Viimeinen Alfa

Viimeinen Alfa

Jaa sivu Viimeinen Alfa
Suodatettu avainsanalla liikenneturvallisuus

Ajoin kolarin - vähän

perjantai 21.12.2018 Avainsanat: Autokorjaamo , Kia , Kolari , liikenneturvallisuus , poliisi , Tieliikenne , Vakuutusyhtiö , Volvo C70

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Kolari oli jo hiukan odotettavissa uuden Volvoni kanssa. Uppoutuneena nahkapenkkien syleilyyn olin useasti risteyksissä joutunut tekemään äkkijarrutuksia ja väistöliikkeitä, kun kuin tyhjästä eteeni oli ilmestynyt auto. Syynä oli tuulilasin oikeanpuoleinen palkki. Palkki onnistuu hämmästyttävän hyvin peittämään risteyksissä oikealta puolelta tulevan liikenteen. Huomasin, ettei autokoulussa saadut vinkit liikutella yläkroppaa aktiivisesti risteyksiin saapuessa ratkaissut tätä ongelmaa.

Onnettomuus tapahtui siellä missä autokolarit tavallisesti sattuvat: lähellä kotia tutussa ympäristössä. Lauantaisena aamupäivänä olin menossa ostamaan ajovaloihin uusia polttimoita, kun toinen polttimoista oli menettänyt valaisukykynsä. Ajoin kiireettömästi tuttua hiekkatietä. Ensimmäisen kolmion kohdalla katsoin ensin vasemmalle: ei ristinsielua. Sitten huomattava mulkaisu oikealle: ei vieläkään auton autoa missään. Annoin auton liukua risteyksessä kääntäen samalla vasemmalle, jonka yhteydessä äkillisesti koko tuulilasin leveydeltä näin punaista autonkylkeä. Jarrutus, vaimea rusahdus ja arvelin polttimoiden ostamisen hiukan viivästyvän.

Laittaessani vaihteen pakille koko kehoni valtasi tärinä tämän karmean liikennevirheen takia. Rauhoitun nopeasti nähdessäni melkein säälittävän pienen lommon Kia-reppanan kyljessä. Käsillä olisikin spontaani bisnesneuvottelu, jossa valtit olisivat vastapuolen käsissä. Parkkeerasin autoni tiensivuun ja nousin autostani päästäkseni ihmettelemään tekosiani. Kiasta nousi vanhempi mies, jonka naama oli sävy sävyyn ohjastamansa auton kanssa. Ennen kuin edes ehdimme tervehtiä toisiamme, hihkaisin olevani syyllinen, koska tulin kolmion takaa. Miehen kasvolle laskeutui tyynempi ilme.

Tutkailimme kuskin kanssa pientä lommoa naarmulla. Autoon jäi odottamaan kaksi vanhempaa naista. Mies harmituksissaan kertoi, että auto oli kaksi päivää sitten saatu kuntoon edellisestä kolarista, ja nyt taas olisi korjaamoreissu edessä. Hetken pähkäiltyämme kokonaisuutta tulimme tulokseen, ettemme soita poliisia paikalle, kun tapaus oli niin selvä ja vahingot molemmin puolin enemmän henkisiä kuin fyysisiä. Toinen vanhemmista naisista oli miehen vaimo ja auton omistaja. Annoin tälle yhteys- ja henkilötietoni sekä pahoittelin tapahtunutta. Heidän yhteystiedoista en ollut kiinnostunut.

Päätin onnettomuuden jälkeen kaartaa kioskin kautta ostamassa hermoja lepuuttavia suitsukkeita. Kioskilla oli samaan aikaan Toto-lappua täyttämässä Juokslahden Saab-mafiasta Eero. Menin juttusille ja kerroin tapahtuneesta. Purkauduin sen verran, että olin hiukan huolissani taloudellisesti. Olin juuri saanut taloremontista mojovan laskun ja nyt pitäisi maksaa jonkun Kia-reppanan ovikin. Eero uteli, mitä omalle autolleni oli käynyt. Kerroin, että vain kevyt naarmu ja irronnen vilkunumpion työnsin takaisin paikoilleen. Sain kuulemma olla huoletta, koska mitään laskua ei tulisi, vaan makuutusmaksuni vain nousisivat joksikin aikaa. Olin helpottunut, koska en vielä tähänkään päivään mennessä ollut ymmärtänyt vakuutusmaksujen logiikkaa enkä muistanut edes maksun summaa, joten en varmaankaan edes huomaisi koko asiaa.

Tämä oli elämäni ensimmäinen kolari, joka ei ollut jäänyt kahdenväliseksi asiaksi, enkä ollut tietoinen, miten asiat tästä eteenpäin menisivät. Jäin odottamaan yhteydenottoa. Ottaisiko vakuutusyhtiö, poliisi tai joku muu seuraavaksi yhteyttä? Ehkä kukaan ei ottaisi yhteyttä. Vakuutusmaksut vain nousisivat ilman ilmoitusta. Pidin myös mahdollisena, etten kuulisi koko asiasta sen koommin.

Valohippa

sunnuntai 28.01.2018 Avainsanat: Bemari , Koeajo , liikenneraivo , liikenneturvallisuus , pitkät valot , rattiraivo , Tieliikenne

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Autoillessa useasti pelaan kolmea eri autoiluun liittyvää peliä: matikkapähkinää, musatietovisaa ja valohippaa. Matikkapähkinää pelataan tankatessa. Yksinkertaisuudessaan peli toimii niin, että tankatessa esimerkiksi 40€ kymmenen euron kohdalla arvataan nopealla päässälaskulla kuinka monta litraa tankkiin lopulta tulee bensiiniä. Musatietovisassa laitetaan klassista rock-musiikkia soittava radioasema päälle ja kanssamatkustajan kanssa veikataan sillä hetkellä soivan kappaleen esittäjä. Jos kumpikin tietää, niin toisen voi vielä yrittää voittaa tietämällä kappale, levy tai yhtyeen kokoonpano. Valohippaa taas pelataan pimeällä tiellä käyttäen pitkiä valoja vastaantulevien autojen kanssa. Autoilija, joka sammuttaa pitkät valot ensimmäisenä, on hippa. Tarkoitus on siis vain pitää pitkiä valoja päällä pidempään päällä kuin vastaantuleva autoilija.

Nyt vuosien kokemuksella valohippaa pelattuani sisälläni syntyi epäilys, että jotkut autoilijat eivät koskaan vaihda pitkiä valoja pois ensimmäisenä, vaan odottavat aina, että kohdattava auto vaihtaa pitkät valot ensin pois päältä. Jotkut autoilijat siis joko odottavat ikään kuin lupaa tai muistutusta muuttaa valotehoa, tai sitten ylpeys ratin takana ei vain anna periksi vaihtaa nöyryyttävästi ensimmäisenä valoja himmeämmälle.

Laitoin epäilykseni testiin. Yhden pimeän ja hiukan hiljaisemman tienpätkän päätin vaihtaa pitkät valot pois päältä vasta sen jälkeen, kun kohdattava autoilija vaihtaa. Voitinkin jokaisen valohipan tällä säälimättömällä ja eläimellisellä strategialla. Lopulta näin kuinka erään mäen takaa nousi suuri valokeila komeasti ylöspäin kuin alus ulkoavaruudesta olisi tekemässä nousua kohti paluumatkaan kotiplaneetalle.

Hiukan voitonvarmana jo tuijottelin tämän auton pitkiä valoja odotelle ajovalojen kirkkauden vähenemistä. Noin yhden sähkötolpan välimatkan päässä kohtaamisesta ymmärsin teoriani pitävän paikkaansa. Nyt edessäni oli se autoilija, joka ei ollut vaihtamassa pitkiä pois päältä ensimmäisen, mutta enkä ollut minäkään. Reilussa yhteishengessä kohtasimme siis toisemme valottomalla tiellä kummallakin pitkät valot päällä. Tätä kai voisi kutsua tasapeliksi. Oliko tasapeliin johtaneessa valohipassa toisen auton merkki mersu, audi vai bemari tai kuskina mies vai nainen, sitä en tiedä, koska oli niin julmetun kirkasta. Epäilykseni piti kuitenkin paikkaansa.

Valohippaa voi pitää hiukan järjettömänä ja jopa muiden autoilijoiden kiusaamisena, mutta leikissä pieni järjenhivenkin eikä hiven edes liity kuskin vireystilan ylläpitoon puuduttavassa pimeän ajossa. Jo autokoulusta muistan, kuinka varoiteltiin pimeällä kahden kohtaavan auton välille syntyvää pimeää katvealuetta, jos pitkät valot otetaan liian aikaisin pois päältä. Useat aikakausilehdetkin ovat kirjoitelleet juttuja tästä tiestöä riivaavasta ongelmasta. Itse en koskaan ole ymmärtänyt, milloin tämä ongelmallinen katvealue syntyy, vaikka valokeilojen kohtaamista olenkin yrittänyt tarkkailla.  Missä vaiheessa pitkät valot pitäisi ottaa pois, että liikenneturvallisuus olisi ihanteellista kuin istuminen kehonlämpimässä saunassa kypärä päässä. Autokouluun liittyneen opetuskirjallisuuden kuvat lintuperspektiivistä ovat auttaneet heikosti, kun itse olen aina sijoittunut maantasolle yrittäessäni ratkaista ongelmaa.


Tule katsastus kultainen

torstai 30.11.2017 Avainsanat: autohuolto , Katsastus , liikenneturvallisuus , tulevaisuus

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Ensi vuoden toukokuussa autojen katsastus muuttuu ja katsastustuotteeseen tulee monia uusia retrohenkisiä muutoksia. Kaikki päivitykset katsastukseen ovat parannuksia jo nykyiseen tuotteeseen. Mitään täysin uusia ominaisuuksia tuotteeseen ei ole tulossa. Yksi kohutuimmista päivityksistä on tehdä autosta tieliikennekelvoton toimimattoman rekisterikilven valon takia. Katsastustoimintaa valvovalle Liikenteen turvallisuusvirastolle on myös tulevaisuudessa mahdollisuus kehittää ja päivittää katsastusta ilman ulkopuolista konsultaatiota.

Pidän tästä uudistuksesta. Isot pojat ovat vetistelleet jo vuosia vanhoja hyviä aikoja, jolloin katsastus oli katsastus eikä mikään asiakaspalveluelämys. Itse olen monesti epäillyt vanhojen tarinoiden paikkaansa pitävyyttä ja legendaarisuutta, mutta nyt päivitetyssä mallissa tunnen, että pääsen mahdollisesti maistamaan tätä vanhan ajan herkkua.

Pientä haisua asiasta oletan itselläni olevan. Pikkupoikana tykkäsin käydä soitinliikkeissä pällistelemässä soittimia ja niihin liittyviä tarvikkeita muutama kolikko tasku. Käden osuessa ripaan otettiin syvä henkäys ja kerättiin rohkeutta, koska kaikista muista kaupoista poiketen olit menossa palvelemaan myyjää. Myyjä saattoikin olla hyvin hankala ja ilkeä palveltava. Näitä myyjäpalvelukokemuksia edelleen puramme tuttujen ja tuntemattomien kanssa.

Toivonkin, että uudet tiukennukset eivät jää vain paperille listaksi uusista hylkäysmahdollisuuksista, vaan myös tulevat myös osaksi katsastuskonttorin henkilökunnan asennetta, jotta päivitys tuotteeseen olisi kokonaisvaltainen. Ihanteena allekirjoittaneelle olisi, että asiakkaalle tehdään heti kättelyssä selväksi, että jo korjauskehotuksen saava ajoneuvo on omistajaltaan henkilökohtainen loukkaus katsastajaa kohtaan. Tällä tavalla saadaan asiakkaan selkä suoraksi odottaessaan tuomiota.

Laajempaa kokonaisuutta katsoessa on fiksua, että katsastus ei palveluna muutu ohjeistavaan ja valistavaan suuntaan, koska suomalaisella autokulttuurilla on suurempi missio. Suomessa ei ole vielä Euroopan vanhin autokanta, mutta tämä tavoite ei ole täysin saavuttamattomissa. Tiukennukset ja kaoottisuus katsastuksessa on yksi tehokas työkalu pitää vanhempi autokanta hyvässä kunnossa. Suomalainen käsityötaito autojen korjaamiseen pysyy myös väkevästi yllä, kun autoilija tutkii ja varmistelee autonsa jokaisen kolkan ennen kuin uskaltaa viedä kulkineensa tarkimpaan syyniin. Autoilijalla pysyy housut jalassa ja katsastus mielessä mahdollisesti jo tuoreen leimankin jälkeen.

Faktahan olisi, että jos vanhempia autoja katsastettaisiin harvemmin tai leväperäisemmin, nämä rakkineet mätänesivät sijoilleen alta aikayksikön eikä katsastuksesta tarvitsisi edes huolehtia, koska ruosteläjää ei saisi edes hinaamalla konttorille.

Toivon, että uudet tiukennukset eivät siis jää tähän. Olisi myös harmillista, jos nämä katsastukseen liittyvät innovaatiot leviäisivät sellaisten kilpailijamaiden kuin Latvialle tai Romanialle. Latvia ja Romania ovat onnistuneet pitämään autokantansa Suomea vanhempana, mutta eroa ei ole mahdotonta kuroa kiinni. Kuuba tietenkin painii aivan omassa sarjassa eikä Kuuban lukuja ole mahdollista saada kiinni.

Hiukan siis vanhan ajan Kekkosen ja Alvar Aallon henkeä niin saadaan autot pidettyä tymäkässä kunnossa kilpailijamaita kohti kirien ja autoilu miehekkäänä ja mutkattomana.

Hirvet

maanantai 30.10.2017 Avainsanat: Kolari , liikenneturvallisuus , Tieliikenne

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Kulunut syksy on ollut erikoista aikaa autoiluun ja ruokaan liittyen. Nimittäin koskaan en ennen ole nähnyt hirviä liikenteessä. Kuluneen syksyn aikana olen nähnyt ajaessani autoa hirviä kaksi kertaa. Kummalakin kerralla hirvet eivät olleet romanttisesti kaukana pellon reunassa tai metsähakkuualueella aamun sarastaessa, vaan keskellä hirvet ovat seisseet päivää aivan tien vieressä.

Ensimmäisen kerran näin asutusalueella kolme hirveä. En ollut olla uskoa silmiäni, kun keskellä päivää kolme majesteettista eläintä seisoskeli pomomiehinä kevyenliikenteenväylällä. Ensiajatukseni oli, että muutama hevonen olisi päässyt karkuun, mutta kauhukseni huomasin hevosten olevankin hirviä. Hiljensin heti vauhtia ja pysäytin autoni. Hirvijengi katseli hetken ympärilleen kuin etsiäkseen jotain, jonka jälkeen kolmikko marssi tien yli metsän siimekseen.

Toinen kerta sattui työmatkalla, jolloin olin jo kilometrien päässä taajamakeskuksesta keskellä harvaan asuttua aluetta. Emä ja vasa tuijottelivat hetken metsänreunan ja tienpientareen välissä matkaani kohti leveämpää leipää. Katseemme kohtasivat syvästi ja merkityksellisesti.

Kauhistuttavia kokemuksia olivat kumpikin kerta. Olen tähän asti lukenut hirvistä vain lehdistä ja nähnyt valtion karjan majailevan aidatuilla alueilla eläintarhassa. Nyt he tunkeutuivat arkeeni suurine naamoineen ja tikkuohkasine kinttuineen.

Tänä syksynä on tapahtunut myös jotain muuta, mitä elämässäni ei ole aikaisemmin tapahtunut, jonka epäilen vahvasti liittyvän edelliseen. Sain nimittäin haltuuni kimpaleen hirvenlihaa. Valmistin ensimmäistä kertaa elämässäni siitä omin kätösin herkullisen paistoksen, jonka nautin sienisalaatin ja perunamuusin kera. Mahtava uusi kulinaristinen kokemus.

Tämän aterioinnin jälkeen hirvet ovat ilmestyneet tienreunaan tuijottelemaan.

Pelkäänkin nyt, että näkemäni hirvet ovat tulleet varoittamaan tekemästä samoin uudestaan. Hirvillä saattaa olla suunnitteilla jopa kosto raakalaismaisesti tapetun lajitoverinsa puolesta, mutta selvisin täpärästi valppauteni ansiosta näillä kahdella kerralla. Illan pimeinä tunteina teekupin ääressä mietin, että tietävätköhän hirvet, että en tappanut heidän lajitoveriaan. Vai onko sillä edes heille väliä? Ovatko hirvet valmiita uhraamaan oman terveytensä tai jopa henkensä omiensa tulevaisuuden turvaamiseksi? En usko, että tähän saadaan koskaan vastausta.

Onneksi arkinen ruokavalioni on muusattuna sellaisten eläinten ruhoista, jotka ovat syntymästä kuolemaan asti visusti lukkojen takana tai rahdattu kaukaa ulkomailta. En kestäisi ratissa jatkuvasti vahdata tiereunassa väijyviä kanoja, lehmiä ja sikoja. Kanat olisivat vaikeampia seurattavia, koska pienen kokonsa ansioista pystyisivät piiloutumaan tienpenkkaan ennen kostohyökkäystä. Lehmät ja siat olisivat taas tragikoominen näky kömpelöine kehoineen toisin kuin ripeäkinttuiset hirvet, mutta onnistuvat tekemään autolleni tuhoja.

Hirvet olisivat tietenkin mukava luolamiehen elämästä inspiroituneen elämäntavan jatke, mutta en halua pelätä kostoa ratin takana. En välitä, kuka käyttämäni eläinkunnan tuotteet listii, kun itse en kuitenkaan sitä aio autonratissa tehdä.

Kritiikkiä ja ehdotuksia Yleisradiolle

maanantai 25.09.2017 Avainsanat: liikenneturvallisuus , Tieliikenne

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Juhlien jälkeen en jaksanut kuunnella enää musiikkia ajellessani takaisin kotiin. Korvani olivat altistuneet usean tunnin ajan äänekkäälle musiikille sekä kovaääniselle keskustelulle. Pimeitä teitä yksin ajellessani kohti kotia täysi hiljaisuus ei kuitenkaan ollut vaihtoehto, koska hiljaisuus saisi tuntemaan itseni yksinäiseksi. Halusin matkaseuraa vaikkakin jostain radiotaajuuksien takaa sellaisilta ihmisiltä, joka eivät välttämättä tienneet olemassaolostani tai matkastani kohti kodin lämpöä. Yleisradion pelkästään puheeseen keskittynyt radiokanava tuntui täydelliseltä vastaukselta yöllisen yksinäisyyden karkottamiseen.

Kymmenien kilometrien pimeiden reittien kyntämisen jälkeen pääni hiljalleen pehmeni. Vainoharhaisuus otti ajatukseni kolkkoon syleilyynsä ja radiosta kantautuva keskustelu sai uuden merkityksen. Liian monen kahvikupillisen hapattamat aivoni olivat varmat, että Yleisradio yritti suistaa ojaan niin minut kuin muutkin autoilijoita, jotka kehtasivat matkata viikonloppuyön pikkutunneilla ilman tekijänoikeuskorvausten alaisuuteen kuuluvaa ohjelmasisältöä.

Radio-ohjelman sisältönä oli nimittäin suomalaisten yritysten kaupankäyntiongelmat ulkomailla. Radio-ohjelma ei ollut suoralähetys tai pikauusinta kuluvalta viikolta, vaan nauhoite oli jostain 1990-luvun alkupuoliskolta. Tohtorishenkilö kertoi akateemisella kuivuudella ja fakkiuntuneella hartaudella, miltä asiat näyttivät tutkijan kammiosta tiirailtuna. Jokainen sana oli kuin tyrmäystippa, joka ääniaaltoja hyväksikäyttäen kulki korvakäytävän kautta suoraan käpyrauhaseen erittämään maksimaallisen määrän melatoniinia ja tätä kautta heikensi roimasti ajosuoritusta.

Tietenkin joku voisi väittää, että ohjelma on tarkoitettu niille, joilla on vaikeuksia saada unta ja kaipaavat sisältököyhää puhetta edistääkseen nukahtamista. Tämä olisi täysin kurantti argumentti jonain toisena viikonpäivänä, mutta kukaan ei ole huolissaan nukahtamisestaan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Yleisradiolla ei ollut mitään hyväntahtoista ajatusta lähettää sellaista ohjelmasisältöä sellaiseen kellonaikaan sellaisena viikonpäivänä. Täysin edesvastuutonta toimintaa nostaa tällä tavalla onnettomuusriskiä autoilijoiden keskuudessa.

Radiossa olisi vähintään pitänyt olla äänessä koomikot ja muut huumori-ihmiset kaskuttelemassa keskenään. Matka tällöin sujuisi hekotellen mutkasta mutkaan, kunnes kotiparkki asettuisi auton alle.

Kaikki järkevät ihmiset tietävät, että tehokkainta palvelus yölliselle liikenneturvallisuudelle olisi, että radiosta tulisi radioteatterin toteuttamana kylmäveristä kauhua. Kauhun pitäisi olla sellaisilla tavoilla toteutettu, ettei autoilija uskaltaisi nukahtaa vielä edes omassa sängyssään. Radioteatterin äänitykset olisivat vuodenaikaan sopivia sekä teemaltaan autoiluun liittyviä. Valoisina kesäöinä aiheina olisivat ufot ja sähköviat autossa. Pimeän aikaan aaveet ja eksyminen navigaattorin sekoamisen takia. Hiukan kilinöitä ja kolinoita ääniefekteinä aivan kuin autoon olisi tullut jokin vika sekoitettuina ilmoituksiin autoiluun liittyvien maksujen korotuksista. Tällainen saisi kovahermoisimmankin autoilijan valpastumaan ja valuttelemaan kylmän hien mukana kaiken melatoniinin paitansa kaulukseen.

Pääsin kuitenkin turvallisesti kotiin suistumatta tieltä. Matkalla laskelmieni mukaan oli tullut vastaan seitsemän autoa ja yksi ajoi hetken perässäni sekä tien yli juoksi kettu. En väitä, että näkkärin rapasakka tutkija olisi ollut täysin turha tai matka olisi ollut pelkkää kärsimystä. Olin nimittäin sänkyyn rojahtaessani nyt tietoinen, kuinka mahdollisesti toimisin, jos sattuisin aikakoneella joutumaan keskelle 1990-luvun alun ulkomaankaupankäyntiä.

Tietoa blogista

Tervetuloa virtuaaliseen Esson baarin pöytään kuuntelemaan jännittäviä tarinoita ja outoja teorioita.

Blogin sisällysluettelo löytyy blogin tiedoista.

Yhteydenotot, ihailijaposti, väärät puhelinnumerot sekä osoitukset omasta paremmuudestaan bloggaajaa kohtaan osoitteeseen:

viimeinenalfa@gmail.com

Arkistot
2019 (11)
lokakuu (1)
Eläköön rallienglanti!
syyskuu (1)
Tuomiopäivä - hopeareunus katsastuksessa
elokuu (1)
Ei kenenkään beibe - parkkipaikka ilman sääntöjä
heinäkuu (1)
Koiranluu - Tämä ei ole sen arvoista
kesäkuu (1)
Koiranluu - Motonet-asento
toukokuu (1)
Autopesu - komea poika
huhtikuu (1)
Kuinka ostat edullisen auton
maaliskuu (1)
Neljä syytä olla käyttämättä turvavyötä
helmikuu (1)
Käytetty sähköauto - kauppakassi
tammikuu (2)
Ajokortti on turha
Ajoin kolarin - vakuutusyhtiö
2018 (15)
joulukuu (1)
Ajoin kolarin - vähän
marraskuu (1)
Jarrupalat
lokakuu (1)
Kesäromanssin loppu - auto telkkarilla
syyskuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 2.
elokuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 1.
heinäkuu (1)
Esittelyssä Mercedes-Benz E230 - Pelto-Väyrynen
kesäkuu (2)
Saab romuttamolle - hyvästi Saab
Haulikkohäät - ostin Mersun
toukokuu (1)
Syvien vesien Saab
huhtikuu (2)
JMK Ralliradio osa 3 - Ei pakkia
JMK Ralliradio osa 2 -rallireportteri Alfa
maaliskuu (2)
JMK Ralliradio osa 1 - Viimeinen Alfa radioshow
Katsastus - hylätty
helmikuu (1)
Urban Survivor
tammikuu (1)
Valohippa
2017 (18)
joulukuu (1)
Avaimet takakonttiin
marraskuu (1)
Tule katsastus kultainen
lokakuu (1)
Hirvet
syyskuu (2)
Kritiikkiä ja ehdotuksia Yleisradiolle
Bensa loppui
elokuu (1)
Koeajossa exän Rättäri
heinäkuu (2)
Formula 1 ja herrojen metkut Ferrarilla
Tipaton Jämsä - miksi bensa-asemalta ei löydy etanolibensaa
kesäkuu (1)
Liftari
toukokuu (2)
Näin vältät ylinopeuden
Maailma ilman suojateitä
huhtikuu (2)
Kuinka kohdata jobbari
Rakkauden renkaanvaihto
maaliskuu (2)
Rattiterapia
Raaka Diili
helmikuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - himo
tammikuu (2)
Ministeri Berner ja lähivuosien suuri muutos
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - mässäily
2016 (20)
joulukuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ahneus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - laiskuus
marraskuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - viha
lokakuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - kateus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ylpeys
syyskuu (1)
Moposokeus
elokuu (1)
Jäähyväiset Fiat Multiplalle
heinäkuu (2)
Liikaa unta Jaguarissa
Auton korjaamisen raskassarja
kesäkuu (3)
Poliisi alinopeudesta
Kuskina kesäyössä
Tuotearvio: kolme suomalaista tieuutuutta
toukokuu (1)
Wickholmin Volvolla
huhtikuu (2)
Pikkusisko ei halua autoa
Kehäteiden kamerat
maaliskuu (2)
Vakionopeudensäädintä etsimässä
Parhaat vinkit katsastukseen
helmikuu (2)
Skoda Felician ohittaminen
Naisautoilijat osa 2. - Mikon ja Akin salaisuus
tammikuu (1)
Rattiraivo: Calibra vs. 9-5 Griffin
2015 (41)
joulukuu (2)
Kaksi muistoa Alfa Romeosta
Pyyhkijänsulkia ostamassa
marraskuu (3)
Suomi-auton korruptio
Autonominen auto
Koeajossa: musta jää
lokakuu (3)
Jäteöljyä luonnossa
Heijastinliivimies
Vilkun lasi rikki huollon jälkeen
syyskuu (2)
Vedellä toimiva auto
Aja hiljaa
elokuu (3)
Mummo kolhi autoani parkkipaikalla
Lopetin haaveilemisen lentävistä autoista
Kitkarenkaat kesällä
heinäkuu (2)
Ystäväni Check Engine
Huoltokirja on valhe
kesäkuu (3)
Salaisuuksia ja tuoksuja
Minä, F1 ja Räikkösen visio
Nelipyörä (kevyt)
toukokuu (3)
Koeajossa: Johannan Lada
Kolari
Papa Swag
huhtikuu (20)
Miehuuskoe
Naisautoilijat
5 autoa jotka jokaisen autoilijan pitäisi kokea kerran elämässään
Katsastus
Navigaattori
Biltema
Tupakointi
Varashälytin
Jobbari
Lottovoitto
Reikä
Volvo-kuiskaaja vs. ajokoira
Kauhugalleria
Vielä kerran Alfa
Zen ja autoilu
Mestarin luona
Paronin hautajaiset
Lippulaiva
Paroni
Viimeinen Alfa
2014 (1)
syyskuu (1)
Romanssi

Katso suosituimmat vaihtoautomme juuri nyt!