Viimeinen Alfa

Viimeinen Alfa

Jaa sivu Viimeinen Alfa
Suodatettu avainsanalla Autokorjaamo

Ajoin kolarin - vähän

perjantai 21.12.2018 Avainsanat: Autokorjaamo , Kia , Kolari , liikenneturvallisuus , poliisi , Tieliikenne , Vakuutusyhtiö , Volvo C70

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Kolari oli jo hiukan odotettavissa uuden Volvoni kanssa. Uppoutuneena nahkapenkkien syleilyyn olin useasti risteyksissä joutunut tekemään äkkijarrutuksia ja väistöliikkeitä, kun kuin tyhjästä eteeni oli ilmestynyt auto. Syynä oli tuulilasin oikeanpuoleinen palkki. Palkki onnistuu hämmästyttävän hyvin peittämään risteyksissä oikealta puolelta tulevan liikenteen. Huomasin, ettei autokoulussa saadut vinkit liikutella yläkroppaa aktiivisesti risteyksiin saapuessa ratkaissut tätä ongelmaa.

Onnettomuus tapahtui siellä missä autokolarit tavallisesti sattuvat: lähellä kotia tutussa ympäristössä. Lauantaisena aamupäivänä olin menossa ostamaan ajovaloihin uusia polttimoita, kun toinen polttimoista oli menettänyt valaisukykynsä. Ajoin kiireettömästi tuttua hiekkatietä. Ensimmäisen kolmion kohdalla katsoin ensin vasemmalle: ei ristinsielua. Sitten huomattava mulkaisu oikealle: ei vieläkään auton autoa missään. Annoin auton liukua risteyksessä kääntäen samalla vasemmalle, jonka yhteydessä äkillisesti koko tuulilasin leveydeltä näin punaista autonkylkeä. Jarrutus, vaimea rusahdus ja arvelin polttimoiden ostamisen hiukan viivästyvän.

Laittaessani vaihteen pakille koko kehoni valtasi tärinä tämän karmean liikennevirheen takia. Rauhoitun nopeasti nähdessäni melkein säälittävän pienen lommon Kia-reppanan kyljessä. Käsillä olisikin spontaani bisnesneuvottelu, jossa valtit olisivat vastapuolen käsissä. Parkkeerasin autoni tiensivuun ja nousin autostani päästäkseni ihmettelemään tekosiani. Kiasta nousi vanhempi mies, jonka naama oli sävy sävyyn ohjastamansa auton kanssa. Ennen kuin edes ehdimme tervehtiä toisiamme, hihkaisin olevani syyllinen, koska tulin kolmion takaa. Miehen kasvolle laskeutui tyynempi ilme.

Tutkailimme kuskin kanssa pientä lommoa naarmulla. Autoon jäi odottamaan kaksi vanhempaa naista. Mies harmituksissaan kertoi, että auto oli kaksi päivää sitten saatu kuntoon edellisestä kolarista, ja nyt taas olisi korjaamoreissu edessä. Hetken pähkäiltyämme kokonaisuutta tulimme tulokseen, ettemme soita poliisia paikalle, kun tapaus oli niin selvä ja vahingot molemmin puolin enemmän henkisiä kuin fyysisiä. Toinen vanhemmista naisista oli miehen vaimo ja auton omistaja. Annoin tälle yhteys- ja henkilötietoni sekä pahoittelin tapahtunutta. Heidän yhteystiedoista en ollut kiinnostunut.

Päätin onnettomuuden jälkeen kaartaa kioskin kautta ostamassa hermoja lepuuttavia suitsukkeita. Kioskilla oli samaan aikaan Toto-lappua täyttämässä Juokslahden Saab-mafiasta Eero. Menin juttusille ja kerroin tapahtuneesta. Purkauduin sen verran, että olin hiukan huolissani taloudellisesti. Olin juuri saanut taloremontista mojovan laskun ja nyt pitäisi maksaa jonkun Kia-reppanan ovikin. Eero uteli, mitä omalle autolleni oli käynyt. Kerroin, että vain kevyt naarmu ja irronnen vilkunumpion työnsin takaisin paikoilleen. Sain kuulemma olla huoletta, koska mitään laskua ei tulisi, vaan makuutusmaksuni vain nousisivat joksikin aikaa. Olin helpottunut, koska en vielä tähänkään päivään mennessä ollut ymmärtänyt vakuutusmaksujen logiikkaa enkä muistanut edes maksun summaa, joten en varmaankaan edes huomaisi koko asiaa.

Tämä oli elämäni ensimmäinen kolari, joka ei ollut jäänyt kahdenväliseksi asiaksi, enkä ollut tietoinen, miten asiat tästä eteenpäin menisivät. Jäin odottamaan yhteydenottoa. Ottaisiko vakuutusyhtiö, poliisi tai joku muu seuraavaksi yhteyttä? Ehkä kukaan ei ottaisi yhteyttä. Vakuutusmaksut vain nousisivat ilman ilmoitusta. Pidin myös mahdollisena, etten kuulisi koko asiasta sen koommin.

Jarrupalat

tiistai 20.11.2018 Avainsanat: autohuolto , Autokorjaamo , Varaosat , Volvo C70

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Uuden autoni jarrut vinkuivat pahasti. Se oli äänimerkki loppuunkuluneista jarrupaloista, mutta myös kutsuhuuto. Ensisijaisesti äänimerkki vaihtamaan jarrupalat, mutta myös minulle signaali mahdollisuutena siirtyä korjaamojen tiskeiltä norkumasta itseohjautuvaan toimintaan autonhuollon suhteen. Rahani olivat nimittäin lopussa törsättyäni ne kaikki tähän uuteen autoon.

Päätin siis vaihtaa jarrupalat itse pitääkseni talouttani paremmin tasapainossa. Katsoin internetistä muutaman jarrupaloihin liittyvän opastavan videon, tein listan tarvittavista työkaluista ja lähdin tarvikeostoksille.

Varaosaliikkeessä ihailin muutaman ylimääräisen tovin tarjollaolevia työkaluja samalla, kun kuuntelin salaa myyjien ja asiakkaiden keskusteluja. Keräsin työkaluja listani mukaan ja menin jonottamaan tiskille. Saatuani lopulta uudet jarrupalat ja tarvittavat työkalut haltuuni totesin, että rahaa säästääkseni olisi kannattanut jarrupalat vaihdattaa korjaamolla. Järkeilin ostokset sijoitukseksi tulevia säästöjä varten.

Ajoin autoni pihani tasaisimpaan kohtaan, asettelin saksitunkin paksun vanerilevyn päälle ja veivasin autoa kohti taivasta sieluni kyllyydestä. Auto nousi ilmaan kuin hidastetussa filmissa samalla, kun tasaisin väliajoin kurkin oliko rengas vielä irronnut maasta. Lopulta arvioin eturenkaan olevan tarpeeksi korkealla ja asettelin autopukin varmistamaan työskentelyn turvallisuuden. Irrotin renkaan, katsoin vielä uudestaan ohjeistavan videon ja kertasin mielessäni näkyvillä olevat osat.

Jarrusatulan ruuvit oli tiukassa, mutta oikea määrä punaa naamalla ja vaaleutta rystysissä sai uriin liikettä ja jarrusatula lopulta lepäsi tukena toimivan pahvilaatikon päällä. Työ eteni hiljalleen ratkoessani työvaihe työvaiheelta ja kahvitaukoilla uurastusta rytmittäen. Ilta jo hiukan hämärtyi, kun annoin itselleni luvan kiinnittää renkaan paikoilleen ja samalla todeta toisen puolen jarrupalojen olevan valmiina ajoon.

Aamun sarastaessa naapureiden sälekaihtimien raoista pilkistävistä katseista välittämättä aloitin toisen puolen työstämisen. Olin voitonvarma, koska edellinen puoli oli jo valmis ja tietäisin nyt viisaampana mitä edessä olisi. Edellisen päivän onnistumisen ilo ja uuden löytämisen riemu sulivat nopeasti auringon kivutessa korkeammalle. Myskinen kilvoittelu metallin kanssa haihtui sumun mukana auringonsäteiden saattelemana ja takaa paljastui räikeä työläisvitutus, jossa ajatusten tasolla niin osia, työkaluja kuin työskentelypaikkaakin arvioitiin lauseilla, jotka olivat suurimmaksi osaksi rakentuneet kirosanojen ja adjektiivien varaan.

Saksitunkin raivokas veivaaminen ja jämähtäneiden liukutappien väänteleminen naama punaisena oli kipeytynyt vasemman käden ranteesta olkapäähän. Jokainen asento kädelle oli väärä ja kivulias. En voinut kuin ottaa ylimääräisen tauon, vaikka mieli olisi halunnut saattaa projektin loppuun. Menin sisälle ja pesin kädet tiskialtaalla astianpesuaineella, koska olin joskus lapsena nähnyt isänikin tekevän niin auton korjaamisen jälkeen. Istui likaiset vaatteet päällä nojatuolissa tuijottaen tyhjyyteen ja kuunnellen jääkaapin pitämää hiljaista hurinaa. Lasillinen vettä, asperiini ja pienet päiväunet helpottivat kipua kädestä sen verran, että tunsin olevani valmis saattamaan aloittamani urakan loppuun asti.

Auto lopulta seisoi omilla renkaillaan piilottaen uudet jarrupalat taaksensa. Pienen koeajon jälkeen olin vaikuttunut kokonaisuudesta. Jarruthan toimivat ja vielä ilman vinkumista. Nostin kättä lippaan autoni vieressä niin itselleni kuin autollenikin tietäen, että vain katsastusmies tulisi ensimmäisenä tietämään totuuden, siitä mitä olin juuri tehnyt ja kuinka hyvin.

Sisälläni nousi samointein halu ottaa uusintaottelu autoani vastaan. Enää ei painanut arat polvet, kädet rampauttavat kipu, naarmuille kolhiintuneet kämmenselät tai talouslaskelmat. Ensin vain pitäisi löytää autosta uusi vika.

Syvien vesien Saab

maanantai 21.05.2018 Avainsanat: Autokorjaamo , Griffin , Katsastus , Saab 9-5

Teksi ja kuva: Arttu Lustig

Maailma näyttää hyvin erilaiselta, kun autolla ei voi peruuttaa. Pakittomasta Saabista oli tullut nopeasti hyvin filosofinen Saab. Syvien vesien Saab, jossa diipit kelat poimuilivat tyyneyden ja tyrskyjen ulapoilla. Peruuttamaton Saab aukaisi kolmannen silmän ammoisen auki nähden liikenteen täysin uudessa valossa. Helkamalainen Saab syötti kuljettajansa mieleen dataa olevaisen perimmäisestä olemuksesta.

Alkushokin aiheuttama raivo hiljalleen muuttui miedoksi mielenrauhaksi. Oli pakko totuttautua ajatukseen, että käsillä saattaisi olla Saabin viimeiset päivät liikenteessä. Saab olisi omalta osaltaan toteuttamassa Helsingin herrojen toivetta nuoremmasta autokannasta.

Jokainen matka oli nyt harkittava tarkkaan ja perinpohjaisesti, koska takaisin päin ei ollut menemistä. Koko tiestö oli miellettävä niin kuin yhtään umpikujaa ei olisi olemassa. Umpikujalliset reitit piti vain pyyhkiä pois mielen tiekartalta. Edessä olisi pelkästään esteetöntä suoraa tietä. Oli elettävä suuressa hippiunelmassa elämä täynnä yhtä loputonta roadtrippiä. Jokainen ajomatka olisi oltava yksi suuri liikenneympyrä.

Matkaaminen Saabilla todellisuudessa muistutti enemmän kiikkumista yläköysiradalla monien metrien korkeudessa. Mikään tilanne liikenteessä ei ollut enää normaali ja jokainen uusi liike pelotti. Taaksepäin ei olisi menemistä ilman ulkopuolista apua, joten jokainen risteys tai pysähtyminen tuntui vaaranpaikalta. Saab kyllä toteutti auton syvintä funktiota eli matkaa eteenpäin, mutta mahdollisuus kumittaa edellinen liike muodostui yhtä olennaiseksi osaksi autoilua.

Muutaman päivän seikkailtuani suorilla teillä otin lopulta puhelimen kauniiseen käteen ja tilasin ajan huoltamolle. Internetistä selasin itselleni hetken mielenrauhaa erilaisilta kotimaisilta ja ulkomaisilta keskustelupalstoilta. Ehkä automaattivaihteisto olisikin kunnossa ja vain vaihdekepin sähköisessä anturissa olisi vikaa. Ehkä voisin jopa itse kätevästi ostaa rikkoutuneen osan ja vaihtaa sen kotipihassa. Ehkä koko proseduuri olisi sellainen puolen tunnin juttu ja sitten taas Saab rallattelisi pitkin teitä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Huoltamon mekaanikko antoi sydämenmurskaavan tuomion: koko automaattivaihteisto pitäisi vaihtaa. Saab mekaanikon mukaan kyllä periaatteessa peruutti, mutta vaihteiston kyky välittää voimaa peruutusvaihde päällä moottorin ja renkaiden välillä oli niin heikko, että auto ei käytännössä liikkunut. Tämä taas tarkoittaisi auton omistajalle eli allekirjoittaneelle noin muutaman tuhannen euron laskua, jos mieltäisi samalla autolla jatkaa matkaansa. Kun tähän vielä ynnättäisi katsastusmiehen vaatimat korjaukset, hintalappu lähentelisi kolmea tuhatta euroa. Summa olisi kai noin tuplat, mikä auton arvo on.

Kun korjauskustannukset ylittävät reilusti auton arvon, on autosta luovuttava. Autoni oli nyt vain liian sairas jatkaakseen matkaansa eikä myöskään olisi tietoa, mitä muita vanhuuden aiheuttamia lisävikoja odottaisi lähitulevaisuudessa. Olisi vedettävä töpseli seinästä tuhlaamatta omaisuuttaan haaveeseen, joka epätodennäköisesti tulisi toteutumaan.

Pyyhkijänsulkia ostamassa

keskiviikko 16.12.2015 Avainsanat: Autokorjaamo , Ilmastonmuutos , Koeajo , Kolari , liikenneturvallisuus , pyyhkijänsulat , Saab 9-5 , Tieliikenne , Varaosat

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Oli lumimyrskyinen lauantaipäivä. Ajoin omassa rauhassani, kunnes yllättäen edellä ajava punainen Saab laittoi vilkun oikealle ja hiljensi voimakkaasti nopeuttaan. Painoin jarrun niin pohjaan kuin sain ja käänsin rattia oikealle. Kummankin, oman mustan ja vastustajan punaisen, Saabin onneksi yhteentörmäys vältettiin täpärästi. Tilanteen lauettua kirosin punaisen Saabin kuljettajineen syvälle suolan kyllästämään sohjoon, koska hän ei osannut ryhmittäytyä muuta liikennettä vaarantamatta.

Rauhoituttuani kysyin itseltäni: kuule autobloggari, mitä juuri tapahtui ja mikä oli oma osuutesi rimaa hipoen vältettyyn peräänajoon.

Totuudenmukaisesti on sanottava, että tilanteeseen johtaneet tapahtumat saivat oikeastaan alkunsa jo edeltävällä viikolla. Olen ottanut tavaksi toivottaa tulevan talven tervetulleeksi öljynvaihdolla ja uusilla pyyhkijänsulilla. Rituaalin esivalmistelut suoritin paikallisessa sekatavarakaupassa, josta sain kaikki tarvitsemani: moottoriöljyn, öljynsuodattimen sekä pyyhkijänsulat. Öljyt vaihtoi autokorjaamon henkilökunta renkaidenvaihdon yhteydessä. Pyyhkijänsulat vaihdoin itse. Haluan huoltaa autoa mahdollisimman paljon itse, koska saan itseni tällä tavalla tuntemaan oloni miehekkääksi.

Uusissa pyyhkijänsulissa oli vakava ongelma. Valmistajan pakkauksen mukaan laittamat adapterit olivat hiukan liian pieniä tuulilasinpyyhkimiini. Pyyhkijänsulka pysyi mallikkaasti paikallaan tuulilasinpyyhkimen ikkunaan vasten työntävästä voimasta, mutta ensimmäisellä ajelulla uusilla pyyhkijänsulilla huomasin, että muutaman pyyhkäisyn jälkeen pyyhkijänsulka ei kyennyt putsaamaan tuulilasia tavoitteiden mukaisesti. Tarkka luku oli viisi. Viisi kertaa pyyhkijänsulka kirkasti näkymän, mutta viiden jälkeen pyyhkijänsulat olivat hyödyttömiä ja jouduin pysäyttämään auton työntääkseni pyyhkijänsulan takaisin paikalleen. Optimistisena ajattelin, että tämä on ekologinen mahdollisuus: tuulilasinpyyhkimiä sekä lasinpesunestettä käytetään vain tarvittaessa eikä tylsän ajomatkan viihdykkeeksi.

Ekologisuuden eteen tuli ensimmäinen lumimyrsky. Jouduin ajattelemaan omaa selviytymistäni luonnon kanssa, sen sijaan, että pohtisin luonnon selviytymistä autoiluni kanssa. Suuntasin oikeaan autoille suunnattuun varaosamyymälään, jossa marmori tuoksuisi ja myyjät teitittelisivät astuessani automatisoidusta ovesta sisään. Sieltä löytyisi pyyhkijänsulka, joka ei herättäisi herkkiä ajatuksia luonnosta ja ihmisen tulevaisuudesta maapallolla.

Marmoriunelmastani löytyi asiallisia pyyhkijänsulkia vähintään kolminkertaiseen hintaan verrattuna sekatavarakaupan pyyhkijänsulkiin. Pyyhkijänsulkavalikoiman vieressä oli pieni muovinen laatikko täynnä pyyhkijänsulkien adaptereita. Pienen etsinnän jälkeen löysin adapterin, joka kävisi sekatavarakaupasta ostettuun pyyhkijänsulkaan paremmin kuin alkuperäinen. Olin ekonominen ja ekologinen ottaessani yhden pyyhkijänsulan sekä yhden adapterin. Adapterin myyjä antoi ilmaiseksi kaupantekijäisiksi.

Asensin pyyhkijänsulat varaosamyymälän pihassa kovassa lumisateessa. Ymmärsin pääseväni samanaikaisesti koeajamaan marmorin priimaa ja sekatavarakaupan bulkkia pitkin tuulilasiani. Heti liikenteen sekaan sotkeuduttuani tarkkailin priiman ja bulkin keskinäistä taistelua tuulilasin kirkkaudesta, kunnes punainen Saab oli liian lähellä ja painoin jarrun pohjaan kääntäen rattia oikealle.

Vastaus on, että tämä juuri tapahtui ja olin ominut kaikki osuudet tilanteesta itselleni. Punaisen Saabin ryhmittäytymisestä en voi edes antaa kommenttia, koska en seurannut sen ajoa.

Nyt vihdoin ymmärrän, miksi valmistajat varoittavat sekoittamasta kahden valmistajan tuotetta keskenään.

Suomi-auton korruptio

maanantai 30.11.2015 Avainsanat: Autokauppa , Autokorjaamo , Katsastus , suomiauto , suomi-auto , Varaosat

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Autokeskustelun sivuhuomautuksena pomoni mainitsi, että Saabilla on maine isänmaallisena autona. Jäin jälkeen päin miettimään tätä lausahdusta. En pystynyt löytämään Saabistani kotimaisuutta tai juurikaan tarttumapintaa Suomeen. Saabini oli suunniteltu ja koottu ruotsissa amerikkalaisen autokonsernin käskystä ja monet osat olivat lainattu saksalaisesta automerkistä. Ennen ostopäätöstä tiesin nämä seikat tulevasta kumppanistani ja ostopäätökseeni vaikuttivatkin pelkästään auton ominaisuudet, saatavuus sekä komea ulkonäkö.

Jäin tutkimaan aihetta tarkemmin. Laadultaan Esson baarissa kahvikupin tukemien faktojen seasta löysin johtolankoja, jotka veivät Kekkosen ja Koiviston presidenttikausien Suomeen ja Uudenkaupungin autotehtaaseen. Muutama vanhempi romantikko ja jäärä edelleen toistelikin, että Suomi-autolla tarkoitetaan ainoastaan Uudenkaupungin autotehtaassa valmistettuja autoja. Näihin automerkkeihin kuuluivat mm. Saab ja hiljalleen maanteidemme maisemasta katoava Talbot. Kaikki muut autot ovat tuontiautoja eikä ensirekisteröinti Suomessa nosta auton kotimaisuusastetta. Logiikassa on oma jykevä peränsä. Juonko nyt Suomi-mukista Suomi-kahvia kirjoittaen Suomi-näppäimistöllä Suomi-tietokoneen Suomi-näytölle suomeksi tekstiä, jos kaikki käyttämäni hyödykkeet kerta ovat ensiostettu Suomesta? Vastaus on vahva kyllä, mutta tällaisella kerskunnalla ei lauseelle saa lisäarvoa.

Kekkosen ja Koiviston presidenttiyden jälkeen ajat muuttuivat. Katsastusasemilla ei enää autoilijan tarvinnut tulla palvelemaan katsastajaa, Keskinen kertoi ostavansa sieltä mistä halvimmalla sai ja käytettyjen autojen maahantuonti yksityishenkilöille helpottui huomattavasti. Suomi-auto ilmiönä eli uutta nousukautta. Suomi-auto käsitteenä imi magneettina itseensä runsaan joukon autoja eikä enää oltu tarkkoina valmistusmaasta. Suomi-autoksi pääsi, jos vain auto oli ensirekisteröity Suomessa. Uudenkaupungin tuotokset sulautuivat tähän kirjavaan joukkoon.

Tällä oli tarkoituksena. Suomi-autoa käsitteenä tarvittiin työkaluksi uudella tavalla kasvavan tuontiautomäärän edessä. Suomi-autolla saatiin erotettua puhtaasti Suomessa ajetut autot autoista, joilla oli ajettu ulkomailla. Monille tuli tärkeäksi, että auto on alkujaan virallisesti Suomeen maahantuotu. Eräs autokorjaamon mekaanikko valistikin allekirjoittanutta, että tuontiautoihin voi olla joskus haastavaa löytää varaosia. Tämä varmasti pitää paikkaansa automalleissa, joita ei virallisesti ole koskaan maahantuotu Suomeen. Jos autoa ei ole maahantuotu Suomeen, ei varaosiakaan ole tuotu Suomeen. Tuontiautoon liittyi siis pelko, että ongelmatilanteessa ratkaisua ei löytyisi yhtä kätevästi kuin Suomi-autoon. Ulkomaiden autoilukulttuurista ei myöskään voinut olla varma, joten tuttu talvet suolassa säilötty ja tiukkojen katsastusseulojen läpi selvinnyt auto olisi varma ratkaisu.

Saabini isänmaallinen maine siis liittyi aikaan, jolloin suomalaista työtä ja ammattitaitoa tuettiin ostamalla Suomessa valmistettu auto, joka todennäköisimmin olisi Saab . Tällaista auto kutsuttiin omana aikanaan Suomi-autoksi. Nykypäivänä Suomi-auto liittyy kuluttajansuojaan. Kuluttajansuojalautakunnan päätöksen mukaan myyjän pitää selkeästi ilmoittaa, jos kyseessä on tuontiauto. Moni myyjä haluaakin myyntipuheissaan korostaa auton olevan Suomi-auto eli Suomessa ensirekisteröity auto, vaikka jo vuosittain pelkästään ensirekisteröityjen autojen määrä on moninkertainen tuontiautojen määrään. Suomi-auto käsitteenä harvinaisesta herkusta tukemassa kansakunnan hyvinvointia muuntui ajamaan kuluttajan henkilökohtaisia intressejä autojen valtavirrassa. Tämä suurempi tarina on saanut tarttumapintaa Saabiini, joka todellisuudessa on vain yksi lukemattomista tuontiautoista maassamme.

Tietoa blogista

Tervetuloa virtuaaliseen Esson baarin pöytään kuuntelemaan jännittäviä tarinoita ja outoja teorioita.

Blogin sisällysluettelo löytyy blogin tiedoista.

Yhteydenotot, ihailijaposti, väärät puhelinnumerot sekä osoitukset omasta paremmuudestaan bloggaajaa kohtaan osoitteeseen:

viimeinenalfa@gmail.com

Arkistot
2019 (3)
helmikuu (1)
Käytetty sähköauto - kauppakassi
tammikuu (2)
Ajokortti on turha
Ajoin kolarin - vakuutusyhtiö
2018 (15)
joulukuu (1)
Ajoin kolarin - vähän
marraskuu (1)
Jarrupalat
lokakuu (1)
Kesäromanssin loppu - auto telkkarilla
syyskuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 2.
elokuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 1.
heinäkuu (1)
Esittelyssä Mercedes-Benz E230 - Pelto-Väyrynen
kesäkuu (2)
Saab romuttamolle - hyvästi Saab
Haulikkohäät - ostin Mersun
toukokuu (1)
Syvien vesien Saab
huhtikuu (2)
JMK Ralliradio osa 3 - Ei pakkia
JMK Ralliradio osa 2 -rallireportteri Alfa
maaliskuu (2)
JMK Ralliradio osa 1 - Viimeinen Alfa radioshow
Katsastus - hylätty
helmikuu (1)
Urban Survivor
tammikuu (1)
Valohippa
2017 (18)
joulukuu (1)
Avaimet takakonttiin
marraskuu (1)
Tule katsastus kultainen
lokakuu (1)
Hirvet
syyskuu (2)
Kritiikkiä ja ehdotuksia Yleisradiolle
Bensa loppui
elokuu (1)
Koeajossa exän Rättäri
heinäkuu (2)
Formula 1 ja herrojen metkut Ferrarilla
Tipaton Jämsä - miksi bensa-asemalta ei löydy etanolibensaa
kesäkuu (1)
Liftari
toukokuu (2)
Näin vältät ylinopeuden
Maailma ilman suojateitä
huhtikuu (2)
Kuinka kohdata jobbari
Rakkauden renkaanvaihto
maaliskuu (2)
Rattiterapia
Raaka Diili
helmikuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - himo
tammikuu (2)
Ministeri Berner ja lähivuosien suuri muutos
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - mässäily
2016 (20)
joulukuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ahneus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - laiskuus
marraskuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - viha
lokakuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - kateus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ylpeys
syyskuu (1)
Moposokeus
elokuu (1)
Jäähyväiset Fiat Multiplalle
heinäkuu (2)
Liikaa unta Jaguarissa
Auton korjaamisen raskassarja
kesäkuu (3)
Poliisi alinopeudesta
Kuskina kesäyössä
Tuotearvio: kolme suomalaista tieuutuutta
toukokuu (1)
Wickholmin Volvolla
huhtikuu (2)
Pikkusisko ei halua autoa
Kehäteiden kamerat
maaliskuu (2)
Vakionopeudensäädintä etsimässä
Parhaat vinkit katsastukseen
helmikuu (2)
Skoda Felician ohittaminen
Naisautoilijat osa 2. - Mikon ja Akin salaisuus
tammikuu (1)
Rattiraivo: Calibra vs. 9-5 Griffin
2015 (41)
joulukuu (2)
Kaksi muistoa Alfa Romeosta
Pyyhkijänsulkia ostamassa
marraskuu (3)
Suomi-auton korruptio
Autonominen auto
Koeajossa: musta jää
lokakuu (3)
Jäteöljyä luonnossa
Heijastinliivimies
Vilkun lasi rikki huollon jälkeen
syyskuu (2)
Vedellä toimiva auto
Aja hiljaa
elokuu (3)
Mummo kolhi autoani parkkipaikalla
Lopetin haaveilemisen lentävistä autoista
Kitkarenkaat kesällä
heinäkuu (2)
Ystäväni Check Engine
Huoltokirja on valhe
kesäkuu (3)
Salaisuuksia ja tuoksuja
Minä, F1 ja Räikkösen visio
Nelipyörä (kevyt)
toukokuu (3)
Koeajossa: Johannan Lada
Kolari
Papa Swag
huhtikuu (20)
Miehuuskoe
Naisautoilijat
5 autoa jotka jokaisen autoilijan pitäisi kokea kerran elämässään
Katsastus
Navigaattori
Biltema
Tupakointi
Varashälytin
Jobbari
Lottovoitto
Reikä
Volvo-kuiskaaja vs. ajokoira
Kauhugalleria
Vielä kerran Alfa
Zen ja autoilu
Mestarin luona
Paronin hautajaiset
Lippulaiva
Paroni
Viimeinen Alfa
2014 (1)
syyskuu (1)
Romanssi

Katso suosituimmat vaihtoautomme juuri nyt!