Viimeinen Alfa

Viimeinen Alfa

Jaa sivu Viimeinen Alfa

Kuinka ostat edullisen auton

maanantai 29.04.2019 Avainsanat: Autokauppa , Autokorjaamo , Autokuume , Katsastus , Varaosat

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Näin kovimman autokuume kauden aikaan joillakin saattaa nousta mieleen ajatus, että miksi ei hankkisikin oikeasti huoletonta autoa. Sellaista autoa, joka on hampaaton lompakkoa ja pankkitiliä vastaan. Välitön edullisuus olisi auton ainoa kriteeri. Miten ostetaan oikeasti edullinen auto? Tähän on kuitenkin olemassa Esson baarissa pöydän alta toiselle liikkunut salainen kaava, jolla autoilun saa pidettyä valtiovaltaa halveksivan halpana. Halpaa ei ole edelleenkään, mutta edullisempaa kuin muilla, joten tavoite ja henkinen niskaote muista on saavutettu.

Salaisuus on siinä, että ostaa juuri katsastetun auton noin 500 euron hintaan. Suomalaisessa vaihtoautoissa 500 on maaginen luku, jonka alapuolella myydään usein autoja vain korjattavaksi. Laajin puolen tonnin valikoimasta löytyy sellaisista merkeistä kuin Opel, Nissan tai Mazda. On hyvä ottaa huomioon, että autosta pitää löytyä lailliset ja autoon sopivat renkaat niin kesäksi kuin talveksi. Tuoreet öljyt koneessa ja tuore akku ovat ehdottomasti bonuksia.

Voin luvata, että autonpolttoaineen kulutus on hyvin maltillista ja melkein kilpailukykyistä uusimpien hybridiautojen kanssa, koska tämän hintaluokan autot ovat 90-luvulta pienellä moottorilla ja kevyellä korilla. Auton keveys johtuu siitä, ettei autossa ole esimerkiksi painoa lisäävää tekniikkaa turvallisuuteen tai ajo-ominaisuuksiin liittyen. Autossa ei ole mitään ylimääräistä ellei kuski sitä itse autoon kanna.

Valmistaudu siihen, ettet tule korjaamaan mitään itse ellei vika estä ajoa. Kohtele kuin museoesinettä. Yksi korjaamolasku tuhoaa auton edullisuuden. Auto on mennyt katsastuksesta läpi, joten kaikki pitäisi olla täysin kunnossa. Polttimon voi vaihtaa itse. Jos kuitenkin ilmenee sellainen korjausta vaativa vika tai osan kuluminen, että ammattilaisen apu on tarpeen, valmistaudu myymään auto heti puoleen hintaan. Tällaisissa kaupoissa yritä pitää vuodenajasta riippuen toiset renkaat itselläsi ja myydä ne jälkeen päin.

Verot ja vakuutukset ovat näissä autoissa edullisimmasta päästä. Auto, jossa ei ole mitään eikä kuluta mitään, ei tällöin omaa niitä tilastollisia ominaisuuksia, joista valtiovalta pääsisi ottamaan omansa.

Tällaisella autolla lähtiessä viettämään tiellistä elämää on hyvä olla tekemättä suurempaa tunnesidettä ajokkiin. Auton on tarkoitus kestää melkein seuraavaan katsastukseen asti. Noin kuukausi ennen katsastusta auto laitetaan myyntiin, koska katsastus on aina riski. Katsastusmiehen vaatimuksen saattavat korjauksineen ja uusinta katsastuksineen nostaa laskua sietämättömän korkeaksi verrattuna siihen, mitä autosta on alun perin maksettu.

Auto myydään, saadaan muutama satanen tai jopa päästään omilleen ja ostetaan samanhintainen kottero kuluttamaan farkkujen takataskuja.

Mitä tällainen edullisin kokonaisuus maksaa vuodessa? Vakuutukset ja verot ovat 500€ ylöspäin pyöristettynä. Katsastuksesta ja huolloista ei tarvinnut huolehtia, koska autoon koko omistajuutesi aikana yksikään ammattilainen ei tule koskemaan. Ajellessasi noin tuhat kilometriä kuukaudessa hintaa kaikkine kuluineen ajeluille tulee päälle 200€ kuukaudessa. Suurin osa summasta on pelkästään polttoainekuluja, joten kuukausihinta on helposti kontrolloitavissa. Tämän halvemmalla et voi aloittaa autoilua. Vuosi vuodelta ajaminen halpenee vakuutusbonusten ja mahdollisten onnistuneiden autokauppojen ansiosta.

Neljä syytä olla käyttämättä turvavyötä

sunnuntai 31.03.2019 Avainsanat: Kolari , turvavyö

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Volvo 1960-luvun taitteessa kehitti kolmipisteturvavyön, siis tämän saman, jota autoissa edelleen käytetään. Volvo näki, että kolmipisteturvavyö oli niin merkittävä parannus autoilijan turvallisuuteen, että päätti antaa muidenkin autonvalmistajien käyttää keksintöään ilmaiseksi. Nykymallinen turvavyö on saanut inspiraationsa hävittäjälentäjien käyttämistä turvavöistä.

Kaikki eivät kuitenkaan ole vakuuttuneet keksinnöstä, ja vastalauseita turvavyön tarpeellisuudesta on vieläkin ilmassa.


Matkan pituus

Poliisin tehdessä tehovalvontaa autoilijoille tavallisin saalis on turvavyöttä matkustava kuski. Selitysklassikoksi on syntynyt, että autoilija on matkannut vasta niin lyhyen matkan, ettei tämän takia turvavyötä ole vielä kytketty asianmukaisesti ja valmistajan ohjeistuksen mukaan. Poliisin mielestä turvavyö pitää kytkeä käyttöön ennen kuin auto lähtee liikkeelle. Poliisi ei luonnollisesti ole tilastotieteen asiantuntija toisin kuin monet turvavyöttömät autoilijat. Todennäköisyys kolariin nimittäin kasvaa sitä mukaan kuin matkan pituus lisääntyy. Lyhyellä matkalla todennäköisyys onnettomuuteen on pienimmillään, joten tilastollisesta näkökulmasta turvavyötä ei ole tarpeellista kytkeä heti matkan alussa käyttöön.

Kolari

Tämä vastalause on raaputettu Esson baarin pöydän alta jostain 80-luvun loppupuolelta. On nimittäin ollut tapauksia rekkamiesten puheiden mukaan, joissa kolarin sattuessa turvavyötön rekkamies on päässyt sujahtamaan turvalliseen jalkatilaan. Jalkatilan turvassa kuski on säilynyt kolarista lähes vahingoittumattomana. Tästä syystä rekkamies on valinnut, ettei turvavyötä kannata käyttää oman turvallisuuden takia.

Uskon kuitenkin, että raskaan kaluston kolariturvallisuus näistä ajoista on parantunut niin paljon, ettei kuskin tarvitse kolaritilanteessa enää piilotella jalkatiloissa, vaan voi suoraselkäisesti istua penkillään turvavöihin kiinnittyneenä niin ennen kuin jälkeenkin onnettomuuden.

Kaitselmus

Tilastotieteen tuolla puolen on paljon tilaa sattumuksille ja arvaamattomuudelle, joihin pieni ihminen ei vaikuttaa, vaikka kuinka yrittäisi. Onnettomuudet sattuvat, kun niiden on aika tapahtua. Onnettomuuden vakavuuteenkaan ei ennalta voi vaikuttaa. Kuolonkolareita tapahtuu edelleen, vaikka koko autoteollisuus jatkuvasti panostaa merkittävästi turvallisuuden eteen. Turvavyö on vain säälittävä yritys pyristellä omaa kohtaloaan vastaan. Vakava loukkaantuminen tai kuolema tulee, on turvavyö kytkettynä tai ei.

Kohteliaisuus

Kuskin kunnioittaminen ja ajorauhan antaminen kuskille on yksi liikenneturvallisuuteen vaikuttava asia, vaikka tästä harvoin puhutaankaan, vaan olemme vain hurmaantuneita uusista härveleistä liittyen ajoturvallisuuteen. Kuskia ei ajon aikana saa häiritä ylimääräisellä toiminnalla, vaan matkustajien on istuttava asiallisesti ennalta sovituilla paikoillaan. Yksi tapa luoda kuskille ajorauha on antaa täysi luottamuksenosoitus kuskin ajotaitoihin. Mikä voisi ollakaan sen parempi tapa tähän kuin jättää turvavyö käyttämättä. Matkustajan mielestä kuskin ajotaidot ovat niin korkealla tasolla, ettei turvavyölle ole tarvetta. Kuski voi siis ajaa rauhassa tietäen, ettei hänen ajotaitojaan kyseenalaisteta. Jos jotain sitten sattuukin, niin mahdollisesti voidaan pohtia, miten tapahtunut oli toisen kuskin tai olosuhteiden syytä.


Allekirjoittanut käyttää turvavyötä aina koko matkan ajan. Vaikka itsekin olen hiukan kaitselmukseen sortuva, niin syyt löytyvät muualta. Pahin pelkoni autoillessa on, että pienessä kolarissa tai vain äkkijarrutuksessa naamani kolahtaa rattiin. Vastenmielinen ja iljettävä ajatus, vaikkakaan tällaisesta ei olekaan kokemusta. Kiitos Volvo naaman ja ratin erillään pitämisestä!

Käytetty sähköauto - kauppakassi

torstai 28.02.2019 Avainsanat: kaasuauto , kauppakassi , sähköauto , Tieliikenne

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Valtiovalta on saattanut tavoitteeksi lisätä satoja tuhansia sähköautoja sekä kymmeniä tuhansia kaasuautoja hiukan yli kymmenen vuoden päähän. Valtiovallan edustajat ovat laittaneet kovat odotukset sähköautojen määrään ja tätä kautta liikenteen päästöjen pudottamiseen. Valtiovallan kauniissa luontoa syleilevässä lanseeraamassa haaveessa suomalainen ostaessaan uutta autoa terhakkaasti liikkeessä tuo kotiin ilmastoystävällisen sähkö- tai kaasuauton ja jättää vanhan, likaisen maailman rakkineen autoalan ammattilaisten harmiksi. Todellisessa, verevässä, maailmassa suomalaisen autoilijan väylä sydämeen kulkee kuitenkin käytetyn auton kautta.

Sähköautot kyllä tulevat suomalaisiin koteihin. Tästä olen varma, mutta kaasuautoista en ole varma. Nykyiset bensiinillä liikahtavat autot voitaisiin muuntaa kaasuautoiksi, mutta hyvin harva muuntaa autonsa kaasulla kulkevaksi. Sähköauto taas on juurtunut jo syvään yleiseksi keskustelun ja kiistelyn aiheeksi, joka tarkoittaa, että kiinnostus on suurta, vaikka kritiikki onkin ajoittain hyvinkin kovaa.

Suomessa autoiluun on nimittäin istunut hieno brändi nimeltä kauppakassi. Kauppakassiksi nimitetään perheen kakkosautoa, jolla yleensä liikutaan oman reviirin rajojen sisällä. Kauppakassille riittää pienempikin toimintasäde, koska kauppakassilla harvemmin taitetaan pidempiä matkoja. Jos sähköauton mielisi kauppakassiksi, hinta on vain turhan kova. Kauppakassin kun pitäisi olla edullinen, sinne muutaman tonnin hintaluokkaan istuva. Sähköautot käytettyinä liikkuvat edullisimmillaankin helposti kymppitonnin hujakoilla.

Tuttavallani on käytettynä ostettu sähköauto perheen ainoana autona. Hän oli omien sanojensa mukaan hyvin tyytyväinen sähköautoon. Positiivisina puolina olivat pienet käyttökulut, olematon korjaustarve sekä huolettomuus katsastaessa. Katsastus on toistaiseksi mennyt läpi ilman huomautuksia. Tummemmalla puolella on auton hyvin vaatimaton toimintasäde yhdellä latauksella, noin 100 kilometriä. Kokonaisuudesta ja tuttavani monista sähköautotarinoista jäikin vaikutelma, että sähköauton roolina perheessä oli lopulta olla tukena julkiselle liikenteelle. Tällainen auto olisi varmasti muuten vannoutuneemmallekin autoilijalle hyvinkin mieluinen kakkosauto, vaikka ei pääsisikään unohtumattomien autoseikkailuiden päätähdeksi.

Toinen reitti sähköauto suomalaiseen autoilumaisemaan on tulla harrasteautoina autotalleihin keräämään pölyä ja huomauttelun aiheita paremmalta puoliskolta samalla, kun muutaman vuoden projekti hiljalleen valmistuu. Halvalla ostettu raakine valmistuu kyllä sitä mukaan, miten internet tarjoaa korjausohjeita videoiden muodossa ja varaosia bulkkitavarana ulkomailta. Harrasteautoilijan silmissä ehkä kiiluu pieni myyntivoitto projektin valmistuttua tai sitten vain auton siirtyminen kauppakassiksi ja ylpeyden aiheeksi omien käsien tuloksista.

Sähköautojen suurin ongelma on saavutettavuus. En löytänyt yhtään sähköautoa valokuvattavaksi. Kirjoitushetkellä maakunnassani autokaupoissa on myytävänä käytettyinä kaksi sähköautoa ja kolme kaasulla etenevää autoa. Jos tilanteeseen ei tule muutosta, niin tässä on oikeasti rukoiltava Jeesuksen toista tulemista, jotta valtiovallan tavoitteet saadaan ruokittua. Täältä maakunnan pikkukaupungista katsottuna sähköauto tuntuukin melkein satuolennolta, josta näkee vain kuvia ja videoita sekä kuulee juttuja, mutta koskaan sähköautoa ei tule arjessa vastaan. Aika näyttää, missä vaiheessa sähköauto vakiinnuttaa paikkansa perheiden kakkosautona.

Ajokortti on turha

perjantai 18.01.2019 Avainsanat: ajokortti , liikennevalvonta , poliisi , Tieliikenne , Tieliikennelaki , tulevaisuus

Kuva ja teksti: Arttu Lustig

Salskea nuori mies

Yhteiskunnan sähköistymisen ja tiukentuneiden säännösten henkilöllisyyden todistamiselle on tehnyt ajokortin asemasta hiukan kyseenalaisen. Viranomaisilla on jatkuva pääsy henkilötietoihin, joista ajo-oikeuden voi tarkistaa. Ajokorttia ei virallisesti voi käyttää henkilöllisyyden todistamiseen, vaikka ajokortti onkin virallinen asiakirja naamakuvalla. Tämä tilanne on tehnyt lompakon korttirallista kansalaisen kannalta hiukan sekavaa. Olisiko järkevämpää, että koko ajokortista fyysisenä asiakirjana luovuttaisiin ja merkintä ajo-oikeudesta löytyisi vain viranomaisrekisteristä?

Toisaalta ajokortin asema ei kuitenkaan ole aivan niin yksinkertainen pelkästään jo kulttuurisista syistä. Ajokortilla on edelleen merkittävä symbolinen arvo yhteiskunnassamme. Ajokortti merkkaa erilaisia ihmisen elämänvaiheisiin siirtymisiä, mutta myös elämänhallinnan onnistumisia ja epäonnistumisia. Ajokortti kertoo pienen palan ihmisen omasta historiasta, mutta on myös suora kontrolloinnin väline.

Ajotaitoa pidetään tärkeänä kansalaistaitona. Ajokortin saaminen on ollut pitkään nuorelle ihmiselle riitti uuteen elämänvaiheeseen samalla tavalla kuin avain omaan asuntoon muuttamisen yhteydessä. Nuori astuu kohti itsenäisen ja vastuullisen aikuisen elämää saadessaan ajokortin. Nuori aikuinen on vapaa kulkemaan ja menemään minne tahtoo varsinkin, kun ajokorttia on ollut mahdollisuus käyttää todistuskappaleena täysi-ikäisyydestä. Yhteiskunnan ovet ovat uusilla tavoin auki.

Aikuisiän toisessa päässä vanhukselle terveydentilansa takia menetetty ajokortti on myös merkkinä siirtymisestä uuteen elämänvaiheeseen. Ihmisen täytettyä 70-vuotta lääkäriltä pitää hankkia todistus siitä, että terveydentila on riittävän hyvä turvalliseen ajoneuvonhallintaan. Jos ikäihmisen kunto ei lääkärin lausunnon mukaan enää riitä ajoneuvon turvalliseen hallintaan, ajokortti on luovutettava takaisin viranomaiselle.

Ajokortin voi myös menettää aikaisemmin terveydentilan takia, mutta myös piittaamattomuudellaan tieliikennelakia kohtaan. Saamalla suuren rangaistuksen tai monta rangaistusta lyhyen ajan sisällä ajoneuvon kuljettamiseen liittyen ajokortin voi menettää määräajaksi osana rangaistusta.

Edellä mainituissa tapauksissa menetetään ajo-oikeus ja ajokortti luovutetaan viranomaiselle. Ajokortin menettäminen viranomaisten haltuun on symbolinen tapahtuma, jossa jotain hyvin konkreettista eli muovinpalanen henkilö- ja ajo-oikeustiedoilla luovutetaan viranomaisten haltuun. Henkilölle osoitetaan yhteiskunnan puolesta, ettei hän ole kykenevä vastuulliseen moottoriajoneuvon kuljettamiseen, vaikkakin ajokortin menettämisessä ei olekaan aina kyse henkilön vastuuton käytös.

Ajokorttia pidetään yleisesti pätevänä todisteena kortinhaltijan henkilöllisyydestä. Itsekin pidän, vaikka viranomaisten puolesta tulee selkeitä viestejä, ettei ajokortti ole virallinen henkilöllisyystodistus, vaan henkilöllisyyden todistamiseen on olemassa passi ja henkilökortti. Ajokortin roolina onkin siis vain todistaa ajo-oikeus, ja siis joissakin tapauksissa ajokortilla on mahdollisuus todistaa täysi-ikäisyys ja ehkä myös henkilöllisyys riippuen kenen kanssa asioi.

Viranomaisten sähköistyneiden asiapapereiden myötä voikin kyseenalaistaa ajokortin tarpeellisuus fyysisenä asiakirjana. Nyt ajokortti aiheuttaa vain sekaannusta.  Ajoneuvon asiakirjojakaan ei enää tarvitse säilyttää ajoneuvon mukana, koska viranomaiset saavat pelkän rekisteritunnuksen avulla tarvittavat tiedot ajoneuvosta. Unohtaen ajokortin kulttuurilliset merkitykset voikin rehdisti kysyä, mihin ajokorttia lompakon täyttäjänä oikeasti enää tarvitaan? Eikö pelkkä henkilöllisyystodistus tai passi riittäisi viranomaisille ajo-oikeuden todentamiseen? Onko ajokortilla sittenkin edelleen niin suuri kulttuurillinen merkitys, että sitä vieläkin tarvitaan?

Ajoin kolarin - vakuutusyhtiö

tiistai 15.01.2019 Avainsanat: Kolari , Vakuutusyhtiö , Volvo C70

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Kesken erään työpäivän puhelimeeni oli soitettu. Kotona tarkistin kenelle tämän soittajan puhelinnumero kuului. Puhelimeeni oli nimen mukaan soittanut entinen kansanedustaja, joka asui samalla paikkakunnalla kuin itsekin. Olin tästä tiedosta hyvin otettu. Pohdin tarvittaisiinkohan kenties valtakunnallisella tasolla konsultaatiotani tieliikenteeseen liittyen? Omaan eräitäkin oivalluksia, joita päätöksenteossa olisi hyvä ottaa huomioon. Ennen takaisin soittoa keräsin hiukan rohkeutta ottamalla kynän ja paperia merkitäkseni ylös muutaman ajatuksen ranskalaisilla viivoilla tulevan keskustelun tueksi.

Ensimmäisen lauseen jälkeen ymmärsin, että linjan toisessa päässä ei ollut entinen kansanedustaja, vaan autonomistaja, jonka kylkeen olin ajanut muutamaa viikkoa aikaisemmin. Kolarin toisella osapuolella sattui vain olemaan täysin sama etu- ja sukunimi sekä asuinpaikkakunta kuin entisellä kansanedustajalla. Kerroin huolestuneelle kolarin uhrille, että olen parhaani mukaan yrittänyt hoitaa asiaa omalta osaltani, mutta vakuutusyhtiön kanssa kommunikointi on ollut erityisen haastavaa.

Olin nimittäin heti seuraavalla viikolla kolarista saanut viestin vakuutusyhtiöstä, jos pyydettiin tekemään selvitys törttöilystäni autolla. Kerroin viestin välityksellä vakuutusyhtiön tietojen pitävän paikkaansa: olin syyllinen pieneen ruttuun vieraan auton kyljessä. Muutaman päivän jälkeen sain postista kirjeen, joka piti sisällään vahinkoilmoituskaavakkeen.

Arvelin, että vakuutusyhtiö oli vahvasti inspiroitunut Kelan kaavakkeista. Vakuutusyhtiön kaavake oli täynnä kohtia, joihin en voinut mitenkään vastata tai tiedon tarpeellisuutta oli vaikeaa järkeillä. Kaavakkeessa pyydettiin mm. vieraan auton omistajan pankkitilinumeroa, tietoa oliko vieras ajoneuvo leasing-ajoneuvo ja tarvittiin sähköpostiosoitetta. Mietin hetken, että ehkä sittenkin kolarit eivät pelkästään tapahdu tutussa ympäristössä, vaan myös tuttavien kesken. Turhauduin vielä enemmän, kun kaavake kylvetty täyteen kohtia, joihin vakuutusyhtiöllä oli varmasti jo tiedot valmiina. En halunnut olla tällaisessa mukana.

Soitin vakuutusyhtiön asiakaspalvelunumeroon saadakseni vastauksia kaavakkeen herättämiin kysymyksiin. Jonotusmusiikin käynnistyttyä kuuntelin hetken kehotuksia odottaa vielä hetki. Ymmärsin, mistä oli kyse. En ehkä pääsisi keskustelemaan kenenkään kanssa, mutta päätin antaa mahdollisuuden. Laskin puhelimen pöydälle, otin evässämpyläainekset esille ja tein eväät töihin. Söin omenan ja katselin ikkunasta horisonttiin kuunnellen vakuutusyhtiö sopuhintaan tarjoamaa eteeristä musiikkia. Silitin vielä hetken kissaa ja totesin, että minulla ja vakuutusyhtiön asiakaspalvelulla olevan eri käsitykset hetken pituudesta.

Yritin toisena päivänä soittaa vakuutusyhtiöön vielä kerran. Kymmenen minuuttia jonotusmusiikkia oli tällä kertaa rajanani. Kukaan ei olisi vastaamassa kysymyksiini. Lähetin vakuutusyhtiöön kipakan viestin, jossa kerroin kyvyttömyydestäni täyttää vahinkoilmoituskaavake sekä omin sanoin muistelin kolariin johtaneita tapahtumia ja niiden seurauksia. En saanut viestii mitään vastausta, ei edes kiitosta viestistä tullut.

Kolaroimani Kian omista aloitti pommittamaan puheluilla kysellen, miksi en ole tehnyt ilmoitusta. Vakuutin yrittäväni hoitaa asiaa, mutta vakuutusyhtiö pitää mykkäkoulua enkä saa apua vahinkoilmoituksen täyttämiseen. Lopulta vakuutusyhtiön mallin mukaisesti en enää vastannut Kian omistajan yhteydenottoihin.

Jäi vain yksi vaihtoehto jäljelle: mennä itse vakuutusyhtiön konttoriin tiedustelemaan syytä mykkäkouluun. Vakuutusyhtiön konttorin infopisteessä tilanteeni tarkistettiin ja vakuutettiin tehneeni ilmoituksen suhteen kaikki oikein. Asiani tulisivat ajallaan hoidetuksi. Vahinkoilmoituskaavakkeesta ei koommin keskusteltu.

Viikko käynnin jälkeen sain vakuutusyhtiöstä tekstiviestin. Viestissä kiitettiin asioimisesta korvauspalvelussa. Samalla udeltiin, kuinka todennäköisesti suosittelisin vakuutusyhtiöitä ystäville ja tuttavilleni. Tunnustan, että en suosittelisi tämän vakuutusyhtiön korvauspalvelua, jos ystäväni tai tuttavani olisi kolarin syyllinen osapuoli. Jos ajaa kolmion takaa toisen auton kylkeen, toivoisin läheiselle ihmiselle toista vakuutusyhtiötä turvaamaan syyttömän osapuolen oikeusturvan.

Tietoa blogista

Tervetuloa virtuaaliseen Esson baarin pöytään kuuntelemaan jännittäviä tarinoita ja outoja teorioita.

Blogin sisällysluettelo löytyy blogin tiedoista.

Yhteydenotot, ihailijaposti, väärät puhelinnumerot sekä osoitukset omasta paremmuudestaan bloggaajaa kohtaan osoitteeseen:

viimeinenalfa@gmail.com

Arkistot
2019 (5)
huhtikuu (1)
Kuinka ostat edullisen auton
maaliskuu (1)
Neljä syytä olla käyttämättä turvavyötä
helmikuu (1)
Käytetty sähköauto - kauppakassi
tammikuu (2)
Ajokortti on turha
Ajoin kolarin - vakuutusyhtiö
2018 (15)
joulukuu (1)
Ajoin kolarin - vähän
marraskuu (1)
Jarrupalat
lokakuu (1)
Kesäromanssin loppu - auto telkkarilla
syyskuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 2.
elokuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 1.
heinäkuu (1)
Esittelyssä Mercedes-Benz E230 - Pelto-Väyrynen
kesäkuu (2)
Saab romuttamolle - hyvästi Saab
Haulikkohäät - ostin Mersun
toukokuu (1)
Syvien vesien Saab
huhtikuu (2)
JMK Ralliradio osa 3 - Ei pakkia
JMK Ralliradio osa 2 -rallireportteri Alfa
maaliskuu (2)
JMK Ralliradio osa 1 - Viimeinen Alfa radioshow
Katsastus - hylätty
helmikuu (1)
Urban Survivor
tammikuu (1)
Valohippa
2017 (18)
joulukuu (1)
Avaimet takakonttiin
marraskuu (1)
Tule katsastus kultainen
lokakuu (1)
Hirvet
syyskuu (2)
Kritiikkiä ja ehdotuksia Yleisradiolle
Bensa loppui
elokuu (1)
Koeajossa exän Rättäri
heinäkuu (2)
Formula 1 ja herrojen metkut Ferrarilla
Tipaton Jämsä - miksi bensa-asemalta ei löydy etanolibensaa
kesäkuu (1)
Liftari
toukokuu (2)
Näin vältät ylinopeuden
Maailma ilman suojateitä
huhtikuu (2)
Kuinka kohdata jobbari
Rakkauden renkaanvaihto
maaliskuu (2)
Rattiterapia
Raaka Diili
helmikuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - himo
tammikuu (2)
Ministeri Berner ja lähivuosien suuri muutos
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - mässäily
2016 (20)
joulukuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ahneus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - laiskuus
marraskuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - viha
lokakuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - kateus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ylpeys
syyskuu (1)
Moposokeus
elokuu (1)
Jäähyväiset Fiat Multiplalle
heinäkuu (2)
Liikaa unta Jaguarissa
Auton korjaamisen raskassarja
kesäkuu (3)
Poliisi alinopeudesta
Kuskina kesäyössä
Tuotearvio: kolme suomalaista tieuutuutta
toukokuu (1)
Wickholmin Volvolla
huhtikuu (2)
Pikkusisko ei halua autoa
Kehäteiden kamerat
maaliskuu (2)
Vakionopeudensäädintä etsimässä
Parhaat vinkit katsastukseen
helmikuu (2)
Skoda Felician ohittaminen
Naisautoilijat osa 2. - Mikon ja Akin salaisuus
tammikuu (1)
Rattiraivo: Calibra vs. 9-5 Griffin
2015 (41)
joulukuu (2)
Kaksi muistoa Alfa Romeosta
Pyyhkijänsulkia ostamassa
marraskuu (3)
Suomi-auton korruptio
Autonominen auto
Koeajossa: musta jää
lokakuu (3)
Jäteöljyä luonnossa
Heijastinliivimies
Vilkun lasi rikki huollon jälkeen
syyskuu (2)
Vedellä toimiva auto
Aja hiljaa
elokuu (3)
Mummo kolhi autoani parkkipaikalla
Lopetin haaveilemisen lentävistä autoista
Kitkarenkaat kesällä
heinäkuu (2)
Ystäväni Check Engine
Huoltokirja on valhe
kesäkuu (3)
Salaisuuksia ja tuoksuja
Minä, F1 ja Räikkösen visio
Nelipyörä (kevyt)
toukokuu (3)
Koeajossa: Johannan Lada
Kolari
Papa Swag
huhtikuu (20)
Miehuuskoe
Naisautoilijat
5 autoa jotka jokaisen autoilijan pitäisi kokea kerran elämässään
Katsastus
Navigaattori
Biltema
Tupakointi
Varashälytin
Jobbari
Lottovoitto
Reikä
Volvo-kuiskaaja vs. ajokoira
Kauhugalleria
Vielä kerran Alfa
Zen ja autoilu
Mestarin luona
Paronin hautajaiset
Lippulaiva
Paroni
Viimeinen Alfa
2014 (1)
syyskuu (1)
Romanssi

Katso suosituimmat vaihtoautomme juuri nyt!