Viimeinen Alfa

Viimeinen Alfa

Jaa sivu Viimeinen Alfa
Suodatettu avainsanalla saasteet

Tipaton Jämsä - miksi bensa-asemalta ei löydy etanolibensaa

maanantai 10.07.2017 Avainsanat: autohuolto , etanolibensiini , RE85 , Saab 9-5 , saasteet , viinabensa

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Kaikki alkoi raivoavasta Hitleristä, joka videolla purki mielipahaansa ympärillä oleviin ihmisiin huutamalla ja viskomalla kyniä. Hitleriä tekstityksen mukaan harmitti Jämsän huoltoasemien kyvyttömyys tarjota etanolia autojen polttoaineeksi. Tämä puute sotki Hitlerin seurueen matkasuunnitelmia hyvin pahasti ja oli Hitlerin syvän harmituksen aiheuttaja.

Video Hitlerin vaikeroinnista tuli puheeksi sukulaismiehen kanssa sen jälkeen, kun olimme ensin pohtineet vanhanajan kuorma-autojen synkronoimattomia vaihteistoja sekä keskustelleet yleismaailmallisesti Saabeista, jollaisen kumpikin kohdallaan omistaa. Sukulaismies kommentoi, että moni jämsäläinen saabisti on ostanut jo uudet työhanskat odotellessaan viinapumppua ilmestyvän jollekin paikalliselle bensa-asemalle. Mieleinen polttoainejärjestelmän muunnossarja etanolibensalle on myös jo valikoitu ja hanskat pitäisi päästä likaamaan, mutta RE85-merkki puuttuu täysin jämsäläisten bensapumppujen varresta. Jämsä on muutenkin jäänyt etanolitankkauspisteiden paitsioon. Lähimmälle viinapumpulle on niin Tampereen kuin Jyväskylänkin suuntaan mentäessä viisikymmentä kilometriä. Tämä on kohtuuton tankkausmatka, vaikka mukana olisi kanistereita avuksi.

Itsekin olen kovasti kiinnostunut etanolista polttoaineena, mutta juuri minun Saabin kuusisylinteristä moottoria on hiukan hankalampi muuttaa etanolilla toimivaksi. Näin ainakin olen ymmärtänyt. Etanolibensiini olisi ympäristöystävällisempää kuin autoni nyt käyttämä polttoaine ja täten vähentäisi autoni aiheuttamia päästöjä. Etanolibensiini olisi tämän lisäksi edullisempaa litrahinnaltaan, mutta kulutus tosin nousisi. Säästöä kuitenkin povataan tulevan pitkällä aikavälillä.  Vaikka autoni moottorin saisikin muunnettua etanolilla käyväksi ja Jämsästä löytyisi tankkauspiste, olen liian pihi säästääkseni rahaa. Moottorin muuntaminen etanolille myönteiseksi itsetehtynäkin maksaisi varmaankin satoja euroja.

Tulimme sukulaismiehen kanssa syvien mietintöjen jälkeen tulokseen, että Jämsän tipattomuudessa on pakko olla kyse rahasta. Etanolibensan myyminen saattaa olla liian riskialtista bisneksen kannalta. Uudet laitteet maksaisivat bensa-asemalle isoja summia eikä harvinaisemmalla polttoainelaadulla näitä kuluja mahdollisesti saataisi katettua. Kahvin hintaakaan ei voi myöskään loputtomasti nostaa paikkaamaan tappioita.

Lupasin kuitenkin sukulaismiehelle ottaa selvää, miksi Jämsästä ei saa viinaa, vaikka Jämsä on Saabeja täynnä.

Soitin St1-pääkonttorin puhelinvaihteeseen ja puheluni ohjattiin asiasta tietävälle henkilölle. Huomasin heti puhelun alussa, että henkilö puhelimen toisessa päässä puhuu suuresta kokonaisuudesta sanoilla, joita en ymmärrä. Pyysinkin hetken kuunneltuani saada vastausta kansankielellä. Vastaus oli, että kyse ei ole rahasta. Jos kyse olisi pelkästä rahallisesta panostuksesta kiinni, olisi ainakin Jämsän Shellillä Saabeihin valuteltu putkia pitkin retanoolipolttoainetta jo pitkät ajat. Suurimpana pullonkaulana on lupaprosessi, joka on erityisen vaativa, pitkäkestoinen ja riskialtiskin. Kyse on myös säiliökapasiteetista, jota pitäisi lisätä tai sitten yhdestä polttoainelaadusta luopua. Bensa-asema ei voi muutella säiliökapasiteettia omin päin tarpeidensa tai asiakastoiveiden mukaan, vaan tähänkin tarvitaan anoa erikseen uusi lupa. Kapasiteettimuutokset yleensä tapahtuvat, kun vanhaa jakeluasemaa joudutaan uudistamaan. Jämsään kuitenkin on ilmeisesti tulossa RE85-polttoainetta heti kun on mahdollista, eli kun lupaprosessi on saatu onnistuneesti päätökseen ja bensa-asemalle tehdään jakeluaseman päivitys ja säiliökapasiteettia on lisätty. Etanolibensasta saa siis herätellä Jämsässä toiveita vasta, kun näkee jakeluasemalla tehtävän remonttia.

Puhelun sanoma oli omalla oudolla tavallaan hyvä uutinen jämsäläisille. Meitä ei ole unohdettu ja toive etanolibensastakin varmasti toteutuu aikanaan. Jäin kuitenkin pohtimaan, että onko tilanne nyt kuitenkin niin, että vaivalla hankitut työhanskat ovat jääneet likaamatta, koska lupaprosessi osaltaan hidastaa kehitystä, jolla vanhat bensiinikäyttöiset autot saataisiin päästöjen kannalta päivitettyä ympäristöystävällisemmiksi? Jäävätkö asennuskaljat korkkaamatta, koska olemme saavuttaneet pisteen, jossa pilkuntarkka innokkuus suojella luontoa estää ihmisiä tekemästä luontoystävällisempiä ratkaisuja?

Raaka Diili

perjantai 03.03.2017 Avainsanat: akku , autohuolto , polttomoottori , Saab 9-5 , saasteet , talvi , öljy

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

En ole koskaan käyttänyt lisälämmittimiä käynnistyksen apuna edes kovimmilla pakkasilla. Kaikki autoni ovat kuitenkin aina käynnistyneet, jos vain olen täyttänyt auton kanssa tehdyn sopimuksen. Tämäkään talvi ei ollut poikkeus. Se on tulos auton kanssa tehdystä raa’asta diilistä, joka kestää koko talven alusta loppuun. Auto on nimittäin luvannut käynnistyä aina ilman piuhan välityksellä tuotua lisälämpöä ja minä olen luvannut antaa autolle sen vaatimat hyödykkeet. Sovitun diilin omalta puoleltani toteutumisen edellytykset löytyvät autoilun perusraaka-aineista: tuoreesta öljystä, kunnollisesta akusta sekä riittävästä määrästä polttoainetta. Vain nämä ehdot pitää auton vaatimuksesta täyttää sopimuksen toteuttamiseksi. Hyvä voitelu ja tarpeeksi virtaa onkin iäisyyksistä asti ollut konepellin alla syttyvän liekin tae. Säkenöivä virta kitkattomille pinnoille saa jokaisen pellin alta löytyvän osan eloon lannistavimmankin kylmyyden edessä.

Tunnustan, että askeltaessani kohti autoani kirpeimmän pakkasyön jälkeen mieleni täyttää kevyt epäusko sekä hiukan kaukainen haave, että peräpeilistä näkyisi hiljalleen pakoputken luoma usvan täyttämä käänteinen maailma. Tiedän, että diili auton käynnistykseen pätee kaikissa sääolosuhteissa, mutta oma ajoittainen lepsuuteni on saattanut tehdä sopimuksesta mitättömän. Oven aukeaminen ja sisätiloihin syttyvä valo antaa kuitenkin aina suurta toivoa, koska koko kombinaation heikoin lenkki, akku, on kestänyt purevan pakkasen. Hengityksestä nouseva höyry täyttää hiljalleen kabinettia, kun kylmyyden vapisuttamilla sormilla tähtää avainta virtalukkoon. Hetkeä ennen avaimen kääntöä virtalukossa silmät sulkeutuvat kuin sanatta lausutuksi lyhyeksi rukoukseksi. Ikään kuin myöntäisin epäileväni tarvittavan mahdollisesti henkimaailmasta ulkopuolista apua auton käyntiin saattamiseksi. 

Avaimen kääntyessä tulipalopakkasen keskellä ääriasentoon moottori nytkäyttelee itsensä lähes väkivallalta tuntuvalla tavalla irti epäinhimillisestä kylmyydestä. Sopimuksen ehdot ovat täyttyneet ja kone tietää, mitä se on tekemässä. Kuskina annan vain luvan suoritukseen. Kovissa pakkaslukemissa koneen käynnistäminen on omistajansa kanssa yhteistyönä tehty todellinen voimannäyte. Kone puristaa itsestään kaiken irti välittämättä, mitä lehtien sivuille on kirjoitettu tai pelokkaiden suusta varoiteltu, näyttäen todellisuuden ilman kitsiä.

Pakoputkesta puskeva usva matalalta paistavaa auringon valoa vasten tuntuu voitonkarjaisulta, joka on aistittavissa komeana ja elävänä patsaana pitkän matkan päähän. Tässä vaiheessa aina tekisi mieli nousta autosta ylös ja taputtaa auton konepeltiä kuin koiraa päälaelle kiitokseksi hyvästä käytöksestä. Tulee myös kiusaus antaa kevyesti lisäkaasua käynnistyneelle moottorille, mutta en tee niin, koska se olisi vain osoitus epävarmuudestani. Konehan ei lisäkaasua tarvitse enää mihinkään, se on jo tässä vaiheessa omillaan. Usva pakenee moottorista pakoputken kautta kohti vapautta. Raikas ulkoilma on täynnä tuoksuja bensasta, vesihöyrystä ja öljystä. Tämä hajucocktail leviää hiljalleen nenään merkkinä siitä, että kaikki on auton puolesta valmiina matkaan, jos vain kuski on siihen vielä halukas.

Öljyn, sähkön ja bensiinin sotkema diili siis toteutuu. Saan vastineeksi matkan ja mahdollisuuden kerskailla naapureille, kuinka autoni lähtee käyntiin kovimmillakin pakkasilla kuin palmun alta. Tämän matkan voi kulkea sopimuksen voimaanastumisesta maaliin asti omilla renkailla ilman pintoihin hierottuja eteerisiä litkuja tai seinään kiinnitettyä muovista taikavarpua, vaikka kuskin ulkopuolelta tuleva paine näiden käyttöön ja sopimusrikkomukseen on ajoittain ilmeinen.

 

Jäteöljyä luonnossa

perjantai 30.10.2015 Avainsanat: saasteet , viimeinen alfa

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Eräs syksyinen iltapäivä olin ulkoilemassa ottaen syksyisiä valokuvia, kun törmäsin neljään suurikokoiseen kanisteriin. Kanistereiden kylkiin tehtyjen merkintöjä perusteella pystyi päättelemään, että kanisterit olivat ainakin alunperin tarkoitettu öljyille. En uskonut näkemääni, mutta uskaltauduin lähemmäksi kanistereita. En uskaltanut avata kanisteria, mutta herkällä otteella keinuttelin yhtä kanistereista edestakaisin. Kanisteri oli osittain täynnä ja tunsin kuinka paksu neste keinui astian seinältä seinälle. Kokemukseni mukaan öljy käyttäytyy samalla tavalla. Yksi kanistereista erosi muista. Kanisteri oli lytyssä ja sen kulmassa oli reikä. Ehkä kanisterin päältä oli ehditty ajaa mopolla tai vastaavalla. Jätin kanisterit rauhaan ja jatkoin matkaani.

Kotona öljy aiheutti edelleen kitkaa. Kanistereiden kohtalosta teki surulliseksi erityisesti fakta, että ongelmajätelaitokselle oli kanistereilla matkaa enää vain muutama kilometri. Kaksi riuskempaa miestä olisivat jaksaneet kantaa kanisterit niille kuuluvalle paikalle.  En löytänyt kanistereille järkevää syytä päätyä hylätyiksi luontoon.

Mietin, mitä voisin tehdä kanistereiden hyväksi. Vuoraisinko Saabini takakontin jätesäkeillä ja vanhoilla paikallislehdillä, minkä jälkeen hakisin kanisterit luonnonhelmasta turvaan ongelmajätelaitokselle? Päätin odottaa arkipäivän aamua ja selvittää puhelimitse, mikä olisi mahdollisen jäteöljyn kohtalo ja minkä roolin kukin ottaisi.

Heti herättyäni soitin ongelmajätelaitokselle ja kerroin löydöksestäni. Ongelmajätelaitokselta kerrottiin, ettei asia suoraan kuulu heille, vaan olisi oltava yhteydessä kaupungin ympäristöpäällikköön tai ympäristönsuojelusihteeriin. Langan toisessa päässä ihmeteltiin, miksi ihmiset edelleen jättävät ongelmajätteitä luontoon, vaikka samalla vaivalla voisi tuoda ongelmajätteen ilmaiseksi ongelmajätelaitokselle. Olin samaa mieltä, mutta elän käsityksessä, jossa ongelmajäte on helpointa viedä ongelmajätelaitokselle. Laitoksella parhaimmillaan henkilökunta on auttanut jätteen kantamisessa tai vähintään opastanut.

Soitin kaupungin ympäristönsuojelusihteerille. Ympäristönsuojelusihteeri sanoi, että olin soittanut oikeaan paikkaan ja tehnyt oikein. Ongelmajätettä ei luonnosta pidä omin toimin tuoda, koska luonnosta löytyvästä ongelmajätteestä arvioidaan mahdolliset ympäristötuhot. Viiden minuutin ajan kartta apuna selvitin suusanallisesti jäteöljyjen sijaintia. Lopulta kumpikin osapuoli kuvitteli päässeensä yhteisymmärrykseen ja puhelu voitiin päättää. Tunsin huonoa omaatuntoa puhelun jälkeen. Nyt kaupungin virkamies harhaillee virka-ajallaan raikkaassa syyssäässä etsimässä jäteöljyä, kun voisi olla toimistollaan kiireissään kuivattamassa kahvia mukin kylkeen. Olin samalla tehnyt itsestäni myös kielipukin ja juoruakan, joka oli heti laverrellut pienen lipsahduksen sattuessa. Olisiko ollut parempi vain elää, niin kuin mitään jäteöljyä ei vastaan olisi luonnossa tullutkaan?

En antanut omatuntoni kolkuttaa pitkään. Öykkäröinti ja rehvastelu jäteöljyillä keskellä luontoa piti loppua, tuli siitä jollekin paha mieli tai ei. Jäteöljyä ei voida päästää luontoon. Jäteöljy ei pärjää yksinään luonnossa, vaan jäteöljylle pitää löytää asiallinen paikka ja ympäristö, jollaisen vain ongelmajätelaitos voi tarjota.

En halunnut luovuttaa vielä. Voisin tehdä vieläkin enemmän harhailevan jäteöljyn ja muun autoilusta syntyvän ongelmajätteen hyväksi. Haluan vielä valistaa kanssa-autoilijoita. Soitin uudemman kerran ongelmajätelaitokselle. Onnekseni laitoksen johtaja vastasi puhelimeen. Pyysin johtajalta lyhyttä ohjeistusta autoiluun liittyvästä ongelmajätteestä. Johtaja kertoi, että kaikki nestemäinen, siis jäähdytinnesteet, öljyt, jarrunesteet sekä akut täytyy tuoda ongelmajätelaitokselle. Nesteet täytyy tuoda omissa astioissaan eikä nesteitä saa sekoittaa. Sekoittamisessa voi syntyä odottamaton kemiallinen reaktio. Nestemäisestä ongelmajätteestä ei peritä maksua, eikä ongelmajätelaitoksella kysellä, jos mukaan on sattunut naapurinkin nurkkiin unohtuneet öljyt.

Suosittelen jokaiselle vierailua ongelmajätelaitokselle pienimmilläkin tekosyyllä. Vierailu on aina pieni elämys. Jättimäiset jätekasat, lukemattomat erikokoiset akut, kontilliset vanhaa elektroniikkaa sekä ihmiset tyhjentämässä ongelmallista ja käyttökelvotonta tavaraa niille varatuille paikoille herättävät aina ajatuksia yhteisistä tottumuksistamme. Ongelmajätelaitos on lyhyt kertaus kulutustottumustemme lähihistoriaa, joka yleissivistyksen kannalta kannattaa käydän vähintään vuosittain ilmaiseksi oppimassa, vaikka naapurin kustannuksella.

Lopetin haaveilemisen lentävistä autoista

keskiviikko 19.08.2015 Avainsanat: Ilmastonmuutos , Nissan , saasteet , Varaosat

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Uskoni on loppunut lupaukseen, että saisimme lentäviä autoja allemme. Emme koskaan tule pääsemään nousukiitoon kotipihasta ja lentämään varpusparven rinnalla kohti auringon laskua. Olen vaatimaton mies ja minulle olisi riittänyt vähän lentävä autokin. Sellainen auto, joka olisi ollut vain sen verran ilmassa, etteivät tien epätasaisuudet, mökkitien roudan nostattamat kivet ja jäälohkareet tiellä kiristäisi autoilijan hermoja. Toiveeni olisi ollut vain joitakin kymmeniä senttejä lentokorkeutta, mutta mitkään indikaattorit eivät viittaa siihen suuntaan, että autoni voisi edes tätä vähää pysyä ilmassa. Olen hiukan pettynyt ja surullinen. En enää innoissani selaa eri medioita löytääkseni mainoksia ja uutisartikkeleita markkinoille juuri toimitetuista lentävistä autoista.

Kuten on opetettu, toivoa ei saa menettää. Olenkin siirtänyt kaikki haaveeni tulevaisuuden tieteen ihmeistä koskemaan polttomoottoreita. Olen varma, että tulevaisuudessa pääsemme edelleen nauttimaan tankkaamisesta, moottoriteiden reunoilla monumentaalisesti seisovista huoltamoista sekä pakokaasun tuoksusta pakkaspäivinä. Konepellin alla roihuava tuli ei tule menettämään ajankohtaisuuttaan koskaan. Polttomoottori on voimanlähteiden torakka, joka selviää samoilla leveysasteilla kuin ihminen, ja jonka ympärillä vain maailma muuttuu sen itse säilyttäen paikkansa. Niin kuin eräs autorunoilija kirjoitti: moottorin sielu eli moottori on hyvä.

Polttomoottori on tulevaisuudessa pieni ja kevyt. Moottori tulee olemaan ehkä hiukan painavampi ja kookkaampi kuin nykyiset akut. Tämän ansiosta moottori on helppo päivittää uuteen joko samanlaiseen tai hiukan parempaan versioon. Moottorin voi vaihtaa yksi ihminen, eikä varamoottoria ole epätavallista pitää mukana.

Nykyisenä ihanteena on, että moottori kestäisi mahdollisimman pitkään. Tulevaisuuden polttomoottorin tarkoitus ei ole kestää, vaan moottorin kuuluukin hajota. Moottorin elinikä on muutaman vuoden tai joitakin kymmeniä tuhansia kilometrejä, jonka jälkeen käytetty moottori palautetaan kierrätettäväksi. Moottoriin liittyvät huollot jäävät kokonaan pois. Moottoriin ei tarvitse tai edes voi vaihtaa öljyjä tai hihnoja. Moottori vaihdetaan aina kokonaisuutena. Tulevaisuudessa ei siis nähdä lentävää autoa, vaan turhautuneen kotimekaanikon lennättämä moottori.

Tulevaisuuden polttomoottori on varaosa muiden varaosien joukossa, jonka voi tilata postimyynnin kautta. Uuden moottorin hinta on noin kymmenesosa nykyisten moottorien hinnasta. Intohimoisimmat harrastajat omistavatkin erilaisia moottoreita eri tarkoituksiin. Pitkille matkoille tai talvikaudelle voi olla oma moottori, joka on suunniteltu toimimaan optimaalisesti tietyissä olosuhteissa.

Tulevaisuudentoivoni ei ole täysin vailla totuuden pohjaa tai perustu harmittomalle haaveilulle, kun auto on juuri esitellyt itsestään inhimillistä puoltaan. Nissan on kehittänyt 40 kilon ja 400 hevosvoiman moottorin. Lyhyen matematiikan pohjalta tein laskelman, että neljäsosa tästä moottorista olisi 10 kiloa ja 100 hevosvoimaa, mikä riittäisi helposti tavalliselle autonomistajalle. Kun tämän 10 kilon päälle laitetaan letkut, piuhat sekä muu tarvittava ja vaikeasti ymmärrettävä tekniikka kuvauksellisen paketin sisään, voi käsissä olla edellä kuvaamani tulevaisuuden polttomoottori. 

Näen, että polttomoottori on myös eettinen valinta niin nyt kuin tulevaisuudessa. Polttomoottori eettisesti saastuttaa ihmisen omaa elinympäristöä eikä sähkömoottorin tavoin siirrä energianvalmistamisesta aiheutuneita ympäristötuhoja kauaksi autoilijan omasta elinympäristöstä. Tulevaisuudessa yleisesti trendinä on paikallissaastuttaminen ja huomion kiinnittäminen siihen, ettei ympäristön tuhoaminen siirtyisi kauas omasta elinympäristöstä. Helposti kierrätettävä polttomoottori on tällöin oikea valinta ympäristötietoiselle ihmiselle.

 

Video mainitusta Nissanin moottorista

Tietoa blogista

Tervetuloa virtuaaliseen Esson baarin pöytään kuuntelemaan jännittäviä tarinoita ja outoja teorioita.

Blogin sisällysluettelo löytyy blogin tiedoista.

Yhteydenotot, ihailijaposti, väärät puhelinnumerot sekä osoitukset omasta paremmuudestaan bloggaajaa kohtaan osoitteeseen:

viimeinenalfa@gmail.com

Arkistot
2019 (3)
helmikuu (1)
Käytetty sähköauto - kauppakassi
tammikuu (2)
Ajokortti on turha
Ajoin kolarin - vakuutusyhtiö
2018 (15)
joulukuu (1)
Ajoin kolarin - vähän
marraskuu (1)
Jarrupalat
lokakuu (1)
Kesäromanssin loppu - auto telkkarilla
syyskuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 2.
elokuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 1.
heinäkuu (1)
Esittelyssä Mercedes-Benz E230 - Pelto-Väyrynen
kesäkuu (2)
Saab romuttamolle - hyvästi Saab
Haulikkohäät - ostin Mersun
toukokuu (1)
Syvien vesien Saab
huhtikuu (2)
JMK Ralliradio osa 3 - Ei pakkia
JMK Ralliradio osa 2 -rallireportteri Alfa
maaliskuu (2)
JMK Ralliradio osa 1 - Viimeinen Alfa radioshow
Katsastus - hylätty
helmikuu (1)
Urban Survivor
tammikuu (1)
Valohippa
2017 (18)
joulukuu (1)
Avaimet takakonttiin
marraskuu (1)
Tule katsastus kultainen
lokakuu (1)
Hirvet
syyskuu (2)
Kritiikkiä ja ehdotuksia Yleisradiolle
Bensa loppui
elokuu (1)
Koeajossa exän Rättäri
heinäkuu (2)
Formula 1 ja herrojen metkut Ferrarilla
Tipaton Jämsä - miksi bensa-asemalta ei löydy etanolibensaa
kesäkuu (1)
Liftari
toukokuu (2)
Näin vältät ylinopeuden
Maailma ilman suojateitä
huhtikuu (2)
Kuinka kohdata jobbari
Rakkauden renkaanvaihto
maaliskuu (2)
Rattiterapia
Raaka Diili
helmikuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - himo
tammikuu (2)
Ministeri Berner ja lähivuosien suuri muutos
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - mässäily
2016 (20)
joulukuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ahneus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - laiskuus
marraskuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - viha
lokakuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - kateus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ylpeys
syyskuu (1)
Moposokeus
elokuu (1)
Jäähyväiset Fiat Multiplalle
heinäkuu (2)
Liikaa unta Jaguarissa
Auton korjaamisen raskassarja
kesäkuu (3)
Poliisi alinopeudesta
Kuskina kesäyössä
Tuotearvio: kolme suomalaista tieuutuutta
toukokuu (1)
Wickholmin Volvolla
huhtikuu (2)
Pikkusisko ei halua autoa
Kehäteiden kamerat
maaliskuu (2)
Vakionopeudensäädintä etsimässä
Parhaat vinkit katsastukseen
helmikuu (2)
Skoda Felician ohittaminen
Naisautoilijat osa 2. - Mikon ja Akin salaisuus
tammikuu (1)
Rattiraivo: Calibra vs. 9-5 Griffin
2015 (41)
joulukuu (2)
Kaksi muistoa Alfa Romeosta
Pyyhkijänsulkia ostamassa
marraskuu (3)
Suomi-auton korruptio
Autonominen auto
Koeajossa: musta jää
lokakuu (3)
Jäteöljyä luonnossa
Heijastinliivimies
Vilkun lasi rikki huollon jälkeen
syyskuu (2)
Vedellä toimiva auto
Aja hiljaa
elokuu (3)
Mummo kolhi autoani parkkipaikalla
Lopetin haaveilemisen lentävistä autoista
Kitkarenkaat kesällä
heinäkuu (2)
Ystäväni Check Engine
Huoltokirja on valhe
kesäkuu (3)
Salaisuuksia ja tuoksuja
Minä, F1 ja Räikkösen visio
Nelipyörä (kevyt)
toukokuu (3)
Koeajossa: Johannan Lada
Kolari
Papa Swag
huhtikuu (20)
Miehuuskoe
Naisautoilijat
5 autoa jotka jokaisen autoilijan pitäisi kokea kerran elämässään
Katsastus
Navigaattori
Biltema
Tupakointi
Varashälytin
Jobbari
Lottovoitto
Reikä
Volvo-kuiskaaja vs. ajokoira
Kauhugalleria
Vielä kerran Alfa
Zen ja autoilu
Mestarin luona
Paronin hautajaiset
Lippulaiva
Paroni
Viimeinen Alfa
2014 (1)
syyskuu (1)
Romanssi

Katso suosituimmat vaihtoautomme juuri nyt!