Viimeinen Alfa

Viimeinen Alfa

Jaa sivu Viimeinen Alfa
Suodatettu avainsanalla tulevaisuus

Ajokortti on turha

perjantai 18.01.2019 Avainsanat: ajokortti , liikennevalvonta , poliisi , Tieliikenne , Tieliikennelaki , tulevaisuus

Kuva ja teksti: Arttu Lustig

Salskea nuori mies

Yhteiskunnan sähköistymisen ja tiukentuneiden säännösten henkilöllisyyden todistamiselle on tehnyt ajokortin asemasta hiukan kyseenalaisen. Viranomaisilla on jatkuva pääsy henkilötietoihin, joista ajo-oikeuden voi tarkistaa. Ajokorttia ei virallisesti voi käyttää henkilöllisyyden todistamiseen, vaikka ajokortti onkin virallinen asiakirja naamakuvalla. Tämä tilanne on tehnyt lompakon korttirallista kansalaisen kannalta hiukan sekavaa. Olisiko järkevämpää, että koko ajokortista fyysisenä asiakirjana luovuttaisiin ja merkintä ajo-oikeudesta löytyisi vain viranomaisrekisteristä?

Toisaalta ajokortin asema ei kuitenkaan ole aivan niin yksinkertainen pelkästään jo kulttuurisista syistä. Ajokortilla on edelleen merkittävä symbolinen arvo yhteiskunnassamme. Ajokortti merkkaa erilaisia ihmisen elämänvaiheisiin siirtymisiä, mutta myös elämänhallinnan onnistumisia ja epäonnistumisia. Ajokortti kertoo pienen palan ihmisen omasta historiasta, mutta on myös suora kontrolloinnin väline.

Ajotaitoa pidetään tärkeänä kansalaistaitona. Ajokortin saaminen on ollut pitkään nuorelle ihmiselle riitti uuteen elämänvaiheeseen samalla tavalla kuin avain omaan asuntoon muuttamisen yhteydessä. Nuori astuu kohti itsenäisen ja vastuullisen aikuisen elämää saadessaan ajokortin. Nuori aikuinen on vapaa kulkemaan ja menemään minne tahtoo varsinkin, kun ajokorttia on ollut mahdollisuus käyttää todistuskappaleena täysi-ikäisyydestä. Yhteiskunnan ovet ovat uusilla tavoin auki.

Aikuisiän toisessa päässä vanhukselle terveydentilansa takia menetetty ajokortti on myös merkkinä siirtymisestä uuteen elämänvaiheeseen. Ihmisen täytettyä 70-vuotta lääkäriltä pitää hankkia todistus siitä, että terveydentila on riittävän hyvä turvalliseen ajoneuvonhallintaan. Jos ikäihmisen kunto ei lääkärin lausunnon mukaan enää riitä ajoneuvon turvalliseen hallintaan, ajokortti on luovutettava takaisin viranomaiselle.

Ajokortin voi myös menettää aikaisemmin terveydentilan takia, mutta myös piittaamattomuudellaan tieliikennelakia kohtaan. Saamalla suuren rangaistuksen tai monta rangaistusta lyhyen ajan sisällä ajoneuvon kuljettamiseen liittyen ajokortin voi menettää määräajaksi osana rangaistusta.

Edellä mainituissa tapauksissa menetetään ajo-oikeus ja ajokortti luovutetaan viranomaiselle. Ajokortin menettäminen viranomaisten haltuun on symbolinen tapahtuma, jossa jotain hyvin konkreettista eli muovinpalanen henkilö- ja ajo-oikeustiedoilla luovutetaan viranomaisten haltuun. Henkilölle osoitetaan yhteiskunnan puolesta, ettei hän ole kykenevä vastuulliseen moottoriajoneuvon kuljettamiseen, vaikkakin ajokortin menettämisessä ei olekaan aina kyse henkilön vastuuton käytös.

Ajokorttia pidetään yleisesti pätevänä todisteena kortinhaltijan henkilöllisyydestä. Itsekin pidän, vaikka viranomaisten puolesta tulee selkeitä viestejä, ettei ajokortti ole virallinen henkilöllisyystodistus, vaan henkilöllisyyden todistamiseen on olemassa passi ja henkilökortti. Ajokortin roolina onkin siis vain todistaa ajo-oikeus, ja siis joissakin tapauksissa ajokortilla on mahdollisuus todistaa täysi-ikäisyys ja ehkä myös henkilöllisyys riippuen kenen kanssa asioi.

Viranomaisten sähköistyneiden asiapapereiden myötä voikin kyseenalaistaa ajokortin tarpeellisuus fyysisenä asiakirjana. Nyt ajokortti aiheuttaa vain sekaannusta.  Ajoneuvon asiakirjojakaan ei enää tarvitse säilyttää ajoneuvon mukana, koska viranomaiset saavat pelkän rekisteritunnuksen avulla tarvittavat tiedot ajoneuvosta. Unohtaen ajokortin kulttuurilliset merkitykset voikin rehdisti kysyä, mihin ajokorttia lompakon täyttäjänä oikeasti enää tarvitaan? Eikö pelkkä henkilöllisyystodistus tai passi riittäisi viranomaisille ajo-oikeuden todentamiseen? Onko ajokortilla sittenkin edelleen niin suuri kulttuurillinen merkitys, että sitä vieläkin tarvitaan?

JMK Ralliradio osa 1 - Viimeinen Alfa radioshow

tiistai 20.03.2018 Avainsanat: Autokuume , JMK ralli , mopoilu , ralli , Tieliikenne , tulevaisuus

Kuva ja teksti: Arttu Lustig

Kuukausia sitten sain puhelun. Puhelimessa puolituttu mies kysyi, jos haluaisin tulla mukaan tekemään kahdeksi päiväksi ralliradiota. Saisin oman perjantaille oman ohjelman ja lauantaina pääsisin haastattelemaan kuskeja erikoiskokeiden jälkeen. Olin ehdottomasti kiinnostunut. Ihmisen elämässä harvoin tulee tilaisuuksia päästä radiojuontajaksi ja -toimittajaksi.

Radio-ohjelma olisi irti suurista mediataloista ja alusta loppuun iloista amatööritoimintaa. Laitteisto ja muu kalusto raavittaisiin kasaan sieltä mistä saataisiin. Antenni asetettaisiin paikallisen laskettelukeskuksen huipulle, jolloin kaksi päivää elävän radiokanavan pitäisi kuulua noin maakunnanlaajuisesti.

Muutaman puhelun jälkeen sovimme, että perjantain radio-ohjelma olisi kestäisi parin tunnin verran ja olisin kahdella erikoiskokeella haastattelemassa kuskeja. Tunnustin kuitenkin, että en tiennyt rallimaailmasta mitään, vaikka kiinnostus oli suuri pienestä pojasta lähtien. Rallia on nimittäin hyvin paljon hankalampi seurata kuin esimerkiksi rataa ympäripyöriviä formula-autoja. Televisiossa muutenkin niin harvoin näytetään rallia.

Vision radio-ohjelmaani työnimellä musiikkia, ei urheilua, vaan autoja. Ohjelmani sisältäisi pelkkää paikallista musiikkia. En halunnut ylläpitää yksin radioshowta. Sain houkuteltua kaksi nuorta ja paikallista naismuusikkoa mukaani New Glasses New Me -yhtyeestä. Toinen muusikoista oli juuri saanut ajokortin ja toinen oli kokenut mopoilija. Studio olisi täynnä kokemusasiantuntijuutta. Keskustelisimme kaikesta siitä, mikä oikeasti on tärkeää autoilussa ohi kaikkien autoteollisuuden markkinointiosastojen mielikuvista.

Olin tyytyväinen kombinaatioon. Keskustelu autoista ja autoilusta näkemykseni mukaan on yleisesti jumiutunut jonnekin valkoihoisten, keski-ikäisten ja nörttiytyneiden miesten suihin. Ei mitään tätä ihmisryhmää vastaan. Olenhan itsekin kovaa kyytiä matkalla tähän samaan kategoriaan. Kuka kuitenkaan lopulta on kiinnostunut hevosvoimista, peräkontin litramääristä tai kinasteluista liikenteeseen liittyvästä lainsäädännöstä? Kuinka paljon hevosvoimilla ja litramitoilla on merkitystä, kun arkipäivänä istut autoosi ja lähdet rullaamaan pitkin maita ja mantuja? Puheenvuorot tuntuvat hyvin pinnallisia. Harvoin puhutaan siitä, mistä autoilussa on lopulta oikeasti kyse. Mitä tapahtuu, kun ihminen istuu autoon?

Nyt yhden ohikiitävän hetken kaikki oli toisin. Antennit hiihtokeskuksen päällä lähettivät kaikella voimallaan viestiä ympäri maakuntaa ja internet tukena puheenvuorot olivat kuultavissa ympäri maailmaa. Alkuun kiitin Tommi Mäkistä ja Marcus Grönholmia suomalaisen englanninosaamisen tukemisesta. Ralliradiossa sain vihdoin rauhassa lausua englanninkieliset kappaleiden nimet omalla vahvalla aksentillani. Keskustelu allekirjoittaneen ja nuorten muusikoiden välillä autoista ja autoilusta oli hämäläisen kepeää. Jaoimme asiantuntijakokemusta taiteellisesta ilmaisusta autossa, totuuden siitä mikä oikeasti vaikuttaa auton valinnassa, mitä kolmio tarkoittaa mopoilijalle sekä ennustimme tulevan trendin autoilussa.

Kuuntele parhaat palat.

https://soundcloud.com/newglassesnewme

Tule katsastus kultainen

torstai 30.11.2017 Avainsanat: autohuolto , Katsastus , liikenneturvallisuus , tulevaisuus

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Ensi vuoden toukokuussa autojen katsastus muuttuu ja katsastustuotteeseen tulee monia uusia retrohenkisiä muutoksia. Kaikki päivitykset katsastukseen ovat parannuksia jo nykyiseen tuotteeseen. Mitään täysin uusia ominaisuuksia tuotteeseen ei ole tulossa. Yksi kohutuimmista päivityksistä on tehdä autosta tieliikennekelvoton toimimattoman rekisterikilven valon takia. Katsastustoimintaa valvovalle Liikenteen turvallisuusvirastolle on myös tulevaisuudessa mahdollisuus kehittää ja päivittää katsastusta ilman ulkopuolista konsultaatiota.

Pidän tästä uudistuksesta. Isot pojat ovat vetistelleet jo vuosia vanhoja hyviä aikoja, jolloin katsastus oli katsastus eikä mikään asiakaspalveluelämys. Itse olen monesti epäillyt vanhojen tarinoiden paikkaansa pitävyyttä ja legendaarisuutta, mutta nyt päivitetyssä mallissa tunnen, että pääsen mahdollisesti maistamaan tätä vanhan ajan herkkua.

Pientä haisua asiasta oletan itselläni olevan. Pikkupoikana tykkäsin käydä soitinliikkeissä pällistelemässä soittimia ja niihin liittyviä tarvikkeita muutama kolikko tasku. Käden osuessa ripaan otettiin syvä henkäys ja kerättiin rohkeutta, koska kaikista muista kaupoista poiketen olit menossa palvelemaan myyjää. Myyjä saattoikin olla hyvin hankala ja ilkeä palveltava. Näitä myyjäpalvelukokemuksia edelleen puramme tuttujen ja tuntemattomien kanssa.

Toivonkin, että uudet tiukennukset eivät jää vain paperille listaksi uusista hylkäysmahdollisuuksista, vaan myös tulevat myös osaksi katsastuskonttorin henkilökunnan asennetta, jotta päivitys tuotteeseen olisi kokonaisvaltainen. Ihanteena allekirjoittaneelle olisi, että asiakkaalle tehdään heti kättelyssä selväksi, että jo korjauskehotuksen saava ajoneuvo on omistajaltaan henkilökohtainen loukkaus katsastajaa kohtaan. Tällä tavalla saadaan asiakkaan selkä suoraksi odottaessaan tuomiota.

Laajempaa kokonaisuutta katsoessa on fiksua, että katsastus ei palveluna muutu ohjeistavaan ja valistavaan suuntaan, koska suomalaisella autokulttuurilla on suurempi missio. Suomessa ei ole vielä Euroopan vanhin autokanta, mutta tämä tavoite ei ole täysin saavuttamattomissa. Tiukennukset ja kaoottisuus katsastuksessa on yksi tehokas työkalu pitää vanhempi autokanta hyvässä kunnossa. Suomalainen käsityötaito autojen korjaamiseen pysyy myös väkevästi yllä, kun autoilija tutkii ja varmistelee autonsa jokaisen kolkan ennen kuin uskaltaa viedä kulkineensa tarkimpaan syyniin. Autoilijalla pysyy housut jalassa ja katsastus mielessä mahdollisesti jo tuoreen leimankin jälkeen.

Faktahan olisi, että jos vanhempia autoja katsastettaisiin harvemmin tai leväperäisemmin, nämä rakkineet mätänesivät sijoilleen alta aikayksikön eikä katsastuksesta tarvitsisi edes huolehtia, koska ruosteläjää ei saisi edes hinaamalla konttorille.

Toivon, että uudet tiukennukset eivät siis jää tähän. Olisi myös harmillista, jos nämä katsastukseen liittyvät innovaatiot leviäisivät sellaisten kilpailijamaiden kuin Latvialle tai Romanialle. Latvia ja Romania ovat onnistuneet pitämään autokantansa Suomea vanhempana, mutta eroa ei ole mahdotonta kuroa kiinni. Kuuba tietenkin painii aivan omassa sarjassa eikä Kuuban lukuja ole mahdollista saada kiinni.

Hiukan siis vanhan ajan Kekkosen ja Alvar Aallon henkeä niin saadaan autot pidettyä tymäkässä kunnossa kilpailijamaita kohti kirien ja autoilu miehekkäänä ja mutkattomana.

Rattiterapia

lauantai 11.03.2017 Avainsanat: liikennevalvonta , mopo , Mopoauto , mopoilu , poliisi , Tieliikenne , Tieliikennelaki , tulevaisuus

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Julkituodussa uudessa lakiesityksessä vanhat rikesakot poistuvat ja tilalle tulevat liikennevirhemaksut. Näiden uusien virhemaksujen seasta löytyy yksi huutava vääryys, joka koskee mopoilijoita. Päämäärättömästi mopoilevaa uhkaa 40€ liikennevirhemaksu. Päämäärättömästi ajeleminen on yksi moottoriajoneuvolla kulkevan ihmisen henkireikä. Päämäärättömästi ajelua voi kutsua myös toisella nimellä: rattiterapia.

Tavallisesti päämäärättömällä ajolla terapoidaan itseään iltaisin, kun elämäntilanne syystä tai toisesta tuntuu tukalalta. Viikonpäivällä ei ole kai väliä, mutta veikkaan, että sunnuntai on tälle toiminalle tavallisin päivä, kun tulevan viikon haasteet syöksyvät mieleen yhtenä suurena ja sekavana klönttinä. Asunnon sisällä kattovalaistuksen kelmeässä valossa seinät tuntuvat kaatuvat päälle ja tätä romahduksen vaaraa paetaan ratin taakse. Moottorin käynnistyttyä ja matkan alettua autoilijan sisään syntyy heikko tunne siitä, että olisi tekemässä asioiden eteen jotain. Ajo etenee vallattomasti ja rauhallisesti niin, että hiukan ennen risteystä tehdään pikainen päätös uudesta suunnasta tai sitten vain ajetaan tutuksi tullut rauhoittava lenkki.

Maisemien rullatessa ikkunoiden toisella puolen radio soi hiljaa taustalla kuin muistutuksena: vielä pyritään olemaan ainakin löyhänä osana yhteiskuntaa. Jossain vaiheessa saattaa yksinäisen ajelun keskellä syntyä kaipuu ihmisten pariin, jolloin suunnaksi otetaan tuttu huoltoasema. Huoltoaseman kahviossa kahvi seuralaisena voi aistia, että muutama muukin on mahdollisesti ottamassa pientä levähdystaukoa rattiterapiasta. Enimmäkseen katse hamuaa ikkunan läpi tyhjyyttä kuin löytääkseen vastauksen jostain äärettömästä. Toisinaan katseet äkillisesti kohtaavat kaltaisensa kanssa, mutta katseet erkanevat kuin säikähtäen sinne mistä tulivatkin. Kummallekin tulee kuitenkin tunne, ettei tilanteen kanssa olla yksin.

Huoltamon pihalla ajatuksetkin siintävät jo takaisin kohti kodin lämpimiä ja turvallisia nurkkia. Paluumatkalla radioon on tullut lisää äänenvoimakkuutta viihdyttämään hiukan kohollaan olevaa tunnelmaa. Kotona kaikki on kuitenkin ennallaan, mutta valaistus ei ole enää niin kelmeä ja seinätkin pysyvät ryhdikkäämmin paikallaan pienen ajelun jälkeen. Asioiden eteen oli siis tehty jotain pientä ja maagista ratin takana, eivätkä seuraavan viikon möröt enää laukkaa villisti puhdistettujen ajatusten seassa.

Autolla tämä edellä kuvattu rattiterapia olisi siis tulevaisuudessakin ilmaista, mutta mopolla nuorelle miehelle samasta toiminnasta annetaan maksullinen opetus. Nuoren harjoitellessa oman vaatimattoman arjen puristuksessa isojen ihmisten selviytymiskeinoja tuloksena on siis sakko, korjaan virhemaksu. Miksi yhteiskuntamme pitäisi olla näin julma ajatuksiaan ja mieltään puhdistavaa nuorukaista kohtaan? Miksi ei vain voitaisi antaa ikään katsomatta ihmisen punnita ajatuksiaan rauhassa moottoriajoneuvonsa kyydissä?

Virhemaksu millään kulkuvälineellä tehdystä päämäärättömästä ajosta on kuin saisi maksun, koska ei ollut tarpeeksi hyväntuulisen oloinen julkisella paikalla. Poliisi antaisi sakon mutruhuulelle samalla kehottaen hiukan hymyilemään, jottei kadun yleisilme pilaantuisi ja voitaisiin saada yleinen mielenrauha ulkomaiden ajattelusta Suomea ja suomalaisia kohtaan. Virhemaksuun peitelty terapiapalkkio mopoilijoille olisi vain yksinkertaisesti ja ehdottomasti väärin. Vaadin tasa-arvoa tässä suhteessa kaikille moottoriajoneuvoille. Pitää saada ajella rauhassa ilman päämäärää.

Ministeri Berner ja lähivuosien suuri muutos

perjantai 20.01.2017 Avainsanat: Anne Berner , laki , liikennekaari , Rahoitus , Tieliikenne , tulevaisuus

Teksti: Arttu Lustig

Kuva: Kaisa Härö / Arttu Lustig

Ministeri Anne Bernerin liikenneverkon kehittämisajatusten taustalla täytyy olla jotain uskomattoman ihmeellistä. Helsingin Sanomien mukaan Berner lupasi, että uudistuksen aiheuttama muutos on suurempi kuin auton keksiminen[1]. Tämä lupaus on jotain mieltä räjäyttävää. Tunnustan kuitenkin heti alkuun, etten ole penaalin terävin kynä, mutta toisaalta en varmaan tylsinkään. Olen yrittänyt ottaa selvää, mitä tämä voisi tarkoittaa. Ongelmanani rajallisen ymmärryksen lisäksi on rajallinen aika, joka estää kaiken asiaan liittyvien seikkojen laajamittaisen tiedon omaksumisen. Uskon kuitenkin, että nykyisillä tiedoillani osaan arvata, mitä koko suuren kohun aiheuttamassa hankkeessa on oikeasti takana.

Mitä autoa suurempi muutos voisi tarkoittaa? Ensin pitää pohtia mitä auto yhteiskunnassa on tarkoittanut ennen ja nyt. Ennen autoa liikkuminen tavalliselle ihmisellä tapahtui pelkällä joko omalla tai eläimen lihasvoimalla. Liikkuminen nykyautoon verrattuna oli hidasta. Nyt vaatimattoman sadan kilometrin matkan taittamiseen meni ennalta arvaamattomasti aikaa, mutta matkaan kannatti varata tuntien sijaan päiviä. Matkaa vaikeuttivat, elleivät jopa estäneet vallitseva vuodenaika ja säätila. Matkaan piti mukaan ottaa myös varusteita ja ruokaa, jotta päivien matkasta selviäisi ilman ulkopuolista apua. Matkalla saattoi myös altistua lukemattomiin vaaroihin ilman, että apua olisi lähimaillakaan tarjolla. Tästä on tietenkin poissuljettu joukkoliikenneyhteydet kuten autoa ennen toimineet höyryjuna ja -laiva.

Viimeisen viiden- tai kuudenkymmenen vuoden aikana matkaaminen on saanut auton ansiosta scifimäisiä ulottuvuuksia vanhaan verrattuna, ihan jokaista kansalaista koskien. Nyt saman sadan kilometrin matkaaminen lasketaan tunneissa. Tämä lukema olisi jo järisyttävä verraten muutoksen nopeuteen. Matka-ajan lyhentymisen lisäksi auto on saanut meidät irtaantumaan myös vuodenaikojen ja sään vaikutuksesta matkaamiseen. Kovinkaan pakkanen ei estä sadan kilometrin matkaamista, vaan matka taittuu 20 asteen lämpötilassa auton sisällä. Sade ei myöskään kastele vaatteita eikä aurinkokaan paahda ilmastoinnin puskiessa viileää ilmaan sisätiloihin. Lisäksi monesti unohtuu, että autolla pääsee matkaamaan paikasta toiseen nopeammin kuin yksikään eläin koskaan aikaisemmin maapallon historiassa. Lisäksi autolla pystyy ottamaan vastaa törmäyksiä, jotka ovat totaalisen luonnottomia. Äärimmäisenä esimerkkinä on formula-auto, jolla voi törmätä seinään satojen kilometrien tuntivahdilla, ja kuski jatkaa välittömästi normaalia elämäänsä suihkun ja housujen vaihtamisen jälkeen. Tavalliselle autoilijallekin mukana kulkevalla viestintävälineellä saadaan nopeasti apua tarvittaessa paikalle. Tietenkin autoillessa voi sattua kaikenlaista eivätkä asiat etene ihanteellisesti, mutta autolla matkatessa on normina laajojen etäisyyksien tavoittaminen säiden vaikuttamatta kuskiin ja matkustajiin.

Ihanteellisissa lämpötiloissa ja kuivissa olosuhteissa jokainen ihminen Suomessa on pystynyt siis matkaamaan jo vuosikymmenien ajan. Tällä on ollut valtava vaikutus koko yhteiskuntaan niin hyvässä kuin pahassa. Nyt Bernerillä on jotain vielä mullistavampaa luvassa, kunhan vain hiukan yhtiöitetään. Tämä on vain henkilökohtainen arvaus, mutta veikkaan teleportaatiota. Ministeri Bernerillä on tarjota teleportaatio. Teleportaation on pakko olla syy uusiin järjestelyihin. Kohta pääsemme matkaamaan paikasta paikkaan nappia painamalla, mutta asiaa pidetään vielä hetken salassa. Maksan mielelläni autoilusta sen 500€ vuodessa lisää, jotta teleportaatio on kohta mahdollista.

Tietoa blogista

Tervetuloa virtuaaliseen Esson baarin pöytään kuuntelemaan jännittäviä tarinoita ja outoja teorioita.

Blogin sisällysluettelo löytyy blogin tiedoista.

Yhteydenotot, ihailijaposti, väärät puhelinnumerot sekä osoitukset omasta paremmuudestaan bloggaajaa kohtaan osoitteeseen:

viimeinenalfa@gmail.com

Arkistot
2019 (3)
helmikuu (1)
Käytetty sähköauto - kauppakassi
tammikuu (2)
Ajokortti on turha
Ajoin kolarin - vakuutusyhtiö
2018 (15)
joulukuu (1)
Ajoin kolarin - vähän
marraskuu (1)
Jarrupalat
lokakuu (1)
Kesäromanssin loppu - auto telkkarilla
syyskuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 2.
elokuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 1.
heinäkuu (1)
Esittelyssä Mercedes-Benz E230 - Pelto-Väyrynen
kesäkuu (2)
Saab romuttamolle - hyvästi Saab
Haulikkohäät - ostin Mersun
toukokuu (1)
Syvien vesien Saab
huhtikuu (2)
JMK Ralliradio osa 3 - Ei pakkia
JMK Ralliradio osa 2 -rallireportteri Alfa
maaliskuu (2)
JMK Ralliradio osa 1 - Viimeinen Alfa radioshow
Katsastus - hylätty
helmikuu (1)
Urban Survivor
tammikuu (1)
Valohippa
2017 (18)
joulukuu (1)
Avaimet takakonttiin
marraskuu (1)
Tule katsastus kultainen
lokakuu (1)
Hirvet
syyskuu (2)
Kritiikkiä ja ehdotuksia Yleisradiolle
Bensa loppui
elokuu (1)
Koeajossa exän Rättäri
heinäkuu (2)
Formula 1 ja herrojen metkut Ferrarilla
Tipaton Jämsä - miksi bensa-asemalta ei löydy etanolibensaa
kesäkuu (1)
Liftari
toukokuu (2)
Näin vältät ylinopeuden
Maailma ilman suojateitä
huhtikuu (2)
Kuinka kohdata jobbari
Rakkauden renkaanvaihto
maaliskuu (2)
Rattiterapia
Raaka Diili
helmikuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - himo
tammikuu (2)
Ministeri Berner ja lähivuosien suuri muutos
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - mässäily
2016 (20)
joulukuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ahneus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - laiskuus
marraskuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - viha
lokakuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - kateus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ylpeys
syyskuu (1)
Moposokeus
elokuu (1)
Jäähyväiset Fiat Multiplalle
heinäkuu (2)
Liikaa unta Jaguarissa
Auton korjaamisen raskassarja
kesäkuu (3)
Poliisi alinopeudesta
Kuskina kesäyössä
Tuotearvio: kolme suomalaista tieuutuutta
toukokuu (1)
Wickholmin Volvolla
huhtikuu (2)
Pikkusisko ei halua autoa
Kehäteiden kamerat
maaliskuu (2)
Vakionopeudensäädintä etsimässä
Parhaat vinkit katsastukseen
helmikuu (2)
Skoda Felician ohittaminen
Naisautoilijat osa 2. - Mikon ja Akin salaisuus
tammikuu (1)
Rattiraivo: Calibra vs. 9-5 Griffin
2015 (41)
joulukuu (2)
Kaksi muistoa Alfa Romeosta
Pyyhkijänsulkia ostamassa
marraskuu (3)
Suomi-auton korruptio
Autonominen auto
Koeajossa: musta jää
lokakuu (3)
Jäteöljyä luonnossa
Heijastinliivimies
Vilkun lasi rikki huollon jälkeen
syyskuu (2)
Vedellä toimiva auto
Aja hiljaa
elokuu (3)
Mummo kolhi autoani parkkipaikalla
Lopetin haaveilemisen lentävistä autoista
Kitkarenkaat kesällä
heinäkuu (2)
Ystäväni Check Engine
Huoltokirja on valhe
kesäkuu (3)
Salaisuuksia ja tuoksuja
Minä, F1 ja Räikkösen visio
Nelipyörä (kevyt)
toukokuu (3)
Koeajossa: Johannan Lada
Kolari
Papa Swag
huhtikuu (20)
Miehuuskoe
Naisautoilijat
5 autoa jotka jokaisen autoilijan pitäisi kokea kerran elämässään
Katsastus
Navigaattori
Biltema
Tupakointi
Varashälytin
Jobbari
Lottovoitto
Reikä
Volvo-kuiskaaja vs. ajokoira
Kauhugalleria
Vielä kerran Alfa
Zen ja autoilu
Mestarin luona
Paronin hautajaiset
Lippulaiva
Paroni
Viimeinen Alfa
2014 (1)
syyskuu (1)
Romanssi

Katso suosituimmat vaihtoautomme juuri nyt!