Me tykkäämme sinusta!
Tykkäätkö sinä jo meistä?
Me tykkäämme sinusta!
Tykkäätkö sinä jo meistä?
sunnuntai 26.03.2017 Avainsanat: Jenni , Leonidas , Ongelmatilanteet , Puhtaanapito , Renkaat , Seat , Seat Leon , Volkswagen
Olen ollut tässä kohta neljä viikkoa flunssassa, minkä seurauksena olen ajanut töihin viimeisen kuukauden pelkästään autolla. Se onkin vastapainoa sille, että tammi-helmikuussa Leonidaksen mittariin tuli vain 700 km, kun pyöräilin pääosin eikä ollut mitään reissua minnekään.
Autoilun etu on myös se, että ei ole tarvinnut hermoilla keväisessä loskassa pyöräilystä. Kun tämä tauti jossain vaiheessa hellittää, voinkin vaihtaa suorilta kesäpyörään. Tosin että ensin siihen pitää vaihtaa taakse sisäkumi, kun edellisen presta-venttiili otti ja hajosi syksyllä. Tuntuvat olevan jotenkin heikkoja, sillä tämä on 4 vuoden aikana jo toinen, joka hajosi.
Hmm, otsikoin tämän jutun autoilukuulumisiksi, joten siirrytäänpä niihin...
Sain flunssan kylkiäiseksi viikko sitten yskän, josta ei meinaa tulla loppua lainkaan. Perjantaiaamuna heräsin kuudelta loputtomaan yskään ja kun en kerran saanut enää nukuttua, päätin hyödyntää ylimääräisen tunnin käyttämlä auton pikapesussa ennen töihin menoa.
Nyt on kyllä käsillä taas se aika keväästä, kun auto ei pysy puhtaana hetkeäkään eli periaatteessa ei ole mitään järkeä pestä sitä. Leonidas on kuitenkin ollut kiveniskemäillasta saakka niin likainen, että hyvä että on edes ovenkahvaan viitsinyt koskea… Oli siis syytä pestä se likaantumisen uhallakin.
Pesupaikaksi valitsin Palokan ABC:n, jossa harjaton pikapesu maksaa 13,90. Kuten toivoinkin, ei ollut yhtään jonoa kello seitsemän aamulla! Vaihtoehtona olisi ollut 14,20 e hintainen harjaton pesu City Car Washissa Palokanorren toiselle puolella, mutta työkaverini oli sitä mieltä, että ABC:n kone pesee paremmin. Hyvinhän kumpikaan ei pese, mutta pääsee edes suurimmista ravoista eroon. Käsinpesuun auton voi viedä sitten, kun se pysyy edes viikon puhtaana.
... niin, nythän auto ei sitten pysynyt puhtaana edes puolta tuntia. Vaikka keli oli pari astetta pakkasella ja tiet ihan kuivia, auto oli silti töihin päästessä rapapilkkuinen. Mitä ihmettä? Oliko jossain silti lätäköitä joista olin kaahannut yli?
Työkaverini keksi, että Leonin rapakuorrutus on muuten katupölyä. Moottoritiellä oli paikoin oikein pölypilviä, ja pölyhän sitten tarttui auton kosteaan pintaan kuin täit tervaan. Ei tullut mieleenkään tällainen vaihtoehto! En tosin ollut ainut tämän ongelman kanssa, sillä postattuani alla olevan kuvan Instagramiin useampikin kommentoi kokeneensa saman kohtalon.
Pesun jälkeen suuntasin töihin moottoritietä pitkin. Vajaan kilsan ajettuani jostain renkaasta alkoi kuulua “psiiiiiiif”, joka kuulosti samalta kuin se, kun pyörän rengas tyhjenee. Ulp! Mietin kyllä, että rengaspainevaroittimen pitäisi huomauttaa, mutta mitä jos se vaikka on rikki? En viitsi ottaa riskiä että ajan tyhjentyneellä renkaalla, joten kun ääni ei lakannut, päätin pysähtyä tien sivuun tarkistamaan renkaiden kunnon.
Perässäni ei onneksi ajanut ketään, joten moottoritien varteen oli helppo pysähtyä. Sitten hätävilkut päälle ja rullaus niin kauas tien pientareelle kuin mahdollista. Hetken mietin, että mitäs nyt. Jos joutuisin tilaamaan paikalle hinausauton, se kävisi kuitenkin helposti, sillä olen Autoliiton Plus-jäsen, jolle hinauspalvelut ovat ilmaiset.
Moottoritien reunaan pysäköidystä autosta poistuminen vilkkaasti ohikiitävän työmatkaliikenteen aikaan olikin oma temppunsa. Vaikka auton etäisyys ajoradan reunasta oli metrin luokkaa, en silti uskaltanut raottaa auton ovea ennen kuin autojonossa oli hieman pidempi rako. Sitten vain renkaita potkimaan. Iloiseksi yllätyksekseni niissä ei ollutkaan mitään vikaa, joten ääni johtui jostain muusta.
Moottoritielle palaaminen tien reunasta oli paljon hankalampaa kuin pysähtyminen, sillä työmatkaliikenne oli kiihtynyt. Vilkkua vasemmalle en viitsinyt kytkeä ennen kuin autojono katkeaisi, ettei kukaan ala turhaan väistää. Lopulta rako tuli, vilkku päälle ja talla pohjassa kiihdytin muun liikenteen sekaan. Renkaan pihinä muuttui kiihdytyksessä vinkunaksi, joka katkesi nopeasti. Kyseessä olikin siis vain jarrulevyjen väliin juuttunut kivi.
Töissä kerroin aamuisesta seikkailustani ja sain kuulla, että jos rengas tyhjenee ajossa, äänestä ei voi erehtyä - se verran kova se kuulemma on. Noh, tiedänpähän jatkossa. Minulla ei ole koskaan puhjennut rengas, joten en voinut tietää millainen ääni siitä tulee. Parempi katsoa kuin katua!
Lauantaina mulla ei ollut semiflunssaisena mitään tekemistä, joten päätin aikani kuluksi lähteä kokeilemaan uutta faceliftattua Golfia. Epäilin kyllä, että vasta viime viikolla ensiesitelty auto olisi varattu, mutta niitä olikin Jyväskylän Autotarvikkeen pihassa suorastaan kaksin kappalein. Astuessani sisään vastassa oli puolestaan heti kaksi myyjää, joten koeajo järjestyi välittömästi.
Koska olin nukkunut aamupäivän univelkoja pois, oli koeajolle aikaa vain kolmisen varttia. Siinä ehtisi kuitenkin juuri sopivasti ajaa taloudellisen ajon lenkkini! Lenkki oli kuitenkin myös hyvä testi autolle noin yleensä, koska se sisältää kaupunkia ja maantietä paljon eri nopeuksilla.
Kukaan ei varmaan ylläty, kun sanon, että Golf oli hyvä auto ajaa?! Mihinkä sitä hyvää muuttamaan, paitsi entistä parempaan. Fiilispohjalta sanoisin ainakin sisämelun vähentyneen, sillä nastarenkaista huolimatta auto tuntui todella hiljaiselta. Epäilisin sen olevan kesärenkailla jopa hiljaisempi kuin Leon, johon on kuitenkin tehty äänieristys.
Koeajon keskikulutus 4,8 l/100 km, mikä on ihan ok. Kesärenkailla ja automaattivaihteistolla tulos olisi todennäköisesti ollut pari desiä parempi. Ajoin vertailun vuoksi koeajon jälkeen saman lenkin Leonilla ja sillä tulos oli 4,7 l/100 km. Optimiolosuhteissa silläkin olisi varmaan päässyt desin tai pari vähemmällä.
Uudessa Golfissa on paljon uutta ns. tietotekniikkapuolella, kun multimedianäyttö on pistetty uusiksi ja mittaristosta on tullut samalla tavalla digitaalinen kuin alkuvuodesta koeajamassani Audissa. Nyt kaikki hienoudet oli tajuttu ottaa mukaan koeajoautoon toisin kuin 7. korin Golfia testatessani, jolloin auto oli lähes karvalakkimalli.
Kaikkea tätä olisi kiinnostavaa päästä testaamaan vähän pidemmin, joten sovinkin jo alustavasti viikonlopun mittaisen koeajon lähitulevaisuuteen. Nyt pitäisi enää päättää, otanko koeajoon manuaalivaihteisen hatchbackin vai automaatti-farkun. Farkut ovat laivoja ja manuaalivaihteet oldskool. Voikin olla, että valitsen hatchbackin ihan vain siksi, että se on makean keltainen, kun taas farkku oli tylsän harmaa. Onko tämä aika kliseistä, että nainen valitsee auton värin perusteella? :D Mutta kyllähän värikäs auto näyttää aina paremmalta valokuvissa!
torstai 23.03.2017 Avainsanat: Kolhut , Leonidas
Vuosi 2017 ei ole ollut suosiollinen Leonille. Vain pari viikkoa C-pilarin naarmun fiksauksen jälkeen pääsin korjauttamaan kiveniskemää tuulilasissa.
Kiveniskuja tulee autoihin kaikista eniten keväällä. Monet syyttävät irtoilevia nastoja, mutta suurin osa lentävistä asioista on kyllä ihan kiviä. Tiet ovat rapautuneet talven jäljiltä kuoppaisiksi, joten tuulilaseja rikkovaa materiaalia riittää.
Olin ajelemassa myöhään illalla kotiin, kun Bilteman risteystä lähestyessä vastaan ajoi rekka ja kuului kamala paukaus. Tavallisesti lentävät kivet lähinnä napsahtelevat ikkunaan, mutta tämä paukahtava kivi oli ihan eri luokkaa. Kuten myös sen aikaansaannos: 9-jalkaisen hämähäkin näköinen 1,5 cm leveä kiveniskemä nenäni eteen tuulilasin alareunaan!
Kotiin päästyäni kaivoin hanskalokerosta heti esiin vakuutusyhtiöstä saamani kiveniskemän suojaustarran. Särö on syytä suojata pikaisesti, ettei se lähde laajenemaan halkeamaksi. Tarran ei tarvitse olla mikään spesiaali, vaan ihan tavallinen kirkas teippikin käy. Pääasia, että vauriokohta on suojassa lialta ja kosteudelta. Kannattaa myös välttää suuria lämpötilaeroja vaurioituneella tuulilasilla, sillä ne edesauttavat halkeamien syntyä.
Kiveniskemät pystytään yleensä korjaamaan, jos jälki on kahden euron kolikkoa pienempi. Korjaaminen maksaa keskimäärin 35-65 e, mutta jos autossa on lasivakuutus, korjaus on yleensä maksuton eikä vaikuta bonuksiin.
Olen korjauttanut kiveniskemän viimeksi Polo Seniorista, jolloin korjaus piti hyväksyttää etukäteen sen vakuutusyhtiössä Trygissä. (Tai Nordeassa, en muista enää kumpi se oli.)
Leonidaksen vakuutukset ovat Ifissä, jonne ei tarvitse ilmoittaa lasivahingosta ollenkaan. Riittää, että ottaa yhteyttä suoraan yhteyttä Glassdrive tai Pilkington-ketjuun kuuluvaan lasiliikkeeseen. Liike tsekkaa auton vakuutusturvan ja laskuttaa korjauksen suoraan vakuutusyhtiöltä. Kätevää!
Tuulilasien korjausta Jyväskylässä tarjoavat ainakin Jyväskylän Autolasi ja Rusthalli Seppälässä Lasikalle Jyskässä ja KS Paint Center Seppälänkankaalla.
Leonin lasin korjaajaksi valitsin Jyväskylän Autolasin, koska se sijaitsee työmatkani varrella. Poikkesin siellä iltapäivällä näyttämässä kiveniskemää ja Leon pääsikin samantien hoitoon.
Kiveniskemän korjaus aloitetaan pihdistamalla se poraamalla reikää hyvin pienellä poranterällä. Kohdan päälle asetetaan korjaussilta-niminen työkalu, jonka reiän kautta kiveniskemään injektoidaan hartsia ja puristetaan se särön kaikkiin haaraumiin kierreruuvilla. Hetken kuluttua työkalu poistetaan, ja kolon päälle lisätään vielä muutama tippa hartsia. Paikka kovetetaan ultraviolettivalolla noin viiden minuutin ajan, minkä jälkeen ylimääräinen hartsi hiotaan pois. Lopuksi korjattu kohta vielä kiillotetaan ja sitten homma onkin valmis.
Leonin tuulilasin korjauksessa meni aikaa vähän vajaa puoli tuntia. Hartsin kuivumista odotellessa asentaja kirjautui Ifin portaaliin ja tarkisti rekisterinumeron perusteella Leonin vakuutuksen. Homma ei voisi tästä enää helpottua! Ilman vakuutusta korjaus olisi maksanut minulle 59 e.
Olen tosi yllättynyt, miten siististi kivenisku saatiin korjattua. Poratussa kohdassa näkyy pilkku, mutta hämähäkin jalat ovat lähestulkoon huomaamattomat. Ajaessa sen unohtaa yleensä kokonaan. :)
sunnuntai 12.03.2017 Avainsanat: Kolhut , Leonidas , Maalipinta
Se oli yksi helmikuinen aamu, kun töihin tullessa ei ollutkaan enää ihan pimeää. Ottaessani lämmitysjohtoa takapenkillä katseeni pysähtyi Leonin oikeaan C-pilariin: siihen oli ilmestynyt pitkä musta naarmu! Aargh! Lisäksi sen läheltä löytyi tarkemmalla tutkiskelulla muita hieman himmeämpi naarmuja.
Vaikutti siltä, että joku on huitaissut autoa repulla tai muulla esineellä oikein kunnolla. Mutta milloin?
Olin varma, ettei sitä ollut, kun olin viimeksi nähnyt auton valoisalla edellisenä viikonloppuna. Työkavereista kukaan ei tunnustanut osuneensa siihen ja kotipihalla naapuri pysäköi autonsa aina mahdollisimman kauas omastani, joten ei se voinut hänkään olla. Lapsi taas ei ylettäisi noin korkealle. Naarmun aiheuttaja jäi siis mysteeriksi.
Kuinkahan kallis homma naarmun korjaus sitten olisi? Pienen naarmun pystyy kiillottamaan pois, mutta pohjamaaliin ulottuvan saa korjattua vain maalaamalla.
Leonin naarmu oli väriltään musta ja tuntui selkeästi kynnellä, joten arvelin sen menneen pohjamaaliin saakka. Tämä tarkoittaisi kallista maalausta, sillä uudelleen maalattu kohta vaatii huolellisen häivytyksen suurelle alalle. Onneksi kaskovakuutuksessani on sekä ilkivaltaturva että pysäköintiturva, joten naarmun korjaamisen pitäisi maksaa minulle enintään 200 e omavastuuosuuden.
Töiden jälkeen kävin näyttämässä autoa luottofiksarillani Glosspointilla. Siellä onnekseni selvisi, että naarmu oli pelkästään lakassa ja musta väri olikin vain likaa. Niin ollen korjaukseksi riittäisi pelkkä hiominen, mihin varasinkin oitis ajan.
Hiominen eli arkikielessä myllytys tarkoittaa lakan poistamista naarmun alueelta kiillotuskoneella niin, että naarmusta tulee lähes huomaamaton. Kun naarmu on tuore, sen reunat ovat terävät ja se erottuu maalipinnasta erityisen hyvin. Kiillottaessa naarmun reunat pyöristyvät, jolloin se sulautuu ympäristöönsä paremmin. Työssä on oltava tarkkana, sillä jos lakan hioo puhki, saakin kääntyä seuraavaksi automaalaamon puoleen.
Oli jännittävää nähdä, miten hyvin naarmu on saatu häivytettyä. Olisinko tyytyväinen työn tulokseen? Korjausta sopiessa Glosspointilla nimittäin arveltiin, että naarmun saa häivytettyä niin, että naapuri ei näe sitä, mutta minä huomaan.
Todella hyvin naarmu oli häivytetty. Kyllä sen vielä näkee, kun auto on kirkkaassa valossa ja katsoo sopivasta kulmasta, mutta pilvisellä säällä sitä saa sen sijaan toden teolla etsiä.
Kiillotettuun kohtaan oli tietysti tehty CQuartz Finest -pinnoite uusiksi (koska vanha lähti pois), joten jälleen kerran auto oikein hohti.
Olen tyytyväinen 150 euroa maksaneeseen korjaukseen. Vakuutusyhtiön puoleenkaan ei tarvinnut kääntyä, kun hinta ei ollut tuota suurempi.
Sen pituinen sen naarmun tarina. Joku kommentoi minulle, että auto on ulkona säilytettävä käyttöesine, että siihen tulee naarmuja ja se on elämää. Mutta ei minulle! Mitään en kuitenkaan oikein voi tehdä toisin, että välttäisin tällaiset jatkossa, sillä jo nyt pyrin pysäköimään auton aina kauas muista. Täytyy siis vain toivoa, ettei tapaus toistu.
POLOinen on liikenne- ja autoblogi, jonka perustin kesällä 2008. Aiemmin autot eivät kiinnostaneet yhtään, mutta hankittuani auton olosuhteiden pakosta innostuinkin autoilusta oikein kunnolla. Liikenne on minulle peliä, jossa pyrin menestymään aina vain paremmin!
Kirjoittelen blogiin kaikenlaisista autoiluun liittyvistä asioista moottoripyöräilyä unohtamatta. Erityisesti sydäntäni lähellä ovat Volkswagen, liikenneturvallisuus ja taloudellinen ajaminen.
Ota yhteyttä: poloinenblogi(a)gmail.com
