Viimeinen Alfa

Viimeinen Alfa

Jaa sivu Viimeinen Alfa
Suodatettu avainsanalla rahoitus

Kuinka kohdata jobbari

lauantai 15.04.2017 Avainsanat: Autokauppa , Autokuume , Katsastus , Rahoitus , Saab 9-5

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Kevät on kuuminta autokaupan aikaa. Myyntipalstat pullistelevat keväisin erilaista tarjontaa kesän rientoihin. Monen tekee mieli päästä eroon raskaan talven jälkeen ajokistaan ennen kesää ja rientää kohti kesäisiä karkeloita uudella ja raikkaalla menopelillä. Tämä on aikaa, jolloin myös jobbarit aktivoituvat. Tilanne yksittäisten autonmyyjien kohdalla saattaa olla yhtä epätoivoinen kuin deittipalstalla, jossa kymmentä sinkkumiestä kohti on vain yksi nainen, kun hätäpäissään uuden auton ostaneille on jäänyt vanha auto käsiin, eivätkä tarjonta ja kysyntä kohtaa. Tämä on jobbareiden temmellyskenttää ja kulta-aikaa. Haluan nyt selvittää jobbarin tai jobbauksen konseptin.

Pohjimmiltaan jobbari on kuin kuka tahansa kauppamies, joka myy kalliimmalla kuin on ostanut. Tällä tavalla jobbari tavoittelee hiukan leveämpää elantoa. Jobbari ei ilkeyttään tai pahuuttaan osta halvalla ja myy kalliilla autoa, vaan inhimillisesti tavoittelee parempaa elämänlaatua, kuten hyvin moni muukin meistä.

Jobbarin tärkeimpiä ja ensimmäisiä tunnusmerkkejä ovat hyvin nopea yhteydenotto myynti-ilmoituksen jättämisen jälkeen. Jobbari tarjoaa nopeaa kauppaa käteisellä. Jobbari ei punnitse auton taloudellisuutta, huippunopeutta tai sisustan kangasmateriaaleja. Jobbarille on vain tärkeää saada hyvät kaupat nopeasti lukkoon, jotta myyjä ei ehtisi tulla toisiin ajatuksiin. Tärkeää on myös, ettei kilpaileva jobbari ehdi viedä muutamien satasien voittomahdollisuutta nokan edestä.

Käteiseen liittyvät lausahdukset ovat näiden ostotarjousten yhteydessä hiukan erehdyttävä sananparsia, jotka eivät tarkoita juuri mitään. Alkuperää on vaikea arvioi, mutta käteinen kliseenä elää edelleen jobbareiden ja muidenkin ostajien suussa. Käteismaksu tarkoittaa, että tavaran vaihtaessa omistajaa ostaja ei jää velkaa myyjälle. Käteismaksu voisi myös tarkoittaa, että ostaja ei ole tarjoamassa vaihdossa ruohonleikkuria, mopoa, polttopuita tai muutakaan irtaimistoa, vaan vaihdonvälineenä on pelkästään rahaa, jolla suoritetaan maksu kokonaisuudessaan samalla, kun tavara vaihtaa omistajaa. Käteisen ei siis välttämättä tarvitse olla seteleitä tai kolikoita, vaan verkkopankissa voi tehdä myös käteismaksun. Uskoisin kuitenkin, että jobbareiden tarjouksessa käteinen tarkoittaa lähes poikkeuksetta juuri kahisevaa ja kilisevää.

Jobbarin ottaessa yhteyttä antaen melkein häpäisyltä kuulostavan ostotarjouksen suosittelen pohtimaan tilannetta rauhallisesti menettämättä hermoja. Voi kysyä itseltäsi, haluatko olla mestarimyyjä ja ehkä muutaman viikon odottamisen ja useiden renkaanpotkijoiden katselemisen jälkeen saada pari satasta enemmän vai päästä autosta eroon mahdollisesti jo samana päivänä huomattavasti alhaisemmalla hinnalla mitä toivoit. Kumpikin ovat hyviä vaihtoehtoja riippuen tilanteesta.

Jobbarin ostajana siis tunnistaa salaman nopeista ostotarjouksista ilman suurempia kyselyjä ja harkintoja. Myyjänä jobbari on hiukan hankalampi tunnistaa. Ensiveikkauksella jobbarin voisi tunnistaa hiukan ylihintaisesta vanhemmasta autosta, mutta tosiasiassa yksityiset myynti-ilmoitukset ovat täynnä ylihintaisia ruttuhelmoja. Jobbari eroaa innokkaista sunnuntaimyyjistä siinä, että jobbarilla on aikaa odottaa, että autolle löytyy ostaja. Jobbarilla ei ole tulenpalava kiire päästä autosta eroon uuden jo nököttäessä pihalla eikä jobbari lankea alhaisiin tarjouksiin. Samalla tavalla kuin jobbari vaanii hyvää ostomahdollisuutta, jobbari vaanii myös oikeanlaista ostajaehdokasta. Jobbarille ei ole ongelma sivuuttaa renkaanpotkijat.

Keskusteluyhteyteen jobbarin kanssa päästyään jobbari on hyvä tarinaniskijä. Oman Saabini edellinen omistaja oli sairastunut vakavasti ja tarvitsi toisenlaista autoa. Saabini piti tulla jobbarille edustusautoksi, mutta remontin takia jobbarin piti luoda hiukan lisää rahaa myydessään Saab. Lähes varmasti täyttä paskapuhetta, mutta myyntihetkeen sopivaa turinaa. Sivullinen olisi voinut nauraakin jutuille, mutta autokuumeinen käsittää kaiken kuulemansa totena myönteisessä valossa.

Mitä tehdä tapauksessa, jossa huomaat mahdollisesti olevasi jobbarin asiakkaana? Suosittelen vain ostamaan auton, jos tarjottu moottoriajoneuvo tuntuu omalta. Jobbarin etuna satunnaismyyjään on, että jobbari puunaa auton, korjaa pikkuviat pois sekä katsastaa auton tutulla katsastajalla. Se on ihan hyvä diili, vaikka helposti voikin kauppojen jälkeen katsoa maksaneensa käytettyyn autoon arvokkaan pikkuhuollon. Miellyttävä oma auto on kuitenkin aina käyttöarvoltaan enemmän kuin myyntiarvoltaan.

Jobbaria pidetään paheellisena osana suomalaista autokauppaa. Näen kuitenkin, että jobbari on olennainen osa suomalaista autonvaihtorumbaa eikä jobbaruudessa ole mitään syntistä. Jobbarit ovat olemassa vain ja ainoastaan, koska jobbareille on tarvetta. Jos ihminen haluaa päästä nopeasti eroon vanhasta autostaan, jobbari on vastaus tähän tarpeeseen. Autoliikkeethän eivät välttämättä ota vanhoja rutkuja vastaan edes vaihdossa, mutta jobbari voi kyllä haluta kokeilla onneaan autollasi. Jobbarit ovatkin eräänlaisia uhkapelureita. Jobbari tulee vain kokeneella silmällä heittämään noppaa autollasi, eikä siinä ole mitään henkilökohtaista.

Ministeri Berner ja lähivuosien suuri muutos

perjantai 20.01.2017 Avainsanat: Anne Berner , laki , liikennekaari , Rahoitus , Tieliikenne , tulevaisuus

Teksti: Arttu Lustig

Kuva: Kaisa Härö / Arttu Lustig

Ministeri Anne Bernerin liikenneverkon kehittämisajatusten taustalla täytyy olla jotain uskomattoman ihmeellistä. Helsingin Sanomien mukaan Berner lupasi, että uudistuksen aiheuttama muutos on suurempi kuin auton keksiminen[1]. Tämä lupaus on jotain mieltä räjäyttävää. Tunnustan kuitenkin heti alkuun, etten ole penaalin terävin kynä, mutta toisaalta en varmaan tylsinkään. Olen yrittänyt ottaa selvää, mitä tämä voisi tarkoittaa. Ongelmanani rajallisen ymmärryksen lisäksi on rajallinen aika, joka estää kaiken asiaan liittyvien seikkojen laajamittaisen tiedon omaksumisen. Uskon kuitenkin, että nykyisillä tiedoillani osaan arvata, mitä koko suuren kohun aiheuttamassa hankkeessa on oikeasti takana.

Mitä autoa suurempi muutos voisi tarkoittaa? Ensin pitää pohtia mitä auto yhteiskunnassa on tarkoittanut ennen ja nyt. Ennen autoa liikkuminen tavalliselle ihmisellä tapahtui pelkällä joko omalla tai eläimen lihasvoimalla. Liikkuminen nykyautoon verrattuna oli hidasta. Nyt vaatimattoman sadan kilometrin matkan taittamiseen meni ennalta arvaamattomasti aikaa, mutta matkaan kannatti varata tuntien sijaan päiviä. Matkaa vaikeuttivat, elleivät jopa estäneet vallitseva vuodenaika ja säätila. Matkaan piti mukaan ottaa myös varusteita ja ruokaa, jotta päivien matkasta selviäisi ilman ulkopuolista apua. Matkalla saattoi myös altistua lukemattomiin vaaroihin ilman, että apua olisi lähimaillakaan tarjolla. Tästä on tietenkin poissuljettu joukkoliikenneyhteydet kuten autoa ennen toimineet höyryjuna ja -laiva.

Viimeisen viiden- tai kuudenkymmenen vuoden aikana matkaaminen on saanut auton ansiosta scifimäisiä ulottuvuuksia vanhaan verrattuna, ihan jokaista kansalaista koskien. Nyt saman sadan kilometrin matkaaminen lasketaan tunneissa. Tämä lukema olisi jo järisyttävä verraten muutoksen nopeuteen. Matka-ajan lyhentymisen lisäksi auto on saanut meidät irtaantumaan myös vuodenaikojen ja sään vaikutuksesta matkaamiseen. Kovinkaan pakkanen ei estä sadan kilometrin matkaamista, vaan matka taittuu 20 asteen lämpötilassa auton sisällä. Sade ei myöskään kastele vaatteita eikä aurinkokaan paahda ilmastoinnin puskiessa viileää ilmaan sisätiloihin. Lisäksi monesti unohtuu, että autolla pääsee matkaamaan paikasta toiseen nopeammin kuin yksikään eläin koskaan aikaisemmin maapallon historiassa. Lisäksi autolla pystyy ottamaan vastaa törmäyksiä, jotka ovat totaalisen luonnottomia. Äärimmäisenä esimerkkinä on formula-auto, jolla voi törmätä seinään satojen kilometrien tuntivahdilla, ja kuski jatkaa välittömästi normaalia elämäänsä suihkun ja housujen vaihtamisen jälkeen. Tavalliselle autoilijallekin mukana kulkevalla viestintävälineellä saadaan nopeasti apua tarvittaessa paikalle. Tietenkin autoillessa voi sattua kaikenlaista eivätkä asiat etene ihanteellisesti, mutta autolla matkatessa on normina laajojen etäisyyksien tavoittaminen säiden vaikuttamatta kuskiin ja matkustajiin.

Ihanteellisissa lämpötiloissa ja kuivissa olosuhteissa jokainen ihminen Suomessa on pystynyt siis matkaamaan jo vuosikymmenien ajan. Tällä on ollut valtava vaikutus koko yhteiskuntaan niin hyvässä kuin pahassa. Nyt Bernerillä on jotain vielä mullistavampaa luvassa, kunhan vain hiukan yhtiöitetään. Tämä on vain henkilökohtainen arvaus, mutta veikkaan teleportaatiota. Ministeri Bernerillä on tarjota teleportaatio. Teleportaation on pakko olla syy uusiin järjestelyihin. Kohta pääsemme matkaamaan paikasta paikkaan nappia painamalla, mutta asiaa pidetään vielä hetken salassa. Maksan mielelläni autoilusta sen 500€ vuodessa lisää, jotta teleportaatio on kohta mahdollista.

Kolari

tiistai 19.05.2015 Avainsanat: Kolari , Rahoitus , viimeinen alfa

Teksti: Arttu Lustig

Kuva: Kaisa Härö

Joskus autoon kyllästyy vain niin paljon, että toivoisi joutuvansa kolariin. Ei siis sellaiseen kolariin, jossa turvavöihin jää kuskin jäljet, vaan sellaiseen, jossa kolahduksen jälkeen noustaan autosta pois, poltetaan savuke ja aloitetaan keskustelu kolarin syyllisen kanssa. Kolmion takaa ja parkkiruudusta poistuvat autot ovat olleet toivelistallani. Liikenneympyrä olisi mieluisin paikka ottaa vastaan kanssa-autoilija muutama sentti auton kyljestä sisään. Kolmion takaa tulevan auton voi joutua ottamaan vastaan kovalla nopeudella, mitä en halua. Auton sisällä tavarat voivat vaihtaa paikkojaan, pää voi liikahtaa epämiellyttävästi eikä naisten kiljunta lopu alle minuutissa. Parkkipaikalla taas vastaanotto saattaa tapahtua liian hitaalla vauhdilla, jolloin kolhua ei pysty erottamaan entisistä kunniamerkeistä. Sellainen saattaisi jäädä pohdituttamaan pitemmäksi aikaa.

Haluan kolarin mediumina. Haluan kylkeen ryttyistä peltiä, joka sulkee oven lopullisesti. Haluan kohti kanttikiveä etenevän sivuttaisliikkeen, jonka voimasta rengas siirtyy paikoiltaan. Haluan syyttömyyden sekä kolarin toisen osapuolen epätoivoiset selitykset, kehotukset unohtaa tapahtunut sekä yrityksen päästä pälkähästä lahjoittamalla minulle muutaman satasen.  Sellaisen kolarin minä haluan.

Naiseni onnistui kerran ansaitsemaan uuden auton, kun kolmion takaa tuli toinen auto kylkeen. Soitin isälleni kolarin jälkeen. Isäni kysyi nopeasti alkuun, että kävikö naiselleni mitään. Kerroin, että silmälasit olivat tippuneet jalkatilaan eikä muita ollut kyydissä. Isä onnitteli hyvästä tuurista, ja kertoi, että tulisimme saamaan kaupan päälle vielä uuden autonkin. Autokorjaamon mieskin oli samaa mieltä isäni kanssa ja sanoi, ettei autoa tulla korjaamaan. Saimme samanlaisen auton, mutta uudemman, vähemmän ajetun ja suuremmalla koneella. Se oli hyvää tuuria. Naiseni tosin jonkin aikaan tarrautui oven käsitukeen jokaisen kolmion kohdalla, mutta se ei ajoani haitannut.

Joskus kelpaisi ihan rehellinen ojaan ajaminen. Minusta ei ole kuitenkaan miestä sellaiseen. Nykyään en edes laita ovia lukkoon. Toivon, että joku vain varastaisi autoni. Ehkä joku yö olen onnekas ja joku humalainen lähtee autollani ojan pohjalle päättyvälle huviajelulle. Ehkä humalainen olisi vielä rahakas humalainen ja korvaisi autoni ja vähän enemmänkin morkkiksen alaisuudessa. Mahdollisuudet eivät ole suuret, mutta ovat kuitenkin olemassa.

Minulla on parempikin suunnitelma. Aamupäivästä eläkeläismiehet lähtevät ajelulle. Useasti olen väistänyt heitä risteyksissä, liikenneympyröissä sekä parkkipaikoilla. Väistämisen syynä on ollut joko aikataulullisesti sopimaton hetki kolarille, tai sitten auto on ollut vielä liian uusi ja rakas suuremmille ulkoisille muutoksille. Joskus olen ajatuksissani vaistomaisesti väistänyt sopivalla hetkellä kohti tulevaa autoa, vaikka aikataulullisesti minulla olisi ollut yhdelle kolarille tilaa. Sellainen on hetken painanut mieltä.

Ensi viikolla voisi olla toisin. Kirjoitan kalenteriini päivämäärän kohdalle: kolari aamupäivällä. Tilaisuuden osuessa kohdalla sulkisin silmäni, puristaisin kovempaa ratista ja hymyilisin vakuutusyhtiön liikevaihdon myötäisesti papan työntäessä minulle rahaa uuteen autoon. Tilaisuudesta pitäisi kuitenkin olla täysin varma, koska voisin joutua kuuntelemaan papan ihmettelyä siitä, miksi ajan silmät kiinni hymyillen päin liikennemerkkiä.

En tietenkään voisi tehdä mitään sellaista. Pitää olla jotain kunnioitusta autoa kohtaan. Autolla on paljon paineita ja stressiä joka päivä. Pitää lyödä kipinää oikeassa suhteessa säädettyyn ilman ja polttoaineen seokseen, kiihdyttää tuhansia kiloja oikeaan nopeuteen sekä pysäyttää samat kilot tarkasti haluttuun kohtaan. Sisään on rakennettu runsasmäärä erilaista elektroniikkaa, joita on pidettävä yllä samalla, kun yrittää ladata talteen uutta energiaa. Ei myöskään saa jättää matkustajia tien varteen huonona päivänä, kun kaipaisi eniten lepoa, koska se saisi auton omistajan näyttämään idiootilta. Autolla on paljon vastuuta ja se on yritettävä parhaansa päivästä päivään. Nyt kaiken tämän lisäksi pitäisi ottaa kylkeen toinen auto, jotta omistaja saisi rahaa uuteen autoon lähes vakuutuspetokselta kuulostavasta tempauksesta. En voi tehdä sellaista. En voi olla niin julma. Vien huomenna autoni autopesuun enkä pihistele kassalla.

Lottovoitto

torstai 02.04.2015 Avainsanat: Autokauppa , Koeajo , Rahoitus , viimeinen alfa , Volvo 740

Teksti: Arttu Lustig

Kuva: Eero Laitila

Naapuritalon mies kehui ostaneensa uusimman autonsa mustikoilla. Minunkin tekisi mieli uutta autoa, mutta ei ole mustikoita. Sen sijaan minulta löytyy toistaiseksi luottotiedot, joita naapuritalon mieheltä ei löydy. Kun katsastusmies oli antanut autolle tuomion, jonka perusteella auto oli parempi vain viedä romutettavaksi, naapuritalon miehen oli pakko kerätä ne mustikat. Mies täytti ämpärin toisensa jälkeen niin kauan, että rahat uuteen autoon oli koossa. Tämä on tarina vaihtoehtoisista rahoitusmalleista ja autokaupan kylmästä realismista.

Olin levoton ja hätäinen. Täytin kioskilla lottolapun, josta toivoin uuden auton evankeliumia. Naapurin mummo on elätellyt samoja haaveita lottovoiton tuomista mahdollisuuksista kuin minäkin, mutta ilman Internetiä paikallislehtien autotarjontaa seuraten. Erään kesäisen parkkipaikalla käydyn autoaiheisen keskustelun jälkeen teimme suusanallisen sopimuksen: ostamme toisillemme uudet autot, jos lotosta tulee täyspotti.

Arvontaa odottaessani valitsin netistä valmiiksi uuden autoni. Naapurin mummo saisi valita itse autonsa. Valitsin autoja varmuuden vuoksi kaksi, joista toinen olisi ulkomailta tuotu ja ainoastaan kesäkäyttöön tarkoitettu. Talvet auto viettäisi järven rannalla omistamani kelohonkamökin autotallissa.

Lottoarvonta oli turmiollinen. Tunnelma arvonnan jälkeen oli kuin olisi katsonut televisiosta ohjelmaa elämäntaparemonttista ja syönyt samalla pakastepizzaa. Lauantai-illan tappion jälkeen olin rehellinen itselleni sekä rahatilanteelleni. Päätin laittaa autoni myyntiin.

Halusin kauppatavarana olevan Volvon 700-sarjan hengessä olla alkukantainen. Kiinnitin myynti-ilmoituksen lyhyellä esittelytekstillä muutamalle kaupan ilmoitustaululle. Toinen puoli totuudesta tosin oli, että en yksinkertaisesti kehdannut laittaa nettiin ilmoitusta valokuvalla auton rumuuden takia. Autoni ulkokuori muistutti 24 vuoden suomalaisten maanteiden kyntämisen jälkeen lähinnä rokkarin kirpputorilta ostamaa vanhaa nahkatakkia. Karismaa ja ajanpatinaa oli levittäytynyt jokaiselle neliösenttimetrille. Vanhan koulukunnan lähestymistapa tuotti kaksi tiedustelua vanhanliiton autoilijoilta, mutta kauppoja ei kuitenkaan syntynyt.

Häpeästä huolimatta päätin laajentaa markkinoinnin maanlaajuiseksi. Otin kaksi kuvaa autostani ja laitoin nettiin ilmoituksen. Yhteydenottoja sain samana iltana. Sovin kahdesti koeajot, mutta kummastakaan ostajaehdokkaasta ei kuulunut mitään puhelun jälkeen. Ihmettelin ihmisten käytöstä. Miksi ihminen on ostamassa autoa, jos seuraavana päivänä ei enää olekaan? Kuinka vaikeaa voi olla ennustaa huomista tällaisessa asiassa? Tulin tulokseen, että autoni tiedoissa oli oltava jotain vialla. Vika oli noin 40€ verovelkaa ajoneuvoni kohdalla.

Maksoin verot yhteisön sanattoman paineen alla ja kerroin verottomuudesta ilmoituksessa. Puhelin alkoi taas soida. Lopulta puhelimen toisessa päässä kuului nuoren miehen ääni. Vastasin kysymyksiin autostani parhaani mukaan. Pystyin tosin vain kertomaan, mitä autoon oli korjattu minun aikanani sekä tarinat edelliseltä omistajalta. Auto muuten oli minulle täysi mysteeri, tulevasta en osannut kertoa mitään muuta kuin seuraavan katsastuksen ajankohdan. Sovimme ajan koeajolle.

Pihaan ajoi asiallinen harmaa Nissan jostain laman kulta-ajoilta. Autosta nousi kolme nuorta miestä. Hetken keskustelun jälkeen kävi ilmi, että henkilö, jonka kanssa olin käynyt kaikki keskustelut puhelimitse autostani, ei ollut ostamassa autoani. Nissan-kuskikin oli vain kuski. Autoani oli ostamassa mies, joka ei ollut puhunut mitään minulle koko aikana. Suomalaisen autokulttuurin metodi Mizaru, Kikazaru ja Iwazaru. Se oli tiimityöskentelyä itämaisen filosofian pohjalta.

Konepelti nostettiin ja moottoritilaa arvioitiin silmämääräisesti. Annoin avaimet ja autoni lähti koeajolle. Reissulta palattuaan koeajajat vahvistivat minulle, että auto oli toiminut niin kuin pitikin. Herrojen katseesta näki, että autokuume oli ajon aikana kroonistunut autokiimaksi. Mikään vika autossa ei olisi voinut heitä estää ottamasta tätä autoa itselleen. Ei haitannut, että yksi peileistä oli halki, lasipesuri toimi karmalla, bensamittari eli omaa psykoottista elämäänsä, kuskinpenkki näytti silmittömän katuväkivallan uhrilta, keskuslukitus toimi vain kuskin oveen, pelkääjän paikan ovessa oli pitkä ruosteinen naarmu ja takakontissa piilotteli uusi iskunvaimennin. Nuorten miesten oli kuitenkin saatava tämä auto. Tunnustan, että muuten auto toimi, mutta kehuja sille ei voinut antaa muusta kuin kilometreistä ja katsastuksen läpäisemisestä.

Ostaja ilmaisi halunsa saada auton omistusoikeuden itselleen ja löimme kättä päälle. Kaupat eivät kuitenkaan olleet koeajopäivänä mahdollista, koska ostajalla ei ollut ajokorttia vasta kuin ensi maanantaina. Ensimmäisenä mieleeni tuli, että tämä oli uusin kikka kieltäytyä ostamasta auto. Sovimme kuitenkin, että tulisivat seuraavalla viikolla uudestaan, kun ostajalla olisi ajokortti. Näin myös tapahtui, mitä pidin pienenä ihmeenä.

Minulla ei ollut enää autoa. Kättä päälle oli lyöty, rahat olivat vaihtaneet omistajaa ja paperit täytetty. Olin kärry ilman hevosta. Kieletön kitara. Olin kulissiavioliitto. Araljärvi. Tuulikaappi. Olin kaatuva puu kuuron edessä. Kuiva mustekynä. Kukkakimppu ilman miehisiä toiveita. Apostolin kyyti. Tammikuinen joulukuusi. Siipirikko sekä sitaatti Samuli Putron laulusta. Mikään ei toisi minua minnekään eikä kenellekään. Olin tilan vanki, muiden armoilla ja sattumusten varassa. Vain muut päättäisivät minne menisin ja mistä palaisin.

Tietoa blogista

Tervetuloa virtuaaliseen Esson baarin pöytään kuuntelemaan jännittäviä tarinoita ja outoja teorioita.

Blogin sisällysluettelo löytyy blogin tiedoista.

Yhteydenotot, ihailijaposti, väärät puhelinnumerot sekä osoitukset omasta paremmuudestaan bloggaajaa kohtaan osoitteeseen:

viimeinenalfa@gmail.com

Arkistot
2019 (7)
kesäkuu (1)
Koiranluu - Motonet-asento
toukokuu (1)
Autopesu - komea poika
huhtikuu (1)
Kuinka ostat edullisen auton
maaliskuu (1)
Neljä syytä olla käyttämättä turvavyötä
helmikuu (1)
Käytetty sähköauto - kauppakassi
tammikuu (2)
Ajokortti on turha
Ajoin kolarin - vakuutusyhtiö
2018 (15)
joulukuu (1)
Ajoin kolarin - vähän
marraskuu (1)
Jarrupalat
lokakuu (1)
Kesäromanssin loppu - auto telkkarilla
syyskuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 2.
elokuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 1.
heinäkuu (1)
Esittelyssä Mercedes-Benz E230 - Pelto-Väyrynen
kesäkuu (2)
Saab romuttamolle - hyvästi Saab
Haulikkohäät - ostin Mersun
toukokuu (1)
Syvien vesien Saab
huhtikuu (2)
JMK Ralliradio osa 3 - Ei pakkia
JMK Ralliradio osa 2 -rallireportteri Alfa
maaliskuu (2)
JMK Ralliradio osa 1 - Viimeinen Alfa radioshow
Katsastus - hylätty
helmikuu (1)
Urban Survivor
tammikuu (1)
Valohippa
2017 (18)
joulukuu (1)
Avaimet takakonttiin
marraskuu (1)
Tule katsastus kultainen
lokakuu (1)
Hirvet
syyskuu (2)
Kritiikkiä ja ehdotuksia Yleisradiolle
Bensa loppui
elokuu (1)
Koeajossa exän Rättäri
heinäkuu (2)
Formula 1 ja herrojen metkut Ferrarilla
Tipaton Jämsä - miksi bensa-asemalta ei löydy etanolibensaa
kesäkuu (1)
Liftari
toukokuu (2)
Näin vältät ylinopeuden
Maailma ilman suojateitä
huhtikuu (2)
Kuinka kohdata jobbari
Rakkauden renkaanvaihto
maaliskuu (2)
Rattiterapia
Raaka Diili
helmikuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - himo
tammikuu (2)
Ministeri Berner ja lähivuosien suuri muutos
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - mässäily
2016 (20)
joulukuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ahneus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - laiskuus
marraskuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - viha
lokakuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - kateus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ylpeys
syyskuu (1)
Moposokeus
elokuu (1)
Jäähyväiset Fiat Multiplalle
heinäkuu (2)
Liikaa unta Jaguarissa
Auton korjaamisen raskassarja
kesäkuu (3)
Poliisi alinopeudesta
Kuskina kesäyössä
Tuotearvio: kolme suomalaista tieuutuutta
toukokuu (1)
Wickholmin Volvolla
huhtikuu (2)
Pikkusisko ei halua autoa
Kehäteiden kamerat
maaliskuu (2)
Vakionopeudensäädintä etsimässä
Parhaat vinkit katsastukseen
helmikuu (2)
Skoda Felician ohittaminen
Naisautoilijat osa 2. - Mikon ja Akin salaisuus
tammikuu (1)
Rattiraivo: Calibra vs. 9-5 Griffin
2015 (41)
joulukuu (2)
Kaksi muistoa Alfa Romeosta
Pyyhkijänsulkia ostamassa
marraskuu (3)
Suomi-auton korruptio
Autonominen auto
Koeajossa: musta jää
lokakuu (3)
Jäteöljyä luonnossa
Heijastinliivimies
Vilkun lasi rikki huollon jälkeen
syyskuu (2)
Vedellä toimiva auto
Aja hiljaa
elokuu (3)
Mummo kolhi autoani parkkipaikalla
Lopetin haaveilemisen lentävistä autoista
Kitkarenkaat kesällä
heinäkuu (2)
Ystäväni Check Engine
Huoltokirja on valhe
kesäkuu (3)
Salaisuuksia ja tuoksuja
Minä, F1 ja Räikkösen visio
Nelipyörä (kevyt)
toukokuu (3)
Koeajossa: Johannan Lada
Kolari
Papa Swag
huhtikuu (20)
Miehuuskoe
Naisautoilijat
5 autoa jotka jokaisen autoilijan pitäisi kokea kerran elämässään
Katsastus
Navigaattori
Biltema
Tupakointi
Varashälytin
Jobbari
Lottovoitto
Reikä
Volvo-kuiskaaja vs. ajokoira
Kauhugalleria
Vielä kerran Alfa
Zen ja autoilu
Mestarin luona
Paronin hautajaiset
Lippulaiva
Paroni
Viimeinen Alfa
2014 (1)
syyskuu (1)
Romanssi

Katso suosituimmat vaihtoautomme juuri nyt!