Me tykkäämme sinusta!
Tykkäätkö sinä jo meistä?
Me tykkäämme sinusta!
Tykkäätkö sinä jo meistä?
torstai 23.07.2015 Avainsanat: Bensan kulutus , Leonidas , Reissut , Renkaat , Taloudellinen ajo
"Kylläpä ostettiin hyvä auto!", tuumasi mieheni kun ajoi meidät perjantai-iltana Ylivieskaan. Leon on nyt ollut meillä reilut kaksi kuukautta, mutta tämä oli ensimmäinen pidempi reissu jolla miehenikin oli mukana. Itse olen sitten kerryttänyt kilsoja mittariin senkin edestä ja ennen reissua niitä oli jo reilut kolmetuhatta. Minua ei yhtään harmita olla perheemme ykköskuski, mutta satunnainen kyydissä istuminenkin on kivaa. Pystyy katselemaan maisemia ihan eri tavalla!
Matka sujui leppoisasti eikä pitkä jonossa ajaminenkaan haitannut, sillä adaptiivinen vakionopeussäädin piti etäisyyden edellä ajavaan koko ajan sopivana. Jonojen hälvetessä mieheni harmittelikin, että nyt joutuu seuraamaan itse nopeusrajoituksia. Jonossa ajaessa vakkarin nopeuden pystyi nimittäin pitämään koko ajan 100 km/h:ssa eikä silti ajanut ylinopeutta, sillä jonon hidastaessa esim. 80 km/h:iin myös Leon hidasti. Tosin jos koko jono painaa ylinopeutta, niin siinähän sitten ollaan jonossa myös poliisin juttusilla. Mutta on tuo kyllä mainio keksintö, ei voi muuta sanoa!
Yksi negatiivinen puoli vakkarin käytöstä kylläkin on. Kumpikaan meistä ei löydä oikealle jalalle täydellisen mukavaa asentoa, kun jalkaa ei tarvitse pitää kaasupolkimella. Kun jalkaa pitää pitkään vain koukussa penkin edessä, mulla alkaa puutua kantapää. Oikea jalka tarvitsisi samanlaisen viiston lepuutustuen kuin vasenkin jalka, mutta ainut paikka on kaasupoljin. Joskus asettelen jalan kevyesti kaasupolkimelle, jolloin vakionopeussäädin hoitaa edelleen nopeuden ylläpidon mutta jalka saa olla vähän suorempana. Joskus on tullut oikaistua jalka myös polkimien alle, mutta se ei todellakaan ole viisas ratkaisu, sillä sitä ei tempaise sieltä hädän tullen jarrulle yhä nopeasti kuin lattialta.
Lauantaina ohjelmassa oli geokätköilyä Kalajoella. Heti matkaan päästyämme Leonidas huomautti, että oikean takatassun paine pitäisi tarkistaa. Yllättävää, mikähän siinä on vialla? Minulla oli ollut ajatuksena tarkistaa rengaspaineet ennen Jyväskylästä lähtöä, mutta se unohtui. Ecorunissa paineet olivat 2,9 bar, mutta sen jälkeen laskettiin ne takaisin 2,4 bar:iin. Tällä 0,5 bar pudotuksella rengasmelu väheni tosi paljon; en ollut tajunnutkaan miten meluisa autosta tuli kisapaineilla!
Muutaman geokätkön sisältäneen mutkan jälkeen pysäköimme Leonin Kalajoen ABC:lle. Kun olimme hakeneet parit kätköt, syöneet superhyvää Liisankankaan tilajäätelöä ja jäätyneet merituulessa, kaarsimme ABC:n ilmapisteelle rengaspaineita tarkistamaan.
Tarkistin Leonin paineet hanskalokerossa kulkevalla rengaspaineiden tarkastusmittarilla, jonka sain Rengasnuoralta Ecorunia varten. Oikealle puolella paineet olivat 2,4 bar ja vasemmalla 2,35 bar eli ei periaatteessa tarvetta korjaukseen. En kyllä tajua miksi Leon halusi ne tarkistuttaa. Ehkä siksi, että saisin juttua blogiin?
Nimittäin: kun kerran olin hakenut ilmanpainemittarin tiskiltä, päätin laittaa kaikkiin renkaisiin saman 2,4 bar. Yllätyksekseni ABC:n ilmanpainemittari näytti kuitenkin vain 2,0 bar renkaissa, jotka olin juuri tarkastanut olevan 2,35 bar. Jos en olisi käyttänyt tarkkuusmittaria, olisi Leonin renkaisiin tullut todellisuudessa 2,8 bar eli ns. taloudellisen ajon paineet. Onneksi ilmanpainemittarin virhe oli alakanttiin (= näytti liian vähän), sillä ylipaine ei ole renkaalle läheskään niin haitallista kuin alipaine. Jo 0,4 bar alipaine lyhentää renkaan käyttöikää 30%, mutta ylipainetta saa olla 1,0 -1,5 bar ennen kuin on haitaksi.
Olen aina tyytynyt tarkistamaan auton renkaiden paineet huoltoaseman mittarilla, koska olen ajatellut, että ei mittareissa nyt hirveää heittoa ole. Jatkossa tarkistan ne kyllä aina tuolla erillisellä mittarilla, ja suosittelen muitakin lämpimästi hankkimaan sellaisen.
Geokätköily on siitä kiva harrastus, että tulee käytyä paikoissa, mihin ei muuten menisi. Noh, Kalajoen kohdalla tämä ei niin päde, koska se on lomakohde muutenkin, mutta tuskin meidän olisi tullut sinne muuten lähdettyä. Kalajoen hiekkasärkät olivat kyllä hieno paikka.
Hiekkasärkkien lisäksi kävimme geokätköjen ansiosta lisäksi katsomassa mm. tosi hassua suoraan maasta oksia puskevaa kuusta sekä Kalajoen korkeinta vesiputousta, joka lähti valtavan sorakuopan seinästä.
Ennen Ylivieskaan paluuta veljeni halusi päästä katsomaan tulomatkalla metsän takana siintäneitä tuulivoimaloita vähän tarkemmin. Sijainnista ei ollut tarkempaa tietoa, mutta yhden väärin valitun tien jälkeen jälkeen päädyttiin Mustilankankaan tuulivoimapuistoa halkovalle tielle. Yksi tuulimylly oli aika lähellä tietä ja sinne suuntasimme. Yllätykseksemme paikalla oli toinenkin autokunta ihmettelemässä tuulivoimalaa. 140 metriin kohoava tuulimylly on kyllä nähtävyys, jonka vieressä tunsi itsensä aika pieneksi. Ja se ääni - vieressä seistessä humina kuulosti ihan lentokoneelta! Netissä valitettiin, miten Kalajoki menettää turistit tuulimyllyjen takia, mutta en ymmärrä miksi niin. Myllyt eivät näkyneet eivätkä kuuluneet särkille.
Sunnuntain kotimatkalla nelostiellä tavoitin kahden hieman alinopeutta ajaneen asuntovaunun perässä menevän autojonon. Suurin osa autoista ohitti asuntovaunut, mutta pari jäi roikkumaan takimmaisen perään. Itse jättäydyin ajamaan heistä parin sadan metrin päähän. En jaksa stressata ohittamisesta, vaan mieluummin ajan kiireettä ja vähän hitaammin. Jos olen kotona viisi minuuttia myöhemmin, niin mitä sitten? Isolla välillä edellä ajavaan ja tarvittaessa tilaa antamalla pidän kuitenkin huolen siitä, että minua hätäisemmät voivat eka ohittaa minut ja sitten varsinaiset hitaasti ajavat.
Hetken alinopeutta ajettuamme mieheni puuskahti, että "antaisivat nyt tietä!" Minusta jonon tahdissa ajaminen on leppoisaa eikä silloin tarvitse stressata ohituspaikoista. Ymmärrän kuitenkin, että suurinta osaa ihmisiä alinopeus häiritsee ja se provosoi myös vaarallisiin ohituksiin. Jos siis perässä roikkuu asuntovaunun lisäksi myös autojono, olisi järkevää antaa jossain välissä autojonon mennä menojaan.
Tien antaminen muillekin voi kuitenkin olla vaarallista. Kun asuntovaunu poikkesi linja-autopysäkille antaakseen tietä takana tulijoille, tuli sen ahterissa kiinni ajaneille autoille aikamoinen kiire jarruttaa. Itse ajoin tosiaan aika kaukana näistä kahdesta autosta mutta jouduin silti jarruttamaan nopeuteni 60 km/h:iin 80km/h:sta kun tajusin että edellä ajavien perät lähestyvät yhtäkkiä vähän liian nopeasti.
Miten tämän tilanteen sitten olisi voinut handlata paremmin, jos ei lasketa sitä, että olisi kiva jos porukka ei ajaisi alinopeutta? Turvavälit ainakin auttaisivat asiaa. Jos asuntovaunun takana ajaneet eivät kerran halunneet ohittaa sitä, niin miksi ajaa ihan peesissä? Fiksu alinopeutta ajava antaa tietä, mutta linja-autopysäkkien sijainteja on vaikea ennakoida. Kun toinen auto on ihan perässä kiinni, ei pysäkille voi kovin sähäkästi hidastaakaan, tai läheisriippuvainen perässäajaja ajaa oikeasti perään, kuten tässä meinasi nyt käydä. Vilkun käyttö on tietysti ehdotonta, mutta jos bongaa pysäkin 150 m päästä, ei siinä kovin kauan ehdi vilkuttaakaan kun on jo alettava jarruttaa.
Siinä missä mieheni ajoi Ylivieskaan rennosti adaptiivisella vakionopeussäätimellä, minä halusin pihistellä ja ajoin koko kotimatkan kaasua perinteisesti jalalla annostelemalla. Mikä pettymys sitten olikaan, kun sain kulutukseksi 4,9 l/100 km, joka oli vain 0,1 l menomatkaa vähemmän! Eron pienuus oli aika yllätys, sillä vakionopeussäädin ei voi millään olla yhtä taloudellinen kuin ennakoiva kuski. Adaptiivinen vakkari vielä jarruttikin matkalla monta kertaa eikä rullaa kuten Leonidas silloin, kun ajaa Eco-moodilla ja päästää kaasun ylös.
Toissa kevään Ylivieskan reissulla Polon paluumatkan kulutus oli huomattavasti menomatkaa suurempi, joten olen tullut siihen tulokseen, että Jyväskylän täytyy olla mäen päällä. Vaikka eihän se voi olla, kun se on kartassakin alempana! :P Seuraavalla reissulla ajan menomatkan ja testaan, miten pihisti Leonidas kulkee siihen suuntaan. Siihen ei muuten olekaan enää kuin pari viikkoa. :)
Ps. Jos ihmettelette merkinnän otsikkoa, niin siskoni se vain antoi Leonille uuden nimen. Rakkaalla lapsellahan niitä on tunnetusti monia... :D
keskiviikko 08.07.2015 Avainsanat: Kawasaki ER-5 , Leonidas , Maalipinta , Polo Junior , Puhtaanapito , Yhteistyö
* Yhteistyössä Glosspoint
Auton pinnoitteen valinta voi olla ensikertalaiselle tosi vaikeaa. Koin tämän itse, kun Polo oli uusi ja koitin miettiä, mikä kestopinnoite siihen kannattaisi teettää. Googlella löytyi lukuisia eri nimisiä maalipinnan suojauskäsittelyjä, mutta mistä tietää, mikä niistä olisi paras, kun kaikki lupaavat kiiltoa ja säihkettä. Kaikki liikkeetkin tuntuvat myyvän eri käsittelyjä, että valitse siinä sitten.
Itse päädyin hieman sattumalta autonhoidon erikoisliikkeen Glosspointin asiakkaaksi: ostin Grouponista sarjakortin auton käsinpesuun ja jäin sille tielle. Glosspoint suositteli Poloon CQuartz-nanopinnoitetta ja koska kuulosti ylivertaiselta kilpaileviin tuotteisiin nähden, päätin ottaa sen. Nyt 3,5 vuotta myöhemmin voin sanoa, että CQuartz oli nappivalinta, sillä Polo säilytti kiiltonsa pesusta toiseen todella mahtavasti. Välillä pesu viimeisteltiin lisäkiiltoa tuovalla HydrO2 tai ReLoad -suihkeella, ja sitten ei taas muuta kuin kovaa ajoa.
CQuartziin tykästyneenä laitatin sen viime kesänä moottoripyörääni, minkä seurauksena kymmenvuotias maalipinta näytti tuliterältä. Leonin käsittely CQuartzilla olikin sitten jo itsestään selvää ja veinkin sen Glosspointille alle viikko luovutuksesta. Polon pinnoituksen jälkeen CQuartzia on kehitetty ja Eerik ja Leonidas saivatkin molemmat pintaansa entistäkin paremman CQuartz Finest -pinnoitteen.
Tämän kaiken ihkutuksen jälkeen sopii kysyä, että mitä ihmeainetta se CQuartz oikein on? Mikä siitä tekee paremman kuin muut kestopinnoitteet? Päätin ottaa asiasta selvää, jotta pinnoitevalinnan kanssa painiskelevilla olisi vähän helpompaa. Ja kyllähän asia kiinnosti itseänikin. Samalla tavalla kuin voin juuttua Rengasnuoralle pitkäksi aikaa juttelemaan renkaista, tykkään kysellä Glosspointin Leolta eri pinnoitteista ja niiden ominaisuuksista. Kaikki taustat on vaan hirveän kiinnostavia!
CarPro CQuartz Finest on nanopinnoite, joka sulkee sen kolme mikrometriä paksun lasimaisen kvartsikuoren alle. Pinnoite ei kuitenkaan ole vain kuori, vaan se integroituu osaksi maalipintaa. Pinnoite on superkova, joten se suojaa autoa mikronaarmuilta eikä peseminen himmennä pinnan kiiltoa samalla tavalla kuin käsittelemättömässä autossa.
Perinteisiin vahapohjaisiin pinnoitteisiin verrattuna CQuartzin etu on sen kestävyys. Perinteiset vahapohjaiset pinnoitteet ovat herkkiä erilaisille kemikaaleille eivätkä kestä liuotin- tai alkalipohjaisia pesuaineita, mutta CQuartz on kiinni ja pysyy, vaikka autoa pesisi millä. Sen on testattu kestävän jopa asetonia ja tinneriä, mutta ei niitä kyllä oikeasti kannata käyttää auton puhdistamiseen... Yleisesti ottaen CQuartz helpottaa auton pesua, sillä kun pinta on liukas, lika ei myöskään tartu siihen niin tiukasti. Lintujen tujut jätöksetkään eivät "pala" siihen niin nopeasti kiinni kuin käsittelemättömään maalipintaan.
Itse olen täysin rakastunut CQuartzin kiiltoon sekä kykyyn hylkiä vettä. Ei ole kerta tai kaksi, kun on sateen jälkeen vain pitänyt jäädä ihailemaan ja valokuvaamaan auton katolla helmeileviä vesipisaroita, jotka lähtevät kiitämään, kun niitä vain pikkuisen puhaltaa. Alkuperäiseen CQuartz-pinnoitteeseen jäi vesipisaroiden kuivuessa kalkkirinkulaa, jotka sai pois vain kiillottamalla. Finestiin kalkkikuvioita ei jää niin helposti ja jos jääkin, ne irtoavat CarPron Spotless -pesuaineella. (Sillä saa kuulemma myös kalkkijäämät pois saunan ovesta ja kylpyhuoneen kaakeleista - pitäisi ehkä ostaa itsellekin!)
Täysin autuaaksi CQuartz ei valitettavasti auton omistajaa tee, vaan kyllä silläkin käsiteltyyn autoon tulee naarmuja esimerkiksi lumiharjasta tai ihan pesusta. Se kuitenkin vähentää naarmuuntumista ja säilyttää siten auton pinnan pidempään kiiltävänä. Ja jos auton pintaan on tullut naarmuja, jotka halutaan kiillottaa pois, ne lähtevät pois paljon kevyemmälle kiillotuksella kuin mitä tarvittaisiin, jos pintaa ei olisi käsitelty.
CQuartzista on olemassa monia eri versioita, mikä tuntui minusta tosi sekavalta ennen kuin Leo avasi minulle näitä eroja. CQuartz Finest on lippulaivatuote, jota saa tarjota vain lisensoidut käsittelijät kuten Glosspoint. Kuka tahansa voi sen sijaan käsitellä autonsa alkuperäisellä CQuartzilla tai CQuartz UK:lla, joka on kehitetty erityisesti kylmään ja kosteaan ilmanalaan kuten Brittein saaret. Muita CQuartz-tuotteita ovat vanteille ja maalaamattomille muoviosille tarkoitettu CQuartz DLux sekä nahan ja tekstiilien suojaamiseen tarkoitettu CQuartz Fabric&Leather.
Auton pinnoittamiseen CQuartzilla varataan aina kaksi päivää aikaa, joten en jäänyt katsomaan sen tekemistä samalla tavalla kuin muita Leonille tehtyjä juttuja. Jotain rajaa sentään! :D Pyysin kuitenkin Glosspointia ottamaan kuvia käsittelyn eri vaiheista ja haastattelin heitä auton luovutusvaiheessa, jotta voin kirjoittaa tästäkin operaatiosta blogimerkinnän.
Ennen CQuartz-pinnoitusta auto on saatava täysin puhtaaksi ja pinta mahdollisimman virheettömäksi. Pinnoite on tavallaan lasitus ja sen lasituksen alle auton maalipinta halutaan tietenkin ikuistaa täydellisimmillään.
Auton puhdistus aloitetaan esipesulla, minkä jälkeen siihen levitetään CarPron pH-neutraali Iron X -pesuaine. Se irrottaa pintoihin tarttuneet metallihiukkaset, joita tulee esimerkiksi ilmansaasteista ja jarrupölystä. Lopuksi tehdään vielä varsinainen pesu, jossa autosta irtoaa niin puiden mahla, maantiepiki kuin vanhat vahajäämätkin.
Pesun jälkeen auto kiillotetaan koneellisesti eli kansankielellä myllytetään, jotta pinta olisi mahdollisimman virheetön ja aine tarttuisi siihen paremmin. Uudelle autolle riittää yleensä hyvin kevyt kiillotus, mutta vanhempia autoja pitää myllyttää kovemmin eikä kaikkia naarmuja ole välttämättä edes järkevää hioa pois. Kiillotuksen jälkeen siitä syntyneet jäämät poistetaan CarPro Eraser -rasvanpoistajalla ja sen jälkeen auto on valmiina vastaanottamaan varsinaisen pinnoitteen.
Auton maalipinnat käsitellään CQuartz Finestilla kahteen kertaan. Aine levitetään pintaan ristikkäisin vedoin pieni alue kerrallaan ja silotellaan kuivumisen jälkeen erikoispehmeällä mikrokuituliinalla. Hypistelin liinaa Glosspointilla ja täytyy sanoa, että se oli niin ihanan pehmeä, että siitä pitäisi ommella halinalleja! Hankalan mallisiin pintoihin, kuten Leonin keulan hunajakennosäleikköön, aine levitetään pensselillä ja kaikista vaikeimpiin paikkoihin kynäruiskulla. Kolmen tunnin kuluttua käsittely toistetaan. Maalaamattomat muoviosat käsitellään Finestin sijaan CQuartz DLux:illa, joka sisältää enemmän kvartsia ja tekee paksumman suojakerroksen.
CQuartz kovettuu lopullisesti viikossa, minä aikana autoa ei saa pestä pesuaineilla. Noin neljän viikon kuluttua käsittelystä Glosspoint suosittelee käyttämään auton tarkastuspesussa, jotta he voivat tsekata, että pinnoite on kovettunut. Pakollista tämä ei kuitenkaan ole. Sen jälkeen pinnoite onkin lähes huoltovapaa - riittää, että pintaan suihkaisee puolivuosittain pesun jälkeen CarPron HydrO2:a. Kätevimmin tämä käy minusta Glosspointilla käsinpesun yhteydessä, mutta ainetta voi ostaa sieltä myös kotiin, jos haluaa hoitaa pesut itse. Takuuta CQuartz Finest -käsittelylle annetaan kaksi vuotta, mutta sen saa pidettyä hyvänä vaikka kuinka pitkään tuolla HydrO2:lla.
CQuartz Finest -käsittelyn hinta riippuu sekä auton koosta että maalipinnan kuluneisuudesta. Uuteen autoon se on luonnollisesti edullisinta tehdä, koska autoa ei tarvitse silloin juurikaan kiillottaa. Leonin kokoisen auton CQuartz Finest käsittely maksaa 450 euroa. Käsittely on kallis, sitä ei käy kieltäminen. Sen tekemiseen menee kaikkine vaiheineen aikaa Leonin kokoisessa autoon toistakymmentä tuntia, joten ei ihme että hintaa kertyy. Minusta se kuitenkin kannattaa. Uuden auton kokonaishinnasta se on lopulta aika vähän.
Käytin Leonin Glosspointilla viime viikolla toista kertaa käsittelyn jälkeen käsinpesussa. Auto kiilsi niin, että luulin, että siihen oli jo laitettu HydrO2:a mutta oikeasti se oli vain pesty. Kuulemma joku asiakas oli myös hämmästellyt Leonin kiiltoa ääneen: "Onko tämä todellista?!" Niinpä, se kiilto on vain jotain uskomatonta!
* Olen saanut Leonin pinnoituksen hinnasta alennusta. Kaikki mielipiteet ovat omiani eikä yhteistyö vaikuttanut ostopäätökseen. Linkkien klikkaaminen ei tuota minulle mitään.
POLOinen on liikenne- ja autoblogi, jonka perustin kesällä 2008. Aiemmin autot eivät kiinnostaneet yhtään, mutta hankittuani auton olosuhteiden pakosta innostuinkin autoilusta oikein kunnolla. Liikenne on minulle peliä, jossa pyrin menestymään aina vain paremmin!
Kirjoittelen blogiin kaikenlaisista autoiluun liittyvistä asioista moottoripyöräilyä unohtamatta. Erityisesti sydäntäni lähellä ovat Volkswagen, liikenneturvallisuus ja taloudellinen ajaminen.
Ota yhteyttä: poloinenblogi(a)gmail.com
