Viimeinen Alfa

Viimeinen Alfa

Jaa sivu Viimeinen Alfa
Suodatettu avainsanalla liikenneraivo

Valohippa

sunnuntai 28.01.2018 Avainsanat: Bemari , Koeajo , liikenneraivo , liikenneturvallisuus , pitkät valot , rattiraivo , Tieliikenne

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Autoillessa useasti pelaan kolmea eri autoiluun liittyvää peliä: matikkapähkinää, musatietovisaa ja valohippaa. Matikkapähkinää pelataan tankatessa. Yksinkertaisuudessaan peli toimii niin, että tankatessa esimerkiksi 40€ kymmenen euron kohdalla arvataan nopealla päässälaskulla kuinka monta litraa tankkiin lopulta tulee bensiiniä. Musatietovisassa laitetaan klassista rock-musiikkia soittava radioasema päälle ja kanssamatkustajan kanssa veikataan sillä hetkellä soivan kappaleen esittäjä. Jos kumpikin tietää, niin toisen voi vielä yrittää voittaa tietämällä kappale, levy tai yhtyeen kokoonpano. Valohippaa taas pelataan pimeällä tiellä käyttäen pitkiä valoja vastaantulevien autojen kanssa. Autoilija, joka sammuttaa pitkät valot ensimmäisenä, on hippa. Tarkoitus on siis vain pitää pitkiä valoja päällä pidempään päällä kuin vastaantuleva autoilija.

Nyt vuosien kokemuksella valohippaa pelattuani sisälläni syntyi epäilys, että jotkut autoilijat eivät koskaan vaihda pitkiä valoja pois ensimmäisenä, vaan odottavat aina, että kohdattava auto vaihtaa pitkät valot ensin pois päältä. Jotkut autoilijat siis joko odottavat ikään kuin lupaa tai muistutusta muuttaa valotehoa, tai sitten ylpeys ratin takana ei vain anna periksi vaihtaa nöyryyttävästi ensimmäisenä valoja himmeämmälle.

Laitoin epäilykseni testiin. Yhden pimeän ja hiukan hiljaisemman tienpätkän päätin vaihtaa pitkät valot pois päältä vasta sen jälkeen, kun kohdattava autoilija vaihtaa. Voitinkin jokaisen valohipan tällä säälimättömällä ja eläimellisellä strategialla. Lopulta näin kuinka erään mäen takaa nousi suuri valokeila komeasti ylöspäin kuin alus ulkoavaruudesta olisi tekemässä nousua kohti paluumatkaan kotiplaneetalle.

Hiukan voitonvarmana jo tuijottelin tämän auton pitkiä valoja odotelle ajovalojen kirkkauden vähenemistä. Noin yhden sähkötolpan välimatkan päässä kohtaamisesta ymmärsin teoriani pitävän paikkaansa. Nyt edessäni oli se autoilija, joka ei ollut vaihtamassa pitkiä pois päältä ensimmäisen, mutta enkä ollut minäkään. Reilussa yhteishengessä kohtasimme siis toisemme valottomalla tiellä kummallakin pitkät valot päällä. Tätä kai voisi kutsua tasapeliksi. Oliko tasapeliin johtaneessa valohipassa toisen auton merkki mersu, audi vai bemari tai kuskina mies vai nainen, sitä en tiedä, koska oli niin julmetun kirkasta. Epäilykseni piti kuitenkin paikkaansa.

Valohippaa voi pitää hiukan järjettömänä ja jopa muiden autoilijoiden kiusaamisena, mutta leikissä pieni järjenhivenkin eikä hiven edes liity kuskin vireystilan ylläpitoon puuduttavassa pimeän ajossa. Jo autokoulusta muistan, kuinka varoiteltiin pimeällä kahden kohtaavan auton välille syntyvää pimeää katvealuetta, jos pitkät valot otetaan liian aikaisin pois päältä. Useat aikakausilehdetkin ovat kirjoitelleet juttuja tästä tiestöä riivaavasta ongelmasta. Itse en koskaan ole ymmärtänyt, milloin tämä ongelmallinen katvealue syntyy, vaikka valokeilojen kohtaamista olenkin yrittänyt tarkkailla.  Missä vaiheessa pitkät valot pitäisi ottaa pois, että liikenneturvallisuus olisi ihanteellista kuin istuminen kehonlämpimässä saunassa kypärä päässä. Autokouluun liittyneen opetuskirjallisuuden kuvat lintuperspektiivistä ovat auttaneet heikosti, kun itse olen aina sijoittunut maantasolle yrittäessäni ratkaista ongelmaa.


Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - viha

maanantai 21.11.2016 Avainsanat: Biltema , liikenneraivo , rattiraivo , Saab 9-5

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Syntiä ja paheellisuutta ei pääse edes oman auton suojissa karkuun, vaan antaessa synnille kahvan se voi viedä koko oven. Seitsemän kuoleman syntiä: ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, mässäily ja himo, ovat aina valmiina saattamaan kiusalliseen tilanteeseen, rikkomaan auton tai pilaamaan ajonautinnon kokonaan.

Kolmantena kuolemansyntinä on nahan alle luikerteleva viha, joka paikalle saavuttuaan syövyttää pellit, sotkee ravalla juuri pestyn maalipinnan, puhkoo letkuihin reikiä ja valuttaa öljyä pitkin katua.  

Niin kuin harva meistä, en itsekään kuulu eturivin kivennakkelijoihin, vaan lankean juurakkoisella polullani toisinaan syntiin. Näin tapahtui jokin aika sitten, kun ajelin yli kymmenen auton letkan perällä kohti Jyväskylää. Jossain Korpilahden ja Muuramen välimaastossa taakseni ilmestyi tumman sininen uudehko Volkswagen Golf. Huomasin heti, että Golfin kuskilla oli hankaluuksia muodostaa turvaväliä ja peruutuspeilistä pystyikin vaivatta katselemaan Golfin ratissa kuskina toiminutta päälle puolivuosisataa vanhaa parrakasta herrasmiestä sekä hänen vierellään istunutta samanikäistä hatulla varustettua vaimoaan. Annoin perässä roikkumisen ja turvavälittömyyden anteeksi. Halusinkin auttaa lähimmäistä ja tein turvavälin heidän puolestaan. Painoin jarrua pehmeästi ja yhdessä Golfin kanssa ajonopeutemme putosi. Tämän perään painoin voimakkaasti kaasua ja niin liikennelain toivoma turvaväli oli muodostettu. Tätä avustusta jouduin toistamaan muutaman kerran.

Kissaa ja hiirtä hetken leikittyämme Golf kytki vilkkua vasempaan ja lähti ohittamaan. Pohdin, minne ukko oli aikeissa Golfinsa tunkea, kun kummatkin kaistat olivat täynnä. Vastaantuleva matkailuauto pakotti Golfin pikaisesti vetämään vilkkunsa oikealle. Edessäni Honda löi liinat kiinni, jotta ympäristö välttyisi matkailuautosta pursuavilta patjoilta, pyyhkeiltä, kertakäyttöastioilta ja muulta pienirtaimistolta. Golf oli nyt nokkelalla ohituksellaan päässyt kaksi autoa eteenpäin. Siihen Golf jäikin maalaisruuhkaan nieleskelemään ohitusvimmaansa ja nautiskelemaan uudemman kerran perässäroikkumisesta satunnaisesti kurkkien uusia mahdollisuuksia. Lopulta Golf koki armahduksen ja katosi näköyhteydestäni joitakin kilometrejä ennen Jyväskylää.

Keljon liikenneympyrässä huomasin taas olevani saman Golfin kanssa tekemisissä. Sisälläni synti kiehahti yli äyräiden ja lopulta valui liedelle. Monen ihmisen hengen vaarantamisella ukko autossaan oli kymmenien kilometrien matkalla saavuttanut kaistapäisellä ajollaan etua Saabin mitan verran. Päätin, että asia ei jäisi tällä kertaa tähän. Tiesin, että poliisille olisi turha soittaa, joten ottaisin poikkeuksellisesti ohjat omiin käsiini. Sijaisopettajan innolla antaisin tehtävänannon laiminlyönnistä purevan palautteen. Ukko saisi oivan henkilökohtaisen oppitunnin autoilusta ja käyttäytymisestä ihmisten seassa. Lähdin seuraamaan liikennetörttöä. Ajoin herkeämättä niin lähellä Golfia kuin pokerini vain antoi periksi, jotta Golfin kuski varmasti ymmärtäisi häntä seurattavan.

Muutaman kilometrin peräkanan jälkeen Golf kääntyi asuinalueen parkkipaikalle ja pysähtyi parkkiruutuun. Pysäytin oman autoni Golfin perään niin kiinni, ettei Bilteman kuvastokaan olisi mahtunut siihen väliin. Nousin autostani ja kävelin kohti vastustajaani kuin matadori. Mietin, kuinka ukon vaimokin olisi varmasti kanssani samaa mieltä ja yhtyisi saarnaani. Ukko saisi huutia niin vasempaan kuin oikeaakin korvaan. Sellaista pikasakotusta ei valtio pystyisi tarjoamaan.

Lähestyessäni kuskin ovea rummuttelin uhmakkaasti sormillani Golfin kattoa. Koputin napakasti kuskin oveen kaksi kertaa ja oven avauduttua riuhtaisin oven auki. Työnsin pääni oviaukkoon, mutta ennen kuin ehdin sanoa sanaakaan, huomasin autossa istuvan kaksi siistinoloista vaikkakin säikähtänyttä nuortamiestä. Pahoittelin mitä kohteliaimmin väärää autoa. Toinen miehistä hiukan värisevällä äänellä sanoi, että ei haitannut. Suljin hitaasti Golfin oven ja kävelin kädet taskussa takaisin Saabilleni.

Olin varmaankin ollut onnekas syntiinlankeemuksesta huolimatta. Oikean Golfin kuski olisi voinut ollut tekojen eikä sanojen mies ajotyylistä päätellen. Jos tilanne olisi eskaloitunut painiksi, niin sellaiseen minulta ei olisi löytynyt elämänkokemusta. Lopputulos olisi ollut sama, mutta olisin joutunut maasta käsin nahkatakki sotkeutuneena pyytelemään anteeksi samalla, kun satunnainen sivustakatsoja olisi tehnyt kännykällään videotallennetta vaikerruksestani. Viikkoja olisi joutunut kuulemaan niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin olevani Youtube-tähti. Muistutin itseäni, että keskityn taas ja ainoastaan vain omaan ajooni. Ympärillä muut autoilijat saavat ajaa vaikka katollaan takapuskurissa kiinni.

Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - kateus

maanantai 17.10.2016 Avainsanat: Autokauppa , Bemari , BMW , Fiat , kuolemansynti , liikenneraivo , Tieliikenne

Kuva ja teksti: Arttu Lustig

Syntiä ja paheellisuutta ei pääse edes oman auton suojissa karkuun, vaan antaessa synnille kahvan se voi viedä koko oven. Seitsemän kuoleman syntiä: ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, mässäily ja himo, ovat aina valmiina saattamaan kiusalliseen tilanteeseen, rikkomaan auton tai pilaamaan ajonautinnon kokonaan.

Toinen autoilun kuolemansynti uppoaa lämpimän veitsen tapaan kuumaan voihin, kun bemarikuskit sulattavat ympäriltään kateuden eltaantunutta rasvaa. BMW-kuskit autoilijaryhmänä saa kateuden synnin heräämään täyteen kukkaansa. Muutkin arkiautoilijat Mersuineen ja Audeineen ovat samalle pallille pyrkineet, mutta Bemari on tässä suhteessa ehdoton kuningas kylväessään runsaalla kouralla kateutta ympärilleen. Bemarikuski ilmiönä ja käsitteenä on vuosien saatossa luonut oman lähes myyttisen autoilijaryhmänsä, jonka luonteenpiirteisiin kuuluvat mm. röyhkeys, ylimielisyys ja piittaamattomuus yhteisistä säännöistä. On vaikeaa arvioida mistä ja milloin kateus BMW-kuskeja kohtaan sai alkunsa. Syntysija löytyy varmaankin siitä samasta muinaisesta Esson baarin pöydästä, jonka historiallisissa kokoontumisissa päätettiin lopullisina totuuksina myös automaattivaihteiston mahdottomuudesta talviolosuhteissa sekä Alfa Romeon jatkuvista korjaustarpeista.

Eikä ole sattumaa, että BMW on päätynyt nykyiseen asemaansa. Bemari on niin teknisesti kuin muotoilultaan aivan kansanautojen kirkkainta kärkeä vuosikymmenestä toiseen, ja tästä syystä auto viettääkin muutaman ylimääräisen hetken katsojan verkkokalvoilla. On vain kateuden syntiin langenneen harhakuvitelmaa, että Bemarit alituisesti sikailisivat liikenteen seassa. Todellisuudessa kukaan ei vain ole kiinnostunut kirjaamaan tilastomerkintää hiirenharmaiden Skodien tai Peugeotien pienistä ylinopeuksista tai perässä roikkumisesta ennen ohitustilannetta. Pieni punainen Fiat jostain 1990-luvulta onkin vain vitsikäs ohittaja ja kevyttä tyytyväisyyttä voi tuntea harvoin kohdattavan Maseratin ohittaessa.

BMW:n arjen loistokkuus herättääkin kateuden synnin, jonka pohjana on lopulta yksinkertaisesti tyytymättömyys omaan autovalintaan. Mikä muu kuin tyytymättömyys voisi äkkinäisesti puhaltaa hyvän ajotunnelma pois ratin ja penkin välistä? Maisemaan lipuva Bemari ei saatakaan hetkellisesti pelkästään muistuttaa heikosta valinnasta oman auton suhteen, vaan kaikista huonoista valinnoista elämässä. BMW tien päällä on kateelliselle kuin se ärsyttävä tyyppi, joka jaksaa kerrata siitä mitä teit humalassa eräänä huhtikuun lauantaina noin kymmenen vuotta sitten.

Syntisten ajatusten pilviverhossa on pieni reikä, josta bemarikuskin päälle paistaa armon valo. Kitkerien ja katkerien kateuden sanojen ja ajatusten seasta ei löydy lauseita, joissa bemarikuskia moitittaisiin huonoksi ja taitamattomaksi kuskiksi. Bemarikuskin ajovirheet katsotaan aina röyhkeyden ja ylimielisyyden tahallisiksi tuotoksi, mutta ei koskaan kuskin ajotaidon puutteiden, keskittymisen herpaantumisen, huolimattomuuden tai onnettomien yhteensattumien summaksi. Vihreiden kasvojen takaa löytyy siis salattu viesti, jossa kateellinen lopulta pitää bemarikuskia ihmisenä, joka hyvän auton valinnan lisäksi myös taitaa auton hallinnan.

Autoilijoiden sekaan siinnyttä syntiä voi täten käyttää myös hyödyksi. Jos pidät itseäsi taidoiltasi vaatimattomana kuskina, joka on häiriöksi muulle liikenteelle tai muuten olet auton ratin takana jatkuvasti huolissasi muiden mietteistä autoiluasi kohtaan, niin rohkaisen ostamaan oman Bemarin. Bemari on ratkaisu autoilun aiheuttamaan stressiin. Jos Bemarisi ei ole asettanut parkkiruudun tiukkoihin raameihin, muut ajattelevat, että bemarikuski on laittanut autonsa röyhkeästi sikaparkkiin. Jos Bemareinesi aiheutat jarruvalojen välkehdintää liittyessäsi liikenteen sekaan, muut ajattelevat, että bemarikuski ylimielisesti kuvittelee olevansa tieliikenteessä etuoikeutettu. Vastaavat tilanteet esimerkiksi Nissan Micralla katsotaan olevan yksinomaan kuljettajan syytä, mutta Bemarilla nämä esimerkkitilanteet ovat kaikkien bemarikuskien asenneongelman syytä. Bemarilla kaikki virheet liikenteessä jaetaan yhteisvastuullisesti kaikkien bemarikuskien kesken. Voit Bemarin ratissa olla rauhassa oma heikkoajotaitoinen itsesi ja kerryttää virheesi bemarikuskien yhteiseen pottiin. Bemarin omistajan ei tarvitse huolehtia tuntemattoman tulevan henkilökohtaisesti moittimaan ajotaitoja, vaan närkästynyt ottaa yhteyttä lähimpään omaan bemarikuskiinsa purkaakseen mielipahansa sekä kertoakseen uudesta tilastomerkinnästään.

Zen-Bemari – vihreyttä ja mielenrauhaa autoilun tyrskyissä.

Allekirjoittaneella ei ole eikä ole ollut Bemaria, mutta Saabeineni pystyn samaistumaan.

Poliisi alinopeudesta

maanantai 27.06.2016 Avainsanat: alinopeus , laki , liikenneraivo , liikenneturvallisuus , Nettikeskustelut , ohittaminen , poliisi , rattiraivo , Tieliikenne , Tieliikennelaki

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Tullessani kaupunkimme uimahallin kuntosalille huomasin, että paikalla oli kuntoaan kohottamassa myös tuttu poliisi, Elina, joka paikkakunnallamme toimii vanhempana konstaapelina. Näin, että tämä oli hetkeni päästä ammattilaisen kanssa puhumaan pelastajasta ja vapahtajastamme: alinopeudesta. Lain mukaan alinopeutta ei ole olemassa. Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen, koska ajamalla liian hitaasti voi liikenteessä myös töppäillä sakonarvoisesti. Lisämutkana kanssa-autoilijoiden suussa alinopeus pyörii vilkkaasti ja leimaavana käsitteenä ikään kuin se olisi virallisten tahojen säätämä termi. Näiden kaikkien seikkojen vuoksi halusin saada tavalliselta autoilijoita kaitsevalta poliisilta pikaisen lausunnon autoilijan hitauteen varsinkin, kun yksi paheistani liikenteessä on ollut nopeusrajoituksen reilu alittaminen.

Lähestyin vapaa-ajallaan toimintakykyään ylläpitävää poliisia ja pyysin mitä nöyrimmin puheenvuoroa saadakseni vastauksen muutamaan mieltäni askarruttaneeseen asiaan liittyen alinopeuteen. Elina laski käsipainot alas, ja sanoi suostuvansa vastaamaan pikaisesti muutamaan kysymykseen. Kysymyksen esitettyäni Elina katsoi hetken kaukaisuuteen ja vastasi, että koskaan ei ole kyse hitaasta ajosta, vaan siitä estääkö kuljettajan ajo liikennevirtaa kulkemasta sujuvasti. Jos hidas ajo tai syyttä jarruttelu estää muiden tiellä liikkujien etenemistä, voi kuljettaja päästä keskustelemaan virkavallan kanssa liikennekäyttäytymisestä. Elina lisäsi, että asia erikseen on tietysti vaikea ajokeli, johon nopeus on tärkeää suhteuttaa. Tiedustelin, kuinka usein kylillämme pysäytetään autoilijoita hitauden ansiosta. Elina tilastotieteili, että hyvin harvoin, ja merkittävästi alle nopeusrajoituksen ajavat kuljettajat ovat yleensä vanhuksia, jotka eivät vain jostain syystä uskalla ajaa kovempaa.

Kerroin tarinan, jonka perusteella epäilin, että tulin kerran poliisin pysäyttämäksi, koska ajoin runsaasti alle nopeusrajoituksen kuin bensapihein ja pelokkain papparainen. Tapaukseni eteni jotenkin näin. Olin ajamassa hiukan tuntematonta tietä ja poliisi oli ajanut pitkään perässäni kuin yksi muista ajoneuvoista. Muistin, että nopeusrajoitus vaihtuisi suurempaan jossain vaiheessa kyseisellä tiellä. Olin kuitenkin liian kiireinen seuratessani poliisin ajoa peileistäni, joten uskoin ohittaneeni liikennemerkin, jossa nopeusrajoituksen muuttumisesta ilmoitettiin. En ollut kuitenkaan varma, joten en uskaltanut nostaa nopeuttani, koska perässäni kuitenkin ajoi poliisi. Päätin ottaa varman päälle ja ajaa mieluummin reilusti alle nopeusrajoituksen kuin mahdollisesti runsasta ylinopeutta. Lopulta poliisiauton valot vilkahtivat ja aikani oli pysäyttää auto tienreunaan. Poliisi puhallutti, tarkisti ajokorttini ja toivotti hyvää päivän jatkoa. Elina arvioi tarinastani, että pysäyttämisen syynä saattoi olla hitaus, mutta ajoni on voinut myös kokonaisuutena näyttää epävarmalta tai muuten poikkeavalta.

Elina kertoi lopuksi salaisuutena, että joskus hän itsekin ajelee hissukseen Yariksella, mutta jonoa kertyessä taakse pysähtyy bussipysäkille antamaan kiireisimmille tilaa. Ei pidä provosoida muita tienkäyttäjiä hitaudellaan, vaan antaa tilaa, jos se vain on mahdollista, Elina ohjeisti. Kiitin ajasta sekä sanoista ja annoin poliisin rauhassa jatkaa kunnonkohottamistaan. Elinan sanoista valaistuneena järkeilin, että autoa pitää ajaa kuin suomalainen yleisurheilija kilpailee: teet parhaasi ja katsot mihin se riittää. Vaikka oikealta ja vasemmalta menisi ohi miten kovia suorituksia tahansa, ei saa antaa itsetunnon murentua ja yrittää epätoivoisia kikkoja. Keskitytään siihen omaan tekemiseen ja mennään tuloksellisempien edestä pois.

Tunnustan, että en saanut selventävää vastausta siihen, milloin vauhtia on liian vähän. Tämä vain johtui seikasta, ettei oikeaa vastausta ollut, vaan moitittava hitaus liikenteessä on tilanteesta ja poliisin näkökannasta kiinni. Ehkä ratkaisuna omalle kohdalleni vain on, että poliisin tai Yariksen osuessa horisonttiin painan varmuuden vuoksi hiukan lisää kaasua. Enhän haluaisi poliisin kuvittelevan, että ratissa olisi vanhus.

Teksti perustuu keskusteluun jämsäläisen poliisin kanssa. Tieliikennelaissa aiheesta löytyy lisää ainakin pykälistä 24 ja 25.

Rattiraivo: Calibra vs. 9-5 Griffin

torstai 14.01.2016 Avainsanat: Griffin , liikenneraivo , rattiraivo , Saab 9-5

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Naapuritalon äijä oli hankkinut itselleen uuden auton. Tällä kertaa uusi auto oli 90-luvun alun sininen Opel Calibra. Naapuritalon äijä oli luonnollisesti uudesta kulkuneuvostaan hyvin ylpeä. Edellisestä, vaikkakin lähes moitteettomasta autosta oli pitänyt päästä eroon, koska auto oli syksyn aikana vittuillut liikaa. Tarkemmin kyseessä oli ollut ovien lukituksen ja virtalukon tuottama jatkuva mielipaha, joka lopulta oli ajanut odottamaan sopivaa vaihtoyksilöä. Prosessi oli lopulta päättynyt siis siniseen Calibraan, jonka pitäisi luoda leveämpiä ja suorempia teitä tuleviin seikkailuihin.

Calibran tärkeimmät ominaisuudet naapuritalon äijän mukaan olivat automaattivaihteisto sekä valmistusvuosi ennen 2000-lukua, mutta suuret tehot ja ulkoinen näyttävyys tulivat kaupanpäälle. Valmistusvuoden oli tärkeä olla ennen 2000-lukua, koska ulosotto ei välitä näin vanhoista autoista. Voi olla, että ymmärsin väärinkin. Ehkä puhui auton arvosta. Kummassakin tapauksessa olisin Saabeineni myös turvassa, vaikka jättäisin laskut maksamatta. Loppukaneetiksi hyvien kauppojen ylistyksen jälkeen naapurintalon äijä kehui, että Calibra jättäisi kiihdytyskisassa Saabini kakkoseksi. Itse mietin mielessäni, että tällainen Calibra autona istuu vain kahdella penkillä verkkarit päällä urheilukisaa katsellen: Calibra on aikansa urheiluautojen kannustusauto. 

Myöhemmin ajaessani kauppaan lahjaksi saadut kokoa liian isot nahkahanskat natisivat puristuksen voimasta jalopuista rattia vasten ajatellessani väitettä Saabini jäävän toiseksi jollekin vanhalle Opelille. Oliko siinä Opelissa edes kierroslukumittaria? Saabissani oli sentään 90-luvun lopun kolmen litran veekutonen turbolla eikä ollut mikään 90-luvun alun Opel. Sydämistyin pahasti autoni vähättelystä, vaikka vähättely olikin esitetty uuden auton luoman huuman alaisuudessa. Ei kenenkään autoa tulla kasvotusten sanomaan hitaammaksi, tämä joko itse tiedostetaan tai annetaan olla.

Seuraavana päivänä päivystin ikkunan luona nähdäkseni naapuritalon äijän. Tehokas vakoilu tuotti tulosta ja naapuritalon äijä ilmestyi pihapiiriin. Otin roskapussin rekvisiitaksi ja kiiruhdin pihalle jututtamaan miestä uudemman kerran.  Pihalla kyselin, miten onnellisen uuden auton omistajalla elämä on sujunut ja onko urheiluauton omistaminen vielä kaduttanut. Äijän annettua lausuntonsa pohdin, ettei Saabini ehkä jäisi toiseksi kiihdytys kisassa Calibraa vastaan. Pienen sanallisen Saksa vastaan Ruotsi -ottelun jälkeen ehdotin, että ottaisimme kiihdytyskisan ja selvittäisimme väitteen todenperäisyyden. Naapuritalon äijä suostui, mutta halusi lisätä voittajalle palkinnon. Olisin tyytynyt tulokseen, mutta sovimme häviäjän ostavan voittajalle pullollisen kossua. Kisapaikaksi valittiin ehdottamani eräässä ylämäessä oleva ohituskaista. Calibra näyttäisi mahtinsa ohituskaistalla ja Saabini raapisi kohti kunniaa pitkin arkikaistaa. Kumpi selviytyy ensimmäisenä ohituskaistan loppuun, on voittaja.

Ajoimme peräkkäin kohti kisatatamia. Ylämäki näkyi ja painoin automaattivaihteistosta S-napin pohjaan ja kojelautaan syttyi sport-valo. Calibra oli jättänyt hajuraon omaa strategista kiihdytystään varten. Kiihdytyskaista tuli kohdalle ja painoin pehmeästi lisää kaasua. Calibra tuli rinnalle ja jalkani venyi lisää kaasupolkimen päällä. Olin aliarvioinut Calibran. Ehkä myyjä ei ollut puhunut pehmeitä myydessään Calibraa naapuritalon äijälle. Talla oli pohjassa, mutta sain vaivoin pidettyä Calibran Saabini vieressä. Vihdoin ohituskaistan loppu häämötti. Päästin jalan kaasulta painaakseni kevyesti jarrua ja Calibra sinkoutui ohitseni. Näin kuinka Calibra hyökkäsi hiljentämättä kohti peltimörköä, sytytti äkillisesti punavalot takakonttiinsa ja loput kirkas salamavalo pysäytti hetken paljastaen kaiken ympäriltään.

Pihassa onnittelin voittajaa, ja kysyin, oliko paikallislehti tilattu paikalle dokumentoimaan autokisaa. Naapuritalon äijä oli vaitonainen. Tunnustin, että Calibra oli oikea Saabin tappaja, ja ojensin voittajalle Alkon muovipussin kossulla. Äijä nosti miestäväkevämmän muovipussista, katsoi juomaa hetken ja poistui rappukäytävään sanomatta sanaakaan. Naapuruston nopeimman auton omistaminen on raskas taakka.

Tietoa blogista

Tervetuloa virtuaaliseen Esson baarin pöytään kuuntelemaan jännittäviä tarinoita ja outoja teorioita.

Blogin sisällysluettelo löytyy blogin tiedoista.

Yhteydenotot, ihailijaposti, väärät puhelinnumerot sekä osoitukset omasta paremmuudestaan bloggaajaa kohtaan osoitteeseen:

viimeinenalfa@gmail.com

Arkistot
2019 (7)
kesäkuu (1)
Koiranluu - Motonet-asento
toukokuu (1)
Autopesu - komea poika
huhtikuu (1)
Kuinka ostat edullisen auton
maaliskuu (1)
Neljä syytä olla käyttämättä turvavyötä
helmikuu (1)
Käytetty sähköauto - kauppakassi
tammikuu (2)
Ajokortti on turha
Ajoin kolarin - vakuutusyhtiö
2018 (15)
joulukuu (1)
Ajoin kolarin - vähän
marraskuu (1)
Jarrupalat
lokakuu (1)
Kesäromanssin loppu - auto telkkarilla
syyskuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 2.
elokuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 1.
heinäkuu (1)
Esittelyssä Mercedes-Benz E230 - Pelto-Väyrynen
kesäkuu (2)
Saab romuttamolle - hyvästi Saab
Haulikkohäät - ostin Mersun
toukokuu (1)
Syvien vesien Saab
huhtikuu (2)
JMK Ralliradio osa 3 - Ei pakkia
JMK Ralliradio osa 2 -rallireportteri Alfa
maaliskuu (2)
JMK Ralliradio osa 1 - Viimeinen Alfa radioshow
Katsastus - hylätty
helmikuu (1)
Urban Survivor
tammikuu (1)
Valohippa
2017 (18)
joulukuu (1)
Avaimet takakonttiin
marraskuu (1)
Tule katsastus kultainen
lokakuu (1)
Hirvet
syyskuu (2)
Kritiikkiä ja ehdotuksia Yleisradiolle
Bensa loppui
elokuu (1)
Koeajossa exän Rättäri
heinäkuu (2)
Formula 1 ja herrojen metkut Ferrarilla
Tipaton Jämsä - miksi bensa-asemalta ei löydy etanolibensaa
kesäkuu (1)
Liftari
toukokuu (2)
Näin vältät ylinopeuden
Maailma ilman suojateitä
huhtikuu (2)
Kuinka kohdata jobbari
Rakkauden renkaanvaihto
maaliskuu (2)
Rattiterapia
Raaka Diili
helmikuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - himo
tammikuu (2)
Ministeri Berner ja lähivuosien suuri muutos
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - mässäily
2016 (20)
joulukuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ahneus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - laiskuus
marraskuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - viha
lokakuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - kateus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ylpeys
syyskuu (1)
Moposokeus
elokuu (1)
Jäähyväiset Fiat Multiplalle
heinäkuu (2)
Liikaa unta Jaguarissa
Auton korjaamisen raskassarja
kesäkuu (3)
Poliisi alinopeudesta
Kuskina kesäyössä
Tuotearvio: kolme suomalaista tieuutuutta
toukokuu (1)
Wickholmin Volvolla
huhtikuu (2)
Pikkusisko ei halua autoa
Kehäteiden kamerat
maaliskuu (2)
Vakionopeudensäädintä etsimässä
Parhaat vinkit katsastukseen
helmikuu (2)
Skoda Felician ohittaminen
Naisautoilijat osa 2. - Mikon ja Akin salaisuus
tammikuu (1)
Rattiraivo: Calibra vs. 9-5 Griffin
2015 (41)
joulukuu (2)
Kaksi muistoa Alfa Romeosta
Pyyhkijänsulkia ostamassa
marraskuu (3)
Suomi-auton korruptio
Autonominen auto
Koeajossa: musta jää
lokakuu (3)
Jäteöljyä luonnossa
Heijastinliivimies
Vilkun lasi rikki huollon jälkeen
syyskuu (2)
Vedellä toimiva auto
Aja hiljaa
elokuu (3)
Mummo kolhi autoani parkkipaikalla
Lopetin haaveilemisen lentävistä autoista
Kitkarenkaat kesällä
heinäkuu (2)
Ystäväni Check Engine
Huoltokirja on valhe
kesäkuu (3)
Salaisuuksia ja tuoksuja
Minä, F1 ja Räikkösen visio
Nelipyörä (kevyt)
toukokuu (3)
Koeajossa: Johannan Lada
Kolari
Papa Swag
huhtikuu (20)
Miehuuskoe
Naisautoilijat
5 autoa jotka jokaisen autoilijan pitäisi kokea kerran elämässään
Katsastus
Navigaattori
Biltema
Tupakointi
Varashälytin
Jobbari
Lottovoitto
Reikä
Volvo-kuiskaaja vs. ajokoira
Kauhugalleria
Vielä kerran Alfa
Zen ja autoilu
Mestarin luona
Paronin hautajaiset
Lippulaiva
Paroni
Viimeinen Alfa
2014 (1)
syyskuu (1)
Romanssi

Katso suosituimmat vaihtoautomme juuri nyt!