ARTIKKELI (17.11.2015)

Paholaisen kulkuneuvo - Christine

Jaa sivu

Avainsanat: Viihdeelokuvatchristineplymouthplymouth fury

Teksti: Topi Ranta

Plymouth Fury

Tien Sivusta esittelee neljä kuuluisaa elokuvista tai sarjoista tuttua autoa. Aloitamme tällä viikolla Christinellä, Stephen Kingin kirjaan perustuvalla 50-luvun Plymouth Furylla. Sarjan seuraava osa Eleanor on luvassa ensi viikolla.

Moni autoharrastaja on suorastaan rakastunut omaan autoonsa. Viat ja remontit kuuluvat myrskyisään mutta tiiviiseen suhteeseen auton ja sen omistajan välillä. Kun kyseessä on tällainen suhde, omistaja tuntee autonsa läpikotaisin ja tietää sen pienimmätkin oikut. Auto on yksilö. Luonne, ainoa sellainen maailmassa.

John Carpenterin ohjaamassa, Stephen Kingin samannimiseen kirjaan perustuvassa elokuvassa Christine (1983) leffan nimikkoautolla on oikeasti luonne, eikä lainkaan ystävällinen sellainen. Pahainsisuinen jenkkirauta ottaa ja teurastaa elokuvassa ihmisiä varsin mielivaltaisesti.

Kirjan ja elokuvan Christine on vuoden 1958-mallinen Plymouth Fury, suomeksi siis Plymouth Raivo. 50-lukulaisena Christine edustaa mitä kauneinta ja klassisinta jenkkimuotoilua. Suuri ja näyttävä keula kohoavine ajovaloineen sekä Cadillac-tyyppiset röyhkeän silmiinpistävät, mutta ihastuttavat takavalot. 80-luvun Christine ei ole ensimmäinen kerta, kun kaunokirjallisuus tai Hollywood-viihde pukee paholaisen viettelevän kauniiseen pakettiin.

Vuoden 1958 malli edustaa Furyn ensimmäistä sukupolvea, auton tuotanto aloitettiin nimittäin vuonna 1956. Tuotantoa jatkettiin aina vuoteen 1978 asti seitsemän eri sukupolven verran, joten Fury kerkesi muotoutua 50-luvun näyttävyydestä kohti laatikkomaisempia jenkkilaivoja, joita näkee usein 70- ja 80-lukujen yhdysvaltalaiselokuvissa. Paikalliselle autokulttuurille uskollisena ’58-mallinen Fury oli saatavilla joko 5,2 tai 5,7 litran moottorilla. Näistä litroista saatiin irti 290 tai 305 hevosvoimaa, eikä bensankulutus ollut noina päivinä varsinaisesti big deal. Tosin eipä se taida Yhdysvalloissa edelleenkään olla vastaavan suurennuslasin alla kuin täällä Euroopassa.


Yksi "Christineistä"

Studiossa pelti rutisee

Pahansisuinen Christine osaa korjata itseään elokuvassa, mutta tietysti tosimaailmassa Plymouthien runsas runttaaminen tarkoitti paljon varaosia ja uusia ”näyttelijöitä”. Vuoden 1958 Furya ei ollut liian runsaasti saatavilla, sillä mallia oli valmistettu joitakin tuhansia. Tuotanto joutuikin turvautumaan toisten vuosimallien lisäksi myös muihin Plymouth-malleihin, ainakin Plymouth Belvedere- sekä Savoy-malleja muokattiin ja maalailtiin näyttelemään Christineä.

Yhteensä Plymoutheja käytettiin kuvauksissa reilua pariakymmentä kappaletta, joista 16 päätyi kuvattavaksi ja ilmeisesti loput osiksi. Tuotantotiimi ei käyttänyt autoissa kauko-ohjausta, joten stunttikuljettajilla oli kuvauksissa tärkeä rooli. Autoista saatettiin esimerkiksi maalata ikkunat täysin mustiksi lukuun ottamatta pientä aukkoa tuulilasissa, jonka läpi tihrustamalla ammattikuljettajan oli ajettava. Myös kaapeliratkaisuja käytettiin, yksi Christineistä kohtasi loppunsa, kun auto rysäytettiin kaapelien avulla päin seinää.

Kuten taiteella yleensä, myös Christine-leffan tuotannolla oli uhrinsa. Toisin kuin elokuvan juonessa, nämä uhrit maksettiin veren ja lihan sijaan öljyllä ja raudalla.

Plymouth Fury 1958

  •         Plymouth oli Chryslerille kuuluva automerkki, jota valmistettiin 1928 ja 2001 välillä
  •          Vuoden 1958 Furya valmistettiin 5 303 kappaletta
  •          Kahdella moottorivaihtoehdolla:  5,2-litrainen (290 hevosvoimaa) V8 ja 5,7-litrainen (305 hevosvoimaa) V8
  •          Mallin ensimmäistä sukupolvea

 

Tilaa Autotien uutiset sähköpostiisi!

Katso uusimmat vaihtoautomme


Keskustelu

Kirjoita kommentti

Tämä on tietoturvatarkistus. Mikä seuraavista on lemmikkieläin?

Katso suosituimmat vaihtoautomme juuri nyt!