Viimeinen Alfa

Viimeinen Alfa

Jaa sivu Viimeinen Alfa
Suodatettu avainsanalla Kolari

Neljä syytä olla käyttämättä turvavyötä

sunnuntai 31.03.2019 Avainsanat: Kolari , turvavyö

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Volvo 1960-luvun taitteessa kehitti kolmipisteturvavyön, siis tämän saman, jota autoissa edelleen käytetään. Volvo näki, että kolmipisteturvavyö oli niin merkittävä parannus autoilijan turvallisuuteen, että päätti antaa muidenkin autonvalmistajien käyttää keksintöään ilmaiseksi. Nykymallinen turvavyö on saanut inspiraationsa hävittäjälentäjien käyttämistä turvavöistä.

Kaikki eivät kuitenkaan ole vakuuttuneet keksinnöstä, ja vastalauseita turvavyön tarpeellisuudesta on vieläkin ilmassa.


Matkan pituus

Poliisin tehdessä tehovalvontaa autoilijoille tavallisin saalis on turvavyöttä matkustava kuski. Selitysklassikoksi on syntynyt, että autoilija on matkannut vasta niin lyhyen matkan, ettei tämän takia turvavyötä ole vielä kytketty asianmukaisesti ja valmistajan ohjeistuksen mukaan. Poliisin mielestä turvavyö pitää kytkeä käyttöön ennen kuin auto lähtee liikkeelle. Poliisi ei luonnollisesti ole tilastotieteen asiantuntija toisin kuin monet turvavyöttömät autoilijat. Todennäköisyys kolariin nimittäin kasvaa sitä mukaan kuin matkan pituus lisääntyy. Lyhyellä matkalla todennäköisyys onnettomuuteen on pienimmillään, joten tilastollisesta näkökulmasta turvavyötä ei ole tarpeellista kytkeä heti matkan alussa käyttöön.

Kolari

Tämä vastalause on raaputettu Esson baarin pöydän alta jostain 80-luvun loppupuolelta. On nimittäin ollut tapauksia rekkamiesten puheiden mukaan, joissa kolarin sattuessa turvavyötön rekkamies on päässyt sujahtamaan turvalliseen jalkatilaan. Jalkatilan turvassa kuski on säilynyt kolarista lähes vahingoittumattomana. Tästä syystä rekkamies on valinnut, ettei turvavyötä kannata käyttää oman turvallisuuden takia.

Uskon kuitenkin, että raskaan kaluston kolariturvallisuus näistä ajoista on parantunut niin paljon, ettei kuskin tarvitse kolaritilanteessa enää piilotella jalkatiloissa, vaan voi suoraselkäisesti istua penkillään turvavöihin kiinnittyneenä niin ennen kuin jälkeenkin onnettomuuden.

Kaitselmus

Tilastotieteen tuolla puolen on paljon tilaa sattumuksille ja arvaamattomuudelle, joihin pieni ihminen ei vaikuttaa, vaikka kuinka yrittäisi. Onnettomuudet sattuvat, kun niiden on aika tapahtua. Onnettomuuden vakavuuteenkaan ei ennalta voi vaikuttaa. Kuolonkolareita tapahtuu edelleen, vaikka koko autoteollisuus jatkuvasti panostaa merkittävästi turvallisuuden eteen. Turvavyö on vain säälittävä yritys pyristellä omaa kohtaloaan vastaan. Vakava loukkaantuminen tai kuolema tulee, on turvavyö kytkettynä tai ei.

Kohteliaisuus

Kuskin kunnioittaminen ja ajorauhan antaminen kuskille on yksi liikenneturvallisuuteen vaikuttava asia, vaikka tästä harvoin puhutaankaan, vaan olemme vain hurmaantuneita uusista härveleistä liittyen ajoturvallisuuteen. Kuskia ei ajon aikana saa häiritä ylimääräisellä toiminnalla, vaan matkustajien on istuttava asiallisesti ennalta sovituilla paikoillaan. Yksi tapa luoda kuskille ajorauha on antaa täysi luottamuksenosoitus kuskin ajotaitoihin. Mikä voisi ollakaan sen parempi tapa tähän kuin jättää turvavyö käyttämättä. Matkustajan mielestä kuskin ajotaidot ovat niin korkealla tasolla, ettei turvavyölle ole tarvetta. Kuski voi siis ajaa rauhassa tietäen, ettei hänen ajotaitojaan kyseenalaisteta. Jos jotain sitten sattuukin, niin mahdollisesti voidaan pohtia, miten tapahtunut oli toisen kuskin tai olosuhteiden syytä.


Allekirjoittanut käyttää turvavyötä aina koko matkan ajan. Vaikka itsekin olen hiukan kaitselmukseen sortuva, niin syyt löytyvät muualta. Pahin pelkoni autoillessa on, että pienessä kolarissa tai vain äkkijarrutuksessa naamani kolahtaa rattiin. Vastenmielinen ja iljettävä ajatus, vaikkakaan tällaisesta ei olekaan kokemusta. Kiitos Volvo naaman ja ratin erillään pitämisestä!

Ajoin kolarin - vakuutusyhtiö

tiistai 15.01.2019 Avainsanat: Kolari , Vakuutusyhtiö , Volvo C70

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Kesken erään työpäivän puhelimeeni oli soitettu. Kotona tarkistin kenelle tämän soittajan puhelinnumero kuului. Puhelimeeni oli nimen mukaan soittanut entinen kansanedustaja, joka asui samalla paikkakunnalla kuin itsekin. Olin tästä tiedosta hyvin otettu. Pohdin tarvittaisiinkohan kenties valtakunnallisella tasolla konsultaatiotani tieliikenteeseen liittyen? Omaan eräitäkin oivalluksia, joita päätöksenteossa olisi hyvä ottaa huomioon. Ennen takaisin soittoa keräsin hiukan rohkeutta ottamalla kynän ja paperia merkitäkseni ylös muutaman ajatuksen ranskalaisilla viivoilla tulevan keskustelun tueksi.

Ensimmäisen lauseen jälkeen ymmärsin, että linjan toisessa päässä ei ollut entinen kansanedustaja, vaan autonomistaja, jonka kylkeen olin ajanut muutamaa viikkoa aikaisemmin. Kolarin toisella osapuolella sattui vain olemaan täysin sama etu- ja sukunimi sekä asuinpaikkakunta kuin entisellä kansanedustajalla. Kerroin huolestuneelle kolarin uhrille, että olen parhaani mukaan yrittänyt hoitaa asiaa omalta osaltani, mutta vakuutusyhtiön kanssa kommunikointi on ollut erityisen haastavaa.

Olin nimittäin heti seuraavalla viikolla kolarista saanut viestin vakuutusyhtiöstä, jos pyydettiin tekemään selvitys törttöilystäni autolla. Kerroin viestin välityksellä vakuutusyhtiön tietojen pitävän paikkaansa: olin syyllinen pieneen ruttuun vieraan auton kyljessä. Muutaman päivän jälkeen sain postista kirjeen, joka piti sisällään vahinkoilmoituskaavakkeen.

Arvelin, että vakuutusyhtiö oli vahvasti inspiroitunut Kelan kaavakkeista. Vakuutusyhtiön kaavake oli täynnä kohtia, joihin en voinut mitenkään vastata tai tiedon tarpeellisuutta oli vaikeaa järkeillä. Kaavakkeessa pyydettiin mm. vieraan auton omistajan pankkitilinumeroa, tietoa oliko vieras ajoneuvo leasing-ajoneuvo ja tarvittiin sähköpostiosoitetta. Mietin hetken, että ehkä sittenkin kolarit eivät pelkästään tapahdu tutussa ympäristössä, vaan myös tuttavien kesken. Turhauduin vielä enemmän, kun kaavake kylvetty täyteen kohtia, joihin vakuutusyhtiöllä oli varmasti jo tiedot valmiina. En halunnut olla tällaisessa mukana.

Soitin vakuutusyhtiön asiakaspalvelunumeroon saadakseni vastauksia kaavakkeen herättämiin kysymyksiin. Jonotusmusiikin käynnistyttyä kuuntelin hetken kehotuksia odottaa vielä hetki. Ymmärsin, mistä oli kyse. En ehkä pääsisi keskustelemaan kenenkään kanssa, mutta päätin antaa mahdollisuuden. Laskin puhelimen pöydälle, otin evässämpyläainekset esille ja tein eväät töihin. Söin omenan ja katselin ikkunasta horisonttiin kuunnellen vakuutusyhtiö sopuhintaan tarjoamaa eteeristä musiikkia. Silitin vielä hetken kissaa ja totesin, että minulla ja vakuutusyhtiön asiakaspalvelulla olevan eri käsitykset hetken pituudesta.

Yritin toisena päivänä soittaa vakuutusyhtiöön vielä kerran. Kymmenen minuuttia jonotusmusiikkia oli tällä kertaa rajanani. Kukaan ei olisi vastaamassa kysymyksiini. Lähetin vakuutusyhtiöön kipakan viestin, jossa kerroin kyvyttömyydestäni täyttää vahinkoilmoituskaavake sekä omin sanoin muistelin kolariin johtaneita tapahtumia ja niiden seurauksia. En saanut viestii mitään vastausta, ei edes kiitosta viestistä tullut.

Kolaroimani Kian omista aloitti pommittamaan puheluilla kysellen, miksi en ole tehnyt ilmoitusta. Vakuutin yrittäväni hoitaa asiaa, mutta vakuutusyhtiö pitää mykkäkoulua enkä saa apua vahinkoilmoituksen täyttämiseen. Lopulta vakuutusyhtiön mallin mukaisesti en enää vastannut Kian omistajan yhteydenottoihin.

Jäi vain yksi vaihtoehto jäljelle: mennä itse vakuutusyhtiön konttoriin tiedustelemaan syytä mykkäkouluun. Vakuutusyhtiön konttorin infopisteessä tilanteeni tarkistettiin ja vakuutettiin tehneeni ilmoituksen suhteen kaikki oikein. Asiani tulisivat ajallaan hoidetuksi. Vahinkoilmoituskaavakkeesta ei koommin keskusteltu.

Viikko käynnin jälkeen sain vakuutusyhtiöstä tekstiviestin. Viestissä kiitettiin asioimisesta korvauspalvelussa. Samalla udeltiin, kuinka todennäköisesti suosittelisin vakuutusyhtiöitä ystäville ja tuttavilleni. Tunnustan, että en suosittelisi tämän vakuutusyhtiön korvauspalvelua, jos ystäväni tai tuttavani olisi kolarin syyllinen osapuoli. Jos ajaa kolmion takaa toisen auton kylkeen, toivoisin läheiselle ihmiselle toista vakuutusyhtiötä turvaamaan syyttömän osapuolen oikeusturvan.

Ajoin kolarin - vähän

perjantai 21.12.2018 Avainsanat: Autokorjaamo , Kia , Kolari , liikenneturvallisuus , poliisi , Tieliikenne , Vakuutusyhtiö , Volvo C70

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Kolari oli jo hiukan odotettavissa uuden Volvoni kanssa. Uppoutuneena nahkapenkkien syleilyyn olin useasti risteyksissä joutunut tekemään äkkijarrutuksia ja väistöliikkeitä, kun kuin tyhjästä eteeni oli ilmestynyt auto. Syynä oli tuulilasin oikeanpuoleinen palkki. Palkki onnistuu hämmästyttävän hyvin peittämään risteyksissä oikealta puolelta tulevan liikenteen. Huomasin, ettei autokoulussa saadut vinkit liikutella yläkroppaa aktiivisesti risteyksiin saapuessa ratkaissut tätä ongelmaa.

Onnettomuus tapahtui siellä missä autokolarit tavallisesti sattuvat: lähellä kotia tutussa ympäristössä. Lauantaisena aamupäivänä olin menossa ostamaan ajovaloihin uusia polttimoita, kun toinen polttimoista oli menettänyt valaisukykynsä. Ajoin kiireettömästi tuttua hiekkatietä. Ensimmäisen kolmion kohdalla katsoin ensin vasemmalle: ei ristinsielua. Sitten huomattava mulkaisu oikealle: ei vieläkään auton autoa missään. Annoin auton liukua risteyksessä kääntäen samalla vasemmalle, jonka yhteydessä äkillisesti koko tuulilasin leveydeltä näin punaista autonkylkeä. Jarrutus, vaimea rusahdus ja arvelin polttimoiden ostamisen hiukan viivästyvän.

Laittaessani vaihteen pakille koko kehoni valtasi tärinä tämän karmean liikennevirheen takia. Rauhoitun nopeasti nähdessäni melkein säälittävän pienen lommon Kia-reppanan kyljessä. Käsillä olisikin spontaani bisnesneuvottelu, jossa valtit olisivat vastapuolen käsissä. Parkkeerasin autoni tiensivuun ja nousin autostani päästäkseni ihmettelemään tekosiani. Kiasta nousi vanhempi mies, jonka naama oli sävy sävyyn ohjastamansa auton kanssa. Ennen kuin edes ehdimme tervehtiä toisiamme, hihkaisin olevani syyllinen, koska tulin kolmion takaa. Miehen kasvolle laskeutui tyynempi ilme.

Tutkailimme kuskin kanssa pientä lommoa naarmulla. Autoon jäi odottamaan kaksi vanhempaa naista. Mies harmituksissaan kertoi, että auto oli kaksi päivää sitten saatu kuntoon edellisestä kolarista, ja nyt taas olisi korjaamoreissu edessä. Hetken pähkäiltyämme kokonaisuutta tulimme tulokseen, ettemme soita poliisia paikalle, kun tapaus oli niin selvä ja vahingot molemmin puolin enemmän henkisiä kuin fyysisiä. Toinen vanhemmista naisista oli miehen vaimo ja auton omistaja. Annoin tälle yhteys- ja henkilötietoni sekä pahoittelin tapahtunutta. Heidän yhteystiedoista en ollut kiinnostunut.

Päätin onnettomuuden jälkeen kaartaa kioskin kautta ostamassa hermoja lepuuttavia suitsukkeita. Kioskilla oli samaan aikaan Toto-lappua täyttämässä Juokslahden Saab-mafiasta Eero. Menin juttusille ja kerroin tapahtuneesta. Purkauduin sen verran, että olin hiukan huolissani taloudellisesti. Olin juuri saanut taloremontista mojovan laskun ja nyt pitäisi maksaa jonkun Kia-reppanan ovikin. Eero uteli, mitä omalle autolleni oli käynyt. Kerroin, että vain kevyt naarmu ja irronnen vilkunumpion työnsin takaisin paikoilleen. Sain kuulemma olla huoletta, koska mitään laskua ei tulisi, vaan makuutusmaksuni vain nousisivat joksikin aikaa. Olin helpottunut, koska en vielä tähänkään päivään mennessä ollut ymmärtänyt vakuutusmaksujen logiikkaa enkä muistanut edes maksun summaa, joten en varmaankaan edes huomaisi koko asiaa.

Tämä oli elämäni ensimmäinen kolari, joka ei ollut jäänyt kahdenväliseksi asiaksi, enkä ollut tietoinen, miten asiat tästä eteenpäin menisivät. Jäin odottamaan yhteydenottoa. Ottaisiko vakuutusyhtiö, poliisi tai joku muu seuraavaksi yhteyttä? Ehkä kukaan ei ottaisi yhteyttä. Vakuutusmaksut vain nousisivat ilman ilmoitusta. Pidin myös mahdollisena, etten kuulisi koko asiasta sen koommin.

Hirvet

maanantai 30.10.2017 Avainsanat: Kolari , liikenneturvallisuus , Tieliikenne

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Kulunut syksy on ollut erikoista aikaa autoiluun ja ruokaan liittyen. Nimittäin koskaan en ennen ole nähnyt hirviä liikenteessä. Kuluneen syksyn aikana olen nähnyt ajaessani autoa hirviä kaksi kertaa. Kummalakin kerralla hirvet eivät olleet romanttisesti kaukana pellon reunassa tai metsähakkuualueella aamun sarastaessa, vaan keskellä hirvet ovat seisseet päivää aivan tien vieressä.

Ensimmäisen kerran näin asutusalueella kolme hirveä. En ollut olla uskoa silmiäni, kun keskellä päivää kolme majesteettista eläintä seisoskeli pomomiehinä kevyenliikenteenväylällä. Ensiajatukseni oli, että muutama hevonen olisi päässyt karkuun, mutta kauhukseni huomasin hevosten olevankin hirviä. Hiljensin heti vauhtia ja pysäytin autoni. Hirvijengi katseli hetken ympärilleen kuin etsiäkseen jotain, jonka jälkeen kolmikko marssi tien yli metsän siimekseen.

Toinen kerta sattui työmatkalla, jolloin olin jo kilometrien päässä taajamakeskuksesta keskellä harvaan asuttua aluetta. Emä ja vasa tuijottelivat hetken metsänreunan ja tienpientareen välissä matkaani kohti leveämpää leipää. Katseemme kohtasivat syvästi ja merkityksellisesti.

Kauhistuttavia kokemuksia olivat kumpikin kerta. Olen tähän asti lukenut hirvistä vain lehdistä ja nähnyt valtion karjan majailevan aidatuilla alueilla eläintarhassa. Nyt he tunkeutuivat arkeeni suurine naamoineen ja tikkuohkasine kinttuineen.

Tänä syksynä on tapahtunut myös jotain muuta, mitä elämässäni ei ole aikaisemmin tapahtunut, jonka epäilen vahvasti liittyvän edelliseen. Sain nimittäin haltuuni kimpaleen hirvenlihaa. Valmistin ensimmäistä kertaa elämässäni siitä omin kätösin herkullisen paistoksen, jonka nautin sienisalaatin ja perunamuusin kera. Mahtava uusi kulinaristinen kokemus.

Tämän aterioinnin jälkeen hirvet ovat ilmestyneet tienreunaan tuijottelemaan.

Pelkäänkin nyt, että näkemäni hirvet ovat tulleet varoittamaan tekemästä samoin uudestaan. Hirvillä saattaa olla suunnitteilla jopa kosto raakalaismaisesti tapetun lajitoverinsa puolesta, mutta selvisin täpärästi valppauteni ansiosta näillä kahdella kerralla. Illan pimeinä tunteina teekupin ääressä mietin, että tietävätköhän hirvet, että en tappanut heidän lajitoveriaan. Vai onko sillä edes heille väliä? Ovatko hirvet valmiita uhraamaan oman terveytensä tai jopa henkensä omiensa tulevaisuuden turvaamiseksi? En usko, että tähän saadaan koskaan vastausta.

Onneksi arkinen ruokavalioni on muusattuna sellaisten eläinten ruhoista, jotka ovat syntymästä kuolemaan asti visusti lukkojen takana tai rahdattu kaukaa ulkomailta. En kestäisi ratissa jatkuvasti vahdata tiereunassa väijyviä kanoja, lehmiä ja sikoja. Kanat olisivat vaikeampia seurattavia, koska pienen kokonsa ansioista pystyisivät piiloutumaan tienpenkkaan ennen kostohyökkäystä. Lehmät ja siat olisivat taas tragikoominen näky kömpelöine kehoineen toisin kuin ripeäkinttuiset hirvet, mutta onnistuvat tekemään autolleni tuhoja.

Hirvet olisivat tietenkin mukava luolamiehen elämästä inspiroituneen elämäntavan jatke, mutta en halua pelätä kostoa ratin takana. En välitä, kuka käyttämäni eläinkunnan tuotteet listii, kun itse en kuitenkaan sitä aio autonratissa tehdä.

Kaksi muistoa Alfa Romeosta

keskiviikko 23.12.2015 Avainsanat: Alfa Romeo 156 , Kolari , liikenneturvallisuus , pyyhkijänsulat , Tieliikenne

Teksti ja kuva: Arttu LustigJaan kaksi tarinaa joiden tapahtumat ajoittuvat vuosia ennen autoblogiani - ajalta jolloin omistin ensimmäistä vuotta Alfa Romeo 156:n.

Häiriö Lauri Törhösen hampurilaishetkessä

Matkasin Keski-Suomesta kohti Etelä-Suomea. Tavakseni oli tullut pysähtyä Lahden ABC:llä, koska matkan raskaampi ja tylsempi osuus oli takana ja melkein koko loppumatkan saisin tykittää Alfa Romeollani pitkin moottoritietä. Ennen ilottelua halusin hiukan vetää happea ja nauttia kupin kahvia.

Ajaessani huoltoaseman parkkipaikalla näin siellä tönöttävän jumalaisen kauniin Alfa Romeo 156:n ja onnekseni silmäherkun vieressä oli tyhjä parkkiruutu. Luonnollisesti laitoin oman vastaavani viereen. Nousin autostani ja välittömästi annoin katseeni tuoreen Alfa Romeon -omistajan silmilläni vaellella pitkin vieraan Alfan virheetöntä pintaa. Tuulilasin läpi katsoessani sain vastakatseen vanhemmalta hampurilaista syövältä mieheltä. Pelkäsin, että kaltaiseni retaleen epämääräinen liikehdintä auton ympärillä olisi säikäyttänyt vanhemman miehen. Kävelin kuskin luokse selvittääkseni tapahtuneen. Kuski aukaisi oven kysyvä ilme kasvoillaan. Ilmoitin olevani pahoillani juuri aiheuttamastani häiriöstä, mutta hänen Alfa Romeo 156:nsa oli vain niin upeannäköinen, että otin vapauden muutamaan ylimääräiseen katseeseen.

Mies ymmärsi tilanteen eikä ollut pahastunut tapahtuneesta. Mies tarinoi, ettei tämä 156 ollut hänen ensimmäinen yksilönsä tätä sorttia. Mies muisteli edellistä Alfaansa, jossa oli ollut valkoiset nahkapenkit ja madallussarja, mutta josta oli joutunut valitettavasti luopumaan. Miehen tarinoidessa pääsin tekemään vertailua täysin varustellun ja ulkoilmojen Karpon inspiroiman sisustan välillä. Miehen mukaan 156 on paras auto ajaa. Hampurilaisen loputtua mies isällisesti ohjeisti pitämään siimat tiukalla.

Mies vaikutti tutulta, ja olin varma, että hänen kasvonsa olivat tulleet tutuksi median välityksellä. Pitkien internetissä vietettyjen hetkien jälkeen löysin tiedon siitä, kenen kanssa olin jutellut ABC:n parkkipaikalla. Mies oli ollut elokuvaohjaaja Lauri Törhönen. Lauri Törhöselle tai hyvin paljon Lauri Törhöstä muistuttavalle miehelle haluan lähettää terveiset, että siimoja on pidetty niin tiukalla, että sormenpäät sinertävät. Valehtelen. Yritin tehdä blogiini siiman avulla hienon kuvan leijuvista tuulilasinsulista, mutta epäonnistuin, joten päädyin leikittämään kissaa siimalla.

Kolari ilman seurauksia

Autoilu-urani aikana olen ajanut yhden oikean kolarin. Muissa tapauksissa olen vain tahattomasti siirrellyt autollani erilaista irtaimistoa tai pysäköinyt autoni seinän avustuksella. Alfa Romeolla ajoin kolarin, josta ei kuitenkaan jäänyt viranomaismerkintöjä.

Tapahtumat saivat alkunsa erään hyvin lumirikkaan ajanjakson jälkeen, kun olin ajamassa marketin parkkipaikalta liikenteen sekaan. Marketin parkkipaikalla juhlistettiin aitoa suomalaista talvea suurilla lumikasoilta. Hitaalla vauhdilla kolmiota silmällä pitäen kurkin lumikasojen välistä liikennevirtaa, josta huonoksi onnekseni tuli auto. Painoin jarrun pohjaan, mutta nastarenkailla liukkaaksi hiottu risteys halusi matkani jatkuvan. Vastustajan auto yritti turhaan väistää kitkatonta kulkuani. Osuin suoraan eturenkaaseen. Autot sammutettiin keskelle risteystä ja kuljettajat nousivat autoistaan. Huusin vastustajan autossa kuskina toimineelle naiselle, että ajetaan autot parkkipaikalle ja ihmetellään tapahtunutta muuta liikennettä häiritsemättä.

Hiukan syrjemmällä parkkipaikan rauhassa tarkastelimme tapahtunutta lisää. Alfastani oli irronnut rekisterikilpi sekä puskuri oli naarmuuntunut. Naisen autossa ei ollut jälkeäkään tapahtuneesta. Olimme lievästi sanottuna ihmeissämme näkymästä. Kerroin naiselle, että risteys oli ollut liukas sekä lumikasa oli pahasti näköesteenä, mutta kolarin syyllinen olen pelkästään minä. Kysyin naiselta, haluaako hän soittaa poliisin paikalle, vaikka hänen autossaan ei osumasta jälkeä näykään. Nainen kieltäytyi tarjouksesta. Ehdotin, että annan nimeni ja yhteystietoni, jos mieli muuttuu myöhemmin. Nainen kieltäytyi tästäkin. En voinut naista pakottaa, joten jatkoimme matkaa omiin suuntiimme.

Muutaman vuoden jälkeen kolari palasi mieleeni. Kolarissa oli jotain outoa. Törmäsin repsikan puoleiseen eturenkaaseen, mutta laitoimme autot parkkiin samansuuntaisesti. Tämä yhtälö tarkoitti, että olimme naisen kanssa tarkastelleet naisen autosta väärää kylkeä. Olen pahoillani nainen.

Tietoa blogista

Tervetuloa virtuaaliseen Esson baarin pöytään kuuntelemaan jännittäviä tarinoita ja outoja teorioita.

Blogin sisällysluettelo löytyy blogin tiedoista.

Yhteydenotot, ihailijaposti, väärät puhelinnumerot sekä osoitukset omasta paremmuudestaan bloggaajaa kohtaan osoitteeseen:

viimeinenalfa@gmail.com

Arkistot
2019 (8)
heinäkuu (1)
Koiranluu - Tämä ei ole sen arvoista
kesäkuu (1)
Koiranluu - Motonet-asento
toukokuu (1)
Autopesu - komea poika
huhtikuu (1)
Kuinka ostat edullisen auton
maaliskuu (1)
Neljä syytä olla käyttämättä turvavyötä
helmikuu (1)
Käytetty sähköauto - kauppakassi
tammikuu (2)
Ajokortti on turha
Ajoin kolarin - vakuutusyhtiö
2018 (15)
joulukuu (1)
Ajoin kolarin - vähän
marraskuu (1)
Jarrupalat
lokakuu (1)
Kesäromanssin loppu - auto telkkarilla
syyskuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 2.
elokuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 1.
heinäkuu (1)
Esittelyssä Mercedes-Benz E230 - Pelto-Väyrynen
kesäkuu (2)
Saab romuttamolle - hyvästi Saab
Haulikkohäät - ostin Mersun
toukokuu (1)
Syvien vesien Saab
huhtikuu (2)
JMK Ralliradio osa 3 - Ei pakkia
JMK Ralliradio osa 2 -rallireportteri Alfa
maaliskuu (2)
JMK Ralliradio osa 1 - Viimeinen Alfa radioshow
Katsastus - hylätty
helmikuu (1)
Urban Survivor
tammikuu (1)
Valohippa
2017 (18)
joulukuu (1)
Avaimet takakonttiin
marraskuu (1)
Tule katsastus kultainen
lokakuu (1)
Hirvet
syyskuu (2)
Kritiikkiä ja ehdotuksia Yleisradiolle
Bensa loppui
elokuu (1)
Koeajossa exän Rättäri
heinäkuu (2)
Formula 1 ja herrojen metkut Ferrarilla
Tipaton Jämsä - miksi bensa-asemalta ei löydy etanolibensaa
kesäkuu (1)
Liftari
toukokuu (2)
Näin vältät ylinopeuden
Maailma ilman suojateitä
huhtikuu (2)
Kuinka kohdata jobbari
Rakkauden renkaanvaihto
maaliskuu (2)
Rattiterapia
Raaka Diili
helmikuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - himo
tammikuu (2)
Ministeri Berner ja lähivuosien suuri muutos
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - mässäily
2016 (20)
joulukuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ahneus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - laiskuus
marraskuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - viha
lokakuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - kateus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ylpeys
syyskuu (1)
Moposokeus
elokuu (1)
Jäähyväiset Fiat Multiplalle
heinäkuu (2)
Liikaa unta Jaguarissa
Auton korjaamisen raskassarja
kesäkuu (3)
Poliisi alinopeudesta
Kuskina kesäyössä
Tuotearvio: kolme suomalaista tieuutuutta
toukokuu (1)
Wickholmin Volvolla
huhtikuu (2)
Pikkusisko ei halua autoa
Kehäteiden kamerat
maaliskuu (2)
Vakionopeudensäädintä etsimässä
Parhaat vinkit katsastukseen
helmikuu (2)
Skoda Felician ohittaminen
Naisautoilijat osa 2. - Mikon ja Akin salaisuus
tammikuu (1)
Rattiraivo: Calibra vs. 9-5 Griffin
2015 (41)
joulukuu (2)
Kaksi muistoa Alfa Romeosta
Pyyhkijänsulkia ostamassa
marraskuu (3)
Suomi-auton korruptio
Autonominen auto
Koeajossa: musta jää
lokakuu (3)
Jäteöljyä luonnossa
Heijastinliivimies
Vilkun lasi rikki huollon jälkeen
syyskuu (2)
Vedellä toimiva auto
Aja hiljaa
elokuu (3)
Mummo kolhi autoani parkkipaikalla
Lopetin haaveilemisen lentävistä autoista
Kitkarenkaat kesällä
heinäkuu (2)
Ystäväni Check Engine
Huoltokirja on valhe
kesäkuu (3)
Salaisuuksia ja tuoksuja
Minä, F1 ja Räikkösen visio
Nelipyörä (kevyt)
toukokuu (3)
Koeajossa: Johannan Lada
Kolari
Papa Swag
huhtikuu (20)
Miehuuskoe
Naisautoilijat
5 autoa jotka jokaisen autoilijan pitäisi kokea kerran elämässään
Katsastus
Navigaattori
Biltema
Tupakointi
Varashälytin
Jobbari
Lottovoitto
Reikä
Volvo-kuiskaaja vs. ajokoira
Kauhugalleria
Vielä kerran Alfa
Zen ja autoilu
Mestarin luona
Paronin hautajaiset
Lippulaiva
Paroni
Viimeinen Alfa
2014 (1)
syyskuu (1)
Romanssi

Katso suosituimmat vaihtoautomme juuri nyt!