Viimeinen Alfa

Viimeinen Alfa

Jaa sivu Viimeinen Alfa
Suodatettu avainsanalla Jobbari

Kesäromanssin loppu - auto telkkarilla

tiistai 16.10.2018 Avainsanat: Autokauppa , Jobbari , Koeajo , Mercedes-Benz , Mersu , Volvo C70

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Lyhyt kesäromanssi Väyrys-Mersun kanssa sai päätöksen. Mersun ja allekirjoittaneen viimeiset yhteiset päivät ja niihin liittyvät tapahtumat olivat sen kaltaisia, että tulevaisuudessa saattaa olla tarvetta ammattilaisen apuun käsitellessäni myyntitapahtuman aiheuttamia posttraumaattisia jälkikaikuja. Katsos, kun myynnissä on saksalainen premium-auto ja hintana kolminumeroinen rahasummalla, mitä vain voi tapahtua. Ehkä myöhemmin pystyn avautumaan yksityiskohtaisemmin kokemastani.

Yritin aluksi myydä Väyryskää autoliikkeille, mutta kukaan ei huolinut autoa. Katsastus oli armottomasti liian lähellä. Aina sama vastaus: katsasta ensin ja sitten tarkastellaan tilannetta uudelleen. Väyryskä oli sen luokan auto, että oli parempi laittaa nettikirpputorille ilman kuvaa myynti-ilmoitus, jossa kerroin lähistöllä kummittelevasta katsastuksesta.

Internetin autosankareita, suuria vanhempien autojen pelastajia ja nopeiden käteiskauppojen mestareita katsastuksen kauhut eivät pelottaneet. Eri vuorokauden aikoihin sain tekstiviestien kautta uteluita. Vanhan liiton kauppamiehenä en juurikaan reagoinut niihin, koska ajattelin, että vain tosiostaja voittaa katsastusarvan rohkeasti soittamalla.

Sain voittajan puhelimen päähän. Heti kättelyssä tarjottiin nopeaa käteiskauppaa. Tiesin välittömästi keskustelevani Väyrysen seuraavaan omistajan kanssa. Kävimme suusanallisesti mahdollista vikalistaa läpi. Keskustelin aidon jobbarin kanssa, joka selvästi oli tottunut puunaamaan ja kevyesti rassaamaan auton kuin auton katsastuksesta läpi.

Sain luvatut nopeat käteiskaupat.

Yhdentekevää enää. Sain ylimenokauden auton tilalle sen, mitä olin jo vuosia sitten itselleni tavoittelemassa, mutta päädyin Saabiin. Tämä auto oli ruotsalainen pyöräilykypärän ja tykinkuulan sekasikiö Volvo C70. Pieni, epäkäytännöllinen ja hiukan liikaa tehoja ulkonäköpisteillä mitattuna. Itseäni on kuitenkin aina houkuttanut ristiriitaiset autot. Tylsän ulkonäön alla tehokas moottori, joka saa saippuakotelosta inspiroituneen muotoilun rimanalituksen liitämään bemarikuskia päänvaivaksi. Tällöin autoilussa on myös yhteiskunnallista merkitystä, kun osoittaa kovapäisimmille, ettei kaikki ole sitä miltä näyttää.

Sain siis unelmieni Volvon itselleni. Koeajolla autossa oli vanhan ja kokeneen auton tuntua. Auto puhutteli minua. En tosin saanut sanoista selvää, mutta kuuntelin herkällä korvalla. Autolla oli rutkasti salaisuuksia, joita saisin salapoliisin lailla selvitellä vielä pitkään. Pidin autosta ja auto vastasi samalla mitalla tunteeseeni.

Volvon ohjaamossa oli yksi suurempi leimallinen jälkiasennettu laite, johon en koeajolla jaksanut kiinnittää huomiota. Alkuperäisen radion tilalle oli asennettu kosketusnäytöllinen monitoimilaite, jonka avulla pystyi musiikinkuuntelun lisäksi navigoimaan ja katselemaan valokuvia. Soittimen ruutua tökkimällä löytyi valikkoa valikon perään, joiden tarkoitukseksi arvioin siirtää kuljettajan mahdolliset adhd-oireet liikenteen seasta ohjaamoon ja tätä kautta lisätä hiukan liikenneturvallisuutta.  Radio toimi laitteessa heikosti ja olin tottunut kuuntelemaan c-kasetteja autoillessa, joten kosketusnäyttö keskikonsolissa sai olla rauhassa ja jatkoin koeajolla alkanutta auton tarinoinnin kuuntelua.

Eräs lauantai istuin autoon tutkaillakseni, mitä ohjaamo pitäisikään sisällään. Saattaisin löytää huomaamatta jääneen napin tai jopa edellisen omistajan pudottaman kolikon. Löysin kuitenkin kaukosäätimen. Kosketusnäyttö totteli kaukosäätimen käskyjä. Painelin kaukosäätimen nappeja kuin pelatakseni videopeliä ensimmäistä kertaa. Aikani pelattua tätä bingoa kosketusnäyttö ilmoitti virittävänsä tv-kanavia. Hymyilin vienosti kuin olisin kuullut huonon mutta potentiaalisen vitsin. Odotin hetken ja autoradion näytölle ilmestyi nuoria miehiä pelaamassa pesäpalloa. Järkytyin hiukan ja tarkistin kännykän avulla senhetkisen tv-tarjonnan. Tarjontaan kuului tosiaan pesäpalloa. Seuraavaksi suutuin. Kysyin kovaan äänen, miksi autoon oli asennettu televisio. Mikä ohjelma voi olla niin tärkeä, että ajaessa se pitäisi nähdä?

Tuohtumus vaihtui huoleksi. Otin yhteyttä maamme johtaviin autobloggareihin sosiaalisen median välityksellä saadakseni televisiolle selityksen. Julkinen virka-apupyyntö tuotti vain hajanaisia tykkäyksiä. Olin edelleen yksin suurimman autoiluun liittyvän ristiriidan äärellä.

Hiljalleen järjen valo kirkasti mieltäni ja kevyt hätäännys kaikkosi. Ehkä televisiolle autossa oli looginen selitys. Tuote oli varmasti asennettu tarpeeseen. Kuvittelin perheellisen miehen yrittämässä seurata suosikki urheilutapahtumaansa. Lapset olivat vaatimassa muuta mediasisältöä ja vaimo jakamassa tiukkoja käskyjä. Mies nousee sohvalta ja ilmoittaa menevänsä hoitamaan autolla jonkin asian. Todellisuudessa mies hakee huoltamolta kupin kahvia, ajaa auton metsän reunaan, avaa telkkarin ja nauttii kuvan välityksellä hetken muiden miesten rehkimisestä.

Ystäväni Check Engine

maanantai 27.07.2015 Avainsanat: Autokorjaamo , Jobbari , Katsastus , Saab 9-5 , Varaosat

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Ostaessani Saabini jobbari lupasi Check Engine –valon syttyvän satunnaisesti. Myyjän lupaus on pitänyt paikkaansa ja ilmeisesti olen saanut hiukan ylimääräistäkin valoa kaupanpäällisiksi uutena asiakkaana. Saabillani on nyt takana 10 tuhatta kilometriä lähes keskeytyksetöntä moottorinvikavalon loistoa.

Vuosituhannen vaihteen Saabini edustaa uusinta autoteknologiaa, jota omistuksessani on koskaan ollut. Edellisessä autossani, 90-luvun 700-sarjan Volvossa, oli myös ajotietokone, joka tallensi muistiinsa havaitsemansa viat. Ajotietokoneen näyttönä toimi konepellin alle piilotettu punainen led-valo. Kyllä, yksi led-valo. Valo kertoo vilkahduksilla joko kaiken olevan kunnossa tai jonkin olevan vialla. Luonnollisesti kokeilin Internetistä lukemieni ohjeiden mukaan Volvoni tietokonetta nähdäkseni oman tulokseni. Led-valo vilkkui kiivaasti ja minä seurasin valo-show’ta suu auki jähmettyneenä. Tulkitsin tiedon niin, että yli 20 vuoden ja puolen miljoonan kilometrin jälkeen ei auton omistajana pidä itseään häiritä pienellä punaisella led-valolla.

Tekstin lopussa on video, josta löytyy videomateriaalia vastaavasta alkukantaisesta ajotietokoneesta antamassa tuloksia omistajalleen.

Purkauduin elämäntapasaabistin tyttärelle moottorinvikavalon sinnikkyydestä. Sain lohdutukseksi vastauksen, että valo on Saabin tyypillinen ominaisuus, joka pitää vain katsastuksen ajaksi sammuttaa pois päältä. Isot pojat Jyväskylässä taas valistivat, että moottorinvikavalo ja sen myötä saadut vikakoodit ovat ruotsalaisella hilpeydellä tehty suuntaa-antaviksi, joista on mahdollista päätellä missä vika mahdollisesti piilottelee. Tämä tieto oli pieni helpotus, koska rajuimmastakin vikakoodimyrskystä voisi nousta optimistinen ajatus väärinymmärryksestä. Pelkoni tosin on, että merkkivalon polttimo kuluu loppuun liian innokkaan käytön takia. En usko, että vikavaloa on suunniteltu jatkuvaan käyttöön.

Modernista ajotietokoneesta innostuneena tilasin itselleni Kiinasta oman OBD –lukijan. Tämä laite kiinnitetään autoon ja lukija lähettää langattomasti kaikki ajotietokoneeseen tallennetut tiedot kännykkääni paljastaen myös ne salat, jotka valmistaja on halunnut suoda vain autokorjaamojen asiantuntijoiden silmille. Onnekseni OBD –lukija ei toiminut autossani. En tiedä oliko ongelma kiinalaisessa rihkamassa vai olisiko minun pitänyt olla uskomatta kaikkea, mitä Internetissä luvataan yhteensopivuudesta. Joka tapauksessa, olisin nopeasti ajanut itseni tilanteeseen, jossa pakonomaisesti tarkastaisin jokaisen laitteen antaman luvun oikeellisuuden Internetistä. Olisin ollut kuin heikkoitsetuntoinen mies rakastellessaan uutta tyttöystäväänsä kysellen jatkuvasti, että onko tämä nyt hyvä? Menetin pienen määrän rahaa, mutta säästi runsaasti aikaa ja hermoja.

Hiljalleen olen ystävystynyt Check Engine –valon kanssa. Pidän valon mystisestä luonteesta. Olen yrittänyt saada moottorivikavalon sammumaan lopullisesti, mutta aina valo syttyy uudelleen. Vaihdoin raikasilmasuodattimen, korjautin pakoputkesta reiän, putsasin liittimiä ja jopa ostin uuden bensatankin korkin. Mikään näistä ei ole auttanut. Edellisellä kerralla, kun valo syttyi taas uudelleen, tunsin sisälläni pientä tyydytystä. Olin tyytyväinen Check Engine –valon paluusta, koska seikkailu ei olisikaan vielä ohi. Minulla olisi syy edelleen tutkia ja hienovaraisesti korjata autoani. Uskon tuotteen täyteen potentiaaliin enkä anna yhden merkkivalon estää ajoani. Valo on vain lupa jatkaa harrastustani auton kanssa.

Nahkapenkkistä autoa ei tosin voi korjata kerrostalon pihassa toisin kuin edellistä autoani. Enää ohikulkevat miehet eivät tule tarjoamaan tieto-taitoaan, vaan ihmettelevät, kuinka noin hienossa Saabissa voi olla mitään vikaan. Sain huomata tämän jo ensimmäisten viikkojen aikana, kun tarkastelin öljyn määrää ja laatua öljytikun päästä. Naapuruston miesten mielenrauhaa varjellen vien autoni maaseudun suojiin, jossa minulle luvattu paikka tarkastella ja huoltaa autoani tarpeitteni mukaan. Siellä voi jakaa huomiota autolleni ilman, että asutuskeskuksen kiivastempoinen ja ennakkoluuloinen elämä pääsee häiritsemään harrasta hetkeä.

 

Videolla 90-luvun Volvon ajotietoneen näyttö ja käyttöliittymä

Jobbari

torstai 02.04.2015 Avainsanat: Autokauppa , Autokuume , Jobbari , Koeajo , Saab 9-5 , viimeinen alfa

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Oli aika ostaa uusi auto. Vanha oli myyty. Parkkipaikkaani täyttivät naapureiden vieraat sekä satunnaiset kulkijat. Minun piti vallata tila takaisin itselleni. Koko ostoprosessin jälkeen jäin miettimään, mikä lopulta on ostajan vastuu autokaupoissa. Kuinka paljon auton ostajalta voidaan vaatia tietämystä tai taitoa autojen suhteen?

Ostin Saabin. Saab on ollut haaveissani jo tovin. Kyllä, olen kuullut ensimmäisten viikkojen aikana, että saabismi on sairautta ja turbo-saabismi mielisairautta sekä suabi edest ja suabi takkaa. Miksi pitää mennä näin monimutkaisesti? Bemari- ja Miato-kuskeille ollaan suorempia, eikä heille viittailla potilassalaisuuden suojan alla oleviin tietoihin. Miksi ei vain voida sanoa, että autosi viittaa siihen, että naisten alushousut eivät tee tiukkaa nivusissasi, tai että ammatinvalintatesteissä saat tulokseksi parturikampaajan ja chat-juontajana toimivan entisen BB-tähden? Asia olisi sillä hoidettu ilman 70-luvulta peräisin olevia sutkauksia.

Luonnollisesti olen huolissani ilmastonmuutoksesta, niin kuin moni muukin. Otin huomioon ilmastonmuutoksen ja sen tuomat haasteet ostaessani Saabia. Valitsin auton suurimmalla koneella, joka auton malliin oli aikanaan asennettu ja kehitetty. Olen lukenut, että mutavyöry voi edetä yli 100 km/h, joten on hyvä omistaa auto, jolla varmasti pääsee nopeasti kiihdyttämään pois mutavyöryn alta. Luonnollisesti autostani löytyy myös ilmastointi, koska kesät alkavat hiljalleen olemaan polttavan kuumia. En halua kokea nestehukkaa kuumuuden takia ajaessani pitkää matkaa. Auto kuluttaa sekalaisessa ajossa noin 10 litraa sadalla kilometrillä, joten turhat ajelut jäävät välistä. 

Kerron nyt miten tyhmä olen, kun ostan autoa. Varoitan, että seuraava tekstinpätkä saattaa herkkähermoisimmille olla liikaa. Ensinnäkin ostin auton pirkanmaalaiselta autokauppiaalta, jonka autokauppa toimii toiminimen alla. Kansankielellä ostin auton jobbarilta. Esittelyteksti autosta oli lyhyt, yksi lause. Annoin kauppiaan laulaa puhelimessa korvaani ne laulut, jotka halusin kuulla. Uskoin kaiken, mitä hän minulle kertoi, eikä minua haitannut, etä myyjä ei ihan tarkalleen tiennyt vastausta kysymyksiini. En omistanut autoa koeajohetkellä. Tein koeajon ennen töihin lähtemistä. Jos en olisi ostanut autoa, en olisi päässyt töihin. En lukenut huoltokirjaa koeajon yhteydessä. Luin sen myöhemmin. Viimeisin merkintä oli kymmenen vuoden takaa saksaksi, jos huoltokirjalla on kokonaisuuteen suurempaa merkitystä. Myyjä kertoi Check Engine –valon välillä palavan, mutta siitä ei kannattanut välittää. Enkä minä välittänyt.

Jälkeenpäin mietin, miten olisin voinut ostaa itselleni auton vielä huonommin. En keksinyt. Hälytysmerkkejä oli ilmassa enemmän kuin raketteja taivaalla vuoden vaihtuessa, mutta minä pidin tukevasti hitsausmaskin naamalla ja peltorit korvilla, jotta todellisuus ei pääsisi häiritsemään hyvää ostostunnelmaa. Toivonkin nyt, että minulla olisi ollut kaksi kaveria mukana, joista toinen olisi tarkastellut auton samalla kun itse olisi katsonut toiseen suuntaan. Miksi ostan auton aina yksin? Milloin opin ottamaan viisaamman mukaan autokaupoille?

Käytettyä autoa ostettaessa usein ohjeistetaan, kuinka auto pitää tutkia tarkoin. Autoliiton mukaan ostajalla on vastuu tarkistaa auto huolellisesti. Miten minunlaiseni, autojen tekniikasta heikosti tietävä voi tarkistaa auton huolellisesti? Tässä lista kaikesta, mitä osaan autosta tarkistaa: auton neljässä renkaassa on silmin nähden tarpeeksi ilmaa. Kyljestä ei saisi löytyä reikiä, vaikka sekään ei estänyt edellisen auton omistajien vaihtoja useaan kertaan. Suuret kyhmyt ja kuopat auton ulkokuoressa kertoisivat auton olleen kontaktissa. Voin katsella peileihin kaasua painaessa ja varmistaa, ettei pakoputkesta tule koko maiseman verhoavaa savuvallia. Tunnistan talvirenkaat renkaan pintaan asennetuista metallipalasista. On myös mukavaa, jos auto ei hirveästi haise. Autosta on myös hyvä löytyä toimiva radio. Papereista tarkistan, että käyn kauppaa papereihin merkityn henkilön kanssa.

Jos auto käynnistyy, lähtee liikkeelle ja sitä on mahdollista hallita liikenteessä, niin se on minulle kunnossa. Tässä on kaikki mitä voin tarkistaa käytetystä autosta. Miten minulta voidaan edes vaatia enempää? Miten minulle voi jäädä muita vaihtoehtoja kuin luottaa myyjän sanaan, koska en voi mitenkään varmistaa myyjän sanojen todenperäisyyttä tai sanomatta jättämisiä? Kuinka tyhmä saan olla ostaessani autoa?

Tietoa blogista

Tervetuloa virtuaaliseen Esson baarin pöytään kuuntelemaan jännittäviä tarinoita ja outoja teorioita.

Blogin sisällysluettelo löytyy blogin tiedoista.

Yhteydenotot, ihailijaposti, väärät puhelinnumerot sekä osoitukset omasta paremmuudestaan bloggaajaa kohtaan osoitteeseen:

viimeinenalfa@gmail.com

Arkistot
2019 (3)
helmikuu (1)
Käytetty sähköauto - kauppakassi
tammikuu (2)
Ajokortti on turha
Ajoin kolarin - vakuutusyhtiö
2018 (15)
joulukuu (1)
Ajoin kolarin - vähän
marraskuu (1)
Jarrupalat
lokakuu (1)
Kesäromanssin loppu - auto telkkarilla
syyskuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 2.
elokuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 1.
heinäkuu (1)
Esittelyssä Mercedes-Benz E230 - Pelto-Väyrynen
kesäkuu (2)
Saab romuttamolle - hyvästi Saab
Haulikkohäät - ostin Mersun
toukokuu (1)
Syvien vesien Saab
huhtikuu (2)
JMK Ralliradio osa 3 - Ei pakkia
JMK Ralliradio osa 2 -rallireportteri Alfa
maaliskuu (2)
JMK Ralliradio osa 1 - Viimeinen Alfa radioshow
Katsastus - hylätty
helmikuu (1)
Urban Survivor
tammikuu (1)
Valohippa
2017 (18)
joulukuu (1)
Avaimet takakonttiin
marraskuu (1)
Tule katsastus kultainen
lokakuu (1)
Hirvet
syyskuu (2)
Kritiikkiä ja ehdotuksia Yleisradiolle
Bensa loppui
elokuu (1)
Koeajossa exän Rättäri
heinäkuu (2)
Formula 1 ja herrojen metkut Ferrarilla
Tipaton Jämsä - miksi bensa-asemalta ei löydy etanolibensaa
kesäkuu (1)
Liftari
toukokuu (2)
Näin vältät ylinopeuden
Maailma ilman suojateitä
huhtikuu (2)
Kuinka kohdata jobbari
Rakkauden renkaanvaihto
maaliskuu (2)
Rattiterapia
Raaka Diili
helmikuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - himo
tammikuu (2)
Ministeri Berner ja lähivuosien suuri muutos
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - mässäily
2016 (20)
joulukuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ahneus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - laiskuus
marraskuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - viha
lokakuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - kateus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ylpeys
syyskuu (1)
Moposokeus
elokuu (1)
Jäähyväiset Fiat Multiplalle
heinäkuu (2)
Liikaa unta Jaguarissa
Auton korjaamisen raskassarja
kesäkuu (3)
Poliisi alinopeudesta
Kuskina kesäyössä
Tuotearvio: kolme suomalaista tieuutuutta
toukokuu (1)
Wickholmin Volvolla
huhtikuu (2)
Pikkusisko ei halua autoa
Kehäteiden kamerat
maaliskuu (2)
Vakionopeudensäädintä etsimässä
Parhaat vinkit katsastukseen
helmikuu (2)
Skoda Felician ohittaminen
Naisautoilijat osa 2. - Mikon ja Akin salaisuus
tammikuu (1)
Rattiraivo: Calibra vs. 9-5 Griffin
2015 (41)
joulukuu (2)
Kaksi muistoa Alfa Romeosta
Pyyhkijänsulkia ostamassa
marraskuu (3)
Suomi-auton korruptio
Autonominen auto
Koeajossa: musta jää
lokakuu (3)
Jäteöljyä luonnossa
Heijastinliivimies
Vilkun lasi rikki huollon jälkeen
syyskuu (2)
Vedellä toimiva auto
Aja hiljaa
elokuu (3)
Mummo kolhi autoani parkkipaikalla
Lopetin haaveilemisen lentävistä autoista
Kitkarenkaat kesällä
heinäkuu (2)
Ystäväni Check Engine
Huoltokirja on valhe
kesäkuu (3)
Salaisuuksia ja tuoksuja
Minä, F1 ja Räikkösen visio
Nelipyörä (kevyt)
toukokuu (3)
Koeajossa: Johannan Lada
Kolari
Papa Swag
huhtikuu (20)
Miehuuskoe
Naisautoilijat
5 autoa jotka jokaisen autoilijan pitäisi kokea kerran elämässään
Katsastus
Navigaattori
Biltema
Tupakointi
Varashälytin
Jobbari
Lottovoitto
Reikä
Volvo-kuiskaaja vs. ajokoira
Kauhugalleria
Vielä kerran Alfa
Zen ja autoilu
Mestarin luona
Paronin hautajaiset
Lippulaiva
Paroni
Viimeinen Alfa
2014 (1)
syyskuu (1)
Romanssi

Katso suosituimmat vaihtoautomme juuri nyt!