu (2)
Kritiikkiä ja ehdotuksia Yleisradiolle
Bensa loppui
elokuu (1)
Koeajossa exän Rättäri
heinäkuu (2)
Formula 1 ja herrojen metkut Ferrarilla
Tipaton Jämsä - miksi bensa-asemalta ei löydy etanolibensaa
kesäkuu (1)
Liftari
toukokuu (2)
Näin vältät ylinopeuden
Maailma ilman suojateitä
huhtikuu (2)
Kuinka kohdata jobbari
Rakkauden renkaanvaihto
maaliskuu (2)
Rattiterapia
Raaka Diili
helmikuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - himo
tammikuu (2)
Ministeri Berner ja lähivuosien suuri muutos
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - mässäily
2016 (20)
joulukuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ahneus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - laiskuus
marraskuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - viha
lokakuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - kateus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ylpeys
syyskuu (1)
Moposokeus
elokuu (1)
Jäähyväiset Fiat Multiplalle
heinäkuu (2)
Liikaa unta Jaguarissa
Auton korjaamisen raskassarja
kesäkuu (3)
Poliisi alinopeudesta
Kuskina kesäyössä
Tuotearvio: kolme suomalaista tieuutuutta
toukokuu (1)
Wickholmin Volvolla
huhtikuu (2)
Pikkusisko ei halua autoa
Kehäteiden kamerat
maaliskuu (2)
Vakionopeudensäädintä etsimässä
Parhaat vinkit katsastukseen
helmikuu (2)
Skoda Felician ohittaminen
Naisautoilijat osa 2. - Mikon ja Akin salaisuus
tammikuu (1)
Rattiraivo: Calibra vs. 9-5 Griffin
2015 (41)
joulukuu (2)
Kaksi muistoa Alfa Romeosta
Pyyhkijänsulkia ostamassa
marraskuu (3)
Suomi-auton korruptio
Autonominen auto
Koeajossa: musta jää
lokakuu (3)
Jäteöljyä luonnossa
Heijastinliivimies
Vilkun lasi rikki huollon jälkeen
syyskuu (2)
Vedellä toimiva auto
Aja hiljaa
elokuu (3)
Mummo kolhi autoani parkkipaikalla
Lopetin haaveilemisen lentävistä autoista
Kitkarenkaat kesällä
heinäkuu (2)
Ystäväni Check Engine
Huoltokirja on valhe
kesäkuu (3)
Salaisuuksia ja tuoksuja
Minä, F1 ja Räikkösen visio
Nelipyörä (kevyt)
toukokuu (3)
Koeajossa: Johannan Lada
Kolari
Papa Swag
huhtikuu (20)
Miehuuskoe
Naisautoilijat
5 autoa jotka jokaisen autoilijan pitäisi kokea kerran elämässään
Katsastus
Navigaattori
Biltema
Tupakointi
Varashälytin
Jobbari
Lottovoitto
Reikä
Volvo-kuiskaaja vs. ajokoira
Kauhugalleria
Vielä kerran Alfa
Zen ja autoilu
Mestarin luona
Paronin hautajaiset
Lippulaiva
Paroni
Viimeinen Alfa
2014 (1)
syyskuu (1)
Romanssi

Katso suosituimmat vaihtoautomme juuri nyt!