Viimeinen Alfa

Viimeinen Alfa

Jaa sivu Viimeinen Alfa
Suodatettu avainsanalla liikennevalvonta

Ajokortti on turha

perjantai 18.01.2019 Avainsanat: ajokortti , liikennevalvonta , poliisi , Tieliikenne , Tieliikennelaki , tulevaisuus

Kuva ja teksti: Arttu Lustig

Salskea nuori mies

Yhteiskunnan sähköistymisen ja tiukentuneiden säännösten henkilöllisyyden todistamiselle on tehnyt ajokortin asemasta hiukan kyseenalaisen. Viranomaisilla on jatkuva pääsy henkilötietoihin, joista ajo-oikeuden voi tarkistaa. Ajokorttia ei virallisesti voi käyttää henkilöllisyyden todistamiseen, vaikka ajokortti onkin virallinen asiakirja naamakuvalla. Tämä tilanne on tehnyt lompakon korttirallista kansalaisen kannalta hiukan sekavaa. Olisiko järkevämpää, että koko ajokortista fyysisenä asiakirjana luovuttaisiin ja merkintä ajo-oikeudesta löytyisi vain viranomaisrekisteristä?

Toisaalta ajokortin asema ei kuitenkaan ole aivan niin yksinkertainen pelkästään jo kulttuurisista syistä. Ajokortilla on edelleen merkittävä symbolinen arvo yhteiskunnassamme. Ajokortti merkkaa erilaisia ihmisen elämänvaiheisiin siirtymisiä, mutta myös elämänhallinnan onnistumisia ja epäonnistumisia. Ajokortti kertoo pienen palan ihmisen omasta historiasta, mutta on myös suora kontrolloinnin väline.

Ajotaitoa pidetään tärkeänä kansalaistaitona. Ajokortin saaminen on ollut pitkään nuorelle ihmiselle riitti uuteen elämänvaiheeseen samalla tavalla kuin avain omaan asuntoon muuttamisen yhteydessä. Nuori astuu kohti itsenäisen ja vastuullisen aikuisen elämää saadessaan ajokortin. Nuori aikuinen on vapaa kulkemaan ja menemään minne tahtoo varsinkin, kun ajokorttia on ollut mahdollisuus käyttää todistuskappaleena täysi-ikäisyydestä. Yhteiskunnan ovet ovat uusilla tavoin auki.

Aikuisiän toisessa päässä vanhukselle terveydentilansa takia menetetty ajokortti on myös merkkinä siirtymisestä uuteen elämänvaiheeseen. Ihmisen täytettyä 70-vuotta lääkäriltä pitää hankkia todistus siitä, että terveydentila on riittävän hyvä turvalliseen ajoneuvonhallintaan. Jos ikäihmisen kunto ei lääkärin lausunnon mukaan enää riitä ajoneuvon turvalliseen hallintaan, ajokortti on luovutettava takaisin viranomaiselle.

Ajokortin voi myös menettää aikaisemmin terveydentilan takia, mutta myös piittaamattomuudellaan tieliikennelakia kohtaan. Saamalla suuren rangaistuksen tai monta rangaistusta lyhyen ajan sisällä ajoneuvon kuljettamiseen liittyen ajokortin voi menettää määräajaksi osana rangaistusta.

Edellä mainituissa tapauksissa menetetään ajo-oikeus ja ajokortti luovutetaan viranomaiselle. Ajokortin menettäminen viranomaisten haltuun on symbolinen tapahtuma, jossa jotain hyvin konkreettista eli muovinpalanen henkilö- ja ajo-oikeustiedoilla luovutetaan viranomaisten haltuun. Henkilölle osoitetaan yhteiskunnan puolesta, ettei hän ole kykenevä vastuulliseen moottoriajoneuvon kuljettamiseen, vaikkakin ajokortin menettämisessä ei olekaan aina kyse henkilön vastuuton käytös.

Ajokorttia pidetään yleisesti pätevänä todisteena kortinhaltijan henkilöllisyydestä. Itsekin pidän, vaikka viranomaisten puolesta tulee selkeitä viestejä, ettei ajokortti ole virallinen henkilöllisyystodistus, vaan henkilöllisyyden todistamiseen on olemassa passi ja henkilökortti. Ajokortin roolina onkin siis vain todistaa ajo-oikeus, ja siis joissakin tapauksissa ajokortilla on mahdollisuus todistaa täysi-ikäisyys ja ehkä myös henkilöllisyys riippuen kenen kanssa asioi.

Viranomaisten sähköistyneiden asiapapereiden myötä voikin kyseenalaistaa ajokortin tarpeellisuus fyysisenä asiakirjana. Nyt ajokortti aiheuttaa vain sekaannusta.  Ajoneuvon asiakirjojakaan ei enää tarvitse säilyttää ajoneuvon mukana, koska viranomaiset saavat pelkän rekisteritunnuksen avulla tarvittavat tiedot ajoneuvosta. Unohtaen ajokortin kulttuurilliset merkitykset voikin rehdisti kysyä, mihin ajokorttia lompakon täyttäjänä oikeasti enää tarvitaan? Eikö pelkkä henkilöllisyystodistus tai passi riittäisi viranomaisille ajo-oikeuden todentamiseen? Onko ajokortilla sittenkin edelleen niin suuri kulttuurillinen merkitys, että sitä vieläkin tarvitaan?

Näin vältät ylinopeuden

maanantai 22.05.2017 Avainsanat: Anne Berner , liikenneturvallisuus , liikennevalvonta , nopeudenvalvontakamera , poliisi , Tieliikenne , Tieliikennelaki

Teksti ja kuvat: Arttu Lustig

Äskettäin ilmitulleen esityksen mukaan moottoritiellä saisi tulevaisuudessa sakot nopeuden ylitettyä nopeusrajoituksen yhdellä kilometritunnilla. Kyseessä olisi siis ylinopeudelle nollatoleranssi. Liikenneministeri Berner tosin ehti samalla viikolla kumoamaan ehdotuksen eikä pienestä ylinopeudesta ainakaan toistaiseksi tulla sakottamaan. Ehdotus kuitenkin nostatti esille lähes ikiaikaisen ongelman: auton ajaminen nopeusrajoituksen mukaan. Tämä näytti monille olevan ylitsepääsemätön haaste, mutta allekirjoittaneella on halpa ja tehokas ratkaisu tähän ongelmaan.

Suurimpana ongelmana nopeusrajoituksen toteutumisessa ihmisten mukaan on, että auton nopeutta on vain mahdoton säätää nopeusrajoituksen mukaisesti. Kulkuneuvon nopeus nimittäin hyvin helposti humpsahtaa nopeusrajoituksen yli ilman, että autoilija voi tilanteelle mitään. Joiden arkiautoilijoiden mukaan nopeuden pitäminen nopeusrajoituksen mukaisena vaatisi jatkuvaa nopeusmittarin tarkkailua. Tämä heidän mukaansa häiritsisi keskittymistä itse ajamiseen ja tätä myötä on vain turvallisempaa antaa auton nopeuden ylittää nopeusrajoituksen vaatima luku. Kaikkien onneksi kuitenkin niin että kulkuneuvon nopeus ylittää kuljettajan mukaan vain hiukan vallitsevan nopeusrajoituksen sääolosuhteet huomioon ottaen. Taajama-alueella auto kulkee siis hiukan yli sallitun taajamanopeuden ja moottoritiellä hiukan yli moottoritien nopeuksien. Onneksemme ongelmana ei ole, että auto liikkuisi aina yli moottoritienopeuksien vallitsevasta nopeusrajoituksesta välittämättä.

Viimeisen Alfan innovaatiohautomossa on kuitenkin löytynyt tehokas ratkaisu tähän ongelmaan. Ratkaisu jopa pieniin ylinopeuksiin löytyi käytännön elämästä. Ajaessani taajama-alueella autoletkassa, autoletkan seassa oli yksi poliisiauto. Koko autoletkalla oli mittarini mukaan ihailtavan tarkasti nopeus juuri nopeusrajoituksen mukainen. Tosin pieniä alituksia syntyi muutaman kerran. Tätä efektiä ei ole tapahtunut poliisin ollessa näkymättömissä, vaan autoilijoiden nopeudet samalla tieosuudella ovat olleet yli sallitun nopeuden.

Tämä tilanteen saattamiseen vallitsevaksi tarvitaankin tulostin, yksi A4-arkki, sakset ja sinitarraa tai läpinäkyvää teippiä. Kirjoituksen alla on kuva poliisiauton keulasta, joka tulostetaan paperiarkille. Tulostettu kuva leikataan siististi irti paperista. Tulostettu ja leikattu kuvat poliisiauton keulasta viedään autoon. Siististi leikattu tuloste poliisiauton keulasta kiinnitetään joko sinitarralla tai läpinäkyvällä teipillä ohjaamon sisällä sijaitsevaan taustapeiliin. Näin poliisin maagisesti nopeutta säätävä vaikutus saadaan autoon jatkuvaksi eikä nopeusrajoitus tule ylitetyksi koskaan. Auto kulkee mitä turvallisimmin ja sakkovapaasti tästä eteenpäin.

Innovaatiohautomossa ehdotettiin myös, että tuulilasiin voisi samalla tekniikalla kiinnittää kuvan nopeusvalvontakamerasta. Toimikunta kuitenkin hylkäsi esityksen, koska nopeusvalvontakameran kuva saattaisi aiheuttaa jatkuvia äkillisiä jarrutuksia ja tätä myöten auton pumppaavaa etenemistä riippuen mihin kohtaan autoilijan silmä kullakin hetkellä osuu ajaessa.

Toimikunnan mietinnön mukaan uusin innovaatio kiinnittää poliisiauton kuva taustapeiliin voi olla jopa sakkoa tehokkaampi säätämään auton nopeuden tarkasti nopeusrajoituksen mukaiseksi. Lisätutkimuksia ja -selvityksiä tosin vielä kaivataan ennen kuin innovaatio voidaan ottaa laajempaan käyttöön ja teolliseen tuotantoon. Toistaiseksi keksintöä saa käyttää ilman lisenssimaksuja oman harkinnan mukaan.

Tämän innovaation ansiosta nopeus pysyy aina sellaisten toleranssien sisällä ilman, että autoilija joutuisi vahtaamaan nopeutta jatkuvasti liikennettä vaarantaen. Autoilija voi kulkea tämän innovaation ansiosta tien päällä hiukan pienempi stressi ohimoillaan.

Rattiterapia

lauantai 11.03.2017 Avainsanat: liikennevalvonta , mopo , Mopoauto , mopoilu , poliisi , Tieliikenne , Tieliikennelaki , tulevaisuus

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Julkituodussa uudessa lakiesityksessä vanhat rikesakot poistuvat ja tilalle tulevat liikennevirhemaksut. Näiden uusien virhemaksujen seasta löytyy yksi huutava vääryys, joka koskee mopoilijoita. Päämäärättömästi mopoilevaa uhkaa 40€ liikennevirhemaksu. Päämäärättömästi ajeleminen on yksi moottoriajoneuvolla kulkevan ihmisen henkireikä. Päämäärättömästi ajelua voi kutsua myös toisella nimellä: rattiterapia.

Tavallisesti päämäärättömällä ajolla terapoidaan itseään iltaisin, kun elämäntilanne syystä tai toisesta tuntuu tukalalta. Viikonpäivällä ei ole kai väliä, mutta veikkaan, että sunnuntai on tälle toiminalle tavallisin päivä, kun tulevan viikon haasteet syöksyvät mieleen yhtenä suurena ja sekavana klönttinä. Asunnon sisällä kattovalaistuksen kelmeässä valossa seinät tuntuvat kaatuvat päälle ja tätä romahduksen vaaraa paetaan ratin taakse. Moottorin käynnistyttyä ja matkan alettua autoilijan sisään syntyy heikko tunne siitä, että olisi tekemässä asioiden eteen jotain. Ajo etenee vallattomasti ja rauhallisesti niin, että hiukan ennen risteystä tehdään pikainen päätös uudesta suunnasta tai sitten vain ajetaan tutuksi tullut rauhoittava lenkki.

Maisemien rullatessa ikkunoiden toisella puolen radio soi hiljaa taustalla kuin muistutuksena: vielä pyritään olemaan ainakin löyhänä osana yhteiskuntaa. Jossain vaiheessa saattaa yksinäisen ajelun keskellä syntyä kaipuu ihmisten pariin, jolloin suunnaksi otetaan tuttu huoltoasema. Huoltoaseman kahviossa kahvi seuralaisena voi aistia, että muutama muukin on mahdollisesti ottamassa pientä levähdystaukoa rattiterapiasta. Enimmäkseen katse hamuaa ikkunan läpi tyhjyyttä kuin löytääkseen vastauksen jostain äärettömästä. Toisinaan katseet äkillisesti kohtaavat kaltaisensa kanssa, mutta katseet erkanevat kuin säikähtäen sinne mistä tulivatkin. Kummallekin tulee kuitenkin tunne, ettei tilanteen kanssa olla yksin.

Huoltamon pihalla ajatuksetkin siintävät jo takaisin kohti kodin lämpimiä ja turvallisia nurkkia. Paluumatkalla radioon on tullut lisää äänenvoimakkuutta viihdyttämään hiukan kohollaan olevaa tunnelmaa. Kotona kaikki on kuitenkin ennallaan, mutta valaistus ei ole enää niin kelmeä ja seinätkin pysyvät ryhdikkäämmin paikallaan pienen ajelun jälkeen. Asioiden eteen oli siis tehty jotain pientä ja maagista ratin takana, eivätkä seuraavan viikon möröt enää laukkaa villisti puhdistettujen ajatusten seassa.

Autolla tämä edellä kuvattu rattiterapia olisi siis tulevaisuudessakin ilmaista, mutta mopolla nuorelle miehelle samasta toiminnasta annetaan maksullinen opetus. Nuoren harjoitellessa oman vaatimattoman arjen puristuksessa isojen ihmisten selviytymiskeinoja tuloksena on siis sakko, korjaan virhemaksu. Miksi yhteiskuntamme pitäisi olla näin julma ajatuksiaan ja mieltään puhdistavaa nuorukaista kohtaan? Miksi ei vain voitaisi antaa ikään katsomatta ihmisen punnita ajatuksiaan rauhassa moottoriajoneuvonsa kyydissä?

Virhemaksu millään kulkuvälineellä tehdystä päämäärättömästä ajosta on kuin saisi maksun, koska ei ollut tarpeeksi hyväntuulisen oloinen julkisella paikalla. Poliisi antaisi sakon mutruhuulelle samalla kehottaen hiukan hymyilemään, jottei kadun yleisilme pilaantuisi ja voitaisiin saada yleinen mielenrauha ulkomaiden ajattelusta Suomea ja suomalaisia kohtaan. Virhemaksuun peitelty terapiapalkkio mopoilijoille olisi vain yksinkertaisesti ja ehdottomasti väärin. Vaadin tasa-arvoa tässä suhteessa kaikille moottoriajoneuvoille. Pitää saada ajella rauhassa ilman päämäärää.

Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - mässäily

keskiviikko 18.01.2017 Avainsanat: kuolemansynti , laki , liikennevalvonta , poliisi , rikkaiden ylinopeussakot , Tieliikenne

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Syntiä ja paheellisuutta ei pääse edes oman auton suojissa karkuun, vaan antaessa synnille kahvan se voi viedä koko oven. Seitsemän kuoleman syntiä: ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, mässäily ja himo, ovat aina valmiina saattamaan kiusalliseen tilanteeseen, rikkomaan auton tai pilaamaan ajonautinnon kokonaan.

Kuudes kuolemansynti on mässäily, joka hienoisen savuiselta aromiltaan on vain herrojen herkkua. Suuressa maailmassa arabipohattojen jälkikasvu lennättää matkarahtina mantereelta toiselle tilaustyönä kullattuja Ferrareita, Maserateja ja Lamborghineja, jotta lomakohteessa olisi se tuttu ja turvallinen kulkupeli kotopuolesta. Vanhalla mantereella taas Boxteri-Porschet ja S Coupe-Mersut mätänevät lehtikasojen alle jonnekin kartanon pihan nurkkaan, koska vanhan auton eteen ei ole järkevää tuhlata aikaa. Aika on rahaa eivätkä vanhat urheiluautot ole ajantuhlaamisen arvoisia.

Suomessa asiat ovat toisin. Suomen erityislaatuisena puolena on aina ollut, ettei täällä maailman mittakaavassa ole rikkaita ihmisiä. Suomessa kaikki onkin hyvin suhteellista. Naapurin tontille ei tässä suhteessa kannata kurkata, vaan tämä synti pitää toteuttaa oman maan sisällä omilla erikoisilla järjestelyillä. Rikkaidenkin, siis Suomi-rikkaiden, pitää voida myös langeta näyttävään tuhlaukseen. Hätä on kotikutoiset keinot keksinyt nykypäiville.

Ongelma autojen suhteen nykypäivänä vain on, ettei kotoisilla rikkailla ole hyviä mahdollisuuksia mässäillä autoillaan. Syynä voivat olla edellä mainitut taloudelliset seikat, mutta myös pitkä talvi verottaa mahdollisuuksia. Suurimpana syynä kuitenkin on maailmanlaajuisen tietoverkon avautuminen koko väestölle ja kaiken autoon liittyvän tiedon valuminen jokaisen uteliaan saatavaksi. Varakkaat eivät päässeet herättelemään kateutta köyhemmissään ihmeellisillä ja harvinaisilla autoillaan, koska köyhemmät ovat jo ehtineet nähdä hienot autot videoilta ja artikkeleista. Rikkaan italialainen mestariteos saattaa ennemminkin herättää tervettä uteliaisuutta ja komeat äänet pakosarjasta saattavat saada kevyet aplodit. Ihmiset omalla tavallaan vain nauttivat, kun arvokas ja kaunis urheiluauto astuu katukuvaan. Kateudeton köyhä on kuitenkin rikkaan lankeemuksen este, kun loistoauto kadulla on vain näyttelykappale autonörteille. Hinnaltaan duunarin kymmenien vuosien palkkaa vastaavaa autoa ei nimittäin ole ostettu kadunmiesten iloksi, vaan auton tarkoitus olisi pitänyt olla vallan ja voiman osoitus ympäröivälle maailmalle eikä kollektiivisesti jaettu ilo ja huvi.

Onneksi meillä on ollut lähes sata vuotta vanha varaventtiili tällaisia suuria yhteiskunnallisia murroksia varten. Päiväsakkojärjestelmä eli sakotus tulojen mukaan antaa mahdollisuuden langeta pehmeästi mässäilyn syntiin autollaan, kun auto itsessään ei enää siihen riitä. Työläisen muutaman vuoden ansioita vastaavan määrän päiväsakkoja ylinopeudesta saatuaan varakas henkilö voi nimittäin ottaa yhteyttä Iltapäivälehteen ja kertoa saavutuksestaan ja ehkä ohi mennen mainita kulkupelin merkin ja mallin.

Iltapäivälehden sivuilla varakas muka vaikeroi surkeana karua kohtaloaan omistaa suuri omaisuus juuri Suomessa: on verotusta ja kateutta eikä ylinopeuttakaan voi ajaa ilman rangaistuksentuntua. Myötätuntoa Suomi-rikas ei kai juuri keneltäkään saa, mutta tuohtumusta kylläkin, mikä onkin koko näytelmän idea. Tuohtumuksen tahallinen aiheuttaminen on tämän syntiinlankeemuksen kova ydin. Varakas pääsee sakkojen varjolla herkuttelemaan kasvoillaan lehden sivuille tulot ja auto esillä. Näin menestymisellä saadaan aikaan kaivattua tuohtumusta ja kateutta. Työläinen voi verrata kalpeana omaa ylinopeussakkoa varakkaan sakkoon. Rikas mies tietää kuinka monessa paikassa tätä tehdään ja on hiljaa tyytyväinen sakkoonsa.

Maailmalla saatetaan ehkä ihmetellä suomalaista sakotusjärjestelmää, mutta täällä Impivaarassa tarvitsemme sitä pitääksemme korttitaloamme pystyssä. Rikas pääsee esittelemään lehteen rahojaan ja omaisuutensa suuri sakko tekosyynä, kadunmies pääsee samanaikaisesti vähän kadehtimaan ja olemaan vahingoniloinen herroille, ja valtion pohjaton kirstukin saa hiukan lisätäytettä. Kaikki voittavat hiukan omaperäisellä tavalla ja elämä hymyilee syntiinlankeemuksesta huolimatta.

Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - laiskuus

perjantai 09.12.2016 Avainsanat: jalankulkijat , liikenneturvallisuus , liikennevalvonta , Tieliikenne , Tieliikennelaki

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Syntiä ja paheellisuutta ei pääse edes oman auton suojissa karkuun, vaan antaessa synnille kahvan se voi viedä koko oven. Seitsemän kuoleman syntiä: ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, mässäily ja himo, ovat aina valmiina saattamaan kiusalliseen tilanteeseen, rikkomaan auton tai pilaamaan ajonautinnon kokonaan.

Neljäntenä kuolemansyntinä on laiskuus. Harmittomalta haiskahtava leppoisuus irrottaa tosiasiassa kuljettajan yhteisön konventioiden hellästä huomasta ja palauttaa tämän alkukantaiseksi eläimeksi.

Autoilun maailmassa laiskuus ilmenee kaikkine harmaansävyineen välinpitämättömyytenä. En tarkoita välinpitämättömyydellä pelkästään turvavälinpitämättömyyttä, vaan myös ylinopeutta huolimattomuuttaan tai muiden painostuksesta, auton huoltamisen laiminlyöntiä sekä auton ajamista vireystilan ollessa heikko. Laiskuus ilmenee haluttomuutena kunnioittaa itseään ja muita autoilijoina. Laiskuutta kuolemansyntinä voisi kutsua kansankielellä myös munattomuudeksi.

Myös valtiovalta liikennesuunnitteluun liittyvine ammattilaisineen voi langeta laiskuuden syntiin. Tästä esimerkkinä ovat satunnaisten koulujen ympärille ripotellut ”sinä ajat” -valo-opasteet. Sinä ajat -opaste ei ole liikenneviraston epäonnistunut kampanja ikään kuin herätellä autoilija siihen todellisuuteen, että hänen käsissään tosiaan on liikuteltavana toistatuhatta kiloa painava metallista ja muovista koottu hökötys, vaan nämä sinä ajat -opasteet kertovat autoilijan nopeuden. Nopeuden ollessa alle nopeusrajoituksen opaste palkitsee autoilijan hymynaamalla. Nopeuden ollessa yli nopeusrajoituksen opas rankaisee autoilijaa surunaamalla. Autoilijan ajaessa tarkalleen nopeusrajoituksen mukaan autoilija jää kokonaan ilman elektronista tarraa.

Voi olla, että syntiin langenneet liikennesuunnittelijat kuvittelevat, että koulujen ympärillä ajelevat autoillaan koululaiset. Asia ei kuitenkaan ole näin, koska harvoilla ympärillä olevien koulujen oppilailla on ajokortti. Lähinnä osalta lukion viimeisiä vuosia viettäviltä löytyy ajokortti, mutta monilla heistäkin lappu on mukana lähinnä todistamassa täysi-ikäisyyttä. Pahoin pelkään myös, että lukiolaisiin tällaiset elektroniset tarrat eivät tehoa. Ensimmäisten luokkien jälkeen tarrojen ja leimojen tehokkuus taitaa ihmisille inspiraation lähteenä loppua.

Asian voi ratkaista laiskottelematta, synnittä, ja halvemmalla. Kouluja ennen pystytetään tienposkeen selkeä nopeusrajoitusmerkki luvulla 40 ja alle teksti: ”koululaisia”. Tällä tavoin liikennesuunnittelijat ilmaisevat luottamuksen autoilijaa kohtaan. Jos luottamus autoilijaa kohtaan on menetetty ja taustalla löytyy tietotekniikkakansan innokkuus elektroniikkaa ja rahan keruuta kohtaan, niin sinä ajat -merkin kohdalle voisi pystyttää rehellisen nopeudenvalvontakameran. Elektroninen pönttö opettaisi ratin takana vaeltavaa orgaanista pönttöä ylinopeuden turmiollisuudesta salaman nopeudella. Kenen mieli voisi pahoittua ylinopeussakosta, jonka olisi laiskotellut koulun vierestä? Nyt tässä syntiin langenneessa välikausitakissa meillä on koulujen lähellä vain mittauspiste, josta voi tarkistaa kuinka paljon nopeusmittari mahdollisesti näyttää väärin.

Onni onnettomuudessa on, että näiden koulujen sisällä annetaan lapsille maailmanluokan opetusta, joka saa lapset toimimaan koulun ulkopuolella niin, etteivät herkästi jää auton alle. Opetuksen sanoma on taas sitä luokkaa, että autoilijaan pitää suhtautua kuin liikkuvaan robottiin, joka ei pysty tunnistamaan ympäristöään eikä säätelemään käyttäytymistään. Autot ovatkin nykyajan villieläimiä urbaanille liikkujalle. Syntiinlankeemuksen seurauksena on saavuttu infernaaliseen tilanteeseen, jossa taajama-alueella suojellaan autoilijoita jalankulkijoilta materiavahinkojen välttämiseksi.

Tietoa blogista

Tervetuloa virtuaaliseen Esson baarin pöytään kuuntelemaan jännittäviä tarinoita ja outoja teorioita.

Blogin sisällysluettelo löytyy blogin tiedoista.

Yhteydenotot, ihailijaposti, väärät puhelinnumerot sekä osoitukset omasta paremmuudestaan bloggaajaa kohtaan osoitteeseen:

viimeinenalfa@gmail.com

Arkistot
2019 (5)
huhtikuu (1)
Kuinka ostat edullisen auton
maaliskuu (1)
Neljä syytä olla käyttämättä turvavyötä
helmikuu (1)
Käytetty sähköauto - kauppakassi
tammikuu (2)
Ajokortti on turha
Ajoin kolarin - vakuutusyhtiö
2018 (15)
joulukuu (1)
Ajoin kolarin - vähän
marraskuu (1)
Jarrupalat
lokakuu (1)
Kesäromanssin loppu - auto telkkarilla
syyskuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 2.
elokuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 1.
heinäkuu (1)
Esittelyssä Mercedes-Benz E230 - Pelto-Väyrynen
kesäkuu (2)
Saab romuttamolle - hyvästi Saab
Haulikkohäät - ostin Mersun
toukokuu (1)
Syvien vesien Saab
huhtikuu (2)
JMK Ralliradio osa 3 - Ei pakkia
JMK Ralliradio osa 2 -rallireportteri Alfa
maaliskuu (2)
JMK Ralliradio osa 1 - Viimeinen Alfa radioshow
Katsastus - hylätty
helmikuu (1)
Urban Survivor
tammikuu (1)
Valohippa
2017 (18)
joulukuu (1)
Avaimet takakonttiin
marraskuu (1)
Tule katsastus kultainen
lokakuu (1)
Hirvet
syyskuu (2)
Kritiikkiä ja ehdotuksia Yleisradiolle
Bensa loppui
elokuu (1)
Koeajossa exän Rättäri
heinäkuu (2)
Formula 1 ja herrojen metkut Ferrarilla
Tipaton Jämsä - miksi bensa-asemalta ei löydy etanolibensaa
kesäkuu (1)
Liftari
toukokuu (2)
Näin vältät ylinopeuden
Maailma ilman suojateitä
huhtikuu (2)
Kuinka kohdata jobbari
Rakkauden renkaanvaihto
maaliskuu (2)
Rattiterapia
Raaka Diili
helmikuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - himo
tammikuu (2)
Ministeri Berner ja lähivuosien suuri muutos
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - mässäily
2016 (20)
joulukuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ahneus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - laiskuus
marraskuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - viha
lokakuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - kateus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ylpeys
syyskuu (1)
Moposokeus
elokuu (1)
Jäähyväiset Fiat Multiplalle
heinäkuu (2)
Liikaa unta Jaguarissa
Auton korjaamisen raskassarja
kesäkuu (3)
Poliisi alinopeudesta
Kuskina kesäyössä
Tuotearvio: kolme suomalaista tieuutuutta
toukokuu (1)
Wickholmin Volvolla
huhtikuu (2)
Pikkusisko ei halua autoa
Kehäteiden kamerat
maaliskuu (2)
Vakionopeudensäädintä etsimässä
Parhaat vinkit katsastukseen
helmikuu (2)
Skoda Felician ohittaminen
Naisautoilijat osa 2. - Mikon ja Akin salaisuus
tammikuu (1)
Rattiraivo: Calibra vs. 9-5 Griffin
2015 (41)
joulukuu (2)
Kaksi muistoa Alfa Romeosta
Pyyhkijänsulkia ostamassa
marraskuu (3)
Suomi-auton korruptio
Autonominen auto
Koeajossa: musta jää
lokakuu (3)
Jäteöljyä luonnossa
Heijastinliivimies
Vilkun lasi rikki huollon jälkeen
syyskuu (2)
Vedellä toimiva auto
Aja hiljaa
elokuu (3)
Mummo kolhi autoani parkkipaikalla
Lopetin haaveilemisen lentävistä autoista
Kitkarenkaat kesällä
heinäkuu (2)
Ystäväni Check Engine
Huoltokirja on valhe
kesäkuu (3)
Salaisuuksia ja tuoksuja
Minä, F1 ja Räikkösen visio
Nelipyörä (kevyt)
toukokuu (3)
Koeajossa: Johannan Lada
Kolari
Papa Swag
huhtikuu (20)
Miehuuskoe
Naisautoilijat
5 autoa jotka jokaisen autoilijan pitäisi kokea kerran elämässään
Katsastus
Navigaattori
Biltema
Tupakointi
Varashälytin
Jobbari
Lottovoitto
Reikä
Volvo-kuiskaaja vs. ajokoira
Kauhugalleria
Vielä kerran Alfa
Zen ja autoilu
Mestarin luona
Paronin hautajaiset
Lippulaiva
Paroni
Viimeinen Alfa
2014 (1)
syyskuu (1)
Romanssi

Katso suosituimmat vaihtoautomme juuri nyt!