Viimeinen Alfa

Viimeinen Alfa

Jaa sivu Viimeinen Alfa
Suodatettu avainsanalla ilmastonmuutos

Pyyhkijänsulkia ostamassa

keskiviikko 16.12.2015 Avainsanat: Autokorjaamo , Ilmastonmuutos , Koeajo , Kolari , liikenneturvallisuus , pyyhkijänsulat , Saab 9-5 , Tieliikenne , Varaosat

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Oli lumimyrskyinen lauantaipäivä. Ajoin omassa rauhassani, kunnes yllättäen edellä ajava punainen Saab laittoi vilkun oikealle ja hiljensi voimakkaasti nopeuttaan. Painoin jarrun niin pohjaan kuin sain ja käänsin rattia oikealle. Kummankin, oman mustan ja vastustajan punaisen, Saabin onneksi yhteentörmäys vältettiin täpärästi. Tilanteen lauettua kirosin punaisen Saabin kuljettajineen syvälle suolan kyllästämään sohjoon, koska hän ei osannut ryhmittäytyä muuta liikennettä vaarantamatta.

Rauhoituttuani kysyin itseltäni: kuule autobloggari, mitä juuri tapahtui ja mikä oli oma osuutesi rimaa hipoen vältettyyn peräänajoon.

Totuudenmukaisesti on sanottava, että tilanteeseen johtaneet tapahtumat saivat oikeastaan alkunsa jo edeltävällä viikolla. Olen ottanut tavaksi toivottaa tulevan talven tervetulleeksi öljynvaihdolla ja uusilla pyyhkijänsulilla. Rituaalin esivalmistelut suoritin paikallisessa sekatavarakaupassa, josta sain kaikki tarvitsemani: moottoriöljyn, öljynsuodattimen sekä pyyhkijänsulat. Öljyt vaihtoi autokorjaamon henkilökunta renkaidenvaihdon yhteydessä. Pyyhkijänsulat vaihdoin itse. Haluan huoltaa autoa mahdollisimman paljon itse, koska saan itseni tällä tavalla tuntemaan oloni miehekkääksi.

Uusissa pyyhkijänsulissa oli vakava ongelma. Valmistajan pakkauksen mukaan laittamat adapterit olivat hiukan liian pieniä tuulilasinpyyhkimiini. Pyyhkijänsulka pysyi mallikkaasti paikallaan tuulilasinpyyhkimen ikkunaan vasten työntävästä voimasta, mutta ensimmäisellä ajelulla uusilla pyyhkijänsulilla huomasin, että muutaman pyyhkäisyn jälkeen pyyhkijänsulka ei kyennyt putsaamaan tuulilasia tavoitteiden mukaisesti. Tarkka luku oli viisi. Viisi kertaa pyyhkijänsulka kirkasti näkymän, mutta viiden jälkeen pyyhkijänsulat olivat hyödyttömiä ja jouduin pysäyttämään auton työntääkseni pyyhkijänsulan takaisin paikalleen. Optimistisena ajattelin, että tämä on ekologinen mahdollisuus: tuulilasinpyyhkimiä sekä lasinpesunestettä käytetään vain tarvittaessa eikä tylsän ajomatkan viihdykkeeksi.

Ekologisuuden eteen tuli ensimmäinen lumimyrsky. Jouduin ajattelemaan omaa selviytymistäni luonnon kanssa, sen sijaan, että pohtisin luonnon selviytymistä autoiluni kanssa. Suuntasin oikeaan autoille suunnattuun varaosamyymälään, jossa marmori tuoksuisi ja myyjät teitittelisivät astuessani automatisoidusta ovesta sisään. Sieltä löytyisi pyyhkijänsulka, joka ei herättäisi herkkiä ajatuksia luonnosta ja ihmisen tulevaisuudesta maapallolla.

Marmoriunelmastani löytyi asiallisia pyyhkijänsulkia vähintään kolminkertaiseen hintaan verrattuna sekatavarakaupan pyyhkijänsulkiin. Pyyhkijänsulkavalikoiman vieressä oli pieni muovinen laatikko täynnä pyyhkijänsulkien adaptereita. Pienen etsinnän jälkeen löysin adapterin, joka kävisi sekatavarakaupasta ostettuun pyyhkijänsulkaan paremmin kuin alkuperäinen. Olin ekonominen ja ekologinen ottaessani yhden pyyhkijänsulan sekä yhden adapterin. Adapterin myyjä antoi ilmaiseksi kaupantekijäisiksi.

Asensin pyyhkijänsulat varaosamyymälän pihassa kovassa lumisateessa. Ymmärsin pääseväni samanaikaisesti koeajamaan marmorin priimaa ja sekatavarakaupan bulkkia pitkin tuulilasiani. Heti liikenteen sekaan sotkeuduttuani tarkkailin priiman ja bulkin keskinäistä taistelua tuulilasin kirkkaudesta, kunnes punainen Saab oli liian lähellä ja painoin jarrun pohjaan kääntäen rattia oikealle.

Vastaus on, että tämä juuri tapahtui ja olin ominut kaikki osuudet tilanteesta itselleni. Punaisen Saabin ryhmittäytymisestä en voi edes antaa kommenttia, koska en seurannut sen ajoa.

Nyt vihdoin ymmärrän, miksi valmistajat varoittavat sekoittamasta kahden valmistajan tuotetta keskenään.

Vedellä toimiva auto

torstai 24.09.2015 Avainsanat: höyrymoottori , Ilmastonmuutos , Tieliikenne , tulevaisuus

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Ensimmäinen suurempi pettymykseni autoihin syntyi ollessani alle kouluikäinen. Televisiossa oli mainostettu vedellä toimivaa autoa, jonka kohderyhmään pienenä poikana kuuluin. Huomasin läheisen kaupan leluosastolla myytävän tätä kyseistä vedellä toimivaa autoa. Olin innoissani, koska olin kyllästynyt jo omistamiini autoihin, ja nyt olisi mahdollisuus saada jotain uutta kokoelmaani. Vedellä toimiva auto oli hyvin hintava verrattuna edellisiin autoihini, ja vaatikin erityisiä neuvotteluja rahoituspäällikön kanssa, jotta tekniikan suurin ihme päätyisi käyttööni.

 

Pitkällisten neuvottelujen tuloksena sain vedellä toimivan auton haltuuni kaupan leluvalikoimasta. Nopeasti huomasin, ettei auto ollut sitä mitä televisiossa oli markkinoitu. Suuresti mainostettu vedellä toimiva auto ei toiminut vedellä, vaan kalliilla yhdeksän voltin patterilla. Jouduin käymään uuden neuvottelukierroksen saadakseni auton liikkeelle. Neuvottelut olivat vaikeat, koska edellisissä neuvotteluissa olin jo luvannut olla kiltti, maistamaan kasviksia ja olla pyytämättä mitään enää koskaan. Olin tullut huijatuksi ja saanut vaikeiden neuvottelujen kautta sähköauton, jossa oli vesisäiliö, jolla ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä energian tuottamisen kanssa.

 

Urbaanin legendan mukaan amerikkalainen mies olisi kehittänyt vedellä toimivan auton. Öljy-yhtiöiden ihmiset eivät tämänkaltaisesta kehityksestä pitäneet, vaan lahjoivat miehen hiljaiseksi sekä varastivat patentin. Hyvä, tämä oli oikein tehty, koska tavallisten auto-onnettomuuksien rinnalle olisi tullut hukkumiskuolemat tankkauksen yhteydessä. Ihminen, mitä todennäköisimmin mies, olisi löydetty kuolleena autonsa vierestä, ja ruumiinavauksessa miehen todettaisiin hukkuneen. Joku toinen yrittäisi tankata autonsa ajamalla auton suorinta tietä järveen. Tämä olisi voinut olla tragedia koko autoteollisuudelle, jos ohjekirjasta olisi unohtunut maininta, ettei autoa saa tankata upottamalla. Tietenkin joukostamme löytyisivät kesälomien valopäät, jotka kuvittelisivat keksineensä autostansa ikiliikkujan, ja yrittäisivät ajaa autolla järven pohjaa pitkin ilman polttoainekorkkia. Tällaiset kuolemantapaukset olisivat suomalaisessa yhteiskunnassa juhannuksen aikaan erityisen hankalia. Iltapäivälehtien ja tilastokeskuksen olisi mahdotonta päättää kuuluisivatko nämä onnettomuuden liikenneonnettomuuksiin vai hukkumiskuolemiin. Tästä olenkin päätellyt, että öljy-yhtiöiden ihmiset lopulta ajattelivat vain kaikkien parasta. Kun autoon tankataan rehellisesti paloherkkää myrkkyä, ei kukaan hetken mielijohteesta yritä mitään liian omaperäistä ratkaisua joko kavereiden tai pitkällisen yksinäisyyden innoittamana.

 

Vaikka tapaus lapsuudestani kaihertaa hiukan mieltäni edelleen, en kanna kaunaa, koska lopulta kyse oli vain valmistautumisesta tulevaksi autonomistajaksi. Leluyhtiön tuote- sekä markkinointiosastot olivat antaneet tärkeän oppitunnin autojen mielikuvamainonnasta myydessä minulle sähköauton vedellä toimivana autona. Olin vain pieni poika enkä pystynyt ymmärtämään tiedonhakutaitojen ja yleissivistyksen puutteista johtuen, ettei mikään auto pystynyt toimimaan pelkällä vedellä. Tuotekehittely ei ollut silloin, niin kuin ei vielä nytkään, tasolla, jolla voimantuottaminen nojaisi täysin veden polttamiseen.

 

Tietoisku:

 

Ainoa oikea vedellä toimiva auto on höyrymoottorilla varustettu auto. Höyrymoottoreita autoihin kehitetään edelleen. Ford oli 1970-luvulla toiveikas höyrymoottorin suhteen, koska höyrymoottori ei ollut tarkka polttoaineesta, vaan polttoaineena voitiin käyttää kaikkea palavaa. Polttoaineeseen huolettomasti suhtauva moottori olisi antanut etulyöntiaseman öljynkriisin aikaan. Volkswagen kehitti 1990-luvulla höyrymoottorin vaihtoehdoksi Skodaan. Moottorin luvut olivat vaikuttavat: 220 hv ja 500 Nm, ja moottori oli täydessä käyttövalmiudessaan puolessa minuutissa. Volkswagen kuitenkin hylkäsi höyrymoottorin, koska kuluttajamarkkinat eivät olleet valmiit vanhan moottorin uudelleenpaluuseen.

Lopetin haaveilemisen lentävistä autoista

keskiviikko 19.08.2015 Avainsanat: Ilmastonmuutos , Nissan , saasteet , Varaosat

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Uskoni on loppunut lupaukseen, että saisimme lentäviä autoja allemme. Emme koskaan tule pääsemään nousukiitoon kotipihasta ja lentämään varpusparven rinnalla kohti auringon laskua. Olen vaatimaton mies ja minulle olisi riittänyt vähän lentävä autokin. Sellainen auto, joka olisi ollut vain sen verran ilmassa, etteivät tien epätasaisuudet, mökkitien roudan nostattamat kivet ja jäälohkareet tiellä kiristäisi autoilijan hermoja. Toiveeni olisi ollut vain joitakin kymmeniä senttejä lentokorkeutta, mutta mitkään indikaattorit eivät viittaa siihen suuntaan, että autoni voisi edes tätä vähää pysyä ilmassa. Olen hiukan pettynyt ja surullinen. En enää innoissani selaa eri medioita löytääkseni mainoksia ja uutisartikkeleita markkinoille juuri toimitetuista lentävistä autoista.

Kuten on opetettu, toivoa ei saa menettää. Olenkin siirtänyt kaikki haaveeni tulevaisuuden tieteen ihmeistä koskemaan polttomoottoreita. Olen varma, että tulevaisuudessa pääsemme edelleen nauttimaan tankkaamisesta, moottoriteiden reunoilla monumentaalisesti seisovista huoltamoista sekä pakokaasun tuoksusta pakkaspäivinä. Konepellin alla roihuava tuli ei tule menettämään ajankohtaisuuttaan koskaan. Polttomoottori on voimanlähteiden torakka, joka selviää samoilla leveysasteilla kuin ihminen, ja jonka ympärillä vain maailma muuttuu sen itse säilyttäen paikkansa. Niin kuin eräs autorunoilija kirjoitti: moottorin sielu eli moottori on hyvä.

Polttomoottori on tulevaisuudessa pieni ja kevyt. Moottori tulee olemaan ehkä hiukan painavampi ja kookkaampi kuin nykyiset akut. Tämän ansiosta moottori on helppo päivittää uuteen joko samanlaiseen tai hiukan parempaan versioon. Moottorin voi vaihtaa yksi ihminen, eikä varamoottoria ole epätavallista pitää mukana.

Nykyisenä ihanteena on, että moottori kestäisi mahdollisimman pitkään. Tulevaisuuden polttomoottorin tarkoitus ei ole kestää, vaan moottorin kuuluukin hajota. Moottorin elinikä on muutaman vuoden tai joitakin kymmeniä tuhansia kilometrejä, jonka jälkeen käytetty moottori palautetaan kierrätettäväksi. Moottoriin liittyvät huollot jäävät kokonaan pois. Moottoriin ei tarvitse tai edes voi vaihtaa öljyjä tai hihnoja. Moottori vaihdetaan aina kokonaisuutena. Tulevaisuudessa ei siis nähdä lentävää autoa, vaan turhautuneen kotimekaanikon lennättämä moottori.

Tulevaisuuden polttomoottori on varaosa muiden varaosien joukossa, jonka voi tilata postimyynnin kautta. Uuden moottorin hinta on noin kymmenesosa nykyisten moottorien hinnasta. Intohimoisimmat harrastajat omistavatkin erilaisia moottoreita eri tarkoituksiin. Pitkille matkoille tai talvikaudelle voi olla oma moottori, joka on suunniteltu toimimaan optimaalisesti tietyissä olosuhteissa.

Tulevaisuudentoivoni ei ole täysin vailla totuuden pohjaa tai perustu harmittomalle haaveilulle, kun auto on juuri esitellyt itsestään inhimillistä puoltaan. Nissan on kehittänyt 40 kilon ja 400 hevosvoiman moottorin. Lyhyen matematiikan pohjalta tein laskelman, että neljäsosa tästä moottorista olisi 10 kiloa ja 100 hevosvoimaa, mikä riittäisi helposti tavalliselle autonomistajalle. Kun tämän 10 kilon päälle laitetaan letkut, piuhat sekä muu tarvittava ja vaikeasti ymmärrettävä tekniikka kuvauksellisen paketin sisään, voi käsissä olla edellä kuvaamani tulevaisuuden polttomoottori. 

Näen, että polttomoottori on myös eettinen valinta niin nyt kuin tulevaisuudessa. Polttomoottori eettisesti saastuttaa ihmisen omaa elinympäristöä eikä sähkömoottorin tavoin siirrä energianvalmistamisesta aiheutuneita ympäristötuhoja kauaksi autoilijan omasta elinympäristöstä. Tulevaisuudessa yleisesti trendinä on paikallissaastuttaminen ja huomion kiinnittäminen siihen, ettei ympäristön tuhoaminen siirtyisi kauas omasta elinympäristöstä. Helposti kierrätettävä polttomoottori on tällöin oikea valinta ympäristötietoiselle ihmiselle.

 

Video mainitusta Nissanin moottorista

Reikä

torstai 02.04.2015 Avainsanat: Ilmastonmuutos , viimeinen alfa

Teksti: Arttu Lustig

Kuva: Kaisa Härö

Eräs päivä noustessani autostani näin kuljettajan penkissä reiän. Mieleeni tuli lapsuudestani tapaus, josta vanhempani muistuttavat minua aina sopivan hiljaisen hetken kohdalla. Tarinan mukaan olin tullut näyttämään kalsareitani, joissa takapuolella oli reikä. Vaadin vanhemmiltani selitystä reiälle. Isäni oli kommentoinut, että reikä johtui liiasta piereskelystä. Pienen pojan tiedonjano oli lyhyellä ja ytimekkäällä faktalla tyydytetty.

Nyt, kymmeniä vuosia myöhemmin olin jälleen tilanteessa, jossa jouduin miettimään reiän syntymähistoriaa. Olinko taas onnistunut lapsuuden suorituksessa? Toisaalta reikä voi olla monen miehen (ja miksi ei naisenkin) yhteisten ponnistuksien tulos puolen miljoonan kilometrin jälkeen. Kuinka paljon ihminen joutuu aukaisemaan hanaa, että 700-sarjan Volvon kangaspäällyste antaa periksi?

Tarinani on ajalta, jolloin otsoni oli vakava asia: UV-säteet hyökkäsivät esteettä häiritsemään ihmiselämää ja lisäämään aurinkolasien ja aurinkorasvojen myyntiä. Tarina on myös ajalta, jolloin kestävä tarkoitti luontoystävällistä. Otsoni ei enää vaivaa ketään ja kypsän iän saavuttanut Volvoni on uhka ympäristölle. Milloin asiat kääntyivät näin päin?

Reikä kankaassa tukisi viestiä, joka median välityksellä minulle ja heimoautoilijoille on lähetetty: nykyisestä vanhan liiton ympäristöriskistä pitäisi luopua ja tilalle hankkia huomattavasti uudempi auto. Se ei tuhoaisi luontoa yhtä suurella sydämellä kuin nykyinen hiilidioksiditykki. Rivien välistä pystyn tulkitsemaan vaihtoehdon, jossa kompromissina voisi toimia pienemmällä moottorilla varustettu vanhempi ja pienempi auto. Ehkä se vaientaisi median syyllistävän mäkätyksen, tai ainakin muuttaisi sen sävyä suotuisammaksi.

Ensimmäiseen vaihtoehtoon, uuteen autoon, minulla ei ole varaa. Olen pahoillani. Minun on pakko käydä ympäristöuhalla töissä, jotta voisin rahoittaa ihmisten arvokasta työtä luonnonsuojelun hyväksi. Toisaalta en myöskään halua taittaa illalla työmatkojani valottomalla maakunnan maantiellä japanilaisessa 90-luvun teekupissa, kun räntää sataa vaakasuoraan ja takana ammattiautoilija yrittää kuroa itseään takaisin aikatauluun monta kymmentä kertaa painavammalla autolla. Se on pelottavaa. Olen kokenut tämän muutaman kerran naiseni autossa, kun omani on ollut huollossa. Radio oli pois päältä, puristin rystyset valkoisena rattia ja jännitin jokaista metriä. Ylämäkiin ei kiihtynyt, mutkissa aliohjasi ja suoralla rekka saavutti. Pimeydessä ja räntäsateen tulituksessa en edes tiennyt missä kohtaa olin, mutta rukoilin, että valaistu tieosuus alkaisi merkkinä kodin läheisyydestä.

Paljon puhutaan, kuinka jokaisella on oikeus työrauhaan työpaikoilla. Miten on näiden työmatkojeni laita? Eikö minulla ole oikeutta mielenrauhaan työmatkoilla? Haluan, että oloni on kuin japanilaisessa teehuoneessa, ei teekupissa. Siksi minulla on edelleen alla iso, vanha ruoska pienen, vanhan ruoskan sijaan.

Ehkä totuus reiästä on tarua ihmeellisempi. Ehkä autoni läpi on hiihdetty jollain Nokian kurssinousun huumaamalla sumuisella Lapin reissulla jossain Levin maisemissa. Yhdellä sauvomalla on kuljettu Volvon läpi ja voitettu veto sekä pullo halpaa viinaa, jolloin pieni reikä verhoilussa on ollut täysin hyväksyttävä tappio. Ehkä olisi parempi peittää reikä vanhalla nahkatakilla, ja olisin hiukan lähempänä unelmieni nahkapenkkejä.

Tietoa blogista

Tervetuloa virtuaaliseen Esson baarin pöytään kuuntelemaan jännittäviä tarinoita ja outoja teorioita.

Blogin sisällysluettelo löytyy blogin tiedoista.

Yhteydenotot, ihailijaposti, väärät puhelinnumerot sekä osoitukset omasta paremmuudestaan bloggaajaa kohtaan osoitteeseen:

viimeinenalfa@gmail.com

Arkistot
2019 (9)
elokuu (1)
Ei kenenkään beibe - parkkipaikka ilman sääntöjä
heinäkuu (1)
Koiranluu - Tämä ei ole sen arvoista
kesäkuu (1)
Koiranluu - Motonet-asento
toukokuu (1)
Autopesu - komea poika
huhtikuu (1)
Kuinka ostat edullisen auton
maaliskuu (1)
Neljä syytä olla käyttämättä turvavyötä
helmikuu (1)
Käytetty sähköauto - kauppakassi
tammikuu (2)
Ajokortti on turha
Ajoin kolarin - vakuutusyhtiö
2018 (15)
joulukuu (1)
Ajoin kolarin - vähän
marraskuu (1)
Jarrupalat
lokakuu (1)
Kesäromanssin loppu - auto telkkarilla
syyskuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 2.
elokuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 1.
heinäkuu (1)
Esittelyssä Mercedes-Benz E230 - Pelto-Väyrynen
kesäkuu (2)
Saab romuttamolle - hyvästi Saab
Haulikkohäät - ostin Mersun
toukokuu (1)
Syvien vesien Saab
huhtikuu (2)
JMK Ralliradio osa 3 - Ei pakkia
JMK Ralliradio osa 2 -rallireportteri Alfa
maaliskuu (2)
JMK Ralliradio osa 1 - Viimeinen Alfa radioshow
Katsastus - hylätty
helmikuu (1)
Urban Survivor
tammikuu (1)
Valohippa
2017 (18)
joulukuu (1)
Avaimet takakonttiin
marraskuu (1)
Tule katsastus kultainen
lokakuu (1)
Hirvet
syyskuu (2)
Kritiikkiä ja ehdotuksia Yleisradiolle
Bensa loppui
elokuu (1)
Koeajossa exän Rättäri
heinäkuu (2)
Formula 1 ja herrojen metkut Ferrarilla
Tipaton Jämsä - miksi bensa-asemalta ei löydy etanolibensaa
kesäkuu (1)
Liftari
toukokuu (2)
Näin vältät ylinopeuden
Maailma ilman suojateitä
huhtikuu (2)
Kuinka kohdata jobbari
Rakkauden renkaanvaihto
maaliskuu (2)
Rattiterapia
Raaka Diili
helmikuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - himo
tammikuu (2)
Ministeri Berner ja lähivuosien suuri muutos
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - mässäily
2016 (20)
joulukuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ahneus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - laiskuus
marraskuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - viha
lokakuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - kateus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ylpeys
syyskuu (1)
Moposokeus
elokuu (1)
Jäähyväiset Fiat Multiplalle
heinäkuu (2)
Liikaa unta Jaguarissa
Auton korjaamisen raskassarja
kesäkuu (3)
Poliisi alinopeudesta
Kuskina kesäyössä
Tuotearvio: kolme suomalaista tieuutuutta
toukokuu (1)
Wickholmin Volvolla
huhtikuu (2)
Pikkusisko ei halua autoa
Kehäteiden kamerat
maaliskuu (2)
Vakionopeudensäädintä etsimässä
Parhaat vinkit katsastukseen
helmikuu (2)
Skoda Felician ohittaminen
Naisautoilijat osa 2. - Mikon ja Akin salaisuus
tammikuu (1)
Rattiraivo: Calibra vs. 9-5 Griffin
2015 (41)
joulukuu (2)
Kaksi muistoa Alfa Romeosta
Pyyhkijänsulkia ostamassa
marraskuu (3)
Suomi-auton korruptio
Autonominen auto
Koeajossa: musta jää
lokakuu (3)
Jäteöljyä luonnossa
Heijastinliivimies
Vilkun lasi rikki huollon jälkeen
syyskuu (2)
Vedellä toimiva auto
Aja hiljaa
elokuu (3)
Mummo kolhi autoani parkkipaikalla
Lopetin haaveilemisen lentävistä autoista
Kitkarenkaat kesällä
heinäkuu (2)
Ystäväni Check Engine
Huoltokirja on valhe
kesäkuu (3)
Salaisuuksia ja tuoksuja
Minä, F1 ja Räikkösen visio
Nelipyörä (kevyt)
toukokuu (3)
Koeajossa: Johannan Lada
Kolari
Papa Swag
huhtikuu (20)
Miehuuskoe
Naisautoilijat
5 autoa jotka jokaisen autoilijan pitäisi kokea kerran elämässään
Katsastus
Navigaattori
Biltema
Tupakointi
Varashälytin
Jobbari
Lottovoitto
Reikä
Volvo-kuiskaaja vs. ajokoira
Kauhugalleria
Vielä kerran Alfa
Zen ja autoilu
Mestarin luona
Paronin hautajaiset
Lippulaiva
Paroni
Viimeinen Alfa
2014 (1)
syyskuu (1)
Romanssi

Katso suosituimmat vaihtoautomme juuri nyt!