Me tykkäämme sinusta!
Tykkäätkö sinä jo meistä?
Me tykkäämme sinusta!
Tykkäätkö sinä jo meistä?
torstai 28.04.2016 Avainsanat: Jenni , Yleinen
Oletko koskaan kuullut harrastuksesta nimeltä rekisterikilpien bongaus? Siinä on ideana löytää autojen rekisterikilpien numeroita järjestyksessä pienimmästä suurimpaan.
Itse olen harrastanut rekisterikilpien bongausta vuodesta 2009 ja vielä riittää kerättävää. Koska lyhyitä kilpiä (numerot 1-99) näkyy niin vähän, päätin kerätä niitä myös suurimmasta pienimpään. Reilussa seitsemässä vuodessa olen saanut bongattua numerot 1-101 ja takaperin 999-342.
Rekisterikilpitarkkailun sääntöjä pidetään yleisesti ottaen seuraavina:
- Rekisterinumeron kirjainosalla ei ole väliä, vain numerot merkitsevät.
- Rekisterinumero pitää nähdä omin silmin. Videolla tai valokuvassa näkyvä kilpi ei ole bongaus, vaikka sen olisi kuvannut itse. Kiikareita tms. apuvälinettä saa kuitenkin käyttää.
- Rekisterinumerot on bongattava numerojärjestyksessä. Eli jos löysit nyt etsimäsi numeron 74, seuraavaksi etsit numeroa 75.
- Rekisterinumeroita ei voi bongata varastoon. Eli vaikka olisit 50 m aiemmin ohittanut numeron 234 ja löysit nyt hakemasi 233, on 234 bongattava uudelleen. Eikä riitä, että näkee kaukaa auton jossa tietää olevan sopivan numeron, vaan numero on nähtävä bongaushetkellä omin silmin.
- Kilpibongaukseen hyväksytään vain suomalaiset (ml. Ahvenanmaa) autojen valko- ja mustapohjaiset rekisterikilvet, joissa on 1-3 kirjainta ja numeroa. Mopojen, moottoripyörien, perävaunujen, työkoneiden (keltapohjaiset), puolustusvoimien ajoneuvojen ja diplomaattiajoneuvojen kilpiä ei hyväksytä.
- Kaverille on reilua kertoa jos tietää hänen etsimänsä numeron jossain tai jos kaveri ei huomaa kilpeä itse.
Lähde: Turun Seudun Rekisterikilpinumerotarkkailijoiden Klubi
Koska sekä minä että mieheni harrastamme rekkaribongausta, on touhussa mukana myös pieni kilpailuaspekti. Alussa bongasimme todella kilpaa kun keräsimme hyvin lähekkäin olevia numeroita, mutta vähitelle mieheni kasvatti pitkän kaulan isoissa numeroissa, koska ehti nähdä autoja töihin kävellessään paljon enemmän kuin minä joka pyöräilin. Pahimmillaan eroa oli yli 50 numeroa, mutta nyt olen taas saavuttanut ja eroa on 23 numeroa. Vastineeksi minä puolestani onnistuin jotenkin keräämään lyhyitä nopeammin ja sainkin numeron 99 viime kesänä, kun taas mieheni etsi numeroa 82 viime vapusta saakka kunnes bongasi sen pari päivää sitten. Tämä on niin tuuripeliä!
Pitkät numerot (100-999) löytyvät huomattavasti nopeammalla tahdilla, mutta joitain pitkiä numeroita olen etsinyt jopa toista kuukautta. Erityisesti muistan tilanteen, jossa työkaverini autossa oli pian tarvitsemani numero, mutta kun sen vuoro tuli, työkaveri oli juuri ehtinyt jäämään kuukaudeksi isyyslomalle ja jouduin etsimään ko. numeroa melkein työkaverin loman loppuun saakka kunnes bongasin sen jostain muusta autosta. Nopeimmillaan kilpiä on puolestaan löytynyt jopa neljä saman päivän aikana ja viikossa liki kymmenen. Kilvissä tuntuu myös olevan helppoja ja vaikeita "sarjoja". Eli esimerkiksi 38x (eli 380-389) oli aika helppo sarja, kun taas 40x (muistankohan oikein?) oli varsin hidas kerättävä. Itse tiedän jo ennakkoon sarjojen hitauden ja nopeuden, kun mieheni kerää ne ensin ja mä tulen samaan sarjaan muutaman kuukauden jäljessä.
Autolla ajaessa rekkareita ei pysty tarkkailemaan niin aktiivisesti kuin pyöräillessä tai jalan. Monesti onkin käynyt niin, että kyydissä istunut mieheni on bongannut etsimäni numeron mutten ole itse enää ehtinyt havaita sitä, koska olen keskittynyt liikenteeseen. Noh, parempi näin. Välillä on myös näitä tapauksia, että näki ehkä oikean numeron, mutta koska siitä ei voinut olla 100 % varma, sitä ei hyväksytä.
American Car Club Jyväskylä järjestää joka vuosi vapunpäivänä klo 15 perinteinen vappucruisingin, johon osallistuu satoja jenkki- ja harrasteautoja. Niissä on paljon lyhyitä kilpiä ja sen takia vappucruising onkin rekisterikilpibongaajalle vuoden kohokohta. Siinä missä lyhyitä kilpiä on kertynyt hyvänä vuonna keskimäärin yksi per kuukausi, löytyi jonain vuonna vappucruisingista peräti kahdeksan numeroa! Itsellä lyhyet numerot on tosiaan kaikki kerättynä, mutta miehelläni on vielä matkaa sataseen.
Olemme tarkkailleet kulkuetta aina Kilpisenkadun kävelysillan päädystä, josta näkee hyvin Kilpisenkatua alas ajavat autot. Tänä vuonna meinasimme kuitenkin mennä bongailemaan kilpiä cruisingin lähtöpaikkaan Seppälän vanhan Prisman parkkikselle, koska siellä voi kävellä katsomaan aiemmin löydettyä numeroa uudelleen. Samalla tavalla olemme joskus messujen aikaan "raidanneet" Lutakon parkkihalleja.
Löytyykö teistä lukijoista muuten rekkaribongaajia? Oletteko kenties joskus joutuneet selittämään kaverillenne spontaania hihkaisua, kun joku auto on tullut vastaan ja siinä on ollut kaipaamanne numero? Mulla on käynyt muutaman kerran näin:
- Kolmesataakuusikymmentä!
- ???
- Siis mä kerään rekisterikilpiä ja ohi meni just tarvitsemani numero...
Ja ei muuta kuin seuraavaa numeroa kiikariin!
maanantai 18.04.2016 Avainsanat: Liikennesäännöt
Meillä oli työkaverini kanssa taannoin erimielisyyttä siitä, onko U-käännös sallittu, jos vasemmalle kääntyminen on kielletty. Mielestäni ei ollut, kaverin mielestä oli. Asia oli selvitettävä!
Minulle on jäänyt mieleen jo lukioajoilta tilanne, jossa oltiin tultu porukalla autolla kaupunkiin opintomessuille. Olimme ajaneet oikean paikan ohi ja jossain risteyksessä kuskina toiminut luokkakaveri teki uukkarin kommentoiden, että "uukkari on sallittu, jossei se oo kielletty". Tarkoittaako se sitä, että U-käännös on kiellettävä aina omalla liikennemerkillään (334), kuten työkaverini väitti? Ei tarkoita.
Tieliikenneasetus sanoo vasemmalle kääntyminen kielletty -merkistä (332) yksiselitteisesti, että "Merkillä kielletään vasemmalle kääntyminen ja U-käännös risteyksessä tai liittymässä, jollei lisäkilvellä ole osoitettu muuta vaikutusaluetta." Tämä on mielestäni hyvin loogista, koska sisältäähän uukkari aina vasemmalle kääntymisen.
Ajokaistat erottavaa sulkuviivaa ei saa ylittää, joten sen kohdalla ei voi myöskään tehdä uukkaria. (Katkeamaton keltainen tai valkoinen viiva ajoradan pinnassa.)
Moottoritiellä ja moottoriliikennetiellä ei saa kääntää autoa eikä siten missään nimessä myöskään tehdä uukkaria edes eri suuntaan vievät ajoradat yhdistävillä poikittaisteillä. Useasti poikittaistiet on varmuuden vuoksi vielä merkitty vasemmalle kääntyminen kielletty -merkillä.
Tunnelissa, joka on osoitettu liikennemerkillä (565), ei saa tehdä uukkaria.
Pakollista ajosuuntaa osoittavat määräysmerkit kertovat minne saa ajaa, joten ne myös estävät U-käännöksen. (Pyöreä merkki, jossa valkoinen nuoli sinisellä pohjalla 411-415.) Mutta saako U-käännöksen tehdä, jos pakollinen kääntyminen onkin vasemmalle? Tämä aiheutti minulle hieman päänvaivaa ja käännyinkin asiassa Facebookin Liikenneopetus-ryhmän ammattilaisten puoleen. Pari eriävää mielipidettä oli, mutta ehdoton enemmistö painotti, että ainoastaan nuolen suuntaan saa ajaa. Eli pakollinen kääntyminen vasemmalle eisalli U-käännöstä.
Yhteenvetona voitaneen todeta, että U-käännös on sallittu aina, kun sitä ei ole erikseen kielletty. Kielto voi olla omalla liikennemerkillään tai jokin muu liikennemerkki sisältää kiellon. Suurin osa kielletyistä tilanteista on ihan maalaisjärjellä pääteltäviä.
Harkitessa U-käännöstä on syytä aina huomioida, että sen tekee turvallisessa paikassa, jossa on riittävästi näkyvyyttä molempiin suuntiin. Navigaattorit saattavat käskeä tekemään U-käännöksen missä tahansa riippumatta siitä, onko se sallittua tai turvallista. Kaarteet ja mäet ovat pahoja paikkoja ja esimerkiksi maantiellä on tapahtunut useampia onnettomuuksia, kun uukkarin tekijä on ajanut vastaan tulijan eteen. Mielestäni maantiellä onkin parempi käydä kääntämässä auto jollain sivutiellä ja sen risteyksestä sitten kääntyä päätielle takaisin tulosuuntaan. Kaupungissa puolestaan on usein helpompaa ajaa korttelin ympäri kuin tehdä uukkari jossain vilkkaassa risteyksessä.
maanantai 11.04.2016 Avainsanat: Huolto , Leonidas , Seat , Seat Leon
Mahtaakohan olla kovin montaa uutta autoa, josta ei löytyisi jotain pientä vikaa luovutuksen jälkeen? Minulla ei ole tietoa asiasta, mutta jostain syystä olen saanut mielikuvan, että kyllä aika monesta jotain pientä fiksattavaa löytyy. Niinpä en ollut mitenkään yllättynyt, kun Leonistakin löytyi muutama takuukorjattava juttu.
Löysin suurimman osan vioista jo parin ensimmäisen kuukauden aikana. En kuitenkaan pitänyt kiirettä sen viemisessä Jyväskylän Autotarvikkeelle, sillä halusin löytää ensin kaikki viat, ettei tarvitsisi rampata huollossa useampaan kertaan.
Korjaaminen venähti lopulta tosi pitkän ajan päähän, sillä minun ja huoltoneuvojan ristiin menneiden lomien takia sain vietyä Leonin huoltoon vasta lokakuun alussa. Blogaus vasta venähtikin, sillä se jäi syksyllä kaikkien muiden juttujen jalkoihin ja jäi sen jälkeen pyörimään luonnoksiin. Mutta nyt lopulta se on tässä. :)
Leonin ensimmäinen valmistusvirhe löytyi ennen kuin se oli ehtinyt olla meillä viikkoakaan. Olin vienyt auton aamulla Glosspointille pintakäsittelyyn ja ruokatunnilla Leo soitti minulle. Keskustelu meni suunnilleen näin:
- Leo tässä terve. Istutko?
- Ei kai sulla ole mitään ikävää kerrottavaa?
- No ei mun oo pakko kertoa.
- Kerro nyt kumminkin...?
- Leonin konepellissä on kaksi pattia. Ovat tulleet siihen jo tehtaalla.
- Graaah! ;___;
Kun hain autoa Glosspointilta, varauduin kauheisiin kuhmuihin, mutta onneksi ne eivät olleet niin isot kuin pelkäsin. Normaalissa valossa niitä ei edes huomaa, mutta ne löytyvät helposti konepellin heijastuksia katsomalla jos tietää mistä etsii. Jäljet ovat konepellin etuosassa noin 20 cm päässä keskipokkauksesta sen molemmin puolin. Ilmeisesti jäljet ovat tulleet jo hyvin varhaisessa vaiheessa, sillä ne ovat vain kaksinkertaisen konepeiton päällikerroksessa, mutta sen alapuolella näy mitään. Myöskin maalipinta on "sarvien" kohdalta täysin ehjä. Liekö jokin kokoonpanorobotti aiheuttanut ne. Enivei ei tällaisia kuuluisi konepellissä olla.
Kävin huoltoneuvojan pyynnöstä tsekkaamassa muiden Autotarvikkeella myynnissä olevien Leonien konepellit läpi varmistaaksemme, ettei tämä ole ominaisuus. (Seatit myydään eri toimipisteessä kuin missä huolto, joten huoltoneuvoja ei voinut verrata niitä saman tien.) Kävin kaikki myynnissä olevat Leonit läpi automyyjän kanssa eikä yhdessäkään ollut jälkiä konepellissä, joten kyseessä on valmistusvika. Mitään jäljille ei kuitenkaan voi tai ainakaan kannata tehdä. Tärkeintä minulle asiassa olikin, että siitä meni tieto tehtaalle.
Leoniin voi liittää muistitikun hanskalokerossa sijaitsevaan Media-In-pistokkeeseen, jollainen oli Polossakin. Kuuntelin kesällä lähinnä radiota, mutta satunnaisesti auto oli sitä mieltä, että on muistitikun vuoro ja alkoi soittaa musiikkia siitä. Aloin seurata asiaa ja huomasin, että auton tärähtäminen esimerkiksi hidastetöyssyssä vaihtoi äänilähteen. Parhaimmillaan musiikki lähti soimaan, kun otin jonkun tavaran pois hanskalokerosta ja muistitikku vähän heilahti! Kyseessä oli selkeästi jonkinlainen kosketusvika.
Mieheni mielestä muistitikun irrottaminen autosta oli riittävä ratkaisu, mutta minusta pistoke vaati fiksausta, sillä pitäähän muistitikku pystyä olemaan pistokkeessa vaikka sitä ei kuuntelisikaan. Ennen korjaamolle vientiä laitoin muistitikun takaisin kiinni autoon, mutta vaikka kuinka nitkuttelin tikkua ja Media-Inin johtoa, äänilähde ei vaihtunut. Ehkäpä liitin tai tikku ei ollut kesällä kunnolla kiinni, vaikka mielestäni ne yhtä tarkkaan silloin testasin. Noh, pääasia että toimii nyt kunnolla.
Jos autossa on varusteena handsfree, niin sitä mielellään myös käyttäisi. Leonin handsfreen äänenlaatu on kuitenkin niin huono, että sillä voi soittaa vain pakolliset puhelut. Minä kuulen kyllä hyvin vastapuolen jutut, mutta oma ääneni hukkuu taustameluun, jos nopeutta on 80 km/h tai yli. Mieheni on valittanut tästä lukuisia kertoja eikä äitinikään halua puhua kanssani kuin pakolliset asiat, jos soitan hänelle autosta. Sitten vastapuoli saa selvää jos korotan ääntäni, mutta ei siinä ole mitään järkeä että handsfreehin pitäisi huutaa. Jos mieheni puolestaan soittaa autosta minulle, saan hänen äänestään selvää, mutta taustamelu on kyllä silloinkin tosi kova.
Testasin handsfreetä eri puhelimilla ja myös toisella Leonilla, mutta aina sama vika - vika onkin siis ominaisuus. Handsfreen mikrofoni sijaitsee auton katossa valokatkaisimien takana oikealla puolella. (Sama sijoittelu on muuten kaikissa VW-konsernin autoissa.) Se on kuulemma joskus huonosti paikallaan, mikä voisi aiheuttaa huonon kuuluvuuden, mutta huoltomies avasi kotelon ja totesi sen olevan ihan oikein paikallaan. Todennäköisesti ääneni kuuluukin niin huonosti lähinnä siksi, että istun autossa hyvin edessä, jolloin mikrofoni jää enemmänkin pääni yläpuolelle.
Voi vain miettiä, miksi mikrofonia ei ole voitu sijoittaa A-pilariin, mihin se jälkiasenteisena aina laitetaankin. Nyt autossa on puhuttuva puhelimeen hyvin kuuluvalla äänellä ja vastapuoli joutuu silti kestämään voimakasta taustamelua. Kerrassaan heikko esitys! :/
Kummallisin vika Leonissa on hienon hiekan tunkeutuminen autoon sisään takaovien alta. Huomasin hiekan kertymisen ekaa kertaa kesäkuisen Ecorun-harjoittelun jälkeen ja aloin sen jälkeen seurata asiaa. Jos autolla ajaa pöllyävällä hiekkatiellä, sen jälkeen pääsee pyyhkimään hiekkapölyä vasemman takaoven penkin vierestä ja turvavyön tyvestä.
Huollossa oven sovitusta ja tiivisteitä tutkittiin tarkasti ja poistettiin jopa penkki ja ovipahvit, mutta mikään ei selittänyt, miksi hiekkaa tulee sisään. Sen sijaan olivat huomanneet, että hiekkaa tulee sisään oikeanpuoleisenkin takaoven alta, vähän vähemmän vain.
Muistaakseni huoltoneuvoja kertoi, että jollain asiakkaalla oli ollut samanlainen vika autossa ja sitä oli korjattu lisäämällä tiivistettä. Tämän seurauksena ovi ei kuitenkaan enää aukea niin kevyesti, sillä auton sisään tulee tavallaan tyhjiö. Eli tämäkään ei ole oikein toivottu tilanne. Toistaiseksi Leonin ongelmaa tyydytään vain seuraamaan. Talvella pelkona oli pöllyävän lumen tunkeutuminen sisään autoon, mutta onneksi se sentään pysyi poissa.
Leonin raivostuttavin vika on/oli ovet, jotka resonoivat karkealla asfaltilla ajaessa. Alussa resonointeja oli vähän, mutta parin ecorunin jälkeen resonointi muuttui yhä yleisemmäksi. Pahimmillaan samaan aikaan melusivat vasen ja oikea etuovi sekä oikea takaovi. Pari kertaa kuoroon liittyivät lisäksi kojelaudan oikea etunurkka ja oikea A-pilari. Suoraan sanottuna meinasi välillä järki lähteä, jos autossa ei soittanut musiikkia.
Foorumikeskustelujen perusteella Leonin etuovien LED-valonauhat ovat hyvin yleinen resonoinnin lähde, jonka saa fiksattua kiilaamalla nauhan väliin pahvia tai jotain. Yhdellä reissulla tungimme nauhojen väliin yksi kerrallaan Hesen alekuponkeja, mutta edes tarjoushampurilaiset eivät saaneet autoa hiljenemään. Sen sijaan ääni hiljeni heti, kun oven verhoilua painoi kevyesti kyynerpäällä.
Huoltoneuvoja kertoi, että ovien resonoinnit ovat Leoneissa varsin yleisiä ja niihin olikin tehtaan puolesta useita korjaustiedotteita. Huollossa kaikki ovipahvit avattiin ja ovien sisään laitettiin tehtaan osoittamaa huopanauhaa ääntä vaimentamaan. Valitettavasti tämä ei poistanut ongelmaa kokonaan, vaan ääni vain muuttui toisen sävyiseksi. Maallikon kuulostaa siltä, kuin ovien sisällä olisi johtoja, jotka pääsevät liikkumaan ovien sisällä vapaasti ja kaipaisivat kiinni teippaamista.
Koska talvi oli tulossa ja ilmat kylmenneet, totesimme huoltoneuvojan kanssa, että jatketaan resonointien selvittämistä vasta keväällä. Talvisin autot natisevat muutenkin siinä määrin, että on turha yrittää korjata natinoita ennen kelien lämpenemistä.
Talvella ovien resonointi oli kyllä välillä todella raivostuttavaa. Ja kun jossain vaiheessa ovet olivat hiljaa, katto alkoi vuorostaan natista. Ymmärsin huoltoneuvojan puheista että siinä olisi kyse jäätyneestä kondensiovedestä kattoverhouksen välissä, tosin en ymmärrä mistä sitä sinne on päässyt ja miksei edellisessä autossa ollut mitään vastaavaa.
Lokakuussa Leon oli pakko viedä huoltoon, sillä eräänä päivänä sen takaluukku lakkasi aukeamasta. Kahvaa kääntäessä kuuluu normaalisti pieni mikrokytkimen ääni kun lukitus aukeaa, mutta nyt reaktio oli sama kuin jos lukitun auton takaluukkua yrittäisi avata. Eli auto ei reagoinut mitenkään, vaikka keskuslukitus oli auki.
Tämä oli ihan selkeä vika, joka korjaantui vaihtamalla takaluukun kahvan mikrokytkin uuteen. Case closed.
Nyt kun alkaa olla kevät ja pian ehkä lämminkin, voisin pikkuhiljaa varata huollon, jossa jatketaan ovien resonointien selvitystä. Kuten mieheni sanoi, "tässä on nyt vuosi aikaa saada auto hiljaiseksi" eli vuosi vielä takuuaikaa jäljellä. Ajattelimme, että kun kuitenkin joutuvat taas purkamaan ovet, että siinä yhteydessä ovien sisään voisi lisätä äänieristeitä ovien sisään sopuhintaan meidän piikkiin. Ilmeisesti se ei kuitenkaan käy, vaan takuukorjaukset on tehtävä erikseen kun ne ovat tehtaan korvaamia. Huoltoneuvoja kuitenkin ehdotti, että voisimme keskustella automyyjän kanssa jonkinlaisesta vastaantulosta. Katsotaan mihin päädytään. Itse ei viitsitä verhoiluja käydä kuitenkaan irrottelemaan.
Meinasin vaihdattaa toukokuussa myös Leonin moottoriöljyn; kenties tuon saman huollon yhteydessä. Tehtaan huolto-ohjelman mukaan öljynvaihto tehdään kahden vuoden / 30 tkm välein, mutta otin jo Polon kanssa linjan, että vaihdetaan öljyt kerran vuoteen. Tämä oli silloisen huoltoneuvojankin henkilökohtainen suositus, kun autolla ajetaan paljon lyhyttä matkaa vaihtelevissa lämpötiloissa. Keski-Euroopan kelit eivät ole autolle niin raskaat, joten siellä kahden vuoden väli varmaan toimiikin, mutta suurien lämpötilanvaihtelujen Suomi on autolla hieman rankempi.
Seatilla on muuten juuri nyt kampanja, että koko mallistoon saa 5 vuoden / 100 tkm takuun, kun tilaa auton 30.6.2016 mennessä. Olisi muuten kelvannut meillekin! Omassa Leonissa on perinteinen saksalaisten autojen kahden vuoden takuu. Jos takuuaika olisi viisi vuotta, autoon ei varmaan olisi tullut otettua huolenpitosopimusta, vaan maksaisin huollot ennemmin käytön mukaan. Nyt huolenpitosopimus on ennen kaikkea turvaamassa, että vaikka autosta räjähtäisi moottori kahden vuoden jälkeen, niin meille ei tulisi siitä ylimääräisiä korjauskustannuksia, vaan maksan vain huolenpitosopimuksesta 46 e/kk.
POLOinen on liikenne- ja autoblogi, jonka perustin kesällä 2008. Aiemmin autot eivät kiinnostaneet yhtään, mutta hankittuani auton olosuhteiden pakosta innostuinkin autoilusta oikein kunnolla. Liikenne on minulle peliä, jossa pyrin menestymään aina vain paremmin!
Kirjoittelen blogiin kaikenlaisista autoiluun liittyvistä asioista moottoripyöräilyä unohtamatta. Erityisesti sydäntäni lähellä ovat Volkswagen, liikenneturvallisuus ja taloudellinen ajaminen.
Ota yhteyttä: poloinenblogi(a)gmail.com
