Me tykkäämme sinusta!
Tykkäätkö sinä jo meistä?
Me tykkäämme sinusta!
Tykkäätkö sinä jo meistä?
lauantai 19.11.2016 Avainsanat: Hybridiautot , Koeajo , Mazda , Muilla autoilla ajaminen , Sähköauto , Tapahtuma , Vuokraus
Helsingissä järjestetään tänä viikonloppuna 18.-20.11. Auto 2016 messut, joka on Suomen suurin autotapahtuma koskaan. Mukana ovat lähes kaikki Suomessa myytävät automerkit ja koeajettava on noin 150 autoa.
Päätin jo aikaa sitten viettää messuilla koko viikonlopun, sillä olisihan se autoblogaajan paratiisi! Vähän ennen messuja kävi epäilyttämään, riittääkö siellä sittenkään tekemistä kahdeksi päiväksi, mutta se oli kyllä turha huoli! Lauantaina tapasin muutaman tutun ja juutuin parin firman osastolle niin pitkiksi ajoiksi, etten ehtinyt käydä hallin tarjonnasta läpi kuin murto-osan...
Auto 2016 tapahtumassa ostajan oli helppo vertailla eri automalleja, sillä niitä pääsi koeajamaan peräjälkeen. Koeajo varattiin automerkkien pisteiltä ja sitten vain omalla vuorolla jonottelualueelle odottamaan noutajaa. Koeajoja pystyi siis varailemaan pitkin päivää - jos kalenteri ei ollut vielä täynnä. Suosituimpien mallien koeajokalenterit täyttyivät nimittäin hetkessä. Koeajoille lähdettiin mukavasti sisätiloista, joten edes takkia ei tarvinnut hakea narikasta.
Itse pyrin testaamaan messuilla vähän erikoisempia autoja, joita ei ole tarjolla kotipaikkakunnalla. Etenkin hybridit kiinnostivat. Aiemmin hybridejä on tarjonnut lähinnä Toyota, mutta nyt tuntuu, että niitä on tulossa yhä enemmän ja enemmän ja halusinkin päästä tutustumaan kilpaileviin merkkeihin. Niinpä ensimmäiseksi koeajokiksi valikoitui täyshybridi Hyundai IONIQ.
Reilun kahdeksan kilometrin mittainen koeajolenkki oli kuitenkin niin lyhyt, että minulle ei jäänyt IONIQista mieleen juuri muuta kuin se, että moottoritien poistumisrampin kaarteessa meinasin tippua penkiltä. No en tietenkään oikeasti, mutta pömpeän istuimen sivuttaistuki oli niin olematon, että luisuin penkin reunaan. Hybriditekniikasta en oikein osaa sanoa mitään, sillä en ehtinyt keskittyä siihen tutustumiseen enkä osannut nollata kulutusmittareita ennen ajoon lähtöä. Odotin, että autossa mukana ollut edustaja kertoisi auton tekniikasta, mutta he olivat talkoolaisia, jotka eivät tienneet autoista mitään. Eli tekniikkaan tutustuminen piti hoitaa Hyundain osastolla.
Toisena autona koeajoin täyssähköisen Renault Zoe R240, joka oli todella suosittu ja sainkin koeajon vasta myöhään iltapäivällä. Mutta eipä tuo menoa haitannut. Zoen koeajajista minä olin kyllä täysi poikkeus, sillä ajattajan mukana kaikki edelliset olivat sähköautoilijoita ja tiesivät Zoestakin ennakkoon tyyliin kaiken. Minä taas olin avoimin mielin tapahtumassa seikkaileva blogaaja, joka valitsi auton testiin vain siksi, että se oli sähköinen.
Pelkkiä ummikoita Zoen koeajolla ei kuitenkaan ollut tälläkään kertaa, sillä pyysin kyytiini hetki ennen koeajoa messuille saapuneen Sähköautoileva motoristi blogia kirjoittavan Markon, joka on todellinen sähköautoasiantuntija. Marko tutustui auton valikoihin ja etsi kulutusnäytöt. Hetkellistä ei löydetty, mutta Zoen pidemmän ajan kulutus näytti kuulemma selkeästi suuremmalta kuin hänen Nissan Leafinsa kulutus. Koeajon jälkeen kyselin Renaultin osastolla hetkellisen kulutuksen perään ja se olikin ratin takana olevassa näytössä, mutta ratin nappeja en tajunnut ajaessa räplätä.
Sekä Hyundailta että Renaultilta sai koeajolahjaksi sveitsiläisellä suklaalla täytetyn joulukalenterin. Ihanan makea yllätys!
Tiesittekö muuten, että Volkswagenilta saa hienon kuplavolkkarisuklaakalenterin, jos tilaa 50 eurolla tavaroita VW:n nettikaupasta. Olen tässä harmitellut, että en saa hienoa kalenteria kun mulla on koko vaatekerta jo VW Motorsporttia eikä siten riittävästi tilattavaa kaupasta, mutta nämä kilpailevat merkit nyt hieman lievittävät tuskaa. :D
Mazdan osastolta löytyi tuttuja naamoja ja jäinkin juttelemaan sinne pidemmäksi aikaa. Mazdan maajohtaja Markku Riekkola kertoi, että oli todella tyytyväinen tapahtumaan. Autot olivat pääosassa, eikä millekään osastolle ollut lähdetty rakentamaan pilvilinnoja. Markku kommentoi, että tapahtuma on kuin jättikokoinen autojen pop up -myymälä, jossa ihmiset uskaltavat myös tutkia ja kokeilla autoja katselemisen sijaan.
Mazdalla oli esillä koko mallisto mukaan lukien kovakattoinen Mazda MX-5 RF, joita ei ole kuin kolme kappaletta koko euroopassa. Sunnuntai-iltana tämä prototyyppi jatkaa jo matkaansa seuraavaan näyttelyyn, joten oli ihan ymmärrettävää, että autoa sai vain katsoa, muttei koskea.
Koeajoin Mazda MX-5:n viime syksynä ja se on kyllä ihan mahtava auto, vaikka harmaa prototyyppi yrittikin esittää tylsempää kuin onkaan. Olin muuten kuvitellut, että RF:n katto on aina kiinteästi kiinni, mutta eipäs ollutkaan, ei nyt eikä ennen. Mutta siinä missä rättikattoisen version katto lasketaan alas käsin, kovakattoisessa se tapahtui nappia painamalla. Ja ai että se menikin tyylikkäästi alas (ja ylös). Sulavasti kuin virtaava vesi!
Iltapäivällä juutuin pitkäksi aikaa autojen vertaisvuokrauspalvelu ShareIt Blox Carin ständille. Tutustuin yritykseen alkuvuodesta blogiyhteistyön ja Teslan vuokrauksen merkeissä. Sen jälkeen palvelu on laajentunut huomattavasti, ja nyt autojen vertaisvuokraus on mahdollista myös yrityksille ja autoliikkeille. Minusta tämä laajentaminen on tosi hyvä idea, ja mietinkin, miksei sitä ole keksitty jo kauan sitten. Miten oiva tapa se onkaan pienentää myös yritysten autojen kuluja, jos ne eivät ole jatkuvasti käytössä!
Shareitin esittelijöiden silmät oikein loistivat, kun he kertoivat menestystarinoista ja laajentuvasta asiakaskunnasta. Kesän jälkeen asiakkaita on alkanut tulla huomattavasti lisää ja nyt palvelussa on yli sata autoa ja 1500 käyttäjää. Ihmiset ovat todella alkaneet kiinnostua autojen jakamisesta ja nyt tarvitaan vain lisää tietoisuutta asiasta.
ShareItin Rafael kertoi myös oman autonsa vuokraamisesta. Hänellä on muutaman tonnin arvoinen Volkswagen Golf, jolla riittää vientiä. Auton vuokrahinta on halpa - vain viisi euroa tunnilta tai 28 euroa päivässä, mutta siinä on kuitenkin ilmastointi ja mallinsa vuoksi se kelpaa isompienkin tavaroiden kuljettamiseen. Tavaroiden kuljetushan on juuri sellaista satunnaista auton tarvetta. Rafael oli laskenut, että vuoden alusta alkaen Golf on vuokralla keskimäärin viisi kertaa kuussa ja kesällä se oli vuokralla muutaman kerran viikonkin putkeen. Nyt hän haaveilee vähän uudemmasta autosta, mutta miettii, että jättäisi silti myös Golfin itselleen, koska se on niin suosittu vuokra-auto.
Huomenna sunnuntaina suuntaan messuille heti kymmeneksi. Tarkoituksena on päästä lenkille messujen hienoimmalla koeajettavalla autolla, Jaguar F-TYPE 5.0 V8 R Coupe AWD:llä, mutta se on niin suosittu, että se on varattava heti ovien avauduttua. Sen perään pitää mennä varaamaan koeajoon BMW:n hauskan näköinen sähköauto i3. Ja sitten on testattava Land Roveria metallista kootulla ulkoradalla, jossa voi kokeilla auton etenemiskykyä jyrkässä ylämäessä ja ristiriipunnassa. Eikä pidä unohtaa autoblogaajien miittiä klo 12! Eli kyllä tekemistä riittää!
Jos muuten olet tulossa messuille ja olet vielä vailla lippua, minulta löytyy yksi ylimääräinen. Pistä viestiä jos tarvitset! :)
tiistai 17.05.2016 Avainsanat: Bensan kulutus , Ecorun , Hybridiautot , Koeajo , Muilla autoilla ajaminen , Taloudellinen ajo , Toyota
Toyota Corolla hatchbackin seuraaja Auris tuli markkinoille vuonna 2007. Toinen toinen sukupolvi julkaistiin vuonna 2012 ja viime kesänä 2015 olikin jo faceliftin aika. Auris on ollut Toyotan myydyin malli viimeiset kolme vuotta (Suomen 4-5. myydyin henkilöautomalli) ja se on näkynyt myös blogissani, sillä viimekeväinen juttuni Toyota Auris Hybridistä on ollut pitkään blogini suosituin kirjoitus. Jutussa koeajamani Auris on kuitenkin faceliftiä edeltävä malli, joten nyt oli korkea aika koeajaa Aurisin tuorein painos! Auton pyysin koeajoon viikonlopuksi Jyväskylän OK Autosta.
Facelift on todella tehnyt terää Aurisille niin ulko- kuin sisäpuolellakin. Ulkoisesti suurin muutos on tapahtunut keulassa, jonka ilme on nyt huomattavasti aiempaa modernimpi. Sukulaisuus viime kesänä uusitun isoveli Avensiksen kanssa on ilmiselvä.
Sekä päivävalot että takavalot ovat jo perusvarustetasossa ledit. Lisävarusteena myös ajovalot ja pitkät valot saa ledeinä. Koeajoautossa kaikki valot olivat ledejä, mutta pahus kun en tajunnut käydä testaamassa niiden tehoa pimeällä. Myyjä myös harmitteli tätä, sillä hänen mukaansa Aurisin led pitkät valot ovat todella hyvät ja olisi kyllä ollut mielenkiintoista verrata niitä Leonin vastaaviin.
Aurisin takapuoli ja erityisesti takavalot ovat saaneet muotoihinsa uutta särmää. Takavalot ovat siistin näköiset led-viirut, mutta harmillisesti ne palavat vain ajovalojen ollessa päällä. Valot täytyy myös tajuta laittaa itse päälle ellei autoon ole hankittu lisävarusteena hämärätunnistinta.
En pitänyt erityisesti edellisen Aurisin ulkonäöstä eikä tämä uusikaan vielä ihan täydellisesti sulattanut sydäntäni, mutta hyvällä tiellä ollaan jo. Erityisesti keula miellyttää silmääni. Perä ... no joo, on se huomattavasti aiempaa parempi. Valokuvia katsellessa tuntuu kyllä siltä, että vuosimalli vuosimallilta Aurisin perä leviää taaksepäin. Pitkä perä tekee myös lastauskynnyksen melko pitkäksi.
Sisäpuolella facelift on kohdistunut ennen kaikkea kojelautaan, jonka yleisilme on nyt aiempaa arvokkaamman näköinen. Halvalta stereosarjalta näyttävyt hopeinen muovi on saanut väistyä ja tilalle on tullut siistiä tummaa muovia, pianolakattua kiiltävää pintaa ja tikattua nahkajäljitelmää. Kosketusnäyttö on kasvanut reilusti ja siihen on tullut lisää tarkkuutta. Näytön alla olevat lämmityslaitteen katkaisimet on uusittu keinukytkimiksi, jotka ovat paitsi tyylikkään näköiset myös intuitiiviset käyttää.
Osittain keskikonsolin faceliftaus on mennyt mielestäni vähän liikaakin tyyli edellä. Vaikka kiiltäväpintainen näyttö kehyksineen onkin hienon näköinen, se myös toimii peilinä, josta pystyin katselemaan ajoasennosta riippuen välillä pilviä ja välillä osittaista peilikuvaa matkustajasta. Lisäksi aiemmin kosketusnäytön reunoilla sijainneet fyysiset napit on muutettu osaksi näyttöä, eikä niitä voi käyttää hanskat kädessä. Olisin myös tykännyt, että näyttö olisi kallistettu vähän enemmän kuskiin päin. Nyt tuntui, että se oli ihan suorassa linjassa auto kanssa.
Mittariston muutokset eivät ole kovin suuria, mutta silti tuntuu, että se on ihan eri vuosikymmeneltä. Keskellä oleva näyttö on nyt värillinen ja miellyttävän tarkka sekin. Ainut pieni miinus tulee siitä, että pyöreät mittarit ovat omissa "tuuteissaan", minkä seurauksena matkustaja ei näe niitä, mutta harvemmin kai matkustaja niitä tarvitsee?
Koeajolla huomasin jälleen, miten erilainen ajotuntuma hybridissä on perinteiseen polttomoottoriautoon verrattuna. Hybridillä kaikki teho on käytettävissä sähkömoottorin ansiosta heti liikkeelle lähtiessä, kun taas oman auton DSG-vaihteisto tuntuu aina tuumaavan hetken ennen liikkeellelähtöä (Korostuu erityisesti käyttämässäni eco-moodissa.) ja auto kiihtyy vähitellen tahdilla. Siinä missä normiauton jarruteho on loogisessa suhteessa jarrupolkimen painamiseen, on jarrutus hybridillä ensin melko tehoton ja seuraavaksi jo yllättävän tehokas. Tämä johtuu siitä, että pieni jarrun painaminen jarruttaa pelkästään sähkömoottorilla ja oikeat jarrulevyt aktivoituvat vasta enemmän painaessa. Tämä teki pysähdyksistä välillä vähän nytkähtäviä.
Hybridispesifien juttujen lisäksi minulla ei ole erityistä sanottavaa Aurisin ajotuntumasta. Jousitus on edelleen varsin mukavuuspainotteinen, joskin minusta tuntui että se oli ehkä hieman jämäköitynyt aiempaan verrattuna. Tämän huomasi hidastetöyssyissä, jotka menivät aiemmalla mallilla todella pehmeästi, mutta nyt ne tuntuivat aavistuksen aiempaa enemmän.
Ohjauksen keskialue on minun makuuni hieman turhan herkkä, mikä tuntui siinä, että kun en keskittynyt ajoon täysin esim. säätäessäni ilmastointia auto meinasi vähän luikerrella. Sama vika kuin Mazda3:ssa, jolla ajelin pari vuotta sitten. Jos ratista irrottaa otteen kokonaan, kulkee auto ihan suoraan. Yleisesti ottaen Aurisin ajotuntuma oli miellyttävä.
Aurisin istuimet olivat varsin hyvät. Selkänojassa oli yllättävänkin mukavasti sivuttaistukea ja myös ristiseläntukea, vaikka jälkimmäistä ei pystynytkään itse säätämään. (Edit: Aurisin penkissä on sähköinen ristiseläntuensäätönappi penkin etureunassa, en vain huomannut sitä autossa istuessani!) Penkin istuinosaan olisin sen sijaan kaivannut hieman lisää pituutta ja jämäkkyyttä, jotta kaasujalan voisi pitää ihan rentona. Olen ehtinyt tottua Leonissa siihen, että istuimesta löytyy napakkaa tukea ihan polvitaipeeseen saakka.
Sopivan ajoasennon löytäminen oli yllättävän vaikeaa. Ratin etäisyyssäätö oli hieman liian lyhyt enkä saanut rattia ihan riittävän lähelle itseäni ellen nostanut selkänojaa todella pystyyn. Jouduin myös pitämään rattia korkeammalla kuin olisin halunnut, ettei polvi osu ohjauspylvääseen kun siirrän jalkaa kaasulta jarrulle. Olen hieman ihmeissäni tästä, sillä en muista että samaa ongelmaa olisi ollut edellisellä Aurisilla. Onko ohjauspylväs lihonut faceliftissä vai olenko vain istunut aiemmin jotenkin eri asennossa? Olisin myös mielelläni istunut vähän korkeammalla, mutta ratti esti sen.
Aurisin kyydissä parisataa kilsaa istunut mieheni totesin matkustajan olot ihan hyviksi. Istuma-asento oli kuulemma hieman kompromissi, sillä oveen uurrettu käsinoja jäi vähän liian kauas (Leonissa parempi). Edempänä ei kuitenkaan mahtunut istumaan, sillä polvi otti kiinni kojelaudan viistoon muotoiluun. Kiitosta mies antoi istuimen korkeussäädöstä, minkä olemassaolo ei tunnu ainakaan japanilaisissa autoissa olevan mitenkään itsestäänselvyys.
Takana emme kumpikaan istuneet, mutta hämmästyimme takatilojen ahtautta. Minun takanani mahtuu istumaan kuka tahansa vaikka miten pienessä autossa, mutta 180 cm pitkän mieheni taakse ei jäänyt järin paljon jalkatilaa. Leonissa sitä jää vähän enemmän. Voi tietysti olla että mieheni mahtuu istumaan siinä edempänä ja siksi tilaa jää enemmän. :)
Automyyjän mukaan faceliftattu Auris on aiempaa hiljaisempi. Se voi kuulemma vain tuntua meluisalta, koska ainut äänenlähde on renkaat ja muu liikenne silloin kun polttomoottori ei ole käynnissä. Olemme ilmeisesti mieheni kanssa jotain todellisia prinsessoja auton sisämelun suhteen, sillä mielestämme rengasmelu oli edelleen tosi kova.
Koeajon aikaan Leonissa oli vielä kitkarenkaat alla ja vertasin Aurisin melua tietysti niihin. Luulin että kitkojen ero kesärenkaisiin ei olisi kovin suuri, mutta vaihdettuani Leoniin kesärenkaat autosta tuli niin meluisa, että oli pakko käydä koeajamassa Auris vielä uudestaan rengasmelua kuulostellakseni. Ja toden totta, olihan se kaupungissa melko hiljainen ja vielä niinäkin hetkinä kun polttomoottori oli käynnissä. Maantiellä Aurisin rengasmelun voimakkuus oli ehkä samaa luokkaa kuin Leonissa, mutta sen äänensävy oli huomattavasti Leonia rasittavampi.
Aurisissa oli 205/55 R16 renkaat, joiden paineiksi mittasin 2,6 bar. Leonissa puolestaan on 205/50 R17 ja paineet kevyelle lastille tarkoitetut 2,0/2,2 bar. Renkaiden vaihdon jälkeen siinä oli ensin taloudelliseen ajoon soveltuvat 2,6 bar, mutta melu oli niin kamala että piti vähentää.
Rengasmeluprinsessa suunnittelee tässä jo oman auton vaimentamista ja ihmettelee, miten on voinut ajaa Pololla... Mutta niin sitä vaan kaikkeen tottuu. Pari päivää Aurisilla sai sen tuntumaan ihan normaalilta.
Aurisista löytyy moottoreita jokaiseen makuun. On perinteinen 1.33 vapari, 1.2 turbo sekä manuaalina että automaattina, 1.6 diesel ja 1.8 bensahybridi.
Minulle Aurisin "se juttu" on aina ollut hybriditekniikka ja sitä myötä polttoainetaloudellisuus. Jo Aurisin ensimmäinen hybridiversio oli varsin pihi ja tämän faceliftin pitäisi olla vielä paljon pihimpi. Kulutuslukemat riippuvat jonkin verran varustetasoista, sillä eri tasoissa on eri kokoiset vanteet ja rengasprofiilihan vaikuttaa auton kulutukseen: mitä matalaprofiilisemmat renkaat, sitä korkeampi kulutus. Koeajamassani 16" renkailla varustetussa Hybrid Active -varustetason Aurisissa yhdistetty kulutus on 3,6; maantie 3,9 ja kaupunki 3,5 l/100 km.
Ajoin Aurisilla 20 km pituisen vakiokulutuslenkkini ja siinä se kulki lähes höyryillä! Ekalla yrityksellä keskikulutus oli 3,5 l/100 km ja toisella käsittämättömät 3,3 l/100 km! Kaupunkia ja maantietä yhdistelevä lenkkini, jonka keskinopeus on noin 42 km/h, on selkeästi kuin tehty hybridille, kun välillä on alamäkiä, missä ladata akkua, ja sitten kaupungissa voikin kulkea pääosin sähkön voimin. Sähköajon osuus oli ekalla kerralla 54 % ja toisella kerralla 58 %.
Viime vuotisella Aurisilla sama lenkki meni pienimmillään 4,0 l/100 km, joten polttoainetaloudellisuutta on saatu viilattua huomattavasti. Autossa oli toki silloin talvirenkaat, mutta eivät ne ihan näin paljon vaikuta. Kävin vertailun vuoksi ajamassa koeajon jälkeen samaisen lenkin parin kertaan Leonilla kitkarenkailla ja paras keskikulutus mitä sain oli 4,4 l/100 km. Ei sekään ole huono tulos, mutta löpöä kului silti kolmanneksen enemmän kuin uudella Aurisilla...
Hybridiauto on siitä jännä, että kulutus kaupungissa on pienempi kuin maantiellä. Siinä missä kaupungissa Auris kulutti käsittämättömän vähän, maantiellä sen kulutus oli samaa luokkaa kuin omalla autollani. Kulutus 92 km matkalla Hartolasta Jyväskylään oli 4,3 l/100 km, kun keskinopeus oli 74 km/h. Ecorun-harjoituslenkilläni, jossa ihan pitkän matkaa ajetaan 60-80 km/h, mutta lopussa on kaupunkia ja keskinopeus on vain 52 km/h Auris oli taas elementissään ja kellotti kulutuslukemiksi 3,3 l/100 km.
Koko viikonlopun aikana Aurisin mittariin kertyi noin 330 km, josta reilu 2/3 maantiellä. Keskikulutus asettui lukemaan 4,1 l/100 km, jota OK Auton myyjä kehui varsin hyväksi etenkin, kun ajo oli maantiepainotteista. Kenties tuosta voisi vielä hieman nipistää, kun oppisi tuntemaan auton vielä paremmin.
Aurisin testaaminen sai minut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että hybridiautot on saatava taloudellisen ajon kilpailuissa eri luokkaan kuin normaalit polttikset. Uusi Auris oli niin pihi, ettei sitä ole mielestäni hirveästi mahdollisuuksia päihittää. Kilpailujen keskinopeuksien pitäisi olla yli 70 km/h, jotta hybridit eivät hyötyisi niin paljon sähköstä, mutta minun mielikuvani mukaan keskarit ovat usein lähempänä 60 km/h.
Toyotan hybridien mainoslause on, että "Rakastu uudelleen autoiluun." Autoiluun minun ei tarvitse rakastua uudelleen, mutta rakastuin uudelleen hybridiin!
Viikonloppu hybridin kanssa sai aikaan ihan samat fiilikset kuin edellinenkin kerta Auriksen kanssa. Sen jälkeen paluu tavalliseen polttomoottoriin tuntui paluulta dinosaurusten aikakaudelle. Etenkin ajaessani koeajon jälkeen taloudellisen ajon lenkkiä omalla autollani oli todella turhauttavaa pysähdellä liikennevaloihin ja lähteä niistä liikkeelle pakokaasu tupruten kuten myös jarrutella alamäissä tietäen, että hyvä alamäkienergia valuu ihan hukkaan.
Hybridillä tuntuu ettei ole ihan niin justiinsa, vaikka joutuukin pysähtymään liikennevaloihin, sillä liikkeelle pääsee aina sähköllä ja aina kun auton päästää rullaamaan akku latautuu. Tietysti hybridilläkin kannattaa välttää pysähtymistä, mutta liikkeellelähdöt ovat sillä silti polttoainetaloudellisempia, koska energia tulee niihin akusta.
Mielestäni Auris oli tosi hyvä perusauto enkä yhtään ihmettele miksi se on niin suosittu. Edelliset mallit ovat olleet vähän karuja, mutta nyt aikaisempi muovisuus alkaa olla muisto vain.
Auris ei kuitenkaan herättänyt minussa hirveästi omistamisen halua, jos ei lasketa hybriditekniikkaa mukaan. Tilanne olisi varmaan eri, jos ajelisin itse vielä Pololla; nimittäin Polon aikaan koeajamaani Nissan Pulsariin tykästyin tosi paljon ja se on minusta se on hyvin samantasoinen auto kuin Auriskin. Mutta jos auton saisi rakennussarjana, ottaisin Leonista kuoret ja sisukset, mutta moottoriksi tulisi kyllä ehdottomasti Aurisin hybridimoottori.
tiistai 24.03.2015 Avainsanat: Bensan kulutus , Hybridiautot , Koeajo , Muilla autoilla ajaminen , Taloudellinen ajo , Toyota
Huom! Lue juttu uudistuneesta Toyota Auris hybridistä tästä!
Naisten ajopäivän Ecorun-esittelyt ajettiin Toyotan maahantuojan lainaamilla Auris Hybrideillä. Toin niistä yhden tapahtumapaikalle Jyväskylän OK Autolta, joten pääsin testaamaan autoa oikein kunnolla. Kilsoja kertyi viikonlopun aikana mittariin noin 600. Toissa syksyn lyhyellä koeajolla Auris tuntui nielevän bensaa turhankin innokkaasti, mutta nyt sain sen kulutusmittarin näyttämään heti alusta saakka varsin mukavia lukemia. Ja parempia vain tuli, kun auto kävi tutuksi.
Suunnittelin, että ajaisin taloudellisen ajon lenkin vielä uudestaan ennen laina-auton palauttamista, mutten ehtinyt. Mutta ei hätää! Palautettuani Aurisin avaimet OK Auton Rent-pisteeseen, marssin suoraan automyynnin puolelle kysymään josko saisin Aurisin koeajoon, kun tekisi mieli pihistellä sillä vielä vähän lisää. No kyllähän se kävi päinsä!
4wetoa-blogin Aki on kehunut, että OK Autolla ollaan erittäin myötämielisiä blogaajia kohtaan ja allekirjoitan tämän kyllä täysin! Myyjät olivat oikein mukavia ja ehdinkin jutella heidän kanssaan hyvän tovin sekä autoa lainatessa että seuravana päivänä palauttaessa. Sain myyjiltä myös hyödyllisiä lisävinkkejä siitä, miten hybridillä ajetaan.
Hybridillä pitäisi kiihdyttää superrauhallisesti, jos haluaisi kulkea pelkän sähkömoottorin voimin. Mietin, että siinä ei ole mitään järkeä, mutta myyjä opasti, että se ei ole ideakaan. Sähköllä on tarkoitus lähteä vain liikkeelle (varovasti) ja sitten kun on saavutettu 15-30 km/h nopeus, painetaan kaasua enemmän ja kiihdytetään reippaasti lopulliseen nopeuteen polttomoottorin avustamana. Myyjän mukaan itsetarkoituksena ei myöskään ole jatkuva sähköllä ajaminen vaan se, että sähkömoottori on päällä usein, vaikkakin pieniä aikoja. Kokemani mukaan sähkömoottori menee kaupunkinopeuksissa päälle tosi herkästi, kun malttaa hellittää kaasusta hetkeksi ja painaa sitten kevyesti uudestaan.
Pienen kulutuksen saavuttamiseksi autolla on tärkeää muistaa hyödyntää moottorijarrutusta. Hybridillä ajaessa rullaaminen on erityisen tärkeää, sillä auton vieriessä polttoaineen kulutus on nolla ja samalla akku latautuu. Hybridi myös rullaa pidempiä matkoja kuin perinteinen auto, sillä polttomoottori ei jarruta menoa. Ihan niin pitkiä matkoja Auris ei vierinyt kuin kuvittelin myyjän puheista, mutta jonkin verran eroa Poloon kuitenkin oli. Toisaalta Polo Junior on kyllä erinomaisen hyvin rullaava auto, ainakin vanhaan Polo Senioriin verrattuna.
Hybridillä ajaessa myös jarruttamiseen on syytä kiinnittää huomiota. Kevyesti jarruttaessa jarrupalat liiku yhtään, vaan kaikki jarruttaminen tapahtuu sähkömoottorin avulla, jolloin akku latautuu. Vasta voimakkaampi jarrutus aktivoi varsinaiset jarrut, jolloin myös osa jarrutusenergiasta menee hukkaan.
Aina jarrutusta ei tietenkään voi ennakoida täysin. Lahdessa pysähdyin joihinkin liikennevaloihin, kun vaihtuivat punaisiksi kun olin jo aika lähellä risteystä. Jarrutin samalla tavalla kuin olisin jarruttanut Pololla, minkä seurauksena auto pysähtyi todella terävästi ja turvavyökin otti kiinni. Elikkä Aurisin jarrutuntuma on ihan erilainen kuin Polossa ja pääsi yllättämään pari kertaa, mutta sitten siihen jo tottui.
Toyotan hybridien vaihdekepin B-asento on tarkoitettu käytettäväksi vain pitkissä ja jyrkissä alamäissä, joissa auton jarrupalat saattaisivat ylikuumentua. B-tila lisää todellista moottorijarrutusta polttomoottorin avulla, joten osa jarrutusenergiasta menee silloin hukkaan. Onkin taloudellisempaa ajaa D-tilassa ja jarruttaa kevyesti itse, jolloin kaikki energia menee varastoituu akkuun.
B-tila oli asia, minkä olin ymmärtänyt hybridistä eniten väärin. Toissa syksyn koeajolla luulin, että sen idea on maksimoida akun latautuminen moottorijarrutuksella ja käytinkin sitä innokkaasti. Metsään mentiin ja lujaa! Lienee vaikuttanut osaltaan silloiseen suureen kulutukseen? Nyt tiesin, että se on alamäkiä varten, mutta vasta auton palautettuani luin hybridin koeajo-oppaasta, että itse jarruttaminen on energiataloudellisempaa. En käyttänyt B-tilaa kuin yhdessä tosi pitkässä alamäessä kulutuslenkilläni, mutta kun olisin tiennyt sen toiminnan oikein, olisi siitäkin alamäestä saanut kerättyä talteen kaikki mahdolliset watit.
Suurimman osan matkoista ajoin käyttäen Eco Modea, joka vaikuttaa kaasupolkimen vasteeseen siten, että 50 %:n liike on 25 % maksimitehosta, mikä tekee tekee ajosta tasaisempaa ja siten taloudellisempaa. Eco-moodi sai auton tuntumaan aluksi hieman lussulta, ja nimesinkin kaasupolkimen toivomuspolkimeksi. Sen toimintaan kuitenkin tottui, eikä Eco tuntunut muutaman sadan kilsan jälkeen enää ollenkaan huonolta. Tarvittaessa Auris kyllä kiihtyy Eco-moodillakin; täytyy vain painaa kaasua napakasti, ikään kuin näpäyttämällä, niin johan lähtee.
Kitkarenkailla varustetulla koeajo-Aurisilla ajoin 135 km, miltä matkalta ajotietokone näytti keskikulutukseksi 4,5 l/100 km. Kyllä se vaan kulkee vähällä!
Vanhempieni luokse Lievestuoreelle kulutus oli menomatkalla 4,4 l/100 km, kun uudella Pololla kulutus oli 4,6 l/100 km. Paluumatkalla kulutus oli 4,7 l/100 km vs. uuden Polon 4,9 l/100 km. 6,5 km matka töihin puolestaan meni 5,6 l/100 km kulutuksella, kun omalla Pololla työmatkan kulutus on aniharvoin alle 6,3 l/100 km.
Entä sitten taloudellisen ajon lenkki? Melkein höyryillä, kiitos vain kysymästä! :D Sain kulutuksesi 4,0 l/100 km, mikä on ihan mielettömän hyvä lukema! Uudella Pololla kulutus oli samalla reitillä 4,7 l/100 km. Oli mahtava fiilis, kun Aurisilla ajaessa lenkin kaupunkiosuudella kulutus pieneni pienenemistään. Voin kertoa, että tavallisella autolla sillä on hieman päinvastainen vaikutus...
Huipputuloksen innoittamana kokeilin ajaa lenkin uudestaan ja testata saisinko vielä parannettua kulutusta. Tähdet olivat kierrosten välissä ehtineet kääntyä väärään asentoon, sillä nyt kulutus olikin taas 4,3 l/100 km. Suurin syy tähän lienee se, että kiihdytin moottoritiellä auton reilusti sataseen, kun ekalla kierroksella autojono kulki molempiin suuntiin 80 km/h enkä jaksanut ohittaa sitä 1,5 km tähden.
Kulutuslenkillä saamiani kulutuksia ei voi pitää absoluuttisina totuuksina, koska kyseessä on yksittäiset ajokerrat ja ne tapahtuvat erilaisten liikennemäärien seassa. Ja kulutuskin katsotaan auton ajotietokoneesta, eikä tankkaamalla. Mielestäni vakiotestilenkki kuitenkin antaa suuntaa siitä, mihin auto kykenee ja miten se pärjää muihin ajamiini autoihin nähden. Itse asiassa olen tainnut ajaa parilla muullakin autolla testilenkin Keljon suuntaan vain tuolla 80 km/h nopeudella, en vain ole ajatellut, että se merkkaisi näin paljon. Kenties Aurisin jälkimmäisessä testilenkissä oli jotain muutakin kuluttavampaa, mutta uskon satasen vauhdin olleen suurin vaikutin.
Toissa syksyn koeajoon nähden mielipiteeni Aurisista ei juuri muuttunut. Hybriditekniikasta tykkäsin tosi paljon, mutta muuten Auris ei herättänyt minussa palavaa rakkautta, vaikka siinä mukavia ominaisuuksia onkin.
Ymmärsin kuitenkin kilometrien karttuessa, miksi suomalaiset ostavat Toyotaa kuin leipää. Se on toimintavarma ihmiskuljetin, joka ei tee itsestään minkäänlaista numeroa, vaan kuljettaa tylsät suomalaiset tylsästi perille. :P
Ajotuntumaltaan Auris oli edelleen hämmentävän pehmeä kulkija eivätkä jyrkimmätkään hidastetöyssyt juuri hidastaneet sen menoa. Esimerkiksi erään 40 km/h alueella sijaitsevan hidastetöyssyn voi ylittää Aurisilla surutta likipitäen rajoitusnopeudella, kun taas Polo on hidastettava siinä alle 20 km/h nopeuteen tai muuten jysähtää. Eikä ole merkitystä, ylitänkö Aurisilla töyssyn keskeltä vai reunasta, vaan se ylittää töyssyn pehmeästi niiaten. Lievästi epäreilua, sanoo Polo-kuski…
Pehmeän alustan lisäksi Aurisissa on myös pehmeä ohjaus. Ratin kääntäminen on todella kevyttä ja pienellä edestakaisin kääntelyllä auton saa “heittelehtimään”. Jotkut varmastikin tykkäävät keveydestä, mutta jämäkkä ohjaus on enemmän minun makuuni.
Kirjoitin viimeksi, että autoon kuuluu kovasti muun liikenteen melu, mutta nyt tulin siihen tulokseen, että rengasmelu on pahin melu. Kuvailin puhelimeni äänimuistioon rengasmelua suorastaan infernaaliseksi. Olisi itse asiassa mielenkiintoista testata, kumpi on meluisampi; Mazda3 vai Auris. Molemmissa alkaa pidemmällä maantietaipaleella kaivata korvatulppia ainakin, jos on nastarenkaat alla. Kitkarenkailla Aurisin rengasmelu oli huomattavasti siedettävämpi kuin nastoilla.
Ensimmäisen lyhyen koeajon perusteella olin sitä mieltä, että Aurisista näkee hyvin ulos. Nyt kun ehdin ajaa sillä enemmän, en ollut enää yhtään samaa mieltä. Paksu A-pilari ja kookas peili aiheuttava turhan ison katveen oikealle etuviistoon. Lisäksi Aurisin ikkunoiden alareuna on varsin korkealla, mikä heikentää näkyvyyttä taakse oikealle kaistanvaihtotilanteessa.
Miinusta Aurisille täytyy antaa kosketusnäytön valaistuksen vaihtamisesta yö/päivämoodin välillä. Harmaalla kelillä ajoin ajovaloilla, mutta niiden myötä auto totesi, että on pimeää ja laittoi näytön yömoodiin, jolloin se oli liian himmeä. Valikoista kaivamalla sai päälle päivämoodin, mutta olisi paljon kätevämpää, jos valaistus säätyisi automaattisesti.
Aurisin nerokkain ominaisuus oli kätketty niinkin tavalliseen varusteeseen kuin ikkunanpesimeen. Sekä etu- että takaikkunan pesimen viiksi on kaksitoiminen: pieni painallus suihkuttaa vettä ikkunaan ja vasta isompi painallus sekä suihkuttaa että pyyhkii. Tästä on se etu, että ikkunan pystyy kastelemaan kunnolla ennen pyyhkimistä, jolloin se naarmuuntuu vähemmän. Ei nimittäin ole ihan kerta tai kaksi, kun olen jättänyt Polon takaikkunan pesemättä siksi, että se pyyhkii ensin ja antaa vettä vasta, kun viikseä on ensin vähän pumpannut. Saisi Volkswagen ottaa tässä kohtaa mallia Toyotasta!
Erityismaininnan ansaitsee myös Aurisin katossa oleva pikkuinen led-valo, joka valaisee himmeästi keskikonsolin hallintalaitteet pimeällä ajaessa. Ihmettelin aluksi sen funktiota, mutta peittämällä sen kädellä huomasi heti, miten vaihdekeppi ja kaikki napit joutuivat pimeään. Nappien ikonit hehkuvat kyllä pimeässä punaisina, mutta ledien tuoma lisävalo tekee niiden käyttämisestä miellyttävämpää.
Toyota Auris Hybrid on todellinen tavallisen kansalaisen hybridi. Se on yksinkertaisen toimiva paketti eikä hintakaan päätä huimaa. Hyvin varusteltu Hybrid Active Edition -kampanjamalli maksaa hieman alle 28 ke ja huippuvarusteltu Hybrid Premiumkin vain vähän yli 31 ke. Aurisin olisi saanut halvemmalla kuin tilaamamme Seat Leonin, vaikka se on hybridi!
Automyyjä kertoi, että noin puolet myydyistä Auriksista on hybridejä. Ja kun hybridin on kerran ostanut, harva enää palaa perinteiseen. En muuten ihmettele yhtään.
Seitsemänsadan hybridillä ajetun kilometrin jälkeen minua kyllä vähän harmitti palata perinteisen polttomoottorikulkineen rattiin. Siinä missä perinteinen moottori kuluttaa eniten polttoainetta pysähdyksistä lähtiessä, hybridi lähtee liikkeelle sähkömoottorin voimin nollakulutuksella täysin äänettömästi ja täysin päästöittä. Ai vitsi se on kyllä parhautta!
Rakastuin hybridiin.
keskiviikko 10.09.2014 Avainsanat: Ecorun , Hybridiautot , Polo , Polo Junior , Skoda , Taloudellinen ajo , Toyota , Volkswagen
lauantai 30.11.2013 Avainsanat: Demo Tour , Hybridiautot , Koeajo , Muilla autoilla ajaminen , Polo , Volkswagen
POLOinen on liikenne- ja autoblogi, jonka perustin kesällä 2008. Aiemmin autot eivät kiinnostaneet yhtään, mutta hankittuani auton olosuhteiden pakosta innostuinkin autoilusta oikein kunnolla. Liikenne on minulle peliä, jossa pyrin menestymään aina vain paremmin!
Kirjoittelen blogiin kaikenlaisista autoiluun liittyvistä asioista moottoripyöräilyä unohtamatta. Erityisesti sydäntäni lähellä ovat Volkswagen, liikenneturvallisuus ja taloudellinen ajaminen.
Ota yhteyttä: poloinenblogi(a)gmail.com
