Viimeinen Alfa

Viimeinen Alfa

Jaa sivu Viimeinen Alfa
Suodatettu avainsanalla naiset

Koeajossa exän Rättäri

torstai 10.08.2017 Avainsanat: 2cv , citroen , Naiset , rättisitikka , rättäri

Kuva ja teksti: Arttu Lustig

Lopulta exä antoi Rättärinsä lainaan koeajolle, vaikkakin pitkin hampain ja huolellisten neuvottelujen jälkeen. Lupasin hyvitykseksi tankata parilla kympillä. Exä saatteeksi taas lupasi olla vastaamatta seurauksista, jos onnistuisin tärvelemään auton. Vakuuttelin, että ei tarvinnut olla huolissaan, koska tiedän mitä olen tekemässä

Olihan muutenkin pakko koeajaa Rättäri, koska olin jo aikaisemmin kutsunut Rättäreitä automaailman muumimukeiksi, joiden hintaa ja ihmisten innostusta niitä kohtaan oli allekirjoittaneen vaikea ymmärtää. Ei kuitenkaan mitään Rättäreitä tai edes muumimukeja vastaan. Kauniita esineitä ovat molemmat. Mitäpä nainen ei muutenkaan uhraisi kauneuden eteen? Exän tapauksessa uhrattavana kauneuden alttarille olivat moottorin tehot sekä ajo-ominaisuudet.

Rättäri olikin juuri niin hirveä ajettavuudeltaan kuin muistin. Ensimmäisenä kauhistuksena oli lottokone, joka kantoi myös nimeä vaihdekeppi. Ilmeisesti sateenvarjon varresta kyhätty vaihdekeppi ei antanut mitään vihiä, mikä vaihde oli päällä. Pienen pätkä ajettuani olin pakotettu pysähtymään bussipysäkille tarkastaakseni kännykän avulla, miten tällaisen auton vaihteet vaihdetaan. Laskin samalla katon alas, jotta pääsisin nauttimaan kauniista kesäpäivästä.

Pienen harjoittelun jälkeen auto kulkikin jo jouhevasti eteenpäin ja maistelinkin ajo-ominaisuuksia. Tuulen vihmoessa korviin jousitus ja vietereillä tuetut penkit antoivat vaikutelman kuin olisin matkannut hetekalla merellä suurissa mainingeissa. Tämä oli ranskalaisten maajussien idea mukavuudesta toisen maailmansodan jälkeen. Mukavuus kaikessa käytöllisyydessään heille tosin tarkoitti, etteivät munat takapenkillä pääse hajoamaan kuljetuksessa  olivat ajo-olosuhteet sitten minkälaiset tahansa.

En saanut kiihdytettyä kahden sylinterin speedoa kahdeksaan kymppiin mitenkään, vaikka konepellin alta ohjaamoon kantautuvat moottorin äänet olisivat antaneet vihiä pikaisistakin maisemanvaihdoista. Pohdin pidellessäni tallaa pohjassa, että pärjäisikö Rättäiri mopoautolle kiihdytyskisassa 0-40 km/h.

Rättäri vaikeista ajo-ominaisuuksistaan huolimatta herätti ihmisissä huomiota positiivisella tavalla. Ajaessani pienen kaupunkimme keskustassa, jotkut ihmiset vilkuttelivat ja toiset vain katsoivat pitkään hymy huulilla. Vilkuttelin, näytin peace-merkkiä sekä nostin peukaloa pystyyn huomionosoituksina takaisin. Nyt hidas ja keinahteleva vauhti oli sittenkin paras nopeus, koska tunsin itseni miltein kuninkaalliseksi ohjattaessa Rättisitikkaan auringon paahteessa nahkatakkia vasten.

Ihmisten iloinen vastaanotto sai hermostuneisuuden epämukavuudesta, tai kauniimmin sanottuna vanhanaikaisuudesta vaihtumaan leveään hymyyn ja itsevarmuuteen. Päätin, että nyt voisi olla aika ottaa vanhan liiton autosta vanhan liiton kuvan. Rättäri kaipasi kaveriksi kuvaan tyrkkyä beibeä niukoissa vaatteissa nojaillen elämänjanoisesti konepeltiä vasten. En kuitenkaan viitsinyt lähteä uimarannoille etsimään bikiniin sonnustautunutta täti-ihmistä, vaan halusin hyvänmaun rajoissa katsastaa, jos kadulta löytyisi sopiva malli.

Lämpimänä päivänä etsintä oli kevyttä. Silmääni osui melkein heti tsirbula seisoskelemassa napakoru vilkkuen juuri vapaan parkkipaikan vieressä. Huitaisin Rättärin puolihuolimattomasti parkkiin ja huusin, että hei bööna haluaisiko neiti saada pienen mallintyön. Olisi hiekkatietä, latoa ja olkea suunpielessä roikkumassa. Nainen naurahti ja vilkutti takaisin. Naurahduksen lomassa seinustan pankkiautomaatilta kääntyi mies naisen luokse. Mies katsoi terävästi kohti ja kysyi naiselta jotain, josta en moottorin pörinän takaa saanut selvää. Mies oli jättiläismäinen. Olisin voinut käyttää ilmestystä kiipeilytelineenä ilman, että mies olisi ollut moksiskaan toimistani.

Pakokauhu valtasi mieleni. Runttasin sateenvarjonpäätä pakille. Vaihdelaatikko ja moottori rääkyivät kilpaa kuin harakka ja varis kesäaamuna eikä auto liikahtanutkaan. Runttasin vaihdetta silmään uudestaan ja uudestaan samalla, kun sivusilmällä näin jätin kävelevän hitaasti kohti. Mielessäni pyöri rukouksen ja täysin uusien kirosanojen kakofoninen sinfonia, kun vaihdekeppi pyöri tärisevässä kädessäni.

Mies lopulta nojasi kevyesti Rättäriä vasten ja lopetin yrittämisen. Enää ei kannattanut yrittää, koska mies varmaankin jaksaisi pitää kippoa paikallaan, vaikka peruutusvaihde lopulta löytyisikin. Mies nojautui kohti ja sanoi pehmeällä äänellä, ettei pidä ränklätä vaihteita, koska ne saattaa särkyä. Jätti kertoi joskus omistaneen myös Rättisitikan ja neuvoi, että pakin saa päälle, kun vain rauhallisesti kääntää nupin sojottamaan vasemmalle ja jämäkästi työntää varren pohjaan. Tein työtä käskystä. Vaihde asettui paikoilleen, nostin varovasti kytkintä ja auto työnsi itseään taaksepäin.

Ajoin suorinta tietä takaisin exälle. Exä ihmetteli, miksi tulin niin nopeasti takaisin ja kysyi, kuinka koeajo oli sujunut ja oliko auto kunnossa. Kerroin kaiken olevan hyvin eikä paljon kokeneelta automieheltä mene koeajossa pitkään. Muodollisesti kehuin vielä säätä sekä autoa ja valehtelin tankanneeni kympillä kiitokseksi.

Kuvan Rättäri ei liity tapaukseen sattuneesta syystä. Sille joka ensimmäisenä tunnistaa tämän televisiostakin tutun auton, saa palkinnoksi reippaudesta ja nokkeluudesta Autotie-tarran.

Liikaa unta Jaguarissa

keskiviikko 27.07.2016 Avainsanat: Jaguar , nainen ratissa , Naiset

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Tyttäreni ja mummuni kanssa päätimme tehdä pienen retken sukumme mökille. Kippasimme tyttäreni kanssa mummelin kotoaan kyytiin ja huristelimme kohti kesälaidunta muistellen vanhoja sekä arvioiden tulevia ja meneviä säätiloja. Aamupäivästä saapuessamme lähimökkien yhteiskäytössä olevalle pysäköintialueelle huomasimme jotain poikkeuksellista. Tavallisesti asiallisten mökkeilyautojen sijaan pysäköintialueella oli metsän armoilla uudehko Jaguar. Kenellä täällä päin on muka kertynyt massia päälle hienon Jaguarin verran, kun vuosikymmeniä mökeille oli saavuttu autoilla, joilla ei ole tarvinnut varoa oksia tai tienpintaan nousseita kiviä? Pikaisella kurkkauksella näytti, että kesäistä metsää heijastelevan lähes virheettömän Jaguarin maalipinnan takaa sisätilat olivat ahdettu täyteen vaaleaa nahkaa ja puupaneelia.

Olin hämmentynyt tästä vuosikymmenien autoharmoniaa rikkovasta näystä. Asetuttuamme aloillemme ja pientä purtavaa nautittuamme päätin käydä katsastamassa uudemman kerran tätä poikkeuksellista ilmestystä. Olihan myös mahdollisuus ottaa metsän suojissa kunnon katseet tuoreen Jaguarin sisätiloista välittämättä siitä, kertyisikö innostuksen kiihdyttämästä hengityksestä hiukan höyryä auton laseihin.

Saapuessani aikoinaan lihasvoimin keskelle hakkuuaukeaa kyhätylle pysäköintialueelle näin, että auton ympärille oli kertynyt housut, laukku, kumisaappaat sekä viinipönkkä. Astelin varovaisin askelin kohti ohuiden puiden, suurten kivien sekä villin heinikon keskellä oleskelevaa tumman vihreää Jaguaria. Ketään ei näkynyt tai kuulunut, vaikka ihmisen jälki näkyikin vahvasti auton ympärillä. Vain tuuli humisi puiden oksissa ja järvi liplatti kauempana. Auton viereen saavuttuani huomasin, että takapenkillä oli ihminen käpertyneenä. Säikähdin näkemääni ja poistuin rauhallisin mutta ripein askelin takaisin mökille. Kerroin tyttärelleni, että nyt hänelle olisi varattuna erikoistehtävä pysäköintialueella.

Vein tyttäreni pysäköintialueelle ja pyysin häntä katsomaan kunnolla Jaguarin takapenkille ja tulemaan takaisin, kun annan kädellä merkin. Jäin itse seisomaan mökille vievän polun päähän tarkkaillen tilannetta. Tytär teki työtä käskettyä ja huidoin kädelläni merkiksi häntä tulemaan takaisin. Tytär kertoi, että takapenkillä ilmeisesti nukkui nuori mies.

Noin tunnin välein kävin polun päässä katsastamassa, oliko tilanne muuttunut.  Jokaisella kurkkauskerralla Jaguar sekä huolettomasti levitetyt tavarat olivat edelleen koskemattomina paikoillaan. Päivän kääntyessä jo iltaan mummostani tuli levoton, koska koskaan ennen mökin parkkipaikalla uudessa Jaguarissa ei ollut kukaan nukkunut. Itseäni tilanne ei juurikaan vaivannut, mutta halusin antaa mummolleni mielenrauhan ja päätin rohkeasti mennä jututtamaan nukkujaa. Toisekseen pohdin, että auton sisällä ihmisellä saattoi olla jokin hätänäkin.

Saavuttuani Jaguarin viereen huomasin, ettei takapenkillä nukkunut nuori mies vaan nuori nainen. Koska toisten autoon ei saa koskea, päätin ottaa koirilta oppimani herätystekniikan käyttöön. Tuijotin intensiivisesti ja herkeämättä ikkunan läpi kohti nukkuvaa naista. Noin minuutin kestäneen voimakkaan katselemisen jälkeen nainen virkosi ja katseli unenpöpperössä takaisin tekemättä elettäkään. Heilautin kättäni tervehdykseksi ja nainen avasi oven. Ennen kuin ehdin sanoa sanaakaan, nainen tivasi vihaisena, miksi hiippailin keskellä korpea. Vastasin kipakasti naiselle, että tuo oli minun kysymykseni. Kerroin, että meillä on mökki aivan vieressä ja siellä mummoni on hyvin hermostunut, kun parkkipaikalla nukutaan hienossa autossa tuntikaupalla. Nainen kertoi, että heillä on myös mökki lähistöllä. Tilanne rauhoittui. Kysyin, oliko kaikki hyvin. Naisen mukaan kaikki oli hyvin. Sanoin, että minun puolestani parkkipaikalla saa nukkua autossaan, jos siltä tuntuu, mutta tulin vain varmistamaan kaiken olevan kunnossa. Nainen ei vastannut mitään, käänsi vain katseensa muualle. Sanoin palaavani takaisin mökille ja toivotin hyviä unia.

Hiukan myöhemmin palasin pysäköintialueelle. Jaguar sekä pysäköintialueelle levitetyt tavarat olivat kadonneet. Ehkä nainen lähti etsimään rauhallisempaa unisijaa. Ihmettelin myöhemmin tyttärelleni, mistä oli päätellyt autossa nukkuneen ihmisen olleen mies. Tyttäreni mukaan nuorilla miehillä on joskus pitkät hiukset. Kysyin, eikö naisilla ole useammin pitkät hiukset. Tyttäreni mukaan niin on myös nuorilla miehillä. Ehkä tyttärelläni oli haisu kokonaisuuteen. Keskellä metsää nukkuminen autossa on todennäköisemmin pitkähiuksisten nuorten miesten puuhaa.

Kuskina kesäyössä

maanantai 13.06.2016 Avainsanat: Naiset , Saab 9-5 , Tieliikenne

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi. Olin juonut illan aikana vain yhden pienen oluen, joten voisin toimia  loppuillanvieton kuskina. Olin mielissäni syntyneestä tilanteesta, koska mikään ei toisi kesäisempää tunnelmaa kuin hiprakkaisten naisten kyyditseminen lauantai-illassa. Halusin lyödä kaupat nopeasti lukkoon ja nojauduin vieressäni istuvan punapään tuolin selkänojaa vasten, jotta puheeni varmasti saavuttaisi kuulijan läpi juhlapaikan liian voimakkaalle säädetyn musiikin. Kerroin jämäkällä, mutta rauhallisella äänellä markkinointi-ihmisen elkein, että autoni on musta sekä varustettu voimakkaalla vee-kuusi-moottorilla ja valkoisilla nahkapenkeillä. Punapää nappasi mainospuheestani vaaleat nahkapenkit ja niiden avulla kannusti pöydän kahta muutakin naista lähtemään kyytiini.

Ilta oli raikas sekä alkukesän valoisa, kun kävelin kohti autoani kolmen naisen: brunetin, blondin ja punapään kanssa. Juhlapaikan parkkipaikalla brunetti naurunsekaisella kiljahdukselle julisti autoni olevankin vain Saab. Naiskööri sulloutui autooni ja pääsin kuskaamaan juhlatuulista naiskolmikkoa. Ensimmäisessä risteyksessä vilkun metronomin sykkeessä brunetti ihmetteli, mikä autossa haisee. Valistin, että tuoksu on vain Saabille ominainen haju eikä siitä kannata murehtia. Blondi pohti, oliko hajusta päätellen autoon joku joskus kuollut. Punapään mielestä autoon oli kuollut kuskin katu-uskottavuus, kun ajeli julkisesti tällaisella pappalaivalla. Brunetin mielestä se ei voinut pitää paikkaansa, koska ei sellainen asia voi kuolla, jota ei ole koskaan ollut olemassakaan. Brunetti vertasikin katu-uskottavuuttani tonttuun tai maahiseen, josta voi iskeä tarinaa, mutta tarinaan uskominen on kuulijan vastuulla.

Vaikka auto kulkikin asianmukaisesti tiellä, oli auton sisällä tilanne karannut käsistä. Komensin muutamaan kertaa kovaan ääneen hiljaisuutta lyöden kämmenpohjia rattia vasten, kuin kyseessä olisi oikea vaara. Sormea etupenkkien välissä heristellen perustelin, että kuskille täytyy antaa nyt ajorauha. Autoon laskeutui sanattomuus. Pienen hiljaisuuden jälkeen punapää pyysi, jos radioon voisi lisätä äänenvoimakkuutta vain sen verran, että kuskin puuskutus peittyisi. Tasasin hengitykseni ja tiedustelin, mihin anniskeluravintolaan olisimme matkalla. Yhtenäistä vastausta ei tahtonut syntyä ja jouduin ajamaan pienen kaupunkimme keskustaa ympäri ennen kuin naisväen välille saapui konsensus uudesta humalatilan nostatuspaikasta.

Juottolassa onnistuneen käsilaukkuvahdin viran jälkeen kuskasin ryhmämme nakkikioskille. Istuin Saabin konepelillä syöden lihapiirakkaa kahdella nakilla katsellen, kun brunetti ja punapää selvittelivät sivussa kahden kesken asioitaan sekä blondia, joka teki läheisempää tuttavuutta seiväshypyn piirinmestarin kanssa. Työstin pikaisesti ulkoravintolan antimen loppuun ja pyyhin suunpielestä maustekastikkeet kämmenselkään. Hihkaisin naisseurueelleni, että Saab on käynnistymässä ja jos mielii kyytiin olisi nyt tehtävä lähtöä. Blondi saapui käsikynkkää piirinmestarin kanssa ja perästä punapää ja brunetti kävelivät hitaasti autoa kohti toisille supatellen kuin salaisen palvelun jäsenet olisivat vaihtaneet tärkeää informaatiota. Saab oli niin täynnä kuin rekisteröintiote antoi myöten. 

Ilmastoinnin kohistessa aamuyön tunteina huomasin, että kaikki matkustajat olivat nukahtaneet. Jokaisen pää rötkötti omiin suuntiinsa kuin traagisessa elokuvakohtauksessa. En halunnut herättää heitä. Oikeastaan en jaksanut enää kuunnella heidän juttujaan. Ajoin suoraan omalle tutulle parkkipaikalle ja poistuin pikaisesti autosta kotiini jättäen juhlaseurueen autoon nukkumaan. Puolenpäivän aikaan herättyäni menin tarkistamaan, oliko autoni jo tyhjentynyt. Kaikki olivat onnistuneet poistumaan ja ilmeisesti kiitokseksi kyydeistä yksi ovista oli jätetty sepposen selälleen. Takapenkin jalkatiloista löytyi tyhjä siideritölkki ja kaulahuivi. En muistanut, että kenelläkään olisi ollut huivia, mutta käärin sen taiteilijan lailla kaulani ympärille. Kaulahuivi ja tyhjä tölkki saivat toimia korvauksena kulutetuista bensoista ja ajasta.

Pikkusisko ei halua autoa

tiistai 19.04.2016 Avainsanat: Autokauppa , Autokuume , Naiset , Tieliikenne

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Espoolaistunut siskoni on saanut opintonsa päätökseen. Opinahjona oli yliopisto, josta siukku valmistui kiitettävin arvosanoin oppilaitoksen asettamassa tavoiteajassa. Tämä tarkoitti, ettei opintojen aikana luuhattu töissä tai riehakkaiden opiskelijabileiden yhteydessä juotu olutta ja poltettu tupakkaa bussin takapenkillä. Olen luonnollisesti siskostani hyvin ylpeä, mutta oli kuitenkin otettava pikimmiten hänen kanssaan puheeksi eräs aikuisen ihmisen elämään olennaisesti liittyvä seikka: auto.

Siskollani ei ole autoa. Tämä puute on ollut hyvin ymmärrettävää opiskelijaelon aikana, joten päätin heti valmistumisuutisen kuultuani tiedustella, minkälainen auto hänellä on nyt kiikarissa työelämään siirtyessä. Siskoni ilmoitti silmiin katsomatta, ettei hän ole hankkimassa autoa. En ymmärtänyt vastausta. Kerroin, että voisin auttaa auton hankkimisessa, jos valikoiman laajuus tuntuu ylitsepääsemättömän hämmentävältä. Tunnen juurikatsastetut alle tonnin ritsat kuin omat taskuni, ja niistä varmasti löytyy ikimuistoinen ensiauto. Siskoni kiinnostus autoilun maailmaa kohtaan ei edes miedosti värähtänyt positiivisen puolelle avuntarjouksestani huolimatta. Hän ei tarvinnut apuani, koska hänellä ei yksinkertaisesti ollut avuntarvetta tämän asian suhteen.

Kehotin siskoani miettimään uudemman kerran ilman, että city-elämän nopeatempoiset muoti-ilmiöt antavat vaikuttaa. Valistin, että voit mennä haluamiisi paikkoihin ja sen lisäksi hankkiessa oman kuskin omaan autoosi voisit sikailla takapenkillä matkalla Turkuun päätymättä iltapäivälehtien otsikoihin. Tällä tavalla voisi nyt jälkikäteen saada kurottua kiinni ahkeruuteen tuhlattua villiä opiskelijaelämää. Toisekseen auton mukana saa myös lisää aina tarvittavaa varastointitilaa. Itseltäni takakontista löytyy mm. kengät, tyhjiä kivennäisvesipulloja sekä matto.

Eikä tässä vielä kaikki. Autossaan voi missä tahansa julkisella paikalla päästää kehostaan haluamansa äänen ilman, että kukaan ympärillä kuulee. Tirskuen kerroin esimerkin tästä mahdollisuudesta. Hurjina nuoruusvuosina olimme ystäväni kanssa huviajelulla, niin kuin nuoret miehet tykkäävät tehdä. Liikennevaloissa ystäväni valikoi ympäristöstä ihmisen, jolle hän huusi naamapunaisena mitä hirveämpiä solvauksia. Olin autonratissa kuolla nauruun, koska syyttömällä ja sivullisella jalankulkijalla ei ollut aavistustakaan, mitä törkeyksiä hänelle auton sisätilojen suojista huudeltiin. Siskoni kasvoilla ilme ei muuttunut hulvattomasta autotarinastani.

Sisko löi pöytään uuden kortin. Hän ei omien laskelmiensa mukaan tarvitse autoa. Työpaikalle busseja kulkee niin tiheästi, ettei edes aikatauluja tarvitse vahtia. Toisekseen työpaikka on niin lähellä, että polkupyöräkin kyyditsee, jos sää vain sallii. Mietin, että taustalla on oltava auton ostamisen estävä hirveä tragedia, josta siskoni ei uskalla puhua. Sanoin, että veljelle voi kertoa, jos elämässään on menossa vaikea kausi. Kysyin vakavana, onko sattunut sairastumista tai vastaavaa, joka estää auton ostamisen. Siskoni kertoi olevansa terve ja varmaankin elämänsä kunnossa. Vakavampana vaadin vastauksia kysymyksiin: oliko ajokortti vielä tallella sekä oliko niitä opintoja saatu oikeasti päätökseen. Rautalangasta siskoni väänsi vastauksen, että lasikatiska seisoisi taivasalla maksullisella parkkipaikallaan suurimman osan vuodesta, koska pääkaupunkiseudulla julkinen liikenne on melkein aina yksinkertaisesti helpompi liikkumisvaihtoehto, ja pelkästään vakuutusmaksuihin ja veroihin uponneilla rahoilla ostaa pirun monta bussilippua.

Esitin siskoni mieliksi ymmärtäväni, ettei auton omistaminen ole taloudellisesti järkevää hänen kotiseudullaan. Valtio on kuitenkin vuosikymmeniä tehnyt kovasti työtä sen eteen, että ihminen ja auto eivät koskaan ole taloudellisesti järkevä yhdistelmä, joten taloudelliset perustelut puolesta tai vastaan eivät sovi autoilun maailmaan. Ihmisen ja auton yhdistelmä vaatii hiukan vaivaa ja sydäntä, josta palkinnoksi saa kokemuksen jaetusta yhteisestä tilasta ja liikkeestä muiden autoilijoiden kanssa.

Jumalauta, aikuisella ihmisellä pitää olla auto, jotta ihmiset eivät ala ihmettelemään ja juoruilemaan selän takana.

Parhaat vinkit katsastukseen

torstai 10.03.2016 Avainsanat: Katsastus , Naiset , viimeinen alfa

Teksti: Arttu Lustig

Kuva: Kaisa Härö

Taas on se aika vuodesta, jolloin Saabini pääsee vuosittaiseen kuntotarkastukseen valtion suuresta armollisuudesta. Vuoden varrella olenkin pitänyt korvani höröllään kerätäkseni muiden parhaimpia vinkkejä ja poppakonsteja siitä, kuinka voi avittaa autonsa hyväksytyksi katsastuksesta ilman, että autolleen tarvitsisi tehdä mitään. Haluankin nyt jakaa kaikki keräämäni tiedot.

On aika, jolloin monet kertovat autonsa menneen läpi katsastuksesta, vaikka autonomistajalla olisi ollut sisässään tunne, ettei ajokulkine täyttäisikään kaikki valtion säätämiä laatuvaatimuksia. Tämä maaginen ajankohta on perjantai-iltapäivä. Useasta eri lähteestä olen kuullut, että perjantain iltapäivässä olisi kovimmankin katsurin pehmeä kohta, jolloin kaikki autot ovat tieliikennekelpoisia. Maalaisjärjellä ja yleisesti ihmisyyttä vasten peilaten tässä väitteessä voi olla perääkin.  Katsuri, niin kuin kaikki muutkin työtätekevät ihmiset, haluavat lähteä viikonlopun viettoon hyvillä mielin. Mikään ei loisi parempaa starttia viikonlopulle kuin ympärillä on joukko ihmisiä, joiden autot ovat juuri menneen katsastuksesta läpi. Itselläni ei ole kokemusta auton katsastamisesta perjantai-iltapäivällä, mutta moni tuntemistani autoilijoista on viime vuosina aktiivisesti suosinut perjantai-iltapäivää.

Lähin katsastusasema hylkää herkemmin kuin kaukainen katsastusasema. Olen saanut muutaman suosituksen hyvästä katsastusasemasta, jossa auto katsastetaan reilusti asiakas huomioon ottaen.  Tämä vain 50 kilometrin päässä sijaitseva katsastusasema on useamman henkilön mukaan varma veto viedä auto valtion hyväksyttäväksi varsinkin, kun katsastuksen hinta on sen verran edullisempi, että polttoainekulut tulevat juuri ja juuri tasan, jos muistaa ajaa taloudellisesti.

Naiset saavat autonsa helpommin läpi katsastuksesta kuin miehet. Tämän väitteen olen kuullut useammalta kuin yhdeltä naiselta. Väite ei ole siis miesten katkeraa valitusta hylätyn katsastuksen jälkeen, vaan naisten itsensä kertoma väite. Eräskin nainen erityisesti tehosti naisellisuuttaan tarkoitukseen sopivilla vaatteilla ja meikeillä, jotta auton mahdollisuuden täyttää valtion asettamat laatukriteerit täyttyisivät todennäköisemmin. Kirsikkana kakun päälle kuuluu, että raskaana oleva nainen saa kaikista helpoiten auton läpi katsastuksesta, koska siunatussa tilassa ihminen tarvitsee autoa kaikista eniten.

Yhteenvetona voisi ajatella, että tilausta voisi olla miehille suunnatulle applikaatiolle tai tekstiviestipalvelulle, joka puoli vuotta ennen katsastusta antaa miehelle muistutuksen, että nainen on viimeistään siitettävä, jotta katsastuksen aikaan naisen olemus olisi katsastukseen suosiollinen. Katsastusajan osuessa kohdalle mies lähettäisi viehkeisiin vaatteisiin puetun raskaana olevan naisensa polttoainekulut huomioon ottaen mahdollisimman kauaksi katsastamaan autoa samalla, kun itse jäisi viettämään perjantai-iltapäivää rauhallisin mielin lukien autoiluaiheisia blogeja.

Tämän tietopaketin jälkeen vain jäi mietityttämään voisiko vastaavista seitinohuista tornihuhuista saada kuun asennon tai radiossa matkalla katsastukseen soineen kappaleen sävellajin vaikutuksesta auton kuntoon katsastuksessa. Haluaisin myös tietää puolikuun tai viimeisessä kertosäkeessä ilmenevän modulaation negatiivisesta tai positiivisesta vaikutuksesta läpimenomahdollisuuksiin.

Tietoa blogista

Tervetuloa virtuaaliseen Esson baarin pöytään kuuntelemaan jännittäviä tarinoita ja outoja teorioita.

Blogin sisällysluettelo löytyy blogin tiedoista.

Yhteydenotot, ihailijaposti, väärät puhelinnumerot sekä osoitukset omasta paremmuudestaan bloggaajaa kohtaan osoitteeseen:

viimeinenalfa@gmail.com

Arkistot
2019 (2)
tammikuu (2)
Ajokortti on turha
Ajoin kolarin - vakuutusyhtiö
2018 (15)
joulukuu (1)
Ajoin kolarin - vähän
marraskuu (1)
Jarrupalat
lokakuu (1)
Kesäromanssin loppu - auto telkkarilla
syyskuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 2.
elokuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 1.
heinäkuu (1)
Esittelyssä Mercedes-Benz E230 - Pelto-Väyrynen
kesäkuu (2)
Saab romuttamolle - hyvästi Saab
Haulikkohäät - ostin Mersun
toukokuu (1)
Syvien vesien Saab
huhtikuu (2)
JMK Ralliradio osa 3 - Ei pakkia
JMK Ralliradio osa 2 -rallireportteri Alfa
maaliskuu (2)
JMK Ralliradio osa 1 - Viimeinen Alfa radioshow
Katsastus - hylätty
helmikuu (1)
Urban Survivor
tammikuu (1)
Valohippa
2017 (18)
joulukuu (1)
Avaimet takakonttiin
marraskuu (1)
Tule katsastus kultainen
lokakuu (1)
Hirvet
syyskuu (2)
Kritiikkiä ja ehdotuksia Yleisradiolle
Bensa loppui
elokuu (1)
Koeajossa exän Rättäri
heinäkuu (2)
Formula 1 ja herrojen metkut Ferrarilla
Tipaton Jämsä - miksi bensa-asemalta ei löydy etanolibensaa
kesäkuu (1)
Liftari
toukokuu (2)
Näin vältät ylinopeuden
Maailma ilman suojateitä
huhtikuu (2)
Kuinka kohdata jobbari
Rakkauden renkaanvaihto
maaliskuu (2)
Rattiterapia
Raaka Diili
helmikuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - himo
tammikuu (2)
Ministeri Berner ja lähivuosien suuri muutos
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - mässäily
2016 (20)
joulukuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ahneus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - laiskuus
marraskuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - viha
lokakuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - kateus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ylpeys
syyskuu (1)
Moposokeus
elokuu (1)
Jäähyväiset Fiat Multiplalle
heinäkuu (2)
Liikaa unta Jaguarissa
Auton korjaamisen raskassarja
kesäkuu (3)
Poliisi alinopeudesta
Kuskina kesäyössä
Tuotearvio: kolme suomalaista tieuutuutta
toukokuu (1)
Wickholmin Volvolla
huhtikuu (2)
Pikkusisko ei halua autoa
Kehäteiden kamerat
maaliskuu (2)
Vakionopeudensäädintä etsimässä
Parhaat vinkit katsastukseen
helmikuu (2)
Skoda Felician ohittaminen
Naisautoilijat osa 2. - Mikon ja Akin salaisuus
tammikuu (1)
Rattiraivo: Calibra vs. 9-5 Griffin
2015 (41)
joulukuu (2)
Kaksi muistoa Alfa Romeosta
Pyyhkijänsulkia ostamassa
marraskuu (3)
Suomi-auton korruptio
Autonominen auto
Koeajossa: musta jää
lokakuu (3)
Jäteöljyä luonnossa
Heijastinliivimies
Vilkun lasi rikki huollon jälkeen
syyskuu (2)
Vedellä toimiva auto
Aja hiljaa
elokuu (3)
Mummo kolhi autoani parkkipaikalla
Lopetin haaveilemisen lentävistä autoista
Kitkarenkaat kesällä
heinäkuu (2)
Ystäväni Check Engine
Huoltokirja on valhe
kesäkuu (3)
Salaisuuksia ja tuoksuja
Minä, F1 ja Räikkösen visio
Nelipyörä (kevyt)
toukokuu (3)
Koeajossa: Johannan Lada
Kolari
Papa Swag
huhtikuu (20)
Miehuuskoe
Naisautoilijat
5 autoa jotka jokaisen autoilijan pitäisi kokea kerran elämässään
Katsastus
Navigaattori
Biltema
Tupakointi
Varashälytin
Jobbari
Lottovoitto
Reikä
Volvo-kuiskaaja vs. ajokoira
Kauhugalleria
Vielä kerran Alfa
Zen ja autoilu
Mestarin luona
Paronin hautajaiset
Lippulaiva
Paroni
Viimeinen Alfa
2014 (1)
syyskuu (1)
Romanssi

Katso suosituimmat vaihtoautomme juuri nyt!