Viimeinen Alfa

Viimeinen Alfa

Jaa sivu Viimeinen Alfa
Suodatettu avainsanalla viimeinen alfa

Urban Survivor

tiistai 27.02.2018 Avainsanat: akku , talvi , viimeinen alfa , öljy

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Olen tyytyväinen, että talvi on laskeutunut tiestön päälle. Saab on miellyttävämpi auto talvella kuin kesällä. En tiedä johtuuko tämä kesärengaskokoelmasta, joita autostani löytyy kolmea eri merkkistä, vai siitä, että Saab sisältää salaista teknologiaa, joka aktivoituu vain pakkaskeleillä.

Muutin omakotitaloon. Pihassani ei ole autotallia. Useat suosittelivat, että pystyttäisin autolleni katoksen tai edes pressutallin. Tähän en sorru. Olen kolme vuotta karaistunut Saabiani alastoman taivaan alla kaikkiin olosuhteisiin enkä halua tätä herkkää ja vaivalla vaalittua tilaa keikauttaa. Auto saa nyt vain uuden alustan kotiparkkiin, kun kerrostalon edustan asfaltti on muuttunut soraan. Auto ottaa uuden askeleen jäntevöityessään taas hiukan lisää.

Pihasta löytyy myös pistoke, josta saisi virtaa auton esilämmitykseen pakkaspäivinä. Jätän pistokkeenkin rauhaan. Käytän sitä mahdollisesti joihinkin muihin ulkopuuhiin tai jätän sähköpuuhat kokonaan sisätiloihin. Auton kanssa tehty diili tuoreesta öljystä ja asiallisesta akusta talveksi pitää edelleen enkä siihenkään tee muutosta. Saab on myös pitänyt oman osuutensa diilistä ja auto on aina käynnistynyt kuin palmun alta.

Mieleni on näin talvella uponnut syvälle Lapin erämaihin, joissa kasvusto on matalaa ja kivikko loputonta. Mitä jos tulee se reissu Lapin erämökille saunomaan keskellä kylmintä talvea, niin kuin siinä vanhassa Saab-mainoksessa? Erämökillä ei ole pressutallia ja lämmitystolppaa pistokkeella. Kuinka voisi lähteä sellaiselle reissulle, jos autolla ei ole kokemusta muusta kuin kaupungin mukavuuksista? Auton pitääkin ollakin siis vahva ja sellainen, ettei se edes huomaa olosuhteiden muuttuneen, vaikka valosaaste ei enää kadottaisi tähtiä tai bensiinikäyttöisten puutarhatyökalujen sinfonia olisi hiljentynyt.

Olemme kuitenkin tiimi autoni kanssa. Ei riitä, että vain auto kestää vaihtelevat sääolosuhteet, vaan kuski pitää olla myös yhtä karaistunut. Olen panostanut runsaasti myös itseni karaistumiseen. Kyykistyessäni tarkistamaan renkaan pulttien kireyttä annan viiman rauhassa viheltää jostain nahkatakin ja farkkujen jättämästä raosta suoraan rekkamiehen pajatsoon ilmeen värähtämättä. Luonta antaa lunta, siivoan omin käsin suurimmat pois kuin olisin kaukanakin sivilisaation armollisuudesta.

Tällä tavoin Saab-ratsun sisältä pitäisi herätä cromagnon, jonka edessä jokaiseen ilmansuuntaan on täysi vapaus liikkua paikasta paikkaan ilman luonnonilmiöistä inspiroituja teennäisiä esteitä. Rattia puristaa autoilija, joka yllättää talven. Liukas ei ollutkaan liukasta ja loskakin kuivaa, kun on silicageeliä sukassa penkin alla. Urban survivor vapaana kaupunkilaisuuden kahleista.

Vaikka talvi kaikkine pienine kepposineen on nautinnollista kilvoittelua, en toisaalta myöskään malta odottaa tunnelmallista syksyä ja marjaisia metsiä. Heti lumien sulettua aionkin valmistautua jo syksyyn. Syksyä odotellessa ostan kymmenen pussia herne-maissi-paprikaa ja levitän pussien sisällön tasaisesti pihalleni. Tämän jälkeen asettelen kannellisen ämpärin repsikan penkille ajellen Saabilla noin kymmenen kilometrin lenkin. Lenkin jälkeen kerään herne-maissi-paparikat ämpäriin, siivoan ne roskista ja leivon maittavan piirakan.




Parhaat vinkit katsastukseen

torstai 10.03.2016 Avainsanat: Katsastus , Naiset , viimeinen alfa

Teksti: Arttu Lustig

Kuva: Kaisa Härö

Taas on se aika vuodesta, jolloin Saabini pääsee vuosittaiseen kuntotarkastukseen valtion suuresta armollisuudesta. Vuoden varrella olenkin pitänyt korvani höröllään kerätäkseni muiden parhaimpia vinkkejä ja poppakonsteja siitä, kuinka voi avittaa autonsa hyväksytyksi katsastuksesta ilman, että autolleen tarvitsisi tehdä mitään. Haluankin nyt jakaa kaikki keräämäni tiedot.

On aika, jolloin monet kertovat autonsa menneen läpi katsastuksesta, vaikka autonomistajalla olisi ollut sisässään tunne, ettei ajokulkine täyttäisikään kaikki valtion säätämiä laatuvaatimuksia. Tämä maaginen ajankohta on perjantai-iltapäivä. Useasta eri lähteestä olen kuullut, että perjantain iltapäivässä olisi kovimmankin katsurin pehmeä kohta, jolloin kaikki autot ovat tieliikennekelpoisia. Maalaisjärjellä ja yleisesti ihmisyyttä vasten peilaten tässä väitteessä voi olla perääkin.  Katsuri, niin kuin kaikki muutkin työtätekevät ihmiset, haluavat lähteä viikonlopun viettoon hyvillä mielin. Mikään ei loisi parempaa starttia viikonlopulle kuin ympärillä on joukko ihmisiä, joiden autot ovat juuri menneen katsastuksesta läpi. Itselläni ei ole kokemusta auton katsastamisesta perjantai-iltapäivällä, mutta moni tuntemistani autoilijoista on viime vuosina aktiivisesti suosinut perjantai-iltapäivää.

Lähin katsastusasema hylkää herkemmin kuin kaukainen katsastusasema. Olen saanut muutaman suosituksen hyvästä katsastusasemasta, jossa auto katsastetaan reilusti asiakas huomioon ottaen.  Tämä vain 50 kilometrin päässä sijaitseva katsastusasema on useamman henkilön mukaan varma veto viedä auto valtion hyväksyttäväksi varsinkin, kun katsastuksen hinta on sen verran edullisempi, että polttoainekulut tulevat juuri ja juuri tasan, jos muistaa ajaa taloudellisesti.

Naiset saavat autonsa helpommin läpi katsastuksesta kuin miehet. Tämän väitteen olen kuullut useammalta kuin yhdeltä naiselta. Väite ei ole siis miesten katkeraa valitusta hylätyn katsastuksen jälkeen, vaan naisten itsensä kertoma väite. Eräskin nainen erityisesti tehosti naisellisuuttaan tarkoitukseen sopivilla vaatteilla ja meikeillä, jotta auton mahdollisuuden täyttää valtion asettamat laatukriteerit täyttyisivät todennäköisemmin. Kirsikkana kakun päälle kuuluu, että raskaana oleva nainen saa kaikista helpoiten auton läpi katsastuksesta, koska siunatussa tilassa ihminen tarvitsee autoa kaikista eniten.

Yhteenvetona voisi ajatella, että tilausta voisi olla miehille suunnatulle applikaatiolle tai tekstiviestipalvelulle, joka puoli vuotta ennen katsastusta antaa miehelle muistutuksen, että nainen on viimeistään siitettävä, jotta katsastuksen aikaan naisen olemus olisi katsastukseen suosiollinen. Katsastusajan osuessa kohdalle mies lähettäisi viehkeisiin vaatteisiin puetun raskaana olevan naisensa polttoainekulut huomioon ottaen mahdollisimman kauaksi katsastamaan autoa samalla, kun itse jäisi viettämään perjantai-iltapäivää rauhallisin mielin lukien autoiluaiheisia blogeja.

Tämän tietopaketin jälkeen vain jäi mietityttämään voisiko vastaavista seitinohuista tornihuhuista saada kuun asennon tai radiossa matkalla katsastukseen soineen kappaleen sävellajin vaikutuksesta auton kuntoon katsastuksessa. Haluaisin myös tietää puolikuun tai viimeisessä kertosäkeessä ilmenevän modulaation negatiivisesta tai positiivisesta vaikutuksesta läpimenomahdollisuuksiin.

Jäteöljyä luonnossa

perjantai 30.10.2015 Avainsanat: saasteet , viimeinen alfa

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Eräs syksyinen iltapäivä olin ulkoilemassa ottaen syksyisiä valokuvia, kun törmäsin neljään suurikokoiseen kanisteriin. Kanistereiden kylkiin tehtyjen merkintöjä perusteella pystyi päättelemään, että kanisterit olivat ainakin alunperin tarkoitettu öljyille. En uskonut näkemääni, mutta uskaltauduin lähemmäksi kanistereita. En uskaltanut avata kanisteria, mutta herkällä otteella keinuttelin yhtä kanistereista edestakaisin. Kanisteri oli osittain täynnä ja tunsin kuinka paksu neste keinui astian seinältä seinälle. Kokemukseni mukaan öljy käyttäytyy samalla tavalla. Yksi kanistereista erosi muista. Kanisteri oli lytyssä ja sen kulmassa oli reikä. Ehkä kanisterin päältä oli ehditty ajaa mopolla tai vastaavalla. Jätin kanisterit rauhaan ja jatkoin matkaani.

Kotona öljy aiheutti edelleen kitkaa. Kanistereiden kohtalosta teki surulliseksi erityisesti fakta, että ongelmajätelaitokselle oli kanistereilla matkaa enää vain muutama kilometri. Kaksi riuskempaa miestä olisivat jaksaneet kantaa kanisterit niille kuuluvalle paikalle.  En löytänyt kanistereille järkevää syytä päätyä hylätyiksi luontoon.

Mietin, mitä voisin tehdä kanistereiden hyväksi. Vuoraisinko Saabini takakontin jätesäkeillä ja vanhoilla paikallislehdillä, minkä jälkeen hakisin kanisterit luonnonhelmasta turvaan ongelmajätelaitokselle? Päätin odottaa arkipäivän aamua ja selvittää puhelimitse, mikä olisi mahdollisen jäteöljyn kohtalo ja minkä roolin kukin ottaisi.

Heti herättyäni soitin ongelmajätelaitokselle ja kerroin löydöksestäni. Ongelmajätelaitokselta kerrottiin, ettei asia suoraan kuulu heille, vaan olisi oltava yhteydessä kaupungin ympäristöpäällikköön tai ympäristönsuojelusihteeriin. Langan toisessa päässä ihmeteltiin, miksi ihmiset edelleen jättävät ongelmajätteitä luontoon, vaikka samalla vaivalla voisi tuoda ongelmajätteen ilmaiseksi ongelmajätelaitokselle. Olin samaa mieltä, mutta elän käsityksessä, jossa ongelmajäte on helpointa viedä ongelmajätelaitokselle. Laitoksella parhaimmillaan henkilökunta on auttanut jätteen kantamisessa tai vähintään opastanut.

Soitin kaupungin ympäristönsuojelusihteerille. Ympäristönsuojelusihteeri sanoi, että olin soittanut oikeaan paikkaan ja tehnyt oikein. Ongelmajätettä ei luonnosta pidä omin toimin tuoda, koska luonnosta löytyvästä ongelmajätteestä arvioidaan mahdolliset ympäristötuhot. Viiden minuutin ajan kartta apuna selvitin suusanallisesti jäteöljyjen sijaintia. Lopulta kumpikin osapuoli kuvitteli päässeensä yhteisymmärrykseen ja puhelu voitiin päättää. Tunsin huonoa omaatuntoa puhelun jälkeen. Nyt kaupungin virkamies harhaillee virka-ajallaan raikkaassa syyssäässä etsimässä jäteöljyä, kun voisi olla toimistollaan kiireissään kuivattamassa kahvia mukin kylkeen. Olin samalla tehnyt itsestäni myös kielipukin ja juoruakan, joka oli heti laverrellut pienen lipsahduksen sattuessa. Olisiko ollut parempi vain elää, niin kuin mitään jäteöljyä ei vastaan olisi luonnossa tullutkaan?

En antanut omatuntoni kolkuttaa pitkään. Öykkäröinti ja rehvastelu jäteöljyillä keskellä luontoa piti loppua, tuli siitä jollekin paha mieli tai ei. Jäteöljyä ei voida päästää luontoon. Jäteöljy ei pärjää yksinään luonnossa, vaan jäteöljylle pitää löytää asiallinen paikka ja ympäristö, jollaisen vain ongelmajätelaitos voi tarjota.

En halunnut luovuttaa vielä. Voisin tehdä vieläkin enemmän harhailevan jäteöljyn ja muun autoilusta syntyvän ongelmajätteen hyväksi. Haluan vielä valistaa kanssa-autoilijoita. Soitin uudemman kerran ongelmajätelaitokselle. Onnekseni laitoksen johtaja vastasi puhelimeen. Pyysin johtajalta lyhyttä ohjeistusta autoiluun liittyvästä ongelmajätteestä. Johtaja kertoi, että kaikki nestemäinen, siis jäähdytinnesteet, öljyt, jarrunesteet sekä akut täytyy tuoda ongelmajätelaitokselle. Nesteet täytyy tuoda omissa astioissaan eikä nesteitä saa sekoittaa. Sekoittamisessa voi syntyä odottamaton kemiallinen reaktio. Nestemäisestä ongelmajätteestä ei peritä maksua, eikä ongelmajätelaitoksella kysellä, jos mukaan on sattunut naapurinkin nurkkiin unohtuneet öljyt.

Suosittelen jokaiselle vierailua ongelmajätelaitokselle pienimmilläkin tekosyyllä. Vierailu on aina pieni elämys. Jättimäiset jätekasat, lukemattomat erikokoiset akut, kontilliset vanhaa elektroniikkaa sekä ihmiset tyhjentämässä ongelmallista ja käyttökelvotonta tavaraa niille varatuille paikoille herättävät aina ajatuksia yhteisistä tottumuksistamme. Ongelmajätelaitos on lyhyt kertaus kulutustottumustemme lähihistoriaa, joka yleissivistyksen kannalta kannattaa käydän vähintään vuosittain ilmaiseksi oppimassa, vaikka naapurin kustannuksella.

Kitkarenkaat kesällä

torstai 06.08.2015 Avainsanat: kitkarenkaat , nastarenkaat , viimeinen alfa

Kuva ja teksti: Arttu Lustig

Suomessa jatkuvana keskustelunaiheena autoverotuksen ja nopeusrajoitusten lisäksi ovat kitkarenkaat. Kitkarenkaat laitetaan vastakkain oikeiden talvirenkaiden, siis nastarenkaiden, kanssa, ja renkaiden välille pyritään tekemään paremmuuseroja. Joidenkin mielestä kitkarenkaat ovat kokonaisuutena paremmat, koska asfaltti kuluu kitkarenkailla vähemmän eikä nastoja lennä kanssa-autoilijoiden maalipintoihin ja tuulilaseihin. Nastarenkaiden puolestapuhujat taas painottavat nastarenkaiden turvallisuutta kaikissa talviolosuhteissa, sekä huomauttavat, etteivät nastat aiheuta arvonalennusta kanssa-autoilijoille.

Kolmas ryhmä, johon itsekin kuuluin yhden kesän, ovat autoilijat, jotka eivät vaihda kitkarenkaita edes kesäksi pois, vaan ajavat samoilla renkailla vuodenajasta toiseen. Tässä vaiheessa haluan muistuttaa, etteivät kitkarenkaat ole laittomat talvirengaspakon ulkopuolella. Suomalainen lainsäädäntö on siunannut niin kitkarenkaat kuin nastattomat nastarenkaatkin tieliikennekelpoisiksi myös kesällä.

Itselläni päätös pitää kitkarenkaat kesän läpi oli taloudellisen järkeilyn tulos. Ennen kitkarenkaita autossani kesärenkaina olivat toimineet nastattomat nastarenkaat. Uusien kitkarenkaiden ajo-ominaisuudet olivat huomattavasti paremmat kuin vanhoissa nastattomissa nastarenkaissa. Auto tuntui kääntyvän ja jopa kiihtyvän paremmin kitkarenkailla. Seuraavana kesänä en halunnut palata takaisin heikompaan ajettavuuteen. Toisaalta mieltäni painoi fakta, että ostaessani uudet kesärenkaat auton renkaiden yhteisarvo olisi korkeampi kuin itse auton arvo. Tämä olisi taas rikos järkeä vastaan.

Ajossa kitkarenkaat olivat lähes äänettömät ja tunnottomat, mikä mielialan mukaan saattoi olla joko myönteinen tai negatiivinen ominaisuus. Risteyksestä ripeästi kääntyessä renkaat tekivät poikkeuksen. Liian innokas kääntyminen sai renkaat viheltämään elokuvallisesti. Renkaiden elokuvallinen ääntely oli vitsikästä muutamalla ensimmäisellä kerralla, mutta nopeasti ääntely aiheutti kevyttä häpeäntunnetta. Opin nopeasti suoriutumaan risteyksistä ilman äänimerkkiä.

Kovat helteet eivät olleet kitkarenkaille parkkipaikkaystävälliset. Autoni seisoi parkkipaikalla ilman ajoa helteisen viikonlopun yli. Lähtiessäni liikkeelle parkkiruutuun oli renkaiden kohdalla jäänyt musta läiskä. Kova helle ja suora auringonpaiste olivat tulkintani mukaan sulattaneet ohuen kerroksen rengasta parkkiruutuuni. Yritin jälkeenpäin etsiä renkaista sulanutta kohtaa, mutta en sellaisia löytänyt. Ajo-ominaisuudetkaan eivät muuttuneet sulamisonnettomuuden johdosta.

Jotkut väittävät, että kitkarenkaat olisivat vaaralliset kesällä. En saanut vaarantunnetta kitkarenkaista kertaakaan. Tähän voi olla osaksi syynä, että olin opetellut ajamaan kyseistä autoa nastattomilla nastarenkailla. Kitkarenkaat olivat niiden jälkeen ylellistä ajettavaa. Kitkarenkaallinen auto pysyi joka säässä ja tilanteessa haluamallani kaistalla sekä pysähtyi vaadittuun kohtaan. Tämä voi tosin johtua tavastani ajaa suurilla turvaväleillä ja alhaisilla nopeuksilla piittaamatta tulenko ohitetuksi.

Kesärenkaat kesällä ovat parhaat. Näin haluan uskoa, koska muuten autoilun maailmassa on liian suuri virhe. Kitkarenkailla vanha autonrassu selviytyi kesän ilman suurempia takaiskuja. Kitkarenkaiden suurimpana etuna on, että talvi ei pääse yllättämään, koska talvirenkaat ovat koko kesän odottaneet talventuloa valmiiksi asennettuina. Karskein mies tietenkin asentaa autoonsa kesän kynnyksellä kalleimmat nastarenkaat, nyppii nastat pois ja pyyhkii ihmettelevän naapurin otsahien ystävällisesti hihaansa.

Jotta kirjoitus ei olisi liian vakava, haluan vielä kertoa tamperelaisen vitsin käpykakun ostamisesta. Pankkiiri ja hänen rouvansa olivat viettäneet kaupungilla lauantaipäivää ostoksilla. Auton nokan kiitäessä jo kohti pariskunnan kotia rouva muisti, että heidän tilavaan kotiinsa oli tulossa vieraita kylään juomaan kahvia. Heidän muuten kattavasta ruokavalikoimastaan puuttui ihmisten kovasti suosima käpykakku, jota rouva ehdottomasti halusi tarjota vieraille. Rouva pyysi ystävällisesti pankkiirimiestään ohjaamaan auton Kaiharin automarketille, josta voisi noutaa kahvihetken iloksi käpykakun. Matkan suunta muuttuikin kohti markettia. Pankkiiri kaarsi juurihuolletun ja pestyn autonsa automarketin oven eteen, jotta rouvan kävelymatka olisi mahdollisimman lyhyt hienoissa nahkakengissä. Rouvan tehdessä ostosta mies etsisi autolleen parkkipaikan sopivan matkan päästä marketin ovesta. Astuessaan automarketin ovesta sisään rouva huomasi olonsa huonontuneen. Mahassa kiersivät päivän mittaan nautitut vaikeasti mahalaukussa sulavat ruuat. Maha hiukan turposi ja uusi kesämekkokin tuntui tiukalta. Rouva päätti ostaa käpykakun erityisellä ripeydellä, jottei hyvin kiusallinen, vaikkakin täysin luonnollinen, suolen toiminta aiheuttaisi häpeällistä hetkeä muuten hyvin sujuneeseen päivään. Tukalasta olosta huolimatta rouva sai ostettua käpykakun huomiota herättämättä. Ulko-ovella rouva näki tutun auton ja kiiruhtaen meni autoon istumaan. Auton turvassa rouva tunnusti pankkiirimiehelleen, että oli erehtyä autosta, mutta samanlaisessa autossa olikin kitkarenkaat ja osasi välttää erehdyksen nämä huomattuaan.

 

Minä, F1 ja Räikkösen visio

tiistai 23.06.2015 Avainsanat: Bottas , Formulat , Häkkinen , Räikkönen , viimeinen alfa

Teksti: Arttu Lustig

Kuva: Arttu Lustig / Maija Härö

Faniutumiseni formuloita kohtaan alkoi ollessani jo alakouluikäinen. Eräänä sunnuntaisena aamuna heräsin ja avasin huoneeni television F1-kisan ollessa käynnissä. Olin siltä istumalta myyty autourheilun kuninkuusluokalle. Seurasin kuin hypnotisoituna Mika Häkkisen ajamista ja tunsin kuinka Häkkisen ajamisessa oli kyse jostain elämää suuremmasta. Mika Häkkisen joviaali luonne ja punavalkoinen kilpuri iskostivat pienen pojan mieleen ajatuksen: Häkkinen ja Formula 1 olivat asioita, joista olisi parempi pysyä ajan tasalla. Muutaman vuoden jouduin odottamaan vääjäämätöntä, kunnes lopulta pääsin tuulettamaan Mika Häkkisen ensimmäistä mestaruutta Matti Kyllösen huudon päälle.

Häkkinen meni ja Räikkönen tuli. Räikkönen on luonteeltaan Häkkisen vastakohta: introvertti ja analyyttinen, kun taas Häkkinen nollasi tilanteet huumorilla. Tosin muistan kisan, jossa Häkkisen huumori loppui epäonnistumisen jälkeen ja Häkkinen itki radan ulkopuolisessa puskassa. Se oli hyvin koskettava hetki. Räikkösessä ilmenee täydellisesti huippu-urheilun pyhä kolminaisuus, jossa laji, lahjakkuus ja visio kohtaavat saumattomasti. Byrokratia-Suomessa, virallisessa Suomessa Räikköselle ei annettaisi suurempaa jakoa. Paperilla hän olisi kerran luokalleen jäänyt espoolaismies, joka on keskeyttänyt ammatillisen koulutuksen. Elämän sisältönä olisivat vaihtelevat työttömyysjaksot sekä työllistyminen erilaisiin hanttihommiin. Ferrarin kyytiin voisi päästä vain televisiosarjojen, elokuvien ja silmät kiinni haaveilun kautta.

Ilmeisesti osana Räikkösen visiota on keskittyä vain olennaiseen välittämättä tuon taivaallista siitä, mitä ympärillä muuten tapahtuu. Räikkönen on puritaani, jota ympärillä olevat houkutukset eivät hämää. Tämä on tehnyt Räikkösestä F1-sarjan vastarannan kiisken. Muodollisuudet hoidetaan muodollisesti, muuten ajetaan ja tehdään työtä auton eteen. Räikkönen on myös mies, joka pystyy ottamaan iskun tai pari vastaan, ja jatkamaan siitä mihin jäi. Olen Räikkösen kanssa samaa ikäluokkaa ja samalta seudulta. Ymmärrän hänen visionsa. Koskaan ei luovuteta, koskaan ei olla tyytyväisiä eikä koskaan valiteta. Tällä asenteella on monta miestä niin nostettu kuin kaadettukin.

Vaikka Räikkönen on legenda ja suurten tarinoiden kirjoittaja, on hän laskeva tähti ja kehäraakki. Valtteri Bottas on moderni kilpa-ajaja. Bottas, Räikkösen ja Häkkisen tapaan, sementoi nopeasti itsensä autourheilun eliittiin. Ulkomaiset toimittajat ovat jo pohtineet hänen olevan tuleva maailmanmestari. Itse en ole vielä osannut ottaa Bottasta omakseni. Bottas on liian tuore. Bottas on myös simulaattorimies. Nuoruudessani simulaattorit olivat pikseleitä täynnä ja koneet jumittivat sekä latasivat koko ajan. Siitä traumasta on vaikea päästä yli. Tämän takia minun on vielä toistaiseksi vaikea luottaa mieheen, joka pystyy nojautumaan luontaisesti sekä teknologiaan että ajamiseen.

Haluaisin osallistua Formula 1 –kisaan. En tieteenkään kuskina. Ei kukaan jääkiekkofanikaan olisi niin hölmö, että edes haaveilisi pelaavansa maailmanmestaruusfinaalissa. Haluaisin olla selostamossa. Olen monesti antanut tilanteista tarkempia ja osuvampia analyyseja kuin itse selostajat (jopa muiden kuin itseni mielestä). Mielelläni jakaisin viisauttani suuremmallekin yleisölle. Ongelmana tietenkin on, että olen oppinut lähes kaiken formuloista näiltä selostajilta, joiden paikalle haluaisin istua. Vielä suurempi ongelma on käyttäytymiseni kisaa seuratessa. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän kisojen seuraamiseen ovat tulleet olennaisesti mukaan kovaääniset ähkäisyt sekä eläimelliset kiljahdukset. Tarvitsisin oman napin, jolla tuottaja voisi kontrolloida ääneni pääsyä lähetykseen. Tosin pelkään, ettei ilmeestäni voi nähdä onko suustani tulossa eläimellinen kiljahdus vai veitsenterävä analyysi. Myös tämän takia on parempi, että jätän selostukseni kotoisan kisakatsomon riesaksi.

 

Tietoa blogista

Tervetuloa virtuaaliseen Esson baarin pöytään kuuntelemaan jännittäviä tarinoita ja outoja teorioita.

Blogin sisällysluettelo löytyy blogin tiedoista.

Yhteydenotot, ihailijaposti, väärät puhelinnumerot sekä osoitukset omasta paremmuudestaan bloggaajaa kohtaan osoitteeseen:

viimeinenalfa@gmail.com

Arkistot
2019 (2)
tammikuu (2)
Ajokortti on turha
Ajoin kolarin - vakuutusyhtiö
2018 (15)
joulukuu (1)
Ajoin kolarin - vähän
marraskuu (1)
Jarrupalat
lokakuu (1)
Kesäromanssin loppu - auto telkkarilla
syyskuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 2.
elokuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 1.
heinäkuu (1)
Esittelyssä Mercedes-Benz E230 - Pelto-Väyrynen
kesäkuu (2)
Saab romuttamolle - hyvästi Saab
Haulikkohäät - ostin Mersun
toukokuu (1)
Syvien vesien Saab
huhtikuu (2)
JMK Ralliradio osa 3 - Ei pakkia
JMK Ralliradio osa 2 -rallireportteri Alfa
maaliskuu (2)
JMK Ralliradio osa 1 - Viimeinen Alfa radioshow
Katsastus - hylätty
helmikuu (1)
Urban Survivor
tammikuu (1)
Valohippa
2017 (18)
joulukuu (1)
Avaimet takakonttiin
marraskuu (1)
Tule katsastus kultainen
lokakuu (1)
Hirvet
syyskuu (2)
Kritiikkiä ja ehdotuksia Yleisradiolle
Bensa loppui
elokuu (1)
Koeajossa exän Rättäri
heinäkuu (2)
Formula 1 ja herrojen metkut Ferrarilla
Tipaton Jämsä - miksi bensa-asemalta ei löydy etanolibensaa
kesäkuu (1)
Liftari
toukokuu (2)
Näin vältät ylinopeuden
Maailma ilman suojateitä
huhtikuu (2)
Kuinka kohdata jobbari
Rakkauden renkaanvaihto
maaliskuu (2)
Rattiterapia
Raaka Diili
helmikuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - himo
tammikuu (2)
Ministeri Berner ja lähivuosien suuri muutos
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - mässäily
2016 (20)
joulukuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ahneus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - laiskuus
marraskuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - viha
lokakuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - kateus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ylpeys
syyskuu (1)
Moposokeus
elokuu (1)
Jäähyväiset Fiat Multiplalle
heinäkuu (2)
Liikaa unta Jaguarissa
Auton korjaamisen raskassarja
kesäkuu (3)
Poliisi alinopeudesta
Kuskina kesäyössä
Tuotearvio: kolme suomalaista tieuutuutta
toukokuu (1)
Wickholmin Volvolla
huhtikuu (2)
Pikkusisko ei halua autoa
Kehäteiden kamerat
maaliskuu (2)
Vakionopeudensäädintä etsimässä
Parhaat vinkit katsastukseen
helmikuu (2)
Skoda Felician ohittaminen
Naisautoilijat osa 2. - Mikon ja Akin salaisuus
tammikuu (1)
Rattiraivo: Calibra vs. 9-5 Griffin
2015 (41)
joulukuu (2)
Kaksi muistoa Alfa Romeosta
Pyyhkijänsulkia ostamassa
marraskuu (3)
Suomi-auton korruptio
Autonominen auto
Koeajossa: musta jää
lokakuu (3)
Jäteöljyä luonnossa
Heijastinliivimies
Vilkun lasi rikki huollon jälkeen
syyskuu (2)
Vedellä toimiva auto
Aja hiljaa
elokuu (3)
Mummo kolhi autoani parkkipaikalla
Lopetin haaveilemisen lentävistä autoista
Kitkarenkaat kesällä
heinäkuu (2)
Ystäväni Check Engine
Huoltokirja on valhe
kesäkuu (3)
Salaisuuksia ja tuoksuja
Minä, F1 ja Räikkösen visio
Nelipyörä (kevyt)
toukokuu (3)
Koeajossa: Johannan Lada
Kolari
Papa Swag
huhtikuu (20)
Miehuuskoe
Naisautoilijat
5 autoa jotka jokaisen autoilijan pitäisi kokea kerran elämässään
Katsastus
Navigaattori
Biltema
Tupakointi
Varashälytin
Jobbari
Lottovoitto
Reikä
Volvo-kuiskaaja vs. ajokoira
Kauhugalleria
Vielä kerran Alfa
Zen ja autoilu
Mestarin luona
Paronin hautajaiset
Lippulaiva
Paroni
Viimeinen Alfa
2014 (1)
syyskuu (1)
Romanssi

Katso suosituimmat vaihtoautomme juuri nyt!