Viimeinen Alfa

Viimeinen Alfa

Jaa sivu Viimeinen Alfa
Suodatettu avainsanalla varaosat

Jarrupalat

tiistai 20.11.2018 Avainsanat: autohuolto , Autokorjaamo , Varaosat , Volvo C70

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Uuden autoni jarrut vinkuivat pahasti. Se oli äänimerkki loppuunkuluneista jarrupaloista, mutta myös kutsuhuuto. Ensisijaisesti äänimerkki vaihtamaan jarrupalat, mutta myös minulle signaali mahdollisuutena siirtyä korjaamojen tiskeiltä norkumasta itseohjautuvaan toimintaan autonhuollon suhteen. Rahani olivat nimittäin lopussa törsättyäni ne kaikki tähän uuteen autoon.

Päätin siis vaihtaa jarrupalat itse pitääkseni talouttani paremmin tasapainossa. Katsoin internetistä muutaman jarrupaloihin liittyvän opastavan videon, tein listan tarvittavista työkaluista ja lähdin tarvikeostoksille.

Varaosaliikkeessä ihailin muutaman ylimääräisen tovin tarjollaolevia työkaluja samalla, kun kuuntelin salaa myyjien ja asiakkaiden keskusteluja. Keräsin työkaluja listani mukaan ja menin jonottamaan tiskille. Saatuani lopulta uudet jarrupalat ja tarvittavat työkalut haltuuni totesin, että rahaa säästääkseni olisi kannattanut jarrupalat vaihdattaa korjaamolla. Järkeilin ostokset sijoitukseksi tulevia säästöjä varten.

Ajoin autoni pihani tasaisimpaan kohtaan, asettelin saksitunkin paksun vanerilevyn päälle ja veivasin autoa kohti taivasta sieluni kyllyydestä. Auto nousi ilmaan kuin hidastetussa filmissa samalla, kun tasaisin väliajoin kurkin oliko rengas vielä irronnut maasta. Lopulta arvioin eturenkaan olevan tarpeeksi korkealla ja asettelin autopukin varmistamaan työskentelyn turvallisuuden. Irrotin renkaan, katsoin vielä uudestaan ohjeistavan videon ja kertasin mielessäni näkyvillä olevat osat.

Jarrusatulan ruuvit oli tiukassa, mutta oikea määrä punaa naamalla ja vaaleutta rystysissä sai uriin liikettä ja jarrusatula lopulta lepäsi tukena toimivan pahvilaatikon päällä. Työ eteni hiljalleen ratkoessani työvaihe työvaiheelta ja kahvitaukoilla uurastusta rytmittäen. Ilta jo hiukan hämärtyi, kun annoin itselleni luvan kiinnittää renkaan paikoilleen ja samalla todeta toisen puolen jarrupalojen olevan valmiina ajoon.

Aamun sarastaessa naapureiden sälekaihtimien raoista pilkistävistä katseista välittämättä aloitin toisen puolen työstämisen. Olin voitonvarma, koska edellinen puoli oli jo valmis ja tietäisin nyt viisaampana mitä edessä olisi. Edellisen päivän onnistumisen ilo ja uuden löytämisen riemu sulivat nopeasti auringon kivutessa korkeammalle. Myskinen kilvoittelu metallin kanssa haihtui sumun mukana auringonsäteiden saattelemana ja takaa paljastui räikeä työläisvitutus, jossa ajatusten tasolla niin osia, työkaluja kuin työskentelypaikkaakin arvioitiin lauseilla, jotka olivat suurimmaksi osaksi rakentuneet kirosanojen ja adjektiivien varaan.

Saksitunkin raivokas veivaaminen ja jämähtäneiden liukutappien väänteleminen naama punaisena oli kipeytynyt vasemman käden ranteesta olkapäähän. Jokainen asento kädelle oli väärä ja kivulias. En voinut kuin ottaa ylimääräisen tauon, vaikka mieli olisi halunnut saattaa projektin loppuun. Menin sisälle ja pesin kädet tiskialtaalla astianpesuaineella, koska olin joskus lapsena nähnyt isänikin tekevän niin auton korjaamisen jälkeen. Istui likaiset vaatteet päällä nojatuolissa tuijottaen tyhjyyteen ja kuunnellen jääkaapin pitämää hiljaista hurinaa. Lasillinen vettä, asperiini ja pienet päiväunet helpottivat kipua kädestä sen verran, että tunsin olevani valmis saattamaan aloittamani urakan loppuun asti.

Auto lopulta seisoi omilla renkaillaan piilottaen uudet jarrupalat taaksensa. Pienen koeajon jälkeen olin vaikuttunut kokonaisuudesta. Jarruthan toimivat ja vielä ilman vinkumista. Nostin kättä lippaan autoni vieressä niin itselleni kuin autollenikin tietäen, että vain katsastusmies tulisi ensimmäisenä tietämään totuuden, siitä mitä olin juuri tehnyt ja kuinka hyvin.

Sisälläni nousi samointein halu ottaa uusintaottelu autoani vastaan. Enää ei painanut arat polvet, kädet rampauttavat kipu, naarmuille kolhiintuneet kämmenselät tai talouslaskelmat. Ensin vain pitäisi löytää autosta uusi vika.

Avaimet takakonttiin

sunnuntai 17.12.2017 Avainsanat: Saab 9-5 , talvi , Tieliikenne , Varaosat

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Se oli juhlien jälkeen. Lumi leijaili hiljaa ympärilläni, kun epäuskoisena katselin otsa rypyssä kohti takakonttia. Käpälöin takin ja housujen taskut hätäisesti läpi vielä kerran. Jos olisikin vain niin, että avain olisi jossain taskun yllättävässä onkalossa, johon en ollut vielä sormiani tunkenut. Lopulta taskujen tonkiminen vaihtui takin ja housujen pintojen järjestelmälliseksi läpsyttelyksi. Aina sama tulos, jossa vastauksena oli kotiavaimet, lompakko ja kännykkä – ei autonavaimia.

Hiljalleen oli pakko alistua kohtaloon. Avaimet olivat takakontissa ja takakontti oli kiinni sekä ovet lukossa. Saabin kauko-ohjattavan lukituksen hienoutena on, että takakontin saa auki ilman, että ovia tarvitsisi avata. Tämä ominaisuus on ihmisille, jotka tykkäävät joutua yllättäviin seikkailuihin. Itsekin kuulun tähän ihmisryhmään ja avaimen kaikki ominaisuudet olivat nyt vihdoin käytössä.

Avain pääsi takakonttiin säilytykseen hyvin yksinkertaisella konstilla. Olin joulujuhlissa. Tiesin juhlien arvokkuuden ja puin puvun päälle. Kylmästä säästä johtuen jätin matkan ajaksi puvuntakin pois ja puin ulkotakin päälle. Juhlien, maittavan jouluruokailun ja joulupukin jälkeen vein autooni takaisin mukana tuomaani äänentoistolaitteistoa. Jouduin tekemään kaksi matkaa autolle kantaessani tavaroita takakonttiin. Toisen matkan tein puvuntakki päällä, jolloin avasin takakontin, ja toisen ulkotakki päällä, jolloin suljin takakontin. Ennen takakontin sulkemista heitin takakonttiin puvuntakin, jonka oikeaan taskuun olin pudottanut autoni avaimet. Näin yksinkertaisista elementeistä klisee oli keitetty.

Palasin takaisin juhlapaikalle. Kerroin, että tuomani tavarat ovat asiallisesti pakattuna takakonttiin autonavaimet seuranaan. Hätä ei ollut kuitenkaan tämän näköinen, koska saisin kyydin kohti kotiani, jos vain jaksaisin odottaa. Vastasin, että autonavaimen ollessa takakontissa säilössä ihmismielestä katoaa kaikki kiire.

Autokyydillä kohti kotiani kuski halusi lohduttaa kertomalla tarinoita autonavaimista. Ensimmäinen tarina kertoi ilmeisesti jonkin ranskalaisen auton omistajasta. Autossa oli hieno elektroninen kortti, jota kojelaudassa sijaitsevassa lukijassa käyttämällä sai auton käyntiin erillistä nappia painamalla. Kuski auton käynnistyksen jälkeen päättikin vaihtaa päällensä kevyemmän takin, koska oli kuitenkin matkalla Suomen suosituimpaan matkailukohteeseen: Tuurin kyläkauppaan. Kahden tunnin matkan jälkeen ikonisen tavaratalon pihassa kuski toteaa autonavaimen jääneen kotiin toisen takin taskuun. Uusi tekniikka oli luonut mullistavan tilanteen, josta muutama vuosikymmen sitten ei olisi voinut edes haaveilla. Toinen lohtutarina oli kummitustarina. Kuski kertoi menneensä huoltoasemalle kahville. Palattuaan autolleen avainta ei vain löytynyt. Kuski tutki kaikki paikat, joita lyhyellä huoltamoreissullaan oli käyttänyt. Kotona autokin tutkittiin tarkoin outojen yhteensattumien varalta eikä huoltamoltakaan koskaan otettu yhteyttä, vaikka yhteystiedot oli kassalle jätetty. Auton, kahvilinjaston ja pöydän Bermudan kolmio oli imaissut avaimen itseensä. Avain on edelleen kadoksissa.

Pyysin kuskia lopettamaan tarinoinnin, koska tarinat saivat minut kliseineni näyttämään aivan amatööriltä. Olin väsynyt enkä halunnut vaivata kuskia enempää tai käyttää taksia, joten päätin jo matkalla, että haen autoni vasta seuraavana aamuna. Huoleni oli, että hiukan vieraaseen paikkaan parkkeerattuun autooni murtauduttaisiin yön aikana ikkuna rikkomalla. Tämä aiheuttaisi erityisesti mielipahaa, koska olisin itse voinut rikkoa ikkunan ja jatkaa matkaa ilman, että olisi tarvinnut tehdä lenkkiä kodin kautta.

Aamulla auto lepäsi samassa paikassa koskemattomana ja lumen kuorruttamana. Jo kaukaa painoin vara-avaimen kaukosäätimestä takakontin auki. Vilkkujen vilahtaminen ja naksahdus takakontista tuntui niin messevältä, että melkein maistui suussa.

Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ylpeys

keskiviikko 05.10.2016 Avainsanat: Autokuume , Katsastus , kuolemansynti , Tieliikenne , Varaosat

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Syntiä ja paheellisuutta ei pääse edes oman auton suojissa karkuun, vaan antaessa synnille kahvan se voi viedä koko oven. Seitsemän kuoleman syntiä: ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, mässäily ja himo, ovat aina valmiina saattamaan kiusalliseen tilanteeseen, rikkomaan auton tai pilaamaan ajonautinnon kokonaan.



Ensimmäisen autoilun kuolemansynnin ympärille kietoutuvat vahvasti teeskentely ja turhamaisuus, kun netin ilmoituspalstalta löydettyä ikäloppua vaikkakin katsastettua nuoren miehen ensiautoa työstetään kotikutoisesti uuteen uskoon. En tarkoita tällä, että autoon asennettaisiin uudet kevytmetallivanteet, vaan jokaiseen auton näkyvään paikkaan jätetään oma persoonallinen puumerkki. Auto ulkopintaa uudistetaan maalaamalla ja kuvioteippauksilla sekä asentamalla uudenlaisia puskureita. Lisäksi lisätään valoja ja spoileri sekä ikkunoita tummennetaan. Sisätiloista saattaa löytyä tuuhean hajukuusiryteikön lisäksi led-valoköysi tunnelmoimassa pitkin jalkatilojen reunoja, vaaleanpunainen karvainen ratinpäällys on pehmentämässä ajo-otetta ja seeprakuvioiset penkinsuojukset mahdollisesti kertomassa salaisesta haaveesta nahkaverhoilua kohtaan. Takaikkunaan on asennettu tarra humoristisella tekstillä viihdyttämään ohikulkijoita. Istuinosasto on voitu korvata kokonaan sellaisilla istuimilla, jotta kuljettajan makumieltymysten mukaisesti vain kaverit ja pienipyllyiset naiset voivat istua kyydissä mukavasti.

Turhamaisuutta voidaan vielä korostaa madaltamalla maavaraa luomaan harha auton urheilullisista ominaisuuksista sekä asentamalla takakontin säilytystilan omiva bassokaiutin. Jos bassokaiuttimen luomat ääniaallot eivät penetroidu tarpeeksi kauas taajaman äänimaisemaan, niin ulkoista äänimaailmaa voidaan tehostaa vielä äänekkäämmällä pakoputkella. Autosta luodaan siis jotain sellaista, mitä kulkine ei ole eikä tule koskaan edustamaan. 

Karkeimmillaan synnin lopputulemana äänekäs hökötys muistuttaa epäonnistunutta näyteikkunan joulukoristelua. Synnin turmiollisuus ja lankeemus eivät kuitenkaan löydy katsastusasemalta, kun autoalan ammattilainen tarkastellee aikaansaannosta eikä edes hetkistä, kun luovuuden lähdettä esitellään julkisesti ilta-ajeluilla, vaan myyntihetkestä. Ennemmin tai myöhemmin nimittäin tulee eteen auton myyntihetki, jolloin ostajalle pitäisi vakuuttaa täysin uudistetun auton olevan pyyntihinnan tai ylipäätään minkään hinnan arvoinen. Auton ulkoiseen tehostamiseen on nimittäin saattanut kulua moninkertainen määrä rahaa auton arvoon verrattuna. Tämä ei välttämättä olisi ongelma tai edes uutta autoilun maailmassa, ellei osa rahallisista panoksista omien persoonallisten visioiden toteuttamiseen olisi ajanut autoa sellaiseen valoon muiden autoilijoiden silmissä, että ihminen mieluummin haluaisi korvauksen auton vastaanottamisesta.

Koska maailma on mustavalkoinen, tälläkin synnillä on oma valoisa puolensa enkä tarkoita pelkästään varaosaliikkeiden myynnin kasvua. Nuorten miesten syntinen riitti luoda autostaan mekaaninen riikinkukko saattaa helpottaa nuoren miehen pariutumista, ja jos ei helpota niin ei ainakaan ole esteenä. Lukemattomat naiset ovat nimittäin kertoneet olleensa vähintään kerran elämässään tällaisen tuning-tyylisen auton kyydissä. Nuoren miehen kaikenlainen niin rahallinen, ajallinen kuin luova panos saattavatkin tavoittaa jollain tasolla haluttua vastinetta, vaikka myöhemmin joutuisikin sulkemaan silmänsä taloudellisten tai imagollisten tappioiden edessä. 

Ensiauton aiheuttaman ylitsevuotavan ylpeyden inspiroima autonmuuntelu antaa lopulta kahdenlaisia opetuksia tuoreelle autoilijalle: joko oppii korjaamaan ja kunnostamaan autoa tai oppii pysymään siitä visusti erossa.

Pyyhkijänsulkia ostamassa

keskiviikko 16.12.2015 Avainsanat: Autokorjaamo , Ilmastonmuutos , Koeajo , Kolari , liikenneturvallisuus , pyyhkijänsulat , Saab 9-5 , Tieliikenne , Varaosat

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Oli lumimyrskyinen lauantaipäivä. Ajoin omassa rauhassani, kunnes yllättäen edellä ajava punainen Saab laittoi vilkun oikealle ja hiljensi voimakkaasti nopeuttaan. Painoin jarrun niin pohjaan kuin sain ja käänsin rattia oikealle. Kummankin, oman mustan ja vastustajan punaisen, Saabin onneksi yhteentörmäys vältettiin täpärästi. Tilanteen lauettua kirosin punaisen Saabin kuljettajineen syvälle suolan kyllästämään sohjoon, koska hän ei osannut ryhmittäytyä muuta liikennettä vaarantamatta.

Rauhoituttuani kysyin itseltäni: kuule autobloggari, mitä juuri tapahtui ja mikä oli oma osuutesi rimaa hipoen vältettyyn peräänajoon.

Totuudenmukaisesti on sanottava, että tilanteeseen johtaneet tapahtumat saivat oikeastaan alkunsa jo edeltävällä viikolla. Olen ottanut tavaksi toivottaa tulevan talven tervetulleeksi öljynvaihdolla ja uusilla pyyhkijänsulilla. Rituaalin esivalmistelut suoritin paikallisessa sekatavarakaupassa, josta sain kaikki tarvitsemani: moottoriöljyn, öljynsuodattimen sekä pyyhkijänsulat. Öljyt vaihtoi autokorjaamon henkilökunta renkaidenvaihdon yhteydessä. Pyyhkijänsulat vaihdoin itse. Haluan huoltaa autoa mahdollisimman paljon itse, koska saan itseni tällä tavalla tuntemaan oloni miehekkääksi.

Uusissa pyyhkijänsulissa oli vakava ongelma. Valmistajan pakkauksen mukaan laittamat adapterit olivat hiukan liian pieniä tuulilasinpyyhkimiini. Pyyhkijänsulka pysyi mallikkaasti paikallaan tuulilasinpyyhkimen ikkunaan vasten työntävästä voimasta, mutta ensimmäisellä ajelulla uusilla pyyhkijänsulilla huomasin, että muutaman pyyhkäisyn jälkeen pyyhkijänsulka ei kyennyt putsaamaan tuulilasia tavoitteiden mukaisesti. Tarkka luku oli viisi. Viisi kertaa pyyhkijänsulka kirkasti näkymän, mutta viiden jälkeen pyyhkijänsulat olivat hyödyttömiä ja jouduin pysäyttämään auton työntääkseni pyyhkijänsulan takaisin paikalleen. Optimistisena ajattelin, että tämä on ekologinen mahdollisuus: tuulilasinpyyhkimiä sekä lasinpesunestettä käytetään vain tarvittaessa eikä tylsän ajomatkan viihdykkeeksi.

Ekologisuuden eteen tuli ensimmäinen lumimyrsky. Jouduin ajattelemaan omaa selviytymistäni luonnon kanssa, sen sijaan, että pohtisin luonnon selviytymistä autoiluni kanssa. Suuntasin oikeaan autoille suunnattuun varaosamyymälään, jossa marmori tuoksuisi ja myyjät teitittelisivät astuessani automatisoidusta ovesta sisään. Sieltä löytyisi pyyhkijänsulka, joka ei herättäisi herkkiä ajatuksia luonnosta ja ihmisen tulevaisuudesta maapallolla.

Marmoriunelmastani löytyi asiallisia pyyhkijänsulkia vähintään kolminkertaiseen hintaan verrattuna sekatavarakaupan pyyhkijänsulkiin. Pyyhkijänsulkavalikoiman vieressä oli pieni muovinen laatikko täynnä pyyhkijänsulkien adaptereita. Pienen etsinnän jälkeen löysin adapterin, joka kävisi sekatavarakaupasta ostettuun pyyhkijänsulkaan paremmin kuin alkuperäinen. Olin ekonominen ja ekologinen ottaessani yhden pyyhkijänsulan sekä yhden adapterin. Adapterin myyjä antoi ilmaiseksi kaupantekijäisiksi.

Asensin pyyhkijänsulat varaosamyymälän pihassa kovassa lumisateessa. Ymmärsin pääseväni samanaikaisesti koeajamaan marmorin priimaa ja sekatavarakaupan bulkkia pitkin tuulilasiani. Heti liikenteen sekaan sotkeuduttuani tarkkailin priiman ja bulkin keskinäistä taistelua tuulilasin kirkkaudesta, kunnes punainen Saab oli liian lähellä ja painoin jarrun pohjaan kääntäen rattia oikealle.

Vastaus on, että tämä juuri tapahtui ja olin ominut kaikki osuudet tilanteesta itselleni. Punaisen Saabin ryhmittäytymisestä en voi edes antaa kommenttia, koska en seurannut sen ajoa.

Nyt vihdoin ymmärrän, miksi valmistajat varoittavat sekoittamasta kahden valmistajan tuotetta keskenään.

Suomi-auton korruptio

maanantai 30.11.2015 Avainsanat: Autokauppa , Autokorjaamo , Katsastus , suomiauto , suomi-auto , Varaosat

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Autokeskustelun sivuhuomautuksena pomoni mainitsi, että Saabilla on maine isänmaallisena autona. Jäin jälkeen päin miettimään tätä lausahdusta. En pystynyt löytämään Saabistani kotimaisuutta tai juurikaan tarttumapintaa Suomeen. Saabini oli suunniteltu ja koottu ruotsissa amerikkalaisen autokonsernin käskystä ja monet osat olivat lainattu saksalaisesta automerkistä. Ennen ostopäätöstä tiesin nämä seikat tulevasta kumppanistani ja ostopäätökseeni vaikuttivatkin pelkästään auton ominaisuudet, saatavuus sekä komea ulkonäkö.

Jäin tutkimaan aihetta tarkemmin. Laadultaan Esson baarissa kahvikupin tukemien faktojen seasta löysin johtolankoja, jotka veivät Kekkosen ja Koiviston presidenttikausien Suomeen ja Uudenkaupungin autotehtaaseen. Muutama vanhempi romantikko ja jäärä edelleen toistelikin, että Suomi-autolla tarkoitetaan ainoastaan Uudenkaupungin autotehtaassa valmistettuja autoja. Näihin automerkkeihin kuuluivat mm. Saab ja hiljalleen maanteidemme maisemasta katoava Talbot. Kaikki muut autot ovat tuontiautoja eikä ensirekisteröinti Suomessa nosta auton kotimaisuusastetta. Logiikassa on oma jykevä peränsä. Juonko nyt Suomi-mukista Suomi-kahvia kirjoittaen Suomi-näppäimistöllä Suomi-tietokoneen Suomi-näytölle suomeksi tekstiä, jos kaikki käyttämäni hyödykkeet kerta ovat ensiostettu Suomesta? Vastaus on vahva kyllä, mutta tällaisella kerskunnalla ei lauseelle saa lisäarvoa.

Kekkosen ja Koiviston presidenttiyden jälkeen ajat muuttuivat. Katsastusasemilla ei enää autoilijan tarvinnut tulla palvelemaan katsastajaa, Keskinen kertoi ostavansa sieltä mistä halvimmalla sai ja käytettyjen autojen maahantuonti yksityishenkilöille helpottui huomattavasti. Suomi-auto ilmiönä eli uutta nousukautta. Suomi-auto käsitteenä imi magneettina itseensä runsaan joukon autoja eikä enää oltu tarkkoina valmistusmaasta. Suomi-autoksi pääsi, jos vain auto oli ensirekisteröity Suomessa. Uudenkaupungin tuotokset sulautuivat tähän kirjavaan joukkoon.

Tällä oli tarkoituksena. Suomi-autoa käsitteenä tarvittiin työkaluksi uudella tavalla kasvavan tuontiautomäärän edessä. Suomi-autolla saatiin erotettua puhtaasti Suomessa ajetut autot autoista, joilla oli ajettu ulkomailla. Monille tuli tärkeäksi, että auto on alkujaan virallisesti Suomeen maahantuotu. Eräs autokorjaamon mekaanikko valistikin allekirjoittanutta, että tuontiautoihin voi olla joskus haastavaa löytää varaosia. Tämä varmasti pitää paikkaansa automalleissa, joita ei virallisesti ole koskaan maahantuotu Suomeen. Jos autoa ei ole maahantuotu Suomeen, ei varaosiakaan ole tuotu Suomeen. Tuontiautoon liittyi siis pelko, että ongelmatilanteessa ratkaisua ei löytyisi yhtä kätevästi kuin Suomi-autoon. Ulkomaiden autoilukulttuurista ei myöskään voinut olla varma, joten tuttu talvet suolassa säilötty ja tiukkojen katsastusseulojen läpi selvinnyt auto olisi varma ratkaisu.

Saabini isänmaallinen maine siis liittyi aikaan, jolloin suomalaista työtä ja ammattitaitoa tuettiin ostamalla Suomessa valmistettu auto, joka todennäköisimmin olisi Saab . Tällaista auto kutsuttiin omana aikanaan Suomi-autoksi. Nykypäivänä Suomi-auto liittyy kuluttajansuojaan. Kuluttajansuojalautakunnan päätöksen mukaan myyjän pitää selkeästi ilmoittaa, jos kyseessä on tuontiauto. Moni myyjä haluaakin myyntipuheissaan korostaa auton olevan Suomi-auto eli Suomessa ensirekisteröity auto, vaikka jo vuosittain pelkästään ensirekisteröityjen autojen määrä on moninkertainen tuontiautojen määrään. Suomi-auto käsitteenä harvinaisesta herkusta tukemassa kansakunnan hyvinvointia muuntui ajamaan kuluttajan henkilökohtaisia intressejä autojen valtavirrassa. Tämä suurempi tarina on saanut tarttumapintaa Saabiini, joka todellisuudessa on vain yksi lukemattomista tuontiautoista maassamme.

Tietoa blogista

Tervetuloa virtuaaliseen Esson baarin pöytään kuuntelemaan jännittäviä tarinoita ja outoja teorioita.

Blogin sisällysluettelo löytyy blogin tiedoista.

Yhteydenotot, ihailijaposti, väärät puhelinnumerot sekä osoitukset omasta paremmuudestaan bloggaajaa kohtaan osoitteeseen:

viimeinenalfa@gmail.com

Arkistot
2019 (2)
tammikuu (2)
Ajokortti on turha
Ajoin kolarin - vakuutusyhtiö
2018 (15)
joulukuu (1)
Ajoin kolarin - vähän
marraskuu (1)
Jarrupalat
lokakuu (1)
Kesäromanssin loppu - auto telkkarilla
syyskuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 2.
elokuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 1.
heinäkuu (1)
Esittelyssä Mercedes-Benz E230 - Pelto-Väyrynen
kesäkuu (2)
Saab romuttamolle - hyvästi Saab
Haulikkohäät - ostin Mersun
toukokuu (1)
Syvien vesien Saab
huhtikuu (2)
JMK Ralliradio osa 3 - Ei pakkia
JMK Ralliradio osa 2 -rallireportteri Alfa
maaliskuu (2)
JMK Ralliradio osa 1 - Viimeinen Alfa radioshow
Katsastus - hylätty
helmikuu (1)
Urban Survivor
tammikuu (1)
Valohippa
2017 (18)
joulukuu (1)
Avaimet takakonttiin
marraskuu (1)
Tule katsastus kultainen
lokakuu (1)
Hirvet
syyskuu (2)
Kritiikkiä ja ehdotuksia Yleisradiolle
Bensa loppui
elokuu (1)
Koeajossa exän Rättäri
heinäkuu (2)
Formula 1 ja herrojen metkut Ferrarilla
Tipaton Jämsä - miksi bensa-asemalta ei löydy etanolibensaa
kesäkuu (1)
Liftari
toukokuu (2)
Näin vältät ylinopeuden
Maailma ilman suojateitä
huhtikuu (2)
Kuinka kohdata jobbari
Rakkauden renkaanvaihto
maaliskuu (2)
Rattiterapia
Raaka Diili
helmikuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - himo
tammikuu (2)
Ministeri Berner ja lähivuosien suuri muutos
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - mässäily
2016 (20)
joulukuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ahneus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - laiskuus
marraskuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - viha
lokakuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - kateus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ylpeys
syyskuu (1)
Moposokeus
elokuu (1)
Jäähyväiset Fiat Multiplalle
heinäkuu (2)
Liikaa unta Jaguarissa
Auton korjaamisen raskassarja
kesäkuu (3)
Poliisi alinopeudesta
Kuskina kesäyössä
Tuotearvio: kolme suomalaista tieuutuutta
toukokuu (1)
Wickholmin Volvolla
huhtikuu (2)
Pikkusisko ei halua autoa
Kehäteiden kamerat
maaliskuu (2)
Vakionopeudensäädintä etsimässä
Parhaat vinkit katsastukseen
helmikuu (2)
Skoda Felician ohittaminen
Naisautoilijat osa 2. - Mikon ja Akin salaisuus
tammikuu (1)
Rattiraivo: Calibra vs. 9-5 Griffin
2015 (41)
joulukuu (2)
Kaksi muistoa Alfa Romeosta
Pyyhkijänsulkia ostamassa
marraskuu (3)
Suomi-auton korruptio
Autonominen auto
Koeajossa: musta jää
lokakuu (3)
Jäteöljyä luonnossa
Heijastinliivimies
Vilkun lasi rikki huollon jälkeen
syyskuu (2)
Vedellä toimiva auto
Aja hiljaa
elokuu (3)
Mummo kolhi autoani parkkipaikalla
Lopetin haaveilemisen lentävistä autoista
Kitkarenkaat kesällä
heinäkuu (2)
Ystäväni Check Engine
Huoltokirja on valhe
kesäkuu (3)
Salaisuuksia ja tuoksuja
Minä, F1 ja Räikkösen visio
Nelipyörä (kevyt)
toukokuu (3)
Koeajossa: Johannan Lada
Kolari
Papa Swag
huhtikuu (20)
Miehuuskoe
Naisautoilijat
5 autoa jotka jokaisen autoilijan pitäisi kokea kerran elämässään
Katsastus
Navigaattori
Biltema
Tupakointi
Varashälytin
Jobbari
Lottovoitto
Reikä
Volvo-kuiskaaja vs. ajokoira
Kauhugalleria
Vielä kerran Alfa
Zen ja autoilu
Mestarin luona
Paronin hautajaiset
Lippulaiva
Paroni
Viimeinen Alfa
2014 (1)
syyskuu (1)
Romanssi

Katso suosituimmat vaihtoautomme juuri nyt!