Viimeinen Alfa

Viimeinen Alfa

Jaa sivu Viimeinen Alfa
Suodatettu avainsanalla autohuolto

Koiranluu - Tämä ei ole sen arvoista

tiistai 30.07.2019 Avainsanat: autohuolto , Autokorjaamo , kallistuksenvakaaja , koiranluu , Nettikeskustelut , Varaosat , Volvo C70

Kuvat ja teksti: Arttu Lustig

Koiranluun vaihtamiseen meni kolme päivää. Selitys leveään hymyyn huoltamolla, kun päätin vaihtaa osan itse, sai rationaalisen selityksen. Autohuoltamon asiakaspalvelukokemukseen ei oltu lisätty hymyä, niin kuin jossain pikaruokaravintolassa, vaan korjaamolla tiedettiin mitä olisin pihallani kohta kokeman.

Olin intoa täynnä. Raikas, kiiltävä ja neitseellinen kallistuksenvakaaja odotti myyntilaatikossa. Vain muutama sormenjälki oli koiranluuhun tarttunut, kun edellisenä iltana olin sitä hetken ihaillut. Auton nousi pihalla tuttuun tapaan ilmaan, renkaan vieritin sivuun ja tutkailin hetken kulahtaneen koiranluun ruosteenrosoista mutteria.

Auringon paisteessa sovittelin kaikessa rauhassa hylsyjä mutteriin. Totesin, että 14 oli liian pieni ja 16 liian suuri. Valikoimastani ei löytynyt kokoa 15. Hätä ei ollut suuri, koska reippaan kävelymatkan päässä oli rautakauppa, josta voisi löytyä hylsy tai työväline, joka sopisi mutteriin.

Rautakaupassa vedin vesiperät. Ei heiltäkään löytynyt kokoa 15 tai uskottavaa työvälinettä taisteluun mutteria vastaan. Tunnin kestäneen seikkailun rautakauppaan ja takaisin päätin laittaa renkaan takaisin paikoilleen. Seuraavana päivänä matkaisin suurempien työkaluvalikoimien ääreen ja mutteri pääsisi näyttämään mitä on miehiään.

Auto oli taas seuraavana päivänä ylhäällä ja olin uutukaisen työkalun kanssa valmiina kohtaamaan mutterin. Koko oli nyt oikea, mutta kovanaamainen mutteri ei suostunut liikahtamaankaan uuden työkalun paineen alla. Pohdin, että ehkä mutteri kaipaa vähän voitelua ja pehmikettä irrotuksen saatteeksi. Suihkuttelin mutteria runsailla rasvoilla ja päätin pitää huoltotauon itselleni. Keitin kahvia ja tein muutaman voileivän odotellessani mutterin heltymistä komentooni.

Voitelu ei ollut merkannut mutterille mitään. Käytin jatkovartta saadakseni työkaluun lisään vääntöä. Ei auttanut. Pamauttelin röyhkeästi ja kovaäänisesti vasaralla niin työkalua kuin mutteriakin. Mutterin ilme ei edes värähtänyt. Käytin jättimäistä kankea monella mielikuvituksellisella tavalla apuna saadakseni vielä kovempaa painetta mutteria kohtaan. Mutteri pysyi lujana. Jouduin tunnustamaan hävinneeni tämän erän. Kiinnitin pyörän takaisin kiinni ja päätin loppupäivän miettiä uutta suunnitelmaa mutterin päänmenoksi.

Ratkaisuksi valitsin pienen työkalun, jolla halkaistaan tottelemattomia ja ilkikurisia muttereita. Matkasin heti seuraavana aamuna uudemman kerran laajojen työkaluvalikoimien pariin. Tutun proseduurin jälkeen esittelin mutterille uutta tuttavuutta. Työkalun terä upposi hiljalleen mutteriin. Näytti hetken, että mutteri oli kohdannut voittajansa. Mutteri antoi hiukan periksi, mutta ilo oli ennenaikaista. Mutteri edelleen omasi pienemmät kertoimet. Mutterinhalkaisija sanoi sopimuksen irti ja hajosi vahvempansa edessä. Mutteri oli ottanut lujasti siipeensä, mutta edelleen seisoi liikahtamatta siinä paikassa, johon aikoinaan oli asennettu.



Kyykyssä tuskaillen pohdin mutterin edessä seuraavaa siirtoani. Mutteri oli käytännössä halki, mutta ei kuitenkaan irti. Naapurista mies tuli kanssani ihmettelemään kulmakunnan kovinta mutteria. Kerroin hävitystä taistelustani mutteria vastaan. Naapurin mies halusi myös kokeilla, jos hänestä olisi vastusta mutterille. Yritimme vielä kerran niin yhdessä kuin yksissä tuumin erilaisia manööverejä väännöistä iskuihin, mutta kaikki olivat tehottomia.

Naapurin mies kertoi omistavansa työkalun, jolle yksikään mutteri ei olisi ongelma. Naapuri haki paikalle rälläkän eli kulmahiomakoneen. Kipinät lentelivät komeassa kaaressa, kun kuriton mutteri alkoi lukemaan viimeisiä päiviään. Koiranluun toisessa päässä möllöttävä mutteri oli yhtä alistuvainen rälläkän ilotteluun. Lopulta runneltu koiranluu mutterin sirpaleet vierellään makasi maassa.

Kiitin vuolaasti naapuria avusta. Kysyin mitä olin velkaa. Naapuri ei halunnut mitään, koska oli hänelläkin ollut joskus autossa remontteja. Naapurin kuitenkin pohti, etteivät tällaiset remontit ole aina oikein vaivansa arvoisia. Meillä on kuitenkin hyvin lähellä hyvin asiallinen korjaamo. Osat maksavat aina teki remontin itse tai ammattilainen eikä tuntihinta työlle ole lopulta mahdoton.

Naapuri oli oikeassa. Lähellä on ammattilaisia, joilla on sadoista autonhuolloista kokemusta, asialliset tilat autonhuoltoon sekä kaikki mahdolliset ja mahdottomat työkalut työn saattamiseksi alusta loppuun tehokkaasti. Omakotitaloalueen sankarina minulla on turvana netin hakukone, paljas taivas sekä valistunut arvaus seuraavalle työkalulle. Tämä ei ole sen arvoista.

Koiranluu - Motonet-asento

sunnuntai 30.06.2019 Avainsanat: autohuolto , kallistuksenvakaaja , koiranluu , Motonet , Varaosat , Volvo C70

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Vasemman eturenkaan paikkeilta kuului ajoittain kolinaa. Pidin kolinalle kolmea mahdollista syytä. Ensimmäinen syy olisi mielikuvitukseni. Olen aikaisemminkin kuvitellut autooni vikoja, joten taas voisi olla aika mielikuvitusvialle. Toisena syynä voisi olla, että jokin kuluva osa alustasta olisi tullut elinkaarensa päähän ja kolinalla ilmoittaisi halustaan luovuttaa paikkansa tuoreemmalle sukupolvelle. Kolmas vaihtoehto olisi, että vanhassa autossa on erilaista muoviosaa, joka hiukan löystyessään kolistelisi ympäröiviin osiin mukavasti resonoiden. Tällä tavalla saisin vaikutelman, että päällä olisi jokin katsastusta haittaava tilanne.

Syvimpänä toiveena oli, että kallistuksenvakaaja eli koiranluu olisi kulunut loppuun. Aurinkoisena päivänä nostin kuskinpuoleisen renkaan ylös, irrotin sen paikoiltaan ja tutkailin koiranluun kuntoa. Koiranluu näytti hyvin iäkkäältä, mutta patina pinnassa ei välttämättä kerro osan kunnosta mitään. Kokeilin kädelläkin. Jämäkkä oli, mutta totesin, etten omannut hippustakaan tieto tai taitoa auton kallistuksenvakaajan kunnon testaamiseen.

Olin jostain kuullut, että autokorjaamot suostuvat sellaiseen palveluun, jossa etsivät autosta vian ja asiakas saa omissa oloissaan valitsemassaan paikassa itse korjata vian. Päätin kokeilla tätä. Harrastustoiminta monipuolistuu, kun otan yhden kappaleen ammattilaisia mukaan.

Vein auton korjaamolle. Kerroin epäileväni koiranluun tulleen viimeisille kilometreillensä, mutta en ole asiasta täysin varma. Huoltamolla luvattiin tarkastaa koiranluun kunto. Samalla kysyttiin halusinko tulla mukaan vai haenko auton myöhemmin. Rohkeuteni ei riittänyt jäädä tarkastelemaan autoani ammattilaisen kanssa. Toisekseen kyseessä taisi olla pieni myyntikikka. Jos olisi erehtynyt autoni alle ammattilaisen kanssa, kysymystulvaani ei olisi ehkä hetkeen saanut tyrehdytettyä, kun olisi udellut jokaisen näkyvän mutterin ja putken perään. Se olisi hintava, vaikkakin opettavainen hetki nosturin alla vietettyä aikaa.

Olin oikeassa. Koiranluu todellakin oli vaihtokunnossa. Iloitsin huoltamolla. Olin ollut itse osannut arvata vian ja osa olisi vielä edullinen ja helpossa paikassa vaihdettavaksi. Huoltamolla varmistettiin, että halusinko vaihtaa osan itse. Tämän nautinnon halusin pitää itselläni. Huoltamolla toivotettiin leveän hymyn saattelemana hyvää päivän jatkoa.

Porhalsin välittömästi Motonetiin, tähän hiukan porvarillisempaan versioon Biltemasta. Otin varanumeron ja jäi seisoskelemaan kaltaisieni sekaan. Into hiljalleen laski, kun kollektiivinen tunnelma hiipi myös mielenmaisemaani. Kukaan meistä ei oikeastaan tiennyt, mitä oli tekemässä autolleen. Joku oli ehkä säästämässä hiukan rahaa, joku minun lailla korjaamassa pelkästä ilosta ja uteliaisuudesta, joku ehkä jonotti kun ei ylpeyttään voinut viedä autoaan toisen ihmisen rassattavaksi. Tieto-taidosta ei tiskin edessä kuitenkaan ollut kyse.

Tiskillä miehillä oli melkein jokaisella aina sama asento. Jalat olivat ristissä ja toisella kädellä otettiin tiskistä tukea. Varaosamyyjään kohti hiukan kallistuttiin puhuteltaessa aivan kuin kerrottavana olisi jokin kiusallinen salaisuus. Myyjän hakiessa varastosta varaosaa osa kurkkasi olkapäänsä yli ikään kuin varmistaakseen, ettei kukaan kuullut. Lopulta tuli myös minun vuoro kertoa autoni rekisteritunnus ja kertoa salaisuuteni.

Koiranluu maksoi 17 euroa. Ihaillessani kädessäni jämäkästi nököttävää kiiltävää varaosaa sain motivaationi takaisin. Siinä olisi 17 euro verran ulkoilua, pientä lihasjumppaa, uuden oppimista sekä vähemmän kolinaa ajaessa autoa.

Jarrupalat

tiistai 20.11.2018 Avainsanat: autohuolto , Autokorjaamo , Varaosat , Volvo C70

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Uuden autoni jarrut vinkuivat pahasti. Se oli äänimerkki loppuunkuluneista jarrupaloista, mutta myös kutsuhuuto. Ensisijaisesti äänimerkki vaihtamaan jarrupalat, mutta myös minulle signaali mahdollisuutena siirtyä korjaamojen tiskeiltä norkumasta itseohjautuvaan toimintaan autonhuollon suhteen. Rahani olivat nimittäin lopussa törsättyäni ne kaikki tähän uuteen autoon.

Päätin siis vaihtaa jarrupalat itse pitääkseni talouttani paremmin tasapainossa. Katsoin internetistä muutaman jarrupaloihin liittyvän opastavan videon, tein listan tarvittavista työkaluista ja lähdin tarvikeostoksille.

Varaosaliikkeessä ihailin muutaman ylimääräisen tovin tarjollaolevia työkaluja samalla, kun kuuntelin salaa myyjien ja asiakkaiden keskusteluja. Keräsin työkaluja listani mukaan ja menin jonottamaan tiskille. Saatuani lopulta uudet jarrupalat ja tarvittavat työkalut haltuuni totesin, että rahaa säästääkseni olisi kannattanut jarrupalat vaihdattaa korjaamolla. Järkeilin ostokset sijoitukseksi tulevia säästöjä varten.

Ajoin autoni pihani tasaisimpaan kohtaan, asettelin saksitunkin paksun vanerilevyn päälle ja veivasin autoa kohti taivasta sieluni kyllyydestä. Auto nousi ilmaan kuin hidastetussa filmissa samalla, kun tasaisin väliajoin kurkin oliko rengas vielä irronnut maasta. Lopulta arvioin eturenkaan olevan tarpeeksi korkealla ja asettelin autopukin varmistamaan työskentelyn turvallisuuden. Irrotin renkaan, katsoin vielä uudestaan ohjeistavan videon ja kertasin mielessäni näkyvillä olevat osat.

Jarrusatulan ruuvit oli tiukassa, mutta oikea määrä punaa naamalla ja vaaleutta rystysissä sai uriin liikettä ja jarrusatula lopulta lepäsi tukena toimivan pahvilaatikon päällä. Työ eteni hiljalleen ratkoessani työvaihe työvaiheelta ja kahvitaukoilla uurastusta rytmittäen. Ilta jo hiukan hämärtyi, kun annoin itselleni luvan kiinnittää renkaan paikoilleen ja samalla todeta toisen puolen jarrupalojen olevan valmiina ajoon.

Aamun sarastaessa naapureiden sälekaihtimien raoista pilkistävistä katseista välittämättä aloitin toisen puolen työstämisen. Olin voitonvarma, koska edellinen puoli oli jo valmis ja tietäisin nyt viisaampana mitä edessä olisi. Edellisen päivän onnistumisen ilo ja uuden löytämisen riemu sulivat nopeasti auringon kivutessa korkeammalle. Myskinen kilvoittelu metallin kanssa haihtui sumun mukana auringonsäteiden saattelemana ja takaa paljastui räikeä työläisvitutus, jossa ajatusten tasolla niin osia, työkaluja kuin työskentelypaikkaakin arvioitiin lauseilla, jotka olivat suurimmaksi osaksi rakentuneet kirosanojen ja adjektiivien varaan.

Saksitunkin raivokas veivaaminen ja jämähtäneiden liukutappien väänteleminen naama punaisena oli kipeytynyt vasemman käden ranteesta olkapäähän. Jokainen asento kädelle oli väärä ja kivulias. En voinut kuin ottaa ylimääräisen tauon, vaikka mieli olisi halunnut saattaa projektin loppuun. Menin sisälle ja pesin kädet tiskialtaalla astianpesuaineella, koska olin joskus lapsena nähnyt isänikin tekevän niin auton korjaamisen jälkeen. Istui likaiset vaatteet päällä nojatuolissa tuijottaen tyhjyyteen ja kuunnellen jääkaapin pitämää hiljaista hurinaa. Lasillinen vettä, asperiini ja pienet päiväunet helpottivat kipua kädestä sen verran, että tunsin olevani valmis saattamaan aloittamani urakan loppuun asti.

Auto lopulta seisoi omilla renkaillaan piilottaen uudet jarrupalat taaksensa. Pienen koeajon jälkeen olin vaikuttunut kokonaisuudesta. Jarruthan toimivat ja vielä ilman vinkumista. Nostin kättä lippaan autoni vieressä niin itselleni kuin autollenikin tietäen, että vain katsastusmies tulisi ensimmäisenä tietämään totuuden, siitä mitä olin juuri tehnyt ja kuinka hyvin.

Sisälläni nousi samointein halu ottaa uusintaottelu autoani vastaan. Enää ei painanut arat polvet, kädet rampauttavat kipu, naarmuille kolhiintuneet kämmenselät tai talouslaskelmat. Ensin vain pitäisi löytää autosta uusi vika.

Tule katsastus kultainen

torstai 30.11.2017 Avainsanat: autohuolto , Katsastus , liikenneturvallisuus , tulevaisuus

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Ensi vuoden toukokuussa autojen katsastus muuttuu ja katsastustuotteeseen tulee monia uusia retrohenkisiä muutoksia. Kaikki päivitykset katsastukseen ovat parannuksia jo nykyiseen tuotteeseen. Mitään täysin uusia ominaisuuksia tuotteeseen ei ole tulossa. Yksi kohutuimmista päivityksistä on tehdä autosta tieliikennekelvoton toimimattoman rekisterikilven valon takia. Katsastustoimintaa valvovalle Liikenteen turvallisuusvirastolle on myös tulevaisuudessa mahdollisuus kehittää ja päivittää katsastusta ilman ulkopuolista konsultaatiota.

Pidän tästä uudistuksesta. Isot pojat ovat vetistelleet jo vuosia vanhoja hyviä aikoja, jolloin katsastus oli katsastus eikä mikään asiakaspalveluelämys. Itse olen monesti epäillyt vanhojen tarinoiden paikkaansa pitävyyttä ja legendaarisuutta, mutta nyt päivitetyssä mallissa tunnen, että pääsen mahdollisesti maistamaan tätä vanhan ajan herkkua.

Pientä haisua asiasta oletan itselläni olevan. Pikkupoikana tykkäsin käydä soitinliikkeissä pällistelemässä soittimia ja niihin liittyviä tarvikkeita muutama kolikko tasku. Käden osuessa ripaan otettiin syvä henkäys ja kerättiin rohkeutta, koska kaikista muista kaupoista poiketen olit menossa palvelemaan myyjää. Myyjä saattoikin olla hyvin hankala ja ilkeä palveltava. Näitä myyjäpalvelukokemuksia edelleen puramme tuttujen ja tuntemattomien kanssa.

Toivonkin, että uudet tiukennukset eivät jää vain paperille listaksi uusista hylkäysmahdollisuuksista, vaan myös tulevat myös osaksi katsastuskonttorin henkilökunnan asennetta, jotta päivitys tuotteeseen olisi kokonaisvaltainen. Ihanteena allekirjoittaneelle olisi, että asiakkaalle tehdään heti kättelyssä selväksi, että jo korjauskehotuksen saava ajoneuvo on omistajaltaan henkilökohtainen loukkaus katsastajaa kohtaan. Tällä tavalla saadaan asiakkaan selkä suoraksi odottaessaan tuomiota.

Laajempaa kokonaisuutta katsoessa on fiksua, että katsastus ei palveluna muutu ohjeistavaan ja valistavaan suuntaan, koska suomalaisella autokulttuurilla on suurempi missio. Suomessa ei ole vielä Euroopan vanhin autokanta, mutta tämä tavoite ei ole täysin saavuttamattomissa. Tiukennukset ja kaoottisuus katsastuksessa on yksi tehokas työkalu pitää vanhempi autokanta hyvässä kunnossa. Suomalainen käsityötaito autojen korjaamiseen pysyy myös väkevästi yllä, kun autoilija tutkii ja varmistelee autonsa jokaisen kolkan ennen kuin uskaltaa viedä kulkineensa tarkimpaan syyniin. Autoilijalla pysyy housut jalassa ja katsastus mielessä mahdollisesti jo tuoreen leimankin jälkeen.

Faktahan olisi, että jos vanhempia autoja katsastettaisiin harvemmin tai leväperäisemmin, nämä rakkineet mätänesivät sijoilleen alta aikayksikön eikä katsastuksesta tarvitsisi edes huolehtia, koska ruosteläjää ei saisi edes hinaamalla konttorille.

Toivon, että uudet tiukennukset eivät siis jää tähän. Olisi myös harmillista, jos nämä katsastukseen liittyvät innovaatiot leviäisivät sellaisten kilpailijamaiden kuin Latvialle tai Romanialle. Latvia ja Romania ovat onnistuneet pitämään autokantansa Suomea vanhempana, mutta eroa ei ole mahdotonta kuroa kiinni. Kuuba tietenkin painii aivan omassa sarjassa eikä Kuuban lukuja ole mahdollista saada kiinni.

Hiukan siis vanhan ajan Kekkosen ja Alvar Aallon henkeä niin saadaan autot pidettyä tymäkässä kunnossa kilpailijamaita kohti kirien ja autoilu miehekkäänä ja mutkattomana.

Bensa loppui

tiistai 05.09.2017 Avainsanat: autohuolto , Griffin , poliisi , Saab 9-5 , Tieliikenne

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Kävi vanhanaikaisesti. Olin laiminlyönyt polttoainehuoltoa pahemman kerran. Laskelmieni mukaan olin laiminlyönyt polttoaineenhuollon peräti neljän peräkkäisen ajon aikana. Rikoskumppanina polttoainemittari oli ollut tässä itsepetoksessa antaumuksella mukana. Itse asiassa niin antaumuksella, että lähtiessäni kotipihasta, polttoainemääräksi mittari valehteli neljäsosaa tankillista ja kahdensadan kilometrin etumatkaa tankkauspisteelle. Olin jo siis syvällä uskonasioiden piirissä, koska faktaa oli, että kojelaudassa sijaitseva polttoaineen vähyydestä ilmoittava valomerkki oli hakenut huomiota jo kolmen päivän ajan.

Kaasupolkimen hengettömyyden ja voimakkaiden katkonaisten moottorin nykäisyjen jälkeen katselin bussipusäkillä autoni vieressä, kuinka oikealla puolella oli mäntyjä ja vasemmalla puolella kuusia. Saab omalta osaltaan loi tunnelmaa värittämällä pilvisen harmaata säätä sykäyttelemällä jokaista vilkkua samanaikaisesti. Bussipysäkille luomani metsädiskon keskellä pohdin, että nyt on varmaankin yhteisvastuullisestikin ajateltuna lupa nauttia yksi savuke samalla, kun mietin, miten saan spontaanit bileet katkaistua.

Ennen savukkeen palamista loppuun tuntematon pakettiauto saattoi itsensä parkkiin samalle bussipysäkille. Nuorehko mies kysyi, että tarvitsinko apua. Vastasin, että en tarvinnut. Totuus oli, etten vain tuoreeltaan tiennyt autoni oikkuiluiden syytä, joten en tiennyt minkälaista apua tarvitsisin ottaa vastaan.

Pakettiauton poistuttua polvistuin auton keulan edessä kuin rukoillakseni ihmettä. Suuntasin katseeni auton alle, mutta mitään vuotoja ei onnekseni ollut havaittavissa. En myöskään muistanut huomanneeni, että auto olisi päästänyt erityisen voimakkaita savumerkkejä ilmaan ennen pakottavaa tarvetta keskeyttää ajo. Tein pieniä laskelmia ja totesin, että polttoaineensyöttöön oli varmaankin tullut katkos.

Koska kyseessä oli työmatka, tosin töistä jo kotiin päin, päätin soittaa pomolle, koska tilanne tuntui jollain tavalla töihin liittyvältä. Pomon puhelin kuitenkin oli pomokiireiden takia varattu. Ennen uutta soittoyritystä päätin polttaa ajankuluksi vielä toisenkin savukkeen. Vasta muutaman henkosen jälkeen Volkswagen Polo pysäytti itsensä tien nurkalle. Autosta nousi nainen. Nainenkin tarjosi apua. Tällä kertaa otin avun vastaan, koska tiesin, ettei tilanne ratkeaisi tienpientareella seisoskelemalla savuke suussa. Nainen oli muutenkin ajamassa polttoainetankkien ja pomon toimiston suuntaan, joten lähdin naisen matkaan.

Matkalla nainen kertoi, ettei aluksi meinannut pysähtyä, koska aina ennen tarjotessaan apua samalla tienpätkällä pulassa olevalle, oli jo apu jo tulossa. Tämä selvästi harmitti naista hiukan. Utelin naiselta, että näkeekö tällä tiellä useinkin autoja hätävilkuttelemassa. Naisen mukaan talvella näky ei ollut epätavallinen. Ymmärsin, vaikka en ollutkaan samaan näkyyn törmännyt kuin kerran. Kutsunkin tietä leikkisästi jääradaksi, koska talvisin tie hautaa itsensä lisäksi jäävaipan alle pääkaupunkiseutulaisten kinastelut kitka- ja nastarenkaista.

Kiitin naista tuhannesti kyydistä ja ilmoitin olevani yhden velkaa.

Marssin suoraan pomon toimistoon. Ilmoitin heti ovensuussa tomerasti bensiinin loppuneen autostani. Pomo kurtisti kulmiaan paperipinojen takaa ja piti lyhyen hiljaisuuden julistukselleni. Huokaisun saattelemana pomo tiedusteli, olinko siis kyytiä vailla. Vastasin myöntävästi. Pomo antoi tunnin armon aikaa, jonka jälkeen saisin häneltä kyydin takaisin Saabilleni. Tämä kävi pirtaan, koska olisi mukavasti aikaa noutaa huoltoasemalta muutama litra bensiiniä.

Kävellessäni pieni mutta täysinäinen bensakanisteri hyppysissäni kauppalan läpi poliisi kaarsi eteeni. Toinen poliiseista oli hyvin kiinnostunut kanisterin sisällöstä, matkastani sekä sen tarkoituksesta. Kerroin häiriöstä Saabini polttoaineensyötössä, johon juuri ostamani korjaussarja oli kanisterin sisällä. Poliisi sanoi uskovansa selitykseni, mutta kuitenkin ystävällisesti kysyi, saisivatko he tarjota kyydin takaisin Saabille. Otin tarjouksen ilomielin vastaan.

Poliisi otti kanisterini huomaansa etupenkille ja itse istahdin maijan vaatimattomaan takatilaa. Koska matkaa oli tovin verran, päätin välittömästi soittaa pomolle uudesta käänteestä. Kerroin, että en tarvinnutkaan enää kyytiä, koska olin poliisin matkassa. Vannon, että kuulin pelkästään puhelimen välityksellä kulmien kurtistuvan ja kallon luiden hiukan naksahtelevan. Hiukan kiihtyneellä äänellä pomo pyysi tarkempaa tilannepäivitystä. Kerroin poliisin siis tarjonneen kyydin takaisin Saabille. Selitys kelpasi pomolle.

Poliisi seurasi pienen välimatkan päästä tankkaustani, mutta ennen kuin edes ehdin kääntää avain virtalukossa, poliisiauto vilahti ohitseni kadoten mutkan taakse.

Seuraavana päivänä sain pomolta lyhyen sähköpostiviestin, jossa pyydettiin tästä eteenpäin pitämään hallintoon yhteyttä työajan ulkopuolella vain sähköpostin välityksellä sekä tapaamisiin varaamaan ajan etukäteen.

Tietoa blogista

Tervetuloa virtuaaliseen Esson baarin pöytään kuuntelemaan jännittäviä tarinoita ja outoja teorioita.

Blogin sisällysluettelo löytyy blogin tiedoista.

Yhteydenotot, ihailijaposti, väärät puhelinnumerot sekä osoitukset omasta paremmuudestaan bloggaajaa kohtaan osoitteeseen:

viimeinenalfa@gmail.com

Arkistot
2019 (9)
elokuu (1)
Ei kenenkään beibe - parkkipaikka ilman sääntöjä
heinäkuu (1)
Koiranluu - Tämä ei ole sen arvoista
kesäkuu (1)
Koiranluu - Motonet-asento
toukokuu (1)
Autopesu - komea poika
huhtikuu (1)
Kuinka ostat edullisen auton
maaliskuu (1)
Neljä syytä olla käyttämättä turvavyötä
helmikuu (1)
Käytetty sähköauto - kauppakassi
tammikuu (2)
Ajokortti on turha
Ajoin kolarin - vakuutusyhtiö
2018 (15)
joulukuu (1)
Ajoin kolarin - vähän
marraskuu (1)
Jarrupalat
lokakuu (1)
Kesäromanssin loppu - auto telkkarilla
syyskuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 2.
elokuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 1.
heinäkuu (1)
Esittelyssä Mercedes-Benz E230 - Pelto-Väyrynen
kesäkuu (2)
Saab romuttamolle - hyvästi Saab
Haulikkohäät - ostin Mersun
toukokuu (1)
Syvien vesien Saab
huhtikuu (2)
JMK Ralliradio osa 3 - Ei pakkia
JMK Ralliradio osa 2 -rallireportteri Alfa
maaliskuu (2)
JMK Ralliradio osa 1 - Viimeinen Alfa radioshow
Katsastus - hylätty
helmikuu (1)
Urban Survivor
tammikuu (1)
Valohippa
2017 (18)
joulukuu (1)
Avaimet takakonttiin
marraskuu (1)
Tule katsastus kultainen
lokakuu (1)
Hirvet
syyskuu (2)
Kritiikkiä ja ehdotuksia Yleisradiolle
Bensa loppui
elokuu (1)
Koeajossa exän Rättäri
heinäkuu (2)
Formula 1 ja herrojen metkut Ferrarilla
Tipaton Jämsä - miksi bensa-asemalta ei löydy etanolibensaa
kesäkuu (1)
Liftari
toukokuu (2)
Näin vältät ylinopeuden
Maailma ilman suojateitä
huhtikuu (2)
Kuinka kohdata jobbari
Rakkauden renkaanvaihto
maaliskuu (2)
Rattiterapia
Raaka Diili
helmikuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - himo
tammikuu (2)
Ministeri Berner ja lähivuosien suuri muutos
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - mässäily
2016 (20)
joulukuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ahneus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - laiskuus
marraskuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - viha
lokakuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - kateus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ylpeys
syyskuu (1)
Moposokeus
elokuu (1)
Jäähyväiset Fiat Multiplalle
heinäkuu (2)
Liikaa unta Jaguarissa
Auton korjaamisen raskassarja
kesäkuu (3)
Poliisi alinopeudesta
Kuskina kesäyössä
Tuotearvio: kolme suomalaista tieuutuutta
toukokuu (1)
Wickholmin Volvolla
huhtikuu (2)
Pikkusisko ei halua autoa
Kehäteiden kamerat
maaliskuu (2)
Vakionopeudensäädintä etsimässä
Parhaat vinkit katsastukseen
helmikuu (2)
Skoda Felician ohittaminen
Naisautoilijat osa 2. - Mikon ja Akin salaisuus
tammikuu (1)
Rattiraivo: Calibra vs. 9-5 Griffin
2015 (41)
joulukuu (2)
Kaksi muistoa Alfa Romeosta
Pyyhkijänsulkia ostamassa
marraskuu (3)
Suomi-auton korruptio
Autonominen auto
Koeajossa: musta jää
lokakuu (3)
Jäteöljyä luonnossa
Heijastinliivimies
Vilkun lasi rikki huollon jälkeen
syyskuu (2)
Vedellä toimiva auto
Aja hiljaa
elokuu (3)
Mummo kolhi autoani parkkipaikalla
Lopetin haaveilemisen lentävistä autoista
Kitkarenkaat kesällä
heinäkuu (2)
Ystäväni Check Engine
Huoltokirja on valhe
kesäkuu (3)
Salaisuuksia ja tuoksuja
Minä, F1 ja Räikkösen visio
Nelipyörä (kevyt)
toukokuu (3)
Koeajossa: Johannan Lada
Kolari
Papa Swag
huhtikuu (20)
Miehuuskoe
Naisautoilijat
5 autoa jotka jokaisen autoilijan pitäisi kokea kerran elämässään
Katsastus
Navigaattori
Biltema
Tupakointi
Varashälytin
Jobbari
Lottovoitto
Reikä
Volvo-kuiskaaja vs. ajokoira
Kauhugalleria
Vielä kerran Alfa
Zen ja autoilu
Mestarin luona
Paronin hautajaiset
Lippulaiva
Paroni
Viimeinen Alfa
2014 (1)
syyskuu (1)
Romanssi

Katso suosituimmat vaihtoautomme juuri nyt!