Viimeinen Alfa

Viimeinen Alfa

Jaa sivu Viimeinen Alfa
Suodatettu avainsanalla alfa romeo 156

Skoda Felician ohittaminen

maanantai 15.02.2016 Avainsanat: Alfa Romeo 156 , ferrari , ohittaminen , skoda , Tieliikenne

Teksti: Arttu Lustig

Kuva: Google Earth

Ei ensimmäisessä autossani, Skoda Felicia Combissa, ollut mitään vikaa, mutta kuvaavaa on, että ainoa todiste yhteisistä hetkistämme löytyy vain Google Earthin kuvista. Skoda Felician olemusta voisikin kutsua täydelliseksi mitättömyydeksi. Ei tullut koskaan mieleen mennä samaan kuvaan Felician kanssa. Toisaalta jälkiviisaana suunnittelijoita voi kiittää suorituksesta, jonka tuloksena on ollut takuulla unholaan jäävä auto, varma epäklassikko. Uskon, että harva Felician entinen omistajakaan muistaa omistaneensa tällaista zombi Skodaa.

Autossa ei ollut yksinkertaisesti mitään mihin tarttua. Ohjaus, tilat, kulutus tai mikä vain olivat puhdasta keskikastia. Omani oli tosin maalattu myrkyn vihreäksi. Auto oli vain ruma, vaikkakaan ei paha, mutta vaikea katsoa. Skodan myrkyn vihreää väriä olisi voinut kutsua myös käsitteillä nalkutus tai lievä ylipaino. Kuluttaja olisi kuvauksesta ymmärtänyt, ettei väri ole vaarallinen, mutta sillä ei myöskään ole mahdollista saavuttaa suurempia huomionosoituksia.

Kuten varmasti joku saattaa arvata puheeni sävystä, olin saanut Skodan lahjaksi. Ei lahja-autoa ole väriin katsominen, huoltoaseman serviettiin kahvin tahrana kirjoitettuna. Olin kiitollinen autosta ja oli hienoa saada vihdoin auto täysin omaan käyttöön ja omalle vastuulle. Tilaisuuden tullessa vaihdoin Skodan Alfa Romeoon.

Huomasin nopeasti eron Skodan ja Alfa Romeon välillä liikenteessä. Huomattavin ero ei ollut tehokkuudessa, ohjattavuudessa tai polttoaineenkulutuksessa. Ensimmäisen kuukauden jälkeen kiinnitin huomiota siihen, että Alfa Romeoni kyydissä tulin ohitetuksi hyvin paljon harvemmin kuin Skodaa ohjastaessa. Vakuutan kuitenkin, että ajoni on aina ollut yhtä kiireetöntä taivaanrannan maalailua huolimatta käsiini luovutetusta ajokista. Vedenpitävää todistusaineistoa huomiolleni ei kuitenkaan ole olemassa, mutta keittiöpsykologian turvin muutos ohitusmäärässä on hyvin looginen ja ymmärrettävä. Skoda oli vain niin rumanvärinen, että sen ilmentymä piti saada kutistettua taustapeiliin mahdollisimman nopeasti.

Alfan ja Skodan eroista inspiroituneena olen haaveillut pitkään joku kesä vuokraavani näyttävän punaisen Ferrarin yhdeksi päiväksi. Tämä tietenkin vain siinä tapauksessa, että kenelle vain vuokrataan autotaideteollisuuden kauneinta kärkeä. Haluan ajella Ferrarilla erilaisilla teillä kevyttä alinopeutta, ja nähdä, kuinka moni autoilija kehtaa rotiskollaan ohittaa punaisen paarman. Uskon, että Ferrari keräisi taakseen mahtavan jonon eri ikäisiä ja laatuista ajoneuvoja, kun hämmentyneet autoilijat eivät tietäisi, miten suhtautua alinopeutta ajavaan Ferrariin. Tiedän, että maanteillä on liikkeellä myös rohkeita kuskeja, joilla pokeri riittää jopa Ferrarin ohittamiseen. Syynä ei ole kiire tai näyttämisenhalu, vaan ylitsepääsemätön uteliaisuus nähdä, kuka ohjastaa Ferraria. Kun katseeni kohtaisi ohittajan kanssa, muodostaisin kasvoilleni kysyvän, mutta vihaisen ilmeen kuin kertoakseni virheestä kohti uteliasta silmäparia. En luonnollisestikaan estäisi ohitusta ylivoimaisella autolla, vaan päästäisin jalan kaasulta vimmainen ilme kasvoillani ja antaisin uskalikon ohittaa omassa rauhassaan. Tämän paremmin en voisi kuvitella käyttäväni rahojani kauniiseen kesäpäivään.

Ei ohittaminen muutenkaan koskaan ole ollut kohdallani ongelma. Moottoritiellä olen pystynyt ajamaan kymmeniä kilometrejä rekan perässä ilman, että omaatuntoani on kolkuttanut yhtään. Se on ollut aikaa hyvälle musiikille sekä mahdollisuus tehdä uusia ennätyksiä polttoaineenkulutuksessa. AC/DC ja litroja valmistajan lupaamaa pienempi polttoaineenkulutus saa tuntemaan itsensä erityiseksi yksilöksi, jonka kaltaista ei samalta tienpätkältä varmasti löydy.

Kaksi muistoa Alfa Romeosta

keskiviikko 23.12.2015 Avainsanat: Alfa Romeo 156 , Kolari , liikenneturvallisuus , pyyhkijänsulat , Tieliikenne

Teksti ja kuva: Arttu LustigJaan kaksi tarinaa joiden tapahtumat ajoittuvat vuosia ennen autoblogiani - ajalta jolloin omistin ensimmäistä vuotta Alfa Romeo 156:n.

Häiriö Lauri Törhösen hampurilaishetkessä

Matkasin Keski-Suomesta kohti Etelä-Suomea. Tavakseni oli tullut pysähtyä Lahden ABC:llä, koska matkan raskaampi ja tylsempi osuus oli takana ja melkein koko loppumatkan saisin tykittää Alfa Romeollani pitkin moottoritietä. Ennen ilottelua halusin hiukan vetää happea ja nauttia kupin kahvia.

Ajaessani huoltoaseman parkkipaikalla näin siellä tönöttävän jumalaisen kauniin Alfa Romeo 156:n ja onnekseni silmäherkun vieressä oli tyhjä parkkiruutu. Luonnollisesti laitoin oman vastaavani viereen. Nousin autostani ja välittömästi annoin katseeni tuoreen Alfa Romeon -omistajan silmilläni vaellella pitkin vieraan Alfan virheetöntä pintaa. Tuulilasin läpi katsoessani sain vastakatseen vanhemmalta hampurilaista syövältä mieheltä. Pelkäsin, että kaltaiseni retaleen epämääräinen liikehdintä auton ympärillä olisi säikäyttänyt vanhemman miehen. Kävelin kuskin luokse selvittääkseni tapahtuneen. Kuski aukaisi oven kysyvä ilme kasvoillaan. Ilmoitin olevani pahoillani juuri aiheuttamastani häiriöstä, mutta hänen Alfa Romeo 156:nsa oli vain niin upeannäköinen, että otin vapauden muutamaan ylimääräiseen katseeseen.

Mies ymmärsi tilanteen eikä ollut pahastunut tapahtuneesta. Mies tarinoi, ettei tämä 156 ollut hänen ensimmäinen yksilönsä tätä sorttia. Mies muisteli edellistä Alfaansa, jossa oli ollut valkoiset nahkapenkit ja madallussarja, mutta josta oli joutunut valitettavasti luopumaan. Miehen tarinoidessa pääsin tekemään vertailua täysin varustellun ja ulkoilmojen Karpon inspiroiman sisustan välillä. Miehen mukaan 156 on paras auto ajaa. Hampurilaisen loputtua mies isällisesti ohjeisti pitämään siimat tiukalla.

Mies vaikutti tutulta, ja olin varma, että hänen kasvonsa olivat tulleet tutuksi median välityksellä. Pitkien internetissä vietettyjen hetkien jälkeen löysin tiedon siitä, kenen kanssa olin jutellut ABC:n parkkipaikalla. Mies oli ollut elokuvaohjaaja Lauri Törhönen. Lauri Törhöselle tai hyvin paljon Lauri Törhöstä muistuttavalle miehelle haluan lähettää terveiset, että siimoja on pidetty niin tiukalla, että sormenpäät sinertävät. Valehtelen. Yritin tehdä blogiini siiman avulla hienon kuvan leijuvista tuulilasinsulista, mutta epäonnistuin, joten päädyin leikittämään kissaa siimalla.

Kolari ilman seurauksia

Autoilu-urani aikana olen ajanut yhden oikean kolarin. Muissa tapauksissa olen vain tahattomasti siirrellyt autollani erilaista irtaimistoa tai pysäköinyt autoni seinän avustuksella. Alfa Romeolla ajoin kolarin, josta ei kuitenkaan jäänyt viranomaismerkintöjä.

Tapahtumat saivat alkunsa erään hyvin lumirikkaan ajanjakson jälkeen, kun olin ajamassa marketin parkkipaikalta liikenteen sekaan. Marketin parkkipaikalla juhlistettiin aitoa suomalaista talvea suurilla lumikasoilta. Hitaalla vauhdilla kolmiota silmällä pitäen kurkin lumikasojen välistä liikennevirtaa, josta huonoksi onnekseni tuli auto. Painoin jarrun pohjaan, mutta nastarenkailla liukkaaksi hiottu risteys halusi matkani jatkuvan. Vastustajan auto yritti turhaan väistää kitkatonta kulkuani. Osuin suoraan eturenkaaseen. Autot sammutettiin keskelle risteystä ja kuljettajat nousivat autoistaan. Huusin vastustajan autossa kuskina toimineelle naiselle, että ajetaan autot parkkipaikalle ja ihmetellään tapahtunutta muuta liikennettä häiritsemättä.

Hiukan syrjemmällä parkkipaikan rauhassa tarkastelimme tapahtunutta lisää. Alfastani oli irronnut rekisterikilpi sekä puskuri oli naarmuuntunut. Naisen autossa ei ollut jälkeäkään tapahtuneesta. Olimme lievästi sanottuna ihmeissämme näkymästä. Kerroin naiselle, että risteys oli ollut liukas sekä lumikasa oli pahasti näköesteenä, mutta kolarin syyllinen olen pelkästään minä. Kysyin naiselta, haluaako hän soittaa poliisin paikalle, vaikka hänen autossaan ei osumasta jälkeä näykään. Nainen kieltäytyi tarjouksesta. Ehdotin, että annan nimeni ja yhteystietoni, jos mieli muuttuu myöhemmin. Nainen kieltäytyi tästäkin. En voinut naista pakottaa, joten jatkoimme matkaa omiin suuntiimme.

Muutaman vuoden jälkeen kolari palasi mieleeni. Kolarissa oli jotain outoa. Törmäsin repsikan puoleiseen eturenkaaseen, mutta laitoimme autot parkkiin samansuuntaisesti. Tämä yhtälö tarkoitti, että olimme naisen kanssa tarkastelleet naisen autosta väärää kylkeä. Olen pahoillani nainen.

Vielä kerran Alfa

torstai 02.04.2015 Avainsanat: Alfa Romeo 156 , Autokuume , viimeinen alfa

Kuva ja teksti: Arttu Lustig

Kärsin jatkuvasta autokuumeesta. Volvo ei ole pystynyt tekemään luomaan minuun syvempää suhdetta. 740 on kömpelö lättähattu enkä pidä takavedosta. Volvon kiihtyvyys on jotain historiallista. Ihmettelen, kuinka auto pystyy kiihtymään niin ylä- kuin alamäessä sekä tasaisella maalla yhtä vertahyydyttävän hitaasti.  En ihmettele, että ihmiset tuntevat Volvossa olevan jotain sanoinkuvaamatonta taikaa. Liian pitkäksi venynyt syksy on varmaankin saanut mieleni elämään keväässä. Haen autostani olevia, olemattomia ja tulevia vikoja, jotta saisin syyn siirtää autoni uudelle omistajalle uusiin seikkailuihin.

Volvo ei kuluttanutkaan niin paljon bensaa kuin minun annettiin Internetissä ymmärtää. Isot pojat väittivät, että 740 kuluttaisi näin talviaikaan 12 litraa sadalla kilometrillä. Tankkasin tankin täyteen ja ajoin sata kilometriä. Tankkasin autoni uudestaan ja sain tulokseksi 8,5 litraa. Olin hiukan pettynyt, koska olin jo rehennellyt yhdelle Skoda-kuskille, kuinka autoni kuluttaa 12 litraa sadalla kilometrillä. Skoda-kuski hämmästeli lukemaa. Hän teki nopean laskelman, että säästäisin vuodessa pienen etelänmatkan verran, jos vaihtaisin autoon, joka kuluttaisi normaalisti. Sanoin, etten tarvitse lentokonetta päästäkseni paratiisiin, jos istuisin autossani jo valmiiksi siellä.

Haluaisin jo vaihtaa autoa. Haluaisin palata vanhaan. Haluaisin takaisin Alffiksen. Netissä on tarjolla runsaasti hyviä Alffiksia sopuhintaan. Elämme autoilun kultaa aikaa. Jokaisella tallaajalla on mahdollisuus valita alleen haluamansa automerkki, harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Jokaisella on mahdollisuus hankkia itselleen Mersu, Bemari, Audi, Volvo, Saab tai vaikka Alfa Romeo. Alfa Romeo 156 V6-moottorilla olisi halujeni kohde.

Näin unen. Istuin jälleen Alfa Romeo 156:n ohjaksissa. Työnsin käteni mustiin ohuesta nahasta valmistettuihin nahkakäsineisiin. Tartuin kiinni puisesta ratista, ja heitin hattuni mustalle nahkapenkille. Hivelin jalopuista rattia hetken. Työnsin punapäisen avaimen virtalukkoon ja käänsin. V6-moottorin pienen murahduksen jälkeen auto kehräsi kuin kissa sylissä. Korjasin peruutuspeilin kohdalleen. Annoin vaihteen olla vapaalla ja polkaisin kaasun hetkeksi pohjaan. Se oli eturivin sotilaan taisteluhuuto hyökkäykseen. Huumaava ääni meni nautinnollisesti läpi luiden ja ytimien. Työnsin kytkimen pohjaan ja vaihdoin ensimmäiselle vaihteelle. Heräsin.

Kerroin naiselleni unestani ja halustani saada Alffiksen takaisin. Muistelimme naiseni kanssa kaikkia huonoja päiviä entisen rakkaani kanssa. Pakoputki halkesi. Ajoin paikkakunnan kovaäänisimmällä autolla muutaman kuukauden. Nokka-akselin asentoanturi (tai jotain) suoritti irtisanomisensa hiekkatiellä keskellä metsää. Tihkusateessa tyttäreni kanssa pohdimme luovaa ratkaisua tilanteeseen, kun kummallakin oli jäänyt kännykkä kotiin ja matkaa määränpäähän oli viisi kilometriä. Mutta koska olimme jo maaseudun puolella, saimme kyydin määränpäähän alle viidessä minuutissa. Jarru leikkasi kiinni kauppamatkalla eikä autolla pystynyt peruuttamaan. Auto ei mennyt kertaakaan ensimmäisellä yrityksellä katsastuksesta läpi. Lopuksi moottori hajosi. Moottorin hajoaminen taisi olla oma syyni. Taisin ajaa 20 000 kilometriä ilman öljyjen vaihtoa. Se saattoi käynnistää koneen hitaan hajoamisen. En ostaisi itseltäni autoa, pohdin.

Tätini oli lukenut tekstejäni autoista. Hän kertoi Volkswagen Passatistaan, jonka mittarissa on myös puoli miljoonaa kilometriä. Se on kaunis saavutus autolle, mutta tätini mukaan hän oli ostanut auton uutena. Mieleni ei voi käsittää tällaista saavutusta: yksi ihminen yksi auto ja puoli miljoonaa kilometriä. Kuinka on mahdollista ajaa puoli miljoonaa kilometriä samalla autolla? Luvun saavuttamiseen on kulunut vähintään kahdeksan vuotta. Tiedän, että hän ei valehtele, koska jos netissä omalla naamallani väittäisin tätiäni valehtelijaksi, olisin liian tyhmä selvitäkseni edes aamulla muroista. Saisin vain sukuni vihat niskoilleni, eikä ihminen voi päästä suvustaan eroon. Toisekseen olen itsekin istunut kyseisessä autossa ja nähnyt matkamittarin luvun.

Tiedän kuinka auton vaihtaminen toimii. Auton vaihtaminen toiseen autoon toimii nopeasti ja kontrolloimattomasti. Prosessin lähtiessä käyntiin vain tajuttomuus tai vakava loukkaantuminen voivat hidastaa prosessin loppuun saattamista. Kuinka on mahdollista, ettei tädissäni prosessi ole käynnistynyt kertaakaan? En pysty ymmärtämään.

Kerroin naiselleni tästä yli-inhimillisestä saavutuksesta. Naiseni ei ihmetellyt yhtään. Naisenikaan ei ole koskaan ollut vaihtamassa nykyistä autoaan. Annoin mahdollisuuden uudelle ajatukselle. Kilometrilukujen 300 000, 400 000 ja 500 000 kohdilla autoa on yritetty vaihtaa, mutta autoliikkeessä yksikään myyjä ei ole tullut kysymään, että kuinka voin olla rouvalle avuksi tai löytyykö mieleistä. Tätini on vain vaellellut lasiseinien välissä lopulta menettäen hermonsa. Autokauppiaat ovat ajatelleet naisen olevan paimentamassa miestään eivätkä ole halunneet sotkeutua tilanteeseen. Pidän kuitenkin tätä epätodennäköisenä.

Onko tässä sittenkin aito ero naisten ja miesten välillä, kun puhutaan autoilusta ja autoista? Totuus on, ettei miesten ja naisten väliltä voida arvioida paremmuuseroja liikennetaidossa. Tieliikenne on suuri maailman laajuinen kaaos, jossa Utsjoella tehty ratkaisu risteyksessä vaikuttaa lopulta tokiolaisen lasitaiteilijan ajoaikaan kodin ja hammaslääkäriaseman välillä – perhosefekti pätee asfaltillakin. Ajotaitoja voidaan vertailla vain autokilpailuissa tai autotempuissa, joissa ajetaan tarkoituksella kahdella renkaalla, mutta tieliikenne kaikkine monimuotoisine kulkijoineen on vain sattumusten summa. Tästä johtuen liikenteessä on lopulta kyse vain tuurista, joka ei arvioi kuskin sukupuolta. Jokainen yksilönä rakentaa oman onnensa liikenteessä.            

Perjantai-ilta oli kääntymässä yöhön enkä saanut mieltäni asetettua oikeaan asentoon. Istuin sohvalleni ja asettelin teekupin ikkunalaudalle. Olen nähnyt kuinka nainen ostaa koristetyynyjä kuin perunoita. Olen nähnyt naisen ostavan vaatteita katsomatta hintaa ja kokoa. Miksi nainen ei toimisi autojen kanssa samalla tavalla?

Sytytin savukkeen. Volkswagen Passatin arvoitus hiersi mieltäni kuin keskenjäänyt Monk. Otin kännykän käteeni ja soitin tädilleni. Miesääni vastasi. Esittelemättä itseäni pyysin tätiäni puhelimeen. Täti kysyi suoraan, onko jokin hätänä. Vastasin, että haluaisin vain kysyä muutaman kysymyksen autosta. Täti vastasi tylysti, että lopettaa puhelun tähän. Puhelu loppui.

Tiputin savukkeen teen sekaan. Menin makuulleen sohvalle. Kello oli 23:25 ja edessä olisi pitkä yö. Hiljaisuudesta nousi tietokoneen tuulettimen hurina. Olin väsynyt ja turhautunut, koska täti ja hänen autonsa eivät liittyneet minuun eikä minun tarvitsisi ajatella kumpaakaan. Siitä huolimatta en saanut rauhaa mieleeni. Mietin puolen miljoonan Passatin istuinta, polkimia ja rattia. Niiden täytyy olla muotoutuneet täydellisesti kuskinsa mukaisiksi kuin tv-shopin tyyny tietokoneanimaatiossa. Kaikki tuntui turhalta ja ilman tarkoitusta – vailla järkeä kuin musiikkivideo äänettömällä.

Naiseni sanat: ”en minäkään vaihtaisi autoa”, kaikuivat korvissani. Naiset eivät siis nauttisi autokuumeesta, mutta miehenä en pystyisi tätä puolta naisista ja autoilusta pystyisi tavoittamaan. Autokuume on vain miesten etuoikeus. Muutamat naiset ovat kertoneet minulle luettuaan tekstejäni tunteistaan autoaan kohtaan ja muistelleet rakkaimpia autojaan. Nainen lihaistaa auton siinä kuin mieskin, mutta auton saapuminen naisen elämään tapahtuu toisella tavalla kuin miehelle. Toisaalta käsitykseni mukaan hienolla autolla voi saada itselleen naisia ainakin autokyydin ajaksi. En tiedä liittyykö jälkimmäinen mitenkään kokonaisuuteen.

Näpyttelin tekstiviestin tädilleni, jossa pahoittelin soittoa ja vetosin humalaan sekä kaverin kanssa kiivaaksi äityneeseen keskusteluun autoista. Lähetin tekstiviestin seuraavana päivänä. Tätini tietää varmasti, että tekstiviesti oli valhe alusta loppuun. Ei minulla ole ollut kavereita sen jälkeen, kun olin lopettanut juomisen.

Naiset ajattelisivatkin autoja järjellä, miehet etsivät autosta tarinaa ja seikkailua. Tämä antaisi vastauksen, miksi Start! on edelleen television ohjelmavalikoimassa. Start! -ohjelmassa autoissa huomio kiinnittyy perheystävällisyyteen, takakontin kokoon, takapenkkeihin sekä varustelutasoon. Näistä ominaisuuksista kertoo mukava insinöörinoloinen mies. Start! esittelee autot kuin ne olisivat työkaluja, joilla muka olisi ratkaisevia eroja. Auton mukavuuspainotteiset ajo-ominaisuudet ovat kyllä ihan kohtuullisen hyvät, mutta muutama seikka jäi häiritsemään. Ensinnäkin tämä kallistelee ikävän paljon mutkissa. Ohjaus on minun makuun liian kevyeksi tehostettu ja tämä palauttaa huonosti hiljaisissa nopeuksissa. Start! on täysipainoinen naisille suunnattu ohjelma, jonka ääreen mies harhautuessaan kuvittelee pääsevänsä olennaiseen ääreen. Ohjelma on aina ollut pettymys, mutta ei enää, koska ymmärrän katsoneeni minulle sopimatonta televisiotuotantoa.

Rohmusin Internetin käytettyjen Alfa Romeoiden tarjontaa. Toinen toistaan näyttivät Alfa Romeot houkuttelevimmilta eikä hintakaan tuntunut olevan enää ongelma. Olin vajoamassa pisteeseen, jossa järki risteää ohi viimeisten realiteettien ja vajoaa pimeään kuoppaan, josta ylös pääsemiseksi joutuisin ostamaan auton. Tarvitsin lainata toisen ihmisen järkeä. Soitin isälleni. Isälläni on myös Volvo, joten keskustelumme ajautui nopeasti automerkkiin, jonka yhdessä jaamme. Keskustelu nopeasti päätyi uralle, jossa kehuimme Volvojamme kilpaa. Isä kehui lopuksi naapurinsakin Volvon. Puhelun päättyessä kuumeni oli hiukan laskenut. Tuntui taas, että allani olisi osa ihmiskunnan suurinta saavutusta eikä sitä muuksi kannattaisi vaihtaa.

Tunnustan, että olen ensimmäistä kertaa kateellinen autosta. En ole ennen tuntenut kateutta toisen autoa kohtaan. Lähipiirissäni on ollut monenlaista autoa, jotka ovat olleet kiinnostavia, mutta kateutta en ole tuntenut. Tätini autossa kateutta herättää kilometriluvun todistama murskaava saavutus. Oikeastaan en ole kateellinen autolle, vaan saavutukselle. Yksi nainen ja yksi tylsä, luumu Passat pystyivät helposti rikkomaan puoli miljoonaa kilometriä, koska oikein huollettuna auto kestää ikuisuuden.

Viimeinen Alfa

torstai 02.04.2015 Avainsanat: Alfa Romeo 156 , viimeinen alfa

Teksti & kuva: Arttu Lustig

Mies ja auto liittyvät tekstiin

 

Siitä on nyt kolme tuntia, kun kolme miestä kävi luonani. Kaksi miehistä oli noin 50-vuotiaita ja kolmas oli parikymppinen. Nuorukainen ja toinen vanhemmista miehistä olivat selvästi isä ja poika. Kolmas miehistä oli ilmeisesti tullut mukaan vain kuluttamaan aikaansa.

 

He kuuntelivat autoni moottoria, ajelivat ympäriinsä ja kommentoivat kaikkea mahdollista. Puheidensa perusteilla he tuntuivat tietävän autostani paljon enemmän kuin minä olin oppinut kolmen vuoden aikana. Katsoin vain vieressä miesten puuhastelua, poltin tupakkaa ja vastailin ympäripyöreästi kysymyksiin.

 

Mies sanoi maksavansa autostani 300 euroa. En sanonut mitään. Tarjosin vain kättäni kaupanteonmerkiksi.

 

Minulla ei ollut luovutuspaperia tallella, koska en alun perin ollut suunnitellut luopuvani autosta. Se oli paras autoni ja koskaan kiinnittänyt mitään huomiota luovutuspapereihin.

 

Menimme asuntooni selvittämään tilannetta.

 

Teimme lopulta kauppakirjan keittiönpöydän ääressä Internetistä tulostetulle kauppakirjapohjalle. Puhemies ei ollut tyytyväinen huolimattomuuteeni papereiden suhteen. Hän selvensi minulle kahteen kertaan, kuinka autoon kuuluvat paperit pitäisi säilyttää. Jätin vastaamatta miehen puheisiin, koska olin tekemässä kauppaa enkä luennolla.

 

Joutilas mies soitti kitaraani ilman lupaa. Hän soitti ihan kelvollisesti. Kehuikin kitaraani. Tiesin, että se on loistava soitin. Se on ykköskitarani, ansaitsen rahaa kitaralla ja osaan valita itselleni hyvän soittimen. Poika kehui antiikkisohvaani hienoksi. Sanoin, että se on niin hieno sohva, ettei siihen edes kehtaa istua. Poika ymmärsi vihjeen.

 

Sain rahani ja miehet poistuivat. Katsoin keittiön ikkunasta, kun punainen rakkaani rullasi pois minulta kohti tuntematonta. Haikeus valtasi minut. Auton sisään jäi monta muistoa. Nyt muistot ja auto ovat lopullisesti ulottumattomissani. Alfa Romeon poistuminen elämästäni tarkoitti myös eroa paikkakunnan pienestä yhteisöstä, joka oli syntynyt automerkin ympärille. Alffis oli paras auto, jonka sisällä olen koskaan ollut. Auto oli erottamaton osa yhtä elämänvaihettani. En enää voisi saada uutta tuttavaa vain siitä syystä, että omistimme samanmerkkisen italialaisen auton. Menin olohuoneeseen ja otin silmälasit pois päästäni. Kyykistyin keskelle olohuonetta ja vuodatin muutaman kyyneleen.

 

Ryhdistäydyin nopeasti, sillä neljä teini-ikäistä tyttöä odottaisivat minua kaupungin bänditreenikämpällä ohjaamaan heidän bändiä. Pesin kasvoni kylmällä vedellä ja puin ulkovaatteet päälle. Poltin matkalla lisää tupakkaa. Tiesin, että takana olleen puolituntisen koettelemuksen jälkeen tuoksuni ja olomuotoni olisi jossain ihmisen ja savustetun kampelan välillä. Aikaa ulkoisen olemuksen murehtimiseen ei ollut. Toivoin, että hajuni peittyy kaikkien niiden imelien hajusteiden peittoon, joita tyttöjoukko käyttää.

 

Eilen kaikki oli toisin. Olin täynnä vihaa autoani kohtaan.

 

Viikko takaperin olin laittanut auton myyntiin. Auton moottori piti samanlaista ääntä kuin dieselmoottori, mitä pidin joutsenlauluna minun ja Alffiksen yhteiselle historialle. Tein raskaan päätöksen ja laitoin auton myyntiin.

 

Viikon aikana, jolloin autoni oli ollut netissä myytävänä, sisäilman lämmitin päätti omapäisesti työsuhteensa ja kuin kapinaksi puhalsi pelkästään kylmää ilmaa ohjaamoon. Tätä en olisi tätä varmastikaan kesällä edes huomannut. Nyt oli sydäntalvi ja ohjaamon sisäinen puhuri loi epämiellyttävimmän ajokokemuksen, jonka olen ajourani aikana kokenut. Lopetin sisäilmapuhaltimien käytön, ja kehoni yksinään sai toimia sisätilan lämmittimenä. Seuraavaksi meni radio, joka oli ollut ainoana lohtuna kovan pakkasten keskellä.

 

Viimeisen niitin sain saapuessani koulumatkalla Jyväskylää. Kiertoliittymässä huomasin, että ohjaus oli raskas ja veti oikealle. Oikean puoleinen rengas oli päästänyt ilmat itsestään ulos. En olisi voinut olla pettyneempi. Lähdin rauhallisin ottein ajamaan kohti muutaman sadan metrin päässä sijaitsevaa renkaidentäyttöpaikkaa. Täytin renkaan ja ajoin yliopistolle.

 

Olin täynnä vihaa autoa kohtaan. Päivän ainut luento meni minulta täysin ohi, kun suunnittelin selviytymistä takaisin kotiini. Ensimmäinen mieleeni tullut ratkaisu tilanteeseen oli polttaa auto ja matkustaa 50 kilometrin kotimatka taksilla.

 

Viha autoani kohtaan oli pohjaton. Auto oli sylkäissyt kasvojani vasten kädet taskussa ja takki auki. En olisi voinut olla enempää loukattu. En tiennyt miten pääsisin kotiin, jos luennon aikana rengas olisi uudelleen tyhjentynyt. Rengas oli pitänyt ruotsin luennon ajan lisäämäni ilman sisällään, mutta raivoni ei ollut laantunut. Vahinko oli jo sattunut, maitotonkka oli jo kyljellään.

 

Päätin hylätä suunnitelman auton polttamisesta ja ajoin hidasta vauhtia kotiin. Seuraava suunnitelma oli ajaa auto läheiselle autopurkamolle ja jättää auto paloiteltavaksi saaden samalla pienen korvauksen. Se olisi oikein sille. Halpamainen loppu halpamaiselle autolle olisi oikein. Halusin kuristaa autoni. Autolla ei kuitenkaan ole kaulaa, johon tarttua. Tämä sai minut vielä enemmän raivon valtaan.

 

Kotona soitin autopurkamoon. Lopetettuani puhelun autopurkamon miehen kanssa mietin uutta suunnitelmaa. Pudotin myynti-ilmoituksessa auton hinnan 500 euroon ja ilmoitin, että hinnasta saa tinkiä ja jos kauppoja ei synny maanantaihin mennessä vien auton romuttamolle. Tällä tavoin voisin varmistaa, ettei minun tarvitsisi enää koskaan ajaa kirotulla autolla.

 

Minun tarvitsi odottaa vain 15 minuuttia ja ensimmäinen soitto tuli. Mies linjan toisessa päässä aloitti valittelun varaosien hinnoista ja moottorin korjaamisen vaikeudesta. Hän antoi reiluna miehenä tarjouksen. Sanoin, että ottaisin hänen puhelinnumeron ylös ja soittaisin, kun olisi kuullut enemmän tarjouksia. Miehelle tämä ei sopinut, vaan kauppa olisi pitänyt lyödä heti lukkoon tai ei tulisi kauppoja. Tiuskaisin puolittaen huutaen puhelimeen, että sitten ei tule kauppoja. Puhelu päättyi siihen. Mikä mulkku. Miksi ostaa autoa korjattavaksi, jos kerran ei ole taitoja ja rahaa? Muutaman tunnin päästä auton lopullinen ostaja soitti ja sovimme tapaamisen tälle päivälle. Sain illan aikana viisi yhteydenottoa lisää kunniallisilta miehiltä, jotka halusivat pelastaa pulassa olevan autoilijatoverin kroonisesti oikuttelevan auton kynsistä.

 

Auto on siis mennyt. Ilman autoa tunnen olevani kuin laiva ilman purjetta valtamerellä. En voi määrä suuntaa, vaan ympäröivä sattumanvaraisuus päättää suuntani. Elämänkulkuni on riippuvainen muiden halusta kyyditä minua sekä bussiyhtiön laatimien aikataulujen kohtaamisesta tarpeitteni kanssa. Muut ihmiset tekevät valinnan minne liikun ja milloin.

 

Olen selaillut lähes loputtoman listan autoja läpi, mutta mikään ei kelpaa minulle. Mikään kuva autosta ei voi sammuttaa kaipaustani vanhaa autoani kohtaan. Kaikki muut autot näyttävät sieluttomilta romukasoilta, joilla ei ole minulle mitään annettavaa.

Tietoa blogista

Tervetuloa virtuaaliseen Esson baarin pöytään kuuntelemaan jännittäviä tarinoita ja outoja teorioita.

Blogin sisällysluettelo löytyy blogin tiedoista.

Yhteydenotot, ihailijaposti, väärät puhelinnumerot sekä osoitukset omasta paremmuudestaan bloggaajaa kohtaan osoitteeseen:

viimeinenalfa@gmail.com

Arkistot
2019 (7)
kesäkuu (1)
Koiranluu - Motonet-asento
toukokuu (1)
Autopesu - komea poika
huhtikuu (1)
Kuinka ostat edullisen auton
maaliskuu (1)
Neljä syytä olla käyttämättä turvavyötä
helmikuu (1)
Käytetty sähköauto - kauppakassi
tammikuu (2)
Ajokortti on turha
Ajoin kolarin - vakuutusyhtiö
2018 (15)
joulukuu (1)
Ajoin kolarin - vähän
marraskuu (1)
Jarrupalat
lokakuu (1)
Kesäromanssin loppu - auto telkkarilla
syyskuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 2.
elokuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 1.
heinäkuu (1)
Esittelyssä Mercedes-Benz E230 - Pelto-Väyrynen
kesäkuu (2)
Saab romuttamolle - hyvästi Saab
Haulikkohäät - ostin Mersun
toukokuu (1)
Syvien vesien Saab
huhtikuu (2)
JMK Ralliradio osa 3 - Ei pakkia
JMK Ralliradio osa 2 -rallireportteri Alfa
maaliskuu (2)
JMK Ralliradio osa 1 - Viimeinen Alfa radioshow
Katsastus - hylätty
helmikuu (1)
Urban Survivor
tammikuu (1)
Valohippa
2017 (18)
joulukuu (1)
Avaimet takakonttiin
marraskuu (1)
Tule katsastus kultainen
lokakuu (1)
Hirvet
syyskuu (2)
Kritiikkiä ja ehdotuksia Yleisradiolle
Bensa loppui
elokuu (1)
Koeajossa exän Rättäri
heinäkuu (2)
Formula 1 ja herrojen metkut Ferrarilla
Tipaton Jämsä - miksi bensa-asemalta ei löydy etanolibensaa
kesäkuu (1)
Liftari
toukokuu (2)
Näin vältät ylinopeuden
Maailma ilman suojateitä
huhtikuu (2)
Kuinka kohdata jobbari
Rakkauden renkaanvaihto
maaliskuu (2)
Rattiterapia
Raaka Diili
helmikuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - himo
tammikuu (2)
Ministeri Berner ja lähivuosien suuri muutos
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - mässäily
2016 (20)
joulukuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ahneus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - laiskuus
marraskuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - viha
lokakuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - kateus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ylpeys
syyskuu (1)
Moposokeus
elokuu (1)
Jäähyväiset Fiat Multiplalle
heinäkuu (2)
Liikaa unta Jaguarissa
Auton korjaamisen raskassarja
kesäkuu (3)
Poliisi alinopeudesta
Kuskina kesäyössä
Tuotearvio: kolme suomalaista tieuutuutta
toukokuu (1)
Wickholmin Volvolla
huhtikuu (2)
Pikkusisko ei halua autoa
Kehäteiden kamerat
maaliskuu (2)
Vakionopeudensäädintä etsimässä
Parhaat vinkit katsastukseen
helmikuu (2)
Skoda Felician ohittaminen
Naisautoilijat osa 2. - Mikon ja Akin salaisuus
tammikuu (1)
Rattiraivo: Calibra vs. 9-5 Griffin
2015 (41)
joulukuu (2)
Kaksi muistoa Alfa Romeosta
Pyyhkijänsulkia ostamassa
marraskuu (3)
Suomi-auton korruptio
Autonominen auto
Koeajossa: musta jää
lokakuu (3)
Jäteöljyä luonnossa
Heijastinliivimies
Vilkun lasi rikki huollon jälkeen
syyskuu (2)
Vedellä toimiva auto
Aja hiljaa
elokuu (3)
Mummo kolhi autoani parkkipaikalla
Lopetin haaveilemisen lentävistä autoista
Kitkarenkaat kesällä
heinäkuu (2)
Ystäväni Check Engine
Huoltokirja on valhe
kesäkuu (3)
Salaisuuksia ja tuoksuja
Minä, F1 ja Räikkösen visio
Nelipyörä (kevyt)
toukokuu (3)
Koeajossa: Johannan Lada
Kolari
Papa Swag
huhtikuu (20)
Miehuuskoe
Naisautoilijat
5 autoa jotka jokaisen autoilijan pitäisi kokea kerran elämässään
Katsastus
Navigaattori
Biltema
Tupakointi
Varashälytin
Jobbari
Lottovoitto
Reikä
Volvo-kuiskaaja vs. ajokoira
Kauhugalleria
Vielä kerran Alfa
Zen ja autoilu
Mestarin luona
Paronin hautajaiset
Lippulaiva
Paroni
Viimeinen Alfa
2014 (1)
syyskuu (1)
Romanssi

Katso suosituimmat vaihtoautomme juuri nyt!