Me tykkäämme sinusta!
Tykkäätkö sinä jo meistä?
Me tykkäämme sinusta!
Tykkäätkö sinä jo meistä?
keskiviikko 26.03.2014 Avainsanat: Huolto , Nishiki Hybrid Comp , Nishiki Reno , Polkupyöräily , Renkaat
tiistai 19.11.2013 Avainsanat: Nishiki Reno , Polkupyöräily , Renkaat , Talvi
tiistai 04.06.2013 Avainsanat: Huolto , Nishiki Reno , Polkupyöräily
Vaihdoin polkupyörääni vapunaattona kesärenkaat. Helmikuinen talvirenkaidenvaihto-operaatio kävi niin kätevästi, että vaihdoin kesärenkaat ihan vapaaehtoisesti kun ei ollut muutakaan tekemistä. Se taisikin olla vanha ulkokumi, joka oli niin tiukka että sen kanssa meni aina tappeluksi, kun taas nämä nykyiset sujahtavat melko helposti pois vanteelta/vanteelle.
Kirjoitin viimeksi, että en saa millään takajarrujen paloihin samaa määrää välikappaleita, vaan vasen puoli vaatii niitä aina enemmän. Käytin pyörän helmikuussa huollossa ja siellä jarruihin oli saatu sama määrä välikappaleita molemmille puolille. Koska paloja ei tarvinnut siirtää, irrotin takapyörän tyhjentämällä siitä ensin ilmat, jolloin jarruja ei tarvinnut purkaa. Kiinnitettyäni takapyörän takaisin toisen puolen jarrupala otti kuitenkin kiinni vanteeseen ja toisella oli väljää. Kun tarkemmin katsoin takapyörän kiinnitystä, huomasin, että viimeisellä mutterin kiristyksellä se nousee hieman ylös takahaarukan kuopasta ja menee siten vinoon. Painoin sitten rengasta tosi kovaa haarukkaa vasten kiristäessäni pulttia ja sitten jarrupalat taas olivat tasan.
Sain pyörän huoltoon Huoltopilottiin talvella alle viikon varoitusajalla ja sain sen myös takaisin päivässä. Huolto maksoi muistaakseni 140 e, josta työn osuus oli noin puolet ja toinen puolikas osia. Pyörään vaihdettiin ainakin takapakka, ketjut, jarrupalat ja vaijerit.
Polkupyöräni kesärenkaiden vaihto sujui siis vaivattomasti, mutta sitten alkoi ongelmat. Lähtiessäni vapun jälkeisenä aamuna töihin, sain huomata eturenkaan tyhjentyneen. Ilmeisesti olin telonut sisäkumin ulkokumia irrottaessa tai kiinnittäessä, sillä pieni reikä oli kumin sisäsivulla vastapäätä venttiiliä eli kohdassa, josta aina aloitetaan ja lopetetaan ulkokumin laittaminen rengasraudoilla.
Ei muuta kuin paikkaamaan. Muuten hyvä, mutta paikkaliima oli haihtunut taivaan tuuliin. Tuo oli meillä varmaan jo kolmas paikkarasia, jonka liimat ovat hävinneet käytön puutteessa…
Viikonloppuna ostin Intersportista uudenmerkkisen paikkarasian ja paikkasin renkaan. Sunnuntai-iltana kävin tarkistamassa pyörän ennen seuraavaa työpäivää ja huomasin surukseni, että rengas oli jälleen tyhjä! Ei auttanut kuin kaivaa paikkaustarpeet jälleen esiin. Yllättäen reikä oli uuden paikan reunassa eli se ei ilmeisesti ollut kiinnittynyt kunnolla. Kerta se on ensimmäinenkin kun näin käy. Ei muuta kuin paikkaa paikan päälle ja sitten ilma pysyi lopulta renkaassa. Olipahan projekti!
Uudessa paikkarasiassa oli mukana parikin erilaista liitua reiän merkitsemistä varten, mutta ne eivät kumpikaan tarttuneet sisäkumini pintaan. Sen sijaan renkaan karhennukseen tarkoitettu pala oli tässä hiekkapaperia, josta jäi renkaaseen murua. Vanhoissa rasioissa karhennus tehtiin metallisella raastimella, joka oli tehokkaampi eikä siitä irronnut mitään ylimääräistä. Paikatkin olivat paljon ohuempia kuin vanhoissa rasioissa, joten ei jäänyt kovin hyvä kuva tästä vaikka olikin hienon oloinen.
keskiviikko 06.02.2013 Avainsanat: Huolto , Jenni , Nishiki Reno , Polkupyöräily , Talvi
Minulla on aikamoinen vihasuhde polkupyöräni renkaiden vaihtoon. Melkein palaa pinna pelkästä asian ajattelemisesta, koska se on niin ärsyttävää puuhaa. Ne eivät irtoa vanteilta ja jarrujen säätäminen renkaiden vaihdon jälkeen se vasta syvältä onkin. Kaiken lisäksi käsistä tulee superlikaiset ja pesemisen jälkeen ne ovat ihan korput. Siksi en millään viitsi vaihtaa renkaita ennen kuin on ihan pakko.
Talvella tämä pakko kulminoituu periaatteeseen, että vaihdan renkaat vasta, kun olen kaatunut pari kertaa. Olen aika mestari selviämään pyörällä kaatumisesta ja usein siinä käykin niin, että pyörä rojahtaa maahan ja minä teen ihmeellisen ninjaloikan ja päädyn jaloilleni maahan. Siksi tämä periaate. Parin rypäisyn jälkeen sitten taivun pilaamaan iltani taistellessani pyörävarastossa renkaiden ja jarrujen kanssa.
Tänä talvena kaaduin pyörällä ekaa kertaa joskus tammikuun alussa, kun eturengas päätti yllättäen lipsahtaa alta eräässä kaarteessa vaikka ajoin sen varovasti. Ninjaloikka ei edes tullut selkärangasta joten päädyin kyljelleni. Alkuviikosta pyörä meinasi lähteä alta vähän tien ylityksen jälkeen oikealle kääntyessäni, mutta sain jalan maahan eikä käynyt kuinkaan mitä nyt pyöräilykaistalla vastaan kävellyt jalankulkija hyppäsi aika tyylikkäästi sivuun.
Viime päivinä on ollut ihan sairaan liukasta viime viikon suojakelien johdosta ja pyörällä on saanut ajaa tosi varovasti, kun kaikkialla on liukasta ja muhkuraista. Teitä on kyllä hiekoitettu, mutta irtosepeli ei estä pyörällä liukastelua mitenkään. Tänään päätin taipua kohtalooni ja vaihtaa nastarenkaat alle. Tyhmä mieheni ei edes suostu auttamaan hommassa, koska hän vihaa pyörääni ehkä vielä vähän enemmän kuin minä ja on luvannut ettei ikinä enää koske siihen... Onneksi sain sentään joululahjaksi lepytyslevyksi nimetyn suklaalevyn tällaisia tiukkoja tilanteita varten ja kaivoinkin sen jo valmiiksi esiin ennen kuin suuntasin pyörävarastoon.
Mutta ihme ja kumma! Pyörän kesärenkaat irtosivat vanteilta melko kivuttomasti ja nastarenkaatkaan eivät jaksaneet pahemmin taistella vastaan, kun laitoin ne vanteille.
Pyöräni takajarrut ovat tosi vaikeat saada toimimaan, sillä vasenta ja oikeaa puolta ei saa millään tasapainoon keskenään ja saadakseni jarrupalat yhtä etäälle vanteesta vasempaan palaan pitää laitaa enemmän välipaloja kuin oikeaan. En todellakaan tiedä miksi se on sellainen, mutta niiden kanssa pystyy helposti taistelemaan tunnin... Tänään kuitenkin kiersin säätöurakan tyhjentämällä ja täyttämällä renkaan ilmalla vasta kun se vanteineen oli kiinni polkupyörässä, joten nyt ei tarvinnut kuin mitata vaijerille oikea pituus. (Täytettyä rengasta ei siis saa irti polkupyörästä ellei pura jarrupaloja kokonaan irti.)
Lopuksi öljysin vielä ketjut, asensin uuden soittokellon vanhan hajonneen tilalle ja asensin pyörään myös uuden spiraalilukon. Bastan valmistaman lukon kiinnitysmekanismi oli kyllä ihan naurettavan heikko, sillä toinen kiinnikkeistä katkesi kun olin irrottamassa sitä myyntipakkaukssta ja kun olin irrottamassa kiinnikkeitä että saan telineen kiinni pyörään, niin koko kiinnityssysteemi katkesi vaikka yritin varovasti taivuttaa sitä auki... Ostin lukon jo viime keväänä joten myyntipaikkaan siitä on vähän paha reklamoida, mutta jospa valmistajalle voisi. Lukko on kuitenkin ollut lämpimässä koko ajan joten ei pitäisi olla mitään pakkasrasitettakaan. Muovi vain oli selkeästi ihan liian kovaa. Tyydyin sitten vain lukitsemaan spiraalin kiinni pyörän runkoon.
Minun on kyllä vietävä polkupyöräni lähiaikoina huoltoon, sillä siinä on ollut kaikenlaista pientä kremppaa. Takavaihtaja pomppii vähän ikävästi ja renkaita vaihtaessa huomasin etuvaihtajan vaijeri olevan katkeamassa. Jarrupalat pitää uusia eteen ja taakse. Lisäksi takajarrujen länkien pikkuisista säätöruuveista oli kadonnut jengat, kun niitä viimeksi yritin säätää joten nekin voisi olla hyvä uusia vaikka jarrut jostain syystä palautuvat ilmankin. Kaikki ovat hommia jotka pystyisi tekemään itsekin, mutta etenkin vaihteiden sääädön jätän mieluummin liikkeen tehtäväksi. Ja tuleepahan samalla vaihdettua muut kuluneet osat.
Toisaalta tekisi hieman mieli ostaa uusi pyörä, mutta tähän saakka pyöränvaihtoajatukset on aina tyrmännyt se, että uudet pyörät ovat niin masentavan värisiä. Useampi vuosi sitten Nishikillä oli upea sähkönsininen malli, mutta silloin vaihto ei ollut ajankohtainen. Nytkin vaihto kiinnostaisi lähinnä siksi, että uusi voisi olla helpommin huollettava ja kapeammilla renkailla varustettu joten se rullaisi paremmin.
maanantai 24.01.2011 Avainsanat: Huolto , Nishiki Reno , Polkupyöräily
Mainitsin joskus viime keväänä, että olisi pitänyt viedä polkupyörä huoltoon, mutta myöhästyin, koska kevätsesonki oli juuri alkamassa. Heinäkuussa ajattelin, että ruuhka olisi hellittänyt ja yritin varata Huoltopilottiin aikaa, mutta pyörä olisi joutunut silloinkin olemaan siellä yli viikon eivätkä voineet varata suoraan jotain tiettyä päivää huollolle, joten annoin asian olla. Hoidetaan sitten talvella. En tiedä olisiko muissa polkupyörähuolloissa ollut vähemmän kiirettä, mutta en selvittänyt asiaa, koska Huoltopilotti on ollut vakipaikkani siitä saakka kun sain pyöräni vuonna 1997. Ennen tapasin huollattaa pyörän joka kevät, mutta nykyisillä ajokilometreillä (alle 100 km kuukaudessa, krhm) se ei ole tarpeen.
Pari viikkoa sitten sain lopulta aikaiseksi varata huoltoajan. Nyt sesongin ulkopuolella huollattaminen kävi tosi kätevästi, sillä vuosihuoltoon kuului ilmainen noutopalvelu. Pyörä haettiin työpaikaltani sovittuna aamuna (päivä tosin siirtyi parilla eteenpäin sairastumisen takia) ja iltapäivällä kinusin työkaverilta kyydin Tourulaan hakemaan pyörää. Oih se oli pitkästä aikaa puhdas! Ja toimi muutenkin hyvin pehmeästi ja vaivattomasti.
Pelkäsin että polkupyörään jouduttaisiin vaihtamaan takavanne liian kuluneiden jarrupalojen käytön takia, mutta ei onneksi tarvinnut. Samoin ajattelin että takapakka olisi vaihtokunnossa mutta eipäs ollutkaan. Itse asiassa pyörään ei vaihdettu kuin ihan perusosia eli ketjut, jarrupalat, vaijerit ja olisikohan ollut joitain vaijereiden suojia. Kokonaishinnaksi muodostui 120 e, josta työn osuus oli 84 e ja osat 36 e.
Lisäksi ostin vielä varaosiksi "paremmat" jarrupalat 9 e ja uudet rengasraudat 6 e, koska katkaisin viime keväänä yhden. Olisin halunnut oikeasti metalliset rengasraudat, mutta sellaisia ei ollut myynnissä. Uudet ovat samanlaiset kuin aikaisemmatkin jotka kestivät kyllä monta vuotta. Myös polkupyörähuolto itse käyttää kuulemma samoja rengas"rautoja".
Nyt kelpaa taas ajella.
POLOinen on liikenne- ja autoblogi, jonka perustin kesällä 2008. Aiemmin autot eivät kiinnostaneet yhtään, mutta hankittuani auton olosuhteiden pakosta innostuinkin autoilusta oikein kunnolla. Liikenne on minulle peliä, jossa pyrin menestymään aina vain paremmin!
Kirjoittelen blogiin kaikenlaisista autoiluun liittyvistä asioista moottoripyöräilyä unohtamatta. Erityisesti sydäntäni lähellä ovat Volkswagen, liikenneturvallisuus ja taloudellinen ajaminen.
Ota yhteyttä: poloinenblogi(a)gmail.com
