Viimeinen Alfa

Viimeinen Alfa

Jaa sivu Viimeinen Alfa

Tesla Cybertruck näyttää mahtavalta!

lauantai 30.11.2019 Avainsanat: Cybertruck , sähköauto , Tesla , tulevaisuus

Teksti: Arttu Lustig

Tesla Cybertruck (KUVA: TESLA)

Äskettäin Tesla julkaisi uusimman automallinsa, Tesla Cybertruck. Vastaanotto on ollut hyvin ristiriitainen. Auton ulkomuoto on ollut suurimman kohun aiheena. Ulkomuoto on saanut hyvin paljon kritiikkiä ja jopa suoraa pilkkaa. Allekirjoittaneesta Tesla Cybertruck näyttää mahtavalta.

Olen alusta lähtien ollut hyvin pettynyt Teslaan, vaikka en koskaan edes ole koeajanut autoa. Pettymykseni on kohdistunut Teslan muotoiluun. Tesla jatkoi muotoilullaan sitä samaa tyyliä kuin kaikki muutkin autonvalmistajat. En sano, että näyttäisi tylsältä, mutta tylsää on, kun näyttää samalta kuin kaikki muutkin.

Tesla vei lopulta sähköauton aivan uudelle tasolle lopulta muotoilussakin. Jos taas pelkkiä lukuja katselee Cybertruckin kalleimman version osalta, vanhan koulukunnan polttomoottoriautot samassa hintaluokassa jäivät pahasti jalkoihin. Ainoa asia, jossa polttomoottorilla liikuteltavat autot voidaan vielä toistaiseksi sanoa vievän pidemmän korren, on tankkauksen nopeus. Muuten kyyti on ollut todella kylmää polttomoottori autoille. Teslan lupaama 800 kilometriä yhdellä latauksella on jo sellainen luku, että mökille ja takaisin hyvin moni tulee selviämään.

Autonvalmistajia on vaivannut rohkeuden puute valmistaa muotoilultaan kilpailijastaan poikkeavia autoja. Pahinten kroonistunut tilanne on juuri katumaastureissa, jota Cybertruck edustaa. Muotoilun eroja joutuu hakemaan pienistä yksityiskohdista. Yleisilmeiltään katumaasturit ovat kuin klooneja toisista. Joskus olen leikkisästi pohtinut, että onko isoilla autonvalmistajilla menossa autoilijoille löydä kymmenen eroavaisuutta katumaastureiden kesken?

Auton muotoilu kielii myös aina siitä, mitä auto edustaa. Tällä hetkellä ilmeisesti eivät edusta juuri mitään. Tavallisille kuluttajille kohdennetut autot ovat varmaankin yli vuosikymmenen olleet muodottomia möykkyjä, jotka eivät juurikaan herätä tunteita. Jos verrataan vaikka 80-luvulta Saabia, Volvoa ja Mersua, puhutaan hyvin erioloisista kulkineista, jotka vieläkin herättävät keskustelua. Nykyautojen tarkoitus näyttääkin olevan olla vain turvallisia ja ympäristöystävällisiä. Toisin sanoa autonvalmistajat kilpailevat harmittomuudella, joka lopulta näkyy myös muotoilun harmautena.

Tesla Cybertruckilla irrottautui onneksi tästä lähes traditioksi jämähtäneestä muotoilun tylsyydestä. Cybertruck näyttää juuri siltä mitä se autona edustaa. Cybertruck on edelläkävijä ja antaa tässä päivässä pienen vilahduksen, miltä auto voi näyttää. Cybertruck on äärimmäisen tehokas, akkujen kantama on polttomoottorien kanssa samalla tasolla ja ulkokuori on tehty kestämään. Muotoilun pieni hirviömäisyys terävine särmineen korostaa sitä, mitä kuoren alta löytyy. Muotoilu on samalla lupaus sisällölle.

Ihmiset ovat luonnollisesti säikähtäneet tätä uutta ilmestystä. Tienpäällä ollaan totuttu näkemään sulaneesta jäätelöpallosta vaikutteita saaneista möykkyjä ja nyt olisikin tulossa jotain veitsenterävää. Cybertruckia on arvioitu jopa Fiat Multiplaa rumemmaksi ilmestykseksi ja Cybertruckista on kilvan väännetty vitsejä ja hassuja kuvia. Meillä on vihdoinkin auto, joka herättää tunteita eikä vain nörttimäistä kiinnostusta suorituskyvystä ja lisävarusteista.

Toivon todella, ettei esitelty Cybertruck ole vain konseptiauto, ja markkinoille lopulta ilmestyy vesitetty ja pyöristetty tylsimys valkoisella maalipinnalla. Toivon myös, että muutkin valmistajat hyppäävät samaan kelkkaan ja tuovat markkinoille rohkeasti muotoiltuja autoja.

Eläköön rallienglanti!

torstai 31.10.2019 Avainsanat: Grönholm , Kankkunen , Mäkinen , ralli , rallienglanti

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Vuosien ajan Internetin meemikätköissä on ammennettu suomalaisten rallikuskien tapaa ääntää englantia. On ollut pyöreitä Pirellin renkaita ja Timo satuttanut takamuksensa. Kaukana on oltu oksvorttien enklannin ääntämisestä, kun syvien havumetsien pojat ovat kilpaa polkeneet enemmän kaasua kuin jarrua. Suoritukset ovat olleet lopulta aikansa huippuja eikä monia vertaisia ole löytynyt. Lopulta kansainvälisten kameroiden edessä suomalaiset autourheilutähdet ovat päässeet jakamaan ajatuksia maailmaan laajuisesti. Voi kuinka paljon hilpeyttä onkaan kotimaassaan aiheuttanut, kun englanti ääntämiseltään ja sanaston laajuudeltaan ei ole ollut sitä, mitä opetussuunnitelmassa oli vaadittu.

Pitkään häpesin englannin taitoani, ja se mitä ihminen häpeää, sitä ihminen piilottelee. En muista käyneeni koskaan ainoataan oikeaa englannin keskustelua. Suomalaisten seurassa sain aina naureskelua ja matkimista. Ulkomaalaisten kanssa yritin toistaa muutaman kerran uudestaan ja sitten vielä kerran kovempaan ääneen suomeksi. Toivotonta ja lannistavaa olivat nämä yritykset kommunikoida kasvokkain englanniksi.

Tuli kuitenkin aika, jolloin en enää voinut välttyä puhumasta englantia. Pieni kaupunkimme on kansainvälistynyt kiihtyvällä tahdilla. Myös allekirjoittanut joutui kohtaamaan haasteen ja itsensä ilmaisu vieraalla kielellä oli tosiasia.

Teoriassa olin kuivilla haasteen edessä. Englanti kielenä oli tuttu ja arkipäiväinen asia. Hiukan syvemmät tiedot autoista, varaosista ja ohjeista olivat vieraskielisyydestään huolimatta helppo omaksua. Olinhan korjannut auton katsastusmiehelle kelpaavaksi juuri englanninkielisistä videoista vinkkejä noukkien. Tämä viimeistään olisi jo todiste siitä, että kielitaidossa ei olisi vikaa.  Englanti tuli suusta yskähdellen kuin vanha dieselmoottori kovalla pakkasella, vaikka vahva V8 oli tavoite.

Tarvitsin esikuvia selvitäkseni haasteesta. Tarvitse vertaistukea. Tarvitsin mielikuvia ihmisistä, joita ihailin. Oli aika palauttaa mieleen lapsuuden idolini Marcus ”Bosse” Grönholm, Juha Kankkunen, Tommi Mäkinen. He olivat täydellisiä esikuvia, jollaisin tarvitsisin selvitäkseni englannin haasteesta. Kaikki kolme olivat maailmanmestareita. Miksi en siis puhuisi rohkeasti ja itsevarmasti englantia kuin maailmanmestari?

Annoin siis englantini päristä suustani kuin roudan nostattamasta kivestä reiän saanut pakoputki. R-kirjaimia en peitellyt kitalakeen, vaan annoin niiden rymytä ulos suusta pitkin pusikoita räsähdellessä. En antanut sanojeni keulan puskea tai perän karata alta, vaan englanti sai seistä tasaisena pystymetsänä vierelläni, kun kiidin sen läpi kaasupohjassa sanavarastoni ohutta hiekkatietä pitkin. Kielioppi puheen kartturina oli oheistavaa tarpeen tullen, muuten matkasin sanomaani intuitiolla.

Tulin voittajana maaliin erikoiskoe toisensa jälkeen. Sanoma oli mennyt juuri sellaisena perille vastaanottajalle kuin olin sen mielessäni tarkoittanut. Puhuin kotimaisten mestarien kieltä, englannin suomalaista rallimurretta Ouninpohjan aksentilla. Jämäkkää ja yksinkertaista ilmaisua ilman krumeluureja. Tyylillisesti se on ehkä harmaata ilmaisua, mutta lopputuloksena selkeää ja tahdikasta englantia.

Kiitos Grönholm, Kankkunen ja Mäkinen.

Tuomiopäivä - hopeareunus katsastuksessa

maanantai 30.09.2019 Avainsanat: Autokorjaamo , Katsastus , Volvo C70 , öljy

Teksti ja kuva: Arttu Lustig

Volvon ensimmäinen katsastus huomassani oli edessä. Takaraivon perukoilla pyöri synkkänä iloiset auton korjaushetket, joita olin internetin opastuksella suorittanut kuluneen vuoden aikana. Mitä jos olinkin vain rikkonut autoa enemmän kuin korjannut? Ohjeet katsastukseen olivat höllentyneet viime vuosina ja valtiovalta oli antanut katsastajille melkein mielivaltaisen vapauden tuomita autoja ajokieltoon. En todellisuudessa tiennyt mitä olin ollut tekemässä yritin korjata autoa.

Olin vuoden aikana vehdannut jarrujen, tukivarsien ja tukikumien kanssa. Irstaimmillaan olin elostellut jopa koko kojelaudan irti internetin tee-se-itse-miesten kannustamana, kun halusin valaista mittareita uudenlaisilla väreillä. Välillä olin joutunut aloittamaan korjauksen uudelleen, olin improvisoinut omia työkaluja ja joskus korjaus onnistui tietämättä syytä tähän. Tunsin kevyesti huonoa omaatuntoa tekemisiäni kohtaan. Kysyin uudemman kerran itseltäni: oliko tämä kaikki sen arvoista.

Minulla ei ollut varaa saattaa katsastuksessa Volvoa ajokieltoon, koska töissä käynti kävisi mahdottomaksi. Vanhan koulukunnan jämäkkä hylkäys tuntui ajatuksena melkein paratiisilta. Kuukausi aikaa kikkailla auto miellyttämään katsastajaa. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi viedä auto etukäteen huoltamolle. Huoltamolla saisivat tarpeen mukaan kunnostaa Volvon katsastuksen kestäväksi.

Korjaamolla etukäteiskatsastus oli tuttua. Jotkut kiireisimmät ihmiset vievät auton korjaamolle ja pyytävät palauttamaan auton takaisin katsastettuna. Huoltamolla oltiin hyvin tietoisia uudesta, haasteellisemmasta katsastusilmapiiristä, kun toin autoani näytille. Suurin huoleni olivat päästöt. Tämä ei ympäristön takia, vaan kohonneet päästöt voisivat kieliä moottoriviasta. Omia havaintoja onnistuneen katsastuksen esteenä olivat öljyvuoto ja ruosteen syömä reikä helmassa.

Korjaamolla annettiin hyviä ja huonoja uutisia. Päästöt olivat kunnossa. Moottori olisi siis kunnossa. Olin hyvin helpottunut, koska ongelma koneessa olisi tarkoittanut romuttamoreissua. Neutraaleina uutisina olivat muutamien nivelien heikko kunto. Niveliä tulee ja menee. Tämä kuuluu auton luonnolliseen elinkaareen. Huonoina uutisina olivat jo selkeästi näkyvät öljyvuoto ja ruostevaurio.

Huoltamolla oli selvä visio näihin kahteen suurimpaan ongelmaan. Korjaamolla öljynvuoto oli tuttu  juttu. Aikaisemmin oli jossain Volvossa ollut sama probleema. Vuoto tyrehtyisi uusimalla putken, jota ei Suomesta tahdo löytyä. Paikallinen hydrauliikkafirmakaan ei työvälineiden puutteen takia suostuisi ottamaan öljyputkea työnalle. Ruostevaurioita korjaamo ei ollut korjannut enää vuosiin.

Annoin luvan vaihtaa nivelet ja pohtisin itse ratkaisua kahteen suurempaan ongelmaan. Soitin paikallisia peltitöitä tekeviin verstaisiin ja jokaiseen oli yli kuukauden jono. Autoni oli väistämättä lipumassa kohti ajokieltoa. Synkistä pilvistä huolimatta olin positiivinen. Ei auton elinkaari voi päättyä ruosteiseen reikään ja tihuttavaan öljyputkeen.

Pelasin rikasta ja köyhää. Vein auton katsastukseen saadakseni kuukauden lisäaikaa, vaikka riskinä olisi, että en selviäisi pelkällä hylkäyksellä. Katsastaja tuli kulmat kurtussa antamaan hampurilaispalautteen. Hylkäys tuli, mutta jarrut olivat hyvässä kunnossa. Tässä vaiheessa jo tuuletin hiukan. En koskaan aikaisemmin ollut niin vilpittömän iloinen hylkäyksestä. Sain kuukauden lisäaikaa. Toisekseen internetin opeilla räpelletyt jarruremontitkin olivat onnistuneet. Pohjimmaisena katsastaja kertoi, että ruosteinen reikä pitäisi paikata ja öljyvuoto tukkia.

Aikaa ei ollut loputtomasti. Öljy pitäisi saada pysymään moottorin sisällä ja reikä tukittua. Miten jobbari selviytyisi tässä tilanteessa? Pelkällä roudarinteipillä katsastusmiestä ei varmaan saisi harhautettua.

Ei kenenkään beibe - parkkipaikka ilman sääntöjä

keskiviikko 28.08.2019 Avainsanat: parkkipaikka , Tieliikenne

Teksti ja kuvat: Arttu Lustig

Niin pitkälle kuin pystyn muistamaan, Jyväskylän keskustan alueella on ollut parkkipaikka, jossa ei ole ollut sääntöjä. Ei parkkiruutu, ei aikarajoituksia eikä varsinkaan pysäköintimaksuja. Parkkipaikka on hiekkakenttä kaupan ja oppilaitoksen takana. Ihmisten on annettu jättää autonsa paikoilleen odottamaan juuri niin kuin on parhaaksi itse nähnyt. Tämä Jyväskylän Mäki-Matissa sijaitseva parkkipaikka on toiminut suomalaisen autoilukulttuurin salaisena laboratoriona tutkittaessa, miten ihminen toimii autonsa kanssa, jos auton pysäköintiä kaupunkialueella ei rajoiteta muuten kuin rajaamalla sille riittävän iso alue.

Autojen kirjo on ollut tällä parkkipaikalla valtaisa. Rupisista hatchbackeistä komeisiin premiumluokan autoihin kolmelta eri mantereelta. Rinnakkain ovat autot, joiden tarkoitus on kestää ja kuljettaa jonnekin viimeisen katsastuspäivän kulmille, sekä suurien intohimojen kohteet, joissa auton omistajan taloudellinen tilanne joutuu hiukan venymään ilmaisella parkkipaikalla mitä komeimman matkan saavuttamiseksi. Luonnollisesti löytyy kaikki muutkin vaihtoehdot suomalaisesta tieliikenteestä. Kaikki ovat tasa-arvoisia, mikä vain näistä autoista on voinut levätä rauhassa hylättynä. Pakkaa sekoittamassa ovat pienten yritysten pakettiautot ja peräkärryt.

Vieraillessani tällä parkkipaikalla silmäni kiinnitti huomiota erityisesti eräs tyhjentyneillä kumeille tönöttävä Mersu, jonka tuulilasissa oli vielä edellisen syksyn lehtiä. Mikä oli tämän hylätyn auton tarina? Mitä oli tapahtunut, että omistaja oli noussut autosta, lukinnut ovet eikä enää koskaan tullut takaisin? On mahdollista, että auto oli varastettu jostain kauempaa. Auton omistaja ei vain ollut saanut koskaan tietää, minne pitkäkyntiset olivat piilottaneet Mersun. Ehkä Mersun omistaja oli saanut tarpeeksi katsastuksista, veroista, byrokratiasta, renkaiden urasyvyyksien millimetreistä ja kameratolpista. Mersun kanssa omistaja olisi vain halunnut viettää vapaata ja leppoisaa elämää matkaten Mersullaan kohti uusia seikkailuja. Tämä ei käynyt valtion valvontakoneiston lähettämien viestin mukaan. Ei ole ollut muuta mahdollisuutta kuin laittaa ovet lukkoon, heittää avaimet puskaan, ostaa kioskilta kupillinen kahvia ja matkata kotiin bussilla. Joku muu saisi hoitaa Mersun pois. Auto ei ole enää kenenkään beibe.

Tuntui, ettei kukaan omistanut tätä virkamiesten hylkäämää hiekkakenttää. Muutamien hylättyjen autojen lisäksi parkkipaikka oli täynnä epämääräisiä roskia yksittäisistä työhanskoista rikkinäisiin vilkunumpioihin. Luonnollisestikaan parkkipaikka ei ole saanut mitään kunnossapitoa edes talvella. Talvisin syntyi parkkiruutuja kaukalomallisina jääkuoppina pitkin aluetta. Omalla tavallaan olivat hyvin käteviä, koska auto sujahti kuin itsestään näin jäisiin parkkiruutuihin tarvitsematta enempää miettiä, oliko ajanut autonsa liian lähelle toista autoa.


Ajat muuttuivat ja ahdas kaupungin keskusta-alue tarvitsee lisää sisätilaa. Tieliikennekoe on tulossa hiljalleen päätökseen. Viereinen oppilaitos on saamassa suuren remontin ja ilmeisesti tulevaisuudessa oppilaitos levittäytyy parkkipaikan päälle. Parkkipaikka on saanut rajoitteita. Pysäköinti on edelleen ilmaista, mutta pysäköintiaika on rajoitettu neljään tuntiin. Haikeudella jää kaipaamaan tätä hilpeää pysäköintianarkiaa, jossa kaikenlaisille autoille kunnosta tai taustasta huolimatta oli väliaikainen tai lopullinen levähdyspaikka aina valmiina.

Koiranluu - Tämä ei ole sen arvoista

tiistai 30.07.2019 Avainsanat: autohuolto , Autokorjaamo , kallistuksenvakaaja , koiranluu , Nettikeskustelut , Varaosat , Volvo C70

Kuvat ja teksti: Arttu Lustig

Koiranluun vaihtamiseen meni kolme päivää. Selitys leveään hymyyn huoltamolla, kun päätin vaihtaa osan itse, sai rationaalisen selityksen. Autohuoltamon asiakaspalvelukokemukseen ei oltu lisätty hymyä, niin kuin jossain pikaruokaravintolassa, vaan korjaamolla tiedettiin mitä olisin pihallani kohta kokeman.

Olin intoa täynnä. Raikas, kiiltävä ja neitseellinen kallistuksenvakaaja odotti myyntilaatikossa. Vain muutama sormenjälki oli koiranluuhun tarttunut, kun edellisenä iltana olin sitä hetken ihaillut. Auton nousi pihalla tuttuun tapaan ilmaan, renkaan vieritin sivuun ja tutkailin hetken kulahtaneen koiranluun ruosteenrosoista mutteria.

Auringon paisteessa sovittelin kaikessa rauhassa hylsyjä mutteriin. Totesin, että 14 oli liian pieni ja 16 liian suuri. Valikoimastani ei löytynyt kokoa 15. Hätä ei ollut suuri, koska reippaan kävelymatkan päässä oli rautakauppa, josta voisi löytyä hylsy tai työväline, joka sopisi mutteriin.

Rautakaupassa vedin vesiperät. Ei heiltäkään löytynyt kokoa 15 tai uskottavaa työvälinettä taisteluun mutteria vastaan. Tunnin kestäneen seikkailun rautakauppaan ja takaisin päätin laittaa renkaan takaisin paikoilleen. Seuraavana päivänä matkaisin suurempien työkaluvalikoimien ääreen ja mutteri pääsisi näyttämään mitä on miehiään.

Auto oli taas seuraavana päivänä ylhäällä ja olin uutukaisen työkalun kanssa valmiina kohtaamaan mutterin. Koko oli nyt oikea, mutta kovanaamainen mutteri ei suostunut liikahtamaankaan uuden työkalun paineen alla. Pohdin, että ehkä mutteri kaipaa vähän voitelua ja pehmikettä irrotuksen saatteeksi. Suihkuttelin mutteria runsailla rasvoilla ja päätin pitää huoltotauon itselleni. Keitin kahvia ja tein muutaman voileivän odotellessani mutterin heltymistä komentooni.

Voitelu ei ollut merkannut mutterille mitään. Käytin jatkovartta saadakseni työkaluun lisään vääntöä. Ei auttanut. Pamauttelin röyhkeästi ja kovaäänisesti vasaralla niin työkalua kuin mutteriakin. Mutterin ilme ei edes värähtänyt. Käytin jättimäistä kankea monella mielikuvituksellisella tavalla apuna saadakseni vielä kovempaa painetta mutteria kohtaan. Mutteri pysyi lujana. Jouduin tunnustamaan hävinneeni tämän erän. Kiinnitin pyörän takaisin kiinni ja päätin loppupäivän miettiä uutta suunnitelmaa mutterin päänmenoksi.

Ratkaisuksi valitsin pienen työkalun, jolla halkaistaan tottelemattomia ja ilkikurisia muttereita. Matkasin heti seuraavana aamuna uudemman kerran laajojen työkaluvalikoimien pariin. Tutun proseduurin jälkeen esittelin mutterille uutta tuttavuutta. Työkalun terä upposi hiljalleen mutteriin. Näytti hetken, että mutteri oli kohdannut voittajansa. Mutteri antoi hiukan periksi, mutta ilo oli ennenaikaista. Mutteri edelleen omasi pienemmät kertoimet. Mutterinhalkaisija sanoi sopimuksen irti ja hajosi vahvempansa edessä. Mutteri oli ottanut lujasti siipeensä, mutta edelleen seisoi liikahtamatta siinä paikassa, johon aikoinaan oli asennettu.



Kyykyssä tuskaillen pohdin mutterin edessä seuraavaa siirtoani. Mutteri oli käytännössä halki, mutta ei kuitenkaan irti. Naapurista mies tuli kanssani ihmettelemään kulmakunnan kovinta mutteria. Kerroin hävitystä taistelustani mutteria vastaan. Naapurin mies halusi myös kokeilla, jos hänestä olisi vastusta mutterille. Yritimme vielä kerran niin yhdessä kuin yksissä tuumin erilaisia manööverejä väännöistä iskuihin, mutta kaikki olivat tehottomia.

Naapurin mies kertoi omistavansa työkalun, jolle yksikään mutteri ei olisi ongelma. Naapuri haki paikalle rälläkän eli kulmahiomakoneen. Kipinät lentelivät komeassa kaaressa, kun kuriton mutteri alkoi lukemaan viimeisiä päiviään. Koiranluun toisessa päässä möllöttävä mutteri oli yhtä alistuvainen rälläkän ilotteluun. Lopulta runneltu koiranluu mutterin sirpaleet vierellään makasi maassa.

Kiitin vuolaasti naapuria avusta. Kysyin mitä olin velkaa. Naapuri ei halunnut mitään, koska oli hänelläkin ollut joskus autossa remontteja. Naapurin kuitenkin pohti, etteivät tällaiset remontit ole aina oikein vaivansa arvoisia. Meillä on kuitenkin hyvin lähellä hyvin asiallinen korjaamo. Osat maksavat aina teki remontin itse tai ammattilainen eikä tuntihinta työlle ole lopulta mahdoton.

Naapuri oli oikeassa. Lähellä on ammattilaisia, joilla on sadoista autonhuolloista kokemusta, asialliset tilat autonhuoltoon sekä kaikki mahdolliset ja mahdottomat työkalut työn saattamiseksi alusta loppuun tehokkaasti. Omakotitaloalueen sankarina minulla on turvana netin hakukone, paljas taivas sekä valistunut arvaus seuraavalle työkalulle. Tämä ei ole sen arvoista.

Tietoa blogista

Tervetuloa virtuaaliseen Esson baarin pöytään kuuntelemaan jännittäviä tarinoita ja outoja teorioita.

Blogin sisällysluettelo löytyy blogin tiedoista.

Yhteydenotot, ihailijaposti, väärät puhelinnumerot sekä osoitukset omasta paremmuudestaan bloggaajaa kohtaan osoitteeseen:

viimeinenalfa@gmail.com

Arkistot
2019 (12)
marraskuu (1)
Tesla Cybertruck näyttää mahtavalta!
lokakuu (1)
Eläköön rallienglanti!
syyskuu (1)
Tuomiopäivä - hopeareunus katsastuksessa
elokuu (1)
Ei kenenkään beibe - parkkipaikka ilman sääntöjä
heinäkuu (1)
Koiranluu - Tämä ei ole sen arvoista
kesäkuu (1)
Koiranluu - Motonet-asento
toukokuu (1)
Autopesu - komea poika
huhtikuu (1)
Kuinka ostat edullisen auton
maaliskuu (1)
Neljä syytä olla käyttämättä turvavyötä
helmikuu (1)
Käytetty sähköauto - kauppakassi
tammikuu (2)
Ajokortti on turha
Ajoin kolarin - vakuutusyhtiö
2018 (15)
joulukuu (1)
Ajoin kolarin - vähän
marraskuu (1)
Jarrupalat
lokakuu (1)
Kesäromanssin loppu - auto telkkarilla
syyskuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 2.
elokuu (1)
Ostajan etikettiopas - kuinka ostat auton kuin aatelinen osa 1.
heinäkuu (1)
Esittelyssä Mercedes-Benz E230 - Pelto-Väyrynen
kesäkuu (2)
Saab romuttamolle - hyvästi Saab
Haulikkohäät - ostin Mersun
toukokuu (1)
Syvien vesien Saab
huhtikuu (2)
JMK Ralliradio osa 3 - Ei pakkia
JMK Ralliradio osa 2 -rallireportteri Alfa
maaliskuu (2)
JMK Ralliradio osa 1 - Viimeinen Alfa radioshow
Katsastus - hylätty
helmikuu (1)
Urban Survivor
tammikuu (1)
Valohippa
2017 (18)
joulukuu (1)
Avaimet takakonttiin
marraskuu (1)
Tule katsastus kultainen
lokakuu (1)
Hirvet
syyskuu (2)
Kritiikkiä ja ehdotuksia Yleisradiolle
Bensa loppui
elokuu (1)
Koeajossa exän Rättäri
heinäkuu (2)
Formula 1 ja herrojen metkut Ferrarilla
Tipaton Jämsä - miksi bensa-asemalta ei löydy etanolibensaa
kesäkuu (1)
Liftari
toukokuu (2)
Näin vältät ylinopeuden
Maailma ilman suojateitä
huhtikuu (2)
Kuinka kohdata jobbari
Rakkauden renkaanvaihto
maaliskuu (2)
Rattiterapia
Raaka Diili
helmikuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - himo
tammikuu (2)
Ministeri Berner ja lähivuosien suuri muutos
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - mässäily
2016 (20)
joulukuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ahneus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - laiskuus
marraskuu (1)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - viha
lokakuu (2)
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - kateus
Seitsemän autoilun kuolemansyntiä - ylpeys
syyskuu (1)
Moposokeus
elokuu (1)
Jäähyväiset Fiat Multiplalle
heinäkuu (2)
Liikaa unta Jaguarissa
Auton korjaamisen raskassarja
kesäkuu (3)
Poliisi alinopeudesta
Kuskina kesäyössä
Tuotearvio: kolme suomalaista tieuutuutta
toukokuu (1)
Wickholmin Volvolla
huhtikuu (2)
Pikkusisko ei halua autoa
Kehäteiden kamerat
maaliskuu (2)
Vakionopeudensäädintä etsimässä
Parhaat vinkit katsastukseen
helmikuu (2)
Skoda Felician ohittaminen
Naisautoilijat osa 2. - Mikon ja Akin salaisuus
tammikuu (1)
Rattiraivo: Calibra vs. 9-5 Griffin
2015 (41)
joulukuu (2)
Kaksi muistoa Alfa Romeosta
Pyyhkijänsulkia ostamassa
marraskuu (3)
Suomi-auton korruptio
Autonominen auto
Koeajossa: musta jää
lokakuu (3)
Jäteöljyä luonnossa
Heijastinliivimies
Vilkun lasi rikki huollon jälkeen
syyskuu (2)
Vedellä toimiva auto
Aja hiljaa
elokuu (3)
Mummo kolhi autoani parkkipaikalla
Lopetin haaveilemisen lentävistä autoista
Kitkarenkaat kesällä
heinäkuu (2)
Ystäväni Check Engine
Huoltokirja on valhe
kesäkuu (3)
Salaisuuksia ja tuoksuja
Minä, F1 ja Räikkösen visio
Nelipyörä (kevyt)
toukokuu (3)
Koeajossa: Johannan Lada
Kolari
Papa Swag
huhtikuu (20)
Miehuuskoe
Naisautoilijat
5 autoa jotka jokaisen autoilijan pitäisi kokea kerran elämässään
Katsastus
Navigaattori
Biltema
Tupakointi
Varashälytin
Jobbari
Lottovoitto
Reikä
Volvo-kuiskaaja vs. ajokoira
Kauhugalleria
Vielä kerran Alfa
Zen ja autoilu
Mestarin luona
Paronin hautajaiset
Lippulaiva
Paroni
Viimeinen Alfa
2014 (1)
syyskuu (1)
Romanssi

Katso suosituimmat vaihtoautomme juuri nyt!