POLOinen

POLOinen

Jaa sivu POLOinen
Suodatettu avainsanalla Jenni

Autolla Espanjassa - Jennin kootut seikkailut

tiistai 11.02.2020 Avainsanat: Autolla ulkomailla , Jenni , Reissut

Malagan ja Teneriffan etätyöviikoilla tuli suhattua vuokra-autoilla paljon ympäri lähiympäristöä. Paljon siistejä maisemia, mutkia ja mäkiä, tulvivia teitä ja mielenkiintoisia liikennejärjestelyjä tuli kohdattua. Tässä kohokohdat!

Mutkaa ja mäkeä

Espanja on varsin vuoristoista seutua. Malagan reissun villa Fuengirolan ja Torremolinoksen välissä oli sellaisessa rinteessä, että oksat pois: mutkaa ja mäkeä oli vaikka muille jakaa! Ja vaikka villasta poistuessa noustiin ylemmäs, vietti tie silti välillä myös alas alas. Kaverini mietti, että miten päissään tiet on oikein suunniteltu, kun ne olivat tällaisia! :'D 

Alamäkeä ylämäessä.

Jyrkimmät ylämäet matkalla villaan piti välillä ajaa ykkösellä. Kakkosella diesel-Touranimme yksinkertaisesti puutui, ellei sitä muistanut yllättää ottamalla vauhtia ennen mäkeä. Mutta miten otat vauhtia, kun tulet jyrkästä mutkasta, josta et näe yhtään tuleeko muita autoja vastaan? Kyllä olisi automaattivaihteinen auto ollut poikaa!

Jyrkkien ylämäkien vastakohtana oli tietysti jyrkät alamäet. Moottorijarrutus ei riittänyt alkuunkaan, vaan jarrua saa painaa ihan reippaasti ettei vauhti kiihtynyt liikaa. Mitenköhän pitkään jarrut kestävät laahaamista ennen kuin kuumenevat liikaa? Sähköauto olisi kyllä oivallinen tällaisissa ympyröissä!

Mäkien välissä tiet tekivät jopa 180 asteen mutkia. Teitä reunustivat talojen kivimuurit, eikä mutkien taakse ollut toivoakaan nähdä. Moniin paikkoihin oli onneksi laitettu kuperia peilejä, joista pystyi näkemään mutkan taakse. Joillain paikallisilla oli lisäksi tapana antaa lyhyt äänimerkki mutkaa lähestyessä. Näitä tööttäilyjä kuului aina välillä villaammekin saakka. 

Pyöreä peili paljastaa hyvin näkymät mutkan toiselle puolelle ja toimii myös selfiepeilinä.

Alussa ajoin lähiön mutkissa ja mäissä kuin vanha mummo: hitaasti ja varovaisesti. Reitin käydessä tutuksi ajotyylikin reipastui ja pääsin jopa joskus kaikki mäet ylös kakkosella. Porukan kuskeista olin silti taatusti se rauhallisin ja kun lähdimme mihin tahansa, oli minun seurueeni paikalla aina viimeisenä… Puolustukseksi tosin sanottakoon, että viimeisenä lähtijänä jouduin myös etsimään aina kauimmaisen parkkipaikan!

Teneriffalla villamme sijaitsi vuoren rinteellä noin 600 m korkeudella merenpinnasta. Rinne oli hyvin karu, eikä siinä kasvanut paljon muuta kuin kituliaita pensaita ja kaktuksia. Taloja oli harvakseltaan siellä täällä, ei siis mitään tiivistä kuten Malagan reissulla. Mitä ylemmäs rinteeseen noustiin, sitä kapeammaksi tie kävi ja paikoitellen oli aika kuumottava ajaa, kun kaiteita ei ole missään ja jos lipeät tieltä, kierit vuoren rinnettä alas. Sitä vain toivoi, ettei tule muita autoja vastaan.

Ensimmäisenä iltana minulla oli aikamoisia haasteita päästä autolla pihaan, kun juuri ennen porttia piti kääntyä todella tiukka (joku 30 astetta) mutka ja sen jälkeen kääntyä jyrkästi oikealle portin aukosta sisään niin ettei keula viistä itse porttia. Tämä kaikki tietty vielä jyrkkään ylämäkeen ja pimeässä.

Muutaman kerran jouduin yrittämään mäkilähtöä kun bensakäyttöinen Jeep Compass vaan sammui uudestaan ja uudestaan. Kesken kaiken myös jo villaan ehtinyt työkaveri soitti kertoakseen että avaavat portin meille mutta tiuskaisin vaan puhelimeen, että “Nyt on vähän huono hetki!” Ei sillä että olisin ollut stressaantunut! Lopulta hullulla kytkimen luistatuksella selvisin pihaan. Kyllä, automaatti olisi ollut tälläkin reissulla poikaa!

Seuraavina päivinä taisin päästä pihaan joka kerta sammuttamatta autoa, mutta vauhtia sai silti ottaa ja olla tarkkana sen portin kanssa.

Kohtuullisen jyrkkä nousu villan portille (vasemmassa reunassa) ja siitä vielä villaan.

Villan portti myös ihan riittävän jyrkässä mäessä. Kuvassa työkaveri odotti että portti avataan, itse sammutin auton yöllä enemmän oikealle ja poikittain enkä hahmottanut pimeässä missä rautaportti on.

Autoilua ukkosmyrskyssä

Malagan reissun ensimmäisenä aamuna lähdimme pienemmällä porukalla retkelle Espanjan ex-vaarallisimmalle polulle El Caminito Del Rey’hin, joka nykyisin on kunnostettu turvalliseksi matkailukohteeksi. Kuvien perusteella paikka olisi uskomattoman hieno!

Tällä matkalla sain olla ihan vain kyytiläinen, mikä oli enemmän kuin hyvä 1,5 h yöunien jälkeen. (Lento oli törkeästi myöhässä!) Joukon pienimpänä kipusin Opel Insignian takapenkin keskipaikalle, joka ei kyllä ollut mikään erityisen hyvä paikka istua. Kova ja kapea. Tai ehkä miehet vieressäni olivat vain liian raavaita...

Keli ei luvannut hyvää retkipäivällemme, sillä pian lähdön jälkeen alkoi sataa ja ukkostaa. Noin puolen tunnin ajon jälkeen liikenne isolla maantiellä pysähtyi. Olisiko siellä tapahtunut iso kolari, kun autoja ei tullut yhtään vastaankaan? Kun lopulta pääsimme liikkeelle, paljastui, että sadevesi oli tulvinut ja katkaissut viereisen tien ja sen maamassat olivat valuneet meidän tiellemme. Jonkinnäköinen tiepartio sitä siellä siivosi.

Rankkasateen aiheuttama tulva katkaisi maantien.

Epäilyksemme retken onnistumisesta kasvoivat, kun käännyimme kohteeseen vievälle tielle. Se oli osittain rikkoutunut ja kaivuri oli siellä korjaushommissa. Peruutimme pois ja päätimme vielä yrittää pohjoista reittiä.

Toinen tulvan katkaisema tie.

Vaan eipä yritetty. Tien alittava oja olikin päättänyt ylittää tien ja tie lainehti. Kävelimme katsomaan paikkaa lähempää, sillä siitä ei uskaltaisi ajaa yli, kun ei yhtään tiedä mitä alla on! Veden voima oli kyllä ollut huima: se oli huuhtonut mukanaan sillan kaiteet ja liikennemerkit. Pahin tulva oli mennyt jo ohi, mutta vesi virtasi tien reunoilla ja ali edelleen vuolaasti.

Tuossa oli kai sillan kaide...

Nyt jo hieman rauhallisemmin tulviva pelto tien vasemmalla puolella.

Totesimme, että kyllä tämä retki oli tässä. Mutta päivä oli vasta aluillaan! Emme halunneet palata vielä villaan, vaan päätimme ajaa Ronda-nimiseen kaupunkiin, jossa olisi nähtävänä upea silta kaupunginosien välillä. Matkalla kyllä mietimme, että olisiko pitänyt sittenkin kääntyä takaisin, kun ukkonen ja sade voimistuivat. Kertaalleen jouduimme pysähtymään tien sivuun odottamaan sateen laantumista, kun eteen ei meinannut nähdä ja oli vaara, että ajaisimme vahingossa liian syvän veteen. Jouduimme myös paikoitellen väistelemään tielle valunutta mutaa ja kiviä.

Lounaan jälkeen lähdimme suuntaamaan takaisin rannikkoa kohti, nyt vuoriston halkovaa A-397 -tietä pitkin. Siinä olikin mutkaa mutkan perään! Olisi ollut kiva ajaa itsekin, joskin vesisade latisti fiilistä. Kun sade lopulta lakkasi, pysähdyimme ihailemaan maisemia yhdelle lukuisista mutkiin tehdyistä levikkeistä. Osalle levikkeistä ei tosin meinannut uskaltaa ajaa, sillä kynnys asfaltin reunalla oli niin korkea.

Vuokraamamme Opel Insignia vuoristotien levikkeellä.

Vuoristomaisema levikkeeltä eteenpäin katsottuna.

Rannikolle päästyämme keli oli jotain ihan muuta. Aurinko pilkisti pilvien takaa ja myrskystä ei ollut tietoakaan. Villassa ei ollut satanut tippaakaan ja porukka oli viettänyt päivän uima-altaalla!

Pysäköinti

Muutaman kerran viikon aikana suuntasimme illalliselle Malagan keskustaan. Auton pysäköimme Plaza de la Marina pysäköintitaloon, joka sijaitsee ihan vanhan kaupungin kupeessa. Hallin sisällä on itse asiassa osa jotain historiallista muuria! 

Vanha muuri parkkihallin sisällä.

Parkkihallissa oli tosi kapeat ruudut, joten ovien osumiselta viereisten autojen kylkiin voi olla vaikea välttyä. Tämä olisi ihan painajainen minulle, jonka autoon ei saa osua koskaan mikään.

Kerran meidän automme viereen oli pysäköinyt toinen auto niin lähelle, että jouduin väkisin asettelemaan auton ovet toisen auton kylkeä vasten enkä siltikään meinannut mahtua sisään oviaukosta. 

Mietin vain, että mitenköhän toisen auton kuski pujottautunut pois tuosta välistä vai oliko hän kenties könynnyt apparin puolelta? Auto oli nimittäin peruutettu ruutuun niin, että kuskien paikat olivat vierekkäin.

Mahtuu, mahtuu!

Harhailu = seikkailu

Lähdetään siitä, että se ei ole reissu eikä mikään, jos en aja vähintään kerran harhaan. Vaikka on kuinka navigaattori, oikealle tielle ei aina tajua, huomaa tai muista kääntyä. Joskus harvoin syy voi olla myös apukuskin. Kaikki tuli testattua, vaikka kokonaisuudessaan pysyin yllättävänkin hyvin reiteillä. Harhaanajot voivat kuitenkin muuttua seikkailuiksi!

Alkuviikosta Benalmadenan keskustasta takaisin villaan ajaessa kännyin liikenneympyrästä pois väärästä liitymästä. Onneksi, sillä liittymä vei suoraan näköalapaikalle, josta oli upea maisema yli pimeän rannikon.

Benalmadenan buddhalaismonumentin näköalapaikka.

Eräs ilta Malagasta lähtiessä missasin ensimmäisen moottoritielle vievän liittymän ja Google Maps reititti meidät uudelle reitille. Uusi reitti olikin jännittävä, kun ihan pimeässä sain ajaa pientä maantietä. Silloin tie tuntui pitkältä, mutta kartalta katsottuna se oli vain kilometrin. Sitten yhtäkkiä: töyssy! Onneksi ehdin huomata sen ajoissa, enkä ajanut siihen 60 km/h, sillä espanjalaiset töyssyt ovat todella korkeita.

En tiedä yhtään, mikä nopeusrajoitus oli ennen töyssyä, mutta heti sen jälkeen astui voimaan 70 km/h, mikä tuntui hassulta, kun ainakin Suomessa töyssyjä on lähinnä taajamassa ja tuo paikka tuntui siltä kuin olisi keskellä mitään. Myöhemmin katsoin paikkaa Google Street Viewistä ja siinä näkyi vajaa kilsa ennen töyssyä, että 60 km/h rajoitus päättyi eli muuttuiko se sitten 90 km/h:iin? Ennen töyssyä oli myös kaksi varoitusta siitä, mutta niitä en huomannut yöllä.

Satunnaisia havaintoja

Minusta ulkomailla on hirveän kivaa, kun ihmiset hymyilevät takaisin, kun heitä katsoo ja hymyilee. Suomessa vastaantulija yleensä näyttää nyrpeältä tai painaa äkkiä katseensa takaisin maahan, jos joku kehtaa katsoa. 

Jollain kertaa kun istuin kyydissä auton takapenkillä, kuskimme ohitti moottoritiellä rauhallisesti toisen auton. Katselin siinä samalla ikkunasta millaisen auton ohitimme ja hymyilin kuskille. Ja tämä ehti hymyillä vielä takaisin! Ei tapahtuisi ikinä Suomessa!

Yhteenveto

Olipa hauskaa ajella ympäriinsä uusissa paikoissa! Olin porukan hovikuski, ja ajoin meidät melkein joka päivä jonnekin. Vähintäänkin kotiin illalliselta, kun muut olivat nauttineet olutta ja viiniä. Itse valitsen yleensä aina mieluummin autoilun kuin prosenttipitoiset juomat.

Toissa syksynä jäin vahingossa yksin Prahan keskustaan auton kanssa ja olin hieman paineessa siitä. Epämukavuusalue muuttui kuitenkin mukavuusalueeksi, kun huomasin pärjääväni siellä.

Kuukautta myöhemmin olleella ekalla etätyöviikolla ajelin jo ihan suvereenisti myös yksinäni Malagan kaduilla, mihin en olisi ehkä lähtenyt ennen tuota Prahan temppua. Oli hienoa huomata, että pärjään autolla paikassa kuin paikassa! Tarvitaan vain sopiva sekoitus rohkeutta ja varovaisuutta. Ja puhelimeen Google Maps navigaattoriksi.

Teneriffan etätyöviikolla ulkomailla ajaminen oli jo enemmän rutiinia, kiitos viime reissun sekä kevään Italiaan vieneen roadtripin. Yksinään Tenellä ei tullut ajettua ja muutenkin kilsat jäi vähemmälle.

Sitä mietin, että olisipa siistiä, jos näissä maisemissa pääsisi ajamaan ecorunia. Vuorilla ja kujilla punnittaisiin taloudellisen ajon taidot ihan eri tyyliin kuin meidän tasaisilla teillämme. Tsekkikin on pelkkää pannukakkua näihin vuoriin verrattuna. :D

 

Poloisen vuosi 2019 - Leonidas lepäsi kun Jenni ajeli sähköautoilla

maanantai 30.12.2019 Avainsanat: Audi , Autolla ulkomailla , Hyundai , Jenni , Leonidas , Moottoripyöräily , Reissut , Seat Leon , Sähköauto , Tesla , Volkswagen

Sähköinen vuosi

Vuosi 2019 oli blogissani todella sähköinen! Ajoin taloudellisuusajokisoja useilla eri sähköautoilla, minkä lisäksi voitin Nissanilta pariksi viikoksi Leafin käyttööni helmikuussa ja toukokuussa osallistuin huikealle Secton e-roadtripille Helsingistä Milanoon.

 Ajokilometrejä eri sähköautoilla kertyi yhteensä yli 8200 km!

  • Nissan Leaf 900 km
  • Hyundai Kona 640 km
  • Hyundai Ioniq 1350 km
  • Tesla Model 3 950 km
  • Audi e-tron 1170 km
  • Volkswagen e-Golf 1700 km

Oli mielenkiintoista huomata sähköautojen kilometrien karttuessa, miten alussa lataaminen oli jännittävää, mutta se arkipäiväistyi nopeasti. Vaikka toki toimimattomat ja varatut laturit aina vähän stressasivat. Myös akun toimintamatkan riittävyys stressasi aina vain vähemmän ja pieniakkuisilla autoilla totttuikin siihen, että lataa jossain 30 km rangen tietämillä, vaikka bensa-auton tankkaa yleensä jo 150 km kohdalla. Nissan Leafissa ja Volkswagen e-Golfissa 150 km rangehan on talvikelissä melkein täysi akku!

Koeajojutun ehdin kirjoittaa vain kahdesta sähköautosta; Nissan Leafista ja Audi e-tronista. Artikkeli Tesla Model 3:sta jäi kesällä kesken; pitäisiköhän se kirjoittaa loppuun? 

Ajoin Tesla Model 3:lla myös oman pikku seikkailuni serpentiinitietä pitkin Milanon läheiselle vuorelle.

Eniten kilsoja kertyi e-Golfiin, jonka sain lainaan Volkswagenin maahantuojalta peräkkäisinä viikonloppuina ajettuihin Lahden ja Espoon taloudellisuusajokilpailuun. E-Golfin akku on harmillisen pieni ja päivän pyrähdys Porvooseen uusien Hyundai sähkö- ja hybridimallien esittelytilaisuuteen vaati hieman harrastuneisuutta, koska autoa joutui lataamaan reissun aikana niin monta kertaa. E-Golf oli siltikin suosikkini näistä kaikista sähköautoista, koska se vain tuntui niin kotoisalta. Autona paras oli ehdottomasti Audi e-tron, mutta se on järjettömän kallis.

Volkswagen esitteli vastikään Golfin tulevan 8. sukupolven, mutta e-Golfin valmistus jatkuu nykyisellä korimallilla. Haluaisitteko siis lukea siitä koeajojutun? Vai jäädäänkö ennemmin odottelemaan ensi kesänä tulevaa Volkswagen ID.3 sähköautoa?

Volkswagen e-Golfin latasin työpaikkani edustalla sijaitsevalta Väre energian pikalaturilta. 

Tuntuu kyllä, että elän jonkinlaisessa sähköautoilukuplassa, kun seuraan Facebookin Tesla Club Finland ja Sähköautot Nyt! -ryhmiä. Siellä sähköautoista jutellaan joka päivä ja kuin niitä olisi kaikilla, vaikka todellisuudessa Suomessa on vasta reilu 4000 täyssähköistä henkilöautoa. Koko henkilöautokanta on 2,7 miljoonan luokkaa (2018 tieto), joten sähköautoja on vain noin 0,15 % koko autokannasta. Niiden määrä on kuitenkin tänä vuonna tuplaantunut ja ensi vuonna tahti tulee kiihtymään entisestään, kun uusia malleja puskee markkinoille lisää ja lisää.

Lataushybridejä suomalaiset ovat ostaneet tosi paljon, koska pienipäästöisinä niistä saa kivasti verohelpostusta vs. saman auton polttismalli. Ehkäpä minun pitäisi tutustua niihin ensi vuonna! Mieheni on ollut kiinnostunut Mercedes-Benz A-sarjan lataushybridistä, mikä pitäisi ainakin käydä koeajamassa.

Taloudellisuusajokilpailut

Sähköautojen lisäksi blogini aiheet pyörivät tänäkin vuonna taloudellisuusajokilpailujen ympärillä. Omalla autolla en kisannu enää koska sillä ei pärjää ja koska en jaksanut enää tankkausrumbaa, lainasin kisoihin sähköautoja. 

Ekan cup-kilpailun ajoin Hyundai Ioniq sähköautolla, joka on taloudellisuudessa omaa luokkaansa ja olisinkin voittanut kisan, ellei siinä olisi tullut sakkoja yhdestä pienestä kartanlukuvirheestä, mikä pudotti sijalle neljä. Sen jälkeen kisamotivaationi lopahti, kun totesin ettei ole enää mahiksia menestykseen kauden kokonaistuloksissa. Tosin itse asiassa jos kaksi muuta kisaa olisi mennyt hyvin, olisin sittenkin voinut sijoittua, sillä cup-tuloksissa huomioidaan vain parhaiten menneet kisat. 

Hyundai Ioniq electric latautumassa kauppakeskus Redissä.

Elokuun taloudellisuusajokisan ajoin Audi e-tronilla. Minun piti saada kisaan alunperin Volkswagen e-Golf, mutta kuukausia myynnissä ollut auto meni kaupaksi  juuri ennen kisaa. Tämä kauppa ratkaisi käytännössä myös ecorunin NEZ- eli pohjoismaiden mestaruuden.

Taloudellisuusajon NEZ-mestaruuden voittaa se, joka saa eniten yhteenlaskettuja pisteitä kauden kilpailusta. Mitä enemmän luokassa on autoja, sitä enemmän voittaja saa pisteitä. Jos olisin ajanut elokuun NEZ-kilpailun pienten sähköautojen luokassa, ko. luokan voittaja BMW i3 olisi saanut enemmän pisteitä kuin ison sarjan voittaja Jaguar i-Pace ja voittanut NEZ-mestaruuden. Nyt BMW i3 ja Jaguar i-Pace päätyivät tasapisteisiin, jolloin sääntöjen mukaan painavampi auto voittaa mestaruuden. Jaguar otti tietysti kaiken ilon irti mestaruudesta, mutta oli tuo I-Pacen voitto mielestäni vähän hassu, koska auto sinänsä ei ole mitenkään taloudellinen...

Terveisiä Audin takakontista! Ei se oikein taloudellisuusajokisaan soveltuva auto ole, mutta muuten kyllä mukava.

Kauden viimeiset kisat lokakuussa ajoin jo ylempänä mainitsemallani e-Golfilla. Se oli kylmää touhua ja toppahousut tulivat tarpeeseen, kun energian säästämisen nimessä ilmastointi ja lämmitys piti pitää pois päältä. Espoo EV-Challenge kisassa jouduin kaikesta pihistelystä huolimatta keskeyttämään, kun akku ei riittänyt maaliin...

Leonidaksen kuulumiset

Sähköautoilusta johtuen oma autoni Seat Leon vietti tosi paljon aikaa parkissa. Sen mittariin ei kertynyt vuodessa kuin hiukkasen alle 6000 km. En uskalla edes ajatella, miten paljon yksi kilometri sillä maksaa… Olisi fiksua laittaa se tarjolle johonkin vertaisvuokrauspalveluun kuten Bloxcariin, mutta en raski edelleenkään antaa sitä kenen tahansa poljettavaksi. Vaikka auto on kuinka ulkona säilytettävä käyttöesine!

Yhden sähköautoilurupeaman jälkeen olin muuten jo unohtanut niin tehokkaasti miltä polttomoottori tuntuu, että jouduin käymään kysymässä huollossa, että mitä ihmeen ääntä Leonidas pitää. Kyseessä oli kuitenkin ihan normaali käyntiääni...

Leonidas täytti keväällä jo neljä vuotta, mikä tarkoitti myös sen huolenpitosopimuksen päättymistä. Tai olisi sitä voinut jatkaa, mutta jatkovuoden kuukausihinta olisi ollut niin posketon, että päätin lopettaa sen. Kiinnostaisiko teitä lukea, miten huolenpitosopimuksen kulut jakautuivat ja kannattiko se?

Leonidaksella kävimme geokätköilemässä ja ihailemassa Himoksen maisemia elokuussa.

Eerikin kuulumiset

Ai niin, onhan mulla moottoripyöräkin! Se ei ole saanut blogissani pariin vuoteen palstatilaa, koska olen keskittynyt autoihin. Aika vähän viime kesänä tuli ajeltua ja olen taas mietinyt että pitäisikö pyörä vaan myyydä. Mutta sen vakuutukset eivät maksa kuin 170 e, talvisäilytys 200 e ja perushuolto jotain 100 e luokkaa niin aika halpaa sitä on pitää.

Luulin että kilsoja ei olisi tullut viime kesänä paljon mitään, mutta yllättäen niitä kertyi kuitenkin joku 1500 km, mikä on ihan normiajomäärä minulle. Sain myös lopulta toteutettua monta vuotta suunnittelemani matkan siskoni luokse. Ei Kuopioon ole Jyväskylästä valitsemaani kiertotietäkään kuin 200 km, mutta yleensä puudun jo 150 km kohdalla niin reissu on jäänyt tekemättä. Mutta nyt tuli käytyä ja kivoja mutkateitä oli mm. Pieksämäen ja Sorsakosken välillä.

Pääsin matkustamaan Putossalmen lossillakin Kuopion reissullani. 

Mitä ensi vuosi tuo tullessaan?

Alkuvuodesta saatte ainakin lukea automatkailijan parhaasta oppaasta sekä kokemuksia espanjalaisesta liikenteestä. Mietin myös, että pitäisikö ottaa koeajoon Toyota Corolla, jota on myyty tänä vuonna ihan älyttömästi. Mitä mieltä olette? Mistä haluaisitte lukea? 

Kilpailijana Gladiaattoreissa - valmistautuminen, hakeminen ja kilpaileminen

sunnuntai 12.05.2019 Avainsanat: Jenni

Olin 12-vuotias, kun Gladiaattorit tulivat ensimmäistä kertaa televisiosta. Ohjelma oli ihan mahtava, ja sen kilpailuja matkittiin omissa leikeissä. Ensin suomiversiota ja sitten jenkkiversiota.

Kun ohjelma alkoi uudestaan televisiosta syksyllä 2017, oli ihan tohkeissani. Se oli niin siistiä! Kauden jälkeen päätin, että minäkin haluan mukaan. Palkkasin kuntosalilta personal trainerin, jolle sanoin, että nyt pitäisi päästä Gladiaattoreihin. :DDD En tosin tiennyt yhtään, kuvattaisiinko sarjasta uutta kautta, mutta se ei haitannut. Jos kuvattaisiin, olisin valmis. 

Valmistautuminen Gladiaattoreihin

Liikuntataustani on ryhmäliikunta, ja aikoinaan olen harrastanut muutaman vuoden aikidoa ja uintia. PT:n kanssa alettiin kerätä salilla ekana lihasmassaa, mitä höystettiin HIIT-tyyppisellä treenillä. 

Ajattelin, että uusi kausi olisi kuvattu viime vuoden kesäkuussa, koska edellinen kausi kuvattiin samaan aikaan edellisenä vuonna, mutta mitään ei kuulunutkaan. Höh, näinkö tässä kävi, että treeni meni hukkaan? Tosin ei hukkaan, koska oli mielenkiintoista kokeilla, miten kovaan kuntoon saa itsensä tavoitteellisella treenaamisella.

Sain siinä myös rasitusvamman polveeni ja kesä meni vain ylävartaloa treenaten. Syksyllä olkapää alkoi hermostua vuorostaan ja piti ottaa aika kevyesti. Yhden flunssan ja muutaman reissun jälkeen uskaltauduin palaamaan treenin pariin. Gladiaattoreita ei kuulunut mitään ja aloin painottaa liikunnassa taas nopeutta ja ketteryyttä mm. Les Mills BodyAttack tahtiin.

Mutta sitten! Marraskuussa MTV avasi hakulomakkeen Gladiaattorit-kilpailijaksi ja minun hetkeni oli koittanut! Kirjoitin hakemusta tuntikaupalla ja koitin kysyä yhdeltä kaveriltakin apua, mutta hän musersi unelmani ilmoittamalla, että olen tylsä ja kisaan valitaan vain urheilijoita, joihin verrattuna minun ryhmäliikunta- ja salitaustani eivät ole mitään. Niin, sitä minä itsekin pidin isoimpana kynnyksenä valitsemiselleni, mutta silti kommentti tuntui märältä rätiltä kasvoille. 

Parin masentelupäivän jälkeen kaveri salilta keksi, että voisin tehdä hakemusvideon, jolla vakuutan järjestäjät siitä, miten hyvä kilpailija olisin. Hei, mahtava idea! Rekrytoin äkkiä yhden kaverini kuvaajaksi ja tein muutamassa päivässä Gladiaattorit hakuvideon, joka alkaa Mohikaanin fanituksesta ja päättyy siihen, että ei kaikkien kilpailijoiden tarvitse olla ammattiurheilijoita vaan se merkkaa, että olisi muuten hyvä kisaaja ja panostanut kisaan.

Riemulla ei ollut rajaa, kun minut kutsuttiin satojen hakijoiden joukosta Gladiaattorien bootcampille 30 muun naisen kanssa. Sieltä valittaisiin 12 sopivinta ohjelmaan plus muutama varakilpailija. Oli jo ihan voitto päästä sinne! 

Bootcampia ennen meidän piti toimittaa itsestämme muutama video töissä, kotona j atreeneissä sekä tehdä hakuvideo omasta urheilutaustasta ja perustella miksi haluaa kisaan ja miksi pitäisi valita. Innostuin paasaamaan videolla vartin yksinpuhelun! :D

Bootcampilla oli haastattelu ja sen lisäksi kuntotesti, jossa mentiin käsillä monkey bars, juostiin siksakkia kahvakuulalta toiselle (ketteryys), tehtiin 10 maastavetoa omalla painolla ja punnerrettiin suorin jaloin niin monta kertaa kuin ehti 15 sekunnin aikana. Mavet oli tiukat, koska en ollut tehnyt niitä sitten edelliskesän enkä koskaan omalla painolla joka oli 60 kg. Mutta sainpas tehtyä ne!

Bootcampin jälkeen pari viikkoa jännityksessä ja sitten: kutsu kilpailuun! OOOOMG! Huikeeta! Mahtavaa! Ja sitten piti pitää suu supussa eikä saanut kerto siitä kenellekään. 

Kilpailupäivä

Gladiaattorien alkukarsintoja kuvattiin yksi jakso päivässä. Oli uskomatonta, miten paljon aikaa siihen meni! Päivä alkoi aamukahdeksalta ja loppui iltakahdeksalta.

Aamulla tehtiin ennakkofiilistelyhaastattelut ja kuvattiin vihreää taustaa vasten poseerauksia pistetilannetaulukoita varten. Vaihtoehtona oli kääntyä kametaan kädet puuskassa, minkä lisäksi sai keksiä myös jotain omaa. Olin kehittänt oman haba- ja rauhanmerkkiposeni jo vuosi sitten, kun edellinen kausi tuli tv:stä. Tärkeimmät asiat ensin!

Haastattelussa päädyin kertomaan ammatikseni  tietoverkkotekniikan insinöörin, koska tittelini Front End Developer oli vaikeasti ymmärrettävä enkä just sillä hetkellä keksinyt, että olisin voinut vaan sanoa olevani ohjelmistosuunnittelija. Unohdin myös tärkeät harrastukseni taloudellisuusajon ja moottoripyöräilyn, mutta ne eivät ekana olleet silloin helmikuussa mielessä.  

Sitten käytiinkin lämmittelemään päivän koitosta varten. Lämmittelyksi Siiri veti meille pari biisiä Les Mills BodyCombattia, se kyllä toimi hyvin, kun koko keho saa liikettä.

Jossain vaiheessa pois bäkkäriltä odottamaan omaa esittelyvuoroamme, kun taas miehet saivat vielä jäädä sinne. Gladiaattorien sisääntulo kuvattiin kolmesti tms. ja saatiin odotella tosi pitkään omaa vuoroa päästä esiintymään areenalle. Hyvät lämmötkin jäähtyi...

Päivä oli todella kiireinen, eikä kelloa ehtinyt juuri vilkuilla. Ensin briiffattin laji, sitten kisattiin, sitten annettiin Viiville kommentit ja sitten kerrottiin bäkkärin haastattelijalle  tunnelmat suoritetusta lajista ja ennakkofiilikset seuraavasta. Alussa ehdin viestitellä kavereille tilannetietoja, mutta päivän edetessä koneisto alkoi rullata sellaisella tahdilla, ettei ehtinyt tehdä enää mitään ylimääräistä.

Hauskana triviana kerrottakoon, että vastustajani Siiri ohjaa ryhmäliiikuntaa salilla, jossa käyn. Siis kysyn vaan, että mikä on todennäköisyys sille, että sadoista hakijoista ohjelmaan valitaan kaksi naista samalta kuntosalilta ja heidät laitetaan vielä samaan jaksoon? Ohjelman tekijät eivät uskoakseni tienneet tätä, enkä tiedä, olisiko sillä ollut merkitystä. Mutta minusta oli hirveän kivaa olla Siirin kanssa kuvauksissa, ja ohjelman teon jälkeen olemme tutustuneet enemmänkin.

Ihmiskuula

Lajissa kilpailijat ovat isojen metallikuulien sisällä ja heidän täytyy kierittää niitä pistealustojen päälle. Saman alustan päälle ei saa mennä kahta kertaa peräkkäin. Kaksi gladiaattoria on myös kuulissa ja yrittää blokata kilpailijoiden menoa.

Oli mahtavaa, että ihmiskuula saatiin tälle kaudelle mukaan, sillä se oli tosi siistin näköistä rymistelyä 90-luvulla ja sellaista, mitä itsekin on halunnut päästä kokeilemaan. Miten raskasta palloa oikein olisi liikuttaa? 

Täytyy myöntää, että oli aika kuumottava tapa aloittaa kisapäivä rautapalloon suljettuna. Suljettuna todellakin, sillä pallon luukku ruuvattiin akkuporalla kiinni. Eipä siihen oikein muuta ratkaisua olisikaan, jotta pallo olisi sileä sekä ulko, että sisäpuolelta. 

Pallossa piti odotella hetki jos toinenkin ennen kisan käynnistymistä ja siinä alkoi olla aika täpinöissä! Vastaani sain Barbin, mutta ei sillä oikeasti ollut mitään merkitystä, kuka sielä pallossa vastaan rymistelee.

Aloitin heti taktikoinnin ja yritin suunnitella, miten lähtisin rullaamaan pallolla. Oikealla olisi lähin koroke, mutta jos alkuvauhdit ovat kovat, niin sinne ei ehkä pääse. Korokkeissa oli numerot 1-4, mutta pisteitä jokaisesta tuli saman verran eli kolme. 

Lopulta torvi törähti ja meidät tuupattiin reunan luiskaa pitkin alas. Sain käännettyä pallon oikealle ja nappasin sieltä heti pisteet. Sitten piti päästä jatkamaan  takaisin alkupäähän päin, mutta siellä oli pelkkää rymistelyä. Kun oltiin kaikki yhdessä sumpussa lähdin kiertämään porukkaa, sain hyvät vauhdit ja pääsin rullaamaan toisen päädyn korokkeelle. Epäilin tosin, että osuinko siihen, kun ei heti kuulunut suihkausta.

Sitten kuului summerin ääni, mutta jatkoin vielä hetken rullaamista ennen kuin tajusin, että aika taisi loppua. Minuutti meni sairaan nopeasti; eihän siinä päässyt edes vauhtiin! Eikä ollut edes raskasta. Pallo liikkui hämmästyttävän kevyesti jos ei vaan kukaan ollut blokkaamassa.

Kerran meinasin kaatua pallon sisällä kun gladiaattori tuli päin, mutta pysyin onneksi pystyssä. Siinä olisi voinut sattua, kun on kuitenkin olkapäät ja sääret paljaana. Muuten oltiin kyllä hyvin suojauduttu; perus polvi- ja kyynärsuojat, joiden lisänä ristikolla varustettu jääkiekkokypärä ja jääkiekkohanskat. Hanskat tuntuivat tosoi oudolta valinnalta, mutta toimivat ihan hyvin.

Ihmiskuula oli ihan sairaan siisti laji ja oli sen jälkeen niin liekeissä, että hihkuin Viiville kommenttini ennen kuin ehti edes mikrofonia ojentaa. Sain kaksi maalia eli 6 pistettä. Siiri sai myös 6 pistettä.

Kaksintaistelu

Lajin on ideana pudottaa vastustaja korokkeelta pehmustettua sauvaa käyttäen. Seivästäminen oli sallittua kunhan sen teki vartaloon, mutta päätä ei saanut tökätä. Muuten saa huitoa vapaasti. Gladiaattorin pudottamisesta saa 10 pistettä ja jos pysyy korokkeella täyden ajan, saa 5 pistettä.

Kaksintaistelu on mieheni lemppari. Hän kutsuu sauvoja jättimäisiksi pumpulipuikoiksi ja sillä asenteella menin kisaan, että tökitään pumpulipuikoilla vähän. Ja mieheni takia oli pakko vääntää tämä ihan täysiä! Jälkihaastattelussa sanoinkin, että gladiaattori vähän rapsutteli pumpulipuikolla, mutta ei tuntunut missään. :D

Myös tätä lajia olin miettinyt tarkkaan, että mikä olisi paras tapa selviytyä. Jalat tukevasti levälleen ja painopiste matalalle.

Vastaani sain Tornadon, joka on pienin gladiaattori kaikista. Ajattelin aloittaa tökkäämällä suoraan, mutta kappas kun gladiaattori teki saman tempun ja vielä nopeammin. Mutta siinä sitten vaan nujuttiin ja nujuttiin ja välillä sauvat olivat ihan solmussa, mutta pysyin tolpan päällä täydet 30 sekuntia! Kerran meinasin horjahtaa alas mutta muuten sain pidettyä tasapainon hyvin ja mielestäni olin jopa pääosin niskan päällä.

Viivi kysyi haastattelussa myös, että oliko aikidotaustastani apua, kun oli niin hyvä tasapaino. Sanoin että se tuli takaraivosta, mutta luulen, että sitä on varmaan kehittänyt parhaiten BodyBalance, jossa tehdään paljon tasapainoharjoituksia. Aikidossa käytetään vastustajan horjuttamiseen tämän omaa voimaa ja sitä mä en kyllä yhtään muistanut.

5 pistettä ja mahtava fiilis, kun olin ainut joka sai pisteitä tästä lajista!

Ilmarenkaat eli viidakon valtias

Lajin ideana on edetä renkaita pitkin toiseen päätyyn. Jos sinne pääsee, saa 10 pistettä ja jos pääsee valkoisille renkaille ja pysyy siellä ajan loppuun saakka, saa 5 pistettä. Gladiaattori tietysti yrittää tiputtaa kisaajan alas.

Tiesin ilmarenkaat jo ennakkoon tosi pahaksi lajiksi, sillä jos renkailla ei saa vaihdettua kulkusuuntaa päätyy suoraan päin gladiaattoria. Mutta kun heiluriliike on yhteen suuntaan, niin miten vaihdat eri suuntaan? En päässyt harmillisesti harjoittelemaan renkaita missään, joten olin täysi ummikko. On nimittäin ihan eri asia roikkua heilautella itseään tangosta toiseen kuin heiluvissa renkaissa. En siis odottanut lajilta hirveästi pisteitä eikä niitä tullutkaan.

Sain alussa itseni ihan hyvin liikkeelle, mutta kun yritin kiertoa niin vauhtihan pysähtyi melkein. Ei kokonaan kuitenkaan, mutta sitten kun yritin taas lähteä liikkeelle niin menin suoraan gladiaattorin syliin. Ups. Vastassa Cobra, joka oli tässä lajissa viime kaudella sairaan kova, mutta tuskin tästä olisi tullut mitään riippumatta siitä kuka olisi ollut vastassa. 

Hetken Cobran syleilyssä roikuttuani sanoin sille, että tiputtaudun nyt ja päästin irti. Mitään mahiksiahan siinä ei ollut pisteisiin vaikka olisi pysynyt ajan loppuun, koska en ollut päässyt valkoisiin renkaisiin saakka. Parempi siis turvallisesti tulla alas.

Ei pisteitä kellekään.

Vain kolmen lajin jälkeen oli vuorossa lounas ja yleisön vaihto. Harmillisen vähän oli yleisöä paikala, varmaan arkipäivä verotti. Aamulla kannustamassa oli vanhan työpaikan kaverit ja pari muuta kaveriakaverit, iltapäivällä paikalle saapui vanhemmat ja nykyisiä työkavereita 6 hlö. Toimitusjohtajalta puolestaan tuli tsemppitekstari mikä oli kanssa tosi kivasti huomioitu! Merkitsi mulle kyllä tosi paljon, että oli tuttuja paljon kannustamassa.

Hit and run

Lajin idea on juosta arviolta 50 cm leveää ramppia ja kuljettaa päädystä toiseen päätyyn 4 kg painoisia palloja. Jokaisesta pallosta saa 2 pistettä ja palloja saa ottaa mukaan niin paljon kuin haluaa. Rampin ympärillä on 3 gladiaattoria, jotka yrittävät tiputtaa kilpailijan heilauttamalla katosta roikkuvia jättimäisiä 30 kg painoisia heiluripalloja.

Ekan pallojen luokse juoksun sain tehtyä aika hyvin, poimin kaksi palloa kainaloihin mukaan ja kirmasin takaisin kauheaa vauhtia. Pientä väistelyä vaan matkalla, mutta pääosin täysillä. Toiseen pallojen hakuun lähdin samalla vauhdilla, mutta en malttanut tarkkailla riittävästi jättipallot liikkuu. Vähän liiankin hyväuskoisesti luotin, että ehdin ennen niitä mutta taisi olla viimeinen pallo, joka tuli niin päin, etten ehtinyt edes tajuta mitään, kun jo lensin kuperkeikalla alas sillalta. 

Viivi hehkutti tulostani, mutta kyllä ärsytti, homma jäi ihan kesken!

4 pistettä. Siirille sama.

Seinä

Lajin ideana on kiivetä katon rajaan ja napata sieltä lippu. Eka lipun saanut saa 10 pistettä ja toinen 5 pistettä. Ja jottei homma olisi liian helppoa, 8 sekuntia lähdön jälkeen kilpailijan perään pyyhältää gladiaattori, joka yrittää pudottaa tämän seinältä.

Näin seinästä kuvan edellisenä päivänä Instagramissa ja mietin, ettei sinne kyllä kiivetä salitossuilla. Kaivoinkin mukaan yhdet vanhat tukevat jumppakengät, että olisi edes vähän parempi pito. Iloiseksi yllätykseksi saimmekin käyttöön ihan oikeat kiipeilykengät. Niitä sovittaessa oikea jalkapohjani meinasi alkaa vetää suonta ja vähän pelotti, että se tekee sen uudestaan kisassa. Isompia en voinut kuitenkaan ottaa, koska kiipeilykenkien pitää olla tosi jämptit, että niistä saa parhaan hyödyn. Onneksi suonenvetoa ei tullut kisassa.

Saatiin testata seinän kiipeämistä ennen varsinaista koitosta puoleen väliin ja tulla alas jojon varassa. Oli vähän kuumottavaa luottaa siihen, kun en ollut jojoillut ennen. 

Kiipeilytaustaa multa löytyy sen verran, että olen vajaa parikymmentä kertaa käynyt boulderoimassa, mutta parina viime vuotena en oikeastaan lainkaan. Voi vitsi kun olisi tiennyt että seinäkin on lajina, niin olisi käynyt Boulderpajalla ahkerasti! 

Ennen lähtöä kävin hakemassa pikavinkit yleisössä olleilta työpaikan kiipeilijöiltä. Ovat varsin pro ja meillähän siis koodataan 27 Crags kiipeilysovellusta. En muista enää mitä saamani ohjeet oli… Pidä kiinni äläkä tipu?! Ja Ville käski mennä käsillä vaan, koska kyseessä niin lyhyt rypistys. Eli silleen kuin yleensä kiipeän, vaikka oikeastihan pitäisi käyttää enemmän jalkoja.

Pääsin kohtuulisesti liikkeelle seinälle ja yllättävänkin ylös ennen kuin gladiaattori lähti liikkeelle. Yleisössä ollut äitini sanoi, että menin kuin apina seinällä, tosi kovaa vauhtia. Mutta sitten gladiaattori tarrasi jalkaani. Koitin ravistella pois ja osittain onnistuinkin? Mutta sitten multa petti tasapaino, kun oikealla ollut ote vähän hankalan muotoinen (tai gladiaattori oli taas kiinni jalassa) ja kierähdin pois seinältä. Harmi! Mutta oli tosi hauskaa. Perässä mulla oli supergladiaattori Safiiri, joka on varmaan kaikista pahin koska on niin kova ja monipuolinen.

Sain 0 pistettä. Siiri tippui jo aiemmin ja miesten suoritus oli kyllä ihan yliyrittämistä kun tippuivat seinältä omia aikojaan, ainakin toinen eikä toinenkaan kovin pitkälle päässyt.

Vaaran vyöhyke eli kaupunkisota

Lajin ideana juosta suojasta toiseen (4 kpl) ja yrittää ampua niistä löytyvillä aseilla gladiaattorin yllä olevaa maalitaulua. Pisteitä saa 10 jos osuu maaliin ja 5 jos pääsi juoksemaan gladiaattorin alla olevaan luolaan. Aikaa 45 sekuntia ja max 10 s sai olla yhdessä suojassa. Korokkeella seisova gladiaattori yrittää osua kilpailijaan tennispallopyssyllä, jossa on 8 palloa kerralla käytettävissä.

Ai että, vanha kunnon kaupunkisota! Tätä leikittiin lapsena pihassa, oltiin piilossa hiekkakasan ja lastulevystä kyhätyn esteen takana ja heiteltiin tennispalloja. Nykyään lajin nimi on vaaran vyöhyke. Yleisössä joku mietti, että olisiko nimi vaihdettu siksi, että kaupunkisota on niin sotaisa?

Aseista saimme kokeilla etukäteen jousipyssyä ja ritsaa. Ammuin molemmilla ihan surkeasti! Jousta en saanut jännitettyä millään niin paljon, että olisin saanut nuolen kntamaan riittävän kauas.

Oli tosi iso etu että Siiri kisasi ensin, koska siten näin hänen suorituksensa. (Meillähän meni kaikki lajit silleen, että vuoronperään toinen ja toinen aloitti.) Siirin aika loppui jo 3. esteellä! Päätin ottaa taktiikan, että ammun sinne päin tähtäämättä ja luotan vauhtiin. Laji vähän kuumotti, koska arvelin, että jos gladiaattorin käyttämä tennipallopyssyn pallo osuu, niin se kyllä sattuu hitosti esim. reiteen tai käsivarteen! 

Summeri soi ja kirmasin ekaan suojaan. Siellä oli paineilmalla toimiva tennipallopyssy, joka oli kuulemma tarkin aseista. Sillä tähtäsin vähän ja ammuin, mutta ohi.

Siitä kirmaus jousiupyssypisteelle. Onnistuin kompuroimaan juoksussa, mutta en onneksi saanut osumaa. Jousella ammuin mihin sattuu tähtäämättä yhtään. Siitä ihan saman tien seuraavalle pisteelle, jossa odotti ritsa. Sillä kanssa ammuin tosi nopsaan johonkin ja kirmasin viimeiseen suojaan. 

Ei vitsi, viekäkin ehjä! Siellä aseena oli tennispallo jota en todellakaan saisi osumaan maaliin, joten viskasin sen menemään ja lähdin ihan saman tien juoksemaan täysiä kohti luolaa. Arvelin, että tässä oon niin lähellä gladiaattoria, että jos juoksen suoraan kohti saan pallon päin näköä, joten juoksinkin vähän viistoon ohi luolasta ja vasta lähellä lavaa suuntasin suoraan luolaan.

 

Pallo on vielä ilmassa kun säntään jo matkaan!

Barbi ampuu keskelle, mutta olen juoksemassa sivuun. Yllätinpäs!

Luolassa pysähdyin vasta valkoiseen seinään joka ei muuten ollutkaan seinä, vaan kangas. Onneksi en tuhonnut sitä! En tiennyt olinko ehtinyt maaliin ennen kuin aika loppui ja jäi vain hengästyneenä odottamaan tietoa, kunnes joku haki mut sieltä. Suu oli suorituksen jäljiltä niin kuiva, että Viivin haastattelun aluksi en saanut puhuttua kunnolla. Ihan kuin olisi syönyt lusikallisen hiekkaa tai jotain. 

5 pistettä ja olin ainut joka myös tästä lajista sai pisteet. Jesjesjes! Aikaakin jäi jäljelle vielä 11 sekuntia!

Miehistä Lassi pääsi maaliin, mutta hänet diskattin, koska hän lähti viimeisestä suojasta pois sen väärältä puolelta. Itse olin kysynyt tuomareilta ennen kisaa, että saako esteiden takaa poistua kumpaa tahansa kautta, mutta sai poistua aina vaan keskelle kenttää päin. En tiedä oliko Lassi kuulemassa sitä silloin vai eikö sitä erikseen alleviivattu...

Kaupunkisodan jälkeen oikea pakarani alkoi ilmoitella, että hei nyt alkaa riittää. Lajit on niin nopeita kirmauksia, että ei millään saa itseään jokaista ennen niin lämpimäksi, että lihakset olisi silleen et ei tässä mitään. Meille oli luvattu hierojia, mutta siinä vaiheessa ei näkynyt. Putkirullasin sitten pakaroita vähän sen minkä ehdin ennen seuraavaa lajia.

Taistelupallo

Lajin ideana on hakea kentän päädyissä olevista koreista palloja ja kuljettaa niitä yksi kerrallaan kentällä oleviin koreihin. Reunoista saa 2 pistettä ja keskeltä 4 pistettä. Aikaa on 60 sekuntia. Gladiaattori yrittää estää kilpailijaa ja jos kilpailija kaatuu (mikä tahansa muu osa vartalosta osuu maahan kuin jalat), pallo pitää hylätä ja hakea toisen päädyn korista uusi.

Päivän viimeisenä gladiaattoreita vastaan kisattavana lajina oli perinteinen taistelupallo, joka on ehdottomasti fyysisin laji kaksintaistelun kanssa. Vastaani sain kaapin kokoisen Tiikerin, joka olikin tosi kova tapaus. Ei millään meinannut onnistua hämäykset! Mutta sain alussa 2 pistettä ja vähän myöhemmin vielä onnistuin hämäämään niin hyvin, että sain vietyä pallon keskikoriin ja sain siitä 4 pistettä. Muuten menoni tyssäsi tiikerin syliin ja pari komeaa taklausta tuli, mutta ei onneksi sattunut mihinkään.

Tiikeri kompastuu ja käytän tilanteen hyväkseni!

Taistelupallo oli lajeista kaikista rankin, sillä minuutti täysiä juoksemista on tosi pitkään. Lopussa jalka alkoi ihan selkeesti painaa ja vauhti hidastui väkisin. Mutta siis 6 pistettä ja olin taas kaikista paras! Siirille 4 pistettä ja miehet sai molemmat 2.

Ennen lajia sanoin bäkkärihaastattelijalle, että oon leikkinyt lapsena niin paljon Tarzania, että kyllä mä yhden tiiekerin kellistän. Lopussa sai siten todeta, että taisi olla jotain muita kissaeläimiä, mitä Tarzan kaatoi, kun oli sen verta tiukkaa vääntöä.

Taistelupallon jälkeen olin todella, todella poikki. Haastiksen jälkeen sain hierojan hieromaan pakaroitani ja pohkeitani ja olo hierontapöydällä oli varsin heikko. Oli varmaan verensokerit tippuneet, kun ruokailusta oli jo aikaa. Meille sanottiin, että olisi vähän pidempi tauko tässä välissä ja olihan se aiempiin verrattuna, kun ehti olla hierottavana, mutta ei mitenkään ruhtinaallinen siltikään. Hieronnan jälkeen rojahdin sohvalle, join appelsiinimehua ja söin kiireesti voileivän ja viimeiset murut suussa pitikin jo rynnätä alas viimeisen lajin briiffiin. Tunteet alkoi olla aika pinnassa. Yhtäkkiä tuntui vaan että meinasi henkisesti hajota sinne, kun oli niin väsynyt ja heikko olo.

Loppurata eli stunt-rata

Gladiaattorikilpailu huipentuu loppurataan, jossa on 10 erilaista estettä; uusia ja aiemmilta kausilta vanhoja tuttuja. Se joka soittaa ekana maalissa olevaa summeria pääsee jatkoon. Lajeista kerätyt pisteet huomioidaan loppuradassa niin, että yksi piste tarkoittaa puolen sekunnin etumatkaa toiseen kilpailijaan.

Pistetilanne oli 7 lajin jälkeen mun eduksi 26-14 eli pääsin radalle 6 sekuntia Siiriä ennen.

Ennen kisaa keräsin itseni ja keskityn silmät kiinni hokemaan itselleni, että “Sä pystyt siihen!"

Homma alkoi seinällä, jonka yli piti päästä köyden avulla tai ilman. Ihan sama lavaste kuin viime vuonna! Olin katsonut viime kautta silmä kovana ennen kisaa ja miettinyt, miten seinän pääsisi parhaiten yli. Harmikseni mulla ei ollut missään paikkaa jossa olisin voinut harjoitella sitä.

Seinä oli muuten vaikea! Saatiin testata sen ylitys ennen kisaa, mutta silti. Se oli sairaan korkea ainakin tällaisen 160 cm pituisen näkökulmasta ja paljon paksumpi kuin miltä näyttää. Harjoitellessa koitin käsillä vetää itseäni yli, mutta en ylettänyt leveän seinän yli eli jalka edellä oli mentävä. Myös reunan tukirakennetta pitkin olisi saanut kiivetä, mutta kenkäni ei pitänyt siinä yhtään. Oli siis mentävä käsillä köyttä pitkin ja kun oli riittävän korkealla niin jalkaa yli.

Seinän perään oli puomit, jotka piti mennä ali-yli-ali-yli. Olivat ihan sairaan korkeat! Onneksi matalia sai käyttää apuna kiipeämiseen ja niiden kautta pääsin korkeiden yli.

Seuraavana hamsteripyörä, joka olikin uusi väline ja aika jännä. Meni ihan hyvin, aluksi pidin kiinni yläreunasta mutta kun meinasin mennä nurin, hidastin ja aloin kävellä askelmia pitkin ilman käsiä. Ihan sama kun lapsena kävelin ilman käsiä leikkipuiston kaaren yli! (Ja tipuin kerran välistä selälleni niin että meni ilmat pihalle…)

Seuraavaksi köysitikkaat, joiden tiesin seikkailupuistokokemusten perusteella olevan vaikeat, koska askelmia on vaikea löytää heiluvassa verkossa. Ne olivat silti vieläkin vaikeammat. Varmaan 5 kertaa koitin etsiä vasemmalle jalalle paikkaa ennen kuin se osui. Tässä vaiheessa mentiin Siirin kanssa jo todella tasatahtiin. 

Sitten monkey bars, bravuurini. Olin harjoitellut sitä todella paljon! Menin ensin tyylillä, että molemmat kädet käy kaikissa puolissa, koska olin todennut sen salilla treenatessani nopeammaksi etenemistavaksi kuin joka toiseen tarttumisen. Mutta sitten kun Siiri alkoi näkyä oikeasta silmäkulmasta, vaihdoin käsillä pidempiin askeliin, sain tosi hyvän heiluriliikkeen ja se tuntuikin nopeuttavan etenemistä. 

Seuraavaksi jalat saivat taas kyytiä, kun vuorossa oli vanhat kunnon Nokian renkaat, jotka oli muuten Hakka Blue 245 levyisinä. Ei, en tarkistanut tätä kisan aikana, vaikka vähän kompuroin. Siinä Siiri meni ohi.

Renkaiden jälkeen päästiin työntämään kelkkaa, joka oli muistaakseni naisilla 50 kg painoinen. Kirin raivolla Siirin ohi, mutta koska olin ulkoradalla, jäi hänen kelkkansa vähän hankalasti eteeni ja jouduin kiertämään sen.

Sitten tasapainolauta. Koska jalat olivat aika väsyneet, se piti mennä tosi varovasti että sai pidettyä tasapainon. Lopussa olevan valkoisen alueen ohi piti mennä jalka maassa, niin hyväksyttiin. Ei ongelmaa.

Sitten vuoroon apinaradan renkaat. Voi ei, niistä ei tullut mitään! Koska renkaisiin ei lähdetty korokkeelta vaan maan tasalta, en osannut ottaa niihin vauhtia, vaan toisen renkaan jälkeen vauhti vaan pysähtyi. Jalat eivät tietenkään saaneet koskea maahan. Koitin saada heiluriliikettä aikaiseksi, mutta pitkän ketjun varassa roikkuviin renkaisiin ei saanut mitään liikettä kun kädet olivat vierekkäin.

Tästä pitäisi päästä liikkeelle...

Hetken epätoivoisen heiluttelun jälkeen päätin vaihtaa taktiikkaa ja pudottautua maahan. Punaisilta renkailta putoamisesta saisi 15 sekuntia aikasakkoa, mutta siitä olisi se hyöty, että ehtisi vetää vähän henkeä ennen viimeistä estettä, liukuhihnoja.

Mikä antikliimaksi! Molemmat jäivät vain pyristelemään paikalleen. 

Mutta pahus, tein tässä virheen! Voi aivot, missä olitte kun teit olisi tarvittu!?

Pudottauduin alas sekunnin ennen Siiriä, mutta kävelin renkaiden loppuun, kun olisi pitänyt pysähtyä siihen mihin oli pudonnut. Tuomari yritti huitoa ja huutaa, että pysähdy, mutta en kuullut sitä vaan puistelin vaan käteni ja kävelin. Pysähdyin samalla hetkellä kun Siiri tuli alas, joten sakkokellomme lähtivät käyntiin samaan aikaan. Itse asiassa omani aavistuksen myöhemmin! Siirikin yritti kävellä edemmäs, mutta hänen tuomarinsa oli ihan vieressä ja sai ohjattua pysymään paikallaan. (En huomannut näitä asioita todellakaan kisassa, vaan vasta kaverin kuvaamalta videolta.)

Pilli soi 15 sekunnin hengähdystauon jälkeen ja lähdimme samaan aikaan juoksemaan täysiä liukuhihnalle. Ne oli muuten ihan sairaan jyrkät; varmaan 45 astetta ja pyörivät tosi kovaa vauhtia! Miehillä muuten vielä kovempaa kuin naisilla...

Ihmeen kaupalla pääsin liukuhihnan ylös saakka ekalla yrityksellä! Mutta niin pääsi Siirikin, ja puoli sekuntia mua ennen sai painettua summeria. Se oli niin pienestä kiinni, että me lyötiin päällekkäin kätemme ja rymistelin muutenkin suoraan Siirin päälle. Voihan pahus! Mutta oli kyllä hienon tasaväkinen kamppailu. 

Yhteenveto

Jäi kyllä harmittamaan, että jatkopaikka jäi niin pienestä kiinni! Mutta mitä oon tässä kolme kuukautta spekuloinut asiaa, niin vaikka olisi ollut vielä pidempi etumatka reitille, niin ei olisi varmaan auttanut, koska kaiken ratkaisi se, että about samaan aikaan tiputtauduttiin pois ilmarenkaista ja jäätiin odottamaan pilliä. Siiri oli vain yksinkertaisesti aavistuksen nopeampi juoksemaan liukuhihnan ylös.

Olin todella positiivisesti yllättynyt, että pääsin sen ylös, koska viime kaudella kilpailijat rojahteli sitä päin monesti kun ei vaan jaksaneet. Mutta tässä meidän versiossa kengät olivat kuivat, jalat ei olleet niin kovilla ja sitten oli tuo tauko.

Kokemus oli kyllä huisin hieno! Tein parhaani enkä ottanut mitään turhan varman päälle enkä myöskään telonut itseäni.

Varsin viihdyttävä  jakso meidän kisasta saatiin koostettua. Ennen kaikkeahan tuossa oltiin tekemässä tv-viihdettä! :D Ainoastaan se yksi romahdus tuli bäkkärillä ennen viimeistä lajia, mutta sekään ei näy tv:ssä, sillä keräsin itseni siihen kun tultiin taas kameroiden eteen.

Mitähän sitä sitten keksisi, kun tämä yli vuoden kestänyt projekti on ohi? Ainakin ilmoitin järjestäjille, että mä oon kyllä vapaaehtoinen gladiaattori ensi kaudelle. :D Keksin jo nimenkin, olisin punaisine hiuksineni Feeniks!

Sain ohjelman kommentaattorilta, aidolta ja alkuperäiseltä, Mika "Mohikaani" Ounaskarilta nimmarin vanhaan 90-luvun Gladiaattorit-julisteeseeni!

POLOinen 10 vuotta!

tiistai 09.01.2018 Avainsanat: Jenni , Leonidas , Pohdiskelu , Polo Junior , Polo Senior

Kylläpä aika rientää! Tänä vuonna tulee nimittäin kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun perustin autoblogi POLOisen. Varsinainen merkkipäivä on vasta kesäkuussa, mutta mielestäni kymmenen vuoden rajapyykkiä sopii juhlia koko vuoden.

Historian havinaa ja tiukkoja mielipiteitä

Lueskelin viikonloppuna juttuja blogin ensimmäisiltä vuosilta ja hihittelin monta kertaa ääneen. Voi sitä tunteen paloa, mikä niissä on! xD

“Kyllä minä tekisin niin ja näin” ja “Mitä senkin tyypin päässä liikkui??” ja “Tekisi kyllä mieli sanoa suorat sanat!” 

Sitä se oli aloittelevan autoilijan elämä, kun kortti oli ollut taskussa vasta alle vuoden. Nämä mielipiteet ja ajatuksethan ne olivat syynä blogin perustamiselle, kun en viitsinyt enää vaivata miestäni ihan kaikilla sanomisillani.

Hauska oli muuten myös huomata, että Järjen Ääni eli rakas aviomieheni oli mukana blogissa jo ihan alussa. Joulukuisessa kirjoituksessani hän kyseenalaisti ohitukseni, joka meinasi päätyä kaiteeseen. Kymmenen vuotta sitten Järjen Ääni puolestaan kyseenalaisti haluni hankkia Volkswagen Sciroccon, joka oli unelma-autoni monta vuotta.

Täytyy kyllä ihmetellä, miten käsittämättömän paljon juttua mulla riitti jo pelkästään ensimmäisen vuoden aikana! Reissuja, outoja liikennetilanteita, esitelmä Vaajakosken turboliittymästä, kolari, uusien renkaiden hankinta, liukkaan kelin rata kesällä ja talvella, katsastus jne...

Tästä nappisilmäisestä Poloisesta se kaikki lähti. :)

Minä autobloggaajana

Oikeasti ikävöin sitä aikaa, kun oli niin paljon sanottavaa liikenteestä. Mutta kun olin uusi kuski, oli kaikki uutta ja ihmeellistä. Esimerkiksi iskunvaimentimien testaus ensimmäisessä katsastuksessa oli “hämärä heilutustesti”. :D

Nykyisin tuntuu, että pitää tapahtua jotain tosi spesiaalia, että ryhtyisi kirjoittamaan. Oikeasti suurin este tavallisempien tapahtumien kirjoittamiselle on kyllkin aika. En ole aikoihin osannut kirjoittaa tajunnanvirtaa, kun kaikki "pitää" taustoittaa tarkasti ja kirjoittaa kilometrin pituinen juttu. Ja pahuksen monta kertaa unohdun someenkin, ennen kuin juttu on valmis!

Mulla on edelleen jonossa juttuja viime kesältä ja syksyltä, joten tajunnanvirta - sitä ei taideta hetkeen nähdä.

POLOisen Facebook-sivulle näitä lyhempiä tulee sentään välillä kirjoiteltua, kuten meidän lähitietyömaan montuista. Kerran ajoin asfaltin reunan monttuun niin, että auto oikein pomppasi ja piti käydä tarkistamassa pyörien kulmat. Joululomalla tiellä oli puolestaan enemmän kuoppia kuin tasaista ja ajoin sen niin varovaisesti, että taksi paineli ohi...

Tietysti muuttuminen analyyttisemmaksi on osittain ihan luonnollista kasvua. Minä olen vuosien saatossa muuttunut autoilijana ja blogini siinä mukana. Kaikki ei sentään muutu, vaan vanhat tutut aiheet liikenneturvallisuus ja taloudellinen ajaminen tulevat pyörimään mukana varmasti hamaan tulevaisuuteen! Taloudellisen ajamisenhan olen vienyt ihan uudelle tasolle, kun aloin kilpailla ecorunissa vuonna 2014.

Polo Seniorin päivitys Polo Junioriin vuonna 2011 oli huima tekninen loikka. Automaattivaihteet ja ilmastointi, ai että!

Isoimpia juttuja, mitä mulle on autoblogaajana tämän kymmenen vuoden aikana tapahtunut, ovat ainakin autonhuoltokurssi (kahdesti!), kaksi autonvaihtoa, moottoripyöräkortin ja pyörän hankinta, Mazdan Onnellisten ajokoulu ja tietysti ryhtyminen taloudellisen ajon harrastajaksi.

Vaikka varsinaiseksi koeajoblogiksi en ole POLOista koskaan tarkoittanut, mutta muutamia koeajojuttuja tulee silti vuosittain tehtyä. Makeimmat testaamani autot ovat olleet Tesla Model S, Lotus Evora ja Lotus Elise, Nissan 370z sekä pieni yllättäjä Renault Twizy!

Jos kuuntelisin vain googlettajia, niin minun pitäisi koeajaa koko Toyotan mallisto. Analytiikan mukaan Toyota Auris -aiheiset juttuni ovat nimittäin todella suosittuja, ja niitä luki viime kuussakin liki 30% blogini kävijöistä! Muut jutut saavat vain kävijöiden muruset.

Tulevaisuuden suunnitelmat

Poloisen kymmenvuotisjuhlan kunniaksi minulla ei ole vielä suuria suunnitelmia juttuaiheiden suhteen muuten, kuin että uusi Polo täytyy koeajaa! Sehän julkaistiin jo viime syksynä, mutta minulla on edelleenkin viimevuotisiakin juttuja jonossa, joten en sitä viitsinyt koeajanut syksyllä.

Facebookiin meinasin tehdä säännöllisesti päivittyvän juttusarjan, missä palaan vanhoihin postauksiin. Julkaisen parin viikon välein jonkin vanhan jutun ja mietin, miten nykyisin tekisin samassa tilanteessa ja ovatko ajatukseni kenties muuttuneet ajan saatossa. Tekisikö viekäkin mieli sanoa suorat sanat törttöilijöille?

Minulle saa toki myös ehdottaa aiheita juttuihin! En tosin pysty lupaamaan aikataulua, jolla toiveita toteuttaisin. Minulla on nimittäin edelleen vuosi sitten saamani toive turvavyön käytöstä videona edelleen tekemättä… Mutta ehdottakaa silti. Ehkä jokin aihe on niin kiinnostava, että käyn sen kimppuun saman tien!

Toistaiseksi ei ole mitään suunnitelmia vaihtaa Leonidasta tuoreempaan. Mediasoitin voisi olla modernimpi, mutta muuten auto on vallan mainio.

Kiire ja liikenne - testatusti huono yhdistelmä!

perjantai 29.12.2017 Avainsanat: Jenni , Kolarointi , Liikenneturvallisuus , Pohdiskelu , Talvi

Kiireellä on ihmeellinen vaikutus. Vaikka olen normaaleissa oloissa rauhallinen ja harkitseva kuski, kiireessä nämä hyveet välillä unohtuvat. Päähän ei mahdu muuta kuin ajatus, että on pakko päästä äkkiä perille. Pari viikkoa sitten meinasin päätyä siitä hyvästä kaiteeseen.

Olin luvannut olla kotona vastaanottamassa vieraita klo 18 ja olin siitä pari minuuttia myöhässä. Taivaalta satoi räntää ja moottoritiellä oli paikoitellen nuoskalunta ja loskaa. Päätin silti lähteä toisen auton vanavedessä ohittamaan edellä ajanutta peräkärrynvetäjää. En jaksanut kökkiä sen perässä, kun pitäisi olla jo perillä. 

Viereisellä penkillä istunut järjen ääni eli rakas mieheni huomautti, että ei ole mitään hyötyä ohittaa kolmen kilometrin motaripätkällä, mutta minä jääräpäisesti sivuutin järjen äänen ja lähdin ohittamaan. Ajattelin, että homma on ihan hallussa, kun ohitan rauhallisesti ja järki kädessä.

Ohituskaistalla nopeuteni oli 95 km/h pintaan, mutta loivassa kaarteessa oikealle annoin nopeuden aavistuksen tippua, sillä siinä oli vähän paksummin lunta.

Ihan kaarteen lopussa auto alkoi yllättäen heittelehtiä. Ehdin ajatella, että nyt kolisee. Jarrutin hieman, ohjasin luiston suuntaan ja pyrin ylipäätään pitämään auton suorassa. Sitten renkaat nappasivatkin kiinni paljaasta asfaltista ja auto oli taas hallinnassani.

Koko tilanne kesti vain muutaman sekunnin, minkä jälkeen suoritin ohituksen loppuun ja ajoin hieman säikähtäneenä kotiin. 

Kyllä minua nolotti! En kehdannut oikein puhuakaan aiheesta kun nolotti nin paljon. Asiaa sivuten laskeskelimme kuitenkin säästettyjä sekunteja. Kolmen kilometrin matkaan menee 27 sekuntia enemmän, jos ajaa satasen sijasta 80 km/h. 

Tilanne tallentui autoni koejalautakameraan. Videolla se ei näytä yhtään niin pahalta kuin tuntui, koska auton perä heitti, ja kamera on kiinni tuulilasissa. Videon perusteella näyttäisi siltä, että auto lähti lapasesta, koska ajoin/ajauduin pois paljaalla asfaltilla olleesta urasta suoraan paksuun loskavalliin.

Viikkoa myöhemmin ajoin jälleen samanlaisessa kelissä, mutta sillä kertaa ei ollut kiire mihinkään. Moottoritien ohituskaistalla oli jälleen loskaa, mutta ei tehnyt mieli yhtään kokeilla onnea siinä. Ei suorastaan tullut edes mieleen. 

Tämän jälkeen pystyin puhumaankin edellisen viikon tapahtumasta. Uusi kerta samanlaisessa kelissä sai minut nimittäin viimeistään tajuamaan, miten idiootti olin ollut edellisellä kerralla!

En pysty jälkeenpäin käsittämään, miten kiireellä voi oikeasti olla niin rankasti järjenjuoksua sumentava vaikutus. Miten se saa uskomaan, että ei tässä mitään voi tapahtua, kun kiireettömänä samassa tilanteessa näkee riskit eikä todellakaan ajaisi samalla tavalla? 

Tästä on nyt otettu opiksi ja voin viisaampana aloitella uutta vuotta. Onko teillä käynyt vastaavaa?

Tietoa blogista

POLOinen on liikenne- ja autoblogi, jonka perustin kesällä 2008. Aiemmin autot eivät kiinnostaneet yhtään, mutta hankittuani auton olosuhteiden pakosta innostuinkin autoilusta oikein kunnolla. Liikenne on minulle peliä, jossa pyrin menestymään aina vain paremmin!

Kirjoittelen blogiin kaikenlaisista autoiluun liittyvistä asioista moottoripyöräilyä unohtamatta. Erityisesti sydäntäni lähellä ovat Volkswagen, liikenneturvallisuus ja taloudellinen ajaminen.

Ota yhteyttä: poloinenblogi(a)gmail.com

Arkistot
2020 (4)
helmikuu (2)
Autolla Espanjassa - Jennin kootut seikkailut
Autolla Espanjassa - nopeusrajoitukset, liikenneympyrät ja havaintoja liikennekulttuurista
tammikuu (2)
Autolla Espanjassa - auton vuokraaminen
Autolla eurooppaan - mistä löytää maakohtaiset liikennesäännöt ja muut tiedot?
2019 (17)
joulukuu (1)
Poloisen vuosi 2019 - Leonidas lepäsi kun Jenni ajeli sähköautoilla
marraskuu (1)
Mikä sähköauto on taloudellisin? Espoo EV Challenge 12.10.2019
lokakuu (2)
Kylmää kyytiä sähköautoilla - Vesijärven Auto EcoRun 5.10.2019
Nastarenkaat vai kitkarenkaat? Molemmat!
syyskuu (1)
Paljon muutakin kuin sähköauto! Koeajossa hiljainen jättiläinen Audi e-tron 55 quattro
elokuu (1)
Miten pieni kulutus sähköauto Audi e-tron:illa on mahdollista saavuttaa? Suurajot EcoRun 11.8.2019
heinäkuu (1)
Secto Road Trip - sähköautoilla halki euroopan + mitä lataus maksaa?
kesäkuu (1)
Autoliiton AL 100 juhlaliittopäivät
toukokuu (2)
Kilpailijana Gladiaattoreissa - valmistautuminen, hakeminen ja kilpaileminen
Sähköautojen pienin kulutus! AL-Helsinki Ecorun 27.4.2019
huhtikuu (2)
Taloudellisuusajoa sähköautolla - Kuopion Autokauppa EcoRun 6.4.2019
Sähköauto ilman kotilatausmahdollisuutta ja 10 muuta tarinaa sähköauton lataamisesta
maaliskuu (2)
Testissä kuljettajan pikku apuri: automaattiset kaukovalot
Kun jarrupolkimesta tuli turha - koeajossa sähköauto Nissan Leaf
helmikuu (1)
Koeajossa aito ja alkuperäinen Volkswagen Polo Junior
tammikuu (2)
Koeajot Auto 2018 -messuilla - mitä erikoisempi, sen parempi
Auto 2018 messujen 5 kiinnostavinta juttua
2018 (20)
joulukuu (1)
Skoda Scala - ensifiilikset uutuudesta!
marraskuu (1)
Vain 3,6 millilitran päässä voitosta - Toyota EcoRun 6.10.2018
lokakuu (1)
Kolmas kerta toden sanoo? - Skoda Economy Run 2018
syyskuu (2)
Banaaninkuorilla baanalle! (bio)kaasuautojen päästöt, verotus ja tankkaus
Kaasuautolla taloudellisuusajokilpailussa - Suurajot EcoRun 12.8.2018
elokuu (1)
Tampere - jännittävimmät, hienoimmat ja vaarallisimmat liikennekohteet
heinäkuu (2)
Auton vuokraaminen ulkomailla - ensikertalaisen kokemuksia
Leonin ensimmäinen katsastus ja päivä filmitähtenä
kesäkuu (1)
Leonin 3-vuotishuolto - katolle pissiminen vaihtui karkkikaupan tuoksuun
toukokuu (3)
Seat Leon - murtumat takavalojen umpioissa
Seat Leon - DSG-vaihteiston kytkimen vaihto
Kaaharizombie pihtaamassa - Neste Pusula EcoRun 15.4.2018
huhtikuu (3)
Leonin pienin kulutus ikinä! AL Helsinki EcoRun 14.4.2018
Kulutustestailuja ennen kauden ensimmäisiä Ecorun taloudellisuusajokilpailuja
AL-Sport päivät Hyvinkään Sveitsissä
maaliskuu (1)
Kauden 2018 ecorun taloudellisuusajokilpailut - millä autolla ja kenen kanssa?
helmikuu (2)
Koeajossa upea coupé Lexus RC 300h
Pitääkö vilkkua käyttää aina risteyksessä kääntyessä?
tammikuu (2)
POLOinen 10 vuotta!
Auton lattian, takaluukun ja konepellin vaimennus
2017 (30)
joulukuu (3)
Kiire ja liikenne - testatusti huono yhdistelmä!
Leonidaksen kuusenhakureissu
Polkupyörän valot - miten niitä käytetään oikein?
marraskuu (2)
Startti - oppikirja opetuslupaopetukseen
Autoliiton opetuslupainfo - kaikki mitä halusit tietää ajokortin hankkimisesta opetusluvalla
lokakuu (3)
Toyota Ecorun - uudenlainen taloudellisuusajokilpailu
Lotus Elise ja täydellisen rypsipellon metsästys
Pihistelyä ja mahtavia maisemia - Skoda Economy Run 2017
syyskuu (1)
HJC R-PHA 70 - ei enää ikinä aurinkolaseja moottoripyöräillessä!
elokuu (3)
Vuoroin vieraissa - tsekkiläiset taloudellisuusajajat tuhansien järvien maan ecorunissa
Liikaa hifistelyä, liian vähän pihistelyä - Suurajot NEZ EcoRun 13.8.2017
Pikaisessa koeajossa Volkswagen Arteon ja ennakoiva adaptiivinen vakionopeussäädin
heinäkuu (3)
Tampereen liikennejärjestelyt yllättivät turistin
Skootteri ei ole lälläripyörä, ainakaan kaupungissa
Illalla olin voittaja, aamulla enää toinen - AKU EcoRun 9.7.2017
kesäkuu (3)
Motoristi Survival Tour - mahtava moottoripyöräkoulutus! (osa 2.)
Motoristi Survival Tour - mahtava moottoripyöräkoulutus! (osa 1.)
Auto jäi pikapesun ulkopuolelle - asiakaspalvelu keräsi pisteet kotiin + Voita ilmainen autopesu!
toukokuu (3)
Leonin 30 tkm huolto - öljynvaihto, vajavainen akku ja rasittavat natinat
Takatalvi yllätti - 270 km kesärenkailla loskakelissä
POLOinen PINGailemassa eli autobloggaaja sisällöntuottajafestareilla
huhtikuu (2)
Auton kuntotarkastus
Autourheilijat Pohojanmaalla
maaliskuu (3)
Pysähdyin moottoritiellä ja muita viikonlopun autoilukuulumisia
Kiveniskemän korjaus Leonin tuulilasista
Kauhea naarmu auton maalipinnassa!
helmikuu (2)
Koeajossa Lexus IS 300h - se parempi Toyota?
Audi Quattro Tour 2017 - miten Audit selvisivät laskettelurinteestä?
tammikuu (2)
Minkä näistä koeajaisin? Uusi Seat Leon, Toyota C-HR vai Lexus IS 300h?
Autojen sijaintitiedot vuotivat nettiin jo nyt
2016 (30)
joulukuu (1)
Auto 2016 -messujen hauskin koeajo: pikkuruinen sähköauto Renault Twizy
marraskuu (3)
Auto 2016 - lisää koeajoja, vuoristorata ja Opel OnStar
Auto 2016 -messut - autojen Mega Pop-Up myymälä ja paljon muuta
Muuttaako urheiluauto käyttäytymistä? Testissä Lotus Evora 400
lokakuu (4)
Onko yksisuuntainen Puistokatu oikeasti turvallinen pyöräilijöille?
Rengashotelli ja puuttuvat pultit
Skoda Economy Run 2016 - taloudellisen ajon kilpailu Tsekissä (osa 2/2)
Skoda Economy Run 2016 - taloudellisen ajon kilpailu Tsekissä (osa 1/2)
syyskuu (1)
Ford Driving Skills for Life
elokuu (3)
Koeajossa huikea urheiluauto Lotus Evora 400
Seat Leon äänieristys
Seat Leon resonoi ja natisee
heinäkuu (1)
Harjoittelu kannattaa! 1000 Lakes EcoRun 2.7.2016
kesäkuu (2)
Taloudellisen ajon vinkit hiekkatiellä ajamiseen
Leonin ensimmäinen öljynvaihto ja säästövinkki
toukokuu (4)
Kirottu kilpailu? Neste Myllylampi Ecorun 21.5.2016
Koeajossa faceliftin saanut superpihi Toyota Auris Hybrid
Yksi vai 50 hevosvoimaa?
Että sellainen moottoripyöräilykauden aloitus!
huhtikuu (3)
Rekisterikilpibongaus
Milloin U-käännös on kielletty?
Leonin takuukorjauksia
maaliskuu (2)
Ecorun ja autoslalom kilpaileminen
Onnistuuko taloudellinen ajaminen talvella? Savon Pihistys Kuopion Autokauppa Ecorun 27.2.2016
helmikuu (3)
Kokemuksia Leonin kitkarenkaista
Teslan lataaminen
Koeajossa vertaisvuokrattu unelma-auto Tesla Model S P85D
tammikuu (3)
Pysäköinti Jyväskylän satamassa
Auton lainaaminen naapurille - uhka vai mahdollisuus?
Nissan Juke Nismo RS - terrierimäinen möhköfantti koeajossa
2015 (40)
joulukuu (2)
Hauskaa joulua!
Autoslalom kilpailu Leonilla
marraskuu (3)
Around View Monitor ja muita lisäapuja kuljettajalle a'la Nissan
Päästöskandaaliauton(?) kulutusennätys
Koeajossa superhauska Mazda MX-5
lokakuu (4)
Volkswagenin vieraana Jyväskylän MM-rallissa
Nastarenkaat vai kitkarenkaat? Talvirenkaiden valinta Leoniin
Volkswagen Demo Tour 2015
Leonilla yli 1000 km yhdellä tankillisella!
syyskuu (4)
Jyväskylän Autotarvikkeen naistenilta
Ratti.fi - ajokortin opetuslupien välityspalvelu
Hipoen ohi ja kolmion takaa känny korvalla - suomalainen liikenne takapenkkiläisen silmin
Tehotytöt vauhdissa: Vesijärven Auto Ecorun
elokuu (3)
Yritys päihittää vakionopeussäädin ja hieman Ecorun-pohdintaa
Onnellista autoslalomia
Moottoripyörän talvisäilytys sekä huolto- ja myyntipohdintaa
heinäkuu (2)
Kurkku Kalajoella
Leonin CQuartz Finest -pintakäsittely
kesäkuu (2)
1000 Lakes EcoRun - taloudellisen ajon soratieralli?
Poloinen pysyy Poloisena, mutta Leon on nyt Leonidas
toukokuu (6)
Polon viimeiset pihistelyt: LänsiAuto Ecorun 18.4.2015
Leonin renkaiden vaihto uusiin ja pyörien suuntaus
Uudet vanteet ja renkaat Leoniin
Kilometrien kerryttämistä ja autovouhottajien tapaamista
Leonin luovutus
Leonin luovutushuolto
huhtikuu (4)
Leonin maahantulotarkastus
Moottorijarrutus vai vapaalla rullaaminen?
Onnellisten ajokoulu vm. 2015
Lisensoitu autourheilija!
maaliskuu (5)
Kitkarenkaat liukkaan kelin radalla
Koeajossa Toyota Auris Hybrid - ekotietoisen taviksen valinta
Automerkkien kevään kovimmat #some #kampanjat
Autourheilu todella kiinnostaa naisia!
Autoja, moottoriurheilua ja naisia
helmikuu (4)
Oho, tilattiin auto
Volkswagen Winter Drivingschool
Seat Leon jälleen testissä - onko Polo saamassa seuraajan?
Poloisen ensikosketus kitkarenkaisiin
tammikuu (1)
Mitä kaikkea POLOiselle tapahtui vuonna 2014?
2014 (41)
joulukuu (3)
Joulukuun lopun löpinät
Nissan Pulsar - ei mikään tähdenjäänne
Leidi liikenteessä
marraskuu (3)
Karvalakki-Leon vuokralla
Glosspoint - palvelua vailla vertaa
Testissä Ford Ranger Wildtrak -pick-up
lokakuu (3)
Renkaiden vaihto hintavertailu
Törttöilijöitä liikenteessä - blogaus vanhan ajan malliin
Auton vanteet netistä
syyskuu (4)
Rullahiihto liikenteessä
Sumussa ajaminen ja sumuvalojen käyttö
Polon toinen taloudellisen ajon kilpailu: maantiekulutuksen haamuraja rikki kirkkaasti!
EcoRun taloudellisuusajokilpailu Pololla
elokuu (2)
Kohta pihistellään taas!
Uudet keskikupit vanteisiin ja virallinen pysäköintipaikka
heinäkuu (3)
Moottoripyörän parantelua
Jyväskylä - Kuopio - Jyväskylä
Polon 3-vuotishuolto
kesäkuu (3)
Uusi Mazda3 - taviksesta katseenvangitsijaksi
Polon ensimmäinen katsastus
Testissä kuljettajan pikku-apurit: mukautuva vakionopeussäädin ja kaistanpitoavustin
toukokuu (2)
Ihana uusi Polo <3
Taloudellisen ajon kilpailu Ecorun
huhtikuu (3)
Kevään renkaanvaihtokuviot ja DSG:n öljynvaihto
Keski-Suomen Moottoripyöränäyttely vm. 2014
Ensiesittelyssä uusi Volkswagen Polo
maaliskuu (5)
Ja sitten kuolo korjasi Polon akun
Polkupyörien huoltoa
Seuraa Poloista!
Poloinen goes off-road
Volkswagen hyötyautojen talviajokoulu kevätkelissä
helmikuu (4)
Tänä talvena liukasta on vain radalla
Onnellisten ajokoulun opit käytännön kokeessa
Kohti onnellisempaa ajokulttuuria
Onnellista liukastelua
tammikuu (6)
Pohdiskellen Pohjanmaalle
Lyhyitä ajoja + kireät pakkaset = tyhjä akku
Onnellisten ihmisten ajokoulun startti ja läheltä piti
Koeajossa Seat Leon FR
Parhautta!
Hakkapedia-blogaajaksi
2013 (31)
joulukuu (2)
Tonttu-Polo
Taloudellinen ajotapa - kokemuksia Drivecon käytöstä
marraskuu (4)
Demo Tour 2013 ja kestohymy
Uudet nastarenkaat polkupyörään
Toyota Auris Hybrid
Kesäinen koeajorupeama
lokakuu (3)
Taloudellisen ajon harjoittelua Toyotan tapaan
Renkaiden vaihto Poloisen tapaan
Ongelmalliset vaihteet
syyskuu (5)
Uusi leiska!!
Jyväskylä - Toivakka - Kangasniemi - Hankasalmi - Lievestuore - Jyväskylä
Vähän erilainen ratapäivä
Puhdas auto - pahempi mieli?
Uusi polkupyöräni - Nishiki Hybrid Comp SLD
elokuu (2)
Harjaton pesu
Ja korvat lepää!
heinäkuu (2)
Nissan Juke Nismo
Polon kaksivuotishuolto
kesäkuu (2)
MP-kauden avaus
Polkupyörän renkaanvaihtopulmia
toukokuu (2)
Facebookista voi oikeasti voittaa jotain!
Kops!
huhtikuu (2)
Kuinka tyhjentää lompakko moottoripyöränäyttelyssä
Talven suruja
maaliskuu (3)
Uusi Golf ja Polo GT
Vihreä unelma
Rata 2013
helmikuu (2)
Nastarenkaat kaksipyöräiseenkiin - lopulta
Uuden vuoden kilpailun voittaja on...
tammikuu (2)
Yhteenveto ajokaudesta 2012
Uuden vuoden kilpailu
2012 (30)
joulukuu (2)
Herkkua on siinä monenlaista.
Ylimääräinen öljynvaihto ja takuukorjauksia
marraskuu (2)
Ei niin yllättävät ensilumet
Uusi Golf ja Robo-up!
lokakuu (2)
Moottoripyörä talvisäilöön
Lisää näkyvyyttä
syyskuu (2)
Se oli hyvä vanne
Uusi Audi A3
elokuu (4)
Kaahaavat motoristit vs. ohiteltava motoristi
Eerik pesussa
Yhden pysäköintiruudun ongelma
Polo 1 v!
heinäkuu (2)
Polo ja rätisevä Media-In
Auton kulutuksen seuranta
kesäkuu (3)
Jennin ja Eerikin ensimmäiset seikkailut
Varusteostoksilla
Moottoripyörän hankinta
toukokuu (4)
Sateiset pikakuulumiset
Sumuvalopelle ilman sumuvaloja
Vielä niistä jäljistä ovenkahvassa...
Kevätpesu - ja mitä kuran alta löytyikään
huhtikuu (1)
Päivävalot ja pimeiden perien ongelma
maaliskuu (4)
Ei Golfkärryä meille
Up!
RSS ja muuta yleistä
Näin poliisin, mokasinkohan?
helmikuu (3)
Liukastelua Lievestuoreella
Polo 6R 1.2 TSI DSG Highline
Poloa ulkoiluttamassa
tammikuu (1)
Analyysi pienestä punaisesta paholaisesta
2011 (37)
joulukuu (3)
Hauskaa joulua!
Paras häälahja ikinä!
Polon suojauskäsittely
marraskuu (2)
Polo Simoissa
Kuulumisia autonhuoltokurssilta
lokakuu (4)
Jyväskylä - Ylivieska - Jyväskylä
Tunnustus
Volkswagen Demo Tour 2011
Inssi läpi ... vaivoin
syyskuu (6)
Moottoripyörän teoriakoe läpi!
Olenko hidas oppimaan vai muuten vain hidas?
Rohkeasti liikenteen sekaan
Onko tämä nyt niin hämmentävää?
Pelottava moottoripyörätunti
Eka ajotunti moottoripyörällä
elokuu (8)
Ensimmäinen ja viimeinen kerta (MP 1/2)
Autonhuoltokurssi tulee taas!
Lelun ohjaksissa ja museoesineen kyydissä
Motoristin henkivakuutukset: jarruttaminen ja kääntäminen (MP 5/6)
Lisää kirjaimia ajokorttiin (MP 3/4)
Oho, ostettiin auto
Polo Junior ja Polo Senior
Terveisiä Pololta
heinäkuu (2)
Bilteman kromiset pölykapselit, osa 2
Helsingin keskusta taas vähän tutummaksi
kesäkuu (1)
Katsastus vm. 2011
toukokuu (2)
Pyöräilyneuvontaa
Econen
huhtikuu (2)
Matelua pääsiäisen paluuliikenteessä
Oikealle kääntyvä väistää ... jos väistää
maaliskuu (2)
Vuosihuollon paikka
Ratapäivä 2011
helmikuu (2)
Uudet talvirenkaat
Nissan JUKE
tammikuu (3)
Polkupyörä vuorostaan huoltoon
Uusi leiska
Mitä sanoo Polo 95 E10 bensasta?
2010 (30)
joulukuu (1)
Turvallista uutta vuotta!
marraskuu (3)
Käsittämätöntä toistoa
Polo GTI ja jokasyksyinen Scirocco-koeajo
Epätaloudellista taloudellista ajoa
lokakuu (4)
Saija ratissa
No nyt se sitten levisi
"Eivät renkaat kesää tee"
Simuloitu rengasrikko
syyskuu (6)
"Jarrut - vauhdin surma"
Voidellaan ettei leikkaa kiinni
Kuinka moottori toimii?
Auton perusrakenne tutuksi
Audi A1
Autonhuoltokurssi
elokuu (1)
Kaikkien aikojen ilotulitus ja kaikkien aikojen ruuhka
heinäkuu (1)
Pysäköinti Ainolanrannassa
kesäkuu (1)
Myöhäinen katsastus
toukokuu (2)
Outo ohituskaista
Kilpisenkatu - pyöräilijän inhokki
huhtikuu (1)
Kesärenkaiden vaihtoaika x 2
maaliskuu (2)
Pikavisiitti Helsinkiin
Hämärä ABS-ongelma
helmikuu (5)
Ratapäivä
Hieno Audi ja nuiva Audimies
Enää viikko!
Polo palasi elävien kirjoihin
Koskaan ei ole Polo jättänyt tielle ...
tammikuu (3)
Käsijarrun tärkeydestä
Ei tullut BC:tä, tuli pelkkä B
Paras synttärikortti
2009 (36)
joulukuu (1)
Pimeällä ajamisen kurssi - perinteisesti vai simulaattorilla?
marraskuu (1)
Ajelemassa
lokakuu (4)
Vahaa pintaan ja talvirenkaat alle
Jos edes joku ottaisi opikseen...
"Kiesi-kohu ei kolhinut Audi-kauppaa"
Sciroccoooo <3
syyskuu (2)
Uutta Poloa ihailemassa
Kootut seikkailut Helsingissä
elokuu (2)
Kutsu
Ylinopeusvalvonta: kootut selitykset
heinäkuu (1)
Jyväskylä-Lahti-Jyväskylä
kesäkuu (4)
Läheltä piti juhannuksena
POLOinen 1 v.
Peruuttelua
Polo kesäkuntoon
toukokuu (3)
Taas ratin takana!
Kyytiläisenä
Kun jarrua ei voikaan painaa
huhtikuu (3)
Taas Tampereella
Talvi väistyy
Pablo Picassoa testaamassa
maaliskuu (6)
Huolto ja katsastus - uusi yritys
Katsastus
Vuosihuolto
Vaajakosken liikenneympyrässä ajaminen
Pesua kaivattaisiin
Ilmaista liukastelua
helmikuu (5)
Volkswagen Polo vm. 2008 vs. 2004
Automaattia testaamassa
Jyväskylä-Tampere-Jyväskylä
Kunnossa!
Palautetaan korjaamolle
tammikuu (4)
Oma Polo kullan kallis
Yksi Polo korjaamolle, toinen Polo vuokralle
Kolareita kerrakseen
Polo kolarissa
2008 (24)
joulukuu (1)
Valoton risteys sekoittaa päät ja aiheuttaa vaaratilanteita
marraskuu (3)
Pysäköintipaikasta sakkopaikaksi
Talvea odotellessa
Pientä koristelua
lokakuu (4)
Uudet autot tuoksuvat hyvälle
Ei ole pakko mennä jos ei mahdu
Kirkkaita kilometrejä!
Paluu liukkaalle
syyskuu (5)
Unelma-autoni
Autoton päivä
Inssimuistoja
Jopas oli ohitus
Jyväskylä-Hämeenlinna-Jyväskylä
elokuu (6)
Kuukauden viimeinen päivä
Ollaanpa sitä nyt niin kiireisiä
Törttöilijöitä liikenteessä
Jenni testaa
Kesäkumit vaihtoon
Hetken loisto
heinäkuu (2)
Liukastelua 2-vaiheessa
Arvioiva ajo
kesäkuu (3)
Uudet matot
Tyhmiä ohituksia rauhallisessa juhannusliikenteessä
Taustaa

Katso suosituimmat vaihtoautomme juuri nyt!