POLOinen

POLOinen

Jaa sivu POLOinen
Suodatettu avainsanalla reissut

Secto Road Trip - sähköautoilla halki euroopan + mitä lataus maksaa?

keskiviikko 31.07.2019 Avainsanat: Audi , Reissut , Sähköauto , Tesla , Yhteistyö

* Yhteistyössä Secto Automotive

Leasingyhtiö Secto Automotive haki toukokuussa Facebookissa yhtä reissaajaa mukaan roadtripille, jonka tarkoitus oli testata, miten road trip onnistuu sähköautolla ja miten Secton universaali lataustagi toimii. Onnistuin vakuuttamaan valitsijat blogillani ja persoonallani niin, että valitsivat minut mukaan! Kaksi viikkoa myöhemin oltiinkin jo tien päällä Tesla Model 3:lla ja Audi e-tronilla.

Millaista sitten on reissata viisi päivää ja 2800 km täysin tuntemattomien ihmisten kanssa? Ennen reissua tuli toki pari kertaa mietittyä, että mihin olen oikein hyppäämässä... Olen kuitenkin niin elementissäni auton ratissa ja tämä olisi ainutkertainen tilaisuus, että siinä ei muutama vieras ihminen haittaa. Kyllähän ne matkan varrella tulevat tutuiksi!

Matkaseuralaisina minulla oli kaksi henkilöä Sectolta ja kaksi Skyproductionilta kuvaamassa matkaa. Minä ja Secton “keravalainen bensalenkkari” Ari olimme videoiden päähenkilöinä jutustelemassa kokemuksista. Kirjoitin reissusta lisäksi matkapäiväkirjaa Secton nettisivuille.

Videoita ja matkapäiväkirjaa oli alunperin tarkoitus julkaistaista päivittäin, mutta päivät venyivät niin pitkiksi, että se oli täysi mahdottomuus. Kirjoitin matkapäiväkirjasta vain karkeat luonnokset öisin ja kursin ne kasaan reissun jälkeen. Päivien aikana ehti tapahtua niin paljon, ettei illalla enää meinannut muistaa aamun tapahtumia.

Sähköauton lataaminen euroopassa Plugsurfingilla ja eri sovellusten käyttö

Autojen lataamiseen käytimme Plugsurfingia, joka on Secton latauskumppani ja meillä olikin käytössä Sectolle brändätyt lataustagit.

Plugsurfing tarjoaa euroopan laajimman sähköautojen latausverkoston: yli 110 000 latauspistettä! Omia latureita Plugsurfingilla ei ole, vaan heillä on sopimukset lukuisten eri latausoperaattorien kanssa, joiden latureita voi käyttää Plugsurfingin rfid-tagilla ja/tai sovelluksella ja kaikki laskutetaan yhtä kautta.

Latauspaikkojen haku oli hieman haastavaa pelkällä Plugsurfingin sovelluksella, koska siihen ei voi syöttää koko päivän reittiä. Pitää tietää jokin paikka matkan varrelta ja katsoa kartasta alueen latauspisteet. Kun latauspisteen valitsee, sovellus piirtää reitin sinne ja kertoo miten kaukana se sijaitsee. Jos piste on turhan lähellä, skaalaa karttaa kauemmas ja valitsee toisen pisteen.

Laturin valinnassa kannattaa huomioida, että Plugsurfing näyttää etäisyydet linnuntietä pitkin. Tästä syystä Audin range ei tahtonut alussa riittää koskaan valitsemalleni laturille, koska ne sijaitsivat pidemmän ajomatkan päässä kuin kuvittelin.

Kokeilin käyttää latauspaikkojen etsimiseen myös yhteisöllistä latauskarttaa PlugSharea, joka osaa ehdottaa latauspisteitä reitiltä auton ja ilmoitetun rangen perusteella. Se ei valitettavasti tuntenut vielä reissun aikaan Audi e-tronia, joten hyöty jäi lopulta aika pieneksi.

Latauspisteiden valinta oli välillä aika työlästä, koska piti hyppiä sovellusten välillä ja koittaa hahmottaa, mikä laturi on mikäkin eri sovelluksissa. Vaikka Plugsurfingilla voi käyttää valtavaa määrää latureita, ei silti voi suunnata jollekin tietylle varmistamatta ensin, että se on oikeasti käytettävissä.

  • Plugsurfingilla pystyy katsomaan, mitä latureita voimme käyttää, kun taas PlugSharella etsin niitä reitin varrelta.
  • Plugsurfingissa pystyy hakemaan latureita miniminopeuden perusteella, kun taas PlugSharella voi vain valita pistoketyypin eli siinä ei saanut eriteltyä hyperlatureita superlatureista.
  • Plugsurfingin kartta näyttää latauspisteet vain noin 80 km säteellä, joten sitä pitää zoomailla ja siirrellä paljon, että näkee laturit matkan varrelta, kun taas PlugSharessa voi nähdä nähdä laturit tosi isolta alueelta kerrallaan.

Matkan varrella sain Instagramissa viestin, että kannattaa käyttää A Better Route Planner -työkalua, mutta se suoraan sanottuna unohtui. Se on ymmärtääkseni todella hyvä työkalu sähköauton reittisuunnitteluun, koska siinä voi huomioida kuljettajan ajotyylinkin keskikulutuksesta ja nopeudesta lähtien. Se tietää maastonmuodot ja se voi huomioida jopa keliolosuhteet. Harmillista, ettei ABRP:stä ole sovellusta, koska sen verkkosivu on rasittava käyttää puhelimen pienellä näytöllä.

Sähköauton latauksen hinta Plugsurfing vs. muut

Emme kiinnittäneet reissussa hirveästi huomiota latausten hintoihin, koska tavoitteena oli vain saada ladattua autot ja jatkaa matkaa.

Kun jälkeenpäin tutkin Plugsurfingin lataushistoriaa, osa latauksista oli maksanut yllättävän paljon. Jotkut matkapäiväkirjan lukijat epäilivät, että Plugsurfing vetää välistä, mutta tosiasiassa “välistä vetäjinä” ovat latausoperaattorit, sillä ne määrittelevät itse, millä hinnalla myyvät sähkön Plugsurfingille. Myöskään Secto ei ota osuutta hinnasta, vaikka Plugsurfing sen mahdollistaisikin.

Plugsurfingin hinnat vaihtelevat hieman sen mukaan, onko käyttäjä perusasiakas vain ns. fleet-asiakas. Secton asiakkaat ovat automaattisesti Plugsurfingin Fleet-asiakkaita. He maksavat kustakin latauksesta 0,25 e roaming-maksun, mutta vastineeksi lataukset maksavat hieman perusasiakkaita vähemmän.

Selvittelin matkan jälkeen, mitä käyttämämme laturit olisivat maksaneet muilla maksutavoilla. Se vaati osan kohdalla aikamoista salapoliisityötä, mutta suurimmasta osasta löysin lopulta hinnat. Joillain hinta on sama tagista riippumatta, kun taas joillain hinnoissa on hurjia eroja. Tässä tuloksia (pidätän oikeuden virheisiin):

  • Ionity hyperlaturit maksavat Plugsurfingin fleet-asiakkaille Tanskassa 9,90 e/lataus ja Saksassa 8 e/lataus, mikä on sama hinta kuin ilman sovellusta. Tavallisilla Plugsurfing-asiakkailla hinnat ovat hieman enemmän; 11,22 e ja 8,80 e.
  • Fortum Charge & Drive laturit maksavat perusasiakkaille saman verran Plugsurfingilla kuin heidän omalla sovelluksellaan/tagillaan. Secton asiakkaille lataus on aavistuksen halvempaa.
  • E.ON:in laturit ovat halvempia heidän omalla kortillaan. Ruotsissa latauksesta maksetaan kWh-perusteisesti. Tanskassa kortti on maksullinen ja lisäksi sähköstä maksetaan kWh-perusteisesti. Saksassa kortista maksetaan kuukausihinta, minkä päälle tulee vielä kiinteä hinta per lataus. En tiedä toimivatko E.ON:in kortit ristiin eri maissa.
  • Bee Charging laturien käyttö Ruotsissa on yli puolet halvempaa heidän omalla prepaid-kortillaan kuin Plugsurfingilla.
  • swisscharge laturien käyttö Sveitsissä on kalliimpaa heidän omalla sovelluksellaan kuin Plugsurfingilla. Tämä tuntuu ihan järjettömältä!

Teslan lataaminen

Teslan lataus on oma lukunsa, sillä merkillä on oma Tesla Supercharger -laturiverkostonsa. Superchargereita on euroopassa tosi paljon ja auto osaa reitittää niiden kautta, kun vain kertoo mihin haluaa päästä. Helppoa!

Vertailin matkan jälkeen myös Teslan lataamisen hintoja.

Teslan Superchargerien käyttö maksaa eri maissa eri verran: Suomessa ja Ruotsissa 0,24 e/kWh, Tanskassa 0,39 e/kWh, Saksassa 0,33 e/kWh, Sveitsissä 0,27 e/kWh ja Italiassa 0,30 e/kWh. (Olen kääntänyt valuutat kaikista maista euroiksi.) Joillekin Tesloille lataaminen on ilmaista tai jonkin kWh-määrän saa vuosittain ilmaiseksi, mutta en tiedä tarkemmin millä.

Yllätyksekseni Teslan lataaminen tulee halvemmaksi Ionityn hyperlatureilla. Niillä saa akun täyteen arviolta yhtä nopeasti kuin Superchargereilla, mutta mitä enemmän lataa, sitä halvemmaksi Ionityt tulevat, koska lataus maksaa aina saman 8 e. Esimerkiksi jos 75 kWh akulla varustettua Tesla Model 3:a lataisi 20% varaustasosta 80%:iin eli 45 kWh, se maksaisi Saksassa Superchargerilla 14,85 e (45 x 0,33 e/kWh). Ja mitä tyhjemästä täydempään mennään, sitä enemmän Ionityllä säästää.

Roadtrip päivä päivältä ja lataus lataukselta

Koostin tähän blogijuttuun yhteenvedot ajomatkoista ja latauksista. Pidemmät matkapäiväkirjakertomukset olen kirjoittanut Secton sivuille ja linkit niihin löytyvät jutun lopusta.

Ihan kaikista sähköautojen latauksista ei ole tietoa, koska niitä ei tullut kerättyä järjestelmällisesti mihinkään. Taulukoiden tiedot on kerätty Plugsurfingin raportista, minkä lisäksi muutaman Teslan latauksen tiedot löytyivät valokuvista. Hinnat ovat fleet-asiakkaiden hintoja, joihin on lisätty 0,25 e roaming-maksu.

Ihan reissun alussa kuljimme molemmat autot “yhtä matkaa” eli pidimme tauot yhdessä. Pian huomasimme, että on helpompi mennä omaa tahtia ja tavata vain tarvittaessa, koska Audia piti ladata Teslaa tiheämmin ja Teslalla oli käytettävissä myös Supercharger-laturiverkosto.

Päivä 1

Reitti: Lohja - Turku
Matka: 170 km
Aika tien päällä: 2 h
Omat ajot: 170 km Teslalla

Audin lataukset:

 MääräAikaKokonaishintaHintaOperaattoriLaturin teho
1 30 kWh 0:20 h 6,62 e 0,318 e/min Fortum Charge & Drive 150 kW

 

Teslan lataukset:

 MääräAikaKokonaishintaHintaOperaattoriLaturin teho
1 46 kWh 1:18 h 14,45 e 0,182 e/min Fortum Charge & Drive 50 kW

 

Ensimmäinen päivä oli oikeastaan vasta lämmittelyä tulevaa reissua varten. Kokoonnuimme Lohjan ABC:lla, jossa on tällä hetkellä Suomen ainut 150 kW hyperlaturi. Latasimme sillä Audin, mutta Teslalla saavuimme paikalla niin ajoissa, että oli aikaa ladata tavallisesta pikalaturista. Lohjalta ajoimme Turkuun, jossa nousimme Tukholmaan vievään laivaan.

Lohjalla en osannut irrottaa Teslaa laturista, koska en tiennyt, että latauksen keskeytyksen jälkeen pitää painaa auton näytöllä olevaa irrotuspainiketta. Googlella löysin ohjeen käyttää ongelmatilanteessa manuaalista vapautusvipua, joka löytyy vasemman takalokasuojan sisuksista, kun etsii reikää verhouksissa. Se toimi hyvin.

Matkapäiväkirja 1. päivästä

Teslan lataus Lohjalla pikalaturissa.

Audi nautti hypernopeasta latauksesta Lohjalla.

Kaikki laivaan!

Päivä 2

Reitti: Tukholma (Ruotsi) - Kööpenhamina (Tanska)
Matka: 640 km
Aika tien päällä: 16,5 h
Omat ajot: 410 km Teslalla

Audin lataukset:

 MääräAikaKokonaishintaHintaOperaattoriLaturin teho
1 53 kWh 1:06 h 34,55 e 0,65 e/kWh Charge-ON 50 kW
2 61 kWh 1:14 h 11,95 e 0,15 e/min Fortum Charge & Drive 50 kW
3 64 kWh 1:16 h 68,65 e 1,07 e/kWh Bee Charging Solutions 50 kW

 

Audin ongelmat:

  • 1. laturin johto ei irronnut autosta muuten kuin käyttämällä manuaalista kytkintä konepellin alla.
  • 2. lataus katkesi 42 min jälkeen itsekseen, minkä huomasimme vasta 25 min katkeamisen jälkeen kun palasimme lounaalta. Akku ei ollut läheskään täysi vaan jouduimme lataamaan vielä puolisen tuntia lisää.
  • 3. laturin johto irtosi autosta vasta laturin hätäseis-nappia painamalla.

Teslan lataukset:

 MääräAikaKokonaishintaHintaOperaattoriLaturin teho
1 53 kWh 1:10 h 11,70 e 0,15 e/min Fortum Charge & Drive 50 kW
2 45 kWh
(333 km)
1:30 h 10,78 e 0,24 e/kWh Tesla Supercharger ?

 

Kakkospäivänä ajettiinkin kunnon pätkä. Lähdettiin aamulla kuuden jälkeen Tukholman satamasta ja oltiin illalla klo 22.30 kieppeillä perillä Kööpenhaminassa. Toki aikaa vei videokuvauksetkin, mitä harrastettiin sekä aamupäivällä että illalla.

Olin yllättynyt, miten tiheästi Audia piti ladata! Arilla taisi tosin olla aika raskas kaasujalkakin… Audin lataaminen oli aikaa vievää puuhaa 50 kW “pika"latureista. Onhan se nopea jos pientä akkua lataa, mutta Audin 87 kWh akku vaatisi enemmän tehoa ettei menisi niin kauan aikaa. Yksi hyperlaturi olisi ollut matkan varrella, mutta emme sitä tajunneet erikseen hakea.

Ensimmäinen Teslan lataus oli samassa paikassa kuin Audikin, koska halusimme pysytellä yhtenä porukkana. Audin toisen latauksen aikaan kävimme yhdessä lounaalla, mutta Teslaa ei vielä tarvinnut (eikä ollut toista paikkaakaan) ladata. Sen jälkeen tiemme erosivat ja suuntasimme Teslalla Toftaholmin Superchargerille, johon unohduimme pidemmäksi aikaa kuin tarpeen, koska paikka oli niin hieno! Latauksen alussa auto sanoi, että kestää 50 min ladata se 80% täyteen, mutta lähtiessämme 1,5 h päästä se sanoi, että menisi vielä 5 min aikaa ladata 80%:iin. Outoa?

Hotelli oli varattu sillä perusteella, että saisimme ladattua sen pihassa autojen akut yöllä täyteen. Pettymykseksemme Type 2 latausasemat eivät toimineet ja pihan ainut pikalaturi oli paikallisten Tesla-taksien valtaama. Kun vielä klo 0:30 yritin laittaa Teslaa latautumaan, säädin sovelluksen kanssa muutaman sekunnin liian kauan ja taksi-Tesla-kuski ehti laittaa oman autonsa latautumaan ChaDeMoon, jolloin CCS ei ole käytettävissä.

Latausten hinnoissa oli hullun isoa vaihtelua. Halvimmalla päästiin minuuttihinnoitellulla Fortum Charge & Drive laturilla. Bee Charging Solutionsin (entiseltä nimeltään Clever) kWh-hinnoiteltu lataus sen sijaan oli poskettoman kallis. Selvitin jälkeenpäin, että Bee Charging Solution prepaid-kortilla lataaminen olis maksanut vain 5 sek/min.

Matkapäiväkirja 2. päivästä

Teslan lataus Toftaholmissa.

Videoiden kuvaushetki auringon laskiessa etelä-Ruotsissa.

Päivä 3

Reitti: Kööpenhamina (Tanska) - Hampuri (Saksa)
Matka: 470 km
Aika tien päällä: 7 h
Omat ajot: 400 km Audilla

Audin lataukset:

 MääräAikaKokonaishintaHintaOperaattoriLaturin teho
1 62 kWh 1:23 h 62,09 e 0,99 e/kWh E.ON 50 kW
2 58 kWh 0:30 h 10,15 e 9,90 e/istunto Ionity 350 kW
3 - - - - Stromnetz Hamburg 50 kW

 

Audin ongelmat:

  • 3. Yritimme ladata Audia 50 kW laturista Hampurin lähellä, mutta lataus ei käynnistynyt tagilla eikä appilla. Soitimme asiakaspalveluun, mutta jonotus kesti niin kauan ettemme jaksaneet odottaa vaan ajoimme hotelille.

Teslan lataukset:

 MääräAikaKokonaishintaHintaOperaattoriLaturin teho
1 46 kWh 0:56 h 46,25 e 0,99 e/kWh E.ON 50 kW
2 ? ? ? 0,39 e/kWh Tesla Supercharger ?
3 28 kWh 0:25 h 10,15 e 9,90 e/istunto Ionity 350 kW

 

Teslan ongelmat:

  • 2. lataus Teslan Superchargerilla katkesi kesken kaiken ja auto vaati sen jälkeen huoltoa. Ei huollettu vaan ajettiin jatkolataukseen samalle 350 kW laturille jossa Audi oli jo.

Luojan kiitos, aamulla hotellin laturilla ei ollut yhtään taksia ja saimme autot lataukseen. Latauspaikalla oli 30 min aikarajoitus, mutta emme piitanneet siitä, vaan latasimme ensin yhden akun täyde(hkö?)ksi ja sitten toisen. Lähtö viivästyi jonkin verran tämän takia.

Jälkiviisas olisi tietysti ladannut Teslaa hotellilla vain sen verran, että olisi päässyt Superchargerille vajaan 40 km päähän, mutta ei tullut mieleen.

Hotellin pihan E.ON laturin käyttäminen oli kallista, mutta paljon halvemmaksi se ei tulisi Tanskan E.ON:in omalla kortillakaan. Kortti maksaa reilu 13 e, minkä lisäksi pikalatauksesta veloitetaan 0,72 e/kWh. Ei hirveästi hyötyä satunnaismatkailijalle.

Päivällä pääsimme tutustumaan Ionityn hyperlatureihin ja ne olivat rakkautta ensilatauksella! Ei mitään käynnistysongelmia ja akut täyttyivät reippaasti ja edullisesti. Ai että, tällaista sen lataamisen pitäisi aina olla. :)

Tanskassa testasin, miten pihistellen Audilla pystyy ajamaan ja kyllähän sen kulutus tippui kun ajoin 120 km/h alueet 100 km/h. Ei kuitenkaan ole ajallisesti kannattavaa ajaa hitaasti, koska lataaminen vie vähemmän aikaa kuin hidas ajaminen.

Matkapäiväkirja 3. päivästä

Kööpenhaminan AC Marriot hotelli.

Ionity <3 Rakkautta ensilatauksella.

Sateessa koitettiin saada autoa latautumaan.

Päivä 4

Reitti: Hampuri (Saksa) - Singen (Saksa)
Matka: 800 km
Aika tien päällä: 13,5 h
Omat ajot: 220 km Audilla

Audin lataukset:

 MääräAikaKokonaishintaHintaOperaattoriLaturin teho
1 ? ? ? ? Hotellin Type 2 11 kW
2 - - - - Fastned 150 kW
3 59 kWh 1:13 h 22,65 e 22,40 e/istunto E.ON 50 kW
4 79 kWh 0:43 h 16,50 e 8 e/istunto Ionity 350 kW
5 67 kWh 0:31 h 8,25 e 8 e/istunto Ionity 350 kW
6 45 kWh 0:20 h 8,25 e 8 e/istunto Ionity 350 kW

 

Audin ongelmat:

  • 1. Audin Type 2 kaapeli ei irronnut hotellin latausasemasta ennen kuin henkilökunta boottasi laitteen.
  • 2. Fastnedin latauspisteen kumpikaan hyperlaturi ei ladannut (toinen väitti olevansa käytössä ja toinen antoi muun virheen).
  • 4. Ionityn hyperlataus katkesi puolen tunnin jälkeen ja piti aloittaa uusiksi (siksi tuplahinta).

Teslan lataukset:

 MääräAikaKokonaishintaHintaOperaattoriLaturin teho
1 ? ? ? ? Hotellissa Tesla Destination Charger 11 kW
2 ? ? ? ? Tesla Supercharger ?
4 61 kWh 0:43 h 16,50 e 8 e/istunto Ionity 350 kW
5 ? ? ? ? Tesla Supercharger ?
6 ? ? ? ? Tesla Supercharger ?

 

Teslan ongelmat:

  • 4. Ionityn hyperlataus katkesi samassa paikassa kuin Audilla puolen tunnin jälkeen ja piti aloittaa uusiksi (siksi tuplahinta).

Saksassa ajoimme reissun pisimmän matkan, 800 km yhtenä päivänä. Ihan yksi päivä ei riittänyt, vaan meni seuraavan puolelle reilulla tunnilla.

Saksassa tarkoituksenamme oli ladata Audia pelkästään hyperlatureilla, mutta heti ensimmäinen otti luulot pois eikä toiminut. Jouduimme siis tyytymään 50 kW “pika”laturiin. Hyperlaturin kupeessa olisi ollut yksi pika, mutta totesimme että mäkkärisafka saa riittää ja etsimme kartalta pikalaturin, jonka lähellä oliis jokin oikea ravintola.

Hintoja ei tullut taaskaan katsottua ja olihan tuo E.ON pikalataus aika kallis. Jos hankkisi E.ON:in 4,95 e/kk maksavan kortin kuukausikortin, pikalataus maksaisi 8,95 e/istunto.

Teslaa ladattiin Saksassa yhtä poikkeusta lukuunottamatta pelkästään Superchargereilla. Navigaattori kertoi, miten kauan Superilla kannattaa ladata ja kehotti sitten jatkamaan matkaa seuraavalle. Kätevää! Tesla olisi edennyt tosi nopeasti jos olisi päässyt menemään omaan tahtiinsa, mutta Audia piti välillä odotella, jotta saatiin vaihdettua miehistöä ja kuvattua videota ajossa. Tesla-tiimi ottikin mm. päiväunet Superchargerilla sillä välin, kun Audia ladattiin hitaasti 50 kW pikalaturilla.

Teslan rangemittari piti normaaliajossa varsin hyvin paikkansa, mutta 160 km/h ajaessa se hupeni huimaa vauhtia. Se ei haitannut kun Superchargereita oli matkan varrella, mutta yöllä hotellille saapuessa akku olikin poikkeuksellisen tyhjä rangea oli enää 45 km, kun olin ajatellut, että sitä olisi jäljellä vielä reilu 70 km.

Matkapäiväkirja 4. päivästä

Hieno latauspiste ei paljon lohduta kun lataus ei toimi.

Vaihtoehtoinen pikalaturi löytyi idyllisestä Bockenemista.

Pojat ottivat Teslassa päikkärit kun latailimme Audia hitaasti.

Saksassa oli valtavasti tietöitä!

Ionity-rakkaus kukoistaa vaikka suhde katkesikin hetkeksi.

Teslan huippunopeus oli 235 km/h.

Kovaa ajamisella on seurauksensa.

Päivä 5

Reitti: Singen (Saksa) - Milano (Italia)
Matka: 380 km
Omat ajot: 170 km Teslalla, 200 km Audilla
Aika tien päällä: 11 h

Audin lataukset:

 MääräAikaKokonaishintaHintaOperaattoriLaturin teho

1

56 kWh 0:47 h 18,77 e 0,40 e/min Swisscharge 80 kW

2

8 kWh 0:09 h 3,47 e 0,39 e/min GOFAST 100 kW

 

Audin ongelmat:

1. laturi alkoi ladata vasta 4. yrittämällä

Teslan lataukset:

 MääräAikaKokonaishintaHintaOperaattoriLaturin teho
1 76 kWh
(482 km)
1:15 h 20,47 e 0,27 e/kWh Tesla Supercharger ?
2 ? ? ? 0,27 e/kWh Tesla Supercharger ?

 

Aamu alkoi latauspaikkojen metsästyksellä. Tulimme hotelliin yhden jälkeen yöllä ja siellä ei ollut latausmahista. Teslan range oli tippunut yön aikana 32 km:iin joten latauspaikka pitäisi löytää ja pian. Yksi pikalaturi olikin 25 km päässä Sveitsin puolella ja suuntasimme sinne. Range olisi perillä kuumottavan vähän, mutta hyvin riitti akku kun minä olin ratissa. Vielä olisi päästy 10 km pidemmälle!

Harmiksemme laturi oli kuitenkin varattu. Pojat löysivät toisen latauspaikan, mutta kun syötimme osoitteen Teslan naviin, se sanoi, ettei range riitä ja ohjasi lähimmälle Superchargerille parin kilsan päähän.

Miksi emme sitten suunnanneet suoraan Superchargerille? Niin hullulta kuin se kuulostaakin, niin olimme jotenkin onnistuneet yön aikana unohtamaan niiden olemassaolon. Sitä vain automaattisesti etsi latureita Plugsurfingista. Tätä ne liian vähäiset yöunet ja jatkuva auton vaihtaminen Audin ja Teslan välillä teettää. Onneksi Tesla oli kuskejaan fiksumpi ja saimme ladattua sen.

Audi ladattiin Swisschargen pikalaturilla, jonka hinta oli yllättäen halvempi Plugsurfingin sovelluksella kuin Swisschargen omalla sovelluksella! Tuntuu mahdottomalta, mutta Plugsurfingilla hinta oli 0,40 e/min, kun taas Swisschargen sovelluksella maksetaan 0,24 e/min + 0,24 e/kWh.

Hintoja selvitellessäni huomasin, että Swisschargen laturin teho oli Plugsurfingin mukaan 50 kW, vaikka Swisschargen omassa sovelluksessa sen tehoksi oli merkitty 80 kW. GOFASTin laturin teho oli puolestaan PlugShareen merkitty 100 kW:ksi, vaikka Plugsurfing väitti senkin olevan 50 kW. Ei haittaa, että laturit on nopeampia kuin luvataan, mutta olisi kiva että sovellus tietäisi oikeat tehot.

Milanon hotelli oli varattu autojen latausta silmällä pitäen, mutta saimme autohalliin vain yhden auton lataukseen. Teslassa oli onneksi hyvin akkua jäljellä, joten riitti, että saimme Audin töpseliin.

Latauspiste sijaitsi parkkihallissa olevassa autotallissa, johon peruutimme Teslan ja Audin peräkkäin. Tallin oviaukko oli niin kapea että autoista piti taittaa peilit että ne yleensä sai ajettua sisään. Autot eivät mahtuneet talliin ihan kokonaan peräkkäin, vaan Audin nokka jäi oviaukon ulkopuolelle, joten jouduimme könyämään tallista pois Audin konepellin yli. Järkyttävä kokemus tällaiselle maalipintafriikille kuin minulle! Lataukseen Audin sai kytkettyä vasta kun olimme päässeet pois tallista, koska liitin oli suoraan oviaukon kohdalla. Olipahan säätöä!

Tesla Supercharger maneesin laidalla.

Hetken muuten sai ladata!

Upeita maisemia Sveitsissä. <3

Katollinen tie Sveitsissä vuoren kupeessa.

Gothardin tunnelissa riitti ajamista.

Italiassa päästiin heti maksamaan tietulleja.

Audi ja Tesla parkissa kahden auton tallissa, jota ei ole suunniteltu ihan näin isoille autoille...

Me päästiin Italiaan! Sen kunniaksi syötiin tietysti pitsaa. :)

Päivä 6

Reitti: pyörittiin Teslalla Milanossa
Matka: ?

Audin lataukset:

 MääräAikaKokonaishintaHintaOperaattoriLaturin teho
1 - - - - Hotellin Type 2 ?
2 50 kWh 4:45 17,67 e 0,35 e/kWh EMOBITALY 11 kW

 

Audin ongelmat:

1. Hotellin Type 2 ei ollut ladannut autoa yöllä

Kuudes päivä alkoi ei niin iloisella yllätyksellä, kun selvisi, että Audi ei ollutkaan latautunut yöllä! Meillä ei ollut autoihin sovelluksia, joten latauksen epäonnistuminen paljastui vasta aamulla. Rangea oli jäljellä enää 30 km luokkaa, joten aamu alkoi laturin metsästyksellä. Yllättäen Milanossa ei ollut yhtään Plugsurfingilla toimivaa pikalaturia, joten jouduimme jättämään Audin jonkun marketin pihaan Type 2:een hitaaseen lataukseen.

Milanon liikenteessä sai olla tarkkana!

Autojen kulutus

Taloudellisuusajajana minua kiinnostaa aina autojen kulutus, oli se sitten bensaa, kaasua tai sähköä. Olisinkin ehdottomasti halunnut mitata ja vertailla molempien autojen kulutusta koko matkalta. Audilla on varmasti Tesla isompi ruokahalu, mutta miten paljon?

Valitettavasti autojen ajotietokoneita ei muistettu koskaan nollata samassa paikassa, joten vertailudataa ei ole. Myöskin eri kuskien ajotavat vaikuttivat kulutukseen huomattavasti.

Teslan Model 3 keskikulutus oli 2900 km matkalla 21,5 kWh/100 km. Ajotietokone nollattiin ilmeisesti toisen päivän aamuna Ruotsissa ja matka sisälsi myös omat ajeluni Italiassa lauantaina reissun jälkeen. Pienin ylös kirjautunut Teslan kulutuslukema on Ruotsista, jossa ajettiin 200 km 17,6 kWh/100 km kulutuksella.

Audin ajotietokone näytti reissun päätteeksi 1400 km eli se oli nollattu ilmeisesti jossain vaiheessa Tanskassa. Kulutus tältä matkalta oli 30,8 kWh/100 km. Kolmantena päivänä, jolloin ajoimme Tanskasta Saksaan olin melkein koko päivän ratissa ja silloin kulutus oli 480 km matkalla 83 km/h keskinopeudella 25,4 kWh/100 km.

Miten sähköautoilu euroopan läpi onnistui?

Olin matkaa ennen varma, että helposti! Secton lataustagi toimii koko euroopassa ja kun keski-euroopassa on vielä tosi laaja sähköautojen latausverkosto, niin eihän se olisi muuta kuin ajamista ja lataamista.

Arvelin, että autojen lataamisessa ilmenee joitain ongelmia, mutta niiden määrä yllätti. Toisaalta reissu olisi ollut tosi tylsä, jos mitään ei olisi tapahtunut! Vaikka olisimme silloin voineet todistaa, että sähköautoilu on täysin ongelmatonta. Nyt kuitenkin joka päivä oli jotain säätöä. Joskus lataus ei toiminut tai katkesi kesken, joskus autoa ei saanut irti laturista ja joskus laturi oli varattu. Perille kuitenkin päästiin. Välillä ei tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa, mutta kyllä se nauruksi aina kääntyi.

Sinänsä ironista, että tyypit, jotka ajoivat autot takaisin Suomeen ja joiden matkaa ei dokumentoitu, eivät kohdanneet kuin yhden latausongelman koko matkalla.

Kokonaisuutena Secton sähköauto road trip oli kerrassaan mahtava kokemus. Lähtisin ehdottomasti uudelleen, jos vain tilaisuus tulisi! En ole aiemmin ollut roadtripillä, mutta nyt vähän kutkuttaisi lähteä omalla autolla.

Olimme kaikki aika noviiseja sähköautoilun suhteen, mutta niin vain pääsimme perille. Mitä en toki hetkeäkään epäillyt.

Reissu opetti paljon, ja tosi paljon opin lataamisesta myös matkapäiväkirjaan Facebookin Sähköautot - Nyt! -ryhmäläisiltä saamistani kommenteista.

Jos lähtisin matkaan uudestaan, tekisin muutamia asioita eri tavalla.

Ensinnäkin tutustuisin autoihin paremmin, jotta tuntisin niiden ominaisuudet. Kun teen yksin koeajoja, käyn autojen ominaisuudet tosi tarkkaan läpi, mutta tässä ei sellaista hetkeä oikein ollut. Audiin ehdin tutustua vähän paremmin 3. päivän aamuna Tanskassa, mutta ei sekään ole sama asia kuin että joku asiantuntija esittelisi pääkohdat. Tekniikkaa on niin paljon!

Toisekseen lähtisin reissuun hieman väljemmällä aikataululla. Jo yksi päivä enemmän matka-aikaa olisi tehnyt ihmeitä, kun olisi ehtinyt nukkua hieman enemmän! Toki pitkät siirtymät olivat jo ennen matkaa tiedossa. Reissun idea ei edes ollut rento matkailu, vaan testi, voiko sähköautoilla ajaa euroopan halki. Ja samalla videomateriaalin tuottaminen siitä. Paluumatkalaisethan ajoivat vielä meitäkin nopeammin, koska heillä ei ollut muuta tekemistä kuin ajaminen.

Kolmanneksi tutustuisin latauskarttasovelluksiin paremmin.

Viimeiseksi laittaisin molempiin autoihin ajopäiväkirjan, joihin kerätä tiedot latauksista ja energiankulutuksesta. Asia, mikä ei ole varmaan ihan joka tyypin intressesissä, mutta taloudellisuusajajana minua kiinnostaa autojen kulutus. Harmittaa, kun en päässyt perillä edes siitä, mitä autojen toteutuneet kantamat olivat.

Asia, mitä en tekisi eri tavalla on Plugsurfingin käyttö. Ihan sairaan kätevää, että autoa voi ladata koko euroopassa yhdellä tagilla/appilla! En minä ainakaan jaksaisi selvittää ja hankkia joka maahan omia lataustageja ja sovelluksia. Olin sitä mieltä jo reisstessa ja käsitys vain vahvistui, kun tein hintavertailua tätä blogijuttua varten. Sitä paitsi erillisten tagienkin kanssa pitäisi jostain selvittää jostain palvelusta, missä laturit sijaitsevat. Kun vaan vähän katsoo ennakkoon, mitä lataukset maksavat, niin universaali tagi on voittamaton!

* Secto maksoi kaikki matkan kulut, minkä vastineeksi kirjoitin reissusta matkapäiväkirjaa ja edustin videoilla. Erillistä palkkiota en saanut.

Sähköauto ilman kotilatausmahdollisuutta ja 10 muuta tarinaa sähköauton lataamisesta

perjantai 12.04.2019 Avainsanat: Koeajo , Muilla autoilla ajaminen , Nissan , Reissut , Sähköauto , Talvi

Miten elämä muuttuu, kun vaihtaa polttomoottoriauton sähköautoon? Rajoittaako sähköauton lataaminen elämää tai aiheuttaako se ylimääräistä stressiä? Miten pitkälle yhdellä latauksella pääsee?

Näihin kysymyksiin lähdin etsimään vastauksia, kun sain helmikuussa vajaaksi pariksi viikoksi käyttööni Nissan Leaf 40 kWh sähköauton. Voitin sen Auto 2018 -messujen #nissanhalfleaf-kilpailusta.

Sähköautoilukokemukseni rajoittuu Tesla Model S:ään, joka oli käytössäni yhden viikonlopun kolme vuotta sittenKirjoitin siitä latausjutunkin. Teslasta on kuitenkin niin kauan aikaa ja laina oli lyhyt, että lasken itseni sähköautoilijana ihan aloittelijaksi.

Osa tämän jutun tapauksista lienee sellaisia, että ne ovat kokeneemmille sähköautoilijoille arkipäivää, mutta aloittelijalle kaikki on uutta ja ihmeellistä ja sen näkökulman haluan tuoda asiaan. Koska nämä ovat niitä juttuja, joiden pitää olla kunnossa, että suuri massa on valmis siirtymään sähköautoiluun.

Auton taustatiedot

Nissan Leaf 40 kWh mallin toimintamatka on WLTP-syklillä mitattuna 270 km. Täyteen ladattuna auto ilmoitti talvikelissä toimintamatkaksi 210 km.

Leafin Akun lataa keskinopeassa Type 2 -latauspisteessä tyhjästä täyteen 7,5 tunnissa. Type 2 syöttää vaihtovirtaa 22 kW teholla, mutta Leafin sisäinen laturi hyödyntää vain yhtä vaihtovirran kolmesta vaiheesta 6,6 kW teholla.

50 kW pikalaturissa akun lataa 20 %:stä 80 %:iin noin tunnissa. Lataus hidastuu mitä täydempi akku on, joten pikalaturilla ei yleensä kannata ladata akkua täyteen saakka.

Tavallisesta pistorasiasta akun lataa täyteen reilussa vuorokaudessa.

Tämä juttu käsittele siis vain auton lataamista. Tästä voit lukea kirjoittamani jutun Leafin koeajosta!

Auton päivittäinen lataaminen työpaikalla

Mielestäni sähköauton omistamisen perusta on toimiva kotilataus. Kun auto on kotona aina töpselin päässä, niin liikenteeseen lähtiessä akku on aina täynnä.

Minulla ei ollut kotona mahdollisuutta ladata autoa, mutta onneksi työpaikallani on keskinopea Type 2 -latauspiste, jossa sain Leafin akun täyteen aina työpäivän aikana. 

Työpaikan latauspiste on aniharvoin käytössä, joten sain auton lataukseen aina kun halusin. Joka päivä en jaksanut ladata sitä vaan vain silloin kun akku oli tyhjillään tai olin lähdössä pidemmälle.

Yhtenä aamuna, kun Leafin akku oli vain 13% ja range 35 km, kävi se, mitä sähköautoilussa eniten pelkään. Auto pitäisi saada latautumaan, mutta latauspaikka onkin varattu. Siinä seisoi vieläpä ihan tavallinen pakettiauto!

Marssin siitä sitten töihin miettimään jatkotoimenpiteitä. Ensisijaisesti ajattelin soittaa auton kuskille. Lisäksi kirjoitin jo valmiiksi heippa-lapun, jonka jättää auton ikkunaan, jos en saisi kuskia kiinni. Palatessani varttia myöhemmin pihalle tarkistamaan tilannetta auto olikin lähtenyt, joten ongelma ratkesi ihan itsestään ja sain auton latautumaan.

Sähköautolla Lappiin?

Kaupunkipyörittelyssä virtaa riittää aina, mutta entä sitten kun sähköautolla pitää päästä vähän kauemmas?

Jostain syystä yleisessä keskustelussa ihmisillä on usein suunnaton tarve ajaa sähköautolla Lappiin yhdeltä istumalta. Minulla ei ollut tarvetta päästä niin kauas, mutta kokeilin sähköautolla reissaamista ajamalla Ylivieskaan, jonne on matkaa Jyväskylästä 240 km. Leafin range talvella oli ajotietokoneen mukaan noin 210 km, joten auto olisi ladattava matkan varrella.

Jyväskylästä nelostietä pohjoiseen ajaessa ensimmäinen 50 kW pikalaturi sijaitsee 134 km päässä Pihtiputaalla Niemenharjun matkakeskuksessa. Muita ei matkan varrella ole, joten auto olisi pakko ladata siinä.

Tein reissun poikkeuksellisesti yksin, sillä armas mieheni kieltäytyi lähtemästä mukaan. Häntä ei kiinnostanut yhtään matkan pitkittyminen lataamisen takia eikä epävarmuus siitä, toimiiko laturi tai onko joku muu varannut sen jolloin matka pitkittyy entisestään.

Lataaminen matkan varrella Pihtiputaalla - lataus keskeytyi itsestään

Jännitin Niemenharjun matkakeskukselle kaartaessani eniten sitä, olisiko pikalaturi vapaana. Jos ei olisi, venähtäisi päivällisaika turhan pitkäksi. Onneksi paikalla ei ollut ketään ja sain kytkettyä auton Fortum Charge & Drive laturiin. Autossa oli mukana Fortumin RFID-tagi, jolla lataukset menivät Nissanin maahantuojan piikkiin.

Lähtiessäni matkaan akun varaus oli 100% ja kantama 217 km. Kun täyden akun kapasiteetti on 40 kWh, voidaan laskea että oletettu kulutus on 18,4 kW/100 km.

Tauolle tullessani varaus oli 29% ja kantama enää 74 km. Matkaa oli 134 km, mutta kantamasta hupeni 183 km eli noin 37% arvioitua enemmän. Kulutukseni oli ajotietokoneen mukaan kuitenkin vain 16,1 kW/100 km, joten en ymmärrä miksi kantamasta hävisi noin paljon.

Sähköautoilijat korostavat aina, että pitkillä matkoilla on muutenkin hyvä pitää taukoja, joten matkan varrella lataaminen on ihan ok. Asennoiduin siis sähköautoilijaksi ja nautin päivällisen matkan varrella. Normaalisti olisin syönyt kotona lähtiessä ja ajanut tuon reilun kolmen tunnin rupeaman yhdeltä istumalta.

Mutta siinä missä minä söin lautaseni tyhjäksi, Leafilla ei ollut ruokahalua vaan puhelinsovellus ilmoitti 76% kohdalla, että lataus on keskeytynyt. Varaus riittäisi kuitenkin viimeiselle 110 km matkalle, joten en jaksanut kesken ruokailun käydä laittamassa latausta takaisin päälle.

Leafin akku latautui 28 minuutissa 16,44 kWh verran. Pikalataus maksoi 0,20 e / minuutti, joten lataus maksoi kokonaisuudessaan 5,60 e.

 

Lataaminen perillä Ylivieskassa - minuuttihinnoiteltu latauspiste ei ole parkkipaikka

En voinut ladata autoa Ylivieskassa veljeni luona, mutta onneksi läheisen Osuuspankin seinässä on Fortumin Charge & Drive Type 2 -latausasema. Aamulla akku olisi täynnä ja auto valmiina päivän seikkailuihin.

Pari tuntia myöhemmin tajusin, että vaikka auto latautuu vain 7 tuntia, laskutus juoksee niin kauan kuin auto on kiinni tolpassa.

Periaatteessa oli ihan turhaa säästellä, sillä Fortumin poletilla maksetut lataukset menivät Nissanin piikkiin, mutta kun on säästäväinen niin on säästäväinen. Myös muiden rahojen osalta. Kävin siis hakemassa auton pois.

Akun varaus oli Ylivieskaan saapuessani 16% ja kantama 43 km. Reilun kahden tunnin latauksen aikana varaus kasvoi 56%:iin ja range 137 km:iin. Lataus maksoi 0,04 e minuuttihinnalla reilu 5 euroa.

Lataaminen aamulla Ylivieskan Kärkkäisellä - muista tarkistaa laturin nopeus etukäteen

Keskeytin illan latauksen osittain siitä syystä, että olimme aamulla menossa Kärkkäinen-tavarataloon, jonka pihassa on ilmainen latauspiste. Olin saanut jostain päähäni, että siellä olisi pikalaturi, mutta se olikin tavallinen Type 2.

Hidaslataus oli pieni takaisku, mutta ei vaikuttanut päivän kulkuun, koska akku oli latauspisteelle tullessa vielä puolillaan. Pitää muistaa jatkossa tarkistaa huolellisemmin, minkä tyyppinen kohteena oleva latauspiste on. 

Suurin haaste lataamisessa oli saada Leafin latausluukku auki, sillä edellisillan loska oli jäätynyt yöllä kiinni. Automyyjä oli onneksi vinkannut että jääraappa on hyvä työkalu avaamiseen ja sillä sainkin väännettyä luukun auki. Itse lataaminen oli helppoa eikä vaatinut kuin pistokkeen kiinnittämisen tolppaan.

Akun varaus oli noin 50% ja range reilu 120 km latauspisteelle tullessani. Tunnin latauksen jälkeen varaus oli 69% ja range 165 km.

Lataaminen Kalajoella - pikalaturi ei toiminut

Ostosreissun jälkeen suuntasimme 40 km päähän Kalajoen kylpylään. Ennen altaisiin hyppäämistä käväisimme kahvilla Ostoskylä Raitti -kauppakeskuksessa, jonka pihassa on Fortumin pikalaturi. Nyt saisin akkuun reilusti virtaa!

Mutta kuinkas sitten kävikään? Latauslaite ei reagoinut RFID-tagin näyttämiseen muuten kuin piippailemalla ja ilmoittamalla, että irrota kaapeli autosta. Yritin käynnistää latauksen ainakin neljästi, mutta aina sama juttu. Hylkäsin latauslaitteen muutaman ruman sanan saattelemana ja ajoin viereiselle Type 2 -latauspisteelle. Sekään ei suostunut lataamaan ekalla yrittämällä, mutta toisella alkoi ladata.

Sähköauton vakiovarustukseen pitäisi muuten lisätä lumilapio, sillä molempiin Raitin latausasemiin ylettääkseni jouduin astumaan lumihankeen.

Kahvitaukomme kesti 39 min, minä aikana akkuun meni 4,223 kWh sähköä. Lataus maksoi 0,04 e minuuttihinnalla 1,56 e. Akun varaus oli tämän jälkeen 54% ja range 125 km.

Lataaminen Ylivieskan Centria ammattikorkeakoululla - pikalaturi olikin hidaslaturi

Olin ajatellut, että lataisin auton seuraavana aamuna Ylivieskan Centria ammattikorkeakoulun ilmaisesta pikalaturista. Akku tulisi täyteen pikalaturissa noin tunnissa, minä aikana voisimme käydä vaikka kävelylenkillä. 

Illalla Ylivieskaan palatessamme akkua oli jäljellä enää 16%, joten päätin käydä testaamassa Centrian saman tien. Tulisi sitten samalla aamulle varmuus, että se toimii.

Centrian pikalaturissa oli huomautus, että sitä suositellaan vain Nissan Leafin lataamiseen. Sopi minulle siis! Chademo-liitin oli erilainen kuin aiemmat, koska siinä oli hassu kahva, joka piti osata kiinnittää, että lataus kytkeytyy. Pienen säädön jälkeen auto saatiinkin latautumaan.

Pikalaturi syötti akkuun 2,1 kWh sähköä 8 minuutissa.

Latauksen hitaahko nopeus herätti Instagramissa pientä ihmetystä, sillä 50 kW Chademosta pitäisi saada enemmän sähköä kuin mitä sain. Kävikin sitten ilmi, että Centrian Chademo on teholtaan vain 16 kW eikä suinkaan 50 kW. Kannattaa siis tarkistaa, minkä tehoisia laturit ovat, ettei tule pettymyksiä. Ei minulle tullut mieleenkään, että latauskartalla näkyvä oranssi pikalatauspiste olikin hidas pikalataus.

Lataaminen Ylivieskassa täyteen kotimatkaa varten

Leafin akun täyttäminen 16 kW pikalaturilta olisi vienyt turhan kauan, joten muutin suunnitelmia ja vein auton aamulla tutulle Osuuspankin Fortum Charge & Drive Type 2 -laturille.

Auto oli latauksessa lopulta 8 h. Akku tuli täyteen jo 6,5 h kohdalla, mutta minuuttiperusteinen maksu pyörii niin kauan kuin auto on kiinni tolpassa. Lataus maksoi 0,04 e/min, joten hintaa kertyi kokonaisuudessaan 19,20 e.

Lataaminen kotimatkalla Niemenharjun matkakeskuksella - tylsää odottelua

Paluumatkalla keli oli plussan puolella ja tiet märkiä ja loskaisia. Tämä näkyi myös kulutuksessa, joka nousi huomattavasti tulomatkasta ollen 19,6 kWh/100 km.

Lataustauko oli jälleen pidettävä Pihtiputaalla, jonka laturi oli onneksi tälläkin kertaa vapaana. Auto töpseliin ja ... sitten vain odottelua. Lähdin matkaan suoraan ruokapöydästä, joten puolentoista tunnin ajon jälkeen ei ollut tarvetta syödä mitään. Kahvi ei maistu, joten ei sitäkään. Niinpä sitten istuin autossa ja sometin 40 minuuttia, mutta mieluummin olisin käyttänyt tuon ajan matkan tekoon ja ollut aiemmin perillä.

Auton toimintamatka oli lähtiessä 210 km ja tauolle tullessa 62 km. Olin ajanut vain 111 km, joten kulutus oli 33% auton arvioimaa isompi. Kotiin oli vielä 141 km, joten laskin, että auton toimintamatka pitäisi olla vähintään 171 km, että uskalsin lähteä jatkamaan matkaa. 

Latasin autoa 41 minuuttia ja sain siinä ajassa 21,44 kWh sähköä. Lataus maksoi 8,20 e. Akun varaus oli latauksen päätteeksi 88% ja toimintamatka 183 km.

Lataaminen Prisma Seppälässä - latausaseman käytettävyys 4-

Viikon ruokaostoksilla kävimme Seppälän Prismassa, jossa on kolme Type 2 -latausasemaa. Ne ovat Liikennevirran operoimia, mutta Prisma tarjoaa lataamisen ilmaiseksi. Lataustolpan saa auki millä tahansa RFID-tunnisteella, vaikkapa S-Etukortilla.

Leafin lataus meinasi tyssätä siihen, että en saanut lataustolppaa auki. Vaikka kuinka liikuttelin S-Etukorttia luukun yläreunassa olevan tarran alueella, luukku pysyi kiinni. Kun se lopulta aukesi, näytti siltä, ettei kohdistustarran kohdalla ole muuta kuin metallinen ovi. Korttia olisi pitänyt varmaan näyttää tolpan yläreunan alueelle jossa palaa valo. 

Kaupasta tullessa päätin kuvata Instagramiin videon lataustolpan heikosta käytettävyydestä (2. kuva) ja olisi kyllä itkettänyt jos ei olisi naurattanut, koska minulta meni minuutti ennen kuin sain luukun taas auki! Viereiseen ruutuun kurvannut Ampera-kuski ei saanut oman tolppansa luukkua myöskään auki, vaan joutui siirtämään autonsa seuraavaan ruutuun.

Ladatessani Leafia Prisman parkkihallissa mietin, että ilmainen Type 2 -lataus on lähinnä hyvää mainosta liikkeelle. Hirveän pitkälle sillä ei kuitenkaan pääse, ellei kaupassa viihdy vähintään tunnin.

Viivyimme Prismassa 45 minuuttia ja siinä ajassa akku ehti täyttyä 4,5 kWh verran. Varaus kasvoi 65% -> 78% ja toimintamatka 142 km -> 174 km.

Lataaminen viikonloppuna Palokan Lidlissä - ilmainen pikalaturi <3

Käydessämme toisena viikonloppuna anoppilassa Leafin reipas kulutus pääsi yllättämään. Pois lähtiessä auto näytti rangeksi 76 km ja varaus oli 30%. Sen piti riittää ihan hyvin kotiin, koska matkaa oli vain 49 km. Perillä varaus oli kuitenkin enää kuumottava 5% ja range 13 km. Jo matkan varrella auto alkoi valittaa, että etsi nyt hyvä ihminen latauspaikka!

Optimaalisessa tilanteessa sähköautoilija ajaisi kotiin, laittaisi töpselin seinään ja lähtisi aamulla taas liikkeelle. Mutta missä ladata auto kun kotona ei onnistu? Arkena olisi ollut helppo jättää auto työpaikan laturiin, mutta viikonloppuna se ei ollut vaihtoehto.

Ratkaisu löytyi Palokan Lidlistä, joka hemmottelee asiakkaitaan ilmaisella pikalaturilla! Pikalaturi ja Lidl ovatkin hyvä kombo, koska ko. kaupassa käyntiin menee harvoin varttia enempää, mutta vartissa akku ehtii latautua pikalaturista jo ihan kivasti. Paikalla on myös Type 2 -latausmahdollisuus.

Jyväskylässä on myös Liikennevirran pikalaturi Tourulassa Kivääritehtaalla, mutta suosin tietysti Lidliä sen ilmaisuuden takia. Tuli toki tehtyä vähän heräteostoksia latauksen aikana, ettei se ihan ilmainen ollut. Suurin jännitys Lidlin parkkihalliin kurvatessa oli aina, että onko laturi varattu. Yhden kerran se oli (menimme silloin Prismaan) ja kahdella kertaa ei.

Ensimmäisellä pikalatauskerralla Leafin akkuun meni 16 minuutin kauppareissun aikana 11,86 kWh sähköä, mikä kasvatti varauksen 5 -> 34 % ja rangen 13 -> 88 km.

Toisella pikalatauskerralla Leafin akkuun meni 15 minuutissa yllättäen vain 4,8 kWh sähköä, mikä on alle puolet edelliskerran määrästä. Akun varaus oli lopussa 76%, mutta ei kai latauksen pitäisi vielä tuossa vaiheessa hidastua noin paljon? 

Yhteenveto

Lähdetään siitä, että sähköauto vaatisi kotilatausmahdollisuuden. Ilman sitä pari viikkoa Leafilla oli vähän extreme-testi. Työpaikan latausmahdollisuus onneksi pelasti paljon, mutta viikonloppujen autoilut vaativat luovuutta!

Reissut sähköautolla vaativat erilaista suunnitelmallisuutta kuin polttiksella. Toki kun "laji" tulee tutummaksi, oppii tuntemaan auton kantaman ja vakiovierailupaikkojen latauspisteet. Nyt kun auto oli vieras, akku pieni ja kulutusmittari ylioptimistinen, stressasin reissun päällä jatkuvasti hieman akun riittämistä ja latasin autoa enemmänkin kuin olisi tarvinnut.

Ylivieskan reissulla olisin kyllä selvinnyt vähemmilläkin latauskerroilla, jos olisin tehnyt kotiläksyt hyvin eli tarkistanut latauspaikkojen tehot etukäteen enkä myöskään ryhtynyt ylisäästäväiseksi.

Lataustauot pidemmillä matkoilla ovat ok jos kaipaa taukopalaa, mutta ruokapöydästä ruokapöytään matkatessa kolmen vartin pysähdys pelkän lataamisen vuoksi on tylsä!

Pääteiden varrelle tarvittaisiin tiheämmin pikalatureita, koska nyt niitä oli esimerkiksi nelostiellä reitilläni tasan yksi. Siihen olisi siis pakko pysähtyä ja pitää sormet ristissä, ettei kukaan muu ole lataamassa, ettei matka pitene entisestään.

Oma hommansa sähköautoilussa on latauspisteiden etsintä. Käytin siihen Sähköautoilijat ry:n ylläpitämää latauskartta.fi palvelua ja maailmanlaajuista PlugShare-palvelua, joissa molemmissa voi rajata hakua lataustyypeillä.

Bensa-asemaakin joutuu joskus etsimään uudelta paikkakunnalta, mutta yleensä isot kyltit pääteiden varressa riittävät opasteeksi. Sähköautojen latauspisteistä ei sen sijaan paljon huudella, ote on turvauduttava verkkopalveluihin. Niistä näkee myös, miten nopeasti sähköä saa. Reissun päällä ei yleensä ole aikaa pysähtyä hidastelemaan Type 2:een.

Elämää Leafin jälkeen

Viime viikonloppuna minulla oli Kuopion Autokauppa Ecorun taloudellisuusajokilpailussa lainassa 64 kWh akulla varustettu Hyundai Kona Electric. Sillä oli paljon leppoisampi ajaa kuin Leafilla, kun akku vain riitti ja riitti.

Kilpailun 200 km matkan jälkeen auton kantama oli vielä 150 km, olisin päässyt sillä melkein takaisin Jyväskylään saakka! Ison akun miinuspuoli on pitkä odottelu pikalaturilla, mutta toisaalta akkua ei tarvitse ladata läheskään täyteen ja silti autolla pääsee pitkälle. Lataus siis hidastuu mitä täydempi akku, joten on ajallisesti tehokkaampaa lopettaa lataus esim. 80% kohdalla.

Ensi viikolla haen Vantaalta Hyundain maahantuojalta lainaan Ionic Electricin, jolla ajan viikkoa myöhemmin pk-seudulla järjestettävän taloudellisuusajokilpailuun. Ioniqilla saattaa stressikäyrä taas nousta, sillä akku on vain 28 kWh ja luvattu range 280 km. Saa nähdä myös pääsenkö jonottelemaan kotimatkalla pikalatureille, sillä kiirastorstaina lienee muutama muukin liikenteessä...

Kona- ja Ioniq-seikkailuistani pääsette lukemaan tulevissa blogipostauksissani, joten pysykää kuulolla!

Kolmas kerta toden sanoo? - Skoda Economy Run 2018

torstai 18.10.2018 Avainsanat: Ecorun , Reissut , Skoda , Taloudellinen ajo

Minä niin rakastan ajaa autolla Tsekin upeissa maisemissa! Pieniä kyliä, peltoja silmänkantamattomiin ja horisontissa kukkuloilla siintäviä linnoja. 

Pääsin taas ihastelemaan näitä maisemia, kun osallistuin kolmatta kertaa Skodan taloudellisuusajokilpailuun.

Linna bongattu!

Kilpailu oli tänä vuonna todella suosittu ja lähtöviivalle asettui peräti 60 autoa. Taso oli älyttömän kova; kulutukset olivat sellaisia etten edes tajua miten bensa-autolla pystyy niihin! Itse olin tuloslistalla vähän yli puoli välin, mikä ei ollut tässä joukossa yhtään hullumpi suoritus.

Meitä suomalaisia oli kisassa samat kolme paria kuin viime vuonna. Olimme mukana median edustajina ja Skoda tarjosi meille autot ja jopa kisaa edeltävän yön majoituksen.

Ajaisiko Fabialla vai Fabialla?

Median edustajat saivat ajaa kilpailun juuri faceliftin saaneella Skoda Fabialla. Muut suomalaisparit halusivat viisivaihteinen 74 kW version, mutta kyseltyäni tsekkiläiseltä taloudellisuusajajakaveriltani Marekilta suosituksia valitsin kuusivaihteisen 81 kW version. Se on paperilla aavistuksen janoisempi kuin 74 kW, mutta olisi kuulemma käytännön ajossa parempi.

Niin, kilpailussa ajamani Fabia oli tosiaan manuaalivaihteinen. Se olisi ahdistanut minua aiemmin, koska olen ajanut automaatilla vuosia, mutta nyt se ei enää haitannut. Elokuussa manuaalivaihteisella Seat Ibizalla ajamani Suurajot EcoRun todisti, että hallitsen taloudellisen ajamisen manuaalillakin. 

Päätin ajaa Fabialla. :P

Fabia tutuksi!

Saimme autot jo perjantaina Prahasta, mikä oli tosi hieno juttu, koska siten meillä oli hyvin aikaa tutustua niihin ennen kisaa.

Autot haimme erään ostoskeskuksen parkkihallissa toimivasta autofiksaamosta. Autojen saaminen ulos parkkihallista oli yllättävän haastavaa, sillä emme ymmärtäneet pysäköintilippusysteemiä eikä autot luovuttanut mies osannut englantia. Yhdestä autosta meni rengaskin, kun se osui kanttariin kuskin peruuttaessa pois pysäköintitalon puomilta, kun pysäköintilippu ei avannutkaan porttia.

Tilanteesta selvittiin lopulta Google Translatella, elekielellä ja kädestä pitäen näyttämällä. Rengas vaihtui vararenkaaseen ja kisa-aamuna tiimillä oli katsastuksen yhteydessä todellinen varikkokäynti, kun koko rengassarja vaihdettiin uuteen.

Edellisenä päivänä oli myös hyvin aikaa liimata autoon asiaan kuuluvat AL-Sportin tarrat.

Ehdin tutustua Skoda Fabiaan lähes parinsadan kilometrin verran ennen kisaa. Ajoin meidät ensin Prahasta kisapaikkakunnalle Kosmonosyyn, minkä jälkeen ehdin vielä ajaa lähiympäristössä samanlaisen kulutus/kierroslukema/nopeusvertailun kuin minkä tein elokuussa Ibizan kanssa.

Testi osoitti, että 81 kW Fabialla olisi taloudellisinta ajaa 55-65 km/h nopeudella 1250-1400 rpm kierroksilla 5. ja 6. vaihteita käyttäen. Vaihdetta 4 kannattaisi välttää, koska sillä kulutus (ja kierrokset) nousivat selkeästi korkeammiksi. 

Olin yllättynyt, että taloudellinen nopeusalue oli noin matala! Tämä nimittäin tarkoitti, että koko kilpailun voisi ajaa taloudellisella nopeusalueella, jos taajamissa ajaisi vähän ylinopeutta. 

Punainen: 4. vaihde, keltainen: 5. vaihde, vihreä: 6. vaihde.

Kulutustestailujen jälkeen ajelin vielä ympäriinsä, että saisin lisää tuntumaa autoon.

Ikuisena aikatauluoptimistina ja maisemia katsellessani ajoin tietysti vähän liian kauas. Vielä kun meinasin eksyä Mlada Boleslavin kaduille, alkoi tehdä vähän tiukkaa ehtiä lehdistöillalliselle.

Ehdin onneksi ajoissa eikä tosin olisi edes ollutkaan niin kiire. Monet median edustajat olivat juuttuneet Prahasta lähtiessä perjantairuuhkaan, joten illallista piti hieman myöhäistää. 

Lehdistöillallisen avaus. 

Kilpailun aamutouhut

Illallisen yhteydessä saimme tilaisuuden valita lähtönumeromme. Olisimme voineet olla vaikka numero yksi, mutta se tuntui minusta jo hieman liioittelulta. Valitsinkin meille numero kympin, että tulisi täyden kympin suoritus!

Olemme aiempina vuosina tulleet kisapaikalle myöhemmin, mutta alkupään numero vaati ilmoittautumista jo klo 7.00. Se olikin hyvä juttu, sillä varhain aamulla katsastuksessa ei ollut vielä ruuhkaa vaan halliin sai ajaa melkein suoraan. Tuntia myöhemmin tilanne on yleensä ihan toinen!

Saatuamme auton kuntoon oli vielä hyvin aikaa syödä aamupalamakkaroita ja omenastruudelia ennen kilpailijainfoa. Kuljettajana otin rennosti ja keskityin somettamiseen. Kartturilla sen sijaan oli vähän enemmän tekemistä tiekirjaa läpikäydessä.

Tiekirjaan tutustumista ja aamupalaa Skoda Training Centressä.

Ensimmäinen kilpailija lähti reitille klo 9 ja meidän vuoromme oli klo 9.18. Harmillisesti Marek oli vasta numero 57, joten hän pääsi lähtemään reitille vasta lähes 2 tuntia jälkeeni emmekä ehtineet vaihtaa päivän aikana kuin pari sanaa.

Jutellessani Marekin kanssa automme työnnettiin lähtöjonoon. Ei passaa kuluttaa ylimääräistä bensaa! 

Virallinen lähtöposeeraus. (Kuva: Skoda Economy Run)

Lähtölippu heilahti ja ei muuta kuin matkaan!

Rennolla otteella reitille, tai sitten ei

Olen tänä vuonna lopulta opetellut keskittymään taloudellisuusajokilpailuissa (lähes) pelkkään ajamiseen ja jättämään höpöttäminen vähemmälle. Ei siis hihkumisia hienoista maisemista tai mistään muustakaan kartturille. Tsekissä tosin ihailin maisemia itsekseni sen minkä kerkesin.

Kolmannella kilpailukerralla Skoda Economy Runissa kuviot olivat jo varsin tutut, joten en stressannut kilpailusta yhtään. Ajetaan ja nautitaan maisemista! Vielä kun keskinopeuspyynti oli niinkin alhainen kuin 52 km/h, ei kiirettäkään olisi pitänyt tulla missään vaiheessa.

Pitkillä suorilla muut autoilijat paahtoivat ohi pihistelijöistä. Ja paljon lyhemmilläkin, sillä Tsekissä on aika villi ohituskulttuuri. :O

Toisin kuin minä, kartturini Jaakko oli äärimmäisen stressaantunut jo ennen kilpailua ja sitä jatkui koko aamupäivän jakson.

Hän tuntui vain laskevan laskemistaan, kuinka monta minuuttia olemme myöhässä hänen suunnittelemastaan aikataulusta. Vasta kun ennen taukoa oli jäljellä enää sellaista maastoa ettei aikataulua pystynyt kirimään kiinni eikä muita autoja ohittelemaan, hän rauhoittui.

Tauolle tullessa kilpailu sai rugbymaisia piirteitä. Kartturini kirmasi viemään aikakorttia tarkastajalle niin kovaa, että törmäsi vahingossa toisen suomalaistiimin jäseneen niin että tämä heitti kuperkeikan ja kengätkin lentelivät ilmassa. Harmi että videokamerastani oli akku loppu, joten en saanut lentoa talteen eikä voitu tehdä videotuomarointia. :’D

Iltapäivällä kartturini sanoi, että olemme seitsemän minuuttia myöhässä aikataulusta. Seitsemän? Miten ihmeessä? Ajoin sitten seuraavat maantiejaksot 90 km/h, että saisin aikaa kiinni.

Kymmenisen minuuttia myöhemmin kartturini huomasi, että olimmekin oikeasti pari minuuttia edellä aikataulua, joten olin kaahannut ihan turhaan! Onneksi olin ihmetellyt asiaa ääneen, niin Jaakko tarkisti laskelmansa ja sain taas ajella rauhassa.

Kisan virallinen valokuvaaja pääsi yllättämään iltapäivällä. (Kuva: Skoda Economy Run)

Ylimääräisiä mutkia matkassa

Lähtönumerostamme huolimatta ajo ei ollut ihan täyden kympin suoritus, sillä tulosta verotti pari ylimääräistä koukkausta pois reitiltä.

Ajoin ensimmäisen kerran harhaan yhdessä liittymässä, koska seurasin liian orjallisesti tienumeroita enkä luottanut matkamittariin ja kartturiin. Erkanemiskaistan kohdalla kilometrit täsmäsivät, mutta tienvarsiopasteessa oli numero 262 ja kaupunkikin oli eri kuin tiekirjassa kerrottu "268 Mimon", joten päätin jatkaa suoraan.

Taustapeilistä sitten näkyi, että seuraavat kilpailijat kääntyivät jonossa tielle, eli väärin meni. Onneksi ajamamme tie oli leveä eikä vastaantulijoita ollut, joten pystyin tekemään siinä saman tien U-käännöksen. 

Marek oli missannut saman risteyksen, mutta käynyt kääntämässä auton vasta seuraavassa mahdolisessa liittymässä, sillä tuossa kohdassa ei olisi saanut tehdä U-käännöstä. Että joo, ecorunia ajetaan kyllä ensisijaisesti liikennesääntöjen mukaan, mutta joskus hätä ei lue lakia enkä edes tajunnut ajatella asiaa, kun kartturilta tuli käsky tehdä äkkiä uukkari...

Ohittamani liittymä oli sellainen, ettei sinne pystynyt ajamaan vastakkaisesta suunnasta, mutta onneksi vaihtoehtoinen reitti oli selkeä ja pian olimme taas oikealla reitillä. Seuraavana vuorossa olleeseen liikenneympyrään kartturini ei ehtinyt kartalle, mutta onneksi sen läpi ajoi muita kilpailijoita, joten seurasin vain heitä.

Tutkiessani tapahtunutta kisan jälkeen videolta huomasin, että liittymää ennen oli sittenkin ollut tiekirjan mukainen opaste. Itse liittymän kohdalla olleessa opasteessa luki eri kaupunki ja tie, mistä sitten vedin väärän johtopäätöksen.

Viitta ohjaa Mimoniin, mutta unohdin sen ilmeisesti saman tien kun olin ohittanut viitan.

Liittymän kohdalla oleva viitta ohjaa tielle 262 eikä siinä ole mitään mainintaa Mimonista. Hämäävää tällainen informaation jakaminen useampaan viittaan!

Jälleen reitillä! Muut kilpailijat tulossa risteykseen vasemmalta kuten tiekirja neuvoi.

Toinen harhaanajo tapahtui kaupungissa, jonka liikennejärjestelyjä oli käyty läpi jo ohjaajakokouksessa. Siellä ajettiin hassusti yhden torin poikki kulmasta kulmaan ja sitten 45 asteen käännös vasemmalle.

Torin läpi ajaminen meni ilmakuvan opastamana sujuvasti, mutta sen jälkeen tuli nopeaan tahtiin kolme käännöstä, joista viimeisen menimme pitkäksi. Jaakko huomasi virheen kuitenkin heti, joten korjauksena oli peruuttaa 10 metriä ja kääntyä oikealle tielle. Valitettavasti ekan harhaanajon jälkeen kiinniottamamme ja ohittamamme kilpailijat ehtivät tässä ajassa ajaa taas ohitsemme.  

Ilmakuva oli selkeä, mutta sitten tiputtiin kartalta.

Kolmatta harhaanajoa ei tullut, vaikka kartturini tipahti kerran pois kartalta ja pyysi pysähtymään. En kuitenkaan pysähtynyt, vaan jatkoin matkaa muiden tiimien perässä. Se etu jonossa ajamisessa on, että jos on epävarma olo voi seurata muita. Ja jos ajetaan harhaan, niin ajetaan sitten porukalla, kuten viime vuonna, kun toinen suomalaistiimi seurasi meitä väärälle tielle. 

Haasteita matkan varrelta

Vaikka olin päässyt tutustumaan Fabiaan jo edellisenä päivänä, sen voimattomuus ylämäissä pääsi silti yllättämään. Tai ehkä mäkien jyrkkyys olikin se, mikä yllätti?

Päivän alussa jouduin vaihtamaan muutaman kerran kesken mäen pienemmälle vaihteelle, koska auto ei vain jaksanut vääntää ylös. Aika nopeasti opin kuitenkin tuntemaan auton voimavarat ja valitsemaan oikean vaihteen jo mäen alla.

Fabian 81 kW kone jaksoi onneksi vääntää ihan eri tavalla kuin elokuussa ajamani 66 kW Seat Ibiza. Sen kanssa olisin varmaan ollut helisemässä näissä mäissä!

Kun Fabian oppi tuntemaan, se oli vallan mainio auto!

Tavallisten mäkien lisäksi reitillä oli muutamia jyrkempiä rinteitä, joissa tie mutkitteli mäessä tehden useamman liki 180 asteen käännöksen. Ne tuottivat ihan omanlaisensa haasteen taloudelliseen ajamiseen, sillä mäkeä ei voinutkaan vain rullata alas moottorijarrutuksella, vaan mutkiin oli pakko hidastaa reilusti.

Ensimmäinen tällainen serpentiinimäki pääsi vähän yllättämään. Auto vieri kivasti alamäkeen, kun tie kaartui yllättävän tiukasti oikealle. Päällä oli tietysti isoin vaihde ja kun mutkaan pitikin jarruttaa kovasti, auto päästi hyvin tyytymättömän äänen. Kutonen ei ollut ollenkaan hyvä vaihde enää siinä vaiheessa, kun vauhtia oli enää 35-40 km/h.

Otin tästä opiksi ja ajoin seuraavat alamäet suosiolla 4. vaihteella, jolla moottorijarrutus toimi yhtä hyvin ja jos piti jarruttaa, kierrokset eivät tippuneet heti liian mataliksi.

Tiukka mutka ylämäkeen! Nopeus taisi tipahtaa tässä alle 40 km/h:iin.

Iltapäivän suurin haaste oli etenemistä hidastavat tietyöt, joita oli merkitty reitille viisi kappaletta. Tietöitä oli myös aamupäivällä, ja niitä varten aikatauluun oli lisätty yhteensä kymmenen extraminuuttia. Jos kuitenkin joutuisimme seisomaan tietöissä vielä pidempään, järjestäjät voisivat katsoa pysähdykset GPS-seurannasta ja huomioida ne tuloksissa.

Selvisimme iltapäivä tietöistä todella sujuvasti, eikä ylimääräisiä pysähdyksiä tullut paljon. Yhteensä taisimme seistä tietöiden liikennevaloissa 12 minuuttia, mistä yksissä tosin peräti 6 minuuttia. Ne valot eivät turhan usein vaihtuneet, sillä meidän ei tosiaan tarvinnut liikahtaa paikaltamme vasta kun 6 minuuttia oli kulunut ja sitten saimme jatkaa matkaa.

Aamupäivän siltatyömaalla piti ajaa jonossa tosi hitaasti, kun lopulta päästiin läpi valoista.

Olimme saaneet käsityksen, että iltapäivän jakso olisi aamua haastavampi, koska järjestäjät suosittelivat ottamaan aamupäivällä vähän etumatkaa aikatauluun. Yllättäen iltapäivä reitti olikin hyvin leppoisa ajettava.

Aluksi kävimme kiertämässä osittain saman mutkaisen ja mäkisen lenkin kuin aamupäivän jakson lopussa, mutta sen jälkeen tiet muuttuivat isommiksi ja tasaisemmiksi. Olimme myös ilmeisesti nousseet aamupäivällä ylängölle, sillä iltapäivä tuntui olevan enemmän laskettelua alas. Ajotietokoneen mukainen keskikulutuskin tippui aamusta desillä ja oli maalissa 3,7 l/100 km.

Ystävällinen ylinopeusvalvonta

Skoda Economy Runissa on varsin reilu käytäntö ylinopeuksien mittaamisessa, mihin liikennevalvonnankin pitäisi ehkä painottua.

Sen sijaan, että nopeutta valvottaisiin yhdessä tietyssä pisteessä, onkin määritelty kaksi pistettä, joiden välillä pitää viihtyä vähintään tietty aika. Välimatkalle kulunut aika tarkistetaan GPS-seurannasta.

Jos välimatkasta suoriutuu nopeammin, on ajanut ylinopeutta. Esimerkiksi kun ajatuksissani kiihdytin  eräässä taajamassa hetkellisesti 60 km/h:iin mutta hidastin sen heti pois, ei siitä tullut mitään seuraamuksia. 

Ylinopeussakkoa tulee kilpailussa vasta 10 km/h ylityksestä. Siinä saa oikeasti kaahata taajaman läpi, jos aikoo saada sakkoa! Raja oli kuulemma aiemmin 5 km/h, mutta se nostettiin joitakin vuosia sitten kymppiin. Syy jäi hämärän peittoon. Mietin, että voisiko kyseessä olla mittaustekninen asia?

Mittaustavan miinuspuoli on siinä, että sillä ei pysty valvomaan ylinopeuksia lyhyillä matkoilla. Esimerkiksi junaradan ylityksissä matalaa nopeusrajoitusta on vain 50 metriä, jonka ajamiseen 50 km/h nopeudella menee noin 3,6 sekuntia. Tällaiseen tarkkuuteen GPS-järjestelmä ei pysty millään.

Valvotun tasoristeyksen saa ajaa max. 50 km/h. Tässä paikassa oli kaupungin nopeustaulu ja ajoin näköjään just oikeaa vauhtia.

Loppumatka

Ennen maalia reitille osui kuusi kilometriä moottoritietä, jolla pystyi ottamaan menetettyä aikaa kiinni, jos oli tarve. Me olimme hieman myöhässä aikataulusta, mutta sen tavoittaminen ei vaatinut suurta nopeuden nostoa eikä todellakaan moottoritienopeuksia, että saimme aikataulun kiinni.

Kun sitten kuitenkin useampi isommalla numerolla varustettu kilpailija ohitti meidät, alkoi pikkuhiljaa vähän jännittää. Ollaanko laskettu jotain väärin? Ei pitäisi olla, mutta varmuuden vuoksi kartturini suositti hieman kiristämään tahtia.

Numero 14 ohitti meidät moottoritien alussa, mutta myöhemmin vuorostani ohitin sen, kun se tuntui hidastelevan.

Lopulta olimme 325 km pituisen reitin maalissa 31 sekuntia etuajassa. Kylläpä kaahasin! ;)

Lentävä maaliviivan ylitys.

 

Maaliviivalta ajettiin suoraan halliin loppumittauksiin.

Kilpailun tarkastuskortti näyttää, tankissa olevan bensan määrän kilpailun alussa ja lopussa sekä ohmi-lukemana että litroiksi muutettuna. Alkumittauksen jälkeen autoon tankataan 10 litraa, joten kulutimme reitillä 12,46 litraa bensaa.

Maaliin saapumisemme jälkeen oli pari tuntia aikaa hengailla, syödä ja ottaa valokuvia, kun odoteltiin muita kisaajia. Alkupään numero oli edelleen loistava valinta!

Kilpailijoiden etenemisen näki hienosti Oni Systemin liveseurannasta. Siitä pystyi myös tarkistamaan yksittäisen auton nopeudet ylinopeusmittausjaksoilla, joita oli varmaan parikymmentä ellei enemmänkin.

Enää ei olisi montaa jäljellä: numero 58 tulossa maaliin.

Tulokset ja yhteenveto

Bensaluokassa oli 40 osallistujaa ja kilpailun taso todella kova.

Luokan voittivat Jan ja Pavel Horníček, jotka suoriutuivat vapaasti hengittävällä 44 kW Skoda Citigolla 325 km pituisesta reitistä uskomattomalla 2,93 l/100 km kulutuksella!

Ehkä vieläkin uskomattomampaa on, että toiseksi paras tulos 3,09 l/100 km ajettiin yksilitraisella 85 kW Skoda Octavialla. Se painaa monta sataa kiloa enemmän kuin pikkuruinen Citigo, joten desin ero kulutuksessa ei ole juuri mitään.

Medialuokan kilpailun voitti 74 kW Fabialla 3,55 l/100 km kulutuksella radiotoimittaja Koval Vojtěch, joka oli todellinen multitaskaaja. Hänen kartturinsa oli sairastunut, joten hän sekä ajoi että luki karttaa. Mahtava suoritus! :D 

Oma tulokseni oli 3,85 l/100 km, mihin olen sangen tyytyväinen. Se oikeutti bensaluokan sijaan 26/40. Sama sijoitus kuin viime vuonna, mutta luokassa oli nyt 10 kilpailijaa enemmän eli huomattava parannnus. Medialuokassa sijoitukseni oli 6/12, mikä ei sekään ole hullumpi.

Suomalaiset ajoivat todella tasaisesti, sillä kulutukset olivat kaikki desin sisällä toisistaan. Markku Lehisto ja Raimo Alm olivat 21. sijalla 3,77 l/100 km kulutuksella kun taas Matti ja Leena Sinervä olivat 27. sijalla 3,87 l/100 km kulutuksella. 

Suomalaistiimit kisan jälkeen.

Olisi tosi mielenkiintoista tietää, miten olisin sijoittunut, jos autossani olisi ollut saman kokoiset renkaat kuin muissa: minulla oli nyt 17” kun muilla oli 16”. Entä miten olisin pärjännyt viisivaihteisella 74 kW moottorilla? Oliko 81 kW:sta etua, kuten Marek sanoi?

Kaiken kaikkiaan kilpailusta jäi todella hyvä fiilis. Järjestelyt olivat jälleen ensiluokkaiset ja isännät todella ystävällisiä ja vieraanvaraisia.

Muutamakin kilpailijapari oli kiinnostunut suomalaisista taloudellisuusajokilpailusta. Toivottavasti he pääsisivät osallistumaan meidän kilpailuihimme ensi vuonna!

Virallinen yhteiskuva iltahämärässä salamavalojen loisteessa. Näyttää olevan ilmeestä päätellen aika vakava paikka mulle. :D

Pihistelyä ja mahtavia maisemia - Skoda Economy Run 2017

sunnuntai 01.10.2017 Avainsanat: Ecorun , Reissut , Skoda , Taloudellinen ajo

Osallistuin tänä vuonna toista kertaa Skoda Economy Runiin, taloudellisuusajokilpailuun, joka järjestetään vuosittain Tsekissä Skodan kotikaupungin Mlada Boleslavin kupeessa Kosmonosyssa. Kilpailuun osallistui 51 autokuntaa kolmesta eri maasta. Valtaosa kilpailijoista oli tsekkejä, mutta mukana oli myös kolme suomalaistiimiä ja yksi slovakialainen tiimi. 

Tänä vuonna kilpailusta oli jätetty pois eri moottorikokoihin perustuvat luokat ja korvattu ne pelkästään polttoaineen mukaisilla kolmella luokalla: bensa, diesel ja uutena kaasu. Bensa- ja dieselautoilla piti saapua kilpailupaikalle tankki puolillaan, kaasuautoilla puolestaan kaasutankki tyhjänä. (Niissä kaikissahan on myös bensatankki, jos ihmettelette että pitikö ne työntää kilpailupaikalle.)

Kulutuksen mittaus

Skodan taloudellisuusajokilpailussa polttoaineen kulutusta ei mitata täyteen tankkaamalla, koska tekniikka on todettu epäluotettavaksi. Polttoaineen kulutus lasketaankin auton diagnostiikassa saatavasta datasta; niin kutsutusta virtuaalitankista. Kilpailuun tullaan tankki puolillaan. Lähdössä autoon tankataan kymmenen litraa polttoainetta, minkä pitäisi riittää parhaimmilla kilpailijoilla koko matkalle. Helppoa ja nopeaa!

Kerroin bensan ja dieselin mittaustavasta perusteellisesti viime vuoden kilpailun blogikirjoituksessaan, joten jos se kiinnostaa, niin lukekaa se tästä

Kaasuautot tankataan täyteen kaasua kilpailun alussa. Kilpailukulutus lasketaan kaasutankin paineesta, joka saadaan myös luettua auton diagnostiikasta.

Alkuvalmistelut

Sain Jaakon kanssa kilpailuautoksi Skoda Octavian, jossa oli kolmisylinterinen 1,0 TSI 85 kW moottori ja 7-vaihteinen DSG. Kahden muun suomalaistiimin oli tarkoitus olla kaasuautot, mutta Markku ja Raimo joutuivat vaihtamaan bensa-autoon, koska Skodan lainaaman kaasuauton tankki oli täynnä eikä heillä ollut aikaa ajaa sitä tyhjäksi. Saimme autot onneksi jo edellisenä päivänä, joten se oli helppo vaihtaa toiseen autoon. 

Suomalaisten autot rivissä kisan jälkeen. Kilpailijoiden ryhmäkuva jäi ottamatta, koska keli ei oikein suosinut...

Markulla ja Raimolla on kyllä ollut huonoa tuuria autojen kanssa, sillä viime vuonna heidän saamansa auton tankissa oli liikaa polttoainetta ja he joutuivat ajamaan sitä kiireellä tyhjäksi ennen lähtöä.

Alkukatsastuksen jälkeen pysäköimme automme Park Fermeen Service Training Centerin pihaan numerojärjestykseen. Minulle sattui ehkä koko pihan ahtain paikka,  johon oli mahdotonta peruuttaa auto yhdellä yrittämällä. Piti siis sahata monta kertaa edestakaisin, mikä on kaikkea muuta kuin taloudellista! Olin vähän kateellinen, kun samanaikaisesti paremmille paikoille meneviä pikkuisia Citigoja työnnettiin ruutuihin, ettei vain menisi polttoainetta.

Autojen työntelyä parkkiin; etualalla meidän suunnilleen ruudussa. (Paikka näyttää tilavalta, mutta kuvan ulkopuolella oli aita ja muita autoja niin ettei meinannut taittua tähän mitenkään.) 

Jälkiviisaana mietin vaan, että miksi en ajanut ruutuun nokka edellä, kun se olisi mennyt siihen heittämällä. Mutta ei tullut mieleen, kun kaikki muutkin olivat peruuttaneet.

Lähdön koittaessa kilpailun järjestäjät tarjoutuivat työntämään meidät lähtöviivalle. Olin hyvin yllättynyt tästä, koska olen luullut, että DSG-vaihteistolla varustettua autoa ei ole mahdollista saada vapaalle vaihteelle ilman, että auton käynnistää. Se onnistuu kuitenkin niin, että ensin laitetaan autoon virrat, sitten painetaan jarrua ja samalla siirretään vaihdekeppi vapaalle. Aina oppii jotain uutta! Onnistuin vain jotenkin mystisesti käynnistämään auton kun se oli saatu lähtöviivalle, joten työntäminen meni vähän hukkaan...

Martin työnsi meidät lähtöön. :) (Kuva: Skoda Economy Run)

Virallinen lähtöposeeraus. (Kuva: Skoda Economy Run)

Havaintoja matkan varrelta

Kilpailumatkan pituus oli 324 km ja ajoaikaa siihen oli varattu 6 tuntia ja 15 minuuttia. Matkan varrella oli yksi tauko; lounas Skodan tehtaalla Vrchlabissa (aikamoinen nimihirviö!). Muuten koko kisa ajetaan yhteen putkeen, mikä koettelee hieman istumalihaksia. Kukaan ei toki kiellä pitämästä omia taukoja ja olihan meillä mukana eväskassitkin, mutta en halua pysäyttää autoa kilpailussa yhtään ylimääräistä kertaa, jos ei ole pakko.

Tämän vuoden kilpailureitti oli mielestäni edellisvuotta haastavampi, sillä korkeuseroja oli enemmän. Reitti suuntautui maan pohjois-koillisosaan, jossa sijaitsee Jizera ja Krkonoše -vuoristot. Tie ei läheskään aina tuntunut nousevan kovin paljon, mutta auton ääni ja kulutusmittari paljastivat, että nyt muuten kiivetään taas.

Tutkin reittiä kartalta kilpailun jälkeen ja selvisi, että kävimme korkeimmillaan yli 700 metrissä merenpinnasta! Alimmillaan taas taisimme olla jossain 200 metrissä Elben rannalla?

Kilpailureitti Google Mapsissa. Maan muodot saa, kun avaa kartan uuteen ikkunaan "More options" linkistä ja valitsee vasemman puolen menusta "Terrain".

Itse ajaminen oli minulle pääsääntöisesti varsin stressitöntä, koska aikataulu ei painanut päälle ja reitti oli varsin selkeä. Vain pari kuumottavaa paikkaa oli. 

Ensimmäinen epäilyttävä paikka oli Melnikissä, jossa käännyttiin yhdessä risteyksessä pois päätieltä eikä sinne ollut tiekirjan mukaista viittaa ja paikka oli vielä pitänyt päätellä mittarivirhe huomioiden. Olin auton navigaattorin kartan perusteella aika luottavainen, että olimme oikealla tiellä, mutta Jaakolle ne kaksi kilometriä ennen seuraavaa liikenneympyrää taisivat olla kisan pisimmät.

Vertailin kotona tiekirjaa ja reitin hankalia paikkoja videolta. Tässä ollaan tulossa ruudun 31 risteykseen. Tiekirja näyttää, että risteyksessä olisi viitta vasemmalle, mutta se puuttuu. Käännös vasemmalle pois etuajo-oikeutetulta tieltä ennen junaradan ylitystä kertoo kuitenkin, että ollaan oikealla reitillä.

Taukoa lähestyessä meinasi myös vähän kuumottaa, kun poistuimme jälleen päätieltä ja edellinen vastaava poikkeaminen oli ollut kisan ainut harhaanajo. Kyseessä oli kuitenkin ihan oikea tie ja niin pääsimme lounaalle kulkematta kiertotien kautta.

Tauko Vrchlabin tehtaalla. Voi kun Suomessa olisi yhtä värikkäitä autoja kuin kisassa oli!

Jossain vaiheessa juutuimme kaikki suomalaiset ajamaan jonossa yhden tsekkiläisen kilpailijan perään, mikä vähän stressasi, koska nopeus painui niin alas. Lopulta tuli ohituskaista ja loivasta ylämäestä huolimatta painoin koko jonon ohi, kun en jaksanut enää madella.

En tiedä, oliko tämä kolmen auton ohitus järkevä, mutta sen jälkeen sain ajaa taas omaan tahtiin.

Tsekin maisemat olivat taas aivan mahtavia! Niiden kommentoinnista meinasi tulla kertaalleen kinaakin, kun en tajunnut että Jaakolla oli samaan aikaan täysi työ pysyä kärryillä nuoteista. Koitin sen jälkeen vähän hillitä itseäni ja hihkuin vain sisäisesti. Usporne.infon Marek ja David kertoivat, etteivät he puhu kisan aikana toisilleen yhtään mitään. Tähän minunkin kannattaisi varmaan pyrkiä, mutta vaikeaa on, kun olen tällainen höpöttäjä. :D

Tsekissä on peltoja silmänkantamattomiin, vuoristoa ja hyvin erilaista arkkitehtuuria kuin meillä.

Tänä vuonna kilpailureitillä oli aika monta tietyötä ja niihin pysähtely vei aikaa. Seisomme pisimmän tietyön liikennevaloissa yhteensä 17 minuuttia; osa kilpailijoista sitäkin pidempään. Tämä voisi olla katastrofi kilpailun aikataulun kannalta, mutta Tsekit ovat varautuneet siihenkin. Autoissa oli ONI System GPS-seurantalaitteet, jotka kertoivat järjestäjille, missä autot menevät ja miten kauan ne viipyivät tietyöalueilla. Käytetty aika korjattiin siksi ajaksi, mikä alueen läpi ajamiseen menee normaaleissa liikenneolosuhteissa.

ONI System GPS-seurantalaite oli pelastuksemme. :D

Tsekissä maantiet halkovat taajamia ja kun taajaman pääkadun asfaltti päätetään pistää uusiksi, muuttuu koko taajama yksikaistaiseksi...

Kilpailun ylinopeusvalvonta toteutettiin myös GPS:llä. Järjestäjät olivat määritelleet tietyt kontrollipisteet, joista he tsekkasivat autojen nopeudet. Vältin ylinopeudet, mistä on osaltaan kiittäminen Marekia, joka selvitti minulle ennen kilpailua, miten nopeusrajoitukset toimivat Tsekissä junaratojen ylityksissä ja risteyksissä. Ne olivat minulle viime vuonna vähän epäselviä, joten päätin kysyä paikalliselta kaikki mahdolliset vinkit.

Vartioidun tasoristeyksen saa ylittää 50 km/h nopeudella, joten 90 km/h rajoitetulla maantiellä piti yleensä jarruttaa, ettei kaahannut radan yli liian kovaa. Tsekissä on Marekin mukaan keski-Euroopan tihein rautatieverkosto, joten tasoristeyksiä riittää. Viime vuoden reitille niitä sattui tosi paljon, mutta nyt vain muutama.

Taajamissa tasoristeyksiin ei tarvinnut hidastaa.

Kilpailun suurin miinus oli se, että tiekirjan etäisyydet eivät olleet kovin tarkat. Jo arviolta 30 km jälkeen ilmoitettu kokonaismatka alkoi heittää auton trippimittariin ja GPS:ään nähden. Tämä aiheutti Jaakolle paljon työtä, koska hän joutui laskemaan jatkuvasti päässään kilometrilukemia, missä tulee käännöksiä ja nopeusrajoituksia. Tapahtumapaikoilla tarkistimme aina matkamittarista, paljonko heittoa oli ja se lukema lisättiin seuraavan tapahtumapaikan kilometrilukemaan.

Tulokset

Bensaluokan kärjessä oli kahdeksan pikkuruista Skoda Citigoa.  Paras tulos oli huikea 3,2 l/100 km, joka on samaa luokkaa kuin mitä meillä menee hybridit. Viime vuoden paras kulutus oli 3,0 l/100 km, mutta nyt maasto oli todella mäkistä ja puoli päivää satoi vettä, mikä nostaa kulutusta aina. Täytyy nostaa hattua isosti näille kuskeille! 

Lopputuloksissa oma sijoitukseni oli 26/30, mikä oli pari sijaa viime vuotta parempi. Tavoite ei-viimeinen täyttyi, mutta en silti ollut täysin tyytyväinen. Olin ajatellut, että saisin ajettua 4,2 l/100 km, mutta auton diagnostiikasta saatu kulutus oli 4,5 l/100 km. Ajotietokone näytti kulutukseksi 4,3 l/100 km, mikä oli jo lähempänä tavoitettani.

Kilpailijakortti ja loppukulutus. Diagnostiikasta luetut tankin täyttömäärät ennen ja jälkeen kisan näkyvät virtuaalitankin resistanssina sarakkeessa "Ohmy" ja litroina sarakkeessa "Litry".

Tutustuin kilpailussa ajamani Skoda Octavian 1,0 TSI 85 kW moottoriiin ja vaihteisiin jo koeajoilla kotipuolessa. Octaviaa ei tosin ollut tarjolla, mutta sama voimalinja oli testattavissa sekä Skoda Fabiassa ja Seat Leonissa. Leon oli muuten sama autoyksilö, joka oli toinen elokuun Suurajot Ecorunissa. Koeajon jälkeen en enää yhtään ihmetellyt, miten se pärjäsi kisassa niin hyvin. Uudella 15 km testilenkilläni kulutus oli alimmillaan peräti 3,6 l/100 km eli eihän se syö polttoainetta juuri lainkaan! Tähän harjoitteluun peilaten kisakulutukseni olikin aika surkea.

Täytyy kyllä sanoa, että Skoda Octavia oli erinomainen auto ajaa! Ecoruniin se ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen valinta, sillä se on kohtuullisen iso ja raskas auto. Tästä kertoo mielestäni sekin, että se oli koko bensaluokan ainut Octavia. Kaikki muut ajoivat pienemmillä autoilla; suorastaan puolet bensaluokasta pikkuisilla Skoda Citigoilla.

Kilpailun virallinen valokuvaaja otti hienoja kuvia autoista reitin varrelta. Tässä me kiidämme kuvauspisteen ohi! (Kuva: Skoda Economy Run)

Octavian 225 mm leveät renkaat ja järjestäjän asettama 2,2 bar paine ei ollut kovin taloudellinen yhdistelmä. Loivia alamäkiä ei voinut hirveästi rullata vapaalla alas, koska nopeus tippui välittömästi. Ero oli huomattava, kun vertaa tuntumaa omaan autooni, jossa renkaat ovat 205 mm leveät ja kisoissa painetta 2,8 bar. 

Selittelyn makua? Vielä on paljon harjoiteltavaa taloudellisessa ajossa, mutta pikku hiljaa. Viime vuoteen nähden olin kehittynyt ainakin siinä, että nyt nopeus ei tipahtanut taajamissa. Videolta katsottuna sen sijaan ajelin turhan paljon edellä ajaneiden perässä, isompaa etäisyyttä olisi voinut pitää. Tämä ilmeni siinä, kun jonouduttiin muiden kilpailijoiden kanssa enkä osannut ajaa riittävän hitaasti...

Kiinnostaisi kyllä vähän kokeilla itsekin,  miten vähällä polttoaineella Skoda Citigolla pystyisi ajamaan. Kaukana varmasti kilpailun voittajista, mutta silti. Oikeastaan enemmän kiinnostaisikin, miten Markku, joka on voittanut Suomessa lukemattomia kilpailijoita pärjäisi Citigolla. Nyt hän oli bensaluokan 15. Skoda Rapid 1,0 TSI 70 kW:llä.

Yksi kilpailun lukuisista Citigoista. (Kuva: Skoda Economy Run)

Yhteenveto

Nyt toisella osallistumiskerralla Skoda Economy Runiin kilpailusta puuttui osa siitä VAU!-fiiliksestä, mikä oli viime vuonna, kun kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Toisaalta nyt oli mukavaa, kun tiesi miten järjestelyt toimivat, mihin pitää ajaa katsastukseen jne.

Kilpailun järjestelyt olivat jälleen ensiluokkaiset. Tsekit ovat todella vieraanvaraisia ja yksi järjestäjistä jopa tulkkasi meille lennossa englanniksi kaikki puheet, mitä alku- ja loppuseremonioissa oli.

Alkuseremonioissa tehtiin muutama lisäys tiekirjaan, mm. tietyöt ja mahdolliset poliisin tutkat. Martin tulkkaa, Jaakko kirjoittaa ja Markku ja Matti seuraavat silmä kovana.

Kilpailussa palkittiin luokkien parhaiden lisäksi paras naistiimi, paras vammaisten tiimi ja perhetiimit. Parissa autossa oli nimittäin koko perhe mukana ja kisan nuorin osallistuja oli vain puolitoistavuotias! :) Parhaan ulkomaalaistiimin palkinnon veivät Sinervät, jotka eivät voineet käsittää menestystään, koska olivat kaasuluokan viimeisiä. Kaasuautojen CO2-päästöt ovat kuitenkin bensaa ja dieseliä vähäisemmät ja kokonaistulos laskettiin siitä.

Palkintojen jaon jälkeen arvottiin vielä palkintoja kaikille. Me saatiin Jaakon kanssa mm. Leonidaksen värinen Skoda-pyyhe, josta tykkäsimme molemmat  niin paljon, että oli pakko ostaa Skoda-museosta toinen kappale ettei tarvinnut tapella siitä yhdestä. :D 

Skoda Economy Run oli jälleen kerran hieno kokemus! Toivottavasti pääsisin osallistumaan jälleen ensi vuonna. :)

Takatalvi yllätti - 270 km kesärenkailla loskakelissä

tiistai 09.05.2017 Avainsanat: Ecorun , Leonidas , Ongelmatilanteet , Pohdiskelu , Reissut , Renkaat , Talvi

Ajatukseni huhtikuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna: Oih, kylläpä sääennuste näyttää mukavan lämmintä keliä vappuviikonlopulle! Vaihdanpa autoon kesärenkaat, koska +10 asteessa ei viitsi enää ajaa Helsinkiin ja takaisin kitkarenkailla.

Ajatukseni huhtikuun viimeisenä viikonloppuna: Eeh, ei pitänyt ihan sääennuste paikkaansa! Räntää on maassa jo pari senttiä ja lisää tulee taivaan täydeltä ja pitäisi lähteä ajamaan Helsingistä kotiin Jyväskylään. Että pitikin vaihtaa talvirenkaat pois!

Renkaidenvaihdon ajankohta meni tänä keväänä tosissaan ihan pieleen ja jouduin ensimmäistä kertaa elämässäni jouduin ajamaan kesärenkailla talvikelissä. Suorastaan kahdesti, sillä lunta oli maassa myös keskiviikkoaamuna, mutta onneksi silloin ajettavana oli sentään vain 7 km töihin. Enpä tiennyt, että se on vasta alkusoittoa takatalvelle…

Takatalvi saapuu

Yhdistin #pinghelsinki-reissuun taloudellisen ajon harjoitukset ajamalla Jaakon kanssa lauantaina parin vuoden takaisen kilpailureitin. Jaakko on lupautunut kaikkiin tämän kauden ecorun-kisoihin kartturikseni, mistä olen todellaonnellinen!

Ennen lähtöä Jaakko kyseli, että miten pitkän lenkin haluan ajaa, sillä sääennuste näyttää iltapäiväksi ja illaksi vähän huonoa keliä. Totesin, että ei anneta sen häiritä, vaan ajetaan koko 240 km lenkki kun kerrankin on mahdollisuus harjoitella.

Puolivälin jälkeen taivaalta alkoi tulla räntää, mutta en antanut sen häiritä. Ajettuamme 2/3 reitistä oli kuitenkin pakko alkaa huomioida muuttunut keli, sillä räntä alkoi jäädä maahan ja mutkissa alkoi olla vaara, että auto lähtee luistelemaan. Seuraavalla tauolla autoa oli jo puhdistettava lumesta, sillä etututka ja rekisterikilpi olivat muurautuneet umpeen ja pyhkijät tampanneet tuulilasin reunaan tiiviin kerroksen lunta. Onneksi lumiharja oli vielä mukana!

AT:lla oli pakko siivota tuulilasi, etututka ja valot lumesta.

Saapuessamme maaliin kävi selväksi, että kotimatka Helsingistä Jyväskylään tulisi olemaan pitkä ja jännittävä. Viimeisestä risteyksestä liikkeelle lähtiessä renkaista ei tahtonut löytyä pitoa, sillä lumi oli peittänyt maan. Ei ollutkaan kyse mistään pikkusateesta. Ja lisää tuli taivaan täydeltä.

Päätin silti ajaa Jyväskylään, koska ei huvittanut käydä etsimään yöpaikkaa. Ajattelin, että varovaisesti ajaen selviäisin kotiin, mutta vähän kyllä jännitti. Vaarana oli myös se, että vaikka itse ajaisi tosi varovaisesti, niin muut eivät välttämättä niin tee ja sillä voi olla ikäviä seurauksia.

Tämä näkymä ecorun-reitiltä oli vasta alkusoittoa...

Rauhallisesti moottoritiellä

Moottoritietä Lahteen ajaessa mietin, että onneksi liikenteessä oli muitakin, sillä liikenne piti ajourat sulina. Nopeusrajoitus olisi sallinut ajaa 120 km/h, mutta kuin yhteisellä päätöksellä autojen matkavauhti asettui 80 km/h:iin. Tämä teki etenemisestä kohtuu turvallista, koska ei tarvinnut juuri ohitella tai olla ohitettavana.

Muutamia ohittajiakin moottoritiellä toki oli, mutta onneksi vain muutama. Ikävimpiä olivat ohittajat, jotka palasivat oikealle kaistalle liian ajoissa. Märällä kelillä hätäilijät lähinnä ärsyttävät sotkemalla tuulilasin, mutta nyt kaistanvaihto heitti loskaa päälle niin, että ennen tuulilasin pyyhkimistä siitä ei nähnyt ollenkaan läpi! Kaikki eivät myöskään ajaneet vasemman kaistan urissa, minkä seurauksena koko ohituksen ajan loskaa oikein suihkusi viereiselle kaistalle ja siinä ajavien päälle...

Suurin itseluottamus (ja toivottavasti talvirenkaat) oli eräällä Audi Q7 kuskilla, joka ohitti 83 km/h ajavan jonon peräkärryä vetäen. Ei sillä että peräkärryä muutenkaan saisi vetää noin kovaa, mutta tuossa säässä se vasta vajaata touhua olikin!

Moottoritiellä kaistaa vaihtaneen auton jäljistä näkee hyvin, miten paljon lunta maahan oli kertynyt.

Yhden auton päädyin itsekin ohittamaan. Ajettuani pitkään turvalliselta tuntunutta 80 km/h saavutin jonkun, joka ajoi vain 60 km/h. Ajelin jonkun kilometrin auton perässä miettien, uskaltaisinko lähteä ohittamaan. Suurin vaara oli mielestäni kaistalta toiselle siirtyminen, sillä siinä joutuu ylittämään loskavallin. Lopulta vaihdoin kaistaa hyvin varovaisella ohjausliikkeellä, ohitin auton ja palasin pitkän matkan päästä loivasti takaisin omalle kaistalleni.

Enempää ohituksia en tehnyt, vaan pysyttelin mieluummin turvallisemmilta tuntuvissa ajourissa. Niissäkin pysyminen vaati ajaman kieli keskellä suuta ja jos niistä ajautui vähänkään sivuun, kauhea lentävän loskan kohina alkoi heti kuulua auton pohjasta. Näin tapahtuessa päästin yleensä kaasun ylös, jotta auto ei vain lähde lapasesta. Eco-ajotilaa käyttäen vaihteisto kytkeytyy välittömästi vapaalle, kun kaasusta irrottaa. Mietin, että se on varmaan turvallinen valinta, sillä käsketäänhän sitä painamaan kytkin pohjaan silloinkin, kun auto joutuu vesiliirtoon. 

Olin ajatellut pitä tauon Vierumäen Matkakeitaassa, mutta räntäsade muutti suunnitelmia. Auto oli kevään rapakeleistä niin törkeä likainen, että ei tulisi kuuloonkaan, että tauon jälkeen kävisin harjailemaan siitä lumia pois. Niinpä kurvasinkin tauolle Lahden Kauppakeskus Karismaan, jossa auton sai tauon ajaksi mukavasti parkkihallin suojaan. Auton puskuri oli kerännyt päälleen monen sentin loskakuorrutuksen, joka oli niin tiivis, että se ei inahtanutkaan, kun tökin sitä vähän lumiharjalla rekisterikilven kohdalta...

Kiva lumikuorrutus Leonin puskurissa. Ei ihme, että etututka ei oikein pelittänyt...

Lisää lunta = vähemmän vauhtia

Tauon aikana räntää oli tullut yhä vain lisää ja bongasin matkalta kelin ensimmäisen uhrin: etelään päin ajanut farmariauto oli moottoritien suuntien väliseltä viherkaistaleelta poikittain, mutta onneksi ei näyttänyt käyneen kuinkaan. Samalla kohdalla tien reunassa oli pysähdyksissä rekka ja sen edessä henkilöauto. Mietinkin, että olisiko pysähtynyt rekka tullut yllätyksenä ulos ajaneelle autoilijalle, joka väistäessään toiselle kaistalle olis samoilla vauhdeilla ajautunut ojan puolelle. Muita ulosajoja en matkalta onneksi bongannut.

Heinolan jälkeen siirryin moottoritieltä normaalille maantielle, jolla matkanteko hidastui entisestään. Turvalliselta tuntui ajaa enintään 60-70 km/h. Liikennettä oli selvästi motaria vähemmän, eivätkä ajourat olleet enää yhtä sulat. Onneksi ei sentään ollut pakkasta!

Ohittajia maantiellä ei onneksi ollut kuin muutama, ohituskaistojenkin kohdalla henkilöautojen kuskit olivat fiksuja eikä monikaan lähtenyt riskeeraamaan että joutuisi loskaliirtoon kaistaa vaihtaessa.

Joutsan tienoilla ohi sen sijaan paahtoi Onnibus. Olen ollut saman linjan kyydissä muutaman kerran ja se oli arviolta noin vartin myöhässä aikataulusta. Oli muuten ajanut aika reippaasti keliin nähden!

Vastaantulijan valot näkyivät jo selkeästi, mutta bussi painoi samoilla vauhdeilla ohi sekä takanani ajaneesta autosta että minusta. Toki annoin vauhdin hiljetä, että se pääsee mahdollisimman nopeasti ohi ja takaisin omalle kaistalle. Bussi heitti kyllä selaisen loskamäärän tuulilasille, että sokaistuin täysin ja hyppäsin vaistomaisesti jarrulle. Vasta kotona tajusin, että oli ehkä tosi vaarallista jarruttaa kovasti loskassa, mutta se vain selkäytimestä. Onneksi autossa on ABSit ja ajonvakautus ja takanatulija riittävän kaukana.

Vähän ennen Hartolaa bongasin niin jouluiset kuuset, että piti pysähtyä ottamaan juhlapyhämeemikuva. :D

Taistelu väsymystä vastaan

Joutsan kohdilla alkoi myös vähitellen väsy painaa, sillä olinhan ajanut päivän aikana ensin yli neljä tuntia ecorunharjoitusta ja siinä vaiheessa hissutellut kotia kohti liki kolme ja puoli tuntia (+45 min tauko). Oli siis aika pitää eväs- ja jumppatauko. Voi olla Teboilin työntekijöillä ihmeteltävää, kun satunnainen autoilija tekee askelkyykkyhyppyjä ja muita liikketiä tankkauskatoksessa. Mutta kun ulkopuolella satoi!

Pitkään jumppatuokio ei jaksanut piristää, vaan Toivakan moottoriliikennetiellä sai taas alkaa pinnistellä tarkkaavaisuutta. Se on huono juttu hyvälläkin kelillä, mutta huonolla vielä pahempi, kun pitäisi pysyä tarkkaan omissa ajourissa. Vaajakosken ABC:llä olikin ehdottomasti seuraavan jaloittelutauon aika, vaikka kotiin ei ollut matkaa enää kuin 15 km.

Tauko Vaajakosken ABC:lla. Auto on entistä paksummassa kuorrutuksessa ja yhä vaan pyryttää.

Oma koti kullan kallis

Lopulta viisi ja puoli tuntia lähdön jälkeen olin kotona ja sain laittaa viestiä huolestuneelle perheelle ja kavereille, että hengissä ollaan.

Tulipahan koettua taas jotain uutta autoilun saralla, mutta varsinaisesti en voi suositella. Olin silti positiivisesti yllättynyt, että selvisin reissusta näin hyvin! Auto ei lähtenyt missään vaiheessa liukastelemaan enkä huomannut ajonvakautuksenkaan kaitseneen kulkemistani. Matkaa oli 272 km, varsinaiseen ajamiseen aikaa meni noin 4,5 h ja keskinopeus oli 60 km/h.

Olipahan reissu! Vertailun vuoksi menomatkaan meni vain 2 h 53 min...

Matka sai miettimään, että mitä siitä seuraisi, jos uusi tieliikennelaki poistaisi talvirengaspakon ja näin ollen autoilijat saisi itse päättää, millä renkaila ajavat talvella? Että tällaisessa kelissä jotkut ihan ehdoin tahdoin ajaisi kesärenkailla, koska "Kyllä siinä pärjää, kun ajaa vaan vähän hitaammin. Ei se lumi kuitenkaan pysy pidempään maassa!" En luota siihen, että kaikki autoiijat olisivat riittävän vastuullisia, vaan sitten seuraisi omien kykyjen ulosmittaamista, huonolle tuurilla oman tai jonkun muun hengen kustannuksella.

Mitä ajatuksia tämä reissu herätti teissä? Oletteko joutuneet kesärenkailla vastaaviin olosuhteisiin? Entä millaiset fiilikset teillä on mahdollisesta talvirengaspakon poistumisesta? 

Tietoa blogista

POLOinen on liikenne- ja autoblogi, jonka perustin kesällä 2008. Aiemmin autot eivät kiinnostaneet yhtään, mutta hankittuani auton olosuhteiden pakosta innostuinkin autoilusta oikein kunnolla. Liikenne on minulle peliä, jossa pyrin menestymään aina vain paremmin!

Kirjoittelen blogiin kaikenlaisista autoiluun liittyvistä asioista moottoripyöräilyä unohtamatta. Erityisesti sydäntäni lähellä ovat Volkswagen, liikenneturvallisuus ja taloudellinen ajaminen.

Ota yhteyttä: poloinenblogi(a)gmail.com

Arkistot
2019 (16)
marraskuu (1)
Mikä sähköauto on taloudellisin? Espoo EV Challenge 12.10.2019
lokakuu (2)
Kylmää kyytiä sähköautoilla - Vesijärven Auto EcoRun 5.10.2019
Nastarenkaat vai kitkarenkaat? Molemmat!
syyskuu (1)
Paljon muutakin kuin sähköauto! Koeajossa hiljainen jättiläinen Audi e-tron 55 quattro
elokuu (1)
Miten pieni kulutus sähköauto Audi e-tron:illa on mahdollista saavuttaa? Suurajot EcoRun 11.8.2019
heinäkuu (1)
Secto Road Trip - sähköautoilla halki euroopan + mitä lataus maksaa?
kesäkuu (1)
Autoliiton AL 100 juhlaliittopäivät
toukokuu (2)
Kilpailijana Gladiaattoreissa - valmistautuminen, hakeminen ja kilpaileminen
Sähköautojen pienin kulutus! AL-Helsinki Ecorun 27.4.2019
huhtikuu (2)
Taloudellisuusajoa sähköautolla - Kuopion Autokauppa EcoRun 6.4.2019
Sähköauto ilman kotilatausmahdollisuutta ja 10 muuta tarinaa sähköauton lataamisesta
maaliskuu (2)
Testissä kuljettajan pikku apuri: automaattiset kaukovalot
Kun jarrupolkimesta tuli turha - koeajossa sähköauto Nissan Leaf
helmikuu (1)
Koeajossa aito ja alkuperäinen Volkswagen Polo Junior
tammikuu (2)
Koeajot Auto 2018 -messuilla - mitä erikoisempi, sen parempi
Auto 2018 messujen 5 kiinnostavinta juttua
2018 (20)
joulukuu (1)
Skoda Scala - ensifiilikset uutuudesta!
marraskuu (1)
Vain 3,6 millilitran päässä voitosta - Toyota EcoRun 6.10.2018
lokakuu (1)
Kolmas kerta toden sanoo? - Skoda Economy Run 2018
syyskuu (2)
Banaaninkuorilla baanalle! (bio)kaasuautojen päästöt, verotus ja tankkaus
Kaasuautolla taloudellisuusajokilpailussa - Suurajot EcoRun 12.8.2018
elokuu (1)
Tampere - jännittävimmät, hienoimmat ja vaarallisimmat liikennekohteet
heinäkuu (2)
Auton vuokraaminen ulkomailla - ensikertalaisen kokemuksia
Leonin ensimmäinen katsastus ja päivä filmitähtenä
kesäkuu (1)
Leonin 3-vuotishuolto - katolle pissiminen vaihtui karkkikaupan tuoksuun
toukokuu (3)
Seat Leon - murtumat takavalojen umpioissa
Seat Leon - DSG-vaihteiston kytkimen vaihto
Kaaharizombie pihtaamassa - Neste Pusula EcoRun 15.4.2018
huhtikuu (3)
Leonin pienin kulutus ikinä! AL Helsinki EcoRun 14.4.2018
Kulutustestailuja ennen kauden ensimmäisiä Ecorun taloudellisuusajokilpailuja
AL-Sport päivät Hyvinkään Sveitsissä
maaliskuu (1)
Kauden 2018 ecorun taloudellisuusajokilpailut - millä autolla ja kenen kanssa?
helmikuu (2)
Koeajossa upea coupé Lexus RC 300h
Pitääkö vilkkua käyttää aina risteyksessä kääntyessä?
tammikuu (2)
POLOinen 10 vuotta!
Auton lattian, takaluukun ja konepellin vaimennus
2017 (30)
joulukuu (3)
Kiire ja liikenne - testatusti huono yhdistelmä!
Leonidaksen kuusenhakureissu
Polkupyörän valot - miten niitä käytetään oikein?
marraskuu (2)
Startti - oppikirja opetuslupaopetukseen
Autoliiton opetuslupainfo - kaikki mitä halusit tietää ajokortin hankkimisesta opetusluvalla
lokakuu (3)
Toyota Ecorun - uudenlainen taloudellisuusajokilpailu
Lotus Elise ja täydellisen rypsipellon metsästys
Pihistelyä ja mahtavia maisemia - Skoda Economy Run 2017
syyskuu (1)
HJC R-PHA 70 - ei enää ikinä aurinkolaseja moottoripyöräillessä!
elokuu (3)
Vuoroin vieraissa - tsekkiläiset taloudellisuusajajat tuhansien järvien maan ecorunissa
Liikaa hifistelyä, liian vähän pihistelyä - Suurajot NEZ EcoRun 13.8.2017
Pikaisessa koeajossa Volkswagen Arteon ja ennakoiva adaptiivinen vakionopeussäädin
heinäkuu (3)
Tampereen liikennejärjestelyt yllättivät turistin
Skootteri ei ole lälläripyörä, ainakaan kaupungissa
Illalla olin voittaja, aamulla enää toinen - AKU EcoRun 9.7.2017
kesäkuu (3)
Motoristi Survival Tour - mahtava moottoripyöräkoulutus! (osa 2.)
Motoristi Survival Tour - mahtava moottoripyöräkoulutus! (osa 1.)
Auto jäi pikapesun ulkopuolelle - asiakaspalvelu keräsi pisteet kotiin + Voita ilmainen autopesu!
toukokuu (3)
Leonin 30 tkm huolto - öljynvaihto, vajavainen akku ja rasittavat natinat
Takatalvi yllätti - 270 km kesärenkailla loskakelissä
POLOinen PINGailemassa eli autobloggaaja sisällöntuottajafestareilla
huhtikuu (2)
Auton kuntotarkastus
Autourheilijat Pohojanmaalla
maaliskuu (3)
Pysähdyin moottoritiellä ja muita viikonlopun autoilukuulumisia
Kiveniskemän korjaus Leonin tuulilasista
Kauhea naarmu auton maalipinnassa!
helmikuu (2)
Koeajossa Lexus IS 300h - se parempi Toyota?
Audi Quattro Tour 2017 - miten Audit selvisivät laskettelurinteestä?
tammikuu (2)
Minkä näistä koeajaisin? Uusi Seat Leon, Toyota C-HR vai Lexus IS 300h?
Autojen sijaintitiedot vuotivat nettiin jo nyt
2016 (30)
joulukuu (1)
Auto 2016 -messujen hauskin koeajo: pikkuruinen sähköauto Renault Twizy
marraskuu (3)
Auto 2016 - lisää koeajoja, vuoristorata ja Opel OnStar
Auto 2016 -messut - autojen Mega Pop-Up myymälä ja paljon muuta
Muuttaako urheiluauto käyttäytymistä? Testissä Lotus Evora 400
lokakuu (4)
Onko yksisuuntainen Puistokatu oikeasti turvallinen pyöräilijöille?
Rengashotelli ja puuttuvat pultit
Skoda Economy Run 2016 - taloudellisen ajon kilpailu Tsekissä (osa 2/2)
Skoda Economy Run 2016 - taloudellisen ajon kilpailu Tsekissä (osa 1/2)
syyskuu (1)
Ford Driving Skills for Life
elokuu (3)
Koeajossa huikea urheiluauto Lotus Evora 400
Seat Leon äänieristys
Seat Leon resonoi ja natisee
heinäkuu (1)
Harjoittelu kannattaa! 1000 Lakes EcoRun 2.7.2016
kesäkuu (2)
Taloudellisen ajon vinkit hiekkatiellä ajamiseen
Leonin ensimmäinen öljynvaihto ja säästövinkki
toukokuu (4)
Kirottu kilpailu? Neste Myllylampi Ecorun 21.5.2016
Koeajossa faceliftin saanut superpihi Toyota Auris Hybrid
Yksi vai 50 hevosvoimaa?
Että sellainen moottoripyöräilykauden aloitus!
huhtikuu (3)
Rekisterikilpibongaus
Milloin U-käännös on kielletty?
Leonin takuukorjauksia
maaliskuu (2)
Ecorun ja autoslalom kilpaileminen
Onnistuuko taloudellinen ajaminen talvella? Savon Pihistys Kuopion Autokauppa Ecorun 27.2.2016
helmikuu (3)
Kokemuksia Leonin kitkarenkaista
Teslan lataaminen
Koeajossa vertaisvuokrattu unelma-auto Tesla Model S P85D
tammikuu (3)
Pysäköinti Jyväskylän satamassa
Auton lainaaminen naapurille - uhka vai mahdollisuus?
Nissan Juke Nismo RS - terrierimäinen möhköfantti koeajossa
2015 (40)
joulukuu (2)
Hauskaa joulua!
Autoslalom kilpailu Leonilla
marraskuu (3)
Around View Monitor ja muita lisäapuja kuljettajalle a'la Nissan
Päästöskandaaliauton(?) kulutusennätys
Koeajossa superhauska Mazda MX-5
lokakuu (4)
Volkswagenin vieraana Jyväskylän MM-rallissa
Nastarenkaat vai kitkarenkaat? Talvirenkaiden valinta Leoniin
Volkswagen Demo Tour 2015
Leonilla yli 1000 km yhdellä tankillisella!
syyskuu (4)
Jyväskylän Autotarvikkeen naistenilta
Ratti.fi - ajokortin opetuslupien välityspalvelu
Hipoen ohi ja kolmion takaa känny korvalla - suomalainen liikenne takapenkkiläisen silmin
Tehotytöt vauhdissa: Vesijärven Auto Ecorun
elokuu (3)
Yritys päihittää vakionopeussäädin ja hieman Ecorun-pohdintaa
Onnellista autoslalomia
Moottoripyörän talvisäilytys sekä huolto- ja myyntipohdintaa
heinäkuu (2)
Kurkku Kalajoella
Leonin CQuartz Finest -pintakäsittely
kesäkuu (2)
1000 Lakes EcoRun - taloudellisen ajon soratieralli?
Poloinen pysyy Poloisena, mutta Leon on nyt Leonidas
toukokuu (6)
Polon viimeiset pihistelyt: LänsiAuto Ecorun 18.4.2015
Leonin renkaiden vaihto uusiin ja pyörien suuntaus
Uudet vanteet ja renkaat Leoniin
Kilometrien kerryttämistä ja autovouhottajien tapaamista
Leonin luovutus
Leonin luovutushuolto
huhtikuu (4)
Leonin maahantulotarkastus
Moottorijarrutus vai vapaalla rullaaminen?
Onnellisten ajokoulu vm. 2015
Lisensoitu autourheilija!
maaliskuu (5)
Kitkarenkaat liukkaan kelin radalla
Koeajossa Toyota Auris Hybrid - ekotietoisen taviksen valinta
Automerkkien kevään kovimmat #some #kampanjat
Autourheilu todella kiinnostaa naisia!
Autoja, moottoriurheilua ja naisia
helmikuu (4)
Oho, tilattiin auto
Volkswagen Winter Drivingschool
Seat Leon jälleen testissä - onko Polo saamassa seuraajan?
Poloisen ensikosketus kitkarenkaisiin
tammikuu (1)
Mitä kaikkea POLOiselle tapahtui vuonna 2014?
2014 (41)
joulukuu (3)
Joulukuun lopun löpinät
Nissan Pulsar - ei mikään tähdenjäänne
Leidi liikenteessä
marraskuu (3)
Karvalakki-Leon vuokralla
Glosspoint - palvelua vailla vertaa
Testissä Ford Ranger Wildtrak -pick-up
lokakuu (3)
Renkaiden vaihto hintavertailu
Törttöilijöitä liikenteessä - blogaus vanhan ajan malliin
Auton vanteet netistä
syyskuu (4)
Rullahiihto liikenteessä
Sumussa ajaminen ja sumuvalojen käyttö
Polon toinen taloudellisen ajon kilpailu: maantiekulutuksen haamuraja rikki kirkkaasti!
EcoRun taloudellisuusajokilpailu Pololla
elokuu (2)
Kohta pihistellään taas!
Uudet keskikupit vanteisiin ja virallinen pysäköintipaikka
heinäkuu (3)
Moottoripyörän parantelua
Jyväskylä - Kuopio - Jyväskylä
Polon 3-vuotishuolto
kesäkuu (3)
Uusi Mazda3 - taviksesta katseenvangitsijaksi
Polon ensimmäinen katsastus
Testissä kuljettajan pikku-apurit: mukautuva vakionopeussäädin ja kaistanpitoavustin
toukokuu (2)
Ihana uusi Polo <3
Taloudellisen ajon kilpailu Ecorun
huhtikuu (3)
Kevään renkaanvaihtokuviot ja DSG:n öljynvaihto
Keski-Suomen Moottoripyöränäyttely vm. 2014
Ensiesittelyssä uusi Volkswagen Polo
maaliskuu (5)
Ja sitten kuolo korjasi Polon akun
Polkupyörien huoltoa
Seuraa Poloista!
Poloinen goes off-road
Volkswagen hyötyautojen talviajokoulu kevätkelissä
helmikuu (4)
Tänä talvena liukasta on vain radalla
Onnellisten ajokoulun opit käytännön kokeessa
Kohti onnellisempaa ajokulttuuria
Onnellista liukastelua
tammikuu (6)
Pohdiskellen Pohjanmaalle
Lyhyitä ajoja + kireät pakkaset = tyhjä akku
Onnellisten ihmisten ajokoulun startti ja läheltä piti
Koeajossa Seat Leon FR
Parhautta!
Hakkapedia-blogaajaksi
2013 (31)
joulukuu (2)
Tonttu-Polo
Taloudellinen ajotapa - kokemuksia Drivecon käytöstä
marraskuu (4)
Demo Tour 2013 ja kestohymy
Uudet nastarenkaat polkupyörään
Toyota Auris Hybrid
Kesäinen koeajorupeama
lokakuu (3)
Taloudellisen ajon harjoittelua Toyotan tapaan
Renkaiden vaihto Poloisen tapaan
Ongelmalliset vaihteet
syyskuu (5)
Uusi leiska!!
Jyväskylä - Toivakka - Kangasniemi - Hankasalmi - Lievestuore - Jyväskylä
Vähän erilainen ratapäivä
Puhdas auto - pahempi mieli?
Uusi polkupyöräni - Nishiki Hybrid Comp SLD
elokuu (2)
Harjaton pesu
Ja korvat lepää!
heinäkuu (2)
Nissan Juke Nismo
Polon kaksivuotishuolto
kesäkuu (2)
MP-kauden avaus
Polkupyörän renkaanvaihtopulmia
toukokuu (2)
Facebookista voi oikeasti voittaa jotain!
Kops!
huhtikuu (2)
Kuinka tyhjentää lompakko moottoripyöränäyttelyssä
Talven suruja
maaliskuu (3)
Uusi Golf ja Polo GT
Vihreä unelma
Rata 2013
helmikuu (2)
Nastarenkaat kaksipyöräiseenkiin - lopulta
Uuden vuoden kilpailun voittaja on...
tammikuu (2)
Yhteenveto ajokaudesta 2012
Uuden vuoden kilpailu
2012 (30)
joulukuu (2)
Herkkua on siinä monenlaista.
Ylimääräinen öljynvaihto ja takuukorjauksia
marraskuu (2)
Ei niin yllättävät ensilumet
Uusi Golf ja Robo-up!
lokakuu (2)
Moottoripyörä talvisäilöön
Lisää näkyvyyttä
syyskuu (2)
Se oli hyvä vanne
Uusi Audi A3
elokuu (4)
Kaahaavat motoristit vs. ohiteltava motoristi
Eerik pesussa
Yhden pysäköintiruudun ongelma
Polo 1 v!
heinäkuu (2)
Polo ja rätisevä Media-In
Auton kulutuksen seuranta
kesäkuu (3)
Jennin ja Eerikin ensimmäiset seikkailut
Varusteostoksilla
Moottoripyörän hankinta
toukokuu (4)
Sateiset pikakuulumiset
Sumuvalopelle ilman sumuvaloja
Vielä niistä jäljistä ovenkahvassa...
Kevätpesu - ja mitä kuran alta löytyikään
huhtikuu (1)
Päivävalot ja pimeiden perien ongelma
maaliskuu (4)
Ei Golfkärryä meille
Up!
RSS ja muuta yleistä
Näin poliisin, mokasinkohan?
helmikuu (3)
Liukastelua Lievestuoreella
Polo 6R 1.2 TSI DSG Highline
Poloa ulkoiluttamassa
tammikuu (1)
Analyysi pienestä punaisesta paholaisesta
2011 (37)
joulukuu (3)
Hauskaa joulua!
Paras häälahja ikinä!
Polon suojauskäsittely
marraskuu (2)
Polo Simoissa
Kuulumisia autonhuoltokurssilta
lokakuu (4)
Jyväskylä - Ylivieska - Jyväskylä
Tunnustus
Volkswagen Demo Tour 2011
Inssi läpi ... vaivoin
syyskuu (6)
Moottoripyörän teoriakoe läpi!
Olenko hidas oppimaan vai muuten vain hidas?
Rohkeasti liikenteen sekaan
Onko tämä nyt niin hämmentävää?
Pelottava moottoripyörätunti
Eka ajotunti moottoripyörällä
elokuu (8)
Ensimmäinen ja viimeinen kerta (MP 1/2)
Autonhuoltokurssi tulee taas!
Lelun ohjaksissa ja museoesineen kyydissä
Motoristin henkivakuutukset: jarruttaminen ja kääntäminen (MP 5/6)
Lisää kirjaimia ajokorttiin (MP 3/4)
Oho, ostettiin auto
Polo Junior ja Polo Senior
Terveisiä Pololta
heinäkuu (2)
Bilteman kromiset pölykapselit, osa 2
Helsingin keskusta taas vähän tutummaksi
kesäkuu (1)
Katsastus vm. 2011
toukokuu (2)
Pyöräilyneuvontaa
Econen
huhtikuu (2)
Matelua pääsiäisen paluuliikenteessä
Oikealle kääntyvä väistää ... jos väistää
maaliskuu (2)
Vuosihuollon paikka
Ratapäivä 2011
helmikuu (2)
Uudet talvirenkaat
Nissan JUKE
tammikuu (3)
Polkupyörä vuorostaan huoltoon
Uusi leiska
Mitä sanoo Polo 95 E10 bensasta?
2010 (30)
joulukuu (1)
Turvallista uutta vuotta!
marraskuu (3)
Käsittämätöntä toistoa
Polo GTI ja jokasyksyinen Scirocco-koeajo
Epätaloudellista taloudellista ajoa
lokakuu (4)
Saija ratissa
No nyt se sitten levisi
"Eivät renkaat kesää tee"
Simuloitu rengasrikko
syyskuu (6)
"Jarrut - vauhdin surma"
Voidellaan ettei leikkaa kiinni
Kuinka moottori toimii?
Auton perusrakenne tutuksi
Audi A1
Autonhuoltokurssi
elokuu (1)
Kaikkien aikojen ilotulitus ja kaikkien aikojen ruuhka
heinäkuu (1)
Pysäköinti Ainolanrannassa
kesäkuu (1)
Myöhäinen katsastus
toukokuu (2)
Outo ohituskaista
Kilpisenkatu - pyöräilijän inhokki
huhtikuu (1)
Kesärenkaiden vaihtoaika x 2
maaliskuu (2)
Pikavisiitti Helsinkiin
Hämärä ABS-ongelma
helmikuu (5)
Ratapäivä
Hieno Audi ja nuiva Audimies
Enää viikko!
Polo palasi elävien kirjoihin
Koskaan ei ole Polo jättänyt tielle ...
tammikuu (3)
Käsijarrun tärkeydestä
Ei tullut BC:tä, tuli pelkkä B
Paras synttärikortti
2009 (36)
joulukuu (1)
Pimeällä ajamisen kurssi - perinteisesti vai simulaattorilla?
marraskuu (1)
Ajelemassa
lokakuu (4)
Vahaa pintaan ja talvirenkaat alle
Jos edes joku ottaisi opikseen...
"Kiesi-kohu ei kolhinut Audi-kauppaa"
Sciroccoooo <3
syyskuu (2)
Uutta Poloa ihailemassa
Kootut seikkailut Helsingissä
elokuu (2)
Kutsu
Ylinopeusvalvonta: kootut selitykset
heinäkuu (1)
Jyväskylä-Lahti-Jyväskylä
kesäkuu (4)
Läheltä piti juhannuksena
POLOinen 1 v.
Peruuttelua
Polo kesäkuntoon
toukokuu (3)
Taas ratin takana!
Kyytiläisenä
Kun jarrua ei voikaan painaa
huhtikuu (3)
Taas Tampereella
Talvi väistyy
Pablo Picassoa testaamassa
maaliskuu (6)
Huolto ja katsastus - uusi yritys
Katsastus
Vuosihuolto
Vaajakosken liikenneympyrässä ajaminen
Pesua kaivattaisiin
Ilmaista liukastelua
helmikuu (5)
Volkswagen Polo vm. 2008 vs. 2004
Automaattia testaamassa
Jyväskylä-Tampere-Jyväskylä
Kunnossa!
Palautetaan korjaamolle
tammikuu (4)
Oma Polo kullan kallis
Yksi Polo korjaamolle, toinen Polo vuokralle
Kolareita kerrakseen
Polo kolarissa
2008 (24)
joulukuu (1)
Valoton risteys sekoittaa päät ja aiheuttaa vaaratilanteita
marraskuu (3)
Pysäköintipaikasta sakkopaikaksi
Talvea odotellessa
Pientä koristelua
lokakuu (4)
Uudet autot tuoksuvat hyvälle
Ei ole pakko mennä jos ei mahdu
Kirkkaita kilometrejä!
Paluu liukkaalle
syyskuu (5)
Unelma-autoni
Autoton päivä
Inssimuistoja
Jopas oli ohitus
Jyväskylä-Hämeenlinna-Jyväskylä
elokuu (6)
Kuukauden viimeinen päivä
Ollaanpa sitä nyt niin kiireisiä
Törttöilijöitä liikenteessä
Jenni testaa
Kesäkumit vaihtoon
Hetken loisto
heinäkuu (2)
Liukastelua 2-vaiheessa
Arvioiva ajo
kesäkuu (3)
Uudet matot
Tyhmiä ohituksia rauhallisessa juhannusliikenteessä
Taustaa

Katso suosituimmat vaihtoautomme juuri nyt!