POLOinen

POLOinen

Jaa sivu POLOinen

Auto 2018 messujen 5 kiinnostavinta juttua

tiistai 15.01.2019 Avainsanat: Mercedes-Benz , Nissan , Skoda , Tapahtuma

Toista kertaa järjestetyt automessut täyttivät Helsingin messukeskuksen marraskuussa mielettömällä määrällä autoja.

Ajattelin, että ehtisib kiertää messut yhdessä päivässä, mutta se oli paha virhe. Jouduin skippaamaan monta mielenkiintoista juttua, koska päivän tunnit hupenivat kuin esittelypisteiden karkit kävijöiden taskuihin.

Tarkoituksenani oli mm. käydä testaamassa kevytautoja eli nopeusrajoitettuja henkilöautoja, joilla 15-vuotiaat saavat ajaa mopoautokortilla 1.11.2019 lähtien. “Kevytauto" tosin on väärä sana, sillä ihan normaalin painoisia nuo autot ovat. Oikea sana olisikin siis hidasauto.

Samaan aikaa järjestetyn Autokorjaamo 2018 tapahtuman demoalueella olisi ollut kiva poiketa katsomassa mm. Suomen ensimmäistä robottiautoa Marilyniä, Formula Student kilpa-autoa sekä päästöjä mittaavaa Nuuskija-autoa. Ne olisi minusta voinut hyvin tuoda ihan Automessujenkin puolelle, eikä piilottaa ammattilaistapahtumaan.

Mutta mihin sitten ehdin tutustua messuilla? Siitä voitte lukea alta. 

Nissan Leaf sähköauton läpileikkaus

Nissanin osastolla oli esillä #nissanhalfleaf eli sähköauto Leaf, josta oli leikattu neljännes pois. Oli siistiä kurkistella auton konepellin alle sen sivusta ja tarkastella, miten verhoilut kulkevat katossa. Tuulilasiin kiinnitin huomiota, että se oli yllättävän paksu.

Maahantuojan edustaja kertoi, että auto on japanilainen esituotantosarjan malli. Sillä ei ole tyyppihyväksyntää sitä siten ollut mahdollista rekisteröidä tieliikennekäyttöön. Mitä sillä oikein tekisi? Joku oli kuullut virolaisesta firmasta, joka tekee autojen läpileikkauksia ja siitä se ajatus sitten lähti!

Hienointa Leafissa oli, että se on muodonmuutoksesta huolimatta ajokelpoinen. Se olikin kuulemma kääntänyt hyvin päitä, kun se oli ajettu ovelta sisään messuhalliin.

Nissan Leafin läpileikkaus (kuva: Niko Kuokka)

Nissanilla oli messuilla kilpailu, jossa kehotettiin julkaisemaan Instagramissa kuva itsestä ja Leafista #nissanhalfleaf-hashtagilla. Yksi voittaisi (kokonaisen) Leafin viikoksi käyttöön. Ja arvaatteko mitä? Mä voitin sen! Saan auton käyttööni helmikuussa, joten pysy siis kuulolla, sillä juttua siitä on tulossa niin somekanaviini kuin blogiinkin! 

Skoda Vision konseptiautot

Skodan osaston vetonauloina olivat konseptiautot Vision X ja Vision E. Niitä lienee maailmassa vain nämä yksittäiskappaleet, joten oli sairaan hienoa, että ne oli saatu kärrättyä tänne pieneen pohjoiseen maahan!

Vaikka konseptiautoissa aina irrotellaankin, voi niistä silti nähdä merkin tulevia linjoja. 

Pientä crossoveria ennakoiva Vision X näytti lähes käyttövalmiilta, kunhan vain muuttaa sisustan  vähän tavallisemmaksi. Ja ehkä jättää pois sähköiset rullalaudat takakontista?

Skoda Vision X (kuvat: Niko Kuokka)

Sähköautokonsepti Vision E oli teknisesti hieman kauempana tulevaisuudessa kaappariovineen, pyörivine penkkeineen ja 3. tason autonomisine ajamisineen. Lähemmältä tulevaisuudelta sen sijaan vaikutti auton kyky seurata kuskin terveydentilaa sykkeen perusteella. Jos siihen tulee radikaali muutos, auto pysähtyy tien sivuun ja hälyttää apua.

Skoda Vision E (kuva: Niko Kuokka)

Autoissa oli hienoja kristallisia yksityiskohtia, jotka ovat saaneet innoituksensa perinteisestä böömiläisestä kristallista ja tsekkiläisestä lasinvalmistuksesta. Samaa linjaa oli jo Vision C mallissa, johon tutustuin Skoda Museossa viime syksynä. Hieman hillitympinä kristalleja on toki jo käytössäkin nykyisissä tuotantomalleissa, esimerkiksi Vision C:n perillisessä Skoda Superbissa.

Kristalliyksityiskohtia Vision E -mallissa.

Konseptiautoja sai ihailla vain mustan nauhan takaa, mutta kun kaverini kaivoi repustaan superpitkän objektiivin niitä kuvatakseen, autojen ulkomaalainen esittelijä heltyi ja päästi hänet aitauksen sisäpuolelle. Ilmeisesti hänellä oli riittävän vakuuttava kalusto? Sen sijaan kun joku yritti koskea toisen auton keulan koristeeseen, esittelijä suorastaan ampaisi paikalle kieltämään. 

Mercedes Benz GLC kori

Vehon osastolla huomioni varasti täysin alueen reunaan parkkeerattu Mercedes Benz GLC-mallin kori. Pieni insinööri on niin kiinnostunut mitä auton sisältä löytyy! Tästä korista ei tosin varsinaisesti löytynyt mitään, sillä se oli vedetty pois tuotantolinjalta hitsaamossa jo ennen ovien lisäämistä.

Korin luona pyöri Valmet Automotiven tuotantotekniikkaosaston johtaja Jukka Hakanen, jolle sanoin, että kerro kaikki! Ja hän kertoi. Sain kuulla hirveän mielenkiintoisia juttuja autojen tuotannosta, valmistuksen eri vaiheista ja autotehtaan tulevaisuuden suunnitelmista.

Mercedes-Benz GLC:n kori ja autobloggaaja kuuntelemassa kiinnostavia juttuja autojen valmistuksesta. (kuva: Niko Kuokka)

Valmet Automotiven peruskivi on valettu vuonna 1968 ja se on ollut vuodesta 2012 alkaen Daimlerin sopimusvalmistaja, joka tekee tällä hetkellä Mercedes-Benzin A- ja GLC-malleja. Sopimusvalmistaja on automerkille nopea ja edullinen tapa ottaa tuotantoon uusi automalli, koska merkin ei silloin tarvitse itse perustaa kokonaan uutta tehdasta. Suomi on kohtuu kaukana Saksasta, mutta Valmet Automotive on saanut vakuutettua Daimlerin kustannustehokkuudella, laadulla ja nopeudella.

Hakanen kertoi, että autojen tuotantolinjalta ei tule ulos periaatteessa koskaan peräkkäin kahta identtistä autoa, sillä jokainen auto on asiakkaan toivomusten mukaan kustomoitu. Logistiikan pitää ola huiman tarkkaa, jotta alihankkijoilta euroopasta tulevat osat ovat juuri oikealle hetkellä valmistuslinjastolla oikealla asennusasemalla.

Mielenkiintoinen trivia autojen testauksesta oli se, että jos jossain autossa huomataan jotain vikaa, tuotantolinjalta kerätään pois 10 edellistä ja 10 seuraavaa autoa testaamista varten. Samalla tapaa kuin viinien laaduntarkkailussa!

Korin sisäpuolta. Kuvittelenko vai tuleeko ratti oikealle puolelle?

Lähitapiolan tarkkaavaisuuspiste

Mihin kaikkeen kiinnität huomion, kun ajat autolla kaupungissa? Kiinnitätkö huomion oleelliseen vai epäoleelliseen? Onko kenties asioita, joita et edes tajua havainnoida?

Lähitapiolan ständillä pääsi testaamaan käytännössä, mihin itse kiinnittää huomion autolla ajaessa.

Paikalle tuodun simulaattorin koeajajan tehtävänä oli istua mäkiauton (:D) penkkiin ja seurata edessä olevasa televisiossa pyörivää kojelautakameran videota liikenteestä ihan kuin olisi itse ajamassa. Samalla päähän asetettuihin silmälaseihin kiinnitetyt kamerat kuvasivat sekä silmien liikettä että edessä näkyvää maisemaa (eli tv:n kuvaa).

Noin minuutin mittaisen videon jälkeen lasien tallentama data analysoitiin ja sen jälkeen videon pääsi katsomaan uudestaan niin, että siinä näkyi keltaisina ympyröinä kohdat joihin katse kiinnittyi. Ihan älyttömän mielenkiintoista!

Tarkkaavaisena Lähitapiolan koeajolla. Nuo silmälalasit muuten maksavat 100 000 e! (kuva: Niko Kuokka)

Keväällä sama systeemi tulee tietävästi kiertämään useammalla paikkakunnalla. Täytyy ehdottomasti mennä silloin testaamaan uusiksi! Nyt koeajot poistettiin esittämisen jälkeen, mutta ymmärsin, että kiertueella kerätty data tultaisiin tallentamaan ja analysoimaan.

Muistelen esittelijän kertoneen, että suurin osa kolareista tapahtuu kaupungissa ajaessa, joten siksi vakuutusyhtiötä kiinnostaa, mihin ihmiset kiinnittävät huomionsa. Itseltä jäi esimerkiksi täysin havannoimatta, että kadun reunaan pysäköidyn jakeluauton takaa saattaisi tulla jalankulkija.

Autojen kierrätys

Matkalla pihalle kevytautojen koeajopisteelle ohitin Suomen autokierrätyksen ständin, jota en itse asiassa pystynytkään ohittamaan. Viimeinen niitti kevytautojen koeajosuunnitelmien arkkuun!

Pisteellä oli esillä Talbot Horizon, joka on valmistettu Valmet Automotiven tehtaalla Uudessakaupungissa vuonna 1984. Täysin toimiva peli ja ajettukin vain 89 tkm.

Talbot Horizon vm. 1984. Tarkistin, että vielä se on rekisterissä eikä siis kierrätetty kattiloiksi.

Ständin teemana oli kuitenkin autojen kierrätys ja uusien autojen turvallisuuden korostaminen, joten Talbotia esiteltiin siltä kantilta, miten monta uutta kattilaa siitä esimerkiksi voitaisiin tehdä. Yleisesti ottaen autojen materiaaleista voidaan kierrättää jopa 97 %, mikä on ihan mielettömän hyvä määrä! Purkeissa auton takana oli esillä rouheita autoista kerätyistä materiaaleista, kuten kuparista, alumiinista ja raudasta.

Hyvää kierrätysmateriaalia autoista.

Eikö koeajot olleet ollenkaan kiinnostavia?

No olivat toki! Saatte lukea niistä kuitenkin vasta seuraavassa jutussa, joten malttakaa vielä hetki! Ja maltattehan te, koska messuistakin ehti jo kulua hetki jos toinenkin... 

Skoda Scala - ensifiilikset uutuudesta!

maanantai 10.12.2018 Avainsanat: Skoda

Innostun harvoin mistään uudesta autosta niin paljon, että sen julkistustilaisuus pitäisi nähdä livenä. Itsenäisyyspäivänä esiteltiin kuitenkin auto, jonka livestream ohitti kiinnostavuudessaan jopa linnan juhlat. Kyseessä on Skoda Scala, joka on ihan uusi C-segmentin eli tutummin Golf-kokoluokan edustaja.

Scala perustuu Skodan syksyllä esittelemään Vision RS -konseptiautoon. Se korvaa mallistossa aiemmin olleen Skoda Rapid Sportbackin, joka oli ehkä vähän liian budjettimalli.

Skoda Scalan ensiesiintyminen lehdistölle Tel Avivissa Israelissa 6.12.2018. (Kuva: Skoda)

Miksi Skoda on sitten niin kiinnostava?

Olen osallistunut kolmesti Tsekissä järjestettävään Skoda Economy Run taloudellisuusajokilpailuun, joka ajetaan luonnollisesti Skodilla. Olen kisannut kahdella Fabialla ja yhdellä Octavialla ja havainnut ne erinomaisiksi autoiksi. Niiden ajotuntuma on ollut suorastaan erinomainen ja autossa on jaksanut helposti istua monta tuntia putkeen.

Mitä enemmän olen Skodaan tutustunut, sitä enemmän olen ihastunut myös merkin ideologiaan.

Skodan kantava ajatus Simply Clever on yksinkertaisuudessaan nerokas. Ihastelen aina, kun löydän autoista kivoja loppuun saakka mietittyjä pikkuominaisuuksia. Esimerkiksi tämän syksyn kisa-autossa Fabiassa oli tosi näppärä mukitelineeseen integroitu kortti- ja kännykkäteline sekä ovikoteloon integroitu kannellinen roskis. Hirveän yksinkertaisia ominaisuuksia, mutta tosi fiksuja.

Skoda museossa vierailtuani vakuutuin merkistä yhä enemmän. Tapaan sanoa kaikkia Volkswagen-konsernin autoja Volkswageneiksi, mutta museossa käynnin jälkeen mietin, että on loukkaus kutsua Skodaa Volkkariksi, sillä siellä oikein huokui tsekkien ylpeys omasta automerkistään. Ja se jotenkin iskee minuun.

Skoda Scalan mitat ja ominaisuudet

VW-konsernin merkkien omista DNA:istä huolimatta niiden autot on koottu pitkälti samanlaisille vakioalustoille ja ne yödyntävät samoja osia. 

Uusi Skoda Scala rakentuu Volkswagen-konsernin MQB A0 -alustalle, mikä mahdollistaa ko. pohjalle tehtyjen yleisten teknologia- ja turva-ominaisuuksien tuomisen autoon. 

Mielestäni on hieman yllättävää, että autossa ei käytetä MQB-alustaa, jolle konsernisisarukset Volkswagen Golf ja Seat Leon on rakennettu. Nyt pohjana oleva MQB A0 on nimittäin B-segmentin eli pikkuautoluokan pohjalevy, jolle on rakennettu mm. Seat Ibiza ja Volkswagen Polo. Ehkä MQB A0 on halvempi? Se saattaa kuitenkin rajata pois joitain ominaisuuksia, mitkä olisivat MQB:ssä.

Vaikka pohja onkin pikkuautoluokasta, Scala on kooltaan ihan ehta C-segmentin auto. Käytännössähän pohja määrittää vain tiettyjen osien etäisyydet, mutta venyy muuten tarpeen mukaan.

Scala on 4,362 m pitkä, mikä on noin kymmenen senttiä Volkswagen Golfia enemmän. Leveyttä sillä on 1,793 m, mikä muutaman millin enemmän kuin Golfilla.

Scalan muotoilu on varsin onnistunut. (Kuva: Skoda)

Skoda ei ole koskaan ollut perheemme “mahdolliset tulevat autot” -listalla, koska merkiltä on puuttunut kunnollinen isompi hatchback. Nyt ei enää puutu ja Scala pääseekin listalle, jos se vain on sitä samaa Skoda-laatua, mihin olen tykästynyt taloudellisuusajokisoissa. Ja miksei olisi?

Scalaan saa useita avustimia, mitä Skoda on tarjonnut aiemmin vain kalliimpiin malleihin. Törmäyksenestoavustin Front Assist ja kaistallapitoavustin Lane Assist ovat vakiovarusteita, kun taas adaptiivisen vakionopeussäätimen ja pysäköintiavustimen saa lisävarusteena. Kaikki mulle kiitos! Samaiset ominaisuudet löytyvät toki myös konsernisisarista, mutta pääosin vain lisävarusteina.

Yksi siisti ominaisuus Scalassa on lisävarusteinen sähköinen takaluukku; ominaisuus jota ei ole ilmeisesti ennen nähty tässä kokoluokassa. Myöskin peräkoukku taittuu esiin sähköisesti. 

Keväästä 2018 alkaen EU-lainsäädäntö on määrännyt kaikkiin uusiin autoihin pakolliseksi automaattisen hätäpuhelun onnettomuustilanteissa. Tämän eCall-järjestelmän ansiosta Scala on online 24/7, joten se tietää esimerkiksi ruuhkapaikat ja osaa navigoidessa ehdottaa vaihtoehtoisia reittejä. Sen voi myös päivittää langattomasti.

Skoda Scalan moottorivaihtoehdot

Skoda Scala tulee alussa myyntiin seuraavilla moottorivaihtoehdoilla: 1,0 TSI 70 kW (95 hv) ja 85 kW (115 hv), 1,5 TSI 110 kW (150 hv) sekä 1,6 TDI 85 kW (115 hv).

Hieman yllättäen lataushybridiä ei ole luvattu, vaikka se oli Vision RS -konseptissa, johon Scala perustuu. Nähtävästi MQB A0 -alusta ei mahdollista sähköistä voimalinjaa, vaan se on vain isommassa MQB-pohjassa.

Myöhemmin ensi vuonna tulee myyntiin vielä 1,0 G-TEC -kaasumalli. Se kiinnosti minua erityisesti, koska innostuin kaasuautoista tänä syksynä. Kaasumalli oli kuitenkin rankka pettymys. Jouduin kuuntelemaan esityksen muutamaan kertaan ennen kuin uskoin, että moottori on vain 90-heppainen eli 66 kW.

Vaikka haluankin ympäristöystävällisen auton, haluan myös että siinä on tehoreserviä. Kaasu-Scala olisi kuitenkin yli kolmanneksen tehottomampi kuin meidän 150-hevosmainen Leon. Ajoin syksyllä samalla - tai ainakin saman tehoisella - 66 kW/90 hv 1,0 TGI moottorilla varustetulla Seat Ibizalla ja se puutuili auttamattomasti ylämäkiin, ellei vaihdelaatikkoa hämmentänyt oikein urakalla. Miten moottori siis jaksaisi kuljettaa isompaa autoa?

Huolimatta epäilyksistäni kaasumallia kohtaan odotan innolla sitä, että pääsen koeajamaan Scalaa. On siinä niin paljon muuta kiinnostavaa! Pitäisiköhän kysyä, että ottaisiko maahantuoja minut mukaan lehdistön ensiesittelytapahtumaan?

Vihreä väri, maistuu! (Kuva: Skoda)

Vain 3,6 millilitran päässä voitosta - Toyota EcoRun 6.10.2018

maanantai 05.11.2018 Avainsanat: Ecorun , Taloudellinen ajo , Toyota

OMG! Nyt täytyy sanoa että tämä pihtaaja yllätti ja ylitti itsensä täysin! Sijoituin Toyota EcoRunissa toiseksi ja päihitin samalla kaikki EcoRun Modern Cupin kilpailijat, jotka ovat ajaneet koko kauden hybrideillä.

Hauskinta tässä on, että lähdin Toyota EcoRuniin täysin harjoittelematta ja ajatuksella, että kunhan nyt käyn ajelemassa. En odottanut minkäänlaista menestystä, sillä viime vuoden kisa ei mennyt kovin hyvin ja tuntui etten vain pystynyt omaksumaan hybrideille optimaalisinta ajotapaa. Mikä se edes on?

Tavallisuudesta poikkeva taloudellisuusajokilpailu

Toyota EcoRunin konsepti on hyvin erilainen verrattuna perinteisiin taloudellisuusajokilpailuihin. Kerroin siitä jo viime vuonna blogissani, mutta pääpiirteissään ideana on, että kaikki kilpailijat ajavat lyhyen reitin vuoron perää järjestäjän tarjoamilla Toyota Auris Hybrideillä. Autoja ei tankata, vaan kulutus katsotaan Toyotan Hybridikoeajojärjestelmästä Drivecosta.

Kilpailuun pääsi osallistumaan kahta reittiä: menestymällä jälleenmyyjillä järjestetyissä karsintakilpailuissa tai kilpailemalla Autoliiton EcoRun Cupissa. Jokaisesta kuudesta autoliikkeestä kisaan kutsuttiin kolme parasta eli yhteensä 18 henkeä. EcoRun Cup -kilpailijoille oli puolestaan varattu 12 paikkaa.

Siinä missä normaalit EcoRun kilpailut maksavat 80-100 e / autokunta, Toyota EcoRun oli kokonaan Toyotan osallistujille sponsoroima. Riitti kun järjesti itsensä kilpailupaikalle, niin kaikki muu tarjottiin.

Toyota EcoRuniin oli tuotu hyviä uudistuksia tälle vuodelle. Järjestäjät olivat selkeästi lukeneet viime vuoden palautteet ja kehittäneet kilpailua sen perusteella.

Viime vuonna vain kuusi parasta kilpailijaa pääsi finaaliin. Tänä vuonna kaikki saivat ajaa reitin kahdesti ja pienempi kulutus huomioitiin lopputuloksissa.

Tämä oli mielestäni todella hyvä uudistus, sillä nyt ekalla kierroksella ehti ottaa tuntumaa autoon ja reittiin ja toisella kierroksella vielä parantaa. Itse asiassa kaikki kilpailijat ajoivat paremmin toisella kierroksella.

Kilpailureitti oli 17,9 km pitkä ja sisälsi myös muutaman kilometrin hiekkatietä. Matka oli edelleen minun makuuni turhan lyhyt, mutta oli siinä sentään huomattava parannus viime vuoden 13,5 km pituiseen reittiin.

Lyhyelle reitille mahtui myös mukava hiekkatiepätkä.

Matkan pidentäminen edelleen ei ole oikein mahdollista ilman, että järjestäjät satsaisivat vielä useampaan autoon. Kilpailijoiden odotusaika kasvaa muuten liian pitkäksi. Nyt Auriksia oli käytössä kuusi kappaletta, minkä lisäksi oli yksi Yaris Traditional Cup -kilpailijoita varten.

Lyhyellä matkalla kaikki ylimääräiset liikennetilanteet vaikuttavat auton lopulliseen kulutukseen.

Oli tosi hyvä, että reittiä oli vähän uudistettu viime vuodesta niin, ettei reitti koukannut enää läheisen liikenneympyrän kautta, jossa pyörii muutakin liikennettä. Myös Vesijärven Auton pihassa ajamista oli kehitetty niin, ettei parkkipaikalta tarvinnut ajaa lähtöruutuun vaan kierrettiin selkeästi koko rakennus ja pysähdyttiin ja lähdettiin kahdesta jonosta.

Saapuessani maaliin seuraava tiimi oli jo odottamassa autoa.

Modern vai Traditional Cup?

EcoRunissa kilpaillaan kahdessa cupissa: hybridiautoille tarkoitetussa Modern Cupissa ja tavallisten bensa- ja dieselautojen Traditional Cupissa.

Viime vuoden Toyota EcoRunissa myös Traditional Cupin kisaajat ajoivat hybrideillä. Kaikki eivät kuitenkaan pitäneet siitä, koska hybridillä ajaminen on erilaista kuin tavallisella autolla.

Tänä vuonna neljälle parhaalle Traditional Cupin kilpailijalle olikin järjestetty mahdollisuus ajaa kisa tavallisella bensakäyttöisellä Yariksella ja kerryttää sillä Cup-pisteitä omaan luokkaansa.

Minun oletettiin osallistuvan Traditional Cupin kilpailuun, sillä se olisi ratkaissut Cup-sijoitukseni. Valitsin kuitenkin Modern Cupin, koska on paljon hauskempaa kilpailla luokassa, jossa on paljon osallistujia - sekä lajin harrastajia että liikkeistä mukaan tulleita - kuin neljän kisaajan miniluokassa. Cupin pisteillä ei ollut minulle merkitystä, vaikka olinkin niissä ennen Toyota EcoRunia jaetulla kakkossijalla.

Olen sitä mieltä, että Traditional Cupin ottaminen osaksi Toyota EcoRunia on päälle liimattu idea, jolla koitetaan pitää lajin harrastajat tyytyväisenä. Kaikille Traditional Cupin kilpailijoille ei kuitenkaan ollut paikkaa kisassa. Näkisin mieluummin Toyota EcoRunin kokonaan cup-kilpailujen ulkopuolisena taloudellisuusajokilpailuna, koska se eroaa muista kilpailuista niin paljon. 

Modern Cupin Auris ja Traditional Cupin Yaris valmistautumassa kilpailuun.

Kilpailun kulku

Ajoin ensimmäisellä kierroksella 4,0 l/100 km kulutuksen, mihin olin varsin tyytyväinen. Ajaminen sujui muuten mukavasti, mutta märällä hiekkatiellä meno oli tosi tahmeaa ja kulutusmittari näytti pahimmillaan 4,8 l/100 km.

Muutama sata metriä ennen reitin puolivälissä U-käännöstä keskelle tietä oli pysähtynyt vierekkäin kaksi pickuppia, joiden kuskit keskustelivat toisilleen avoimista ikkunoista. Oli pakko jarruttaa ja odottaa, että toinen auto ajoi syrjään.

Kun olin minuutin päästä palaamassa takaisin, pickupit olivat ajaneet tielle takaisin vierekkäin. Ette yhtään parempaa hengauspaikkaa löytäneet?! Tällä kertaa toinen auto onneksi väisti nopeammin eikä siihen tarvinnut juuri hidastaa.

Älkää nyt siihen pysähtykö!

Toisella kierroksella kaikki kilpailijat ajoivat ensimmäistä pienemmän kulutuksen, mihin ilmeisesti myötävaikutti sekä kelin että autojen lämpeneminen. Autoilla oli kyllä ajettu aamulla lämmittelyksi sama lenkki järjestäjien toimesta, mutta nähtävästi se ei riittänyt, sillä jo ekan kierroksen tuloksissa oli havaittavissa, että aamun viimeiset kilpailijat ajoivat järjestäin pienempiä kulutuksia kuin ensimmäiset. 

Toisella kierroksella melkein kaikki meni nappiin ja ajoin kulutuksen 3,6 l/100 km. Olin siihen tosi tyytyväinen, mutta en ikimaailmassa olisi uskonut, että se riittäisi kärkikahinoihin.

Lenkin ainut pieni hidaste oli autoliikkeen pihassa koeajolta palannut pariskunta, joka peruutteli rauhassa Fordia takaisin parkkiruutuun juuri meidän reittimme kohdalla. Onneksi en ollut ehtinyt kiihdyttää pihassa mitään isoja vauhteja ja auto kulki siinä vaiheessa sähköllä, joten riitti että nostin vähän jalkaa kaasulta ja koukkasin Fordin nokan ohi juuri kun se alkoi peruuttaa ruutuun.

Hiekkatie oli toiselle kierrokselle tultaessa ehtinyt kuivua eikä auto tarttunut siihen enää. Asfaltille palatessa kulutusmittari näytti vain 4,1 l/100 km samassa kohtaa missä se oli ollut edellisellä kierroksella 4,8 l/100 km.

Fiilikseni kakkoskierroksen jälkeen. :)

Miksi tämä vuosi meni niin paljon paremmin kuin edellinen?

Luulen, että yritin viime vuonna ihan liikaa!

Koitin silloin saada auton vaihtamaan mahdollisimman usein sähköajolle. Lisäksi rullasin välillä vaihde vapaalla, koska joku oli vinkannut että sillä tavalla saisi tiputettua kulutusta myös hybridillä. (Toimii ainakin perinteisillä autoilla.) Nopeus tippui useamman kerran liian alas ja sitä piti sitten kelailla takaisin.

Tänä vuonna lähdin reitille rennolla otteella ilman sen suurempia tavoitteita, sillä en uskonut menestymismahdollisuuksiin. Kunhan nyt käyn ajelemassa! Ajatuksena oli vain ajaa sen verran taloudellisesti kuin pystyn ilman turhia kikkailuja. 

Aiemmasta oppineena pyrin pitämään nopeuden koko ajan samana enkä antanut sen tippua liiemmin ylämäissäkään. Tämä on varmaan isoin asia, mihin olen tänä vuonna keskittynyt kaikissa kilpailuissa ylimääräisen puhumisen välttämisen lisäksi.

En myöskään koittanut jatkuvasti vaihtaa energianlähdettä polttomoottorista sähköön, vaan annoin auton mennä enimmäkseen omalla painollaan. Ekalla kierroksella en edes muistanut asiaa vasta kuin paluumatkalla! 

Sähkökäyttöä koitin tarjota autolle paikoissa, joissa tie alkaa viettää alas tai nopeusrajoitus tippuu.

Sähkölle vaihtaminen tapahtuu nostamalla jalka kaasulta ja palauttamalla se heti takaisin. Jos kuormitusta ei ole paljon, polttomoottori sammuu ja energia otetaan akusta. Auto vaihtaa sähköön toki ilman tätä temppuakin, mutta myöhemmässä vaiheessa. Suurimmaksi osaksi onnistuin vaihdattamaan energianlähteen oikeilla hetkillä, sillä vain pari kertaa auto palasi bensakäytölle heti sähköllä poikkeamisen jälkeen. 

Tulokset - niin pienestä kiinni!

Toyota EcoRunin tuloslaskentaa oli uudistettu tälle vuodelle niin, että kulutuksessa huomioitiin myös hybridiauton akun varaustila.

Jos akussa oli maaliin tullessa enemmän varauksesta kertovia tolppia (1-8 kpl) kuin lähtiessä, kilpailijan kulutusta vähennettiin 0,055 l/100 km/tolppa. Vastaavasti ajon aikana vähentyneet tolpat kasvattivat kulutusta. Se miten juuri tuohon kulutuslukemaan per tolppa oli päädytty ei ole tiedossani.

Akun varaustilan huomiointi oli mielestäni hyvä idea. Kun kaikki ajavat samoilla autoilla, voi yksi käyttää akun tyhjäksi ja seuraava kilpailija sitten kärsii siitä, kun ei olekaan sähköä jolla ajaa. Pieni miinus tosin kilpailun järjestäjille siitä, että tästä säännöstä ei kerrottu missään vaan se selvisi vasta kun television ruudulla alkoi näkyä tuloksia.

Ensimmäisellä kierroksella autoni akku näytti sekä alussa että lopussa kolmea tolppaa, joten Drivecon antama kulutus hyväksyttiin sellaisenaan. Toisella kierroksella akun varaus tippui yhdellä tolpalla, joten 3,6 l/100 km kulutukseeni lisättiin 0,055 l/100 km, minkä seurauksena lopputulokseni oli 3,66 l/100 km.

Kilpailun voitti Kuopion autokaupan alkukarsinnasta kilpailuun päässyt Valtteri Latvanen. Hänen kulutuksensa oli 3,7 l/100 km, mutta koska akun lataus kasvoi ajon aikana yhdellä tolpalla, hän sai siitä etua niin että hänen lopputuloksensa oli 3,64 l/100 km.

Valtteri kertoi, että hänen taktiikkansa oli ladata toisella kierroksella akkua niin paljon kuin pystyi, että saisi sitä kautta pienemmän kulutuksen. Jännä taktiikka, joka selkeästi kannatti!

Meidän kulutuseromme oli 0,02 l/100 km verran. Laskin, että se tarkoittaa 3,6 millilitraa polttoainetta 17,9 km kilpailureitillä! Täysin teoreettista näin pienien kulutuserojen laskeminen kyllä on.

Vaikka ylitin ja yllätin itseni täysin kilpailutuloksellani, niin kyllähän se vähän harmittaa, että voitto jäi niin pienestä kiinni. Mutta eipähän tarvinnut ottaa rumaa pystiä hyllylle pölyä keräämään. :’D 

Hienointa kilpailussa oli huomata, että mä todella osaan ajaa taloudellisesti!

Kolmas kerta toden sanoo? - Skoda Economy Run 2018

torstai 18.10.2018 Avainsanat: Ecorun , Reissut , Skoda , Taloudellinen ajo

Minä niin rakastan ajaa autolla Tsekin upeissa maisemissa! Pieniä kyliä, peltoja silmänkantamattomiin ja horisontissa kukkuloilla siintäviä linnoja. 

Pääsin taas ihastelemaan näitä maisemia, kun osallistuin kolmatta kertaa Skodan taloudellisuusajokilpailuun.

Linna bongattu!

Kilpailu oli tänä vuonna todella suosittu ja lähtöviivalle asettui peräti 60 autoa. Taso oli älyttömän kova; kulutukset olivat sellaisia etten edes tajua miten bensa-autolla pystyy niihin! Itse olin tuloslistalla vähän yli puoli välin, mikä ei ollut tässä joukossa yhtään hullumpi suoritus.

Meitä suomalaisia oli kisassa samat kolme paria kuin viime vuonna. Olimme mukana median edustajina ja Skoda tarjosi meille autot ja jopa kisaa edeltävän yön majoituksen.

Ajaisiko Fabialla vai Fabialla?

Median edustajat saivat ajaa kilpailun juuri faceliftin saaneella Skoda Fabialla. Muut suomalaisparit halusivat viisivaihteinen 74 kW version, mutta kyseltyäni tsekkiläiseltä taloudellisuusajajakaveriltani Marekilta suosituksia valitsin kuusivaihteisen 81 kW version. Se on paperilla aavistuksen janoisempi kuin 74 kW, mutta olisi kuulemma käytännön ajossa parempi.

Niin, kilpailussa ajamani Fabia oli tosiaan manuaalivaihteinen. Se olisi ahdistanut minua aiemmin, koska olen ajanut automaatilla vuosia, mutta nyt se ei enää haitannut. Elokuussa manuaalivaihteisella Seat Ibizalla ajamani Suurajot EcoRun todisti, että hallitsen taloudellisen ajamisen manuaalillakin. 

Päätin ajaa Fabialla. :P

Fabia tutuksi!

Saimme autot jo perjantaina Prahasta, mikä oli tosi hieno juttu, koska siten meillä oli hyvin aikaa tutustua niihin ennen kisaa.

Autot haimme erään ostoskeskuksen parkkihallissa toimivasta autofiksaamosta. Autojen saaminen ulos parkkihallista oli yllättävän haastavaa, sillä emme ymmärtäneet pysäköintilippusysteemiä eikä autot luovuttanut mies osannut englantia. Yhdestä autosta meni rengaskin, kun se osui kanttariin kuskin peruuttaessa pois pysäköintitalon puomilta, kun pysäköintilippu ei avannutkaan porttia.

Tilanteesta selvittiin lopulta Google Translatella, elekielellä ja kädestä pitäen näyttämällä. Rengas vaihtui vararenkaaseen ja kisa-aamuna tiimillä oli katsastuksen yhteydessä todellinen varikkokäynti, kun koko rengassarja vaihdettiin uuteen.

Edellisenä päivänä oli myös hyvin aikaa liimata autoon asiaan kuuluvat AL-Sportin tarrat.

Ehdin tutustua Skoda Fabiaan lähes parinsadan kilometrin verran ennen kisaa. Ajoin meidät ensin Prahasta kisapaikkakunnalle Kosmonosyyn, minkä jälkeen ehdin vielä ajaa lähiympäristössä samanlaisen kulutus/kierroslukema/nopeusvertailun kuin minkä tein elokuussa Ibizan kanssa.

Testi osoitti, että 81 kW Fabialla olisi taloudellisinta ajaa 55-65 km/h nopeudella 1250-1400 rpm kierroksilla 5. ja 6. vaihteita käyttäen. Vaihdetta 4 kannattaisi välttää, koska sillä kulutus (ja kierrokset) nousivat selkeästi korkeammiksi. 

Olin yllättynyt, että taloudellinen nopeusalue oli noin matala! Tämä nimittäin tarkoitti, että koko kilpailun voisi ajaa taloudellisella nopeusalueella, jos taajamissa ajaisi vähän ylinopeutta. 

Punainen: 4. vaihde, keltainen: 5. vaihde, vihreä: 6. vaihde.

Kulutustestailujen jälkeen ajelin vielä ympäriinsä, että saisin lisää tuntumaa autoon.

Ikuisena aikatauluoptimistina ja maisemia katsellessani ajoin tietysti vähän liian kauas. Vielä kun meinasin eksyä Mlada Boleslavin kaduille, alkoi tehdä vähän tiukkaa ehtiä lehdistöillalliselle.

Ehdin onneksi ajoissa eikä tosin olisi edes ollutkaan niin kiire. Monet median edustajat olivat juuttuneet Prahasta lähtiessä perjantairuuhkaan, joten illallista piti hieman myöhäistää. 

Lehdistöillallisen avaus. 

Kilpailun aamutouhut

Illallisen yhteydessä saimme tilaisuuden valita lähtönumeromme. Olisimme voineet olla vaikka numero yksi, mutta se tuntui minusta jo hieman liioittelulta. Valitsinkin meille numero kympin, että tulisi täyden kympin suoritus!

Olemme aiempina vuosina tulleet kisapaikalle myöhemmin, mutta alkupään numero vaati ilmoittautumista jo klo 7.00. Se olikin hyvä juttu, sillä varhain aamulla katsastuksessa ei ollut vielä ruuhkaa vaan halliin sai ajaa melkein suoraan. Tuntia myöhemmin tilanne on yleensä ihan toinen!

Saatuamme auton kuntoon oli vielä hyvin aikaa syödä aamupalamakkaroita ja omenastruudelia ennen kilpailijainfoa. Kuljettajana otin rennosti ja keskityin somettamiseen. Kartturilla sen sijaan oli vähän enemmän tekemistä tiekirjaa läpikäydessä.

Tiekirjaan tutustumista ja aamupalaa Skoda Training Centressä.

Ensimmäinen kilpailija lähti reitille klo 9 ja meidän vuoromme oli klo 9.18. Harmillisesti Marek oli vasta numero 57, joten hän pääsi lähtemään reitille vasta lähes 2 tuntia jälkeeni emmekä ehtineet vaihtaa päivän aikana kuin pari sanaa.

Jutellessani Marekin kanssa automme työnnettiin lähtöjonoon. Ei passaa kuluttaa ylimääräistä bensaa! 

Virallinen lähtöposeeraus. (Kuva: Skoda Economy Run)

Lähtölippu heilahti ja ei muuta kuin matkaan!

Rennolla otteella reitille, tai sitten ei

Olen tänä vuonna lopulta opetellut keskittymään taloudellisuusajokilpailuissa (lähes) pelkkään ajamiseen ja jättämään höpöttäminen vähemmälle. Ei siis hihkumisia hienoista maisemista tai mistään muustakaan kartturille. Tsekissä tosin ihailin maisemia itsekseni sen minkä kerkesin.

Kolmannella kilpailukerralla Skoda Economy Runissa kuviot olivat jo varsin tutut, joten en stressannut kilpailusta yhtään. Ajetaan ja nautitaan maisemista! Vielä kun keskinopeuspyynti oli niinkin alhainen kuin 52 km/h, ei kiirettäkään olisi pitänyt tulla missään vaiheessa.

Pitkillä suorilla muut autoilijat paahtoivat ohi pihistelijöistä. Ja paljon lyhemmilläkin, sillä Tsekissä on aika villi ohituskulttuuri. :O

Toisin kuin minä, kartturini Jaakko oli äärimmäisen stressaantunut jo ennen kilpailua ja sitä jatkui koko aamupäivän jakson.

Hän tuntui vain laskevan laskemistaan, kuinka monta minuuttia olemme myöhässä hänen suunnittelemastaan aikataulusta. Vasta kun ennen taukoa oli jäljellä enää sellaista maastoa ettei aikataulua pystynyt kirimään kiinni eikä muita autoja ohittelemaan, hän rauhoittui.

Tauolle tullessa kilpailu sai rugbymaisia piirteitä. Kartturini kirmasi viemään aikakorttia tarkastajalle niin kovaa, että törmäsi vahingossa toisen suomalaistiimin jäseneen niin että tämä heitti kuperkeikan ja kengätkin lentelivät ilmassa. Harmi että videokamerastani oli akku loppu, joten en saanut lentoa talteen eikä voitu tehdä videotuomarointia. :’D

Iltapäivällä kartturini sanoi, että olemme seitsemän minuuttia myöhässä aikataulusta. Seitsemän? Miten ihmeessä? Ajoin sitten seuraavat maantiejaksot 90 km/h, että saisin aikaa kiinni.

Kymmenisen minuuttia myöhemmin kartturini huomasi, että olimmekin oikeasti pari minuuttia edellä aikataulua, joten olin kaahannut ihan turhaan! Onneksi olin ihmetellyt asiaa ääneen, niin Jaakko tarkisti laskelmansa ja sain taas ajella rauhassa.

Kisan virallinen valokuvaaja pääsi yllättämään iltapäivällä. (Kuva: Skoda Economy Run)

Ylimääräisiä mutkia matkassa

Lähtönumerostamme huolimatta ajo ei ollut ihan täyden kympin suoritus, sillä tulosta verotti pari ylimääräistä koukkausta pois reitiltä.

Ajoin ensimmäisen kerran harhaan yhdessä liittymässä, koska seurasin liian orjallisesti tienumeroita enkä luottanut matkamittariin ja kartturiin. Erkanemiskaistan kohdalla kilometrit täsmäsivät, mutta tienvarsiopasteessa oli numero 262 ja kaupunkikin oli eri kuin tiekirjassa kerrottu "268 Mimon", joten päätin jatkaa suoraan.

Taustapeilistä sitten näkyi, että seuraavat kilpailijat kääntyivät jonossa tielle, eli väärin meni. Onneksi ajamamme tie oli leveä eikä vastaantulijoita ollut, joten pystyin tekemään siinä saman tien U-käännöksen. 

Marek oli missannut saman risteyksen, mutta käynyt kääntämässä auton vasta seuraavassa mahdolisessa liittymässä, sillä tuossa kohdassa ei olisi saanut tehdä U-käännöstä. Että joo, ecorunia ajetaan kyllä ensisijaisesti liikennesääntöjen mukaan, mutta joskus hätä ei lue lakia enkä edes tajunnut ajatella asiaa, kun kartturilta tuli käsky tehdä äkkiä uukkari...

Ohittamani liittymä oli sellainen, ettei sinne pystynyt ajamaan vastakkaisesta suunnasta, mutta onneksi vaihtoehtoinen reitti oli selkeä ja pian olimme taas oikealla reitillä. Seuraavana vuorossa olleeseen liikenneympyrään kartturini ei ehtinyt kartalle, mutta onneksi sen läpi ajoi muita kilpailijoita, joten seurasin vain heitä.

Tutkiessani tapahtunutta kisan jälkeen videolta huomasin, että liittymää ennen oli sittenkin ollut tiekirjan mukainen opaste. Itse liittymän kohdalla olleessa opasteessa luki eri kaupunki ja tie, mistä sitten vedin väärän johtopäätöksen.

Viitta ohjaa Mimoniin, mutta unohdin sen ilmeisesti saman tien kun olin ohittanut viitan.

Liittymän kohdalla oleva viitta ohjaa tielle 262 eikä siinä ole mitään mainintaa Mimonista. Hämäävää tällainen informaation jakaminen useampaan viittaan!

Jälleen reitillä! Muut kilpailijat tulossa risteykseen vasemmalta kuten tiekirja neuvoi.

Toinen harhaanajo tapahtui kaupungissa, jonka liikennejärjestelyjä oli käyty läpi jo ohjaajakokouksessa. Siellä ajettiin hassusti yhden torin poikki kulmasta kulmaan ja sitten 45 asteen käännös vasemmalle.

Torin läpi ajaminen meni ilmakuvan opastamana sujuvasti, mutta sen jälkeen tuli nopeaan tahtiin kolme käännöstä, joista viimeisen menimme pitkäksi. Jaakko huomasi virheen kuitenkin heti, joten korjauksena oli peruuttaa 10 metriä ja kääntyä oikealle tielle. Valitettavasti ekan harhaanajon jälkeen kiinniottamamme ja ohittamamme kilpailijat ehtivät tässä ajassa ajaa taas ohitsemme.  

Ilmakuva oli selkeä, mutta sitten tiputtiin kartalta.

Kolmatta harhaanajoa ei tullut, vaikka kartturini tipahti kerran pois kartalta ja pyysi pysähtymään. En kuitenkaan pysähtynyt, vaan jatkoin matkaa muiden tiimien perässä. Se etu jonossa ajamisessa on, että jos on epävarma olo voi seurata muita. Ja jos ajetaan harhaan, niin ajetaan sitten porukalla, kuten viime vuonna, kun toinen suomalaistiimi seurasi meitä väärälle tielle. 

Haasteita matkan varrelta

Vaikka olin päässyt tutustumaan Fabiaan jo edellisenä päivänä, sen voimattomuus ylämäissä pääsi silti yllättämään. Tai ehkä mäkien jyrkkyys olikin se, mikä yllätti?

Päivän alussa jouduin vaihtamaan muutaman kerran kesken mäen pienemmälle vaihteelle, koska auto ei vain jaksanut vääntää ylös. Aika nopeasti opin kuitenkin tuntemaan auton voimavarat ja valitsemaan oikean vaihteen jo mäen alla.

Fabian 81 kW kone jaksoi onneksi vääntää ihan eri tavalla kuin elokuussa ajamani 66 kW Seat Ibiza. Sen kanssa olisin varmaan ollut helisemässä näissä mäissä!

Kun Fabian oppi tuntemaan, se oli vallan mainio auto!

Tavallisten mäkien lisäksi reitillä oli muutamia jyrkempiä rinteitä, joissa tie mutkitteli mäessä tehden useamman liki 180 asteen käännöksen. Ne tuottivat ihan omanlaisensa haasteen taloudelliseen ajamiseen, sillä mäkeä ei voinutkaan vain rullata alas moottorijarrutuksella, vaan mutkiin oli pakko hidastaa reilusti.

Ensimmäinen tällainen serpentiinimäki pääsi vähän yllättämään. Auto vieri kivasti alamäkeen, kun tie kaartui yllättävän tiukasti oikealle. Päällä oli tietysti isoin vaihde ja kun mutkaan pitikin jarruttaa kovasti, auto päästi hyvin tyytymättömän äänen. Kutonen ei ollut ollenkaan hyvä vaihde enää siinä vaiheessa, kun vauhtia oli enää 35-40 km/h.

Otin tästä opiksi ja ajoin seuraavat alamäet suosiolla 4. vaihteella, jolla moottorijarrutus toimi yhtä hyvin ja jos piti jarruttaa, kierrokset eivät tippuneet heti liian mataliksi.

Tiukka mutka ylämäkeen! Nopeus taisi tipahtaa tässä alle 40 km/h:iin.

Iltapäivän suurin haaste oli etenemistä hidastavat tietyöt, joita oli merkitty reitille viisi kappaletta. Tietöitä oli myös aamupäivällä, ja niitä varten aikatauluun oli lisätty yhteensä kymmenen extraminuuttia. Jos kuitenkin joutuisimme seisomaan tietöissä vielä pidempään, järjestäjät voisivat katsoa pysähdykset GPS-seurannasta ja huomioida ne tuloksissa.

Selvisimme iltapäivä tietöistä todella sujuvasti, eikä ylimääräisiä pysähdyksiä tullut paljon. Yhteensä taisimme seistä tietöiden liikennevaloissa 12 minuuttia, mistä yksissä tosin peräti 6 minuuttia. Ne valot eivät turhan usein vaihtuneet, sillä meidän ei tosiaan tarvinnut liikahtaa paikaltamme vasta kun 6 minuuttia oli kulunut ja sitten saimme jatkaa matkaa.

Aamupäivän siltatyömaalla piti ajaa jonossa tosi hitaasti, kun lopulta päästiin läpi valoista.

Olimme saaneet käsityksen, että iltapäivän jakso olisi aamua haastavampi, koska järjestäjät suosittelivat ottamaan aamupäivällä vähän etumatkaa aikatauluun. Yllättäen iltapäivä reitti olikin hyvin leppoisa ajettava.

Aluksi kävimme kiertämässä osittain saman mutkaisen ja mäkisen lenkin kuin aamupäivän jakson lopussa, mutta sen jälkeen tiet muuttuivat isommiksi ja tasaisemmiksi. Olimme myös ilmeisesti nousseet aamupäivällä ylängölle, sillä iltapäivä tuntui olevan enemmän laskettelua alas. Ajotietokoneen mukainen keskikulutuskin tippui aamusta desillä ja oli maalissa 3,7 l/100 km.

Ystävällinen ylinopeusvalvonta

Skoda Economy Runissa on varsin reilu käytäntö ylinopeuksien mittaamisessa, mihin liikennevalvonnankin pitäisi ehkä painottua.

Sen sijaan, että nopeutta valvottaisiin yhdessä tietyssä pisteessä, onkin määritelty kaksi pistettä, joiden välillä pitää viihtyä vähintään tietty aika. Välimatkalle kulunut aika tarkistetaan GPS-seurannasta.

Jos välimatkasta suoriutuu nopeammin, on ajanut ylinopeutta. Esimerkiksi kun ajatuksissani kiihdytin  eräässä taajamassa hetkellisesti 60 km/h:iin mutta hidastin sen heti pois, ei siitä tullut mitään seuraamuksia. 

Ylinopeussakkoa tulee kilpailussa vasta 10 km/h ylityksestä. Siinä saa oikeasti kaahata taajaman läpi, jos aikoo saada sakkoa! Raja oli kuulemma aiemmin 5 km/h, mutta se nostettiin joitakin vuosia sitten kymppiin. Syy jäi hämärän peittoon. Mietin, että voisiko kyseessä olla mittaustekninen asia?

Mittaustavan miinuspuoli on siinä, että sillä ei pysty valvomaan ylinopeuksia lyhyillä matkoilla. Esimerkiksi junaradan ylityksissä matalaa nopeusrajoitusta on vain 50 metriä, jonka ajamiseen 50 km/h nopeudella menee noin 3,6 sekuntia. Tällaiseen tarkkuuteen GPS-järjestelmä ei pysty millään.

Valvotun tasoristeyksen saa ajaa max. 50 km/h. Tässä paikassa oli kaupungin nopeustaulu ja ajoin näköjään just oikeaa vauhtia.

Loppumatka

Ennen maalia reitille osui kuusi kilometriä moottoritietä, jolla pystyi ottamaan menetettyä aikaa kiinni, jos oli tarve. Me olimme hieman myöhässä aikataulusta, mutta sen tavoittaminen ei vaatinut suurta nopeuden nostoa eikä todellakaan moottoritienopeuksia, että saimme aikataulun kiinni.

Kun sitten kuitenkin useampi isommalla numerolla varustettu kilpailija ohitti meidät, alkoi pikkuhiljaa vähän jännittää. Ollaanko laskettu jotain väärin? Ei pitäisi olla, mutta varmuuden vuoksi kartturini suositti hieman kiristämään tahtia.

Numero 14 ohitti meidät moottoritien alussa, mutta myöhemmin vuorostani ohitin sen, kun se tuntui hidastelevan.

Lopulta olimme 325 km pituisen reitin maalissa 31 sekuntia etuajassa. Kylläpä kaahasin! ;)

Lentävä maaliviivan ylitys.

 

Maaliviivalta ajettiin suoraan halliin loppumittauksiin.

Kilpailun tarkastuskortti näyttää, tankissa olevan bensan määrän kilpailun alussa ja lopussa sekä ohmi-lukemana että litroiksi muutettuna. Alkumittauksen jälkeen autoon tankataan 10 litraa, joten kulutimme reitillä 12,46 litraa bensaa.

Maaliin saapumisemme jälkeen oli pari tuntia aikaa hengailla, syödä ja ottaa valokuvia, kun odoteltiin muita kisaajia. Alkupään numero oli edelleen loistava valinta!

Kilpailijoiden etenemisen näki hienosti Oni Systemin liveseurannasta. Siitä pystyi myös tarkistamaan yksittäisen auton nopeudet ylinopeusmittausjaksoilla, joita oli varmaan parikymmentä ellei enemmänkin.

Enää ei olisi montaa jäljellä: numero 58 tulossa maaliin.

Tulokset ja yhteenveto

Bensaluokassa oli 40 osallistujaa ja kilpailun taso todella kova.

Luokan voittivat Jan ja Pavel Horníček, jotka suoriutuivat vapaasti hengittävällä 44 kW Skoda Citigolla 325 km pituisesta reitistä uskomattomalla 2,93 l/100 km kulutuksella!

Ehkä vieläkin uskomattomampaa on, että toiseksi paras tulos 3,09 l/100 km ajettiin yksilitraisella 85 kW Skoda Octavialla. Se painaa monta sataa kiloa enemmän kuin pikkuruinen Citigo, joten desin ero kulutuksessa ei ole juuri mitään.

Medialuokan kilpailun voitti 74 kW Fabialla 3,55 l/100 km kulutuksella radiotoimittaja Koval Vojtěch, joka oli todellinen multitaskaaja. Hänen kartturinsa oli sairastunut, joten hän sekä ajoi että luki karttaa. Mahtava suoritus! :D 

Oma tulokseni oli 3,85 l/100 km, mihin olen sangen tyytyväinen. Se oikeutti bensaluokan sijaan 26/40. Sama sijoitus kuin viime vuonna, mutta luokassa oli nyt 10 kilpailijaa enemmän eli huomattava parannnus. Medialuokassa sijoitukseni oli 6/12, mikä ei sekään ole hullumpi.

Suomalaiset ajoivat todella tasaisesti, sillä kulutukset olivat kaikki desin sisällä toisistaan. Markku Lehisto ja Raimo Alm olivat 21. sijalla 3,77 l/100 km kulutuksella kun taas Matti ja Leena Sinervä olivat 27. sijalla 3,87 l/100 km kulutuksella. 

Suomalaistiimit kisan jälkeen.

Olisi tosi mielenkiintoista tietää, miten olisin sijoittunut, jos autossani olisi ollut saman kokoiset renkaat kuin muissa: minulla oli nyt 17” kun muilla oli 16”. Entä miten olisin pärjännyt viisivaihteisella 74 kW moottorilla? Oliko 81 kW:sta etua, kuten Marek sanoi?

Kaiken kaikkiaan kilpailusta jäi todella hyvä fiilis. Järjestelyt olivat jälleen ensiluokkaiset ja isännät todella ystävällisiä ja vieraanvaraisia.

Muutamakin kilpailijapari oli kiinnostunut suomalaisista taloudellisuusajokilpailusta. Toivottavasti he pääsisivät osallistumaan meidän kilpailuihimme ensi vuonna!

Virallinen yhteiskuva iltahämärässä salamavalojen loisteessa. Näyttää olevan ilmeestä päätellen aika vakava paikka mulle. :D

Banaaninkuorilla baanalle! (bio)kaasuautojen päästöt, verotus ja tankkaus

tiistai 18.09.2018 Avainsanat: Kaasuauto , Seat

Oletteko ikinä miettineet miten hassua on tankata autoa polttoaineella, joka valmistetaan maatuneista muinaiseliöistä? Mitä jos polttoaineena voisikin käyttää jätteitä? Tällaista skenaariota maalailtiin jo elokuvassa Paluu tulevaisuuteen, jossa vierailulla vuodessa 2015 auton ydinreaktori vaihdettiin Mr. Fusion jätegeneraattoriin.

Totta puhuen en ollut uhrannut asialle aiemmin ajatusta, sillä taloudellisessa ajamisessakin lähtökohtani on ollut itsekäs polttoaineen ja sitä kautta rahan säästäminen. Ajettuani taloudellisuusajokilpailuun Seat Ibiza TGI kaasuauton heräsin kuitenkin ajattelemaan asiaa. Tai oikeastaan heräsin vasta, kun palasin tankkaamaan bensaa omaan autooni…

Kaasuauton ideologiaan rakastuin heti ensimmäisellä tankkauksella Mustankorkean jätteenkäsittelylaitoksen biokaasuasemalla. On niin siistiä, että kotitalouksien biojätteistä ja muista eloperäisistä aineksista voidaan valmistaa polttoainetta autoon! 

Kaatopaikoilla väkisinkin syntyvä metaani on voimakas kasvihuonekaasu, joka edistää ilmaston lämpenemistä. Siksi laki velvoittaa keräämään ja vähintään polttamaan metaanin. Biokaasulaitoksella asia on viety vielä pidemmälle, kun jätteet tarkoituksella mädätetään ja syntyneestä metaanista jalostetaan biokaasua autoilijoille, jotka polttavat sen ajellessaan hiilidioksidiksi. Tämä on vain niin nerokasta!

Kaasuautoon voi biokaasun lisäksi tankata maakaasua, joka on metaania siinä missä biokaasukin. Maakaasu on kuitenkin fossiilista polttoainetta, joten valitsen mieluummin biokaasun, vaikka se onkin hieman kalliimpaa. Biokaasua puoltaa myös sen kotimaisuus, sillä maakaasu tulee Suomeen Venäjän kaasukentiltä.

Kaasuautojen päästöt ja verotus

Verotuksessa kaasuautojen päästöt lasketaan aina maakaasun mukaan, vaikka autoon tankkaisikin yksinomaan biokaasua. Maakaasun päästöt ovat kuitenkin huomattavasti bensaa pienemmät. Esimerkiksi ajamani yksilitraisen Seat Ibizan CO2 päästöt ovat bensalla ajaessa 114 g, mutta maakaasulla ajaessa vain 88 g.

Biokaasulla ajaminen on laskennallisesti lähes päästötöntä, koska se on tuotettu uusiutuvista luonnonvaroista. Niiden sisältämä hiilidioksidi olisi joka tapauksessa päässyt ilmakehään, kun taas maakaasun hiilidioksidi on ollut sitoutuneena maan kuoren alle.

Kaasuautosta joutuu maksamaan käyttövoimaveroa, joka on Ibizan tapauksessa noin 150 e vuodessa. Kuulostaa julmalta ympäristöystävällistä autoa kohtaan, mutta...

Itse kaasua verotetaan varsin lempeällä kädellä. Maakaasun valmistevero on 19,64 e/MWh, minkä perusteella laskin, että kilosta maakaasua maksetaan valmisteveroa noin 0,25 e. Vertailun vuoksi bensalitrassa on veroa noin 0,70 e. Lisäksi näiden päälle tulee tietty 24 % arvonlisävero. Biokaasusta valmisteveroa ei peritä lainkaan, vaan pelkkä alv.

Kaasuauton tankkaus

Kaasuauto on hyvä valinta, jos lähiseudulta vain löytyy kaasutankkausasema. Niitä on koko Suomessa tätä juttua kirjoittaessa reilu 40 kpl.

Kotikaupungissani Jyväskylässä tilanne on erinomainen: kaasuasemia on kolme ja neljäs on suunnitteilla. 

Gasum Vaajakosken ABC:n lähellä myy sekä maa- että biokaasua. Pelkkää biokaasua saa Metener Oy:ltä Leppävedeltä ja Mustankorkean jäteasemalta. Edullisin biokaasu on Mustankorkealla; vain 1,300 e/kg. Metenerillä kilo maksaa 1,400 e ja Gasumilla 1,450 e.

Biokaasun hinta ei vaihtele toisin kuin tuontimaakaasun. Sen hinta oli Jyväskylän Gasumilla 1,280 e/kg syyskuun 2018 alussa.

Jyväskylän halvin biokaasu löytyy Mustankorkealta.

Metaanikaasussa on 1,56-kertaisesti energiaa bensaan nähden, ja vertailuhinta bensaan lasketaan jakamalla kaasukilon hinta kertoimella. Ainakin Gasumin asemilla kertoo asemillaan kaasun hinnan vertailulukuna.

Kaasuautossa on aina myös bensatankki, sillä auto tarvitsee bensaa käynnistäessä. Bensaa poltetaan myös kylmällä ilmalla, kunnes jäähdytysneste on lämmennyt riittävästi.

Bensatankista on myös se etu, että jos kaasu loppuu, auto jatkaa keskeytymättä kulkuaan bensalla. Eli vaikka tarvitsisi satunnaisesti käydä kaasuasemien ulottumattomissa, niin ei tarvitse valita autoa sen mukaan vaan bensalla pääsee.

Ostaisinko kaasuauton?

Olemme miettineet mieheni kanssa, että seuraava automme olisi lataushybridi. Pystyisin ajamaan lyhyet työ- ja kauppamatkat pelkällä sähköllä ja pidemmät reissut sitten bensalla sähkön riittävyydestä stressaamatta.

Tutustuminen kaasuautoiluun sai miettimään muitakin vaihtoehtoja. En tunne olevani mikään viherhippi, mutta ajatus, että polttoaine syntyy jätteistä vakuutti minut. Biokaasun polttaminen ei tuota kuin vettä ja hiilidioksidia, joten se on erittäin ympäristöystävällinen vaihtoehto. 

Jos omia päästöjä voi vähentää näin helposti, niin minä olen mukana! Tai ainakin vahvasti harkitsemassa. Kaasuauton hankintahinta ei eroa tavallisesta kovinkaan paljon toisin kuin lataushybridin, jotka ovat huomattavasti kalliimpia.

Laskin mielenkiinnosta, miten paljon kaasuautoilu maksaisi nykyiseen autoon verrattuna. 13 000 km vuosiajolla kaasukäyttöisen Leonin käyttökulut olisivat noin 250 euroa nykyistä Leoniani vähemmän.

Ainua asia, mikä minua mietityttää kaasuautossa on sen tehokkuus. Olen tottunut 1,4-litraisen Leonidaksen 150 hevosvoimaan enkä mielelläni vähentäisi niitä. Jostain syystä kaasuautot ovat kuitenkin järjestäin tehottomampia kuin pelkästään bensalla käyvät lajitoverinsa. VW-konsernin TGI-mallit ovat olleet 1,4-litraisia ja niistä on otettu tehoja vain 81 kW/110 hv, mikä kuulostaa vähän lussulta.

Marraskuussa Suomeen tuleva kaasukäyttöinen Seat Leon on kuitenkin poikkeus. Sen 1,5-litraisesta moottorista otetaan irti 96 kW/130 hv, mikä ei ole enää kovin kaukana nykyisestä autostani. Tämä auto on koeajettava! 

Tietoa blogista

POLOinen on liikenne- ja autoblogi, jonka perustin kesällä 2008. Aiemmin autot eivät kiinnostaneet yhtään, mutta hankittuani auton olosuhteiden pakosta innostuinkin autoilusta oikein kunnolla. Liikenne on minulle peliä, jossa pyrin menestymään aina vain paremmin!

Kirjoittelen blogiin kaikenlaisista autoiluun liittyvistä asioista moottoripyöräilyä unohtamatta. Erityisesti sydäntäni lähellä ovat Volkswagen, liikenneturvallisuus ja taloudellinen ajaminen.

Ota yhteyttä: poloinenblogi(a)gmail.com

Arkistot
2019 (1)
tammikuu (1)
Auto 2018 messujen 5 kiinnostavinta juttua
2018 (20)
joulukuu (1)
Skoda Scala - ensifiilikset uutuudesta!
marraskuu (1)
Vain 3,6 millilitran päässä voitosta - Toyota EcoRun 6.10.2018
lokakuu (1)
Kolmas kerta toden sanoo? - Skoda Economy Run 2018
syyskuu (2)
Banaaninkuorilla baanalle! (bio)kaasuautojen päästöt, verotus ja tankkaus
Kaasuautolla taloudellisuusajokilpailussa - Suurajot EcoRun 12.8.2018
elokuu (1)
Tampere - jännittävimmät, hienoimmat ja vaarallisimmat liikennekohteet
heinäkuu (2)
Auton vuokraaminen ulkomailla - ensikertalaisen kokemuksia
Leonin ensimmäinen katsastus ja päivä filmitähtenä
kesäkuu (1)
Leonin 3-vuotishuolto - katolle pissiminen vaihtui karkkikaupan tuoksuun
toukokuu (3)
Seat Leon - murtumat takavalojen umpioissa
Seat Leon - DSG-vaihteiston kytkimen vaihto
Kaaharizombie pihtaamassa - Neste Pusula EcoRun 15.4.2018
huhtikuu (3)
Leonin pienin kulutus ikinä! AL Helsinki EcoRun 14.4.2018
Kulutustestailuja ennen kauden ensimmäisiä Ecorun taloudellisuusajokilpailuja
AL-Sport päivät Hyvinkään Sveitsissä
maaliskuu (1)
Kauden 2018 ecorun taloudellisuusajokilpailut - millä autolla ja kenen kanssa?
helmikuu (2)
Koeajossa upea coupé Lexus RC 300h
Pitääkö vilkkua käyttää aina risteyksessä kääntyessä?
tammikuu (2)
POLOinen 10 vuotta!
Auton lattian, takaluukun ja konepellin vaimennus
2017 (30)
joulukuu (3)
Kiire ja liikenne - testatusti huono yhdistelmä!
Leonidaksen kuusenhakureissu
Polkupyörän valot - miten niitä käytetään oikein?
marraskuu (2)
Startti - oppikirja opetuslupaopetukseen
Autoliiton opetuslupainfo - kaikki mitä halusit tietää ajokortin hankkimisesta opetusluvalla
lokakuu (3)
Toyota Ecorun - uudenlainen taloudellisuusajokilpailu
Lotus Elise ja täydellisen rypsipellon metsästys
Pihistelyä ja mahtavia maisemia - Skoda Economy Run 2017
syyskuu (1)
HJC R-PHA 70 - ei enää ikinä aurinkolaseja moottoripyöräillessä!
elokuu (3)
Vuoroin vieraissa - tsekkiläiset taloudellisuusajajat tuhansien järvien maan ecorunissa
Liikaa hifistelyä, liian vähän pihistelyä - Suurajot NEZ EcoRun 13.8.2017
Pikaisessa koeajossa Volkswagen Arteon ja ennakoiva adaptiivinen vakionopeussäädin
heinäkuu (3)
Tampereen liikennejärjestelyt yllättivät turistin
Skootteri ei ole lälläripyörä, ainakaan kaupungissa
Illalla olin voittaja, aamulla enää toinen - AKU EcoRun 9.7.2017
kesäkuu (3)
Motoristi Survival Tour - mahtava moottoripyöräkoulutus! (osa 2.)
Motoristi Survival Tour - mahtava moottoripyöräkoulutus! (osa 1.)
Auto jäi pikapesun ulkopuolelle - asiakaspalvelu keräsi pisteet kotiin + Voita ilmainen autopesu!
toukokuu (3)
Leonin 30 tkm huolto - öljynvaihto, vajavainen akku ja rasittavat natinat
Takatalvi yllätti - 270 km kesärenkailla loskakelissä
POLOinen PINGailemassa eli autobloggaaja sisällöntuottajafestareilla
huhtikuu (2)
Auton kuntotarkastus
Autourheilijat Pohojanmaalla
maaliskuu (3)
Pysähdyin moottoritiellä ja muita viikonlopun autoilukuulumisia
Kiveniskemän korjaus Leonin tuulilasista
Kauhea naarmu auton maalipinnassa!
helmikuu (2)
Koeajossa Lexus IS 300h - se parempi Toyota?
Audi Quattro Tour 2017 - miten Audit selvisivät laskettelurinteestä?
tammikuu (2)
Minkä näistä koeajaisin? Uusi Seat Leon, Toyota C-HR vai Lexus IS 300h?
Autojen sijaintitiedot vuotivat nettiin jo nyt
2016 (30)
joulukuu (1)
Auto 2016 -messujen hauskin koeajo: pikkuruinen sähköauto Renault Twizy
marraskuu (3)
Auto 2016 - lisää koeajoja, vuoristorata ja Opel OnStar
Auto 2016 -messut - autojen Mega Pop-Up myymälä ja paljon muuta
Muuttaako urheiluauto käyttäytymistä? Testissä Lotus Evora 400
lokakuu (4)
Onko yksisuuntainen Puistokatu oikeasti turvallinen pyöräilijöille?
Rengashotelli ja puuttuvat pultit
Skoda Economy Run 2016 - taloudellisen ajon kilpailu Tsekissä (osa 2/2)
Skoda Economy Run 2016 - taloudellisen ajon kilpailu Tsekissä (osa 1/2)
syyskuu (1)
Ford Driving Skills for Life
elokuu (3)
Koeajossa huikea urheiluauto Lotus Evora 400
Seat Leon äänieristys
Seat Leon resonoi ja natisee
heinäkuu (1)
Harjoittelu kannattaa! 1000 Lakes EcoRun 2.7.2016
kesäkuu (2)
Taloudellisen ajon vinkit hiekkatiellä ajamiseen
Leonin ensimmäinen öljynvaihto ja säästövinkki
toukokuu (4)
Kirottu kilpailu? Neste Myllylampi Ecorun 21.5.2016
Koeajossa faceliftin saanut superpihi Toyota Auris Hybrid
Yksi vai 50 hevosvoimaa?
Että sellainen moottoripyöräilykauden aloitus!
huhtikuu (3)
Rekisterikilpibongaus
Milloin U-käännös on kielletty?
Leonin takuukorjauksia
maaliskuu (2)
Ecorun ja autoslalom kilpaileminen
Onnistuuko taloudellinen ajaminen talvella? Savon Pihistys Kuopion Autokauppa Ecorun 27.2.2016
helmikuu (3)
Kokemuksia Leonin kitkarenkaista
Teslan lataaminen
Koeajossa vertaisvuokrattu unelma-auto Tesla Model S P85D
tammikuu (3)
Pysäköinti Jyväskylän satamassa
Auton lainaaminen naapurille - uhka vai mahdollisuus?
Nissan Juke Nismo RS - terrierimäinen möhköfantti koeajossa
2015 (40)
joulukuu (2)
Hauskaa joulua!
Autoslalom kilpailu Leonilla
marraskuu (3)
Around View Monitor ja muita lisäapuja kuljettajalle a'la Nissan
Päästöskandaaliauton(?) kulutusennätys
Koeajossa superhauska Mazda MX-5
lokakuu (4)
Volkswagenin vieraana Jyväskylän MM-rallissa
Nastarenkaat vai kitkarenkaat? Talvirenkaiden valinta Leoniin
Volkswagen Demo Tour 2015
Leonilla yli 1000 km yhdellä tankillisella!
syyskuu (4)
Jyväskylän Autotarvikkeen naistenilta
Ratti.fi - ajokortin opetuslupien välityspalvelu
Hipoen ohi ja kolmion takaa känny korvalla - suomalainen liikenne takapenkkiläisen silmin
Tehotytöt vauhdissa: Vesijärven Auto Ecorun
elokuu (3)
Yritys päihittää vakionopeussäädin ja hieman Ecorun-pohdintaa
Onnellista autoslalomia
Moottoripyörän talvisäilytys sekä huolto- ja myyntipohdintaa
heinäkuu (2)
Kurkku Kalajoella
Leonin CQuartz Finest -pintakäsittely
kesäkuu (2)
1000 Lakes EcoRun - taloudellisen ajon soratieralli?
Poloinen pysyy Poloisena, mutta Leon on nyt Leonidas
toukokuu (6)
Polon viimeiset pihistelyt: LänsiAuto Ecorun 18.4.2015
Leonin renkaiden vaihto uusiin ja pyörien suuntaus
Uudet vanteet ja renkaat Leoniin
Kilometrien kerryttämistä ja autovouhottajien tapaamista
Leonin luovutus
Leonin luovutushuolto
huhtikuu (4)
Leonin maahantulotarkastus
Moottorijarrutus vai vapaalla rullaaminen?
Onnellisten ajokoulu vm. 2015
Lisensoitu autourheilija!
maaliskuu (5)
Kitkarenkaat liukkaan kelin radalla
Koeajossa Toyota Auris Hybrid - ekotietoisen taviksen valinta
Automerkkien kevään kovimmat #some #kampanjat
Autourheilu todella kiinnostaa naisia!
Autoja, moottoriurheilua ja naisia
helmikuu (4)
Oho, tilattiin auto
Volkswagen Winter Drivingschool
Seat Leon jälleen testissä - onko Polo saamassa seuraajan?
Poloisen ensikosketus kitkarenkaisiin
tammikuu (1)
Mitä kaikkea POLOiselle tapahtui vuonna 2014?
2014 (41)
joulukuu (3)
Joulukuun lopun löpinät
Nissan Pulsar - ei mikään tähdenjäänne
Leidi liikenteessä
marraskuu (3)
Karvalakki-Leon vuokralla
Glosspoint - palvelua vailla vertaa
Testissä Ford Ranger Wildtrak -pick-up
lokakuu (3)
Renkaiden vaihto hintavertailu
Törttöilijöitä liikenteessä - blogaus vanhan ajan malliin
Auton vanteet netistä
syyskuu (4)
Rullahiihto liikenteessä
Sumussa ajaminen ja sumuvalojen käyttö
Polon toinen taloudellisen ajon kilpailu: maantiekulutuksen haamuraja rikki kirkkaasti!
EcoRun taloudellisuusajokilpailu Pololla
elokuu (2)
Kohta pihistellään taas!
Uudet keskikupit vanteisiin ja virallinen pysäköintipaikka
heinäkuu (3)
Moottoripyörän parantelua
Jyväskylä - Kuopio - Jyväskylä
Polon 3-vuotishuolto
kesäkuu (3)
Uusi Mazda3 - taviksesta katseenvangitsijaksi
Polon ensimmäinen katsastus
Testissä kuljettajan pikku-apurit: mukautuva vakionopeussäädin ja kaistanpitoavustin
toukokuu (2)
Ihana uusi Polo <3
Taloudellisen ajon kilpailu Ecorun
huhtikuu (3)
Kevään renkaanvaihtokuviot ja DSG:n öljynvaihto
Keski-Suomen Moottoripyöränäyttely vm. 2014
Ensiesittelyssä uusi Volkswagen Polo
maaliskuu (5)
Ja sitten kuolo korjasi Polon akun
Polkupyörien huoltoa
Seuraa Poloista!
Poloinen goes off-road
Volkswagen hyötyautojen talviajokoulu kevätkelissä
helmikuu (4)
Tänä talvena liukasta on vain radalla
Onnellisten ajokoulun opit käytännön kokeessa
Kohti onnellisempaa ajokulttuuria
Onnellista liukastelua
tammikuu (6)
Pohdiskellen Pohjanmaalle
Lyhyitä ajoja + kireät pakkaset = tyhjä akku
Onnellisten ihmisten ajokoulun startti ja läheltä piti
Koeajossa Seat Leon FR
Parhautta!
Hakkapedia-blogaajaksi
2013 (31)
joulukuu (2)
Tonttu-Polo
Taloudellinen ajotapa - kokemuksia Drivecon käytöstä
marraskuu (4)
Demo Tour 2013 ja kestohymy
Uudet nastarenkaat polkupyörään
Toyota Auris Hybrid
Kesäinen koeajorupeama
lokakuu (3)
Taloudellisen ajon harjoittelua Toyotan tapaan
Renkaiden vaihto Poloisen tapaan
Ongelmalliset vaihteet
syyskuu (5)
Uusi leiska!!
Jyväskylä - Toivakka - Kangasniemi - Hankasalmi - Lievestuore - Jyväskylä
Vähän erilainen ratapäivä
Puhdas auto - pahempi mieli?
Uusi polkupyöräni - Nishiki Hybrid Comp SLD
elokuu (2)
Harjaton pesu
Ja korvat lepää!
heinäkuu (2)
Nissan Juke Nismo
Polon kaksivuotishuolto
kesäkuu (2)
MP-kauden avaus
Polkupyörän renkaanvaihtopulmia
toukokuu (2)
Facebookista voi oikeasti voittaa jotain!
Kops!
huhtikuu (2)
Kuinka tyhjentää lompakko moottoripyöränäyttelyssä
Talven suruja
maaliskuu (3)
Uusi Golf ja Polo GT
Vihreä unelma
Rata 2013
helmikuu (2)
Nastarenkaat kaksipyöräiseenkiin - lopulta
Uuden vuoden kilpailun voittaja on...
tammikuu (2)
Yhteenveto ajokaudesta 2012
Uuden vuoden kilpailu
2012 (30)
joulukuu (2)
Herkkua on siinä monenlaista.
Ylimääräinen öljynvaihto ja takuukorjauksia
marraskuu (2)
Ei niin yllättävät ensilumet
Uusi Golf ja Robo-up!
lokakuu (2)
Moottoripyörä talvisäilöön
Lisää näkyvyyttä
syyskuu (2)
Se oli hyvä vanne
Uusi Audi A3
elokuu (4)
Kaahaavat motoristit vs. ohiteltava motoristi
Eerik pesussa
Yhden pysäköintiruudun ongelma
Polo 1 v!
heinäkuu (2)
Polo ja rätisevä Media-In
Auton kulutuksen seuranta
kesäkuu (3)
Jennin ja Eerikin ensimmäiset seikkailut
Varusteostoksilla
Moottoripyörän hankinta
toukokuu (4)
Sateiset pikakuulumiset
Sumuvalopelle ilman sumuvaloja
Vielä niistä jäljistä ovenkahvassa...
Kevätpesu - ja mitä kuran alta löytyikään
huhtikuu (1)
Päivävalot ja pimeiden perien ongelma
maaliskuu (4)
Ei Golfkärryä meille
Up!
RSS ja muuta yleistä
Näin poliisin, mokasinkohan?
helmikuu (3)
Liukastelua Lievestuoreella
Polo 6R 1.2 TSI DSG Highline
Poloa ulkoiluttamassa
tammikuu (1)
Analyysi pienestä punaisesta paholaisesta
2011 (37)
joulukuu (3)
Hauskaa joulua!
Paras häälahja ikinä!
Polon suojauskäsittely
marraskuu (2)
Polo Simoissa
Kuulumisia autonhuoltokurssilta
lokakuu (4)
Jyväskylä - Ylivieska - Jyväskylä
Tunnustus
Volkswagen Demo Tour 2011
Inssi läpi ... vaivoin
syyskuu (6)
Moottoripyörän teoriakoe läpi!
Olenko hidas oppimaan vai muuten vain hidas?
Rohkeasti liikenteen sekaan
Onko tämä nyt niin hämmentävää?
Pelottava moottoripyörätunti
Eka ajotunti moottoripyörällä
elokuu (8)
Ensimmäinen ja viimeinen kerta (MP 1/2)
Autonhuoltokurssi tulee taas!
Lelun ohjaksissa ja museoesineen kyydissä
Motoristin henkivakuutukset: jarruttaminen ja kääntäminen (MP 5/6)
Lisää kirjaimia ajokorttiin (MP 3/4)
Oho, ostettiin auto
Polo Junior ja Polo Senior
Terveisiä Pololta
heinäkuu (2)
Bilteman kromiset pölykapselit, osa 2
Helsingin keskusta taas vähän tutummaksi
kesäkuu (1)
Katsastus vm. 2011
toukokuu (2)
Pyöräilyneuvontaa
Econen
huhtikuu (2)
Matelua pääsiäisen paluuliikenteessä
Oikealle kääntyvä väistää ... jos väistää
maaliskuu (2)
Vuosihuollon paikka
Ratapäivä 2011
helmikuu (2)
Uudet talvirenkaat
Nissan JUKE
tammikuu (3)
Polkupyörä vuorostaan huoltoon
Uusi leiska
Mitä sanoo Polo 95 E10 bensasta?
2010 (30)
joulukuu (1)
Turvallista uutta vuotta!
marraskuu (3)
Käsittämätöntä toistoa
Polo GTI ja jokasyksyinen Scirocco-koeajo
Epätaloudellista taloudellista ajoa
lokakuu (4)
Saija ratissa
No nyt se sitten levisi
"Eivät renkaat kesää tee"
Simuloitu rengasrikko
syyskuu (6)
"Jarrut - vauhdin surma"
Voidellaan ettei leikkaa kiinni
Kuinka moottori toimii?
Auton perusrakenne tutuksi
Audi A1
Autonhuoltokurssi
elokuu (1)
Kaikkien aikojen ilotulitus ja kaikkien aikojen ruuhka
heinäkuu (1)
Pysäköinti Ainolanrannassa
kesäkuu (1)
Myöhäinen katsastus
toukokuu (2)
Outo ohituskaista
Kilpisenkatu - pyöräilijän inhokki
huhtikuu (1)
Kesärenkaiden vaihtoaika x 2
maaliskuu (2)
Pikavisiitti Helsinkiin
Hämärä ABS-ongelma
helmikuu (5)
Ratapäivä
Hieno Audi ja nuiva Audimies
Enää viikko!
Polo palasi elävien kirjoihin
Koskaan ei ole Polo jättänyt tielle ...
tammikuu (3)
Käsijarrun tärkeydestä
Ei tullut BC:tä, tuli pelkkä B
Paras synttärikortti
2009 (36)
joulukuu (1)
Pimeällä ajamisen kurssi - perinteisesti vai simulaattorilla?
marraskuu (1)
Ajelemassa
lokakuu (4)
Vahaa pintaan ja talvirenkaat alle
Jos edes joku ottaisi opikseen...
"Kiesi-kohu ei kolhinut Audi-kauppaa"
Sciroccoooo <3
syyskuu (2)
Uutta Poloa ihailemassa
Kootut seikkailut Helsingissä
elokuu (2)
Kutsu
Ylinopeusvalvonta: kootut selitykset
heinäkuu (1)
Jyväskylä-Lahti-Jyväskylä
kesäkuu (4)
Läheltä piti juhannuksena
POLOinen 1 v.
Peruuttelua
Polo kesäkuntoon
toukokuu (3)
Taas ratin takana!
Kyytiläisenä
Kun jarrua ei voikaan painaa
huhtikuu (3)
Taas Tampereella
Talvi väistyy
Pablo Picassoa testaamassa
maaliskuu (6)
Huolto ja katsastus - uusi yritys
Katsastus
Vuosihuolto
Vaajakosken liikenneympyrässä ajaminen
Pesua kaivattaisiin
Ilmaista liukastelua
helmikuu (5)
Volkswagen Polo vm. 2008 vs. 2004
Automaattia testaamassa
Jyväskylä-Tampere-Jyväskylä
Kunnossa!
Palautetaan korjaamolle
tammikuu (4)
Oma Polo kullan kallis
Yksi Polo korjaamolle, toinen Polo vuokralle
Kolareita kerrakseen
Polo kolarissa
2008 (24)
joulukuu (1)
Valoton risteys sekoittaa päät ja aiheuttaa vaaratilanteita
marraskuu (3)
Pysäköintipaikasta sakkopaikaksi
Talvea odotellessa
Pientä koristelua
lokakuu (4)
Uudet autot tuoksuvat hyvälle
Ei ole pakko mennä jos ei mahdu
Kirkkaita kilometrejä!
Paluu liukkaalle
syyskuu (5)
Unelma-autoni
Autoton päivä
Inssimuistoja
Jopas oli ohitus
Jyväskylä-Hämeenlinna-Jyväskylä
elokuu (6)
Kuukauden viimeinen päivä
Ollaanpa sitä nyt niin kiireisiä
Törttöilijöitä liikenteessä
Jenni testaa
Kesäkumit vaihtoon
Hetken loisto
heinäkuu (2)
Liukastelua 2-vaiheessa
Arvioiva ajo
kesäkuu (3)
Uudet matot
Tyhmiä ohituksia rauhallisessa juhannusliikenteessä
Taustaa

Katso suosituimmat vaihtoautomme juuri nyt!