Viimeinen Alfa

Viimeinen Alfa

Jaa sivu Viimeinen Alfa
Suodatettu avainsanalla Varaosat

Koiranluu - Tämä ei ole sen arvoista

tiistai 30.07.2019 Avainsanat: autohuolto , Autokorjaamo , kallistuksenvakaaja , koiranluu , Nettikeskustelut , Varaosat , Volvo C70

Kuvat ja teksti: Arttu Lustig

Koiranluun vaihtamiseen meni kolme päivää. Selitys leveään hymyyn huoltamolla, kun päätin vaihtaa osan itse, sai rationaalisen selityksen. Autohuoltamon asiakaspalvelukokemukseen ei oltu lisätty hymyä, niin kuin jossain pikaruokaravintolassa, vaan korjaamolla tiedettiin mitä olisin pihallani kohta kokeman.

Olin intoa täynnä. Raikas, kiiltävä ja neitseellinen kallistuksenvakaaja odotti myyntilaatikossa. Vain muutama sormenjälki oli koiranluuhun tarttunut, kun edellisenä iltana olin sitä hetken ihaillut. Auton nousi pihalla tuttuun tapaan ilmaan, renkaan vieritin sivuun ja tutkailin hetken kulahtaneen koiranluun ruosteenrosoista mutteria.

Auringon paisteessa sovittelin kaikessa rauhassa hylsyjä mutteriin. Totesin, että 14 oli liian pieni ja 16 liian suuri. Valikoimastani ei löytynyt kokoa 15. Hätä ei ollut suuri, koska reippaan kävelymatkan päässä oli rautakauppa, josta voisi löytyä hylsy tai työväline, joka sopisi mutteriin.

Rautakaupassa vedin vesiperät. Ei heiltäkään löytynyt kokoa 15 tai uskottavaa työvälinettä taisteluun mutteria vastaan. Tunnin kestäneen seikkailun rautakauppaan ja takaisin päätin laittaa renkaan takaisin paikoilleen. Seuraavana päivänä matkaisin suurempien työkaluvalikoimien ääreen ja mutteri pääsisi näyttämään mitä on miehiään.

Auto oli taas seuraavana päivänä ylhäällä ja olin uutukaisen työkalun kanssa valmiina kohtaamaan mutterin. Koko oli nyt oikea, mutta kovanaamainen mutteri ei suostunut liikahtamaankaan uuden työkalun paineen alla. Pohdin, että ehkä mutteri kaipaa vähän voitelua ja pehmikettä irrotuksen saatteeksi. Suihkuttelin mutteria runsailla rasvoilla ja päätin pitää huoltotauon itselleni. Keitin kahvia ja tein muutaman voileivän odotellessani mutterin heltymistä komentooni.

Voitelu ei ollut merkannut mutterille mitään. Käytin jatkovartta saadakseni työkaluun lisään vääntöä. Ei auttanut. Pamauttelin röyhkeästi ja kovaäänisesti vasaralla niin työkalua kuin mutteriakin. Mutterin ilme ei edes värähtänyt. Käytin jättimäistä kankea monella mielikuvituksellisella tavalla apuna saadakseni vielä kovempaa painetta mutteria kohtaan. Mutteri pysyi lujana. Jouduin tunnustamaan hävinneeni tämän erän. Kiinnitin pyörän takaisin kiinni ja päätin loppupäivän miettiä uutta suunnitelmaa mutterin päänmenoksi.

Ratkaisuksi valitsin pienen työkalun, jolla halkaistaan tottelemattomia ja ilkikurisia muttereita. Matkasin heti seuraavana aamuna uudemman kerran laajojen työkaluvalikoimien pariin. Tutun proseduurin jälkeen esittelin mutterille uutta tuttavuutta. Työkalun terä upposi hiljalleen mutteriin. Näytti hetken, että mutteri oli kohdannut voittajansa. Mutteri antoi hiukan periksi, mutta ilo oli ennenaikaista. Mutteri edelleen omasi pienemmät kertoimet. Mutterinhalkaisija sanoi sopimuksen irti ja hajosi vahvempansa edessä. Mutteri oli ottanut lujasti siipeensä, mutta edelleen seisoi liikahtamatta siinä paikassa, johon aikoinaan oli asennettu.



Kyykyssä tuskaillen pohdin mutterin edessä seuraavaa siirtoani. Mutteri oli käytännössä halki, mutta ei kuitenkaan irti. Naapurista mies tuli kanssani ihmettelemään kulmakunnan kovinta mutteria. Kerroin hävitystä taistelustani mutteria vastaan. Naapurin mies halusi myös kokeilla, jos hänestä olisi vastusta mutterille. Yritimme vielä kerran niin yhdessä kuin yksissä tuumin erilaisia manööverejä väännöistä iskuihin, mutta kaikki olivat tehottomia.

Naapurin mies kertoi omistavansa työkalun, jolle yksikään mutteri ei olisi ongelma. Naapuri haki paikalle rälläkän eli kulmahiomakoneen. Kipinät lentelivät komeassa kaaressa, kun kuriton mutteri alkoi lukemaan viimeisiä päiviään. Koiranluun toisessa päässä möllöttävä mutteri oli yhtä alistuvainen rälläkän ilotteluun. Lopulta runneltu koiranluu mutterin sirpaleet vierellään makasi maassa.

Kiitin vuolaasti naapuria avusta. Kysyin mitä olin velkaa. Naapuri ei halunnut mitään, koska oli hänelläkin ollut joskus autossa remontteja. Naapurin kuitenkin pohti, etteivät tällaiset remontit ole aina oikein vaivansa arvoisia. Meillä on kuitenkin hyvin lähellä hyvin asiallinen korjaamo. Osat maksavat aina teki remontin itse tai ammattilainen eikä tuntihinta työlle ole lopulta mahdoton.

Naapuri oli oikeassa. Lähellä on ammattilaisia, joilla on sadoista autonhuolloista kokemusta, asialliset tilat autonhuoltoon sekä kaikki mahdolliset ja mahdottomat työkalut työn saattamiseksi alusta loppuun tehokkaasti. Omakotitaloalueen sankarina minulla on turvana netin hakukone, paljas taivas sekä valistunut arvaus seuraavalle työkalulle. Tämä ei ole sen arvoista.

Koiranluu - Motonet-asento

sunnuntai 30.06.2019 Avainsanat: autohuolto , kallistuksenvakaaja , koiranluu , Motonet , Varaosat , Volvo C70

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Vasemman eturenkaan paikkeilta kuului ajoittain kolinaa. Pidin kolinalle kolmea mahdollista syytä. Ensimmäinen syy olisi mielikuvitukseni. Olen aikaisemminkin kuvitellut autooni vikoja, joten taas voisi olla aika mielikuvitusvialle. Toisena syynä voisi olla, että jokin kuluva osa alustasta olisi tullut elinkaarensa päähän ja kolinalla ilmoittaisi halustaan luovuttaa paikkansa tuoreemmalle sukupolvelle. Kolmas vaihtoehto olisi, että vanhassa autossa on erilaista muoviosaa, joka hiukan löystyessään kolistelisi ympäröiviin osiin mukavasti resonoiden. Tällä tavalla saisin vaikutelman, että päällä olisi jokin katsastusta haittaava tilanne.

Syvimpänä toiveena oli, että kallistuksenvakaaja eli koiranluu olisi kulunut loppuun. Aurinkoisena päivänä nostin kuskinpuoleisen renkaan ylös, irrotin sen paikoiltaan ja tutkailin koiranluun kuntoa. Koiranluu näytti hyvin iäkkäältä, mutta patina pinnassa ei välttämättä kerro osan kunnosta mitään. Kokeilin kädelläkin. Jämäkkä oli, mutta totesin, etten omannut hippustakaan tieto tai taitoa auton kallistuksenvakaajan kunnon testaamiseen.

Olin jostain kuullut, että autokorjaamot suostuvat sellaiseen palveluun, jossa etsivät autosta vian ja asiakas saa omissa oloissaan valitsemassaan paikassa itse korjata vian. Päätin kokeilla tätä. Harrastustoiminta monipuolistuu, kun otan yhden kappaleen ammattilaisia mukaan.

Vein auton korjaamolle. Kerroin epäileväni koiranluun tulleen viimeisille kilometreillensä, mutta en ole asiasta täysin varma. Huoltamolla luvattiin tarkastaa koiranluun kunto. Samalla kysyttiin halusinko tulla mukaan vai haenko auton myöhemmin. Rohkeuteni ei riittänyt jäädä tarkastelemaan autoani ammattilaisen kanssa. Toisekseen kyseessä taisi olla pieni myyntikikka. Jos olisi erehtynyt autoni alle ammattilaisen kanssa, kysymystulvaani ei olisi ehkä hetkeen saanut tyrehdytettyä, kun olisi udellut jokaisen näkyvän mutterin ja putken perään. Se olisi hintava, vaikkakin opettavainen hetki nosturin alla vietettyä aikaa.

Olin oikeassa. Koiranluu todellakin oli vaihtokunnossa. Iloitsin huoltamolla. Olin ollut itse osannut arvata vian ja osa olisi vielä edullinen ja helpossa paikassa vaihdettavaksi. Huoltamolla varmistettiin, että halusinko vaihtaa osan itse. Tämän nautinnon halusin pitää itselläni. Huoltamolla toivotettiin leveän hymyn saattelemana hyvää päivän jatkoa.

Porhalsin välittömästi Motonetiin, tähän hiukan porvarillisempaan versioon Biltemasta. Otin varanumeron ja jäi seisoskelemaan kaltaisieni sekaan. Into hiljalleen laski, kun kollektiivinen tunnelma hiipi myös mielenmaisemaani. Kukaan meistä ei oikeastaan tiennyt, mitä oli tekemässä autolleen. Joku oli ehkä säästämässä hiukan rahaa, joku minun lailla korjaamassa pelkästä ilosta ja uteliaisuudesta, joku ehkä jonotti kun ei ylpeyttään voinut viedä autoaan toisen ihmisen rassattavaksi. Tieto-taidosta ei tiskin edessä kuitenkaan ollut kyse.

Tiskillä miehillä oli melkein jokaisella aina sama asento. Jalat olivat ristissä ja toisella kädellä otettiin tiskistä tukea. Varaosamyyjään kohti hiukan kallistuttiin puhuteltaessa aivan kuin kerrottavana olisi jokin kiusallinen salaisuus. Myyjän hakiessa varastosta varaosaa osa kurkkasi olkapäänsä yli ikään kuin varmistaakseen, ettei kukaan kuullut. Lopulta tuli myös minun vuoro kertoa autoni rekisteritunnus ja kertoa salaisuuteni.

Koiranluu maksoi 17 euroa. Ihaillessani kädessäni jämäkästi nököttävää kiiltävää varaosaa sain motivaationi takaisin. Siinä olisi 17 euro verran ulkoilua, pientä lihasjumppaa, uuden oppimista sekä vähemmän kolinaa ajaessa autoa.

Kuinka ostat edullisen auton

maanantai 29.04.2019 Avainsanat: Autokauppa , Autokorjaamo , Autokuume , Katsastus , Varaosat

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Näin kovimman autokuume kauden aikaan joillakin saattaa nousta mieleen ajatus, että miksi ei hankkisikin oikeasti huoletonta autoa. Sellaista autoa, joka on hampaaton lompakkoa ja pankkitiliä vastaan. Välitön edullisuus olisi auton ainoa kriteeri. Miten ostetaan oikeasti edullinen auto? Tähän on kuitenkin olemassa Esson baarissa pöydän alta toiselle liikkunut salainen kaava, jolla autoilun saa pidettyä valtiovaltaa halveksivan halpana. Halpaa ei ole edelleenkään, mutta edullisempaa kuin muilla, joten tavoite ja henkinen niskaote muista on saavutettu.

Salaisuus on siinä, että ostaa juuri katsastetun auton noin 500 euron hintaan. Suomalaisessa vaihtoautoissa 500 on maaginen luku, jonka alapuolella myydään usein autoja vain korjattavaksi. Laajin puolen tonnin valikoimasta löytyy sellaisista merkeistä kuin Opel, Nissan tai Mazda. On hyvä ottaa huomioon, että autosta pitää löytyä lailliset ja autoon sopivat renkaat niin kesäksi kuin talveksi. Tuoreet öljyt koneessa ja tuore akku ovat ehdottomasti bonuksia.

Voin luvata, että autonpolttoaineen kulutus on hyvin maltillista ja melkein kilpailukykyistä uusimpien hybridiautojen kanssa, koska tämän hintaluokan autot ovat 90-luvulta pienellä moottorilla ja kevyellä korilla. Auton keveys johtuu siitä, ettei autossa ole esimerkiksi painoa lisäävää tekniikkaa turvallisuuteen tai ajo-ominaisuuksiin liittyen. Autossa ei ole mitään ylimääräistä ellei kuski sitä itse autoon kanna.

Valmistaudu siihen, ettet tule korjaamaan mitään itse ellei vika estä ajoa. Kohtele kuin museoesinettä. Yksi korjaamolasku tuhoaa auton edullisuuden. Auto on mennyt katsastuksesta läpi, joten kaikki pitäisi olla täysin kunnossa. Polttimon voi vaihtaa itse. Jos kuitenkin ilmenee sellainen korjausta vaativa vika tai osan kuluminen, että ammattilaisen apu on tarpeen, valmistaudu myymään auto heti puoleen hintaan. Tällaisissa kaupoissa yritä pitää vuodenajasta riippuen toiset renkaat itselläsi ja myydä ne jälkeen päin.

Verot ja vakuutukset ovat näissä autoissa edullisimmasta päästä. Auto, jossa ei ole mitään eikä kuluta mitään, ei tällöin omaa niitä tilastollisia ominaisuuksia, joista valtiovalta pääsisi ottamaan omansa.

Tällaisella autolla lähtiessä viettämään tiellistä elämää on hyvä olla tekemättä suurempaa tunnesidettä ajokkiin. Auton on tarkoitus kestää melkein seuraavaan katsastukseen asti. Noin kuukausi ennen katsastusta auto laitetaan myyntiin, koska katsastus on aina riski. Katsastusmiehen vaatimuksen saattavat korjauksineen ja uusinta katsastuksineen nostaa laskua sietämättömän korkeaksi verrattuna siihen, mitä autosta on alun perin maksettu.

Auto myydään, saadaan muutama satanen tai jopa päästään omilleen ja ostetaan samanhintainen kottero kuluttamaan farkkujen takataskuja.

Mitä tällainen edullisin kokonaisuus maksaa vuodessa? Vakuutukset ja verot ovat 500€ ylöspäin pyöristettynä. Katsastuksesta ja huolloista ei tarvinnut huolehtia, koska autoon koko omistajuutesi aikana yksikään ammattilainen ei tule koskemaan. Ajellessasi noin tuhat kilometriä kuukaudessa hintaa kaikkine kuluineen ajeluille tulee päälle 200€ kuukaudessa. Suurin osa summasta on pelkästään polttoainekuluja, joten kuukausihinta on helposti kontrolloitavissa. Tämän halvemmalla et voi aloittaa autoilua. Vuosi vuodelta ajaminen halpenee vakuutusbonusten ja mahdollisten onnistuneiden autokauppojen ansiosta.

Jarrupalat

tiistai 20.11.2018 Avainsanat: autohuolto , Autokorjaamo , Varaosat , Volvo C70

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Uuden autoni jarrut vinkuivat pahasti. Se oli äänimerkki loppuunkuluneista jarrupaloista, mutta myös kutsuhuuto. Ensisijaisesti äänimerkki vaihtamaan jarrupalat, mutta myös minulle signaali mahdollisuutena siirtyä korjaamojen tiskeiltä norkumasta itseohjautuvaan toimintaan autonhuollon suhteen. Rahani olivat nimittäin lopussa törsättyäni ne kaikki tähän uuteen autoon.

Päätin siis vaihtaa jarrupalat itse pitääkseni talouttani paremmin tasapainossa. Katsoin internetistä muutaman jarrupaloihin liittyvän opastavan videon, tein listan tarvittavista työkaluista ja lähdin tarvikeostoksille.

Varaosaliikkeessä ihailin muutaman ylimääräisen tovin tarjollaolevia työkaluja samalla, kun kuuntelin salaa myyjien ja asiakkaiden keskusteluja. Keräsin työkaluja listani mukaan ja menin jonottamaan tiskille. Saatuani lopulta uudet jarrupalat ja tarvittavat työkalut haltuuni totesin, että rahaa säästääkseni olisi kannattanut jarrupalat vaihdattaa korjaamolla. Järkeilin ostokset sijoitukseksi tulevia säästöjä varten.

Ajoin autoni pihani tasaisimpaan kohtaan, asettelin saksitunkin paksun vanerilevyn päälle ja veivasin autoa kohti taivasta sieluni kyllyydestä. Auto nousi ilmaan kuin hidastetussa filmissa samalla, kun tasaisin väliajoin kurkin oliko rengas vielä irronnut maasta. Lopulta arvioin eturenkaan olevan tarpeeksi korkealla ja asettelin autopukin varmistamaan työskentelyn turvallisuuden. Irrotin renkaan, katsoin vielä uudestaan ohjeistavan videon ja kertasin mielessäni näkyvillä olevat osat.

Jarrusatulan ruuvit oli tiukassa, mutta oikea määrä punaa naamalla ja vaaleutta rystysissä sai uriin liikettä ja jarrusatula lopulta lepäsi tukena toimivan pahvilaatikon päällä. Työ eteni hiljalleen ratkoessani työvaihe työvaiheelta ja kahvitaukoilla uurastusta rytmittäen. Ilta jo hiukan hämärtyi, kun annoin itselleni luvan kiinnittää renkaan paikoilleen ja samalla todeta toisen puolen jarrupalojen olevan valmiina ajoon.

Aamun sarastaessa naapureiden sälekaihtimien raoista pilkistävistä katseista välittämättä aloitin toisen puolen työstämisen. Olin voitonvarma, koska edellinen puoli oli jo valmis ja tietäisin nyt viisaampana mitä edessä olisi. Edellisen päivän onnistumisen ilo ja uuden löytämisen riemu sulivat nopeasti auringon kivutessa korkeammalle. Myskinen kilvoittelu metallin kanssa haihtui sumun mukana auringonsäteiden saattelemana ja takaa paljastui räikeä työläisvitutus, jossa ajatusten tasolla niin osia, työkaluja kuin työskentelypaikkaakin arvioitiin lauseilla, jotka olivat suurimmaksi osaksi rakentuneet kirosanojen ja adjektiivien varaan.

Saksitunkin raivokas veivaaminen ja jämähtäneiden liukutappien väänteleminen naama punaisena oli kipeytynyt vasemman käden ranteesta olkapäähän. Jokainen asento kädelle oli väärä ja kivulias. En voinut kuin ottaa ylimääräisen tauon, vaikka mieli olisi halunnut saattaa projektin loppuun. Menin sisälle ja pesin kädet tiskialtaalla astianpesuaineella, koska olin joskus lapsena nähnyt isänikin tekevän niin auton korjaamisen jälkeen. Istui likaiset vaatteet päällä nojatuolissa tuijottaen tyhjyyteen ja kuunnellen jääkaapin pitämää hiljaista hurinaa. Lasillinen vettä, asperiini ja pienet päiväunet helpottivat kipua kädestä sen verran, että tunsin olevani valmis saattamaan aloittamani urakan loppuun asti.

Auto lopulta seisoi omilla renkaillaan piilottaen uudet jarrupalat taaksensa. Pienen koeajon jälkeen olin vaikuttunut kokonaisuudesta. Jarruthan toimivat ja vielä ilman vinkumista. Nostin kättä lippaan autoni vieressä niin itselleni kuin autollenikin tietäen, että vain katsastusmies tulisi ensimmäisenä tietämään totuuden, siitä mitä olin juuri tehnyt ja kuinka hyvin.

Sisälläni nousi samointein halu ottaa uusintaottelu autoani vastaan. Enää ei painanut arat polvet, kädet rampauttavat kipu, naarmuille kolhiintuneet kämmenselät tai talouslaskelmat. Ensin vain pitäisi löytää autosta uusi vika.

Avaimet takakonttiin

sunnuntai 17.12.2017 Avainsanat: Saab 9-5 , talvi , Tieliikenne , Varaosat

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Se oli juhlien jälkeen. Lumi leijaili hiljaa ympärilläni, kun epäuskoisena katselin otsa rypyssä kohti takakonttia. Käpälöin takin ja housujen taskut hätäisesti läpi vielä kerran. Jos olisikin vain niin, että avain olisi jossain taskun yllättävässä onkalossa, johon en ollut vielä sormiani tunkenut. Lopulta taskujen tonkiminen vaihtui takin ja housujen pintojen järjestelmälliseksi läpsyttelyksi. Aina sama tulos, jossa vastauksena oli kotiavaimet, lompakko ja kännykkä – ei autonavaimia.

Hiljalleen oli pakko alistua kohtaloon. Avaimet olivat takakontissa ja takakontti oli kiinni sekä ovet lukossa. Saabin kauko-ohjattavan lukituksen hienoutena on, että takakontin saa auki ilman, että ovia tarvitsisi avata. Tämä ominaisuus on ihmisille, jotka tykkäävät joutua yllättäviin seikkailuihin. Itsekin kuulun tähän ihmisryhmään ja avaimen kaikki ominaisuudet olivat nyt vihdoin käytössä.

Avain pääsi takakonttiin säilytykseen hyvin yksinkertaisella konstilla. Olin joulujuhlissa. Tiesin juhlien arvokkuuden ja puin puvun päälle. Kylmästä säästä johtuen jätin matkan ajaksi puvuntakin pois ja puin ulkotakin päälle. Juhlien, maittavan jouluruokailun ja joulupukin jälkeen vein autooni takaisin mukana tuomaani äänentoistolaitteistoa. Jouduin tekemään kaksi matkaa autolle kantaessani tavaroita takakonttiin. Toisen matkan tein puvuntakki päällä, jolloin avasin takakontin, ja toisen ulkotakki päällä, jolloin suljin takakontin. Ennen takakontin sulkemista heitin takakonttiin puvuntakin, jonka oikeaan taskuun olin pudottanut autoni avaimet. Näin yksinkertaisista elementeistä klisee oli keitetty.

Palasin takaisin juhlapaikalle. Kerroin, että tuomani tavarat ovat asiallisesti pakattuna takakonttiin autonavaimet seuranaan. Hätä ei ollut kuitenkaan tämän näköinen, koska saisin kyydin kohti kotiani, jos vain jaksaisin odottaa. Vastasin, että autonavaimen ollessa takakontissa säilössä ihmismielestä katoaa kaikki kiire.

Autokyydillä kohti kotiani kuski halusi lohduttaa kertomalla tarinoita autonavaimista. Ensimmäinen tarina kertoi ilmeisesti jonkin ranskalaisen auton omistajasta. Autossa oli hieno elektroninen kortti, jota kojelaudassa sijaitsevassa lukijassa käyttämällä sai auton käyntiin erillistä nappia painamalla. Kuski auton käynnistyksen jälkeen päättikin vaihtaa päällensä kevyemmän takin, koska oli kuitenkin matkalla Suomen suosituimpaan matkailukohteeseen: Tuurin kyläkauppaan. Kahden tunnin matkan jälkeen ikonisen tavaratalon pihassa kuski toteaa autonavaimen jääneen kotiin toisen takin taskuun. Uusi tekniikka oli luonut mullistavan tilanteen, josta muutama vuosikymmen sitten ei olisi voinut edes haaveilla. Toinen lohtutarina oli kummitustarina. Kuski kertoi menneensä huoltoasemalle kahville. Palattuaan autolleen avainta ei vain löytynyt. Kuski tutki kaikki paikat, joita lyhyellä huoltamoreissullaan oli käyttänyt. Kotona autokin tutkittiin tarkoin outojen yhteensattumien varalta eikä huoltamoltakaan koskaan otettu yhteyttä, vaikka yhteystiedot oli kassalle jätetty. Auton, kahvilinjaston ja pöydän Bermudan kolmio oli imaissut avaimen itseensä. Avain on edelleen kadoksissa.

Pyysin kuskia lopettamaan tarinoinnin, koska tarinat saivat minut kliseineni näyttämään aivan amatööriltä. Olin väsynyt enkä halunnut vaivata kuskia enempää tai käyttää taksia, joten päätin jo matkalla, että haen autoni vasta seuraavana aamuna. Huoleni oli, että hiukan vieraaseen paikkaan parkkeerattuun autooni murtauduttaisiin yön aikana ikkuna rikkomalla. Tämä aiheuttaisi erityisesti mielipahaa, koska olisin itse voinut rikkoa ikkunan ja jatkaa matkaa ilman, että olisi tarvinnut tehdä lenkkiä kodin kautta.

Aamulla auto lepäsi samassa paikassa koskemattomana ja lumen kuorruttamana. Jo kaukaa painoin vara-avaimen kaukosäätimestä takakontin auki. Vilkkujen vilahtaminen ja naksahdus takakontista tuntui niin messevältä, että melkein maistui suussa.

Tietoa blogista

Tervetuloa virtuaaliseen Esson baarin pöytään kuuntelemaan jännittäviä tarinoita ja outoja teorioita.

Blogin sisällysluettelo löytyy blogin tiedoista.

Yhteydenotot, ihailijaposti, väärät puhelinnumerot sekä osoitukset omasta paremmuudestaan bloggaajaa kohtaan osoitteeseen:

viimeinenalfa@gmail.com

Arkistot
2019 (10)
syyskuu (1)
Tuomiopäivä - hopeareunus katsastuksessa
elokuu (1)
Ei kenenkään beibe - parkkipaikka ilman sääntöjä
heinäkuu (1)
Koiranluu - Tämä ei ole sen arvoista
kesäkuu (1)
Koiranluu - Motonet-asento
toukokuu (1)
Autopesu - komea poika
huhtikuu (1)
Kuinka ostat edullisen auton
maaliskuu (1)
Neljä syytä olla käyttämättä turvavyötä
helmikuu (1)
Käytetty sähköauto - kauppakassi
tammikuu (2)
Ajokortti on turha
Ajoin kolarin - vakuutusyhtiö
2018 (15)
joulukuu (1)
Ajoin kolarin - vähän
marraskuu (1)
Jarrupalat
lokakuu (1)
Kesäromanssin loppu - auto telkkarilla
syyskuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 2.
elokuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 1.
heinäkuu (1)
Esittelyssä Mercedes-Benz E230 - Pelto-Väyrynen
kesäkuu (2)
Saab romuttamolle - hyvästi Saab
Haulikkohäät - ostin Mersun
toukokuu (1)
Syvien vesien Saab
huhtikuu (2)
JMK Ralliradio osa 3 - Ei pakkia
JMK Ralliradio osa 2 -rallireportteri Alfa
maaliskuu (2)
JMK Ralliradio osa 1 - Viimeinen Alfa radioshow
Katsastus - hylätty
helmikuu (1)
Urban Survivor
tammikuu (1)
Valohippa
2017 (18)
joulukuu (1)
Avaimet takakonttiin
marraskuu (1)
Tule katsastus kultainen
lokakuu (1)
Hirvet
syyskuu (2)
Kritiikkiä ja ehdotuksia Yleisradiolle
Bensa loppui
elokuu (1)
Koeajossa exän Rättäri
heinäkuu (2)
Formula 1 ja herrojen metkut Ferrarilla
Tipaton Jämsä - miksi bensa-asemalta ei löydy etanolibensaa
kesäkuu (1)
Liftari
toukokuu (2)
Näin vältät ylinopeuden
Maailma ilman suojateitä
huhtikuu (2)
Kuinka kohdata jobbari
Rakkauden renkaanvaihto
maaliskuu (2)
Rattiterapia
Raaka Diili
helmikuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - himo
tammikuu (2)
Ministeri Berner ja lähivuosien suuri muutos
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - mässäily
2016 (20)
joulukuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ahneus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - laiskuus
marraskuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - viha
lokakuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - kateus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ylpeys
syyskuu (1)
Moposokeus
elokuu (1)
Jäähyväiset Fiat Multiplalle
heinäkuu (2)
Liikaa unta Jaguarissa
Auton korjaamisen raskassarja
kesäkuu (3)
Poliisi alinopeudesta
Kuskina kesäyössä
Tuotearvio: kolme suomalaista tieuutuutta
toukokuu (1)
Wickholmin Volvolla
huhtikuu (2)
Pikkusisko ei halua autoa
Kehäteiden kamerat
maaliskuu (2)
Vakionopeudensäädintä etsimässä
Parhaat vinkit katsastukseen
helmikuu (2)
Skoda Felician ohittaminen
Naisautoilijat osa 2. - Mikon ja Akin salaisuus
tammikuu (1)
Rattiraivo: Calibra vs. 9-5 Griffin
2015 (41)
joulukuu (2)
Kaksi muistoa Alfa Romeosta
Pyyhkijänsulkia ostamassa
marraskuu (3)
Suomi-auton korruptio
Autonominen auto
Koeajossa: musta jää
lokakuu (3)
Jäteöljyä luonnossa
Heijastinliivimies
Vilkun lasi rikki huollon jälkeen
syyskuu (2)
Vedellä toimiva auto
Aja hiljaa
elokuu (3)
Mummo kolhi autoani parkkipaikalla
Lopetin haaveilemisen lentävistä autoista
Kitkarenkaat kesällä
heinäkuu (2)
Ystäväni Check Engine
Huoltokirja on valhe
kesäkuu (3)
Salaisuuksia ja tuoksuja
Minä, F1 ja Räikkösen visio
Nelipyörä (kevyt)
toukokuu (3)
Koeajossa: Johannan Lada
Kolari
Papa Swag
huhtikuu (20)
Miehuuskoe
Naisautoilijat
5 autoa jotka jokaisen autoilijan pitäisi kokea kerran elämässään
Katsastus
Navigaattori
Biltema
Tupakointi
Varashälytin
Jobbari
Lottovoitto
Reikä
Volvo-kuiskaaja vs. ajokoira
Kauhugalleria
Vielä kerran Alfa
Zen ja autoilu
Mestarin luona
Paronin hautajaiset
Lippulaiva
Paroni
Viimeinen Alfa
2014 (1)
syyskuu (1)
Romanssi

Katso suosituimmat vaihtoautomme juuri nyt!