Me tykkäämme sinusta!
Tykkäätkö sinä jo meistä?
sunnuntai 31.10.2010 Avainsanat: TV-ohjelmat
SuomiTV:llä alkoi viime viikolla Saija ratissa -niminen viisiosainen autoiluohjelma. Ohjelmasarjassa tangokuningatar Saija Tuupanen pääsee harjoittelemaan auton hallintaa ajoharjoitteluradalla erilaisissa tilanteissa, esimerkiksi esteen väistämistä ja jarruttamista liukkaalla. Lisäksi ohjelmassa puhutaan liikenneturvallisuuteen vaikuttavista asioista, liikennekulttuurista ja taloudellisesta ajamisesta.
Bongasin Saija ratissa -ohjelman ihan vahingossa, kun sitä mainostettiin Fort Boyard - Linnakkeen katkolla. Onneksi huomasin, sillä suomalaisia autoiluun ja liikenteeseen paneutuvia ohjelmia ei ole koskaan liikaa. Ylellä on nyt tauolla oleva Puskuri ja Nelosella Start!, mutta ne käsittelevät autoilua ja autoja laaja-alaisemmin. Puskuria katson aina innolla, mutta Starttia en ole seurannut, koska minulla on ollut käsitys että siinä autoesittelyt ovat pääosassa. Saija ratissa sen sijaan keskittyy ajamisen turvallisuuteen ja taloudellisuuteen eli juuri siihen puoleen autoilusta mikä minua eniten kiinnostaa.
Parin jakson perusteella Saija ratissa -ohjelman suurin ongelma on se, että yhteen jaksoon yritetään tunkea aivan liikaa asiaa. Esimerkiksi ensimmäisessä jaksossa puolituntiseen oli mahdutettu keskustelua ylinopeuksista, vilkun käytöstä, sumuvaloista, renkaista, taloudellisesta ajosta ja pakokaasupäästöjen vähenemisestä vuosikymmenien saatossa sekä ajovalmennuskeskus Premier Parkin esittely. Ajoharjoitteluradalla keskitytään joka jaksossa aina yhteen harjoitukseen, mitä näytetään muiden aiheiden välissä eri kuvakulmista uudelleen ja uudelleen.
Ajoharjoitteluradalla tehtävät harjoitukset ovat pitkälti samoja, mitä olen itsekin harjoitellut kakkosvaiheessa ja talvisin liukkaan kelin ratapäivässä. Harjoitusten suurimpana ongelmana tv:n katsojan kannalta on se, että niistä ei pysty näkemään kovin hyvin, mitä oikeasti tapahtuu. Ensimmäisessä jaksossa pujoteltiin törppöjen välistä ja nostettiin vähitellen nopeutta, mutta harjoitus näytti koko ajan samalta. Toisessa jaksossa demonstroitiin ABS-jarrujen toimintaa tekemällä täysjarrutus siten, että toisen puolen renkaat olivat liukkaammalla alustalla kuin toisen. Myös se oli hieman tylsän näköistä katsottavaa tv:stä, kun auto vain pysähtyy. Täysjarrutusta tehtiin myös kaarteessa, mistä Saijan kouluttajana toiminut ralliautoilija Jarkko Miettinen totesi loppuyhteenvedossa, että "auto teki oman työnsä ja me vain ohjattiin vähän ja jarrutettiin". Tähän kohtaan olisin toivonut näyttöä myös siitä, että ABS-jarrut ja ajonvakautuskaan eivät pysty pitämään autoa tiellä, jos nopeutta on liikaa. Nopeuksista ja jarrutusmatkoista ei muutenkaan puhuttu mitään.
Vaikka ohjelmassa onkin puutteita, olen silti seurannut sitä mielenkiinnolla. Jaksojen ensiesitys on tiistaisin klo 18.30 ja uusinnat tulevat lauantaisin klo 10. Hyvä syy herätä ajoissa lauantaisin! Lisäksi ohjelma näyttää alkavan alusta sunnuntaina 14.11. klo 12.30, jolloin uusinnat tulevat torstaisin klo 23.30. Tuorein jakso näkyy myös SuomiTV:n nettitv:ssä reilun viikon ajan, joten jos missasit ohjelman niin on vielä hyvät mahdollisuudet katsoa koko sarja.
torstai 28.10.2010 Avainsanat: Huolto , Ongelmatilanteet , Polo , Polo Senior , Reissut , Volkswagen
Tasan kaksi viikkoa sitten livistin töistä puolilta päivin ja suuntasin Polon kanssa Helsinkiin Lady Gagan keikalle. Polo oli kyllä tarkoitus jättää kaverin luokse, sillä kävisin keikalla lähijunaa hyödyntäen.
Polo meinasi kuitenkin jäädä Ikeaan.
Olin suunnitellut poikkeavani siellä nopeasti ohikulkumatkalla hakemassa haaveilemani seeprataulun. Kun puoli neljän maissa ajoin Ikean pihaan, Polo alkoi nykiä. Ajattelin, että on näköjään liian iso vaihde jäänyt päälle ja vaihdoin kakkosta silmään, mutta vaihde olikin jo kakkosella. Samalla huomasin mittariston vilkuttavan oranssia moottorin varoitusvaloa.
Ajoin auton hämmentyneenä lähimpään parkkiruutuun, sammutin sen ja kaivoin ohjekirjan esiin. Ohjekirja kertoi, että "Merkkivalo vilkkuu, jos katalysaattori on vahingoittunut sytytyshäiriöiden tai polttonesteen epätasaisen palamisen vuoksi. Hellitä kaasua ja aja varovasti lähimpään ammattitaitoiseen korjaamoon moottorin tarkastusta varten".
Luettuani selityksen kokeilin vielä toiveikkaasti käynnistää auton uudelleen, mutta hytkyminen ja merkkivalon vilkkuminen jatkuivat, joten sammutin auton saman tien. Oli selvää, etten selviäisi takaisin Jyväskylään ennen kuin auto olisi korjattu. Keikalle menisin joka tapauksessa, mutta mitä tehdä Pololle? Manailin hetken tuskastuneena ja soitin sitten miehelleni ilmoittaakseni, että "Polo levisi!!!" Mies etsi minulle lähimmän Volkswagen-huollon yhteystiedot. Soitin sinne, mutta huoltoon olisi pitänyt jättää soittopyyntö, joten annoin olla.
Soitin vielä kaverille jonka luokse olin menossa ja kokeilin sitten käynnistää auton vielä uudelleen, jotta tietäisin, uskallanko ajaa sillä vajaan kymmenen kilsan päähän huoltoon. Yllätyksekseni moottorin merkkivalo ei enää vilkkunutkaan, vaan paloi nyt koko ajan. Nytkyminen oli myös tiessään ja auto tuntui ihan normaalilta, kun kiersin sillä varovasti Ikean parkkipaikkaa. Ohjekirjan mukaan "Merkkivalo on päällä jatkuvasti, jos ajon aikana on tullut vika, joka heikentää päästöarvoja (esim. happitunnistin viallinen)."
Pysäköin auton ja soitin uudelleen Volkswagen Center Airportiin, jossa puhelu ohjautui jälleen yleiseen infoon. Lupasivat laittaa pikaisen soittopyynnön. Sillä välin kaverini oli etsinyt hinaus- ja huoltopalveluja ja löytänytkin yhden ihan läheltä. Tuumattuani hetken totesin, että en jää odottelemaan VW-liikkeen soittoa vaan ajan Polon varovasti parin kilsan päässä olevaan Vantaan autokorjaamoon.
Kahden kilometrin matka korjaamolle oli hyvin jännittävä, koska pelkäsin koko ajan, että matkanteko tyssää mihin tahansa pysähdykseen. Jalkani kävi vapisemaan niin, että hyvä kun sain pidettyä liikennevaloissa kytkimen pohjassa... Pääsin kuitenkin onnellisesti perille.
Korjaamolla kerroin ongelmani ja sen että seuraavana aamuna pitäisi olla seitsemältä lähdössä takaisin Jyväskylään. Yksi huoltomies ajoi heti Polon sisälle halliin ja luki vikamuistista, että 3. sylinterin sytytyspuola oli hajonnut. Ymmärsin että uusi puola maksaisi noin 50 e mutta eipä sillä nyt hirveästi ollut väliä, sillä auto oli joka tapauksessa pakko saada kuntoon.
Puolaa ei ilmeisesti ollut suoraan hyllyssä, sillä huoltomies joutui lähtemään hakemaan osaa jostain muualta. Itse jäin odottelemaan korjaamista ja lukemaan Moottori-lehteä viileään ja hieman nuhjuiseen vastaanottoon. Tasan viideltä osa oli vaihdettu ja Polo oli kunnossa. Ei ollut ulunut kuin 45 minuuttia siitä, kun olin ajanut Polon korjaamon pihaan. Nopeaa toimintaa!
Hintaa operaatiolle kertyi hieman alle 120 euroa: vikamuistin luku ja tyhjennys 40e, sytytyspuolan vaihto 35 e ja itse puola 43 e. Lady Gagan keikkalipun sain palkinnoksi, mutta reissu oli silti odottamattoman kallis.
En saanut selvyyttä miksi puola oli hajonnut, vaan ilmeisesti niitä vain joskus hajoilee. Ymmärsin myös että ne hajoaisivat järjestyksessä tms. eli voi olla että joudun viemään Polon Mikalle vielä ennen vuosihuoltoa. Toivottavasti en kuitenkaan. Rikkinäisellä sytytyspuolalla ajaessa on myös vaara, että katalysaattoriin pääsee bensaa ja se menee rikki, mutta huollon mies arveli että todennäköisesti mitään vahinkoa ei ehtinyt tapahtua parin kilsan matkalla.
Tämä tapahtuma lopetti ainakin hetkellisesti sen minulla olleen auvoisuudeen tunteen, että Polohan ei ikinä jätä tielle. En pidä tästä. Nyt kuulostelen autoa ja kun se yksi päivä käynnistyksen jälkeen hytkytti hieman tavallista enemmän, pelkäsin heti että varoitusvalo syttyy. Ei syttynyt ja kun lähdin liikkeelle, auto kävi ihan normaalisti. Mutta miksi se ei sitten aluksi käynyt tasaisesti?
Ai niin. VW Center Airportin huolto muuten soitti minulle puoli tuntia soittopyynnön jättämisen jälkeen, mutta siinä vaiheessa Polo oli jo Vantaan autokorjaamon hallissa tutkittavana.
torstai 14.10.2010 Avainsanat: Autonhuollon perusteet , Renkaat
Näin totesi opettaja tiistaina, kun autonhuoltokurssin aiheena oli varsin ajankohtainen aihe eli renkaat. Tämän viikon kurssiraportti tulee vasta nyt, koska en yksinkertaisesti ehtinyt kirjoittaa sitä heti kurssin jälkeen.
Teoriapuoli
Ensimmäinen tunti vietettiin luokassa tutustuen renkaiden ominaisuuksiin, rakenteeseen ja säännöksiin. Opin muun muassa, että autojen renkaiden koko on kasvanut vuosien saatossa siksi, että autojen massa on kasvanut, jolloin on tarvittu tehokkaammat jarrut ja tehokkaammat jarrut taas vaativat enemmän tilaa renkaan sisältä.
Opin myös lopulta sen, mitä renkaan kyljessä olevat numerot tarkoittavat. Olen niistä vähän jyvällä ollut, mutta toisena oleva numero on ollut hämärän peitossa. Polon renkaan kokomerkintä "175/65 R 14" tarkoittaa:
Ihan kahjo merkintätapa näin naisen maalaisjärjellä ajateltuna. Samassa sopassa kymmenjärjestelmä, prosentit ja tuumat. No, siinä on varmaan jokin hienompi ajatusmalli takana.
Kesärenkaiden sakkoraja on 1,6 mm ja talvirenkaiden sakkoraja 3 mm. Talvirenkaissa merkitsee myös nastamäärä ja nastojen määrä eri renkaissa verrattuna toisiinsa, mutta en muista lukuja.
Vanhojen talvirenkaiden käyttöä kesärenkaina ei suositeltu, sillä talvirenkaiden kumiseos on tehty kylmiä ilmoja ajatellen ja näin ollen talvirenkaiden jarrutusmatkat kesäkelissä ovat huomattavasti pidemmät kuin vastaavissa olosuhteissa talvella.
Kitka- ja nastarenkaiden eroja käytiin läpi lyhyesti. Opettaja mainitsi, että jos nastarenkaiden käyttö lopetettaisiin kokonaan, pitenisivät kitkarenkaiden jarrutusmatkat nykyisestä. Miksi näin? Siksi että kitkarenkaat hyötyvät nastarenkaista. Nastarenkaat karhentavat jään pintaa, jolloin kitkarenkaat saavat siitä paremman otteen. Jos kaikki ajaisivat kitkoilla, olisi teiden pinnat liukkaampia.
Renkaiden vaihto
Jyväskylässä satoi tiistaiaamuna ensilumi ja sitä jäi jopa maahan. Olin suunnitellut vaihdattavani Polon renkaat tavalliseen tapaan puolivuotisvahauksen yhteydessä Autopesulassa, mutta koska olin lähdössä keskiviikkona Hesaan, oli talvirenkaat pakko vaihtaa tiistaina kurssilla. Ilman reissuahan vaihdolla ei olisi ollut niin kiire, koska yleensä Pololla ei ole pakko ajaa minnekään.
Lisäkseni kolme muuta kurssilaista vaihtoi autoonsa renkaat. Muut saivat tunkata autonsa ylös hallitunkeilla, mutta koska olin sattunut ajamaan Polon halliin nosturin kohdalle, nostettiin koko auto ilmaan. Sitten vain kesärenkaat irti. Pulttien irrotus kävi hyvin kätevästi paineilmalla toimivalla mutterinvääntimellä. Meinasin tosin saada eturenkaan syliini heti kun olin irrottanut siitä viimeisen pultin ja sain kopattua sen vain juuri ja juuri. Opettaja oli nostanut Polon nosturilla jostain syystä puolen metrin korkeuteen enkä tajunnut että sen voisi laskea lattianrajaan, jolloin ei olisi ollut tippumis- eikä nosteluongelmia.
Ennen kuin pultit ruuvattiin takaisin, suihkautettiin niihin tervasumutetta, jotta ne aukeavat keväällä helposti.
Renkaista katsottiin pyörimissuunta ja kulumisen määrä, jotta osattaisiin valita parempikuntoiset renkaat auton taka-akselille. Paremmat renkaat laitetaan taakse, jotta taataan auton peräpään paras mahdollinen hallittavuus. Jos etupyöristä loppuu pito, tilanteen voi pelastaa painamalla kytkimen pohjaan jolloin pito palautuu vähitellen, mutta takapäälle ei nähtävästi hirveästi voi mitään jos se irtoaa tiestä. (Liikenneturvan sivuilla on muuten vertailu renkaiden sijoittelusta.)
Nastarenkaisiin oli toki viime keväänä merkitty mitkä olivat autossa milläkin kohdalla, mutta nyt tuli vielä erikseen tarkistettua, että vaihdetaanko eturenkaat taakse ja takarenkaat eteen. Kyllä niissä pieni ero oli ja paikat vaihdettiin taas päikseen. (Note to self: kesärenkaiden permanenttitussi merkinnät olivat tänä vuonna oikein päin eli VT oikeasti takana ja VE edessä.)
En voi kyllä sanoa nytkään vaihtaneeni renkaita kokonaan itse, koska toinen kurssin miehistä autteli minua aikansa kuluksi. Eikä siinä mitään, kiitos vaan paljon avusta. Ja kun yhdessä välissä menin valokuvaamaan jarrulevyn kuntoa, kävi opettaja ohimennen kiristämässä toisen puolen renkaiden pultit. :D Tarkistin sitten lopuksi opettajan työn tuloksen. Kiinni oli kaikki pultit.
Kiristyksen oikea voimakkuus kuulemma taattiin paineilmavääntimeen säädetyllä paineilman voimakkuudella. Pulttien jälkikiristystä peltivanteisiin ei kuulemma tarvitse tehdä, mutta alumiinivanteisiin tarvitsee.
Lopuksi tarkistin renkaiden ilmanpaineet. Eteen laitoin 2,4 bar ja taakse 2,8 bar, mitkä ovat Polon suositukset isoa lastia varten. Pienellä lastillahan mä ajan, mutta renkaissa on suositeltavampaa käyttää liikaa kuin liian vähän ilmaa. Lisäksi Talvirenkaisiin suositellaan laitettavaksi muutenkin 10% enemmän ilmaa kuin kesärenkaisiin, koska ulkoilman lämpötila vaikuttaa rengaspaineisiin.
Jarrulevyt??
Kurssia edeltävän viikonloppuna kävin ajamassa Pololla 30 km lenkin kuluttaakseni takajarrulevyjen ruostunutta pintaa. Ajelin moottoritietä ja aina erkanemiskaistoilla jarrutin tavallista voimakkaammin, jotta takajarrulevytkin kuluisivat. Toistin tämän noin kymmenen kertaa 70-100 km/h nopeuksista. Jarrutus pitäisi tehdä mahdollisimman kovasta nopeudesta, sillä muuten takajarrulevyt eivät jarruta riittävästi.
Jarrulevyjen pinta oli nyt selkeästi kirkkaampi kuin edellisellä kerralla, mutta ei siltikään aivan riittävän. Ruosteinen raita näkyi edelleen, eikä opettaja ollut aivan tyytyväinen. Tosin tyytymättömyys ei tällä kertaa tainnut kohdistua minuun, vaan itse jarruihin.
Sain neuvon jarruttaa välillä pelkällä käsijarrulla, koska sen jarrutusteho kohdistuu pelkkiin takajarruihin. Tätä tapaa ei voi soveltaa kaikkiin autoihin, koska jotain (mitä?) voi hajota. Se oli kuitenkin Pololle käypä tekniikka. Käsijarrujarrutuksessa täytyy toki olla varovainen, etteivät renkaat lukkiudu, koska silloin jarrutuksesta ei ole mitään hyötyä ja voi myös menettää auton hallinnan. Mutta jossain kuivissa alamäissä esim. voi kuluttaa jarrulevyjä näin.
tiistai 05.10.2010 Avainsanat: Autonhuollon perusteet , Jarrut , Renkaat
Autonhuoltokurssin päivän aiheina oli kytkin, vaihteet, jarrut ja renkaan vaihtaminen tien päällä.
Alkuun opettaja oli kaivanut romulaatikoista meille esiteltäväksi erilaisia auton osia, mistä on aiemmilla kerroilla ollut puhetta. Löytyi iskunvaimenninta, jousta, jarrulevyä, tasauspyörästöä ja vesipumppua. Lisäksi uutena oli kytkinlevy ja vaihteisto, joiden toimintaa käytiin läpi havainnollisesti näiden osien avulla.
Pitkissä liikennevaloissa seisomisissa kannattaisi kuulemma vaihtaa vaihde vapaalle kytkimen pohjassa pitämisen sijaan, sillä se kuluttaa kytkimessä olevia jousia (jotka olivat jännän näköiset). Muutenkin oli puhetta auton kulumisesta. Jäi sellainen fiilis kytkinjutuista että se hajoaa hyvin herkästi ja mietin että hajotanko omani jossain vaiheessa. Jos olen melkein pysähtynyt liikennevaloihin tms. ja painanut kytkimen pohjaan mutta auto liikkuu vielä ja vaihde on kakkosella ja sitten pitääkin lähteä liikkeelle, niin saatan herkästi auttaa "liikkeelle lähtöä" hieman kytkimellä. Ykkönen olisi kuitenkin liian pieni vaihde, koska auto liikkuu jo. Mikä sitten on sopiva määrä kytkintä ja mikä ei, sillä enhän voi sitä salamanakaan ylös nostaa... Että lasketaanko nykyinen tapani oikeaski vai vääräksi. Olen tätä miettinyt kyllä ennenkin.
Luokassa opiskelimme jarruja, joita käsiteltiin jonkin verran jo viime kerralla. Meni melkein vedonlyönniksi opettajan kanssa, onko Polossa levy- vai rumpujarrut takana.
Sitten jälkeen siirryimme halliin, jossa saimme oppeja auton vararenkaan vaihdosta. Halukkaat saivat myös hommaa kokeilla omasta autosta löytyvillä välineillä. Tietysti halusin ja tänään siis opin vaihtamaan autoon renkaan, mikä oli aika hienoa. Aika rimpula auton mukana tuleva tunkki oli eikö sitä olekaan syytä käyttää kuin hätätilanteissa. (Nyt simuloimme hätätilannetta ja saimme itse yrittää keksiä miten rengas vaihdetaan ja käytimme autosta löytyvää tunkkia.) Jos renkaita aikoo vaihtaa kausittain itse, on sitä varten syytä ostaa kunnon tunkki.
Tällaiset ohjeet sain auton renkaiden vaihtoon:
Olisin halunnut tsekata rengaspaineet renkaista ja vararenkaasta, mutta ilta meni muutenkin jo 20 minuuttia pitkäksi joten annoin olla. Hauska kun renkaan irrottaneella miehellä oli pienessä Seatissaan täsmälleen samanlainen tunkki kuin Polossa. Ai kuinka niin saman konsernin autoja? Kolmas auto josta rengas irrotettiin oli Golf, joten aika VAG-painotteista oli.
Renkaiden irrottamisen ideana oli myös päästä katsomaan erilaisia jarruja. Irrottamalla Polosta takarenkaan sain todistettua opettajalle, että siinä todella on takana levyjarrut. Opettaja sanoi, ettei ole ennen nähnyt levyjarruja näin pienissä autoissa.
Tuli myös todistettua(?) että levyjarrut pienen auton takana eivät ole kovin hyvä idea, sillä ne olivat vaihteeksi ruosteessa. Tai itse asiassa irrotetun renkaan jarrulevy oli puoliksi ruosteessa, sillä jarrupala oli oi osunut jarrulevyyn vain puolittain. Opettaja epäili että jarruissa voisi olla jotain vikaa ja pala olisi ehkä vinossa, mutta koska toisenkin puolen jarrulevy näytti suunnilleen samalta, oli vika todennäköisesti vain käyttäjässä ja käyttämättömyydessä. Kerroinkin kaikille kuinka jouduin pari vuotta sitten vaihtamaan jarrulevyt, koska ne olivat käyttämättöyyttään umpiruosteessa. Opettaja käski minua kaahaamaan ja heitti, että jos jarrut näyttävät vielä ensi kerralla samalta, saan kurssista hylkäyksen. Ehken kuitenkaan kaahaa, mutta täytyypä taas suorittaa muutamia kunnon jarrutuksia.
POLOinen on liikenne- ja autoblogi, jonka perustin kesällä 2008. Aiemmin autot eivät kiinnostaneet yhtään, mutta hankittuani auton olosuhteiden pakosta innostuinkin autoilusta oikein kunnolla. Liikenne on minulle peliä, jossa pyrin menestymään aina vain paremmin!
Kirjoittelen blogiin kaikenlaisista autoiluun liittyvistä asioista moottoripyöräilyä unohtamatta. Erityisesti sydäntäni lähellä ovat Volkswagen, liikenneturvallisuus ja taloudellinen ajaminen.
Ota yhteyttä: poloinenblogi(a)gmail.com