Viimeinen Alfa

Viimeinen Alfa

Jaa sivu Viimeinen Alfa
Suodatettu avainsanalla rattiraivo

JMK Ralliradio osa 3 - Ei pakkia

sunnuntai 29.04.2018 Avainsanat: JMK ralli , ralli , rattiraivo , Saab 9-5 , talvi

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Viimeisen rallireportaasin jälkeen katselin mäen päältä käärmeenlailla luikertelevaa pysäköityjen autojen letkaa leveän hiekkatien varressa samalla, kun ralliautot harvakseltaan suhauttivat ohi matkatessaan seuraavalle erikoiskokeelle. Autokäärmeen jossain loppupäässä olisi omani. Tämä tarkoittaisi, että hyvin lyhyt ralliradiotoimittajanura olisi loppu toistaiseksi.

Kiireessä pysäköity Saab oli vastakarvaan muita autoja. Onneksi vain yksi auto oli jälkeeni pysäköinyt tienvarteen. Lähteminen olisi tästä huolimatta haastavaa, koska laskelmieni mukaan alle minuutin välein tulisi ralliauto. Eteenpäin en voisi lähteä ajamaan, koska hiekkatielle ei mahtuisi kolmea autoa rinnakkain ja pysäköityjen autojen jono oli satoja metrejä. Pitäisi siis poistua peruuttamalla mitä pikimmiten.

Laitoin pakin päälle. Moottorin ottaessa kierroksia peruutuspeilistä näin, kuinka moottori puhalsi terhakkaasti usvaa kiristyvään pakkasilmaan, mutta auto ei liikkunut. Veikkasin, että renkaat olivat jo niin loppu, ettei pitoa vain löytynyt jäisen tien pinnasta.

Katsastin renkaat, joista tosiaan puuttui nastoja, mutta toisaalta tiessä ei ollut sutimisen jälkiä. Halusin varmistua asiasta. Otin penkin alle piilotetun silikageelillä täytetyn sukan ja rikoin sen toisen renkaan juurelle. Polkaisin kaasua muutaman kerran uudestaan ja tarkistin tilanteen. Silikageelit olivat koskemattomina. Tajusin olevani jumissa – auto ei suostunut liikkumaan taakse päin.

Istahdin autoon hiukan epätoivoisena samalla, kun ralliautot toisensa jälkeen jyräyttivät ohi. Kytkin hätävilkut päälle. Jäin vain odottamaan, koska kuitenkin tiesin syvällä sisimmässäni, että Suomessa ihmisen jouduttuaan autonsa kanssa pulaan missä tahansa, ennemmin tai myöhemmin paikalle saapuu avulias herrasmies tai rouvasnainen. Näin kohdalleni oli käynyt monia kertoja.

Hätävilkkujen metronomisen sykkeen keskellä odotukseni pian palkittiinkin ja herrasmies käveli ohi. Avasin nopeasti ikkunan ja pyysin herrasmiestä katsomaan liikkuuko etupyörä, kun painan kaasua. Painoin kaasua, ja herrasmies vastasi, ettei etupyörä liiku. Selvitin herrasmiehelle, että autostani on mitä ilmeisemmin kadonnut pakki, mutta eteenpäin auto tuntuisi liikkuvan. Herrasmies mies pähkäili, että hän voisi olla työntöapuna, jotta auto saataisiin liutettua takapää edellä mäen alla sijaitsevaan risteykseen. Risteyksessä Saabin saisi käännettyä ralliautojen kulkusuunnan myötäiseksi ja matka voisi jatkua.

Avulias herrasmies pukkasi Saabia kaikin voimin ja Saab liukui alamäessä hiljalleen. Mäen alla sain auton käännettyä myötä virtaan ralliautojen kanssa. Kiitin avuliasta herrasmiestä. Auto liikkuikin tavanomaisesti eteenpäin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja kaikki olisi niin kuin ennenkin.

Auton temppuilu sai minut hiiltymään pahimman kerran. Matkalla takaisin studiolle huusin naamapunaisena ja kiukkua täynnä autolleni. Mieleeni palasivat posttraumaattisesti viimeinen Alfa Romeon viikko huomassani. Uhkasin Saabia jollain sellaisella, josta Cannibal Corpse -yhtye voisi aivan hyvin tehdä seuraavalle levylle kappaleen, jos vielä kerrankin tekee samanlaisen tempun.

Palasin ralliradion studiolle vieläkin hyvin lämpimänä, mutta huolellisesti parkkipaikan valinneena. Ralliradiota oltiin juuri sulkemassa ja sain vielä puheenvuoron eetteriin. Kertasin mikkiin Saabilleni, kuinka tällaisten vikojen pitää ilmetä kotipihassa eikä keskellä metsää kovassa pakkasessa samalla, kun ralliautot ovat vieressä tekemässä siirtymää seuraavalle erikoiskokeelle.

Kotiparkin kanssa olin onnekas. Kotiparkki oli keskellä mäkeä. Ajoin auton hivenen matkaa ylämäkeä ohi kotiparkin. Vaihdoin vaihteen vapaalle ja annoin auton ottaa vauhtia mäestä. Viime hetkellä käänsin rattia voimakkaasti ja auto liukui parkkiin. Keula oli juuri ja juuri pois tieltä. Tämä riitti. Autolle ei tarvitsisi etsiä esteetöntä parkkipaikkaan syrjäisemmiltä kylän kujilta.

Valohippa

sunnuntai 28.01.2018 Avainsanat: Bemari , Koeajo , liikenneraivo , liikenneturvallisuus , pitkät valot , rattiraivo , Tieliikenne

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Autoillessa useasti pelaan kolmea eri autoiluun liittyvää peliä: matikkapähkinää, musatietovisaa ja valohippaa. Matikkapähkinää pelataan tankatessa. Yksinkertaisuudessaan peli toimii niin, että tankatessa esimerkiksi 40€ kymmenen euron kohdalla arvataan nopealla päässälaskulla kuinka monta litraa tankkiin lopulta tulee bensiiniä. Musatietovisassa laitetaan klassista rock-musiikkia soittava radioasema päälle ja kanssamatkustajan kanssa veikataan sillä hetkellä soivan kappaleen esittäjä. Jos kumpikin tietää, niin toisen voi vielä yrittää voittaa tietämällä kappale, levy tai yhtyeen kokoonpano. Valohippaa taas pelataan pimeällä tiellä käyttäen pitkiä valoja vastaantulevien autojen kanssa. Autoilija, joka sammuttaa pitkät valot ensimmäisenä, on hippa. Tarkoitus on siis vain pitää pitkiä valoja päällä pidempään päällä kuin vastaantuleva autoilija.

Nyt vuosien kokemuksella valohippaa pelattuani sisälläni syntyi epäilys, että jotkut autoilijat eivät koskaan vaihda pitkiä valoja pois ensimmäisenä, vaan odottavat aina, että kohdattava auto vaihtaa pitkät valot ensin pois päältä. Jotkut autoilijat siis joko odottavat ikään kuin lupaa tai muistutusta muuttaa valotehoa, tai sitten ylpeys ratin takana ei vain anna periksi vaihtaa nöyryyttävästi ensimmäisenä valoja himmeämmälle.

Laitoin epäilykseni testiin. Yhden pimeän ja hiukan hiljaisemman tienpätkän päätin vaihtaa pitkät valot pois päältä vasta sen jälkeen, kun kohdattava autoilija vaihtaa. Voitinkin jokaisen valohipan tällä säälimättömällä ja eläimellisellä strategialla. Lopulta näin kuinka erään mäen takaa nousi suuri valokeila komeasti ylöspäin kuin alus ulkoavaruudesta olisi tekemässä nousua kohti paluumatkaan kotiplaneetalle.

Hiukan voitonvarmana jo tuijottelin tämän auton pitkiä valoja odotelle ajovalojen kirkkauden vähenemistä. Noin yhden sähkötolpan välimatkan päässä kohtaamisesta ymmärsin teoriani pitävän paikkaansa. Nyt edessäni oli se autoilija, joka ei ollut vaihtamassa pitkiä pois päältä ensimmäisen, mutta enkä ollut minäkään. Reilussa yhteishengessä kohtasimme siis toisemme valottomalla tiellä kummallakin pitkät valot päällä. Tätä kai voisi kutsua tasapeliksi. Oliko tasapeliin johtaneessa valohipassa toisen auton merkki mersu, audi vai bemari tai kuskina mies vai nainen, sitä en tiedä, koska oli niin julmetun kirkasta. Epäilykseni piti kuitenkin paikkaansa.

Valohippaa voi pitää hiukan järjettömänä ja jopa muiden autoilijoiden kiusaamisena, mutta leikissä pieni järjenhivenkin eikä hiven edes liity kuskin vireystilan ylläpitoon puuduttavassa pimeän ajossa. Jo autokoulusta muistan, kuinka varoiteltiin pimeällä kahden kohtaavan auton välille syntyvää pimeää katvealuetta, jos pitkät valot otetaan liian aikaisin pois päältä. Useat aikakausilehdetkin ovat kirjoitelleet juttuja tästä tiestöä riivaavasta ongelmasta. Itse en koskaan ole ymmärtänyt, milloin tämä ongelmallinen katvealue syntyy, vaikka valokeilojen kohtaamista olenkin yrittänyt tarkkailla.  Missä vaiheessa pitkät valot pitäisi ottaa pois, että liikenneturvallisuus olisi ihanteellista kuin istuminen kehonlämpimässä saunassa kypärä päässä. Autokouluun liittyneen opetuskirjallisuuden kuvat lintuperspektiivistä ovat auttaneet heikosti, kun itse olen aina sijoittunut maantasolle yrittäessäni ratkaista ongelmaa.


Liftari

sunnuntai 18.06.2017 Avainsanat: jalankulkijat , Liftari , rattiraivo , Saab 9-5 , Tieliikenne

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Vuosien odotus lopulta palkittiin: sain liftarin kyytiin. Vanhemmilta ihmisiltä olen kuullut legendaarisia tarinoita liftauksen kultaisista ajoista, jolloin ihmiset liikkuivat paikasta toiseen lähes spontaanisti peukalo pystyssä. Varsinkin viikonloppujen riennot olivat aika edetä pitkin lähiseutuja vieraiden ihmisten kyydissä. Liftaus oli normaali tapa liikkua ja autoilijat ilmeisesti mielellään ottivat ihmisiä kyytiin.

Joidenkin mielestä liftarin ottaminen kyytiin saattaa olla vaarallista, koska ei voi tietää minkälainen sekopää tien reunassa odottaa. Omalle kohdalleni en tätä vaaraa osaa nähdä. Olen reilusti yli kolmekymppinen mies eikä kukaan ole minua ja vanhaa autoani jahtaamassa. Liikun Saabin reppanalla, taskunpohjalla pari kurjaa kolikkoa ja ikivanha puhelin. Kantamuksissani ei ole juuri mitään menettävää. Toivon kuitenkin, että mahdollinen ryöstelevä liftari kantaa mukanaan edes puukkoa tai muuta kättäpidempää ja sitten myös esittelee sitä vaatiessaan omaisuuttani itselleen, jotta saan vähän vastinetta menetetylle omaisuudelleni. Pelkkä omaisuuden luovutus pyynnöstä ilman kättäpidemmän uhkaa ei ole kummoinen tarina ja menee jo hiukan hyväntekeväisyyden puolelle. Puukko tai jopa ampuma-ase antaisi jotain kauhisteltavaa tarinan saavuttaessa naisväen korvat. Olomuotoni nuhjuisella nahkatakilla kruunaamana taitaa enemminkin aiheuttaa epäilyksiä liftareille.

Nyt tienlaidassa oli nuori mies bussipysäkillä hiukan epätoivoinen ilme kasvoillaan heiluttelemassa peukaloa. Miehen päällä oli selvästi kirpputoreilta koottu sekalainen vaatekerta ja leuassa huolimaton parta. En voinut erehtyä pystyssä sojottavan peukalon merkityksestä. Tämä oli hetkeni ja vuosien haaveilun täyttymys. Otin hänet ilolla kyytiin.

Mies astui huojentuneena autoon ja kätteli saatuaan mukavan istuma-asennon. Kyyditys alkoi leppoisasti. Kyselimme kuulumisia ja kerroimme toisillemme hiukan taustoistamme. Sympaattisen oloinen risuparta kertoi olevansa kalevalainen jäsenkorjaaja sekä järjestävänsä retkiä luontokohteisiin kaupungin laitamilla. Olin kuullut tästä jäsenkorjausmenetelmästä, mutta en tiennyt tarkemmin, miten jäsenten korjaus kalevalalaisittain toimi. Kyselinkin paikallislehden avustavan toimittajan innolla nivelten nitkuttelusta ja lihasten venyttelyistä. Sainkin nauttia omassa autossa oivan pikaluennon vanhasta suomalaisesta jäsenkorjausmenetelmästä suoraan asiantuntijalta.

Keskustelu kuitenkin hiukan yllättäen kääntyi kyytiläisen aloitteesta ruokaan. Pitkospuuhippi ylisti kasvisruokavaliota ja kyseli, että kai itsekin olen jo kääntynyt kasvissyöjäksi. Vitsailin, että toki olen ollut jo koko elämäni kasvissyöjä ja joka päivä syön leipää, spagettia tai makaronia, mutta ruoka pitää vielä maustaa lihalla, jotta vatsani täyttyy. Kerroin, että en toisekseen voi edes harkita kasvisruokavaliota autoni takia. Olisi nimittäin perin outoa, jos en söisi olenkaan eläinkunnantuotteita, mutta käärisin käyttöesineet niiden nahkaan. Tuntisin tällöin itseni psykopaatiksi. Humoristinen huomautukseni ei kääntänyt keskustelua takaisin metsäpoluille ja lihaskipujen poistoon, vaan oikeaan korvaani sain lisää kiihkeää valistusta, kuinka ensisijaisen tärkeää on välttää eläinkunnan tuotteita maapallon pelastamiseksi. Sanoin jämäkästi liftarille, että hyvin nahkaverhoillut istuimet näyttävät kelpaavan, kun ilmaisesta kyydistä on kyse. Jäsenvääntelijän mukaan kyse oli eri asiasta, koska hän ei ollut tehnyt epäeettistä valintaa ja julmasti käyttänyt kidutettujen eläinten nahkaa auton sisustuksessa. Alkuun lähtenyt kepeä tunnelma latistui mykkäkouluksi.

Pienen hiljaisuuden jälkeen sisäisen kiehuntani saatteleman päätin tehdä eettisen valinnan valistajan puolesta. Pysäköin autoni seuraavalle bussipysäkille. Kerroin peukalokyydille, että joutuu loppumatkansa metsästämään ilmaisia kangasistuimia hanurinsa alle jostain toisesta autosta. Liftari istui paikallaan ja liikkumatta aivan kuin ei olisi ymmärtänyt puhettani tai matka olisi jatkumassa normaalisti. Katsoi tiukasti otsarypyssä liftaria ja kysyin kantoavun tarpeesta. Yskäni lopulta ymmärrettiin ja matkaseura nousi autosta. En ollut huolissani tienpientareelle jättämästäni eräseikkailijasta. Uskoin hänen osaavan käppäillä perille tien sivua pitkin loppumatkan, jos tuuria peukalokyydistä ei toista kertaa olisikaan samana päivänä.

Liftausperinne on siirtynyt digiaikaan ja erilaisissa kimppakyytiryhmissä etsitään ihmisiä jakamaan matkaan. Voi olla fiksumpi veto, kun etukäteen voi varmistautua seuralaisista tai valita minkälaisen naaman haluaa ratin takana törröttävän. Toisaalta itse tykkään yllätyksistä ja tulen edelleenkin noukkimaan liftareita kyytiin, jos vain osaavat ryhmittäytyä asiallisesti ja näkyvästi.

Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - viha

maanantai 21.11.2016 Avainsanat: Biltema , liikenneraivo , rattiraivo , Saab 9-5

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Syntiä ja paheellisuutta ei pääse edes oman auton suojissa karkuun, vaan antaessa synnille kahvan se voi viedä koko oven. Seitsemän kuoleman syntiä: ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, mässäily ja himo, ovat aina valmiina saattamaan kiusalliseen tilanteeseen, rikkomaan auton tai pilaamaan ajonautinnon kokonaan.

Kolmantena kuolemansyntinä on nahan alle luikerteleva viha, joka paikalle saavuttuaan syövyttää pellit, sotkee ravalla juuri pestyn maalipinnan, puhkoo letkuihin reikiä ja valuttaa öljyä pitkin katua.  

Niin kuin harva meistä, en itsekään kuulu eturivin kivennakkelijoihin, vaan lankean juurakkoisella polullani toisinaan syntiin. Näin tapahtui jokin aika sitten, kun ajelin yli kymmenen auton letkan perällä kohti Jyväskylää. Jossain Korpilahden ja Muuramen välimaastossa taakseni ilmestyi tumman sininen uudehko Volkswagen Golf. Huomasin heti, että Golfin kuskilla oli hankaluuksia muodostaa turvaväliä ja peruutuspeilistä pystyikin vaivatta katselemaan Golfin ratissa kuskina toiminutta päälle puolivuosisataa vanhaa parrakasta herrasmiestä sekä hänen vierellään istunutta samanikäistä hatulla varustettua vaimoaan. Annoin perässä roikkumisen ja turvavälittömyyden anteeksi. Halusinkin auttaa lähimmäistä ja tein turvavälin heidän puolestaan. Painoin jarrua pehmeästi ja yhdessä Golfin kanssa ajonopeutemme putosi. Tämän perään painoin voimakkaasti kaasua ja niin liikennelain toivoma turvaväli oli muodostettu. Tätä avustusta jouduin toistamaan muutaman kerran.

Kissaa ja hiirtä hetken leikittyämme Golf kytki vilkkua vasempaan ja lähti ohittamaan. Pohdin, minne ukko oli aikeissa Golfinsa tunkea, kun kummatkin kaistat olivat täynnä. Vastaantuleva matkailuauto pakotti Golfin pikaisesti vetämään vilkkunsa oikealle. Edessäni Honda löi liinat kiinni, jotta ympäristö välttyisi matkailuautosta pursuavilta patjoilta, pyyhkeiltä, kertakäyttöastioilta ja muulta pienirtaimistolta. Golf oli nyt nokkelalla ohituksellaan päässyt kaksi autoa eteenpäin. Siihen Golf jäikin maalaisruuhkaan nieleskelemään ohitusvimmaansa ja nautiskelemaan uudemman kerran perässäroikkumisesta satunnaisesti kurkkien uusia mahdollisuuksia. Lopulta Golf koki armahduksen ja katosi näköyhteydestäni joitakin kilometrejä ennen Jyväskylää.

Keljon liikenneympyrässä huomasin taas olevani saman Golfin kanssa tekemisissä. Sisälläni synti kiehahti yli äyräiden ja lopulta valui liedelle. Monen ihmisen hengen vaarantamisella ukko autossaan oli kymmenien kilometrien matkalla saavuttanut kaistapäisellä ajollaan etua Saabin mitan verran. Päätin, että asia ei jäisi tällä kertaa tähän. Tiesin, että poliisille olisi turha soittaa, joten ottaisin poikkeuksellisesti ohjat omiin käsiini. Sijaisopettajan innolla antaisin tehtävänannon laiminlyönnistä purevan palautteen. Ukko saisi oivan henkilökohtaisen oppitunnin autoilusta ja käyttäytymisestä ihmisten seassa. Lähdin seuraamaan liikennetörttöä. Ajoin herkeämättä niin lähellä Golfia kuin pokerini vain antoi periksi, jotta Golfin kuski varmasti ymmärtäisi häntä seurattavan.

Muutaman kilometrin peräkanan jälkeen Golf kääntyi asuinalueen parkkipaikalle ja pysähtyi parkkiruutuun. Pysäytin oman autoni Golfin perään niin kiinni, ettei Bilteman kuvastokaan olisi mahtunut siihen väliin. Nousin autostani ja kävelin kohti vastustajaani kuin matadori. Mietin, kuinka ukon vaimokin olisi varmasti kanssani samaa mieltä ja yhtyisi saarnaani. Ukko saisi huutia niin vasempaan kuin oikeaakin korvaan. Sellaista pikasakotusta ei valtio pystyisi tarjoamaan.

Lähestyessäni kuskin ovea rummuttelin uhmakkaasti sormillani Golfin kattoa. Koputin napakasti kuskin oveen kaksi kertaa ja oven avauduttua riuhtaisin oven auki. Työnsin pääni oviaukkoon, mutta ennen kuin ehdin sanoa sanaakaan, huomasin autossa istuvan kaksi siistinoloista vaikkakin säikähtänyttä nuortamiestä. Pahoittelin mitä kohteliaimmin väärää autoa. Toinen miehistä hiukan värisevällä äänellä sanoi, että ei haitannut. Suljin hitaasti Golfin oven ja kävelin kädet taskussa takaisin Saabilleni.

Olin varmaankin ollut onnekas syntiinlankeemuksesta huolimatta. Oikean Golfin kuski olisi voinut ollut tekojen eikä sanojen mies ajotyylistä päätellen. Jos tilanne olisi eskaloitunut painiksi, niin sellaiseen minulta ei olisi löytynyt elämänkokemusta. Lopputulos olisi ollut sama, mutta olisin joutunut maasta käsin nahkatakki sotkeutuneena pyytelemään anteeksi samalla, kun satunnainen sivustakatsoja olisi tehnyt kännykällään videotallennetta vaikerruksestani. Viikkoja olisi joutunut kuulemaan niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin olevani Youtube-tähti. Muistutin itseäni, että keskityn taas ja ainoastaan vain omaan ajooni. Ympärillä muut autoilijat saavat ajaa vaikka katollaan takapuskurissa kiinni.

Poliisi alinopeudesta

maanantai 27.06.2016 Avainsanat: alinopeus , laki , liikenneraivo , liikenneturvallisuus , Nettikeskustelut , ohittaminen , poliisi , rattiraivo , Tieliikenne , Tieliikennelaki

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Tullessani kaupunkimme uimahallin kuntosalille huomasin, että paikalla oli kuntoaan kohottamassa myös tuttu poliisi, Elina, joka paikkakunnallamme toimii vanhempana konstaapelina. Näin, että tämä oli hetkeni päästä ammattilaisen kanssa puhumaan pelastajasta ja vapahtajastamme: alinopeudesta. Lain mukaan alinopeutta ei ole olemassa. Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen, koska ajamalla liian hitaasti voi liikenteessä myös töppäillä sakonarvoisesti. Lisämutkana kanssa-autoilijoiden suussa alinopeus pyörii vilkkaasti ja leimaavana käsitteenä ikään kuin se olisi virallisten tahojen säätämä termi. Näiden kaikkien seikkojen vuoksi halusin saada tavalliselta autoilijoita kaitsevalta poliisilta pikaisen lausunnon autoilijan hitauteen varsinkin, kun yksi paheistani liikenteessä on ollut nopeusrajoituksen reilu alittaminen.

Lähestyin vapaa-ajallaan toimintakykyään ylläpitävää poliisia ja pyysin mitä nöyrimmin puheenvuoroa saadakseni vastauksen muutamaan mieltäni askarruttaneeseen asiaan liittyen alinopeuteen. Elina laski käsipainot alas, ja sanoi suostuvansa vastaamaan pikaisesti muutamaan kysymykseen. Kysymyksen esitettyäni Elina katsoi hetken kaukaisuuteen ja vastasi, että koskaan ei ole kyse hitaasta ajosta, vaan siitä estääkö kuljettajan ajo liikennevirtaa kulkemasta sujuvasti. Jos hidas ajo tai syyttä jarruttelu estää muiden tiellä liikkujien etenemistä, voi kuljettaja päästä keskustelemaan virkavallan kanssa liikennekäyttäytymisestä. Elina lisäsi, että asia erikseen on tietysti vaikea ajokeli, johon nopeus on tärkeää suhteuttaa. Tiedustelin, kuinka usein kylillämme pysäytetään autoilijoita hitauden ansiosta. Elina tilastotieteili, että hyvin harvoin, ja merkittävästi alle nopeusrajoituksen ajavat kuljettajat ovat yleensä vanhuksia, jotka eivät vain jostain syystä uskalla ajaa kovempaa.

Kerroin tarinan, jonka perusteella epäilin, että tulin kerran poliisin pysäyttämäksi, koska ajoin runsaasti alle nopeusrajoituksen kuin bensapihein ja pelokkain papparainen. Tapaukseni eteni jotenkin näin. Olin ajamassa hiukan tuntematonta tietä ja poliisi oli ajanut pitkään perässäni kuin yksi muista ajoneuvoista. Muistin, että nopeusrajoitus vaihtuisi suurempaan jossain vaiheessa kyseisellä tiellä. Olin kuitenkin liian kiireinen seuratessani poliisin ajoa peileistäni, joten uskoin ohittaneeni liikennemerkin, jossa nopeusrajoituksen muuttumisesta ilmoitettiin. En ollut kuitenkaan varma, joten en uskaltanut nostaa nopeuttani, koska perässäni kuitenkin ajoi poliisi. Päätin ottaa varman päälle ja ajaa mieluummin reilusti alle nopeusrajoituksen kuin mahdollisesti runsasta ylinopeutta. Lopulta poliisiauton valot vilkahtivat ja aikani oli pysäyttää auto tienreunaan. Poliisi puhallutti, tarkisti ajokorttini ja toivotti hyvää päivän jatkoa. Elina arvioi tarinastani, että pysäyttämisen syynä saattoi olla hitaus, mutta ajoni on voinut myös kokonaisuutena näyttää epävarmalta tai muuten poikkeavalta.

Elina kertoi lopuksi salaisuutena, että joskus hän itsekin ajelee hissukseen Yariksella, mutta jonoa kertyessä taakse pysähtyy bussipysäkille antamaan kiireisimmille tilaa. Ei pidä provosoida muita tienkäyttäjiä hitaudellaan, vaan antaa tilaa, jos se vain on mahdollista, Elina ohjeisti. Kiitin ajasta sekä sanoista ja annoin poliisin rauhassa jatkaa kunnonkohottamistaan. Elinan sanoista valaistuneena järkeilin, että autoa pitää ajaa kuin suomalainen yleisurheilija kilpailee: teet parhaasi ja katsot mihin se riittää. Vaikka oikealta ja vasemmalta menisi ohi miten kovia suorituksia tahansa, ei saa antaa itsetunnon murentua ja yrittää epätoivoisia kikkoja. Keskitytään siihen omaan tekemiseen ja mennään tuloksellisempien edestä pois.

Tunnustan, että en saanut selventävää vastausta siihen, milloin vauhtia on liian vähän. Tämä vain johtui seikasta, ettei oikeaa vastausta ollut, vaan moitittava hitaus liikenteessä on tilanteesta ja poliisin näkökannasta kiinni. Ehkä ratkaisuna omalle kohdalleni vain on, että poliisin tai Yariksen osuessa horisonttiin painan varmuuden vuoksi hiukan lisää kaasua. Enhän haluaisi poliisin kuvittelevan, että ratissa olisi vanhus.

Teksti perustuu keskusteluun jämsäläisen poliisin kanssa. Tieliikennelaissa aiheesta löytyy lisää ainakin pykälistä 24 ja 25.

Tietoa blogista

Tervetuloa virtuaaliseen Esson baarin pöytään kuuntelemaan jännittäviä tarinoita ja outoja teorioita.

Blogin sisällysluettelo löytyy blogin tiedoista.

Yhteydenotot, ihailijaposti, väärät puhelinnumerot sekä osoitukset omasta paremmuudestaan bloggaajaa kohtaan osoitteeseen:

viimeinenalfa@gmail.com

Arkistot
2019 (5)
huhtikuu (1)
Kuinka ostat edullisen auton
maaliskuu (1)
Neljä syytä olla käyttämättä turvavyötä
helmikuu (1)
Käytetty sähköauto - kauppakassi
tammikuu (2)
Ajokortti on turha
Ajoin kolarin - vakuutusyhtiö
2018 (15)
joulukuu (1)
Ajoin kolarin - vähän
marraskuu (1)
Jarrupalat
lokakuu (1)
Kesäromanssin loppu - auto telkkarilla
syyskuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 2.
elokuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 1.
heinäkuu (1)
Esittelyssä Mercedes-Benz E230 - Pelto-Väyrynen
kesäkuu (2)
Saab romuttamolle - hyvästi Saab
Haulikkohäät - ostin Mersun
toukokuu (1)
Syvien vesien Saab
huhtikuu (2)
JMK Ralliradio osa 3 - Ei pakkia
JMK Ralliradio osa 2 -rallireportteri Alfa
maaliskuu (2)
JMK Ralliradio osa 1 - Viimeinen Alfa radioshow
Katsastus - hylätty
helmikuu (1)
Urban Survivor
tammikuu (1)
Valohippa
2017 (18)
joulukuu (1)
Avaimet takakonttiin
marraskuu (1)
Tule katsastus kultainen
lokakuu (1)
Hirvet
syyskuu (2)
Kritiikkiä ja ehdotuksia Yleisradiolle
Bensa loppui
elokuu (1)
Koeajossa exän Rättäri
heinäkuu (2)
Formula 1 ja herrojen metkut Ferrarilla
Tipaton Jämsä - miksi bensa-asemalta ei löydy etanolibensaa
kesäkuu (1)
Liftari
toukokuu (2)
Näin vältät ylinopeuden
Maailma ilman suojateitä
huhtikuu (2)
Kuinka kohdata jobbari
Rakkauden renkaanvaihto
maaliskuu (2)
Rattiterapia
Raaka Diili
helmikuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - himo
tammikuu (2)
Ministeri Berner ja lähivuosien suuri muutos
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - mässäily
2016 (20)
joulukuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ahneus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - laiskuus
marraskuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - viha
lokakuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - kateus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ylpeys
syyskuu (1)
Moposokeus
elokuu (1)
Jäähyväiset Fiat Multiplalle
heinäkuu (2)
Liikaa unta Jaguarissa
Auton korjaamisen raskassarja
kesäkuu (3)
Poliisi alinopeudesta
Kuskina kesäyössä
Tuotearvio: kolme suomalaista tieuutuutta
toukokuu (1)
Wickholmin Volvolla
huhtikuu (2)
Pikkusisko ei halua autoa
Kehäteiden kamerat
maaliskuu (2)
Vakionopeudensäädintä etsimässä
Parhaat vinkit katsastukseen
helmikuu (2)
Skoda Felician ohittaminen
Naisautoilijat osa 2. - Mikon ja Akin salaisuus
tammikuu (1)
Rattiraivo: Calibra vs. 9-5 Griffin
2015 (41)
joulukuu (2)
Kaksi muistoa Alfa Romeosta
Pyyhkijänsulkia ostamassa
marraskuu (3)
Suomi-auton korruptio
Autonominen auto
Koeajossa: musta jää
lokakuu (3)
Jäteöljyä luonnossa
Heijastinliivimies
Vilkun lasi rikki huollon jälkeen
syyskuu (2)
Vedellä toimiva auto
Aja hiljaa
elokuu (3)
Mummo kolhi autoani parkkipaikalla
Lopetin haaveilemisen lentävistä autoista
Kitkarenkaat kesällä
heinäkuu (2)
Ystäväni Check Engine
Huoltokirja on valhe
kesäkuu (3)
Salaisuuksia ja tuoksuja
Minä, F1 ja Räikkösen visio
Nelipyörä (kevyt)
toukokuu (3)
Koeajossa: Johannan Lada
Kolari
Papa Swag
huhtikuu (20)
Miehuuskoe
Naisautoilijat
5 autoa jotka jokaisen autoilijan pitäisi kokea kerran elämässään
Katsastus
Navigaattori
Biltema
Tupakointi
Varashälytin
Jobbari
Lottovoitto
Reikä
Volvo-kuiskaaja vs. ajokoira
Kauhugalleria
Vielä kerran Alfa
Zen ja autoilu
Mestarin luona
Paronin hautajaiset
Lippulaiva
Paroni
Viimeinen Alfa
2014 (1)
syyskuu (1)
Romanssi

Katso suosituimmat vaihtoautomme juuri nyt!