POLOinen

POLOinen

Jaa sivu POLOinen
Suodatettu avainsanalla sähköauto

Sähköautojen pienin kulutus! AL-Helsinki Ecorun 27.4.2019

torstai 02.05.2019 Avainsanat: Ecorun , Hyundai , Sähköauto , Taloudellinen ajo

Wohoo! Pihistelin viime viikon taloudellisuusajokilpailussa Hyundai IONIQ electric sähköautolla niin hyvin, että auton kulutus n. 200 km kilpailumatkalla oli vain 9,4 kWh/100 km.

IONIQ näyttää rangeksi täydellä akulla yleensä noin 200 km, mutta kisakulutuksella olisi päässyt WLTP-syklin mukaan mitatun toimintamatkan 280 km. Kyllä, se on mahdollista!

Mutta voih! Vaikka IONIQin kulutus oli kisan pienin, emme päässeet juhlimaan voittoa. Saimme sakkoa ennätykselliset 15 %, mikä nosti tuloksissa kulutuksen 10,81 kWh/100 km:iin ja tiputti meidät sijalle 4. D:

Olisi ollut älyttömän hienoa voittaa ensimmäinen sähköautoecorun, erityisesti kun olen ajanut sähköautoilla tosi vähän, mutta ei niin ei. 

Niin, tämä oli tosiaan ensimmäinen EcoRun Cupin kilpailu tällä vuosituhannella, kun sähköautot olivat mukana virallisesti. Kilpailuun oli ilmoittautunut mukaan 7 sähköautoa, joista jokainen oli vieläpä eri mallia. Yhteensä osallistujia oli 14, joten sähköautot olivat kirkkaasti isoin luokka.

Oli kyllä mahtavaa kisata pitkästä aikaa luokassa, jossa on paljon osallistujia ja oikeaa kilpailun tuntua vs. viime kauden parin auton luokat!

Sponsorien tarrojen liimausta ennen kisaa.

Hyundai IONIQ electric kilpailukuosissa. Kilpailulle oli saatu mukavasti sponsoreita: ajoneuvojen seurantajärjestelmä Kiho, sähköatojen latausratkaisuja tarjoava Plugit sekä rengasvalmistaja Bridgestone.

Sähköauto tutuksi!

Ajoin siis kilpailun Hyundai IONIQ electricillä, joka on maahantuojan lehdistöauto. Valitsin sen, koska halusin testata taloudellisuusajoa sähköautolla ja olin ymmärtänyt, että IONIQ olisi tämän hetken taloudellisin sähköautomalli. Kiitokset maahantuojalle lainasta!

Kävin hakemassa IONIQin Vantaalta reilu viikko ennen kilpailua, jotta ehtisin tutustua siihen ja oppia auton tavoille. Sen 28 kWh akku aiheutti alkuun vähän stressiä pienuudellaan, mutta lopulta pärjäsin sillä ihan hyvin. Auto on todellakin taloudellinen. Oli muuten jo kolmas ajamani sähköauto tälle vuodelle!

Polttomoottoriautosta kannattaa etsiä taloudellisuusajoa varten kierroslukualueet ja vaihteet, jotka ovat taloudellisimpia eri nopeuksissa.

Sähköautossa pystyy testaamaan vain, miten nopeus vaikuttaa kulutukseen. Ajoin IONIQilla samaa 700 m jaksoa eri nopeuksilla 45-90 km/h väillä niin, että asetin vakionopeussäätimen joka kerta 5 km/h edellistä suuremmaksi. Olen polttiksilla tottunut, että kulutuskäyrä nousee sitä jyrkemmin, mitä kovempaa ajaa, mutta sähköautolla kulutuskäyrä oli lähes suora. Tästä päättelin että kilpailu pitäisi ajaa niin hitaasti kuin mahdollista.

IONIQin kulutus eri nopeuksilla. Kulutus 700 m testijakson alaspäin viettävään suuntaan  tummanpunaisella ja paluumatka samalla pätkällä kirkkaanpunaisella värillä.

Kuopion harjoituskisassa säädin Hyundai Konan moottorijarrutuksen voimakkuutta ratin vaihdevivuista, mikä teki hidastamisesta välillä vähän pomppuista.

IONIQilla päädyin pitämään moottorijarrutuksen aina maksimissa ja säätämään auton nopeutta pelkästään kaasupolkimella. Ei yhtään kaasua = voimakas jarrutus, lieveästi kaasua = lievä jarrutus ja vähän enemmän kaasua onkin jo kiihdytys. Helppoa! Testasin myös vapaalla rullaamista, mutta en lähtenyt kikkailemaan sillä kilpailussa.

Dynamic Duo jälleen vauhdissa! Tosin aika hitaassa sellaisessa...

Kisaan lähdettiin Dynamic Duolla eli ajoin kaverini Teron kanssa, jonka kanssa ajoin saman kisan myös viime vuonna. Silloin Tero vaihtoi välillä Leonidaksen automaatin vaihteitakin, mutta sähköautolla ajaessa hänelle jäi vain kartanluku. Toivottavasti ei ollut hirveän tylsää!

Kilpailun keskinopeuspyynnit olivat hyvin maltillisia; 50 km/h molemmin puolin. Mutta miten kovaa pitäisi oikeasti ajaa? Toisin kuin lentävällä Leonidaksella, nyt tavoitteena oli ajaa niin hitaasti kuin mahdollista. Oli siis ensiarvoisen tärkeää löytää sellainen nopeus, että pysytään aikataulussa muttei ajeta yhtään liian kovaa.

Käytiin Teron kanssa tiekirjaa läpi ennen lähtöä. (Kuva: Marko Jokela)

Osalla jaksoista keskinopeuspyynti oli niin matala, että piti tarkastaa tiekirjasta useampaan kertaan, ettei jaksolla ole jotain hidastetta. Esimerkiksi kakkosjakson pituus oli 33 km ja keskinopeuspyynti 46,8 km/h, vaikka matkalla oli vain 4 km 30-40 km/h rajoituksia. Olisi ollut hyvä asettaa hieman korkeammat nopeudet, niin olisi ollut enemmän haastetta ja vähemmän tientukkona oloa. 

Eräällä 70 km/h rajoitetulla tiellä ajoin pitkään 50 km/h nopeutta. Perässä ajoi auto ja moottoripyörä, jotka eivät menneet ohi, vaikka tie oli tyhjä ja näkyvyyttä satoja metrejä. Mutta mitä tapahtui kun keskiviiva muuttui keltaiseksi ja vastaantulijoita alkoi näkyä? Nämä molemmat teiden sankarit päättivät mennä saman tien ohi. Ei voi tajuta... 

Köröttelyä keskellä peltoaukiota, näkyvyyttä ties kuinka kauas!

Stereotyyppistä ajoa Bemarilta, kun ensin ei voi millään ohittaa mutta sitten kun se on kiellettyä, on pakko mennä ohi...

Ja moottoripyörä perässä vastaantulijoiden nenän edestä.

Kilpailu oli sujui tosi hyvin; olimme oikeaan aikaan joka paikassa eikä sähköautolla tullut reilun moottorijarrutuksen ansiosta edes ylinopeuksia.

Toiseksi viimeistä aikatarkastusasemaa lähestyessämme tapahtui jotain odottamatonta. Käännyimme edeltävässä risteyksessä oikealle kohti AT:ta, mutta oudosti AT-aseman auto jäi vasemmalle puolellemme, vaikka sen pitäisi jäädä aina oikealle. Ilmeisesti olisi pitänyt kiertää AT jostain? Siinä vaiheessa minuuttimme oli alkanut eikä ollut aikaa keksiä uutta reittiä joten tein vain U-käännöksen ja pysähdyimme asemalle.

Viimeisin jakso oli kisan haastavin. Alussa oli pitkän matkaa 80 km/h rajoitusta eikä siinä passannut hidastella, että saisimme nostettua keskinopeuden riittävän korkealle. Loppumatkasta tiedossa oli 40 km/h rajoituksia ja lukuisia liikennevaloja, joissa palaisi väkisin aikaa.

Lähtiessämme jaksolle totesin, että joudumme nyt hyvästelemään rakkaan ystävämme; 9,5 kWh/100 km keskikulutuksen. Mutta mitä vielä! Keskikulutus käväisi 9,6 kWh/100 km:ssa, mutta palasi takaisin ja maalissa se oli enää 9,4 kWh/100 km! Tämä oli yllättävä tulos, sillä tutkimukseni perusteella kulutuksen olisi pitänyt nousta. Mutta emme tietenkään valittaneet!

Tulokset

Kilpailun autovalinta meni nappiin sillä IONIQin kulutusmittari näytti kilpailun lopuksi 9,4 kWh/100 km, mikä oli todella vähän! Pikainen kysely kisan jälkeen osoitti, että yhtä vähään oli yltänyt ainoastaan pikkuinen BMW i3. Sähköautojen voittajan ratkaisisi siis mahdolliset virheistä annetut sakot.

Tero ja kilpailun vähäruokaisimmat sähköautot; Hyundai IONIQ electric ja BMW i3.

Tuloksia odotellessamme ihmettelimme tiekirjan puutteellista merkintää kohdassa, jossa olimme kääntyneet oikealle ja päätyneet AT-asemalle väärin päin. Selvisikin että kyseessä oli kartanlukuvirhe. Siinä olisi pitänyt ajaa vielä suoraan ja kääntyä vasta seuraavasta risteyksestä, jolloin olisimme tulet AT:lle korttelin takaa. Nyt käytännössä oikaisimme jonkun 100 metriä.

Emme tässä vaiheessakaan tajunneet miten isosta virheestä on kyse, vaan vielä tulostaulua katsoessa ihmettelin mistä ihmeestä olimme saaneet 15 % sakkoa. Kilpailun johto sitten selvensi että olimme ajaneet väärää reittiä.

Käännyimme tästä oikealle vaikka olisi pitänyt jatkaa vielä suoraan.

Lajisäännöissä sanotaan että virheellinen suoritus voi johtaa kilpailusta hylkäämiseen, mitä tämä oikaisumme kai käytännössä oli. Olivat meinanneetkin ensin hylätä meidät ja toisen saman virheen tehneen joukkueen kokonaan kisasta.

Hylkäys oli kuitenkin vaihdettu 15 % sakkoon, jonka kilpailija saa, jos reittitarkastuskortista puuttuu merkintä, vaikka tässä kisassa reittitarkastusasemia ei ollutkaan. Mutta jos siellä korttelissa jossa emme käyneet olisi ollut jokin bongattava asia, meiltä olisi puuttunut se.

Minulle oli yksi ja sama vaikka meidät olisi hylätty, sillä tämä virhe pilasi joka tapauksessa kilpailumme. Sakko nosti kulutuksen 10,8 kWh/100 km:iin ja pudotti meidät kuuden auton luokassa neljännelle sijalle.

AL-Helsinki Ecorunin tulokset. Sähköautojen kulutukset on katsottu suoraan autojen ajotietokoneista.

On todella turhauttavaa, että nyt kun olen päässyt ajamaan kilpailukykyisillä autoilla, olen saanut toistuvasti jonkun sakon, joka on pilannut hyvän ajon. Viime elokuussa ajoin kaasuautojen pienimmän kulutuksen, mutta sain sakot kun kaasuautooni ei mahtunut riittävästi bensaa ja ajoin lisäksi ylinopeutta tutkaan…

Positiivisena puolena on todettava, että vaikka tässäkään kisassa ei tullut menestystä, niin se ei poista sitä tosiasiaa, että osasin ajaa sähköautolla älyttömän taloudellisesti! Miten vähällä pääsisin, jos ajaisin sähköautolla enemmänkin?

Ja niin, onhan menestyksettömyydestä etua perheelleni. Katsokaas kun ei tule pokaaleja, niin mieheni legoautokokoelmat mahtuvat paremmin hyllyille! 

Taloudellisuusajoa sähköautolla - Kuopion Autokauppa EcoRun 6.4.2019

torstai 25.04.2019 Avainsanat: Ecorun , Sähköauto , Taloudellinen ajo

Hienoja uutisia! Sähköautot ovat tänä vuonna mukana taloudellisuusajon EcoRun-cupissa BEV-luokkana.

Mutta olisitko arvannut, että tämä ei ole ensimmäinen kerta kun sähköautoilla pihistellään? Jo kauan sitten 90-luvulla lajin kukoistuskaudella postin pikkuiset Elcat-sähköautot kisasivat omassa luokassaan! 

Sähköautot ovat ecoruniin enemmän kuin tervetulleita. Olen totaalisen kyllästynyt taloudellisuusajokilpailujen aikaa vieviin ja äärimmäistä tarkkuutta vaativiin takkauksiin ravistelulenkkeineen ja sähköautoilla nämä kaikki jäävät pois. Jäävät ne tosin pois kaasuautoillakin, joiden kaasutankki täyttyi automaattisesti parissa minuutissa vain nappia painamalla.

Mutta miten sähkön kulutus sitten mitataan? Todellisen kulutuksen saisi ymmärtääkseni mitattua lataamalla akun täyteen kisan alussa ja lopussa energiamittarin kanssa. Se on käytännössä mahdotonta kisaolosuhteissa, koska lataaminen veisi liikaa aikaa ja vaatisi useita latureita. Niinpä ainakin tällä kaudella sähkön kulutus katsotaan suoraan ajotietokoneesta.

En usko, että sähköautojen ajotietokoneiden näyttämä lukema on absoluuttisen tarkka kuten ei ole pottomoottoriautoissakaan, joissa heittoa on välillä desikaupalla. Sähköautojen tuloksiin pitää siis suhtautua varauksella.

Mutta ei nyt heitetä kirvestä kaivoon ennen kuin testataan! Sähköautot ovat tulevaisuutta ja taloudellisuusajon on lajina mukauduttava siihen ellei halua kuolla kokonaan pois.

Menomatkalla Kuopioon satuin samaan aikaan latausasemalle Tesla Model 3 kanssa. Upea auto, jonkamuotoilukieli oli jostain ihan eri maailmasta kuin Konan. 

Ensimmäinen taloudellisuusajokilpailu sähköautolla

Kuopiossa ajettiin huhtikuun alussa ecorun-harjoituskilpailu, jossa kaikkien autojen kulutukset katsottiin simppelisti autojen ajotietokoneista.

Minun piti alunperin lähteä kilpailuun Jyväskylän Autotarvikkeen lainaamalla Hyundai Ioniq sähköautolla, mutta se ehdittiin myydä ennen kisaa, joten autoksi vaihtui Hyundai Kona - sähköinen sekin.

Oli selvää, ettei korkealla Konalla pärjäisi yhtä hyvin kuin aerodynaamisella Ioniqilla, mutta sain silti hyvää harjoitusta taloudellisuusajoon talven tauon jälkeen ja lisäksi tärkeää kokemusta kisailusta sähköautolla. Tulevana viikonloppuna ajan kauden ensimmäisen virallisen kisan Hyundain maahantuojan lainaamalla Ioniq electricillä!

Ajettuani pari kautta ecorunia Jaakon kanssa kaipasin vaihtelua ja rekrytoin Kuopioon kartanlukijaksi kaverini Ilpon. Hän pärjäsi oikein hyvin ja omasi paikallistuntemustakin, mistä oli mukavasti etua. Oli silti ihan erilaista ajaa ensikertalaisen kuin kokeneen kanssa, kun ei ihan täyttä vastuuta aikataulutuksesta uskaltanut antaa.

Kilpailun ensimmäisellä jaksolla oli pitkä pätkä moottoritietä sekä jonkin verran taajamaa. Jaakko olisi osannut uskomattomalla Excel-taulukollaan laskea tarkkaan, miten kovaa moottoritiellä olisi pitänyt ajaa, mutta nyt se meni lähinnä mutulla. Ajoin kyllä keskinopeutta varastoon, mutta en ajatellut ollenkaan, miten paljon reitin lopulla Siilinjärven keskustassa olevat liikennevalot veisivät aikaa. Jouduttuamme pysähtymään kahdesti samoihin valoihin - joilla on Ilpon mukaan oma tahto - ei aikataulumme pitänyt enää millään ja myöhästyimme puolisen minuuttia aikatarkastuspisteeltä.

Seuraavat jaksot pyörivät Kuopion taloudellisuusajokilpailuille tuttuun tapaan apilan lehtinä Pajulahdessa sijaitsevan Man-Oil aseman ympärillä, jossa oli kaikki kilpailun AT:t maalia lukuun ottamatta.

Taloudellisuusajo on välillä todellista extreme-testiä, kun autolla ajetaan vaihtelevissa olosuhteissa suhteellisen kovaa. Hiekkateilläkään ei passannut jäädä himmailemaan, sillä jaksojen keskinopeuspyynnit olivat olosuhteisiin nähden varsin korkeat 65-68 km/h.

Hyvin nopeasti kävi ilmi, että korkealla korilla ja pehmeällä alustalla varustettu Kona ei ollut ihan paras auto tälle reitille. Tiet olivat sen verran kehnossa kunnossa, että Subarun ralliauto olisi ollut toimivampi ratkaisu! Meno oli välillä aika huojuvaa.

Reitille osui useampia kelirikkoisia teitä, joiden olosuhteet vaihtelivat mutavellistä jäätikköön. Välillä tuntui, että auto oikein juuttui mutaan ja välillä taas luisteltiin mutaliirrossa. Eräässä varjoisessa mäessä tiessä oli syvät jäiset urat ja kiitin onneani, ettei autoliike ollut ehtinyt vaihtaa Konaan kesärenkaita toisin kuin erään toisen kilpailijan autoon. Totta puhuen kitkarenkaillakin vähän jännitti…

Rapa lensi niin, että vihreää autoa ei meinannut enää tunnistaa vihreäksi kilpailun jälkeen.

Miten taloudellisuusajo sähköautolla sitten eroaa perinteisellä polttomoottorilla ajamisesta?

Suurin ero tulee tietysti sähköauton regeneroivasta jarrutuksesta, jolla auton voi hidastaa lähes pysähdyksiin saakka koskematta varsinaisiin jarruihin ja samalla akku latautuu. Vähän kuin turboboostattu moottorijarrutus siis! Tämä tekee sähköautosta paljon anteeksiantavamman hidastuksille kuin polttomoottori, mutta toki silläkin mielellään välttää turhia pysähdyksiä.

Hyundai Konan regeneroinnin voimakkuus valitaan rattivaihteilla neljästä eri tasosta, joista miedoin on sama kuin rullaisi vapaalla. Pidin kilpailussa maantiellä regenin ykköstasolla ja kasvatin sen mukaan, miten nopeasti auto piti saada hidastumaan. Regenin voimakkuus pääsi tosin välillä yllättämään ja jouduin välillä korjaamaan liikaa hidastumista kaasulla.

Taloudellisuusajokilpailujen reitit ovat yleensä 200 km tai yli, mikä on osalle sähköautoista jo kantaman ylärajalla. Raskaan kelin yllättämä BMW i3:lla (jonka akun koko on 33 kWh) ajanut tiimi pohti jo tauolla, että pääsevätkö yleensä maaliin.

Reilun kokoisella 64 kWh akulla varustetulla Hyundai Kona electricillä ei tätä ongelmaa ollut, vaan 197 km pituisen kilpailun jälkeen siinä oli rangea jäljellä vielä 158 km. Helmikuussa ajamaani Nissan Leafiin verrattuna se oli todella leppoisa sähköauto, kun akun riittävyydestä ei tarvinnut stressata yhtään.

Konan kulutusmittari näytti kilpailun päätteeksi 15,1 kWh/100 km. Saimme kuitenkin sakkoa yhdestä myöhästymisestä ja yhdestä ennakkoon saapumisesta (Wtf? Missä teimme laskuvirheen?) yhteensä 5%, joten lopullinen kulutus oli 15,86 kWh/100 km. Se oikeutti kahden sähköauton luokassa kakkossijaan.

Konan lukemat kilpailun jälkeen. Autossa on harmillisesti vain yksi nollattavissa oleva ajotietokone joka sisältää niin kulutuksen kuin tripinkin, joten jouduin poikkeuksellisesti käyttämää kännykkää trippimittarina auton sijaan. 

Ensimmäiseksi porhalsi BMW i3, jonka kulutus oli mittarin mukaan 13,4 kWh/100 km; sakkojen jälkeen 13,67 kWh/100 km. Ja pääsivät tosiaan maaliin, rangea jäi jäljelle vielä 20 km.

Kuopion kilpailussa testattiin myös EcoRunin uuden yhteistyökumppanin Kihon ajoneuvojen seurantajärjestelmää. Kaikkien osallistujien autoihin laitetaan seurantapalikat, jotka lähettävät koko ajan pilveen tietoa, missä autot liikkuvat ja millä nopeudella.

Järjestelmä tulee olemaan käytössä tulevan viikonlopun AL-Helsinki EcoRunissa, mutta en tiedä missä laajuudessa. Lajiryhmässä olemme ainakin pohtineet, että siitä voitaisiin tarkistaa saapumisajat aikatarkastuspisteille sekä tarkkailla mahdollisesti ylinopeuksia samaan tapaan kuin Skoda Economy Runissa.

Ps. En ole ikinä kuorruttanut autoa näin tehokkaasti mudalla!

 

Sähköauto ilman kotilatausmahdollisuutta ja 10 muuta tarinaa sähköauton lataamisesta

perjantai 12.04.2019 Avainsanat: Koeajo , Muilla autoilla ajaminen , Nissan , Reissut , Sähköauto , Talvi

Miten elämä muuttuu, kun vaihtaa polttomoottoriauton sähköautoon? Rajoittaako sähköauton lataaminen elämää tai aiheuttaako se ylimääräistä stressiä? Miten pitkälle yhdellä latauksella pääsee?

Näihin kysymyksiin lähdin etsimään vastauksia, kun sain helmikuussa vajaaksi pariksi viikoksi käyttööni Nissan Leaf 40 kWh sähköauton. Voitin sen Auto 2018 -messujen #nissanhalfleaf-kilpailusta.

Sähköautoilukokemukseni rajoittuu Tesla Model S:ään, joka oli käytössäni yhden viikonlopun kolme vuotta sittenKirjoitin siitä latausjutunkin. Teslasta on kuitenkin niin kauan aikaa ja laina oli lyhyt, että lasken itseni sähköautoilijana ihan aloittelijaksi.

Osa tämän jutun tapauksista lienee sellaisia, että ne ovat kokeneemmille sähköautoilijoille arkipäivää, mutta aloittelijalle kaikki on uutta ja ihmeellistä ja sen näkökulman haluan tuoda asiaan. Koska nämä ovat niitä juttuja, joiden pitää olla kunnossa, että suuri massa on valmis siirtymään sähköautoiluun.

Auton taustatiedot

Nissan Leaf 40 kWh mallin toimintamatka on WLTP-syklillä mitattuna 270 km. Täyteen ladattuna auto ilmoitti talvikelissä toimintamatkaksi 210 km.

Leafin Akun lataa keskinopeassa Type 2 -latauspisteessä tyhjästä täyteen 7,5 tunnissa. Type 2 syöttää vaihtovirtaa 22 kW teholla, mutta Leafin sisäinen laturi hyödyntää vain yhtä vaihtovirran kolmesta vaiheesta 6,6 kW teholla.

50 kW pikalaturissa akun lataa 20 %:stä 80 %:iin noin tunnissa. Lataus hidastuu mitä täydempi akku on, joten pikalaturilla ei yleensä kannata ladata akkua täyteen saakka.

Tavallisesta pistorasiasta akun lataa täyteen reilussa vuorokaudessa.

Tämä juttu käsittele siis vain auton lataamista. Tästä voit lukea kirjoittamani jutun Leafin koeajosta!

Auton päivittäinen lataaminen työpaikalla

Mielestäni sähköauton omistamisen perusta on toimiva kotilataus. Kun auto on kotona aina töpselin päässä, niin liikenteeseen lähtiessä akku on aina täynnä.

Minulla ei ollut kotona mahdollisuutta ladata autoa, mutta onneksi työpaikallani on keskinopea Type 2 -latauspiste, jossa sain Leafin akun täyteen aina työpäivän aikana. 

Työpaikan latauspiste on aniharvoin käytössä, joten sain auton lataukseen aina kun halusin. Joka päivä en jaksanut ladata sitä vaan vain silloin kun akku oli tyhjillään tai olin lähdössä pidemmälle.

Yhtenä aamuna, kun Leafin akku oli vain 13% ja range 35 km, kävi se, mitä sähköautoilussa eniten pelkään. Auto pitäisi saada latautumaan, mutta latauspaikka onkin varattu. Siinä seisoi vieläpä ihan tavallinen pakettiauto!

Marssin siitä sitten töihin miettimään jatkotoimenpiteitä. Ensisijaisesti ajattelin soittaa auton kuskille. Lisäksi kirjoitin jo valmiiksi heippa-lapun, jonka jättää auton ikkunaan, jos en saisi kuskia kiinni. Palatessani varttia myöhemmin pihalle tarkistamaan tilannetta auto olikin lähtenyt, joten ongelma ratkesi ihan itsestään ja sain auton latautumaan.

Sähköautolla Lappiin?

Kaupunkipyörittelyssä virtaa riittää aina, mutta entä sitten kun sähköautolla pitää päästä vähän kauemmas?

Jostain syystä yleisessä keskustelussa ihmisillä on usein suunnaton tarve ajaa sähköautolla Lappiin yhdeltä istumalta. Minulla ei ollut tarvetta päästä niin kauas, mutta kokeilin sähköautolla reissaamista ajamalla Ylivieskaan, jonne on matkaa Jyväskylästä 240 km. Leafin range talvella oli ajotietokoneen mukaan noin 210 km, joten auto olisi ladattava matkan varrella.

Jyväskylästä nelostietä pohjoiseen ajaessa ensimmäinen 50 kW pikalaturi sijaitsee 134 km päässä Pihtiputaalla Niemenharjun matkakeskuksessa. Muita ei matkan varrella ole, joten auto olisi pakko ladata siinä.

Tein reissun poikkeuksellisesti yksin, sillä armas mieheni kieltäytyi lähtemästä mukaan. Häntä ei kiinnostanut yhtään matkan pitkittyminen lataamisen takia eikä epävarmuus siitä, toimiiko laturi tai onko joku muu varannut sen jolloin matka pitkittyy entisestään.

Lataaminen matkan varrella Pihtiputaalla - lataus keskeytyi itsestään

Jännitin Niemenharjun matkakeskukselle kaartaessani eniten sitä, olisiko pikalaturi vapaana. Jos ei olisi, venähtäisi päivällisaika turhan pitkäksi. Onneksi paikalla ei ollut ketään ja sain kytkettyä auton Fortum Charge & Drive laturiin. Autossa oli mukana Fortumin RFID-tagi, jolla lataukset menivät Nissanin maahantuojan piikkiin.

Lähtiessäni matkaan akun varaus oli 100% ja kantama 217 km. Kun täyden akun kapasiteetti on 40 kWh, voidaan laskea että oletettu kulutus on 18,4 kW/100 km.

Tauolle tullessani varaus oli 29% ja kantama enää 74 km. Matkaa oli 134 km, mutta kantamasta hupeni 183 km eli noin 37% arvioitua enemmän. Kulutukseni oli ajotietokoneen mukaan kuitenkin vain 16,1 kW/100 km, joten en ymmärrä miksi kantamasta hävisi noin paljon.

Sähköautoilijat korostavat aina, että pitkillä matkoilla on muutenkin hyvä pitää taukoja, joten matkan varrella lataaminen on ihan ok. Asennoiduin siis sähköautoilijaksi ja nautin päivällisen matkan varrella. Normaalisti olisin syönyt kotona lähtiessä ja ajanut tuon reilun kolmen tunnin rupeaman yhdeltä istumalta.

Mutta siinä missä minä söin lautaseni tyhjäksi, Leafilla ei ollut ruokahalua vaan puhelinsovellus ilmoitti 76% kohdalla, että lataus on keskeytynyt. Varaus riittäisi kuitenkin viimeiselle 110 km matkalle, joten en jaksanut kesken ruokailun käydä laittamassa latausta takaisin päälle.

Leafin akku latautui 28 minuutissa 16,44 kWh verran. Pikalataus maksoi 0,20 e / minuutti, joten lataus maksoi kokonaisuudessaan 5,60 e.

 

Lataaminen perillä Ylivieskassa - minuuttihinnoiteltu latauspiste ei ole parkkipaikka

En voinut ladata autoa Ylivieskassa veljeni luona, mutta onneksi läheisen Osuuspankin seinässä on Fortumin Charge & Drive Type 2 -latausasema. Aamulla akku olisi täynnä ja auto valmiina päivän seikkailuihin.

Pari tuntia myöhemmin tajusin, että vaikka auto latautuu vain 7 tuntia, laskutus juoksee niin kauan kuin auto on kiinni tolpassa.

Periaatteessa oli ihan turhaa säästellä, sillä Fortumin poletilla maksetut lataukset menivät Nissanin piikkiin, mutta kun on säästäväinen niin on säästäväinen. Myös muiden rahojen osalta. Kävin siis hakemassa auton pois.

Akun varaus oli Ylivieskaan saapuessani 16% ja kantama 43 km. Reilun kahden tunnin latauksen aikana varaus kasvoi 56%:iin ja range 137 km:iin. Lataus maksoi 0,04 e minuuttihinnalla reilu 5 euroa.

Lataaminen aamulla Ylivieskan Kärkkäisellä - muista tarkistaa laturin nopeus etukäteen

Keskeytin illan latauksen osittain siitä syystä, että olimme aamulla menossa Kärkkäinen-tavarataloon, jonka pihassa on ilmainen latauspiste. Olin saanut jostain päähäni, että siellä olisi pikalaturi, mutta se olikin tavallinen Type 2.

Hidaslataus oli pieni takaisku, mutta ei vaikuttanut päivän kulkuun, koska akku oli latauspisteelle tullessa vielä puolillaan. Pitää muistaa jatkossa tarkistaa huolellisemmin, minkä tyyppinen kohteena oleva latauspiste on. 

Suurin haaste lataamisessa oli saada Leafin latausluukku auki, sillä edellisillan loska oli jäätynyt yöllä kiinni. Automyyjä oli onneksi vinkannut että jääraappa on hyvä työkalu avaamiseen ja sillä sainkin väännettyä luukun auki. Itse lataaminen oli helppoa eikä vaatinut kuin pistokkeen kiinnittämisen tolppaan.

Akun varaus oli noin 50% ja range reilu 120 km latauspisteelle tullessani. Tunnin latauksen jälkeen varaus oli 69% ja range 165 km.

Lataaminen Kalajoella - pikalaturi ei toiminut

Ostosreissun jälkeen suuntasimme 40 km päähän Kalajoen kylpylään. Ennen altaisiin hyppäämistä käväisimme kahvilla Ostoskylä Raitti -kauppakeskuksessa, jonka pihassa on Fortumin pikalaturi. Nyt saisin akkuun reilusti virtaa!

Mutta kuinkas sitten kävikään? Latauslaite ei reagoinut RFID-tagin näyttämiseen muuten kuin piippailemalla ja ilmoittamalla, että irrota kaapeli autosta. Yritin käynnistää latauksen ainakin neljästi, mutta aina sama juttu. Hylkäsin latauslaitteen muutaman ruman sanan saattelemana ja ajoin viereiselle Type 2 -latauspisteelle. Sekään ei suostunut lataamaan ekalla yrittämällä, mutta toisella alkoi ladata.

Sähköauton vakiovarustukseen pitäisi muuten lisätä lumilapio, sillä molempiin Raitin latausasemiin ylettääkseni jouduin astumaan lumihankeen.

Kahvitaukomme kesti 39 min, minä aikana akkuun meni 4,223 kWh sähköä. Lataus maksoi 0,04 e minuuttihinnalla 1,56 e. Akun varaus oli tämän jälkeen 54% ja range 125 km.

Lataaminen Ylivieskan Centria ammattikorkeakoululla - pikalaturi olikin hidaslaturi

Olin ajatellut, että lataisin auton seuraavana aamuna Ylivieskan Centria ammattikorkeakoulun ilmaisesta pikalaturista. Akku tulisi täyteen pikalaturissa noin tunnissa, minä aikana voisimme käydä vaikka kävelylenkillä. 

Illalla Ylivieskaan palatessamme akkua oli jäljellä enää 16%, joten päätin käydä testaamassa Centrian saman tien. Tulisi sitten samalla aamulle varmuus, että se toimii.

Centrian pikalaturissa oli huomautus, että sitä suositellaan vain Nissan Leafin lataamiseen. Sopi minulle siis! Chademo-liitin oli erilainen kuin aiemmat, koska siinä oli hassu kahva, joka piti osata kiinnittää, että lataus kytkeytyy. Pienen säädön jälkeen auto saatiinkin latautumaan.

Pikalaturi syötti akkuun 2,1 kWh sähköä 8 minuutissa.

Latauksen hitaahko nopeus herätti Instagramissa pientä ihmetystä, sillä 50 kW Chademosta pitäisi saada enemmän sähköä kuin mitä sain. Kävikin sitten ilmi, että Centrian Chademo on teholtaan vain 16 kW eikä suinkaan 50 kW. Kannattaa siis tarkistaa, minkä tehoisia laturit ovat, ettei tule pettymyksiä. Ei minulle tullut mieleenkään, että latauskartalla näkyvä oranssi pikalatauspiste olikin hidas pikalataus.

Lataaminen Ylivieskassa täyteen kotimatkaa varten

Leafin akun täyttäminen 16 kW pikalaturilta olisi vienyt turhan kauan, joten muutin suunnitelmia ja vein auton aamulla tutulle Osuuspankin Fortum Charge & Drive Type 2 -laturille.

Auto oli latauksessa lopulta 8 h. Akku tuli täyteen jo 6,5 h kohdalla, mutta minuuttiperusteinen maksu pyörii niin kauan kuin auto on kiinni tolpassa. Lataus maksoi 0,04 e/min, joten hintaa kertyi kokonaisuudessaan 19,20 e.

Lataaminen kotimatkalla Niemenharjun matkakeskuksella - tylsää odottelua

Paluumatkalla keli oli plussan puolella ja tiet märkiä ja loskaisia. Tämä näkyi myös kulutuksessa, joka nousi huomattavasti tulomatkasta ollen 19,6 kWh/100 km.

Lataustauko oli jälleen pidettävä Pihtiputaalla, jonka laturi oli onneksi tälläkin kertaa vapaana. Auto töpseliin ja ... sitten vain odottelua. Lähdin matkaan suoraan ruokapöydästä, joten puolentoista tunnin ajon jälkeen ei ollut tarvetta syödä mitään. Kahvi ei maistu, joten ei sitäkään. Niinpä sitten istuin autossa ja sometin 40 minuuttia, mutta mieluummin olisin käyttänyt tuon ajan matkan tekoon ja ollut aiemmin perillä.

Auton toimintamatka oli lähtiessä 210 km ja tauolle tullessa 62 km. Olin ajanut vain 111 km, joten kulutus oli 33% auton arvioimaa isompi. Kotiin oli vielä 141 km, joten laskin, että auton toimintamatka pitäisi olla vähintään 171 km, että uskalsin lähteä jatkamaan matkaa. 

Latasin autoa 41 minuuttia ja sain siinä ajassa 21,44 kWh sähköä. Lataus maksoi 8,20 e. Akun varaus oli latauksen päätteeksi 88% ja toimintamatka 183 km.

Lataaminen Prisma Seppälässä - latausaseman käytettävyys 4-

Viikon ruokaostoksilla kävimme Seppälän Prismassa, jossa on kolme Type 2 -latausasemaa. Ne ovat Liikennevirran operoimia, mutta Prisma tarjoaa lataamisen ilmaiseksi. Lataustolpan saa auki millä tahansa RFID-tunnisteella, vaikkapa S-Etukortilla.

Leafin lataus meinasi tyssätä siihen, että en saanut lataustolppaa auki. Vaikka kuinka liikuttelin S-Etukorttia luukun yläreunassa olevan tarran alueella, luukku pysyi kiinni. Kun se lopulta aukesi, näytti siltä, ettei kohdistustarran kohdalla ole muuta kuin metallinen ovi. Korttia olisi pitänyt varmaan näyttää tolpan yläreunan alueelle jossa palaa valo. 

Kaupasta tullessa päätin kuvata Instagramiin videon lataustolpan heikosta käytettävyydestä (2. kuva) ja olisi kyllä itkettänyt jos ei olisi naurattanut, koska minulta meni minuutti ennen kuin sain luukun taas auki! Viereiseen ruutuun kurvannut Ampera-kuski ei saanut oman tolppansa luukkua myöskään auki, vaan joutui siirtämään autonsa seuraavaan ruutuun.

Ladatessani Leafia Prisman parkkihallissa mietin, että ilmainen Type 2 -lataus on lähinnä hyvää mainosta liikkeelle. Hirveän pitkälle sillä ei kuitenkaan pääse, ellei kaupassa viihdy vähintään tunnin.

Viivyimme Prismassa 45 minuuttia ja siinä ajassa akku ehti täyttyä 4,5 kWh verran. Varaus kasvoi 65% -> 78% ja toimintamatka 142 km -> 174 km.

Lataaminen viikonloppuna Palokan Lidlissä - ilmainen pikalaturi <3

Käydessämme toisena viikonloppuna anoppilassa Leafin reipas kulutus pääsi yllättämään. Pois lähtiessä auto näytti rangeksi 76 km ja varaus oli 30%. Sen piti riittää ihan hyvin kotiin, koska matkaa oli vain 49 km. Perillä varaus oli kuitenkin enää kuumottava 5% ja range 13 km. Jo matkan varrella auto alkoi valittaa, että etsi nyt hyvä ihminen latauspaikka!

Optimaalisessa tilanteessa sähköautoilija ajaisi kotiin, laittaisi töpselin seinään ja lähtisi aamulla taas liikkeelle. Mutta missä ladata auto kun kotona ei onnistu? Arkena olisi ollut helppo jättää auto työpaikan laturiin, mutta viikonloppuna se ei ollut vaihtoehto.

Ratkaisu löytyi Palokan Lidlistä, joka hemmottelee asiakkaitaan ilmaisella pikalaturilla! Pikalaturi ja Lidl ovatkin hyvä kombo, koska ko. kaupassa käyntiin menee harvoin varttia enempää, mutta vartissa akku ehtii latautua pikalaturista jo ihan kivasti. Paikalla on myös Type 2 -latausmahdollisuus.

Jyväskylässä on myös Liikennevirran pikalaturi Tourulassa Kivääritehtaalla, mutta suosin tietysti Lidliä sen ilmaisuuden takia. Tuli toki tehtyä vähän heräteostoksia latauksen aikana, ettei se ihan ilmainen ollut. Suurin jännitys Lidlin parkkihalliin kurvatessa oli aina, että onko laturi varattu. Yhden kerran se oli (menimme silloin Prismaan) ja kahdella kertaa ei.

Ensimmäisellä pikalatauskerralla Leafin akkuun meni 16 minuutin kauppareissun aikana 11,86 kWh sähköä, mikä kasvatti varauksen 5 -> 34 % ja rangen 13 -> 88 km.

Toisella pikalatauskerralla Leafin akkuun meni 15 minuutissa yllättäen vain 4,8 kWh sähköä, mikä on alle puolet edelliskerran määrästä. Akun varaus oli lopussa 76%, mutta ei kai latauksen pitäisi vielä tuossa vaiheessa hidastua noin paljon? 

Yhteenveto

Lähdetään siitä, että sähköauto vaatisi kotilatausmahdollisuuden. Ilman sitä pari viikkoa Leafilla oli vähän extreme-testi. Työpaikan latausmahdollisuus onneksi pelasti paljon, mutta viikonloppujen autoilut vaativat luovuutta!

Reissut sähköautolla vaativat erilaista suunnitelmallisuutta kuin polttiksella. Toki kun "laji" tulee tutummaksi, oppii tuntemaan auton kantaman ja vakiovierailupaikkojen latauspisteet. Nyt kun auto oli vieras, akku pieni ja kulutusmittari ylioptimistinen, stressasin reissun päällä jatkuvasti hieman akun riittämistä ja latasin autoa enemmänkin kuin olisi tarvinnut.

Ylivieskan reissulla olisin kyllä selvinnyt vähemmilläkin latauskerroilla, jos olisin tehnyt kotiläksyt hyvin eli tarkistanut latauspaikkojen tehot etukäteen enkä myöskään ryhtynyt ylisäästäväiseksi.

Lataustauot pidemmillä matkoilla ovat ok jos kaipaa taukopalaa, mutta ruokapöydästä ruokapöytään matkatessa kolmen vartin pysähdys pelkän lataamisen vuoksi on tylsä!

Pääteiden varrelle tarvittaisiin tiheämmin pikalatureita, koska nyt niitä oli esimerkiksi nelostiellä reitilläni tasan yksi. Siihen olisi siis pakko pysähtyä ja pitää sormet ristissä, ettei kukaan muu ole lataamassa, ettei matka pitene entisestään.

Oma hommansa sähköautoilussa on latauspisteiden etsintä. Käytin siihen Sähköautoilijat ry:n ylläpitämää latauskartta.fi palvelua ja maailmanlaajuista PlugShare-palvelua, joissa molemmissa voi rajata hakua lataustyypeillä.

Bensa-asemaakin joutuu joskus etsimään uudelta paikkakunnalta, mutta yleensä isot kyltit pääteiden varressa riittävät opasteeksi. Sähköautojen latauspisteistä ei sen sijaan paljon huudella, ote on turvauduttava verkkopalveluihin. Niistä näkee myös, miten nopeasti sähköä saa. Reissun päällä ei yleensä ole aikaa pysähtyä hidastelemaan Type 2:een.

Elämää Leafin jälkeen

Viime viikonloppuna minulla oli Kuopion Autokauppa Ecorun taloudellisuusajokilpailussa lainassa 64 kWh akulla varustettu Hyundai Kona Electric. Sillä oli paljon leppoisampi ajaa kuin Leafilla, kun akku vain riitti ja riitti.

Kilpailun 200 km matkan jälkeen auton kantama oli vielä 150 km, olisin päässyt sillä melkein takaisin Jyväskylään saakka! Ison akun miinuspuoli on pitkä odottelu pikalaturilla, mutta toisaalta akkua ei tarvitse ladata läheskään täyteen ja silti autolla pääsee pitkälle. Lataus siis hidastuu mitä täydempi akku, joten on ajallisesti tehokkaampaa lopettaa lataus esim. 80% kohdalla.

Ensi viikolla haen Vantaalta Hyundain maahantuojalta lainaan Ionic Electricin, jolla ajan viikkoa myöhemmin pk-seudulla järjestettävän taloudellisuusajokilpailuun. Ioniqilla saattaa stressikäyrä taas nousta, sillä akku on vain 28 kWh ja luvattu range 280 km. Saa nähdä myös pääsenkö jonottelemaan kotimatkalla pikalatureille, sillä kiirastorstaina lienee muutama muukin liikenteessä...

Kona- ja Ioniq-seikkailuistani pääsette lukemaan tulevissa blogipostauksissani, joten pysykää kuulolla!

Kun jarrupolkimesta tuli turha - koeajossa sähköauto Nissan Leaf

keskiviikko 13.03.2019 Avainsanat: Koeajo , Muilla autoilla ajaminen , Nissan , Sähköauto

Miltä sähköautolla ajaminen tuntuu? Miten sähköauto eroaa tavallisesta polttomoottoriautosta?

Lähes kahden viikon ja 900 km ajokokemuksen jälkeen voin kertoa, että ainakaan Nissan Leaf ei eroa perusasetuksilla juurikaan tavallisesta autosta. Ratilla osoitetaan suunta ja polkimilla nopeus. Jos on ajanut automaattivaihteisella autolla, ei Leafilla ajamisessa ole mitään tajunnan räjäyttävää.

... paitsi sitten kun aktivoi hienot ominaisuudet!

Liikkeelle lähtö ja pysähtyminen: kuka tarvitsee erillistä jarrupoljinta?

Automaattivaihteinen auto on ruuhkassa yliveto, koska siinä ei tarvitse olla jatkuvasti pelaamassa kytkimen ja vaihteiden kanssa. Sähköautolla saa kaupan päälliseksi lisäksi hyvän fiiliksen. Tunsin itseni aamuruuhkassa muita paremmaksi ihmiseksi, kun autoni ei tuprautellut savupilviä jokaisessa liikkeelle lähdössä vaan eteni puhtaasti ja äänettömästi.

Mutta ei tässä vielä kaikki! Nissan Leafissa on ominaisuus nimeltä e-pedal, jonka aktivoimalla auton liikuttamisen riittää pelkkä kaasupoljin. Kaasua painaessa auto liikkuu ja kun kaasusta päästää irti, auto pysähtyy. 

Yhden polkimella ajamisesta tuli nopeasti niin luontevaa, että tavalliseen autoon palatessa mietti vain, miten 1900-lukulainen keksintö erillinen jarrupoljin onkaan. Toki äkkitilanteissa jarrupolkimelle on edelleen käyttöä, koska sitä painaessa myös jarrulevyt aktivoituvat välittömästi.

Jos haluaa pysytellä perinteisissä jarruissa, on e-pedal toki kytkettävissä pois päältä. Tällöin Leaf rullaa kaasu ylhäällä kuten mikä tahansa auto moottorijarrutuksella. Näiden kahden väliin asettuu raskaammin jarruttava ja samalla akkua enemmän lataava B-ajotila, mutta en muistanut kokeilla sitä lainkaan, koska käytin e-pedalia lähes aina.

Maantiellä e-pedalia ei välttämättä kannata käyttää, sillä kun korjasin ajatuksissani kaasujalan asentoa ja nostin jalkaa vähän liikaa polkimelta, niin hetihän auto jarrutti ja sytytti jarruvalot, mikä saattoi ihmetyttää takana ajavaa. Perusajotilassa ei ehtisi tapahtua mitään.

Leafin jarrupolkimen tuntuma on hieman etäinen, eikä vaste jarrun painamiseen ole täysin looginen. Tämä johtunee siitä, että jarrupolkimen kevyt painaminen jarruttaa pelkällä moottorilla ja vasta reippaampi painallus aktivoi oikeat jarrulevyt.

Leafin kiihtyvyys 7,9 sekuntia 0-100 km/h on ehkä kaukana aiemmin koeajamastani Teslasta, mutta se on silti täysin riittävä. Koska sähköautossa kaikki voima on käytössä 1 km/h nopeudesta alkaen, niin ei muuta kuin talla pohjaan ja kyllä lähtee! Siis ainakin, jos pitoa riittää. Käytännössä autolla on järkevämpi lähteä liikkeelle kaasua vähitellen lisäten, jolloin lähtö on reipas, mutta renkaat eivät jää turhaan sutimaan.

Turha lienee sanoa, että moottoritielle kiihdyttäessä Leafilla ei todellakaan jää jalkoihin. Myös liikennevaloista lähtiessä muut autoilijat voi halutessa jättää nielemään pölyä. Minä halusin, koska on se sähkömoottorin välitön voima vaan niin mahtava.

Futuristisesta ulkonäöstään huolimatta Leafin vaihteenvalitsin toimii kuin tavallisessa automaatissa. 

Nissan Leaf ajotuntuma: kiikkerä perheauto

Olemukseltaan Leaf on mielestäni hyvin perheautomainen, vaikka en ole perheautoja juurikaan ajanut. Se on isohko ja korkealla istuminen korostaa kokoa. Ei mikään jättikorkea mutta korkea verrattuna omaan Seat Leoniini.

Maksimaalisen aerodynaamisuuden vuoksi Leafin tuulilasi on hyvin viisto ja kaukana kuskista. En tiedä johtuuko siitä, mutta A-pilarit ovat todella paksut ja kaupungissa ajaessa niiden takaa pitää kurkkia, ettei vahingossa teilaa katveeseen jäänyttä jalankulkijaa. A-pilarien takana on pienet kurkistusaukot, mutta eivät ne hirveästi pelasta.

Tuleeko tuolta joku?

Ajotuntumaltaan Leaf on mielestäni hieman kiikkerä, mikä on yllättävää, koska auto on painava ja painopiste lattian alla olevien akkujen johdosta matalalla. Ajattelin, että syynä olisi pehmeä jousitus, mutta kun Tekniikan Maailma kommentoi jousitusta kovaksi, niin en sitten tiedä mistä johtuu. 

Koeajon alkupuolella 80 km/h ajaessani tuntui siltä kuin vauhtia olisi ollut jo 100 km/h. Jotenkin siinä oli ihan eri tavalla vauhdin tuntua kuin omassa autossani (joka onkin varsin jämäkkä alustaltaan). Myös rengasmelua riitti maantiellä, vaikka alla oli kitkarenkaat. Tämä sähköauto on hiljainen vain kaupunkinopeuksissa.

Kuljettajan työtila: keskinkertainen

Leafin istuin muistutti minua mummillani aikoinaan olleesta nojatuolista, jonka sai kipattua vivusta kääntämällä lepotuoliasentoon. Istuin on yhtä upottavan pehmeä ja kippikin löytyy: selkänojan kallistus on toteutettu halvalla jousella eli kun painat vipua ja nojaat selkänojaan se kallistuu. Henkilökohtaisesti pidän enemmän pyöritettävästä kallistuksen säätimestä, jolla asennon saa säädettyä tarkemmin.

Halpuutus jatkuu ratin säädöissä. Ei oikeasti uskoisi, että nykyaikana valmistetaan vielä yli 40 000 e hintaisia autoja, joissa ei olisi ratin etäisyyssäätöä. Mutta niin vain Leafissa pitää tyytyä siihen etäisyyteen, minkä japanilaiset insinöörit ovat todenneet hyväksi. Korkeusäätö siitä sentään löytyy.

Ratin etäisyyttä voi yrittää kompensoida penkin etäisyydellä potkimista ja selkänojan kallistuskulmalla. Minä en kuitenkaan saanut täysin optimaalista asentoa, vaan olisin halunnut ratin nelisen senttiä lähemmäs itseäni. Ihan pystyyn nostettu selkänoja ei ole kiva ja lähempänä polkimia istuessa kaasujalka on puolestaan turhan koukussa.

Leafin istuin on makuuni turhan lyhyt, vaikka minulla mittaa ei ole kuin 160 cm. Tämä tuntuu olevan järjestäen vikana japanilaisissa autoissa, kun taas VW-konsernin autoissa istuinosa on riittävän pitkä ja reidet saavat mukavan tuen. Leafissa kaasua painava jalka väsyy pidemmillä matkoilla, koska jalkaa pitää koko ajan vähän kannatella.

Mietin vain, että millaista yhtään pidemmän kuskin on ajaa Leafilla pidempää matkaa? Reilu 180 cm pitkä mieheni otti penkistä vain kylmätyypit mutta pyöritteli jo siinä vaiheessa päätään. 

Jokin juttu näissä japanilaisissa autoissa muuten on, että hirveän usein niissä on säästetty matkustajan penkin korkeussäädöstä. Sama puute on ollut ainakin aiemmin ajamissani Toyota Auriksessa ja Mazda 3:ssa. Nissanille mieheltäni siis samat terveiset kuin näille muillekin merkeille.

Leafin penkkien istuinosa on harmillisen lyhyt.

Näkö ja koko: ei valittamista

Nykyinen Nissan Leaf on varsin fiksun näköinen auto. Se ei huuda, että katsokaa, olen sähköauto. Ja hyvä niin, sillä edellisen sukupolven kori oli ainakin minun silmääni karmea mulkosilmä.

Leafin takakontissa on tilaa kuljettaa vaikka jättimäistä yleiskonetta. Olin hyvin epäileväinen, että mahtuisiko 73 x 51 x 48 cm kokoinen laatikko takakonttiin, mutta se sujahtikin sinne hyvin kivuttomasti. Edes takakontin pohjaan pultattu subwoofer ei ollut tiellä.

Anopin uusi yleiskone sekoittaa, vatkaa, murskaa - ja mahtuu kaikkine lisäosineen Leafin takakonttiin.

Myös viikon ostokset mahtuivat takakonttiin hyvin. Ostoskassimme ovat yleensä aika saman kokoiset, joten voin todeta että Leafin kontissa on selkeästi enemmän kuin Leonissa. Takakontissa säilyttämäni type 2 -latausjohtokin mahtui mukavasti mukaan.

Oman auton lämmitysjohtoa säilytän takapenkin jalkatilassa, mutta latauskaapelikieppi tuntui kätevämmältä säilyttää takakontissa. Kontin sivuilla pyöräkoteloiden takana on verkotetut kolot joissa johtoa voisi myös säilyttää, mutta kukapa sitä jaksaisi sinne tunkea kun se on jatkuvasti käytössä.

Takakontti saattaa näyttää pieneltä mutta ei ole sitä.

Nissan Leaf lisävarusteet: paljon apua ja iloa kuljettajalle

Joka kerta kun päädyn Nissanin rattiin, ihastun uudelleen sen Around View Monitor -kamerajärjestelmään. Eri puolille autoa sijoitettujen kameroiden kuvista muodostetaan näytölle ilmakuva, jonka ansiosta ahtaisiin paikkoihin ajaminen käy kuin lasten leikki.

Esimerkiksi anoppilan pihassa jäisten lumikinosten välissä peruuttaminen kävi tosi näppärästi, kun näytöltä näki, missä lumipenkan reuna on. Näytölle pystyi myös vaihtamaan näkymän oikean sivupeilin kamerasta, jolloin eturenkaan reitin näki äärimmäisen hyvin.

Tekna-varustetasoon kuuluva Bosen audiojärjestelmä sai kiitosta mieheltäni ja pidin itsekin sen soinnista. Järjestelmä sisältää myös subwooferin, joka on hieman yllättäen pultattu kiinni takakontin lattiaan. Lattian alus on täynnä akkukennoja, joten ei sille varmaan muuta paikkaa olisi, mutta silti vähän hassua että se on siellä kuin ikuinen matkatavara.

Mukautuva vakionopeussäädin ja kaistallapitoavustin alkavat olla monissa autoissa jo aika peruskauraa ja ne löytyvät myös Leafista nimellä ProPILOT

Adaptiivinen vakionopeussäädin on parhautta ja se löytyy omasta autostanikin. Se säätää auton nopeutta edellä ajavan mukaan ja pysäyttää myös auton tarvittaessa kokonaan esimerkiksi liikennevaloihin. Pysähtymisen jälkeen auto ei lähde automaattisesti liikkeelle, vaan edellä olevan auton seuraaminen pitää vahvistaa ratin res-napilla.

Kaistallapitoavustin pitää auton kaistaviivojen keskellä kääntämällä rattia tarpeen mukaan. Nissan Leafissa tekoälyn suorittamat ohjausliikkkeet olivat niin miellyttävät, että siihen voisi hyvin tottua. Toista se oli viisi vuotta sitten, jolloin ekaa kertaa ominaisuutta testatessani Seat Leonin ohjausliikkeet olivat ärsyttävän kulmikkaita.

Käytännössä rattia ei tarvinnut kääntää itse lainkaan, vaan riittää että siitä pitää kiinni. Jos otteen irrottaa kokonaan, auto käy hyvin nopeasti valittamaan. Näin talvella kaistaviivojen näkyminen oli tosin vähän niin ja näin, joten välillä auto pysyi kaistalla ja välillä ominaisuus tippui pois päältä.

Vakionopeussäädintä on heppo käyttää ratista. Sen sijaan kaistallapitoavustimen kytkeminen tapahtuu hankalasti vasemmalta alaviistosta, mihin ei ajaessa näe.

Leafin omistaja voi ladata puhelimeensa NissanConnect EV -sovelluksen, jolla pystyy käynnistämään auton lämmityksen tai viilennyksen ja tsekkaamaan akun varaustilan. Softa oli käytettävyydeltään aika kökkö, koska se haki auton tiedot tosi hitaasti ja hukkasi välillä kirjautumisen. Auton esilämmittämisessä se oli silti yliveto!

Leafissa on paljon muitakin kivoja ominaisuuksia, mitä olisin ottanut omaan autooni jos vain olisi ollut mahdollista: avaimeton lukitus, liikennemerkkien tunnistus, kuolleen kulman varoitus, kuljettajan vireyden valvonta ja lämmitettävä ratti. Leafissa on myös automaattiset kaukovalot, joista tulen kertomaan lisää erillisessä postauksessa.

Nissan Leaf kantama: 99% riittävä

40 kW akulla varustetun Leafin toimintamatka on 270 km uudella WLTP-syklillä mitattuna. Tämä tarkoittaisi laskennallisesti 14,8 kWh/100 km kulutusta.

Koeajoni pituus oli 882 km ja sillä matkalla keskikulutus oli ajotietokoneen mukaan 18,6 kWh/100 km. Tällä kulutuksella yhdellä akullisella pääsisi periaatteessa 215 km.

Parhaan maantiekulutuksen 15,7 kWh/100 km ajoin 50 km matkalla Jyväskylästä Toivakkaan, jolloin keli oli kuiva satunnaisia sulamisvesilammikoita lukuunottamatta. Huonoin maantiekulutus 19,6 kWh/100 km tuli puolestaan 111 km matkalla Ylivieskasta Pihtiputaalle, jolloin osan matkaa tie oli sohjon peitossa ja keli muutenkin märkä ja sateinen.

Minulla olisi vaikka mitä tarinoita kerrottavana Leafin latauksesta, mutta saatte lukea niistä erillisessä jutussa, ettei tämä veny kilometriseksi. Sanon vain, että pidemmillä reissuilla vähän isompi akku olisi poikaa, sillä aina ei jaksaisi pysähtyä lataustauolle. Kotimaisemissa liikkuessa akku sen sijaan on täysin riittävä.

Kaupunkiajossa Leafin toimintamatkaksi on muuten ilmoitettu 389 km. Luulin sitä aluksi kirjoitusvirheeksi heidän nettisivuillaan, koska siitä laskettu kulutus olisi vain 9,725 kWh/100 km. Viime kevään AL-Helsinki Ecorunissa Sähköautoileva motoristi -blogia kirjoittava Marko ajoi tuloksen 10,97 kWh/100 km, joten tuohon voisi olla sittenkin mahdollista päästä optimaalisissa olosuhteissa. 

Täytyy sanoa, että sähköauton taloudellisuus jäi sen verran kiinnostamaan, että mietin vakavasti josko tälle ecorun-kaudelle lainaisi jonkun sähköauton!

Leafit latautumassa Lidlin parkkihallissa.

Sähköauton hinta: ostohinta kallis, käyttökulut halvat

Nissan Leaf 40 kWh hinnat lähtevät 37 670 eurosta. Koeajoauton varustetasona oli kaikista parhain Tekna ja siinä oli myös tonnin arvoinen kaksivärinen maalaus, mikä nosti auton kokonaishinnan 42 235 euroon.

Valtio antaa uuden sähköauton hankintaan 2000 e tuen, minkä myyjäliike vähentää suoraan auton hinnasta. Sen jälkeen koeajoauto maksaisi 40 235 e. 

Hinta ei ole mitenkään järjetön, mutta toisaalta se on vielä 8000 e enemmän kuin mitä meidän lähes täyteen varusteltu Sean Leonimme maksoi. Halpa sähköllä ajo ja edulliset huollot tosin kompensoisivat hintaeroa pitkällä aikavälillä. 

Oma Seat Leonini kuluttaa bensaa keskimäärin 5,5 l/100 km. Ajan vuodessa noin 12 000 km, mikä tarkoittaisi 1,50 e/l bensan hinnalla 990 e polttoainelaskua vuodessa. Autoveroa Leonista pitää maksaa 171 e vuodessa.

Leafin kulutus oli koeajossani 18,6 kWh/100 km. Jos lataisin autoa ainoastaan kotona ja sähkö maksaisi 15 snt/kWh*, polttoainekulut olisivat samalla 12 000 km matkalla 335 e. Lisäksi sähköautosta pitää maksaa käyttövoimaveroa, joka tekee autoveron kanssa yhteensä 215 e.

Säästäisin sähköllä ajamalla vuodessa 611 e. Lisäksi sähköautossa säästäisi ainakin vuosittaiset öljynvaihtokulut.

* Motiva käyttää laskelmissaan sähkön hintana 15 snt/kWh sisältäen myös siirtomaksun. 

Yhteenveto

Nissan Leaf on sähköauto, joka ei tee sähköisyydestään numeroa. Ja näin sen pitää ollakin. Käyttövoima on vain yksi osa-alue auton käytettävyydessä ja siinä, millä perusteella auton valitsee. 

Minä en tiedä vielä yhtään, millä käyttövoimalla seuraava autoni tulee olemaan. Olisi mahtavaa valita sähköauto vain siksi, että sillä pääsee puhtaasti ja ripeästi, mutta omassa vaakakupissa ovat voimakkaasti painamassa myös ajomukavuus, tilat ja hinta. Myös ulkonäöllä on suuri merkitys.

Nissan Leaf on tiloiltaan hyvä ja ulkonäöltään kiva. Tekna-varustetason Bose äänentoistojärjestelmä on suorastaan erinomainen.

Jousitus ja ajotuntuma voivat jakaa mielipiteitä, mutta niihin tottui ihan hyvin parissa viikossa.

Leafin toimintasäde riittäisi omiin arkiajoihini mainiosti, mutta reissuun lähtiessä isompi akku toisi rentoutta matkantekoon. Nyt myyntiin on tullut 60 kWh versio, jonka ainakin itse valitsisin ennemmin kuin 40 kWh version.

Ratin ja penkin säätöjen riittävyys on ominaisuuksia, jotka jokaisen täytyy itse testata ja todeta, sopivatko ne itselle. Minä en valitettavasti saanut hyvää ajoasentoa pidempään matka-ajoon ja se olisi minulle syy jättää auto kauppaan. Mutta jos asennon kanssa ei ole ongelmia niin kelpo autohan se on. Kannattaa käydä testaamassa! 

Voitin Leafin käyttööni Auto 2018 messuilta Nissanin #nissanhalfleaf-kilpailusta.

Auto 2016 -messujen hauskin koeajo: pikkuruinen sähköauto Renault Twizy

torstai 08.12.2016 Avainsanat: Koeajo , Muilla autoilla ajaminen , Renault , Sähköauto

Pääsin testaamaan Auto 2016 -tapahtumassa elämäni tähän asti erikoisinta kulkuneuvoa; kaksipaikkaista Renault Twizy -sähköautoa.

Twizy ei ole varsinaisesti henkilöauto, vaan 450 kg painoinen ja 13 kW tehoinen kulkupeli kuuluu nelipyörä-ajoneuvoluokkaan (L7e). Twizyä saa myös kevyt nelipyörä (L6e) eli mopoauto-versiona. Sen teho on elektronisesti rajoitettu 4 kW:iin ja nopeus 45 km/h:iin, mutta muuten mallit eivät eroa toisistaan. Twizy 80 ajamiseen tarvitaan B-luokan ajokortti, Twizy 45 kuljettamiseen riittää puolestaan mopoautokortti.

Auto on ollut tuotannossa jo vuodesta 2012 saakka, ja ensi keväästä alkaen sitä aletaan myydä myös Suomessa.

Katsokaa miten pieni se on!

Ajotuntuma Twizyssä on - sanoisinko - napakka. Tien epätasaisuudet tuntuivat aika kovasti autoon. Tätä korostaa vielä se, että penkit ovat kovaa muovia vailla mitään pehmustetta. Kovat penkit ovat kuitenkin ihan kivat istua ja aavistuksen kuppimaisina pitävät hyvin otteessaan. Matkustaja istuu hajareisin kuljettajan takana, jalat penkin sivuilla.

Twizyllä ajamisessa oli fiilistä kylliksi ja siitä saivat osansa myös sivulliset. Äänettömyydestä huolimatta pikkuinen ilmestys käänsi päitä ja nosti hymyn ihmisten huulille. :) Totta puhuen auto ei kyllä ollut ihan äänetön, vaan kiihdyttäessä sähkömoottorista kuului hieman sähköistä sirinää. Ohjaus on varsin jäykkä, koska autossa ei ole ohjaustehostinta, mutta vauhtiin päästyäni siihen ei kiinnittänyt enää mitään huomiota.

Ohjaamo on hyvin pelkistetty, mutta toisaalta eipä sitä juuri muuta tarvitsekaan kuin nopeus- ja akkumittarin.

Ehdin kokeilla lyhyellä testilenkillä myös maantienopeutta. Twizyn nopeus on rajoitettu 80 km/h:iin ja siihen se myös kiihtyi, vaikkakin 50 km/h jälkeen melko verkkaisesti. Takaisin kaupunkiin päin kiihdyttäessä liittymiskaista alkoi tuntua vähän lyhyeltä; tällä ei mihinkään pieneen väliin mennä jos vauhtia ei ole saanut kelattua tappiin!

Maantiellä ajamisessa oli kyllä ihan omanlaistaan vauhdin hurmaa, mitä korostivat avoimet sivuikkunat ja ovien läpinäkyvät alaosat. Missään vaiheessa ei silti pelottanut. Nauratti lähinnä olla sellaisella kirpulla liikenteessä. :D

Tuusulanväylältä poistuessa en uskaltanut ajaa sillä yhtä reippaasti kuin oikeilla autoilla, sillä en tiennyt miten kiikkerä se on. Koeajon jälkeen jutellessa selvisi, että auton pohjaan sijoitettu 100 kg akku tekee siitä hyvin vakaan eikä se kaadu. Olisin siis voinut ajaa kaarteen vauhdikkaamminkin.

Pieni ja jämäkkä katseenkääntäjä.

Twizy on pääsääntöisesti plussakelin ajoneuvo, sillä siinä ei ole lämmityslaitetta ja sivuikkunatkin puuttuivat. Ovet Suomeen tuotavissa malleissa sentään on, vaikka jossain maissa nekin ovat lisävaruste. Ilmava hytti oli kuitenkin ison tuulilasin ansiosta varsin suojaisa ja sillä tarkeni ajaa +4 asteen kelissä ihan hyvin normaaleissa ulkovaatteissa. Ennakkoon jännitin myös hieman sitä, miten ravassa olisin ikkunattomalla autolla ajamisen seurauksena, mutta ihmeellisesti edes ohi ajaneet linja-autot eivät onnistuneet kastelemaan, vaikka sumupilven nostattivatkin märästä asfaltista. 

Twizy kulkee yhdellä latauksella noin 70-80 km/h. Auto ladataan tavallisesta suko-pistokkeesta, jossa on vähintään 10 A sulake eli normaali auton lämmitystolppa riittää yleensä hyvin. 6,1 kW akun lataaminen tyhjästä täyteen vie noin 3,5 h.

Ruoka-aika! Latauspiuha kulkee kätevästi keulassa olevan luukun alla.

Kenelle Twizy on sitten suunnattu? Renaultin edustaja nimesi mahdollisiksi ostajiksi "valveutuneet urbaanit", joille auton lyhyt kantomatka riittää. Auto onkin omiaan esimerkiksi kaupunkiliikenteeseen eikä se myöskään tarvitse paljon parkkitilaa. Itse näkisin Twizyn mahdolliseksi vaihtoehdoksi niille, jotka ajavat työmatkoja (mopo)skootterilla. Sillä ajaessa ei tarvitse kypärää eikä erityisiä ajovaatteita. Sateella se tarjoaa myös skootteria paremman suojan - ei ehkä täydellistä, mutta edustajan mukaan se on sateella yllättävänkin suojaisa. Mopoautoon verrattuna se on puolestaan paljon coolimpi!

Renaultin edustaja kertoi, että Twizyjä on vuokrattavana Hangossa Cafe Regattassa. Ne olivat kuulemma viime kesänä jatkuvasti menossa. En ihmettele yhtään. Tunti maksaa 20 euroa ja siinä ajassa ehti heittää kivan lenkin lähiympäristössä. Myös Tuulilasin sähköautoblogaaja Vesa Linja-Aho oli bongannut Hangon vuokra-Twizyt jo toissa kesänä ja käynyt testaamassa ja tykännyt.

 Twizyllä ajaminen oli tosi hauska kokemus ja tekisi kyllä mieli käydä testaamassa se ensi kesänä vähän pidemmällä lenkillä. Tuskin siitä erityinen myyntimenestys tulee, mutta uskon, että sillekin oma pieni ostajakuntansa löytyy. Twizy 45 maksaa 12690 e, Twizy 80 puolestaan 13990 e.

Ovien avaaminen ei vie yhtään tilaa sivulta, sillä ne aukeavat suoran ylöspäin kuin sakset. (Kuva: Marko / Sähköautoileva motoristi)

Tietoa blogista

POLOinen on liikenne- ja autoblogi, jonka perustin kesällä 2008. Aiemmin autot eivät kiinnostaneet yhtään, mutta hankittuani auton olosuhteiden pakosta innostuinkin autoilusta oikein kunnolla. Liikenne on minulle peliä, jossa pyrin menestymään aina vain paremmin!

Kirjoittelen blogiin kaikenlaisista autoiluun liittyvistä asioista moottoripyöräilyä unohtamatta. Erityisesti sydäntäni lähellä ovat Volkswagen, liikenneturvallisuus ja taloudellinen ajaminen.

Ota yhteyttä: poloinenblogi(a)gmail.com

Arkistot
2019 (9)
toukokuu (2)
Kilpailijana Gladiaattoreissa - valmistautuminen, hakeminen ja kilpaileminen
Sähköautojen pienin kulutus! AL-Helsinki Ecorun 27.4.2019
huhtikuu (2)
Taloudellisuusajoa sähköautolla - Kuopion Autokauppa EcoRun 6.4.2019
Sähköauto ilman kotilatausmahdollisuutta ja 10 muuta tarinaa sähköauton lataamisesta
maaliskuu (2)
Testissä kuljettajan pikku apuri: automaattiset kaukovalot
Kun jarrupolkimesta tuli turha - koeajossa sähköauto Nissan Leaf
helmikuu (1)
Koeajossa aito ja alkuperäinen Volkswagen Polo Junior
tammikuu (2)
Koeajot Auto 2018 -messuilla - mitä erikoisempi, sen parempi
Auto 2018 messujen 5 kiinnostavinta juttua
2018 (20)
joulukuu (1)
Skoda Scala - ensifiilikset uutuudesta!
marraskuu (1)
Vain 3,6 millilitran päässä voitosta - Toyota EcoRun 6.10.2018
lokakuu (1)
Kolmas kerta toden sanoo? - Skoda Economy Run 2018
syyskuu (2)
Banaaninkuorilla baanalle! (bio)kaasuautojen päästöt, verotus ja tankkaus
Kaasuautolla taloudellisuusajokilpailussa - Suurajot EcoRun 12.8.2018
elokuu (1)
Tampere - jännittävimmät, hienoimmat ja vaarallisimmat liikennekohteet
heinäkuu (2)
Auton vuokraaminen ulkomailla - ensikertalaisen kokemuksia
Leonin ensimmäinen katsastus ja päivä filmitähtenä
kesäkuu (1)
Leonin 3-vuotishuolto - katolle pissiminen vaihtui karkkikaupan tuoksuun
toukokuu (3)
Seat Leon - murtumat takavalojen umpioissa
Seat Leon - DSG-vaihteiston kytkimen vaihto
Kaaharizombie pihtaamassa - Neste Pusula EcoRun 15.4.2018
huhtikuu (3)
Leonin pienin kulutus ikinä! AL Helsinki EcoRun 14.4.2018
Kulutustestailuja ennen kauden ensimmäisiä Ecorun taloudellisuusajokilpailuja
AL-Sport päivät Hyvinkään Sveitsissä
maaliskuu (1)
Kauden 2018 ecorun taloudellisuusajokilpailut - millä autolla ja kenen kanssa?
helmikuu (2)
Koeajossa upea coupé Lexus RC 300h
Pitääkö vilkkua käyttää aina risteyksessä kääntyessä?
tammikuu (2)
POLOinen 10 vuotta!
Auton lattian, takaluukun ja konepellin vaimennus
2017 (30)
joulukuu (3)
Kiire ja liikenne - testatusti huono yhdistelmä!
Leonidaksen kuusenhakureissu
Polkupyörän valot - miten niitä käytetään oikein?
marraskuu (2)
Startti - oppikirja opetuslupaopetukseen
Autoliiton opetuslupainfo - kaikki mitä halusit tietää ajokortin hankkimisesta opetusluvalla
lokakuu (3)
Toyota Ecorun - uudenlainen taloudellisuusajokilpailu
Lotus Elise ja täydellisen rypsipellon metsästys
Pihistelyä ja mahtavia maisemia - Skoda Economy Run 2017
syyskuu (1)
HJC R-PHA 70 - ei enää ikinä aurinkolaseja moottoripyöräillessä!
elokuu (3)
Vuoroin vieraissa - tsekkiläiset taloudellisuusajajat tuhansien järvien maan ecorunissa
Liikaa hifistelyä, liian vähän pihistelyä - Suurajot NEZ EcoRun 13.8.2017
Pikaisessa koeajossa Volkswagen Arteon ja ennakoiva adaptiivinen vakionopeussäädin
heinäkuu (3)
Tampereen liikennejärjestelyt yllättivät turistin
Skootteri ei ole lälläripyörä, ainakaan kaupungissa
Illalla olin voittaja, aamulla enää toinen - AKU EcoRun 9.7.2017
kesäkuu (3)
Motoristi Survival Tour - mahtava moottoripyöräkoulutus! (osa 2.)
Motoristi Survival Tour - mahtava moottoripyöräkoulutus! (osa 1.)
Auto jäi pikapesun ulkopuolelle - asiakaspalvelu keräsi pisteet kotiin + Voita ilmainen autopesu!
toukokuu (3)
Leonin 30 tkm huolto - öljynvaihto, vajavainen akku ja rasittavat natinat
Takatalvi yllätti - 270 km kesärenkailla loskakelissä
POLOinen PINGailemassa eli autobloggaaja sisällöntuottajafestareilla
huhtikuu (2)
Auton kuntotarkastus
Autourheilijat Pohojanmaalla
maaliskuu (3)
Pysähdyin moottoritiellä ja muita viikonlopun autoilukuulumisia
Kiveniskemän korjaus Leonin tuulilasista
Kauhea naarmu auton maalipinnassa!
helmikuu (2)
Koeajossa Lexus IS 300h - se parempi Toyota?
Audi Quattro Tour 2017 - miten Audit selvisivät laskettelurinteestä?
tammikuu (2)
Minkä näistä koeajaisin? Uusi Seat Leon, Toyota C-HR vai Lexus IS 300h?
Autojen sijaintitiedot vuotivat nettiin jo nyt
2016 (30)
joulukuu (1)
Auto 2016 -messujen hauskin koeajo: pikkuruinen sähköauto Renault Twizy
marraskuu (3)
Auto 2016 - lisää koeajoja, vuoristorata ja Opel OnStar
Auto 2016 -messut - autojen Mega Pop-Up myymälä ja paljon muuta
Muuttaako urheiluauto käyttäytymistä? Testissä Lotus Evora 400
lokakuu (4)
Onko yksisuuntainen Puistokatu oikeasti turvallinen pyöräilijöille?
Rengashotelli ja puuttuvat pultit
Skoda Economy Run 2016 - taloudellisen ajon kilpailu Tsekissä (osa 2/2)
Skoda Economy Run 2016 - taloudellisen ajon kilpailu Tsekissä (osa 1/2)
syyskuu (1)
Ford Driving Skills for Life
elokuu (3)
Koeajossa huikea urheiluauto Lotus Evora 400
Seat Leon äänieristys
Seat Leon resonoi ja natisee
heinäkuu (1)
Harjoittelu kannattaa! 1000 Lakes EcoRun 2.7.2016
kesäkuu (2)
Taloudellisen ajon vinkit hiekkatiellä ajamiseen
Leonin ensimmäinen öljynvaihto ja säästövinkki
toukokuu (4)
Kirottu kilpailu? Neste Myllylampi Ecorun 21.5.2016
Koeajossa faceliftin saanut superpihi Toyota Auris Hybrid
Yksi vai 50 hevosvoimaa?
Että sellainen moottoripyöräilykauden aloitus!
huhtikuu (3)
Rekisterikilpibongaus
Milloin U-käännös on kielletty?
Leonin takuukorjauksia
maaliskuu (2)
Ecorun ja autoslalom kilpaileminen
Onnistuuko taloudellinen ajaminen talvella? Savon Pihistys Kuopion Autokauppa Ecorun 27.2.2016
helmikuu (3)
Kokemuksia Leonin kitkarenkaista
Teslan lataaminen
Koeajossa vertaisvuokrattu unelma-auto Tesla Model S P85D
tammikuu (3)
Pysäköinti Jyväskylän satamassa
Auton lainaaminen naapurille - uhka vai mahdollisuus?
Nissan Juke Nismo RS - terrierimäinen möhköfantti koeajossa
2015 (40)
joulukuu (2)
Hauskaa joulua!
Autoslalom kilpailu Leonilla
marraskuu (3)
Around View Monitor ja muita lisäapuja kuljettajalle a'la Nissan
Päästöskandaaliauton(?) kulutusennätys
Koeajossa superhauska Mazda MX-5
lokakuu (4)
Volkswagenin vieraana Jyväskylän MM-rallissa
Nastarenkaat vai kitkarenkaat? Talvirenkaiden valinta Leoniin
Volkswagen Demo Tour 2015
Leonilla yli 1000 km yhdellä tankillisella!
syyskuu (4)
Jyväskylän Autotarvikkeen naistenilta
Ratti.fi - ajokortin opetuslupien välityspalvelu
Hipoen ohi ja kolmion takaa känny korvalla - suomalainen liikenne takapenkkiläisen silmin
Tehotytöt vauhdissa: Vesijärven Auto Ecorun
elokuu (3)
Yritys päihittää vakionopeussäädin ja hieman Ecorun-pohdintaa
Onnellista autoslalomia
Moottoripyörän talvisäilytys sekä huolto- ja myyntipohdintaa
heinäkuu (2)
Kurkku Kalajoella
Leonin CQuartz Finest -pintakäsittely
kesäkuu (2)
1000 Lakes EcoRun - taloudellisen ajon soratieralli?
Poloinen pysyy Poloisena, mutta Leon on nyt Leonidas
toukokuu (6)
Polon viimeiset pihistelyt: LänsiAuto Ecorun 18.4.2015
Leonin renkaiden vaihto uusiin ja pyörien suuntaus
Uudet vanteet ja renkaat Leoniin
Kilometrien kerryttämistä ja autovouhottajien tapaamista
Leonin luovutus
Leonin luovutushuolto
huhtikuu (4)
Leonin maahantulotarkastus
Moottorijarrutus vai vapaalla rullaaminen?
Onnellisten ajokoulu vm. 2015
Lisensoitu autourheilija!
maaliskuu (5)
Kitkarenkaat liukkaan kelin radalla
Koeajossa Toyota Auris Hybrid - ekotietoisen taviksen valinta
Automerkkien kevään kovimmat #some #kampanjat
Autourheilu todella kiinnostaa naisia!
Autoja, moottoriurheilua ja naisia
helmikuu (4)
Oho, tilattiin auto
Volkswagen Winter Drivingschool
Seat Leon jälleen testissä - onko Polo saamassa seuraajan?
Poloisen ensikosketus kitkarenkaisiin
tammikuu (1)
Mitä kaikkea POLOiselle tapahtui vuonna 2014?
2014 (41)
joulukuu (3)
Joulukuun lopun löpinät
Nissan Pulsar - ei mikään tähdenjäänne
Leidi liikenteessä
marraskuu (3)
Karvalakki-Leon vuokralla
Glosspoint - palvelua vailla vertaa
Testissä Ford Ranger Wildtrak -pick-up
lokakuu (3)
Renkaiden vaihto hintavertailu
Törttöilijöitä liikenteessä - blogaus vanhan ajan malliin
Auton vanteet netistä
syyskuu (4)
Rullahiihto liikenteessä
Sumussa ajaminen ja sumuvalojen käyttö
Polon toinen taloudellisen ajon kilpailu: maantiekulutuksen haamuraja rikki kirkkaasti!
EcoRun taloudellisuusajokilpailu Pololla
elokuu (2)
Kohta pihistellään taas!
Uudet keskikupit vanteisiin ja virallinen pysäköintipaikka
heinäkuu (3)
Moottoripyörän parantelua
Jyväskylä - Kuopio - Jyväskylä
Polon 3-vuotishuolto
kesäkuu (3)
Uusi Mazda3 - taviksesta katseenvangitsijaksi
Polon ensimmäinen katsastus
Testissä kuljettajan pikku-apurit: mukautuva vakionopeussäädin ja kaistanpitoavustin
toukokuu (2)
Ihana uusi Polo <3
Taloudellisen ajon kilpailu Ecorun
huhtikuu (3)
Kevään renkaanvaihtokuviot ja DSG:n öljynvaihto
Keski-Suomen Moottoripyöränäyttely vm. 2014
Ensiesittelyssä uusi Volkswagen Polo
maaliskuu (5)
Ja sitten kuolo korjasi Polon akun
Polkupyörien huoltoa
Seuraa Poloista!
Poloinen goes off-road
Volkswagen hyötyautojen talviajokoulu kevätkelissä
helmikuu (4)
Tänä talvena liukasta on vain radalla
Onnellisten ajokoulun opit käytännön kokeessa
Kohti onnellisempaa ajokulttuuria
Onnellista liukastelua
tammikuu (6)
Pohdiskellen Pohjanmaalle
Lyhyitä ajoja + kireät pakkaset = tyhjä akku
Onnellisten ihmisten ajokoulun startti ja läheltä piti
Koeajossa Seat Leon FR
Parhautta!
Hakkapedia-blogaajaksi
2013 (31)
joulukuu (2)
Tonttu-Polo
Taloudellinen ajotapa - kokemuksia Drivecon käytöstä
marraskuu (4)
Demo Tour 2013 ja kestohymy
Uudet nastarenkaat polkupyörään
Toyota Auris Hybrid
Kesäinen koeajorupeama
lokakuu (3)
Taloudellisen ajon harjoittelua Toyotan tapaan
Renkaiden vaihto Poloisen tapaan
Ongelmalliset vaihteet
syyskuu (5)
Uusi leiska!!
Jyväskylä - Toivakka - Kangasniemi - Hankasalmi - Lievestuore - Jyväskylä
Vähän erilainen ratapäivä
Puhdas auto - pahempi mieli?
Uusi polkupyöräni - Nishiki Hybrid Comp SLD
elokuu (2)
Harjaton pesu
Ja korvat lepää!
heinäkuu (2)
Nissan Juke Nismo
Polon kaksivuotishuolto
kesäkuu (2)
MP-kauden avaus
Polkupyörän renkaanvaihtopulmia
toukokuu (2)
Facebookista voi oikeasti voittaa jotain!
Kops!
huhtikuu (2)
Kuinka tyhjentää lompakko moottoripyöränäyttelyssä
Talven suruja
maaliskuu (3)
Uusi Golf ja Polo GT
Vihreä unelma
Rata 2013
helmikuu (2)
Nastarenkaat kaksipyöräiseenkiin - lopulta
Uuden vuoden kilpailun voittaja on...
tammikuu (2)
Yhteenveto ajokaudesta 2012
Uuden vuoden kilpailu
2012 (30)
joulukuu (2)
Herkkua on siinä monenlaista.
Ylimääräinen öljynvaihto ja takuukorjauksia
marraskuu (2)
Ei niin yllättävät ensilumet
Uusi Golf ja Robo-up!
lokakuu (2)
Moottoripyörä talvisäilöön
Lisää näkyvyyttä
syyskuu (2)
Se oli hyvä vanne
Uusi Audi A3
elokuu (4)
Kaahaavat motoristit vs. ohiteltava motoristi
Eerik pesussa
Yhden pysäköintiruudun ongelma
Polo 1 v!
heinäkuu (2)
Polo ja rätisevä Media-In
Auton kulutuksen seuranta
kesäkuu (3)
Jennin ja Eerikin ensimmäiset seikkailut
Varusteostoksilla
Moottoripyörän hankinta
toukokuu (4)
Sateiset pikakuulumiset
Sumuvalopelle ilman sumuvaloja
Vielä niistä jäljistä ovenkahvassa...
Kevätpesu - ja mitä kuran alta löytyikään
huhtikuu (1)
Päivävalot ja pimeiden perien ongelma
maaliskuu (4)
Ei Golfkärryä meille
Up!
RSS ja muuta yleistä
Näin poliisin, mokasinkohan?
helmikuu (3)
Liukastelua Lievestuoreella
Polo 6R 1.2 TSI DSG Highline
Poloa ulkoiluttamassa
tammikuu (1)
Analyysi pienestä punaisesta paholaisesta
2011 (37)
joulukuu (3)
Hauskaa joulua!
Paras häälahja ikinä!
Polon suojauskäsittely
marraskuu (2)
Polo Simoissa
Kuulumisia autonhuoltokurssilta
lokakuu (4)
Jyväskylä - Ylivieska - Jyväskylä
Tunnustus
Volkswagen Demo Tour 2011
Inssi läpi ... vaivoin
syyskuu (6)
Moottoripyörän teoriakoe läpi!
Olenko hidas oppimaan vai muuten vain hidas?
Rohkeasti liikenteen sekaan
Onko tämä nyt niin hämmentävää?
Pelottava moottoripyörätunti
Eka ajotunti moottoripyörällä
elokuu (8)
Ensimmäinen ja viimeinen kerta (MP 1/2)
Autonhuoltokurssi tulee taas!
Lelun ohjaksissa ja museoesineen kyydissä
Motoristin henkivakuutukset: jarruttaminen ja kääntäminen (MP 5/6)
Lisää kirjaimia ajokorttiin (MP 3/4)
Oho, ostettiin auto
Polo Junior ja Polo Senior
Terveisiä Pololta
heinäkuu (2)
Bilteman kromiset pölykapselit, osa 2
Helsingin keskusta taas vähän tutummaksi
kesäkuu (1)
Katsastus vm. 2011
toukokuu (2)
Pyöräilyneuvontaa
Econen
huhtikuu (2)
Matelua pääsiäisen paluuliikenteessä
Oikealle kääntyvä väistää ... jos väistää
maaliskuu (2)
Vuosihuollon paikka
Ratapäivä 2011
helmikuu (2)
Uudet talvirenkaat
Nissan JUKE
tammikuu (3)
Polkupyörä vuorostaan huoltoon
Uusi leiska
Mitä sanoo Polo 95 E10 bensasta?
2010 (30)
joulukuu (1)
Turvallista uutta vuotta!
marraskuu (3)
Käsittämätöntä toistoa
Polo GTI ja jokasyksyinen Scirocco-koeajo
Epätaloudellista taloudellista ajoa
lokakuu (4)
Saija ratissa
No nyt se sitten levisi
"Eivät renkaat kesää tee"
Simuloitu rengasrikko
syyskuu (6)
"Jarrut - vauhdin surma"
Voidellaan ettei leikkaa kiinni
Kuinka moottori toimii?
Auton perusrakenne tutuksi
Audi A1
Autonhuoltokurssi
elokuu (1)
Kaikkien aikojen ilotulitus ja kaikkien aikojen ruuhka
heinäkuu (1)
Pysäköinti Ainolanrannassa
kesäkuu (1)
Myöhäinen katsastus
toukokuu (2)
Outo ohituskaista
Kilpisenkatu - pyöräilijän inhokki
huhtikuu (1)
Kesärenkaiden vaihtoaika x 2
maaliskuu (2)
Pikavisiitti Helsinkiin
Hämärä ABS-ongelma
helmikuu (5)
Ratapäivä
Hieno Audi ja nuiva Audimies
Enää viikko!
Polo palasi elävien kirjoihin
Koskaan ei ole Polo jättänyt tielle ...
tammikuu (3)
Käsijarrun tärkeydestä
Ei tullut BC:tä, tuli pelkkä B
Paras synttärikortti
2009 (36)
joulukuu (1)
Pimeällä ajamisen kurssi - perinteisesti vai simulaattorilla?
marraskuu (1)
Ajelemassa
lokakuu (4)
Vahaa pintaan ja talvirenkaat alle
Jos edes joku ottaisi opikseen...
"Kiesi-kohu ei kolhinut Audi-kauppaa"
Sciroccoooo <3
syyskuu (2)
Uutta Poloa ihailemassa
Kootut seikkailut Helsingissä
elokuu (2)
Kutsu
Ylinopeusvalvonta: kootut selitykset
heinäkuu (1)
Jyväskylä-Lahti-Jyväskylä
kesäkuu (4)
Läheltä piti juhannuksena
POLOinen 1 v.
Peruuttelua
Polo kesäkuntoon
toukokuu (3)
Taas ratin takana!
Kyytiläisenä
Kun jarrua ei voikaan painaa
huhtikuu (3)
Taas Tampereella
Talvi väistyy
Pablo Picassoa testaamassa
maaliskuu (6)
Huolto ja katsastus - uusi yritys
Katsastus
Vuosihuolto
Vaajakosken liikenneympyrässä ajaminen
Pesua kaivattaisiin
Ilmaista liukastelua
helmikuu (5)
Volkswagen Polo vm. 2008 vs. 2004
Automaattia testaamassa
Jyväskylä-Tampere-Jyväskylä
Kunnossa!
Palautetaan korjaamolle
tammikuu (4)
Oma Polo kullan kallis
Yksi Polo korjaamolle, toinen Polo vuokralle
Kolareita kerrakseen
Polo kolarissa
2008 (24)
joulukuu (1)
Valoton risteys sekoittaa päät ja aiheuttaa vaaratilanteita
marraskuu (3)
Pysäköintipaikasta sakkopaikaksi
Talvea odotellessa
Pientä koristelua
lokakuu (4)
Uudet autot tuoksuvat hyvälle
Ei ole pakko mennä jos ei mahdu
Kirkkaita kilometrejä!
Paluu liukkaalle
syyskuu (5)
Unelma-autoni
Autoton päivä
Inssimuistoja
Jopas oli ohitus
Jyväskylä-Hämeenlinna-Jyväskylä
elokuu (6)
Kuukauden viimeinen päivä
Ollaanpa sitä nyt niin kiireisiä
Törttöilijöitä liikenteessä
Jenni testaa
Kesäkumit vaihtoon
Hetken loisto
heinäkuu (2)
Liukastelua 2-vaiheessa
Arvioiva ajo
kesäkuu (3)
Uudet matot
Tyhmiä ohituksia rauhallisessa juhannusliikenteessä
Taustaa

Katso suosituimmat vaihtoautomme juuri nyt!