Me tykkäämme sinusta!
Tykkäätkö sinä jo meistä?
Me tykkäämme sinusta!
Tykkäätkö sinä jo meistä?
torstai 28.05.2015 Avainsanat: Ecorun , Polo , Polo Junior , Seat Leon , Taloudellinen ajo
Osallistuin Pololla huhtikuun puolivälissä Vantaalla järjestettyyn taloudellisen ajon kilpailuun, joka meni vallan mainiosti! Bensasarjassa Polo oli ensimmäinen ei-hybridi, mikä oli minusta todella hieno tulos! Edellä oli kolme Toyota Priusta ja yksi Auris ja sitten Poloinen, jonka sijoitus oli bensasarjan 5/8 ja yleiskilpailun 7/10. Pysyväistavoitteeni olla ei-viimeinen täyttyi kevyesti. Päihitin myös uudella Volkswagen Pololla ajaneen tiimin, mikä oli tosi siistiä, sillä paperilla uusi malli kuluttaa vähemmän kuin omani.
Käytin kilpailussa aiemmassa blogauksessa mainitsemaani vapaalla rullausta mahdollisimman paljon, sillä suorittamani testaukseni perusteella uskoin, että sillä olisi pientä vaikutusta tulokseen. Rullauksen määrään nähden en ollut alkuunkaan tyytyväinen Polon 4,75 l/100 km kisakulutukseen; etenkin kun vertaa viime kertaiseen kilpailuun, jolloin Polon kulutus oli ihmeelliset 3,973 l/100 km ja sijoitus silti vasta bensaluokan 6/7. Mutta jokainen kisareitti on erilainen ja nyt suurempi kulutus oikeutti parempaan sijoituksen eikä se harmittanut enää yhtään, kun tulokset selvisivät.
Muutamaa iltaa ennen kisaa katselin lähtölistaa ja huomasin, että lisäkseni vain yksi auto oli valinnut polttoaineeksi 95E10. Ihmettelin asiaa Twitterissä ja sain kuulla, että 98E5:llä on parempi energiasisältö ja siksi sitä pitäisi kulua vähemmän. Miksei kukaan ollut kertonut aiemmin, että polttoainevalinnalla on mahdollisuus vaikuttaa tuloksiin? Olin tainnut kuulla energiatiheydestä joskus, mutta en ollut osannut yhdistää tietoa kisailuun. Vaihdoin sitten keskustelun perusteella polttoaineeksi 98:n; en tiedä oliko sillä merkitystä, mutta tulipahan käytettyä sekin kortti.
Mulla on ollut tähän mennessä joka kilpailussa eri kartanlukija ja samalla linjalla jatkettiin nytkin. En meinannut löytää kartturia millään, mutta sitten keksin pyytää mukaan Twitteristä tutun autovouhottajan @panttosentero'n, joka olikin heti valmis kokeilemaan jotain uutta.
Meidän yhteistyö toimi hyvin eikä mitään isompia kämmejä tullut. Ainut vika oli, että kummallakaan ei oikein ollut kykyä hahmottaa, milloin on ajettava rajoituksen mukaista nopeutta (käytännössä pätkät joiden nopeusrajoitus 80 km/h tai yli) ja milloin on varaa himmailla. Tai no, tiiminähän olimme hyvin toimiva kun kumpikin oli ihan yhtä ulapalla! :D Ensimmäiselle aikatarkastusasemalle meinasikin tulla kiire, kun olin ajanut kehätien vähän alinopeutta. Ehdimme kuitenkin AT:lle omalla minuutillamme ja niin myös kaikille seuraaville.
Pätkät pystyi ajamaan aika mukavasti aavistuksen alle nopeusrajoitusten, mutta kahden viimeisen tankkauksen väliselle 30 km matkalle Kehä III:a pitkin oli laitettu jostain syystä niin alhainen keskinopeus, että ajelin sen lähinnä 70 km/h, vaikka rajoitus oli 80/100 km/h. Onneksi kehällä on monta kaistaa, niin matelu ei haitannut muuta liikennettä.
Reitillä pysyimme hienosti. Vain yksi oikealle käännös meni niin viime tinkaan, että jouduin kiertämään liikenteenjakajan vastaantulijoiden puolelta... Onneksi muuta liikennettä ei ollut mailla halmeilla, niin tämä onnistui eikä tarvinnut käydä tekemässä uukkaria missään. Muutenkin reitillä oli mukavan vähän liikennettä, eivätkä muut kuökijat hidastaneet menoa lukuun ottamatta eräitä pyöräilijöitä, jotka jouduin ohittamaan vastaantulijoiden vuoksi turhan läheltä. Olisin totta puhuen näyttänyt itselleni keskaria, jos olisin ollut joku noista pyöräilijöistä!
Teron sekuntiviisarilla varustettu rannekello toimi hyvin kellona, joskin jatkoa varten voisin silti ajatella hankkivani kellon, jonka voisi iskeä kojelautaan niin, että näkisin sen myös itse. Silloin ei tarvitsisi kysellä koko ajan kaverilta, miten paljon aikaa on vielä jäljellä. Samasta syystä reittipisteiden saapumisajat sisältävän lapun voisi myös teipata kojelautaan näkyvilleni.
Olin “dynaamista ajotapaa” suosivaa Teroa tarkempi siitä, ettei nopeusrajoitus ylittyisi alamäissä, sillä sain viime syksyn kisoista tutkatraumat. Ja sitten kun olin juuri sanonut Terolle, että jarrutan, koska nopeus oli kiihtynyt 60 km/h alueella alamäessä 66 km/h:iin, oli mutkan takana on tutka! Teron GPS näytti bongaushetkellä nopeudeksi 69 km/h ja mun 66 km/h - voihan pahus!! Loppukisan masentelin tätä virhettäni, mutta suureksi yllätyksekseni meillä ei ollutkaan lopputuloksissa yhtään virheprosentteja! Sakotuksen raja olikin vasta 5 km/h ylinopeus ja ilmeisesti nopeutemme oli ollut tutkassa juuri sen 65 km/h, jolla selviää vielä ilman sanktiota. Oli mukavaa ettei sakkoa tullut, vaikka sijoitukseemme se ei olisi vaikuttanut, sillä meitä seuraavan autokunnan kulutus oli niin paljon meitä isompi.
Oman jännityksensä kisaan toi satunnaisesti matkan varrelle sijoitetut reittitarkastusasemat, jotka piti merkitä omaan reittikorttiin. Niiden ideana on, ettei voi esim. paikallistuntemuksen perusteella valita taloudellisempaa reittiä, sillä silloin tarkastusaseman merkki jäisi näkemättä. Muuten hyvä, mutta bongasimme matkan varrelta pelkästään vaalimainoksia; tosin niitä sitten sitäkin enemmän. Tero stressasi merkkien löytämisestä minua enemmän, sillä itse keskityin ajoon ja unohdin aina hetken skarppaamisen jälkeen koko asian. Toisaalta olen luonnostani aika haka bongaamaan kaikkea epäolennaista, joten uskoin, että olisin nuo merkitkin nähnyt, jos niitä olisi ollut. Maalissa sitten selvisi, että niitä ei ollutkaan laitettu matkan varrella yhtään! Vähän turhaa stressiä, mutta hyvä ettei mennyt yhtään ohi, sillä merkinnän puuttumisesta olisi tullut 15 % sakkoa.
Järjestelyiltään LänsiAuto Ecorun oli mielestäni oikein onnistunut. Alkutankkaus meinasi aavistuksen viivästyä, mutta muuten aikataulut pitivät hyvin ja tulokset saatiin nopeasti. Reitti tuntui melko haastavalta taloudellisen ajon kannalta, mutta ei siinä muuten mitään valittamista ollut. Hiekkateitä oli riittävän vähän eikä niitä tarvinnut ajaa tuhatta ja sataa. Lähdössä tarjottu aamiainen oli ehkä turhankin luksusta, sillä aamulla liikenteeseen lähtiessä olin kuitenkin syönyt jo aamupalan. Maalissa oli myös tarjolla ruokaa, mikä saisi ehdottomasti kuulua jokaiseen kilpailuun! Kinkkukiusauksen nähdessäni ajattelin tosin ekana kilpakumppaniamme Annaa, joka kertoi viime syksynä, että se on hyvin perinteinen Ecorun-eväs - hän kasvissyöjänä taisi taas joutua tyytymään pelkkään salaattiin...
Polon joustava huoltovälinäyttö näytti muuten kilpailussa todellisen minänsä. Se alkoi huhtikuun alkupuolella huomautella, että viitsisitkö huoltaa lähiaikoina, vaikka perinteisesti aikaperusteisesti seuraavan huollon piti olla vasta heinäkuun alussa. Kilpailuun lähtiessä päiviä oli mittarissa muistaakseni 12, mutta suunnilleen jokaisella aikatarkastuspisteellä huolto siirtyi päivän kauemmas ja kisan lopussa se oli jo 17. Taloudellinen ajo teki selvästi auton tyytyväisemmäksi!
Polon viimeisestä Ecorunista jäi oikein hyvät fiilikset. Seuraava kilpailu on kahden viikon päästä täällä Jyväskylässä ja silloin Leon pääsee näyttämään kyntensä. Kartturikseni on lähdössä Nelivetoa-blogin Aki, jonka kanssa kävin koeajamassa Jyväskylän Ecorun-testilenkin. Leon meni sen ajotietokoneen mukaan 4,2 l/100 km kulutuksella, kun Pololla sama oli 4,9 l/100 km. Olen erittäin toiveikas, että se Leon kulkisi myös kisassa vähemmällä polttoaineella kuin Polo, mutta sen näemme sitten!
tiistai 26.05.2015 Avainsanat: Renkaat , Seat Leon , Yhteistyö
Yhteistyössä Rengasnuora *
Tilasin Leoniin uudet kesärenkaat ja vanteet Rengasnuoralta huhtikuun alussa, joten ne olivat siellä jo odottamassa, kun saimme Leonin vapun alla. Leoniin oli siis tulossa ensiasennusrenkaiden tilalle uudet kevyen vierinvastuksen Goodyear EfficientGrip Performance -renkaat koossa 205/50 R17 ja niihin upeat Rial Lugano Black -vanteet, joiden valinnasta voitte lukea tarkemmin edellisestä blogimerkinnästäni. :)
Renkaiden vaihdon olin sopinut heti vapun jälkeiselle lauantaille. Kuten kaikkia muitakin Leonille tehtyjä juttuja, myös renkaiden alle laittoa pyysin päästä katsomaan. Vanteille renkaat oli asennettu jo viikkoa aiemmin, joten nyt ei tarvinnut kuin vaihtaa ne alle. Siinä ei kauan nokka tuhissut! Kun kaksi miestä ryhtyi toimeen, pyörät oli vaihdettu kymmenessä minuutissa. Pultit kiristettiin ensin kevyesti pulttipyssyllä ja sen jälkeen momenttiavaimella lopulliseen 120 Nm kireyteen.
Toisin kuin nastarenkaille, kesärenkaille ei tarvitse tehdä varsinaista sisäänajoa. Renkaiden vanteille asennuksen jälkeen pitää tosin malttaa odottaa vuorokausi ennen kuin tekee kovia kiihdytyksiä, jotta asennusrasva ehtii kuivua. Muuten vaarana on renkaan liikahtaminen vanteella, mikä taas pilaa tasapainotuksen. Tästä tietenkin mainitaan asiakkaalle. Jarmo kertoi, että joskus on silti käynyt niin, että ovat nähneet liikkeen ikkunasta asiakkaan kiihdyttävän Rantaväylälle urku auki ja tulleen sitten hetken päästä takaisin valittaen, että renkaat täristävät. No mistähän johtui…?
Leonin alkuperäiset vanteet renkaineen jätin Rengasnuoralle. Vanteet jäivät säilytykseen odottamaan talvirenkaita ja Pirelli Cinturato P7 -ensiasennusrenkaat menivät kätevästi vaihdossa. Olisihan ne voinut myydä itsekin eteenpäin, mutta jälleen kerran helppous voitti! Vielä en tiedä yhtään, minkä merkkiset tai edes minkä tyyppiset talvirenkaat (nastat vai kitkat) tulen hankkimaan, mutta onneksi tässä on vielä aikaa pohtia...
Auton pyörien kulmat menevät joskus kuljetuksessa vinoon, minkä seurauksena ohjaus saattaa puoltaa tai renkaat kulua epätasaisesti. Halusin varmistaa, että Leonin ohjauskulmat olivat kunnossa, joten teetin sille renkaiden vaihdon yhteydessä pyörien suuntauksen.
Suuntausta varten Leon ajettiin toiseen halliin suuntausnosturille ja sen vanteisiin kiinnitettiin kohdelevyt, joista auton edessä oleva mittalaite “peilaa”, missä asennossa pyörät ovat. Tietokoneelta valittiin mikä auto on kyseessä ja sen jälkeen autoa liikutettiin nosturilla pikkuisen edestakaisin ja käännettiin rattia puolelta toiselle, jotta mittalaitteen kamerat rekisteröivät, missä asennossa pyörät ovat. Sitten tietokone jo kertoikin, missä asennossa pyörät ovat kokonaisuudessaan ja suhteessa toisiinsa.
Kaikista pyöristä tarkistettavia arvoja ovat aurauskulma ja camber eli renkaan kallistus koriin nähden. Etupyöristä tarkistetaan lisäksi caster, joka tarkoittaa ohjausakselin kulmaa autokulkusuuntaan nähden.
Leonin pyörien kulmat olivat kaikki viitearvojen sisällä, joten niille ei olisi tarvinnut tehdä mitään. Pyynnöstäni mekaanikko kuitenkin näytti, miten ja mistä ohjauskulmia säädetään: auto nostetaan ylös, jotta mekaanikko mahtuu auton alle ja sitten ruuvataan pyörän asentoon vaikuttavia ruuveja haluttuun suuntaan. Vanteessa kiinni olevan kohdelevyn ansiosta pyörän asento näkyy tietokoneen näytöllä koko ajan reaaliajassa, joten mekaanikon on sen perusteella helppo säätää pyörät oikeisiin kulmiin.
Leonin lisäksi olen nyt ihan rakastunut myös sen vanteisiin, sillä ne ovat niin hienot! Upea auto + upeat vanteet = silmä lepää (silloin kun autoa malttaa ulkopuolelta katsella). Oli kyllä hyvä tuuri, että bongasin mustat Rial Luganot VAGarenan foorumilta, sillä mikään muu vaihtoehto ei ollut lähellekään yhtä hyvän näköinen.
Renkaiden hyvyydestä en osaa vielä sanoa mitään. Odotin, että ne olisivat olleet selkeästi Pirelli P7 Cinturatoja hiljaisemmat, mutta rengasliikkeestä kotiin ajaessa en huomannut eroa. Toisaalta renkaiden melu mitataan testeissä auton ulkopuolelta ja siinä GoodYear EffecientGrip Performance on testivoittaja. Myös renkaiden taloudellisuudesta on mahdoton sanoa mitään, etenkin kun Leon on vielä sisäänajovaiheessa, mutta ainakin teoriassa alla on nyt parhaat mahdolliset renkaat niin melua kuin taloudellisuuttakin ajatellen.
Rengas+vannesetin tiukka hinta töineen olisi ollut 1366 e, mutta matkan varrella renkaidenvaihdosta kehkeytyi yhteistyöprojekti* ja sainkin sen myötä renkaat vieläkin edullisemmin ja iloiseksi yllätyksekseni vielä tuon renkaiden suuntauksen kaupan päälle. Olisin hankkinut renkaat ja vanteet Rengasnuoralta joka tapauksessa, joten blogiyhteistyö oli vain tosi mukava ekstra! Aiemmin olisin käyttänyt hirveästi aikaa hintavertailuun ja edullisimman liikkeen etsintään, mutta tykästyin viime syksynä Rengasnuoran palveluasenteeseen niin paljon, että ei kiinnostanut enää lähteä pelkään hinnan perusteella kilpailuttamaan liikkeitä. Eikä taida kiinnostaa jatkossakaan. :)
* Olen saanut Leonin rengas+vannesetistä alennusta ja pyörien suuntauksen veloituksetta. Kaikki mielipiteet ovat omiani. Linkkien klikkaaminen ei tuota minulle mitään.
tiistai 19.05.2015 Avainsanat: Renkaat , Seat Leon , Taloudellinen ajo
Heti Leonin tilaamisesta lähtien minulle oli selvää, että siihen on hankittava jotkut hienot vanteet kesärenkaita varten ja originaalivanteet jäävät talvirenkaille. Kesärenkaat ajattelin vaihtaa merkkirenkaisiin, mikäli tehtaan ensiasennusrenkaat eivät olisi hyvät.
Vanteet ja mahdolliset uudet renkaat olin päättänyt hankkia Rengasnuoralta, johon tutustuin viime syksynä renkaanvaihdon hintavertailua tehdessäni. Hintavertailun ja talvirenkaiden vaihdon yhteydessä firmasta jäi niin mukava fiilis, että päätin, että jatkossa Rengasnuora saa olla hovihankkijani kaikissa rengasasioissa. Se ei ehkä ole kaupungin halvin rengasliike, mutta palvelu on ensiluokkaista! Rengasnuoran johtokaksikko Jarmo ja Janne ovat todella mukavia ja asiantuntevia ja liikkeessä käydessäni imenkin heiltä aina rengastietoutta itseeni kuin sieni. (Paitsi että kaikki ei mahdu päähäni, höh!)
Siinä missä asiakas voi tilata auton tehtaalta juuri niillä ominaisuuksilla kuin haluaa, ensiasennusrenkaat päättää valmistaja. Kysyin myyjältä kauppoja tehdessä, millä renkailla Leon tulee, mutta valitettavasti hän ei tiennyt sitä. Autot tulevat tehtaalta kuulemma milloin milläkin renkailla sen mukaan, mitä sattuu olemaan tarjolla. En siis voinut ennakkoon tietää, millä renkailla saan auton ja pitäisikö ne vaihtaa parempiin.
Erilaisista kesärengasvaihtoehtoja kävin kartoittamassa Rengasnuoralta jo helmikuussa. Koska Leon olisi tasan tarkkaan meille tehty auto, en halunnut tehdä renkaissakaan kompromissia, vaan halusin siihen parhaat mahdolliset renkaat painottaen hiljaisuutta ja taloudellisuutta. Näillä spekseillä Janne suositteli minulle Goodyear EfficientGrip Performance -rengasta, joka on hiljaisin rengas, mitä markkinoilta tällä hetkellä löytyy.
Renkaiden matala vierinvastus oli minulle tärkeä juttu taloudellisuuden ja ennen kaikkea Ecorunien takia, joten Janne suositteli hankkimaan renkaat Leonin vakiokokoa 225/45 R17 pari senttiä kapeampana 205/50 R17 -kokona. Siinä missä 225 mm leveän EfficientGripin polttoainetaloudellisuusluokka on C, 205 mm levyisen luokka olikin jo B. Kapeampi malli oli muutamia kymppejä kalliimpi kuin volyymimalli 225/45 R17, koska sitä myydään huomattavasti vähemmän, mutta sillä ei ollut minulle merkitystä.
Goodyear EfficientGrip Performance kuulosti tosi hyvältä renkaalta, mutta en tehnyt vielä helmikuussa päätöksiä. Kun rengas sitten menestyi Tekniikan Maailman kesärengasvertailussa erinomaisesti hiljaisuuden ja vierinvastuksen osalta (ja oli toki muutenkin laaturengas), päätin hankkia ne Leoniin riippumatta siitä, millä renkailla se tulee tehtaalta.
Saadessamme Leonin paljastui, että sen ensiasennusrenkaat olivatkin Tekniikan Maailman vertailuissa hyvin menestyneet Pirelli Cinturato P7:t. Siinä vaiheessa vähän harmitti, että olin tilannut Leoniin uudet renkaat, koska Pirellit olivatkin ihan hyvät ja rahanmenoon nähden ero Goodyeareihin ei ollut suuri. Tätä blogausta kirjoittaessani huomasin kuitenkin, että renkaat eivät olleetkaan tämän vuoden TM:n vertailussa kevyiksi ja hiljaisiksi kehutut Cinturato P7 Blue:t vaan Cinturato P7:t, jotka saivat viime vuoden TM:n vertailussa moitteita vierinvastuksesta, vaikka muuten olivatkin huippurenkaat. Eli sittenkin hyvä että vaihdoin ne pois. :P
Auton vannevalinnallakin on mahdollista vaikuttaa ajon taloudellisuuteen, koska painavampi vanne on raskaampi liikuttaa ja kasvattaa siten auton kulutusta. Vanteissa valitessa en kuitenkaan kiinnittänyt siihen huomiota, vaan menin puhtaasti ulkonäkö edellä. Valmistajat eivät myösköön kerro vanteidensa painoja missään yleisesti, joten niitä ei pahemmin vertailla.
Minulla ja miehelläni on hyvin samanlainen vannemaku, joten Leoniin oli helppo etsiä molempia miellyttävät vanteet. Halusimme sellaiset, joissa olisi mustaa ja hopeaa ja “silppurilook" eli ei tavallisia suoria puolia vaan leikkaavan terän näköiset puolat. Terävyys voisi olla toteutettu joko värityksellä tai sitten oikeasti kiertymällä.
Rengasnuoralta saamissani esitteissä oli pilvin pimein vanteita, mutta lopulta aika vähän sellaisia, mitä olisimme huolineet. Hintakattona per vanne pidin n. 200 euroa ja pari tosi hienoa karsiutuikin pois pelkästään hinnan vuoksi. Osa puolestaan karsiutui pois, koska koko oli väärä: joko liian leveä tai liian iso tuumakoko. Leonin vakiovanne on 7,5 tuumaa leveä ja saman levyiset menivät myös 205 leveään renkaaseen, joten sen kokoisia etsin. Vaihtoehtoisesti 205 levyiselle renkaalle olisi sopinut 7 tuumaa leveä vanne.
Koitin katsella vanteita myös netissä olevista vannesovittimista, koska niissä vanteet olisi nähnyt suoraan auton alla. Sovittimien valikoimat olivat kuitenkin paperisiin esitteisiin verrattuna todella surkeat enkä löytänyt niistä mitään kivaa, vaikka osa sovittimista oli samojen firmojen, miltä minulla oli esitteet. Tämä oli outoa, sillä Leoniin sopivien vanteiden mitat ovat niin yleiset, että luulisi, että sopivia löytyisi sovittimistakin.
Katselin Leoniin vanteita lisäksi parilta autoaiheiselta keskustelupalstalta. VAGarenan vannekeskustelussa iskin silmäni Rial Lugano Black -vanteisiin, joiden kokonaan hopeisen version Rial Luganon olin kirjannut suosikkilistalleni. Olin ollut valmis tyytymään kokonaan hopeiseen vanteeseen, koska Volkswagen Sciroccon suosikkivannettani Interlagosia muistuttavat Rial Luganot näyttivät niin siistiltä, mutta nähtyäni tämän musta-hopean version ostopäätös oli siinä: nämä on pakko saada!
Huomasin nopeasti, että erityisesti sopivia vanteita hankkiessa palvelevan rengasliikkeen käyttäminen helpottaa elämää suunnattomasti. Netti on täynnä tietoa ja olisin toki voinut selvittää kaikki tiedot ja tilata vanteet sieltä mistä halvimmalla saa, mutta maksoin kyllä mielelläni palvelusta. Rengasliikkeen käyttämisessä on sekin etu, että jos tilattu vanne ei kaikesta huolimatta käykään autoon, liike vastaa tuotteesta. Jos olisin tilannut vanteet itse jostain verkkokaupasta niin se olisi ollut oma vika, jos ne eivät olisikaan olleet autooni sopivat.
Pyytäessäni Jarmoa selvittämään, saako Luganoa Leoniin minun ei tarvinnut tietää mitään ET-luvuista tai pulttijaosta tai muusta vaan riitti, että kerroin, mitkä renkaat ja vanteet haluaisin. Lisäksi piti ilmoittaa Leonin teho (150 hv), koska käytännössä se määrittää, miten isot jarrut autossa on ja jarrujen koko puolestaan määrittää, millaiset vanteet autoon on mahdollista laittaa. Lugano Black ei kuulunut Rialin maahantuojan Rautamon vakiovalikoimaan, mutta se ei ollut ongelma, vaan he pystyivät järjestämään vanteet suoraan tehtaalta Rengasnuoralle.
Tällaiset renkaat ja vanteet Leoniin pistettiin tilaukseen:
Rengas: Goodyear EfficientGrip Performance
- Leveys: 205 mm
- Profiilisuhde: 50
- Vanteen halkaisija: 17"
- Märkäpito: A
- Vierinvastus: B
- Ohiajomelu: 68 dBVanne: Rial Lugano Black musta/kiillotettu
- Halkaisija: 17"
- Leveys: 7,5"
- Pulttijako: 5 x 112
- ET: 47
- Keskireikä: 70,1 mm; sovitetaan soviterenkaalla kokoon 57,1 mm
sunnuntai 17.05.2015 Avainsanat: Bensan kulutus , Reissut , Seat , Seat Leon
Pidin helatorstain jälkeisen perjantain talvilomaa ja suuntasin Leonin nokan kohti Helsinkiä, jossa tapasin blogini kattosivuston Autotien porukoita sekä Twitteristä tutut autovouhottajat @panttosentero'n ja @Kikilag'in. :)
Suurin taka-ajatus Helsingin reissussa oli puhtaasti se, että sain kerrytettyä Leonin mittariin lisää kilsoja, jotta se vertyisi uutuuden jäykkyydestään. Seuraava Ecorun on kuukauden päästä ja koitan saada matkamittariin sitä ennen vähintään 2000 km. Todennäköisesti auto ei siinäkään vaiheessa ole vielä vetreimmillään, mutta ainakin 1500 km sisäänajovaihe olisi suoritettu. Nyt mittarissa on n. 1100 km.
On ollut jännä huomata, miten selkeästi Leonin ruokahalu on sisäänajokilometrien myötä pienentynyt. Auto on ollut meillä nyt reilut kaksi viikkoa ja sinä aikana olen käynyt vanhempieni luona 30 km päässä kolmesti. Ensimmäisellä kerralla kotimatkan kulutus oli ajotietokoneen mukaan 5,8 l/100 km, viikko sitten 5,4 l/100 km ja eilen 5,0 l/100 km! Nämä kotimatkat eivät ole olleet identtisiä, vaikka mahdollisimman taloudellisesti olenkin pyrkinyt ajamaan, mutta jotain suuntaa ne silti antavat! Perjantai-illan kulutus oli jo liki samaa luokkaa, mitä ajoin Pololla keskimäärin.
Matkalla Jyväskylästä Helsinkiin Leonin kulutus oli 6 l/100 km. Poimin matkalla Lahdesta mukaan siskoni ja viskasin hänet Etelä-Haagaan ja suuntasin sieltä sitten Käpylään, jossa Autotietä ylläpitävän yrityksen Netwheelsin toimitilat sijaitsevat. Paluumatkalla Helsingistä vanhempieni luokse Lievestuoreelle kulutus oli 5,7 l/100 km. Mielestäni aika mainio tulos, sillä keskinopeus oli 96 km/h. Kaikki 120 km/h nopeudet ajoin vakkarilla, mikä ei kai varsinaisesti ole edes se taloudellisin tapa ajaa. Mutta kun ei kisassa olla, niin pitää ottaa kaikki ilo irti tekniikasta. Ja nyt sitä tekniikkaa totisesti oli, sillä Leonissa on adaptiivinen vakionopeussäädin, joka säätää auton nopeuden tarvittaessa edellä ajavan mukaiseksi. Aivan mahtava ominaisuus!
Oli kiva päästä tapaamaan kasvotusten Autotien Eeroa ja muuta tiimiä, sillä kanssa olin aiemmin vain puhunut heidän kanssaan puhelimessa ja lähetellyt sähköpostia. Mitään sen ihmeempää juonimista ei tapaamiseemme kuulunut, vaan juttelimme kaikkea yleistä, heitin pari kehitysidea blogialustaan ja sen sellaista. Pääsin myös tutustumaan muihinkin Netwheelsin tekemiin sovelluksiin. Kyseessähän on siis Sanoman omistama ja erilaisia autoalan verkkopalveluja tuottava yritys, jolle Autotie on ensimmäinen kuluttajille suunnattu palvelu.
Erityisen vakuuttunut olin Autotiellä olevasta yhteydenotto-palvelusta, jota Eero demosi minulle. Jos löydän Autotieltä kiinnostavan vaihtoauton, voin jättää sivulla olevalla lomakkeella automyyjälle puhelinnumeroni ja sitten automyyjä soittaa minulle. Okei, ei kuulosta selitettynä kovin ihmeelliseltä, mutta palvelun hienous on siinä, että yhteydenottopyyntö menee suoraan liikkeen myyjille tekstarilla ja myyjä saattaa soittaa takaisin heti. Myyjien soittoennätys on 14 sekuntia yhteydenottopyynnön lähettämisestä! :D Asiakkaana näen myös yhteydenottopyynnön lähettämisen jälkeen, onko joku myyjä ottanut asiani hoitaakseen, vaikka soittoa ei vielä olisikaan kuulunut.
Netwheelsiltä jatkoin Helsingin keskustaan moikkaamaan Teroa, jolle olin luvannut koeajon Leonilla. Kyllähän tuo tykkäsi kovasti, ja kehui autoa hiljaiseksikin! :)
Koeajon jälkeen käytiin poimimassa kyytiin vielä Kiki ja mentiin kahville Eläintarhanlahdelle Cafe Pirittaan. En muuten ole missään syönyt yhtä hyvää muffinsia kuin siellä! Istuimme kahvilassa hyvän tovin juttelemassa autoista sun muusta ja oli tosi kivaa. Tämä autovouhotusharrastus on kaiken muun lisäksi antanut minulle myös uusia kavereita ja mikäs sen mukavampaa!
Tehdessämme lähtöä Tero kysäisi, haluaisinko nähdä hänen harrastusautonsa. No totta kai! Tero jatkoi Leonin ratissa ja meinasi tehdä autotallinsa lähellä taskuparkin niin pieneen rakoon, että multa loppui usko kesken. Siinä vaiheessa kun Leonin etu- ja takatutkat huusivat (eivät siis enää piipanneet) punaisina, mun oli pakko sanoa, että voitko pysäköidä johonkin muualle. Okei, vaikka olisi se kuulemma siihen mennyt... :D Teron kyky hahmottaa auton mitat oli jotain ilmiömäistä sen muutaman taskuparkin perusteella, mitä istuin hänen kyydissään. Olin jo pariin otteeseen vähän huolestunut siitäkin, miten läheltä eteen jäävää autoa Leonin etukulma meni:
- “Miten kauheen läheltä sä ajat tuon viereisen auton takakulmaa?” o_O'
- “No mitä, onhan siinä vielä 15 cm väliä!”
Olen kuvitellut suunnilleen osaavani tehdä taskuparkin, mutta se on kyllä ihan eri toleranseilla, millä todellinen ammattilainen tekee. Tero on muutamaa autoa elämänsä aikana ehtinyt pyöritellä ja oppi kuulemma hahmottamaan etäisyydet jo opiskeluaikana, kun ajoi muutto- ja vaihtolava-autoja yms. Tero myös tuumasi, että Helsingin keskustassa on pakko osata ajaa taskuparkkeja pieniin väleihin, jos haluaa saada auton pysäköityä.
Itse olen etäisyyksien hahmottamisessa todella surkea ja tuntuu, etten ole siinä parantunut vuosien varrella yhtään. Siksi Leoniin hankittu pysäköintitutka eteen on tosi kiva ominaisuus takatutkan lisäksi. Nimimerkillä: pussasin Polon keulalla autokatoksemme seinää vain muutama viikkoa ennen Leoniin vaihtoa... Siinä seinässä on kyllä jokin magneetti sillä se on ainut asia, mitä päin olen autolla ajanut ja olen tehnyt sen kahdesti! Dx Muulloin hahmotuskykyni aiheuttaa lähinnä sen, että jää tosi kauas kaikesta, mutta parempi niin. :)
Ennen kotiin lähtöä Tero näytti mulle vielä paikan, jossa Suomen surkein kuski -ohjelman kolmoskaudella tehtiin taskuparkkia. Siis kyllähän televisiossa näkyi, että se oli mäkeen, mutta livenä paikka oli vielä jyrkempi mäki! En epäile, ettenkö olisi siihen rakoon saanut autoa survaistua, mutta kyllä mäki tekee hommaan ihan omat hankaluutensa, vielä kun kuskit olivat todella surkeita.
keskiviikko 06.05.2015 Avainsanat: Auton hankkiminen , Seat , Seat Leon
Olimme sopineet Jyväskylän Autotarvikkeen myyjän Jarnon kanssa, että Leonin luovutus tapahtuisi luovutushuollon jälkeen klo 16.30. Alunperin sen piti tapahtua vasta seuraavana päivänä, mutta sitä piti vapun vuoksi siirtää päivällä aikaisemmaksi. Voi harmi! :D
Luovutushuollon päätteeksi mekaanikko ajoi Leonin esittelyautojen halliin ja sitten kaikki alkoikin olla valmista. Kello oli kuitenkin vasta 15.30, joten sovittuun luovutusaikaan oli vielä tunti. No, se ei minua haitannut, sillä edessäni vihreä ihanuus, johon istuin fiilistelemään ja odottamaan.
Ehdin olla yksin vain hetken, kun luokseni saapui toinen myyjä, joka pahoitteli, että Jarno oli vielä varattu ja ehdotti, että yhdistettäisiin puhelimeni autoon bluetoothilla, jotta luovutushuollon tehtävälistan viimeinenkin kohta tulisi suoritetuksi. Oli kyllä yllättävää, että bluetooth-yhdistäminen oli osana luovutuskuvioita. Yhdistäminen on nimittäin nopeaa ja helppoa ja itselleni myöskin tuttua, sillä olinhan yhdistänyt puhelimeni viime talven koeajoautoonkin.
Kun Leon oli saatu toistamaan puhelimen musiikkia, myyjä lähti viimeistelemään papereita ja minä jäin testailemaan Leonin toimintoja. Tiesin jo ennakkoon, että puhelimeen tallennettua musiikkia ei pysty selaamaan kansioittain Leonin audiojärjestelmän kautta kuten esim. Mazda3:ssa, mikä on aika tylsää. Ilahduttavaa oli sen sijaan huomata, et pystyin vaihtamaan Spotifyn biisejä ratissa olevista napeista. Olin nimittäin kuvitellut, että Spotifyä ei pystyisi komentamaan yhtään, vaan kappaleiden vaihdotkin pitäisi tehdä puhelimen kautta. Nyt Spotifyä ja puhelimen omia biisejä voi vaihtaa samalla tavalla.
BodyPumpin soittolistan raikaessa Leonin kahdeksasta kaiuttimesta päätin tutustua Navi System -audio- ja navigointijärjestelmän navigaattoriin. Sain sen opastamaan itseni kotiin, mutta en keksinyt millään, miten peruisin navigoinnin. Siinä ihmetellessäni Jarno saapui paikalle ja pääsi ensitöikseen neuvomaan minulle navigoinnin lopetuksen.
Kävimme yhdessä (miehenikin siis saapui ajastaan paikalle) läpi monia auton toimintoja, mutta järjestelmällistä esittelyä ei tarvittu, sillä olimme mieheni kanssa ehtineet tutustua moniin ominaisuuksiin jo koeajojen yhteydessä. Homma menikin lähinnä niin, että me kyselimme ja Jarno vastaili. Erityistä huomiota Jarno kehotti kiinnittämään rengaspaineiden valvontajärjestelmään, joka pitää muistaa nollata aina, kun renkaat vaihtaa. VW-konsernin autoissa rengaspainevaroitin on onneksi passiivinen ja mittaa paineen renkaan pyörähdyksestä, eikä se vaadi erillistä anturia jokaiseen renkaaseen.
Kun auton toiminnot oli käyty läpi, siirryimme Jarnon toimistoon hoitamaan paperityöt. Leonin maksaminen kävi kätevästi verkkopankin kautta. Kirjauduimme mieheni kanssa vuorollamme Jarnon koneella verkkopankkiin ja maksoimme samalle viitenumerolle omat osuutemme auton 16 000 euron välirahasta.
Kaupanteon yhteydessä teimme Leoniin myös huolenpitosopimuksen. Arvoin pitkään, otanko sen 10 000 vai 15 000 km vuosittaisen ajosuoritteen mukaan, mutta lopulta päädyin isompaan, koska Ecorun-kisaviikonlopuilta mittariin saattaa kertyä helposti lähemmäs 1000 km. Neljä vuotta voimassa oleva huolenpitosopimus maksaa 46 euroa kuussa ja sen piikkiin menevät kaikki huolto-ohjelman mukaiset huollot, takuun ulkopuoliset korjaukset ja mm. pyyhkijänsulkien vaihdot.
Leonin kauppaan kuuluvat kangasmatot ja ensiapulaukku löytyivät autosta, mutta viimasuojat ja takki on haettava Autotarvikkeen Aholaidan toimipisteen varaosamyymälästä, koska niitä ei ollut Sorastajantiellä. Ihastelin muuten ääneen liikkeessä työharjoittelussa olleiden poikien Volkswagen Motorsport -takkeja, minkä seurauksena Jarno kysyin että haluaisinko sellaisen? No ehdottomasti! Oon Volkkari-fani vaikka kuinka ostinkin Seatin (= Espanjan Volkkari!), ja niinpä Seat-takki saa vaihtua VW-takkiin. Täytyy vain toivoa, että löytyy sopivan pieniä kokoja. :)
Ennen kuin päästimme vihreän monsterin vapauteen, pyysin Jarnoa vielä ottamaan muutaman valokuvan meidän onnellisesta perheestämme. Siinä sivussa myös vertailimme Leonin väriä hallin muiden autojen väriin. Eipä ollut toista samanlaista! Jarno kertoi, että hänen myymistään noin kuudestakymmenestä hatchback-Leonista vain neljä on ollut vihreitä. Totta puhuen odotin, että niitä olisi ollut vieläkin vähemmän, sillä nyt Leoneista on vihreitä liki 7%! Yksi aiemmin myyty pyörii myös Jyväskylässä, joten jos bongaat täällä vihreän Leonin, on 50% todennäköisyys, että se olen minä.
Lopulta oli aika avata hallin ovi ja suunnata baanalle! Illan ajot tosin jäivät kotiin ajoon ja salilla käymiseen, sillä keli oli sanalla sanoen surkea. Leonin luovutuspäivä oli meille vähän (aika paljonkin) kuin joulu huhtikuussa. Oltiin oltu tosi kilttejä, kun tuli noin iso ja kova paketti! Ja kun aina toivotaan, että joulu olisi valkoinen, niin nyt saatiin sekin: oli huhtikuun toiseksi viimeinen päivä ja niin vaan illalla salilta lähtiessä Leon oli peittynyt lumeen. Että niin siinä kävi, että vihreä Leon tuli ennen kuin vihreät lehdet puihin.
Kaikkiaan Leonin tilaamisesta sen saamiseen meni aikaa kaksi ja puoli kuukautta, mikä ei mielestäni ole ollenkaan paha. Alunperin valmistusviikoksi sanottiin 15, mutta auto valmistuikin pari viikkoa etuajassa jo viikolla 13. Autokuumekaan ei ehtinyt kasvaa liian isoksi, kun toimitus oli näin ripeä. Ainoa hidastus oli ylimääräinen viikko SE-Mäkisen huomassa (normaalisti siellä menee viikko, mutta nyt kaksi). Silloin auto alkoi jo hieman poltella...
POLOinen on liikenne- ja autoblogi, jonka perustin kesällä 2008. Aiemmin autot eivät kiinnostaneet yhtään, mutta hankittuani auton olosuhteiden pakosta innostuinkin autoilusta oikein kunnolla. Liikenne on minulle peliä, jossa pyrin menestymään aina vain paremmin!
Kirjoittelen blogiin kaikenlaisista autoiluun liittyvistä asioista moottoripyöräilyä unohtamatta. Erityisesti sydäntäni lähellä ovat Volkswagen, liikenneturvallisuus ja taloudellinen ajaminen.
Ota yhteyttä: poloinenblogi(a)gmail.com
