Viimeinen Alfa

Viimeinen Alfa

Jaa sivu Viimeinen Alfa

Paronin hautajaiset

torstai 02.04.2015 Avainsanat: Chrysler LeBaronRomuttamoviimeinen alfa

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Hajos nii pahasti et vaihtu merkki ja väri

Saavuin naiseni kanssa Lippulaivalla hakemaan Paronia autokorjaamolta. Vaikka Paroniin oli niin suomalaisen tieverkoston kovan käsittelyn kuin huolimattomien vuosien myötä lyöty viimeinen niitti, seisoi Paroni autokorjaamon pihassa ylväänä ja kauniina kuin preussilainen sotilas rivissä. Nousin autosta ja katsoin Paronia hetken. Tilanne oli sydäntä särkevä. Hetken kuluttua Paronilla olisi edessään viimeinen matka.

Menin korjaamon sisälle hakemaan autoon avaimia. Keskustelin hetken autokorjaajan kanssa autoista yleensä. Ensimmäisenä oli kyse rahasta. Olin ottanut takkiin huonoilla autokaupoilla. Korjaajan mukaan autoilla otetaan aina takkiin. Mitä uudemman auton ostaa, sen enemmän autonomistaja ottaa takkiinsa vuodessa. Korjaajan mukaan uuden auton arvo alenee vähintään 3000€ vuodessa. Rahantekoautoja ei ollut olemassa, ja omansa poissaaneiden tarinoihin oli lisätty rutkasti lapinmiehenlisää.

Taisin juuri ottaa uuden auton verran takkiin. Yritin myydä Paronia korjaajalle. Hän saisi itse päättää hinnan. Se olisi Paronin pelastus. Korjaaja pohti hetken, mutta tuli tulokseen, ettei kauppa kannattaisi, koska korjaaminen voisi viedä liikaa aikaa.

Keräsin Paronista henkilökohtaiset tavarani. Yhteisiä tavaroita lyhyen kohtaamisen ajalta oli kertynyt vaatimattomasti. Otin puolivarkain stereot mukaani, vaikka vielä hetken omistin kaiken, minkä musta maali alleen peitti. Stereot olivat talvirenkaiden lisäksi ainoat rahan arvoiset tavarat, jotka pidin itselläni. Muut tavarat olivat sekalainen valikoima cd-levyjä, lastenistuin, hattu, parkkikiekko sekä lumiharja.

Naiseni lähti Volvolla ajamaan edeltä kohti autoromuttamoa. Istuin Paroniin ja toivoin ihmettä. Toivoin, että samalla sekunnilla, kun kääntäisin virta-avainta, auto parantuisi ja eheytyisi takaisin maanteille rullaavaksi ilopilleriksi. Käänsin avainta. Moottori lähti vaivoin käyntiin. Auto sammui heti liikkeelle lähdettyään. Käynnistin uudestaan ja painoin kaasun pohjaan. Moottorin sisältä kuului kolinaa ja vaimeaa pauketta. Paronin kohtalo oli lopullisesti sinetöity. Ihmeitä ei ole ennenkään tapahtunut eikä sellaista tapahtunut nytkään.

Tiellä eteneminen oli vaivalloista. Painoin kaasun pohjaa kolmannella vaihteella, mutta nopeus ei noussut yli 60 km/h. Rukoilin, että Paroni kestäisi vielä jäljellä olevat viisi kilometriä. Edessäni ajoi pakettiauto. Esitin hiljaisen rukouksen hänellekin. Rukoilin, ettei pakettiauto kääntyisi ennen minua, koska se voisi tarkoittaa, että Paroni pysähtyisi keskelle vilkasta liikennettä. Pakettiauto kääntyi samasta risteyksestä kuin mekin. Huokaisin helpotuksesta.

Paronin voimat ehtyivät lopullisesti risteykseen hidastamisesta ja kääntymisestä. Olimme kahden tienreunassa hätävilkkujen loisteessa. Tilanne oli toinen kerta minulle viikon sisällä. Tällä kertaa olin hiljaisella sivutiellä enkä keskellä keskisuuren kaupungin iltapäivä ruuhkaa. Aloin tuntemaan, että hätävilkkujen loiste tienpientareella oli luonnollinen osa autoilevan ihmisen elämää. Soitin naiselleni, että tulisi hakemaan minut pois. Suunnitelmani oli hakea hinausköyttä autoromuttamolta.

En ollut koskaan hinannut autoa. En ollut varma, vaaditaanko auton hinaamiseen muuta kuin peräkoukku ja tarpeeksi vahva köysi. Uskoni Volvon hinausvoimaan oli vahva.  Ei kai yhden vapailla pyörillä liikkuvan rastaan vetämiseen tarvita suuria tehoja. Volvo 740 on sivujuoneltaan hirviö, joka ei niele pelkästään sisäänsä majesteettisen määrän kilometrejä ja bensiiniä, vaan myös pakastimia, polkupyöriä, keittiökalusteita, sohvia, kirjahyllyjä, sänkyjä, patjoja, suuria äänentoistojärjestelmiä, laitureita, veneily- ja kastelujärjestelmätarvikkeita sekä enemmän olutta kuin tavallinen kansalainen kehtaa Virosta kerralla tuoda, joten yhden auton repiminen perässä ei luulisi tuottavan autolle vaikeuksia.

Ajoimme romuttamon pihaan. Romuttamon omistaja oli joviaali mies. Hän oli hyvällä tuulella, hymyili koko ajan ja oli valmis auttamaan. Ehkä eli unelmaansa. Maansamyyneet auton hautaajat olivat hänelle arkipäivää. Hän osasi ottaa heidät vastaan. Hän tiesi parhaiten, että auton tuominen viimeiseen leposijaan oli uuden alku. Hiljalleen ihmiselle valkenee, ettei auto ollut perheenjäsen, vaan kasa metalliromua, joka kuuluikin laittaa kierrätykseen. Ihminen oli tekemässä palvelun niin itselleen kuin ympäristölle.

Romuttamon työntekijä hajottaa auton ruumiin hiljalleen osiin, jotka lopulta päättyvät alkukantaisimpaan muotoonsa metallinsulattamossa. Jotkut onnekkaimmat osat saattavat päätyä uudestaan käyttöön. Jotkut osat taas jäävät kiertämään luonnon kiertokulkuun ja saattavat päätyä tulevien sukupolvien löydöiksi.

Saavuimme Paronin luokse lainatun hinausköyden kanssa. Köysi näytti lyhyeltä, mutta köyden päihin asetetut koukut saivat minut vakuuttuneeksi, että kyseessä oli hinaamiseen tarkoitettu köysi. Polvistuin Paronin keulan edessä ja katsoin sen alle. Paroni oli kyynelehtinyt sydäntäsärkevän määrän mustia kyyneliä alleen. Asfaltille oli levinnyt suuri läikkä Paronin viimeisestä avunpyynnöstä.

Kiinnitin köyden kumpaakin autoon. Sovimme, että kommunikoimme äänimerkillä. Autot lähtivät liikkeelle viemään surumarssia eteenpäin. Naiseni ajoi aivan liian kovaa siihen nähden, että Paronin hallintokeskus oli muuttunut kumipyörillä varustetuksi kuntosalilaitteeksi. Pienetkin liikkeet ohjauspyörällä täytyi suorittaa rystysen valkoisina. Jarrujen olemassaolosta en ollut edes varma, vaikka välillä puolittain seisoin jarrupolkimen päällä auton liikkuvuuteen sillä ei tuntu olevan vaikutusta. Naiseni oli täysin tietämätön kamppailuistani köyden toisessa päässä.

Pelkäsin kuin mies. Tämä oli hetki, jolloin karskeinkin mies sai pelätä peittelemättömästi. Pienikin virhe naiseni ajossa ja törmäys olisi väistämätön. Kolari olisi liikenteen kultaisen säännön mukaan peräänajajan - minun - vika. Minulle ei jäisi selitettävää enkä voisi syyttää naistani kolarista.

Tärisin voimakkaasti pelosta kummatkin kaksi kilometriä romuttamolle. Olin vettä krapulaisen lasissa. Romuttamon piha saapui lopulta ja sykkeeni laski lähemmäksi normaalia. Nousin autosta adrenaliinin täyttämänä. Huusin heti naiselleni: perkele että pelotti, mutta oli helvetin hienoa. Lyhyt ajomatka oli varmasti parasta parisuhdeterapiaa, jota autoilun maailman voi pariskunnalle tarjota. Lähetin Suomen pariterapiayhdistykselle vinkin löydöksestäni.

Matka oli saatu päätökseen. Paroni oli nyt hylättynä ja nöyryytettynä romuttamon pihalla. Auto, joka alun perin oli ollut herrojen herkku, oli lopulta narrin hetken huvi. Useita satoja tuhansia markkoja maksanut auto, joka oli hankittu laman syvimpinä hetkinä merkkinä taloussuhdanteita kestävästä menestyksestä, oli roskana ruosteisen Toyota Hiacen vieressä. Auto, joka uutena oli aiheuttanut kateutta vieraissa ja ylpeyttä isännässään, oli nyt saastaa, josta oli päästävä eroon mahdollisimman nopeasti. Eilisen paratiisi oli tänään vain joutomaata.

Olisin halunnut suorittaa auton hylkäämisseremonian, mutta kulttuurimme ei sellaista tunne. En voi täyttää autoani kukilla ja laskea sitä järveen palavana viimeiselle matkalle auringon laskiessa, tai pitää pientä kynttilöiden valaisemaa muistotilaisuutta kappelissa ja myöhemmin kiittää osanotosta suruun ilmoituksella lehdessä.

Sain autosta 50 euroa. Poistuin paikalta nopeasti saatuani rahan.

 

Tilaa Autotien uutiset sähköpostiisi!

Keskustelu

Kirjoita kommentti

Tämä on tietoturvatarkistus. Mikä seuraavista on lemmikkieläin?

Tietoa blogista

Tervetuloa virtuaaliseen Esson baarin pöytään kuuntelemaan jännittäviä tarinoita ja outoja teorioita.

Blogin sisällysluettelo löytyy blogin tiedoista.

Yhteydenotot, ihailijaposti, väärät puhelinnumerot sekä osoitukset omasta paremmuudestaan bloggaajaa kohtaan osoitteeseen:

viimeinenalfa@gmail.com

Arkistot
2019 (5)
huhtikuu (1)
Kuinka ostat edullisen auton
maaliskuu (1)
Neljä syytä olla käyttämättä turvavyötä
helmikuu (1)
Käytetty sähköauto - kauppakassi
tammikuu (2)
Ajokortti on turha
Ajoin kolarin - vakuutusyhtiö
2018 (15)
joulukuu (1)
Ajoin kolarin - vähän
marraskuu (1)
Jarrupalat
lokakuu (1)
Kesäromanssin loppu - auto telkkarilla
syyskuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 2.
elokuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 1.
heinäkuu (1)
Esittelyssä Mercedes-Benz E230 - Pelto-Väyrynen
kesäkuu (2)
Saab romuttamolle - hyvästi Saab
Haulikkohäät - ostin Mersun
toukokuu (1)
Syvien vesien Saab
huhtikuu (2)
JMK Ralliradio osa 3 - Ei pakkia
JMK Ralliradio osa 2 -rallireportteri Alfa
maaliskuu (2)
JMK Ralliradio osa 1 - Viimeinen Alfa radioshow
Katsastus - hylätty
helmikuu (1)
Urban Survivor
tammikuu (1)
Valohippa
2017 (18)
joulukuu (1)
Avaimet takakonttiin
marraskuu (1)
Tule katsastus kultainen
lokakuu (1)
Hirvet
syyskuu (2)
Kritiikkiä ja ehdotuksia Yleisradiolle
Bensa loppui
elokuu (1)
Koeajossa exän Rättäri
heinäkuu (2)
Formula 1 ja herrojen metkut Ferrarilla
Tipaton Jämsä - miksi bensa-asemalta ei löydy etanolibensaa
kesäkuu (1)
Liftari
toukokuu (2)
Näin vältät ylinopeuden
Maailma ilman suojateitä
huhtikuu (2)
Kuinka kohdata jobbari
Rakkauden renkaanvaihto
maaliskuu (2)
Rattiterapia
Raaka Diili
helmikuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - himo
tammikuu (2)
Ministeri Berner ja lähivuosien suuri muutos
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - mässäily
2016 (20)
joulukuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ahneus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - laiskuus
marraskuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - viha
lokakuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - kateus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ylpeys
syyskuu (1)
Moposokeus
elokuu (1)
Jäähyväiset Fiat Multiplalle
heinäkuu (2)
Liikaa unta Jaguarissa
Auton korjaamisen raskassarja
kesäkuu (3)
Poliisi alinopeudesta
Kuskina kesäyössä
Tuotearvio: kolme suomalaista tieuutuutta
toukokuu (1)
Wickholmin Volvolla
huhtikuu (2)
Pikkusisko ei halua autoa
Kehäteiden kamerat
maaliskuu (2)
Vakionopeudensäädintä etsimässä
Parhaat vinkit katsastukseen
helmikuu (2)
Skoda Felician ohittaminen
Naisautoilijat osa 2. - Mikon ja Akin salaisuus
tammikuu (1)
Rattiraivo: Calibra vs. 9-5 Griffin
2015 (41)
joulukuu (2)
Kaksi muistoa Alfa Romeosta
Pyyhkijänsulkia ostamassa
marraskuu (3)
Suomi-auton korruptio
Autonominen auto
Koeajossa: musta jää
lokakuu (3)
Jäteöljyä luonnossa
Heijastinliivimies
Vilkun lasi rikki huollon jälkeen
syyskuu (2)
Vedellä toimiva auto
Aja hiljaa
elokuu (3)
Mummo kolhi autoani parkkipaikalla
Lopetin haaveilemisen lentävistä autoista
Kitkarenkaat kesällä
heinäkuu (2)
Ystäväni Check Engine
Huoltokirja on valhe
kesäkuu (3)
Salaisuuksia ja tuoksuja
Minä, F1 ja Räikkösen visio
Nelipyörä (kevyt)
toukokuu (3)
Koeajossa: Johannan Lada
Kolari
Papa Swag
huhtikuu (20)
Miehuuskoe
Naisautoilijat
5 autoa jotka jokaisen autoilijan pitäisi kokea kerran elämässään
Katsastus
Navigaattori
Biltema
Tupakointi
Varashälytin
Jobbari
Lottovoitto
Reikä
Volvo-kuiskaaja vs. ajokoira
Kauhugalleria
Vielä kerran Alfa
Zen ja autoilu
Mestarin luona
Paronin hautajaiset
Lippulaiva
Paroni
Viimeinen Alfa
2014 (1)
syyskuu (1)
Romanssi

Katso suosituimmat vaihtoautomme juuri nyt!