Viimeinen Alfa

Viimeinen Alfa

Jaa sivu Viimeinen Alfa
Suodatettu avainsanalla talvi

JMK Ralliradio osa 3 - Ei pakkia

sunnuntai 29.04.2018 Avainsanat: JMK ralli , ralli , rattiraivo , Saab 9-5 , talvi

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Viimeisen rallireportaasin jälkeen katselin mäen päältä käärmeenlailla luikertelevaa pysäköityjen autojen letkaa leveän hiekkatien varressa samalla, kun ralliautot harvakseltaan suhauttivat ohi matkatessaan seuraavalle erikoiskokeelle. Autokäärmeen jossain loppupäässä olisi omani. Tämä tarkoittaisi, että hyvin lyhyt ralliradiotoimittajanura olisi loppu toistaiseksi.

Kiireessä pysäköity Saab oli vastakarvaan muita autoja. Onneksi vain yksi auto oli jälkeeni pysäköinyt tienvarteen. Lähteminen olisi tästä huolimatta haastavaa, koska laskelmieni mukaan alle minuutin välein tulisi ralliauto. Eteenpäin en voisi lähteä ajamaan, koska hiekkatielle ei mahtuisi kolmea autoa rinnakkain ja pysäköityjen autojen jono oli satoja metrejä. Pitäisi siis poistua peruuttamalla mitä pikimmiten.

Laitoin pakin päälle. Moottorin ottaessa kierroksia peruutuspeilistä näin, kuinka moottori puhalsi terhakkaasti usvaa kiristyvään pakkasilmaan, mutta auto ei liikkunut. Veikkasin, että renkaat olivat jo niin loppu, ettei pitoa vain löytynyt jäisen tien pinnasta.

Katsastin renkaat, joista tosiaan puuttui nastoja, mutta toisaalta tiessä ei ollut sutimisen jälkiä. Halusin varmistua asiasta. Otin penkin alle piilotetun silikageelillä täytetyn sukan ja rikoin sen toisen renkaan juurelle. Polkaisin kaasua muutaman kerran uudestaan ja tarkistin tilanteen. Silikageelit olivat koskemattomina. Tajusin olevani jumissa – auto ei suostunut liikkumaan taakse päin.

Istahdin autoon hiukan epätoivoisena samalla, kun ralliautot toisensa jälkeen jyräyttivät ohi. Kytkin hätävilkut päälle. Jäin vain odottamaan, koska kuitenkin tiesin syvällä sisimmässäni, että Suomessa ihmisen jouduttuaan autonsa kanssa pulaan missä tahansa, ennemmin tai myöhemmin paikalle saapuu avulias herrasmies tai rouvasnainen. Näin kohdalleni oli käynyt monia kertoja.

Hätävilkkujen metronomisen sykkeen keskellä odotukseni pian palkittiinkin ja herrasmies käveli ohi. Avasin nopeasti ikkunan ja pyysin herrasmiestä katsomaan liikkuuko etupyörä, kun painan kaasua. Painoin kaasua, ja herrasmies vastasi, ettei etupyörä liiku. Selvitin herrasmiehelle, että autostani on mitä ilmeisemmin kadonnut pakki, mutta eteenpäin auto tuntuisi liikkuvan. Herrasmies mies pähkäili, että hän voisi olla työntöapuna, jotta auto saataisiin liutettua takapää edellä mäen alla sijaitsevaan risteykseen. Risteyksessä Saabin saisi käännettyä ralliautojen kulkusuunnan myötäiseksi ja matka voisi jatkua.

Avulias herrasmies pukkasi Saabia kaikin voimin ja Saab liukui alamäessä hiljalleen. Mäen alla sain auton käännettyä myötä virtaan ralliautojen kanssa. Kiitin avuliasta herrasmiestä. Auto liikkuikin tavanomaisesti eteenpäin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja kaikki olisi niin kuin ennenkin.

Auton temppuilu sai minut hiiltymään pahimman kerran. Matkalla takaisin studiolle huusin naamapunaisena ja kiukkua täynnä autolleni. Mieleeni palasivat posttraumaattisesti viimeinen Alfa Romeon viikko huomassani. Uhkasin Saabia jollain sellaisella, josta Cannibal Corpse -yhtye voisi aivan hyvin tehdä seuraavalle levylle kappaleen, jos vielä kerrankin tekee samanlaisen tempun.

Palasin ralliradion studiolle vieläkin hyvin lämpimänä, mutta huolellisesti parkkipaikan valinneena. Ralliradiota oltiin juuri sulkemassa ja sain vielä puheenvuoron eetteriin. Kertasin mikkiin Saabilleni, kuinka tällaisten vikojen pitää ilmetä kotipihassa eikä keskellä metsää kovassa pakkasessa samalla, kun ralliautot ovat vieressä tekemässä siirtymää seuraavalle erikoiskokeelle.

Kotiparkin kanssa olin onnekas. Kotiparkki oli keskellä mäkeä. Ajoin auton hivenen matkaa ylämäkeä ohi kotiparkin. Vaihdoin vaihteen vapaalle ja annoin auton ottaa vauhtia mäestä. Viime hetkellä käänsin rattia voimakkaasti ja auto liukui parkkiin. Keula oli juuri ja juuri pois tieltä. Tämä riitti. Autolle ei tarvitsisi etsiä esteetöntä parkkipaikkaan syrjäisemmiltä kylän kujilta.

JMK Ralliradio osa 2 -rallireportteri Alfa

perjantai 13.04.2018 Avainsanat: JMK ralli , ralli , Saab 9-5 , talvi

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Audioversio sisältää otteita reportaaseista erikoiskokeiden varrelta

Ilma oli kuin morsian, kun matkasin heti aamusta radiotoimitukseen. Yön aikana pakkanen oli laskenut reilusti alle kymmeneen pakkasasteeseen. Koko maisema oli verhoutunut valkoiseen huntuun ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Päivä tuntui jännittävältä. Olisin ensimmäistä kertaa elämässäni rallitoimittaja, joka utelisi rallikuskeilta kuulumisia erikoiskokeiden jälkeen.

Astuttuani radiotoimitukseen sain mediahenkilön liivin, kaulaan passin toimitsijuudesta sekä auton konepeltiin kiinnitettävän tarran, jolla todistaisin myös Saabini kuuluvan osaksi rallikisan tiedotusta. Työkaluiksi kentälle sain kännykän ja kuulokkeet, joilla haastatteluhetki pikataipaleilta siirrettäisiin radioaalloille. Kartalla ja aikataululla selviäisi missä ja milloin pitäisi olla tekemässä pikahaastattelua. Erikoiskokeet 3 ja 4 olisivat kontollani.

Omat haastatteluvuoroni olivat vasta iltapäivällä, mutta jäin radiotoimitukseen seuraamaan ohjelman etenemistä. Asiantuntijat toimituksessa pohtivat, että sää olisi mitä ihanteellisin talviselle rallikilpailulle.

Samassa rakennuksessa, jossa radiotoimitus sijaitsi, olivat myös muut ralliin liittyvät toiminnat kuten autojen ja kuskien huolto. Jäin odotellessani hönnistelemään keskelle rallihumua. Paikalle oli kokoontunut yli kaksi ja puolisataa ralliautoa ja kuskia. Ilma oli huumaavasti täynnä öljyjen ja polttoaineen vivahteita sekä voimakkaiden moottorien pörinää.

Aikani tuli lähteä kohti erikoiskoe numero kolmea. Erikoiskokeen maalialueella erikoiskokeen johtaja ohjeisti ottamaan radiohaastattelut stopilla, jossa kilpailija pysähtyy kartanlukijan hoitaessaan hetken kilpailuun liittyviä byrokraattisia toimenpiteitä. Tässä vaiheessa kuskilla olisi hetki kommentoida tuoreeltaan kisasuoritustaan.

Ensin tuli kolme erilaista nolla-autoa ja yksi vip-auto, joiden tehtävänä ilmeisesti oli tarkastaa erikoiskoe ennen varsinaista kisaamista. Tämän jälkeen avasin linjat radioon ja odotin, että pääsisin tekemään ensimäistä haastatteluani. Pakkasen purressa sormia noukin kommentteja kuskeilta kuin puolukoita ralliautojen täristäessä housunlahkeita. Hyvin nautinnollista, vaikka en omannutkaan kunnollista tietoa kisan tilanteesta.

Haastattelujen jälkeen palasin hetkeksi takaisin toimitukseen. Neljäs pikataival oli jossain Jämsänniemellä, joka oli allekirjoittaneelle hiukan tuntematonta seutua. Lähdin hyvissä ajoin kohti päämäärää. Otin pikaisen vilkaisun kartasta ja painoin mieleeni reitin haastattelupisteelle.

Ajelin rauhallisesti kuoppaista ja lumista soratietä. Saabin katkennut jousi tuntui pitävän tavallista kovempaa meteliä madaltaen haluja ottaa itsekin muutamaa rallimuuvia metsän peitossa. Lopulta edessä näkyi pitkä pysäköityjen autojen litania, jonka otin merkkinä määränpäästä. Pysäköin autoni jonon jatkoksi ja itsevarmoin askelin jatkoin matkaani loputtomalta tuntuvan autojonon vierellä.

Turvaliiveillä varustetulta henkilökunnalta kysyin, missä erikoiskokeen johtaja mahtaisi olla. Vanhempi herrasmies katsoi hetken hiljaa, nosti oikean kätensä sivulle ja ilmoitti, että kolmen kilometrin matkasta. Ymmärsin heti tulleeni väärään paikkaan. Kaivoin kartan esille ja halusin varmuuden asiasta. Herrasmies kertoi heti rehellisesti, mistä niistä lukuisista risteyksistä olin kääntynyt tai jättänyt kääntymättä.

Siltä seisomalta lähdin juoksujalkaa kohti autoa. Saattaisin ehtiä, jos olisin onnekas. Hidastin vauhtia hetkeksi soittaakseni toimitukseen. Puheluuni vastattiin ja pyysin heti, etteivät laittaisi minua lähetykseen, koska olisi muuta asiaa. Toimituksesta pyydettiin odottamaan hetki. Odotin hetken, jonka jälkeen kuulin kuinka juontaja kertoi rallikansalle, että olin suorassa lähetyksessä. Nöyrästi tunnustin koko rallia seuraavalla kansanosalle, että olin hiukan eksynyt ja haastattelut saattavat hiukan myöhästyä.

Ajoin tuulispäänä kohti neljännen erikoiskokeen maalialuetta. Katkennut jousi paukkui kovempaa kuin koskaan kuopissa, mutta tapahtumasta inspiroituneena löysin Saabiin uusia rallimuuveja. Lopulta tie muuttui pelottavan tyhjä ja hiljaiseksi. Pelkäsin, että olin ajanut uudemman kerran harhaan, mutta kuin tyhjästä vastaan ralliauto, johon oli merkitty numerot 000. Tiesin, että aikaa olisi vielä vähän, mutta olin tälle kertaa oikealla tiellä. Sitten olin nokikkain numeroiden 00 kanssa ja lopulta tuli vastaan vain yksi 0. Tiesin myöhästyneeni, kun kohtasin VIP-auton.

Saatoin uudemman kerran auton parkkiin autoletkan hännille. Juoksin niin taas paljon kuin pystyin. Ensimmäiset kilpailijat köröttelivät ohitseni, kun lohdutin itseäni, että osallistujia olisi vielä ainakin toista sataa jäljellä, joten joku pääsisin taas ääneen jonkun kuskin kanssa. Hengästyneenä avasin linjat radioaalloille ja haastatteluhetki oli taas käynnissä.

 

Katsastus - hylätty

keskiviikko 07.03.2018 Avainsanat: Katsastus , Saab 9-5 , talvi

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Tuli taas se aika vuodesta, kun auto pääsi jokavuotiseen kuntokartoitukseen eli katsastukseen. Korkeakoulutettu autoalan ammattilainen ohjeisti muodollista korvausta vastaan siitä, mitä autolle pitäisi tehdä, jotta kulkineella olisi taas turvallista ajaa seuraavan vuoden ajan.

Ajaessani katsastuskonttorille mieleni teki läpileikkauksen kuluneeseen vuoteen autoni kanssa. Oli reissuja, oli pieni korjaamokäynti ja oli muutama vaatimaton kolahduskin käynyt. Kolahdukset tosin olivat kevyttä lumipenkan siirtelyä omassa pihassa. Mitään ulkoisia muutoksia ei ole autooni näistä aurauksista jäänyt. Pääosin vuodesta on jäänyt mieleen, että autoa en ollut huoltanut muuten kuin vaihtamalla öljyt ja lisäämällä tuulilasinpesunestettä.

Katsastuskonttorilla annoin avaimet henkilökunnalle ja jäin kahvi kädessä katsomaan, kun autoni ajettiin pois silmistäni. Odotushetki veti hyvin nöyräksi. Katsastuskonttorilla jokainen auto ja autoilija on tasavertainen. Lada voi saada puhtaat paperit, kun taas Bentley voi joutua ajokieltoon. Katsastus ei katso auton merkkiä tai mallia. Kaikki ukot ja akat istuimme samoilla penkeillä, samat kahvit käsissä jännittäen tuomiota.

Saabin katsastus tuntui kestävän epäilyttävän pitkään. Pelkäsin, että Saab olisi tehnyt viimeisen tempun ja päättänyt päättää tiellisen taipaleensa katsastajan käsiin. Omalla tavallaan nautin ajatuksesta, koska katsastajan käsiin lopullisesti hajoaminen olisi autolle ikimuistoinen tapa poistua Trafin tilastomerkinnöistä. Pitkä odotus lopulta palkittiin. Huojentuneena näin, kuinka Saab kurvasi takaisin katsastuskonttorin parkkipaikalle.

Katsastusmies tuli mietteliään näköisenä tykö. Sain hampurilaispalautteen. Ensimmäisenä autoani kommentoitiin, ettei autolle aivan ajokieltoa tullut. Omalla optimistisella tavallaan tämä oli hyvä uutinen, mutta äänensävyssä oli tuomiokellojen klangia. Katsastajan naamasta kuitenkin näki, ettei kommentti ollut alustus huumorihetkelle, jossa leikkisästi negatiivissävytteisen lauseen jälkeen tulisi yllättävä ylistystuokio aivan loistavan Saab-yksilön omistajalle. Sisälläni paniikin poikanen yritti päästää itseään ulos punana naamallani.

Jähmetyin tuijottamaan katsurin kädessä olevaa asiakirjanippua. Tuomio oli julma. Luettelo kaikista niistä synneistä ja vääryyksistä, joihin olin syyllistynyt huolimattomuuttani tai puhtaasta välinpitämättömyydestä, tuntui kohtuuttoman pitkältä. Toinen etuvalo ei toiminut, yhdessä renkaassa oli liian vähän nastoja, takapyörien pyörimissuunta oli väärä, raidetangonpää sökönä ja jousi poikki. Edes nippusiteellä kiinnitetty peräkoukun pistokekaan ei kelvannut. Olin pulassa, vaikka tunnemylleröksessä hiukan lohdutti, että nyt sain loogisen selityksen sille, miksi tämä talvi tuntui hiukan edellisiä talvia haastavammalta ajaa.

Katsastaja asianmukaisen hampurilaispalautteen päätteeksi kehui, että jarrut olivat hyvät. Päästötkin menivät läpi pienen kutittelun jälkeen. Katsurin sanat eivät tuoneet valoa synkkyyteen. Olisin vaihtanut korjauskehotus- ja hylkylistan jarruremonttiin ja moottorin säätöön. Kuukauden sain armonaikaa oikaista vääryydet kuntoon.

Urban Survivor

tiistai 27.02.2018 Avainsanat: akku , talvi , viimeinen alfa , öljy

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Olen tyytyväinen, että talvi on laskeutunut tiestön päälle. Saab on miellyttävämpi auto talvella kuin kesällä. En tiedä johtuuko tämä kesärengaskokoelmasta, joita autostani löytyy kolmea eri merkkistä, vai siitä, että Saab sisältää salaista teknologiaa, joka aktivoituu vain pakkaskeleillä.

Muutin omakotitaloon. Pihassani ei ole autotallia. Useat suosittelivat, että pystyttäisin autolleni katoksen tai edes pressutallin. Tähän en sorru. Olen kolme vuotta karaistunut Saabiani alastoman taivaan alla kaikkiin olosuhteisiin enkä halua tätä herkkää ja vaivalla vaalittua tilaa keikauttaa. Auto saa nyt vain uuden alustan kotiparkkiin, kun kerrostalon edustan asfaltti on muuttunut soraan. Auto ottaa uuden askeleen jäntevöityessään taas hiukan lisää.

Pihasta löytyy myös pistoke, josta saisi virtaa auton esilämmitykseen pakkaspäivinä. Jätän pistokkeenkin rauhaan. Käytän sitä mahdollisesti joihinkin muihin ulkopuuhiin tai jätän sähköpuuhat kokonaan sisätiloihin. Auton kanssa tehty diili tuoreesta öljystä ja asiallisesta akusta talveksi pitää edelleen enkä siihenkään tee muutosta. Saab on myös pitänyt oman osuutensa diilistä ja auto on aina käynnistynyt kuin palmun alta.

Mieleni on näin talvella uponnut syvälle Lapin erämaihin, joissa kasvusto on matalaa ja kivikko loputonta. Mitä jos tulee se reissu Lapin erämökille saunomaan keskellä kylmintä talvea, niin kuin siinä vanhassa Saab-mainoksessa? Erämökillä ei ole pressutallia ja lämmitystolppaa pistokkeella. Kuinka voisi lähteä sellaiselle reissulle, jos autolla ei ole kokemusta muusta kuin kaupungin mukavuuksista? Auton pitääkin ollakin siis vahva ja sellainen, ettei se edes huomaa olosuhteiden muuttuneen, vaikka valosaaste ei enää kadottaisi tähtiä tai bensiinikäyttöisten puutarhatyökalujen sinfonia olisi hiljentynyt.

Olemme kuitenkin tiimi autoni kanssa. Ei riitä, että vain auto kestää vaihtelevat sääolosuhteet, vaan kuski pitää olla myös yhtä karaistunut. Olen panostanut runsaasti myös itseni karaistumiseen. Kyykistyessäni tarkistamaan renkaan pulttien kireyttä annan viiman rauhassa viheltää jostain nahkatakin ja farkkujen jättämästä raosta suoraan rekkamiehen pajatsoon ilmeen värähtämättä. Luonta antaa lunta, siivoan omin käsin suurimmat pois kuin olisin kaukanakin sivilisaation armollisuudesta.

Tällä tavoin Saab-ratsun sisältä pitäisi herätä cromagnon, jonka edessä jokaiseen ilmansuuntaan on täysi vapaus liikkua paikasta paikkaan ilman luonnonilmiöistä inspiroituja teennäisiä esteitä. Rattia puristaa autoilija, joka yllättää talven. Liukas ei ollutkaan liukasta ja loskakin kuivaa, kun on silicageeliä sukassa penkin alla. Urban survivor vapaana kaupunkilaisuuden kahleista.

Vaikka talvi kaikkine pienine kepposineen on nautinnollista kilvoittelua, en toisaalta myöskään malta odottaa tunnelmallista syksyä ja marjaisia metsiä. Heti lumien sulettua aionkin valmistautua jo syksyyn. Syksyä odotellessa ostan kymmenen pussia herne-maissi-paprikaa ja levitän pussien sisällön tasaisesti pihalleni. Tämän jälkeen asettelen kannellisen ämpärin repsikan penkille ajellen Saabilla noin kymmenen kilometrin lenkin. Lenkin jälkeen kerään herne-maissi-paparikat ämpäriin, siivoan ne roskista ja leivon maittavan piirakan.




Avaimet takakonttiin

sunnuntai 17.12.2017 Avainsanat: Saab 9-5 , talvi , Tieliikenne , Varaosat

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Se oli juhlien jälkeen. Lumi leijaili hiljaa ympärilläni, kun epäuskoisena katselin otsa rypyssä kohti takakonttia. Käpälöin takin ja housujen taskut hätäisesti läpi vielä kerran. Jos olisikin vain niin, että avain olisi jossain taskun yllättävässä onkalossa, johon en ollut vielä sormiani tunkenut. Lopulta taskujen tonkiminen vaihtui takin ja housujen pintojen järjestelmälliseksi läpsyttelyksi. Aina sama tulos, jossa vastauksena oli kotiavaimet, lompakko ja kännykkä – ei autonavaimia.

Hiljalleen oli pakko alistua kohtaloon. Avaimet olivat takakontissa ja takakontti oli kiinni sekä ovet lukossa. Saabin kauko-ohjattavan lukituksen hienoutena on, että takakontin saa auki ilman, että ovia tarvitsisi avata. Tämä ominaisuus on ihmisille, jotka tykkäävät joutua yllättäviin seikkailuihin. Itsekin kuulun tähän ihmisryhmään ja avaimen kaikki ominaisuudet olivat nyt vihdoin käytössä.

Avain pääsi takakonttiin säilytykseen hyvin yksinkertaisella konstilla. Olin joulujuhlissa. Tiesin juhlien arvokkuuden ja puin puvun päälle. Kylmästä säästä johtuen jätin matkan ajaksi puvuntakin pois ja puin ulkotakin päälle. Juhlien, maittavan jouluruokailun ja joulupukin jälkeen vein autooni takaisin mukana tuomaani äänentoistolaitteistoa. Jouduin tekemään kaksi matkaa autolle kantaessani tavaroita takakonttiin. Toisen matkan tein puvuntakki päällä, jolloin avasin takakontin, ja toisen ulkotakki päällä, jolloin suljin takakontin. Ennen takakontin sulkemista heitin takakonttiin puvuntakin, jonka oikeaan taskuun olin pudottanut autoni avaimet. Näin yksinkertaisista elementeistä klisee oli keitetty.

Palasin takaisin juhlapaikalle. Kerroin, että tuomani tavarat ovat asiallisesti pakattuna takakonttiin autonavaimet seuranaan. Hätä ei ollut kuitenkaan tämän näköinen, koska saisin kyydin kohti kotiani, jos vain jaksaisin odottaa. Vastasin, että autonavaimen ollessa takakontissa säilössä ihmismielestä katoaa kaikki kiire.

Autokyydillä kohti kotiani kuski halusi lohduttaa kertomalla tarinoita autonavaimista. Ensimmäinen tarina kertoi ilmeisesti jonkin ranskalaisen auton omistajasta. Autossa oli hieno elektroninen kortti, jota kojelaudassa sijaitsevassa lukijassa käyttämällä sai auton käyntiin erillistä nappia painamalla. Kuski auton käynnistyksen jälkeen päättikin vaihtaa päällensä kevyemmän takin, koska oli kuitenkin matkalla Suomen suosituimpaan matkailukohteeseen: Tuurin kyläkauppaan. Kahden tunnin matkan jälkeen ikonisen tavaratalon pihassa kuski toteaa autonavaimen jääneen kotiin toisen takin taskuun. Uusi tekniikka oli luonut mullistavan tilanteen, josta muutama vuosikymmen sitten ei olisi voinut edes haaveilla. Toinen lohtutarina oli kummitustarina. Kuski kertoi menneensä huoltoasemalle kahville. Palattuaan autolleen avainta ei vain löytynyt. Kuski tutki kaikki paikat, joita lyhyellä huoltamoreissullaan oli käyttänyt. Kotona autokin tutkittiin tarkoin outojen yhteensattumien varalta eikä huoltamoltakaan koskaan otettu yhteyttä, vaikka yhteystiedot oli kassalle jätetty. Auton, kahvilinjaston ja pöydän Bermudan kolmio oli imaissut avaimen itseensä. Avain on edelleen kadoksissa.

Pyysin kuskia lopettamaan tarinoinnin, koska tarinat saivat minut kliseineni näyttämään aivan amatööriltä. Olin väsynyt enkä halunnut vaivata kuskia enempää tai käyttää taksia, joten päätin jo matkalla, että haen autoni vasta seuraavana aamuna. Huoleni oli, että hiukan vieraaseen paikkaan parkkeerattuun autooni murtauduttaisiin yön aikana ikkuna rikkomalla. Tämä aiheuttaisi erityisesti mielipahaa, koska olisin itse voinut rikkoa ikkunan ja jatkaa matkaa ilman, että olisi tarvinnut tehdä lenkkiä kodin kautta.

Aamulla auto lepäsi samassa paikassa koskemattomana ja lumen kuorruttamana. Jo kaukaa painoin vara-avaimen kaukosäätimestä takakontin auki. Vilkkujen vilahtaminen ja naksahdus takakontista tuntui niin messevältä, että melkein maistui suussa.

Tietoa blogista

Tervetuloa virtuaaliseen Esson baarin pöytään kuuntelemaan jännittäviä tarinoita ja outoja teorioita.

Blogin sisällysluettelo löytyy blogin tiedoista.

Yhteydenotot, ihailijaposti, väärät puhelinnumerot sekä osoitukset omasta paremmuudestaan bloggaajaa kohtaan osoitteeseen:

viimeinenalfa@gmail.com

Arkistot
2019 (3)
helmikuu (1)
Käytetty sähköauto - kauppakassi
tammikuu (2)
Ajokortti on turha
Ajoin kolarin - vakuutusyhtiö
2018 (15)
joulukuu (1)
Ajoin kolarin - vähän
marraskuu (1)
Jarrupalat
lokakuu (1)
Kesäromanssin loppu - auto telkkarilla
syyskuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 2.
elokuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 1.
heinäkuu (1)
Esittelyssä Mercedes-Benz E230 - Pelto-Väyrynen
kesäkuu (2)
Saab romuttamolle - hyvästi Saab
Haulikkohäät - ostin Mersun
toukokuu (1)
Syvien vesien Saab
huhtikuu (2)
JMK Ralliradio osa 3 - Ei pakkia
JMK Ralliradio osa 2 -rallireportteri Alfa
maaliskuu (2)
JMK Ralliradio osa 1 - Viimeinen Alfa radioshow
Katsastus - hylätty
helmikuu (1)
Urban Survivor
tammikuu (1)
Valohippa
2017 (18)
joulukuu (1)
Avaimet takakonttiin
marraskuu (1)
Tule katsastus kultainen
lokakuu (1)
Hirvet
syyskuu (2)
Kritiikkiä ja ehdotuksia Yleisradiolle
Bensa loppui
elokuu (1)
Koeajossa exän Rättäri
heinäkuu (2)
Formula 1 ja herrojen metkut Ferrarilla
Tipaton Jämsä - miksi bensa-asemalta ei löydy etanolibensaa
kesäkuu (1)
Liftari
toukokuu (2)
Näin vältät ylinopeuden
Maailma ilman suojateitä
huhtikuu (2)
Kuinka kohdata jobbari
Rakkauden renkaanvaihto
maaliskuu (2)
Rattiterapia
Raaka Diili
helmikuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - himo
tammikuu (2)
Ministeri Berner ja lähivuosien suuri muutos
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - mässäily
2016 (20)
joulukuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ahneus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - laiskuus
marraskuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - viha
lokakuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - kateus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ylpeys
syyskuu (1)
Moposokeus
elokuu (1)
Jäähyväiset Fiat Multiplalle
heinäkuu (2)
Liikaa unta Jaguarissa
Auton korjaamisen raskassarja
kesäkuu (3)
Poliisi alinopeudesta
Kuskina kesäyössä
Tuotearvio: kolme suomalaista tieuutuutta
toukokuu (1)
Wickholmin Volvolla
huhtikuu (2)
Pikkusisko ei halua autoa
Kehäteiden kamerat
maaliskuu (2)
Vakionopeudensäädintä etsimässä
Parhaat vinkit katsastukseen
helmikuu (2)
Skoda Felician ohittaminen
Naisautoilijat osa 2. - Mikon ja Akin salaisuus
tammikuu (1)
Rattiraivo: Calibra vs. 9-5 Griffin
2015 (41)
joulukuu (2)
Kaksi muistoa Alfa Romeosta
Pyyhkijänsulkia ostamassa
marraskuu (3)
Suomi-auton korruptio
Autonominen auto
Koeajossa: musta jää
lokakuu (3)
Jäteöljyä luonnossa
Heijastinliivimies
Vilkun lasi rikki huollon jälkeen
syyskuu (2)
Vedellä toimiva auto
Aja hiljaa
elokuu (3)
Mummo kolhi autoani parkkipaikalla
Lopetin haaveilemisen lentävistä autoista
Kitkarenkaat kesällä
heinäkuu (2)
Ystäväni Check Engine
Huoltokirja on valhe
kesäkuu (3)
Salaisuuksia ja tuoksuja
Minä, F1 ja Räikkösen visio
Nelipyörä (kevyt)
toukokuu (3)
Koeajossa: Johannan Lada
Kolari
Papa Swag
huhtikuu (20)
Miehuuskoe
Naisautoilijat
5 autoa jotka jokaisen autoilijan pitäisi kokea kerran elämässään
Katsastus
Navigaattori
Biltema
Tupakointi
Varashälytin
Jobbari
Lottovoitto
Reikä
Volvo-kuiskaaja vs. ajokoira
Kauhugalleria
Vielä kerran Alfa
Zen ja autoilu
Mestarin luona
Paronin hautajaiset
Lippulaiva
Paroni
Viimeinen Alfa
2014 (1)
syyskuu (1)
Romanssi

Katso suosituimmat vaihtoautomme juuri nyt!